Kirjoitukset avainsanalla lapsiperhe kerrostalossa

Me laitettiin A:n kanssa lauantaina kotia aamukympistä iltakymppiin, kun roudattiin kamaa varastoon, vaihdeltiin tavaroiden paikkaa, tutustuttiin vauvatuotteiden käyttöoppaisiin ja tehtiin kaikkea sitä, mitä oltiin suunniteltu tekevämme, mutta jota ei oltu vielä saatu aikaiseksi.

Kun laittelin instaan samalla kuulumisia, tosi moni teistä kyseli, voisinko näyttää, millaista meillä on ja kuinka ollaan suunniteltu koti toimimaan myös siinä tilanteessa, kun perheeseen tulee kaksi uutta tulokasta. Ja kun vielä Mattilan Raisa vinkkasi alullepanemastaan #pienikotihaasteestaan, päätin, että tässähän olisi oiva tapa samalla esitellä vähän mun asumisideologiaa ja sitä, mitä ajattelen tilasta ja perheestä siinä. Sain muuten ihan hirveästi inspiraatioita Raisan 40-neliöisestä kodista, kun katselin tuolta Highlight-palluroista heidän kotinsa Kotiesittely-kuvat. Hauskaa, että sieltä taas oli yksi tilaratkaisu, jonka Raisa kertoi aikanaan bonganneen minulta. Tällä tavalla sitä laitetaan todellakin hyvä kiertämään.

Ekana on sanottava se, että mä uskon, ettemme tule asumaan tässä kodissa enää siinä vaiheessa, kun pienet vaikkapa lähtevät kouluun. Ja ollaankin puhuttu, että yksi lisämakuuhuone, toinen vessa ja tila suuremmalle ruokapöydälle ovat meidän tarpeet jatkossa, sitten joskus. Mutta ajattelen kuitenkin myös niin, ettei tästä ole kiire pois, kunhan ei itse tehdä tilasta tässä vaiheessa ongelmaa. Moni asia on järjestely-, tilaratkaisu- ja asennekysymys. Ja mun ja meidän asenne on tällä hetkellä se, että koti on niin kaunis ja täydellisellä sijainnilla, ettei tästä haluta vielä pois. Kaiken lisäksi tässä tilanteessa halutaan, että edes jotkin perusasiat – kuten koti – säilyy muutosten keskellä. Olisi ollut ihan järjetöntä alkaa nyt etsimään uutta, kun tulot tippuvat, kulut kasvavat ja hyvä kun jaksan selviytyä ihan perusarkipuuhista.

Okei. Mutta tässä alkulöpinät. Ja sitten katse sinne vessaan. Joka on siis samanaikaisesti meidän kylppäri ja spa (öh).

Tämä tila on ehdottomasti oma inhokkini meidän kodissa, koska se on kertakaikkisesti niin pieni. Ja koska se on pieni, ja siellä tulee sekä istua pöntöllä, käydä suihkussa, pestä hampaat, kuivata lapsen ulkona kuraamat ja kastelemat vaatteet, on se lähestulkoon aina liian täynnä rompetta omaan makuuni. Toisaalta onpa vessassa paljon hyvääkin. Se laatat on ihan ok-neutraalit, säilytysratkaisuja on ängetty sen sisään niin paljon kuin mahdollista ja toisaalta on hyvä, että meidän kodin neliöitä ei ole upotettu vessaan. Siellä kun kuitenkaan harvoin kestitään vieraita tai vietetään hengailuaikaa.

Koska tämä nyt sattuu kuitenkin olemaan muuten niin mieluisen kodin vessa-kylppäri, sitten sen kanssa on vaan elettävä ja tehtävä ratkaisut niin hyvin, kun vaan voi. Tässä mun ratkaisut ja vinkit pieneen kylpyhuoneeseen kanssa elelyyn:

  1. Nosta mahdollisimman moni asia pois lattialta tasoille ja seinille. Tämä pätee tosin muihinkin kodin huoneisiin. Meillä oli ennen kylppärin lattialla F:n suihkulelukorit, osa pesuaineista jne. Mutta kun tilaa on vähän, lattialla oleva tavara tekee tilasta vieläkin ahtaamman oloisen. Plus tavara kerää lattialla pölyä ja likaa. Siksi meillä on nyt paljon enemmän wc:n ja kylppärin tarvikkeita nostettu seinille ja jätetty lattiapinta-alaa puhtaaksi.
  2. Ikean imukuppikorit on loistavia. Ja toiset suositeltavat korit kylppäriin on nuo – muistaakseni Clasulta ostamani – roikkuvat korit, jotka voi laittaa koukkuihin kiinni. On ihan parasta, ettei seinille tarvitse porailla mitään, ja korien paikkaa voi muutella tarpeen mukaan.
  3. Kylppärissä olennaista on tietysti pyyhkeiden paikat, ja onneksi koukkuja voi joko teipata, laittaa imukupilla tai ripustaa esimerkiksi oven päälle. Mulla oli itse asiassa vielä vähän aikaa sitten tuossa ovenpäälliskoukussa nippusiteillä kiinni sellainen metalliverkkoinen lehtiteline. Ai miksikö? No siksi, että siellä oli todella kätevä säilyttää mun hiusraudat ja hiustenkuivaaja. Voisi kai siis sanoa, että yksi mun pienen tilan sisustusvinkki onkin se, että ajattele piensäilytystuotteiden ja isompienkin säilytysratkaisujen käyttö vähän toisin. Lehtitelineeseen ei ole pakko siis laittaa lehtiä tai kukkatelineeseen ei ole pakko laittaa kukkia, kuten kirjoitin jo täällä.
  4. Mun mielestä pienissä tiloissa korostuu erityisesti toimivuus. Mulla oli vielä vähän aikaa sitten allastasolla ihana kultainen tarjotin ja joskus siinä maljakossa kukkia jne. Fakta on kuitenkin se, että koska pieni kylppäri pölyyntyy yhdessä päivässä, oli tasoa vaikea pitää puhtaana, koska tarjotinta sai koko ajan siirrellä ja pelkäsin aina, milloin maljakko menee rikki. Siksi mun vinkki onkin, että pieneen tilaan ei edes kannata änkeä juuri turhanpäiväisiä koriste-esineitä. Koska vaikka ne ovat kauniita, itselläni ainakin menee niiden siirtelyyn hermo. Samasta syystä meillä on nykyisin tuossa kukkatelineessä kaikki sellaiset kylppärinpesuaineet heti käden ulottuvilla, joita tarvitsee (tai tarvitsisi) päivittäin. Samalla kun käy vessassa, voi pyyhkäistä peilin tai pölyt lavuaarista, mutta sitä ei todellakaan tulisi tehtyä niin usein, jos pesuaineet tulisi kaivella erikseen jostain hyllyjen päältä tai siivouskomerosta.

Sellaisia ajatuksia pienestä vessa-kylppäristä! Tässä vielä pitäisi parissa viikossa saada sellainen seinien väliin purstettava tanko tuonne suihku"kopin" ylälaittaan syksyä ajatellen. Tähän asti ollaan voitu kuivata F:n ulkotamineet tuossa kuivauspatterilla, mutta nyt kun pyyhkeitä tulee lisää, pitää saada osa roikkumaan tällaisina päivinä jonnekin muualle. Myös pienten ihmisten amme ja teline on vielä sovittamatta tuohon tilaan. Saa nähdä, mitä siihen keksitään. 

Millaisia vinkkejä tai inspiskuvia tai -sivustoja sinä seuraat liittyen hyviin ja toimiviin pienen kodin sisustusratkaisuihin. Ja hei: Osallistu ihmeessä oman kotisi kanssa #pienikotihaaste -haasteeseen Instassa. Olisi ihana päästä kurkistelemaan teidän koteihin ja löytämään sieltä ideoita myös meille.

-Karoliina-

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (17)

Vierailija
2/17 | 

Tarvitseeko vauvat välttämättä ammetta, jos tilanpuute iskee? ☺️ Pieniä kun ovat, niin voi pestä lavuaarissa ja vähän isompana suihkun alla!

Vierailija
4/17 | 

Meillä kaksoset on kylvetetty alusta asti lavuaarissa, koska ei ole aikaa alkaa täytellä ammetta. Sanoisin siis että tosiaan turha tilanviejä.
Meillä ei mahdu kahta pinnistä, joten alusta asti on nukutettu samassa. En tiedä, ovatko siihen näin tottuneet, vai ovatko persoonina sellaisia, mutta toista sänkyä ei taideta tulla tarvitsemaankaan.

Jenna Heinikoski
5/17 | 

Ja jos haluaa kylvettää muualla kuin lavuaarissa (meillä sen mallinen, ettei oikein onnistu, kun hana tiellä yms.), niin iso vati ajaa vauva-aikana asiansa oikein hyvin ja voi säilyttää jossain yläkapissa tms. kun ei ole käytössä. Tai nostaa seinälle, jos visuaalinen silmä sen kestää.

Myös kattoon saa roikkumaan asioita ja moni asia on sellainen, että ptrmpi säilytyspaikka löytyisikin oikeastaan jostain muualta kuin kylppäristä.

Mietinnässä olisi meillekkin noi imukuppikorit - pysyykö oikeasti seinällä?

Vierailija
6/17 | 

Hei tämä on kiva postaussarja! :) Meillä on rivarinpätkä 90neliötä ja uusperheeseemme saapuu neljäs lapsi talvella. Lasten käytössä on iaksi pientä huonetta, vessoja meillä onneksi on kaksi! :D
Näppärät säilytysratkaisut tulee tarpeeseen ja täälläkin niitä parasta aikaa kovasti suunnitellaan. Tilan jakaminen lasten kesken on myös asia erikseen, kun vanhin on 11 ja nuorin vauva -aika erilaiset tarpeet siis lapsilla!

Vierailija
7/17 | 

Kiva juttusarja, kiitos tästä:) Ja sopiipa hyvin tuo kukkateline vessaan, eipä olisi itselle tullut mieleen, hyvä idea!

Mariella
9/17 | 

Ihailen sun mahtavaa asennetta, että ette haluakaan ostaa suurta ja kallista, vaan mietitte tilaratkaisut niin, että elämä voi jatkua isommallakin sakilla. On upeaa ajattelua, että elämän ei tarvitse olla luksuskodissa 150 neliön neliöissä, vaan vähempi riittää hyvään elämään. Tykkään kovasti Karoliina sinun maalaisjärkisestä elämästä, joka ei ole vain glitteriä ja hienoja juhlia! ❤️

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mä tiedän olevani siinä mielessä raivostuttava tyyppi, että mun on oltava aina askeleen edellä sitä hetkeä, jota satun parhaillaan elämään. En tarkoita, että mun täytyy olla joku edelläkävijä ylipäätään, vaan haluan, että omassa elämässäni mä pystyn tekemään suunnitelmia (lähi)tulevaisuuteen. Haluan nauttia hetkestä, mutta en voi elää vain hetkessä.

Tottakai elämä ei todellakaan aina mene suunnitelmien mukaan, mutta silti sellainen pläänien tekeminen saa mut rauhalliseksi.

Yksi asia, joka mua on koko Tampereella olon mietityttänyt, on se, onko tämä asunto meidän loppuelämän asunto. Tai vielä paremminkin: Onko tämä asuinalue meidän loppuelämän alue. Mä suhtaudun asumiseen nimittäin todella tunteella. Ja nyt – mitä enemmän mä meidän kotikulmiin olen rakastunut – olen alkanut pelätä, käykö tässä, kuten epäonnisessa rakkaussuhteessa. Minä rakastun ja teen pesän, ja sitten pitääkin repiä itsensä irti kaikesta tutusta.

Me ei olla käyty yhdessäkään asuntonäytössä, eikä niin ole tarkoitus tehdäkään ainakaan vuosiin ja vuosiin. Silti me ollaan keskustelu A:n kanssa aiheesta (minun aloitteesta, tietenkin) monta kertaa, koska minua juurikin vaivaa se, voinko antaa koko sydämeni näille pihoille, kulmakahvilalle ja rakentuvalle ratikkakiskolle. Että voinko mielessäni jo ajatella, että nämä on ne mun huudit 4ever.

Fakta tietysti on se, jonka itsekin huumassani ymmärrän, että samoilla summilla saisi asunnon vähän kauempaa keskustaa. Sellaisen, jossa ei tarvitsisi kuivata pyykkiä telineessä keskellä olohuonetta tai makkaria. Tai jossa olisi kuraeteinen lapsen lokakuisille kengille. Tai sellainen, jonne voisi yövyttää sukulaiset vierashuoneeseen ja jonne mahtuisi unelmieni 12 hengen ruokapöytä.

Silti sydän on jo täällä. Pienemmissä neliöissä ja suuremmissa kompromisseissa. Kuitenkin paikkassa, joka tuntuu sille, kuin siellä olisi aina ollut.

Kun taas illalla istuttiin sohvalla ja juteltiin järkiratkaisuista rakkausvalintojen sijaan, totesin miehelle: ”Tämä on sun vika, kun toit mut tänne. Jos oltaisiin asuttu jossain muualla ensin, en olisi edes tiennyt, että kaipaan tällaista.”  

Tällainen on minun Tampereeni.  Mielenmaisema, jossa näkyy talojen katot ja Näsinneula. 

-Karoliina-

 

Kommentit (9)

Selma
1/9 | 

Tuo mielenmaisema oli minunkin kotoni vuosikymmenen ajan - olin varma ettei minua saa irti enää Pyynikin/Amurin hoodeilta. Kunnes kävi perinteiset - tontti ja hirsitalo Vuorekseen - ja sydän rakastuikin tähän ihan ensihetkestä lähtien <3

Laurahenriikka
2/9 | 

Karoliina , Tiedän täysin mistä puhut.
Melkein itku tulee .
Nämä kuudennen kerroksen ikkunat joista näen koko kaupungin, nousevan auringon valo ja kirkuvat lokit ikkunan takana kun istun keittiössä ja juon kahvia lempikupista.

Muutto on kuuden päivän päästä. Elämä on muuttunut ja kolmesta tuli kaksi.
Mikähän mahtaa olla lempipaikka uudessa kodissa?

Kiitos Tästä tekstistä.

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

Voimia muuttoon ja kaikkeen uuteen. Joskus onni voi löytyä sellaisesta, missä ei ajattele sen olevan. Mun "eroasunto" ei ollut mitenkään persoonallinen. Oli muovimatot ja ikkunasta näkyi vain toisen talon julkisivuremontti pusseineen ja telineineen. Silti siinä asunnossa oli heti erityinen kodin fiilis ja vieläkin välillä mietin haikeudella niitä hiljaisia kevät aamuja siinä kodissa.
Voimia ❤️

Mari N.
3/9 | 

Kyllä se vaan aika vahvasti on niin, että ”home is where your heart is.” Jouduttiin syksyllä jättää Tampere yli kymmenen vuoden asumisen jälkeen meistä riippumattomista syistä ja muuttaa Espooseen. Luulin, ettei selvittäisi ikinä, mutta sittenkin - näin nopeasti - tuntuu jo hyvältä. Me ollaan kaikki täällä eli niin on kotikin ja rakkaus. <3 nyt uskallan jo jopa sanoa, että muutos saattoikin olla hyvä ja tervetullut. Paljon uutta ja ihanaa ollaan saatu elämään. Vaikka Tampere on meille aina merkityksellinen ja ehkä vielä toivottavasti koti, niin nyt ollaan tässä onnellisina.

Lp
4/9 | 

Täysin samat fiilikset! Asutaan myös pyynikillä ja tuntuu ettei täältä voi ikinä muuttaa pois, vaikka isompaa sais samalla rahalla vähän kauempaa.

TuireT
5/9 | 

Mietteesi ovat ihan ymmärrettäviä. Pienten lasten kanssa on houkuttelevaa ajatella rivi- tai omakotitaloasumista, tasokasta varustelua pyykki- ym. huoltoineen, tilaa, turvallista pihaa. Mutta; kaupan päälle tulee etäisyys keskustasta, autoileva elämä ja muu lähiössä asumisen tyyli. Onneksi meillä on mahdollisuus valita asuinpaikkamme ja -muotomme. Voi luoja, että yritin vuosia sopeautua niin rivitalo- kuin omakotitaloelämään eri puolilla kaupunkia, mutta koko ajan oli levoton olo ja sydän kaipasi keskustaan. Nyt ei tarvitse enää pohtia. Koti vanhassa talossa Aleksanterin puiston vieressä ei edusta viimeisintä talotekniikkaa eikä upeata työtehoseuran hyväksymää keittötä, mutta onni asuu miljöössä kun astun ovesta ulos. Sen monimuotoisuus, eri ikäpolvien naapurit, elämisen roso ja kirjo. Siitä on keskustaelämä tehty. Kun koti on täällä, mieli etsii väkisinkin perusteluja sille miksi minun ei kannata katsella uusia hienoja asuntoja kaupungin laidoilta ja naapurikunnista, vaikka oman asunnon hinnalla saisi tuplasti avarampaa ja hienompaa varustelua. Ne on niin nähty ja koettu ja nyt on hyvä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

P3042670.JPG
P3042670.JPG

P3042672.JPG
P3042672.JPG

P3042675.JPG
P3042675.JPG

P3042679.JPG
P3042679.JPG

P3042677.JPG
P3042677.JPG

 

Meillä...

  • tilataan kauppakassi aina maanantaiksi.
  • pestään keskimäärin kaksi koneellista pyykkiä päivässä.
  • pyykkiteline rötköttää milloin missäkin. Keittiön tukkeena, makuuhuoneen rumistuksena tai kylppärissä niin, että suihkuun meno on taiteilua. 
  • annetaan aina suukot, kun lähdetään ovesta ulos. 
  • kerääntyy vaatekasoja tuolien käsinojille ja kirjoituspöytien päälle. 
  • syödään leipä paahdettuna.
  • käydään pissalla vessan ovi auki.
  • jaetaan kotityöt aikuisten kesken tasan niin, ettei niiden jaosta tarvitse varsinaisesti puhua.
  • tuntuu kuitenkin olevan aina sotkuista, vaikka joka päivä siivotaan.
  • on aina leikkokukkia.
  • nostellaan sohvan koristetyynyt vähintään viidesti päivässä lattialta ylös.
  • minä valitan tyynyjen lattialle viskomisesta vähintään viidesti päivässä..
  • lapsen ulkovaatteet kuivuvat vessan kuivauspatterilla.
  • on aivan liian paljon kenkiä yhteen kenkäkaappiin.
  • jokaiselle perheenjäsenelle on oma leipänsä.
  • iltasatu luetaan vuoroilloin.
  • kysellään lapsen läksyjä varmasti aivan liian harvoin.
  • jopa lapsi tietää, ettei äidiltä saa kysyä mitään ennen kuin aamukahvikupista on vajunut vähintään puolet.
  • lapsi viedään sänkyyn puoli kahdeksan maissa arki-iltoina. Tosin tuurissaan on, tapahtuuko nukahtaminen silloin vai kahden tunnin päästä. 
  • soi kello aamuisin ensimmäisen kerran puoli seitsemältä.
  • eteisessä on perhekalenteri, jonne merkitään kaikki tärkeimmät yhteiset menot ja lapsen isipäivät. Kukaan ei kuitenkaan muista katsoa juuri sitä kalenteria. 
  • ei ole yhtä varsinaista viikkosiivouspäivää.
  • kuunnellaan harvoin musiikkia. Mutta jos kuunnellaan, jokainen saa toivoa vuorollaan biisin. F on DJ.
  • syödään arkiaamuisin kaurapuuroa marjoilla ja voi-kookossokerisilmällä. Tosin lapsi vetelee tämän päälle vielä kasan muutakin aamupalaa, aikuisille riittää puuro ja kahvi.
  • minä vien useimmiten lapsen aamulla kouluun.
  • mies pesee F:n hampaat iltaisin.
  • lapsi pesee hampaansa aamuisin itse.
  • on välillä ihan hirveä meteli.
  • pitäisi olla väliovi käytävään, mutta ei vaan ole.
  • aina välillä puhutaan siitä, mitä ihmettä ne naapurit ajattelevat, kun koko elämän äänikirjo kaikuu rapussa.
  • näkee ikkunoista kolmeen ilmansuuntaan. 
  • aikuiset puhuvat englantia, jos asia on sellainen, ettei lapsi saa kuulla. Tosin tuo pieni pentele on oppinut jo niin kasapäin englannin sanoja, että nykyisin puhuessa on pakko käyttä aliasmaisia kiertoilmauksia, jos haluaa pitää puheenvuoron teemakin omana tietonaan.
  • on aivan liian pieni kylpyhuone, jossa suihkutellessa unelmoin aina tassuammekylppäristä.
  • on aina kahvia, viintä, oliiviöljyä, marjoja, pastaa, juustoa, tomaattia, porkkanaa ja suklaata.
  • pidetään perhepalavereita milloin mistäkin aiheesta. Silloin suljetaan luurit ja telkkarit ja keskitytään yhteen aiheeseen. 
  • on iso perinteinen säästöpossu, jota mies täyttää ja minä tuhoan (bussimatkoilla). En ole vieläkään saanut ostettua Tampereen bussikorttia.
  • on 4 Bephanten-tuubia, 6 hammasharjaa, 3 hammasatahnaa, 6 sampoota ja 4 hoitoainetta, vaikka asukkaita edelleenkin on vain se kolme.
  • meillä lukee ulko-ovessa kolme sukunimeä niin tiiviisti, että ihmettelen, miten ne ylipäätään mahtuvat siihen. 

Miten teillä?

-Karoliina-

Kommentit (31)

Vierailija
1/31 | 

Ihana postaus! Tykkään näistä tavallista arkielämää käsittelevistä teksteistä tosi paljon. Näihin on myös helppo samastua. :)

Daniella
2/31 | 

Kaksi koneellista päivässä?! Mä pesen 3-5 viikossa ja nekin yleensä kerralla rykäisten viikonloppuna. Toki meillä ei tule urheiluvaatepyykkiä juurikaan. Koska...noo...urheillaan alasti? :D

Vierailija

Tuota minäkin ihmettelen. :D Meillä pestään 2-4 koneellista kerran viikossa. Taloudessa on kaksi lasta ja kaksi aikuista.

Karoliina Sallinen

Kahteen edelliseen:

Meillä ei kyllä ikinä taidettaisi pärjätä tuolla konemäärällä :)

Annikaarina
3/31 | 

Hassua miten erilaisia perheet onkaan! Meillä kuunnellaan musiikkia KOKO ajan. Lapset menevät iltapalalle klo 20, sänkyihin viim. klo 21. Uni tulee n. klo 21.15. Meillä pestään 2-3 koneellista pyykkiä viikossa. Jos normaalitilanne, eikä kummankaan pojan yrjöpissakatastrofeja. Muuten kuulosti ihan tutulle teidän arki :) paitsi meillä kotityöt jää mun harteille, mies on lasten leikittäjä.

Karoliina Sallinen

No näinpä. Se oma perusarki kun voi olla toiselle taas ihan vierasta, vaikka itse ei muuta edes osaisi ajatella :)

Nettanen
4/31 | 

Hahah, muistui tästä mieleen että myös mun vanhemmat puhui aikoinaan salakielenä englantia, ja miten kovin se heitä harmittikaan, kun sitä ei sitten enää voinutkaan käyttää, kun opin englantia heitä paremmin :D Mukava postaus, ihanaa alkanutta viikkoa sinne! :)

Vierailija
5/31 | 

Ihana ja aito postaus! Blogi on taas sitä, minkä vuoksi olen tähän blogiin aikoinaan koukuttunut ja jota olen kovasti kaivannut. Me lukijat taidamme olla kuitenkin sen verran tavallisia ihmisiä, että ihan tavalliset asiat ja aiheet puhuttelevat eniten :D Odottelen myös innolla taas lauantain lempparit -postausta :)

Jm
6/31 | 

Kiva postaus, hauska kurkistaa toisten arkeen :) Mutta miten ihmeessä te saatte pyykkiä noin paljon aikaiseksi? Meidän kolmilapsisessa perheessä pestään ehkä 5 koneellista viikossa, joista 3 viikonloppuna. Ehkä lakanapyykkipäivinä tulee se pari extra koneellista.

Karoliina Sallinen

Mä uskon, että yksi syy on se, että meillä on tuo miehen ei-lapsiperhe-pesukone, jonne ei pyykkiä mahdu juuri nimeksikään. Eli kun pyyhkeet ja lakanat vaihdetaan kerran viikossa, tulee niistä jo ainakin se 4 koneellista :)

sandrasu
7/31 | 

Ihana postaus ja voin moneen kohtaan samaistua, mutta tuo vessassa ovi auki käyminen.. En tiedä mitään oksettavampaa! Mä lähtisin sekunnissa koko asunnosta ja pitkäksi aikaa jos mies tekisi noin :D

Vierailija
8/31 | 

Pyykipesu asiaa ihmettelen kyllä minäkin. Vaikka pesisitte kaikki vaatteet päivittäin, ja urheiluauto jokainen niin että myös ne kaikki vaatteet pestään joka käytön jälkeen , niin eihän siitä tule millään kahta täyttä koneellista?

Karoliina Sallinen

Mä itse taas ajattelen tämän pyykkitahdin ihan normiksi. Meillä kyllä tosin vaikka F:n vaatteet pestään aina ihan kokonaan päivän jälkeen. Mitään koulussa pyörinyttä ei käytetä ilman pesua uudelleen.

Tinttinen
9/31 | 

Meillä tehdään monia asioita samoin kuin teillä. Meiltäkin löytyy jokaiselle oma leipä. Mies (eli meillä isi) harjaa lapsen hampaat aina iltaisin ja aamulla lapsi itse tai isi tai äiti. Suukot annetaan aina lähtiessä ja illalla nukkumaan käydessä. Meillä on aivan liian paljon kenkiä. Meillä on jaettu kotityöt tasan, mutta silti meillä välillä riidellaan siivouksesta, koska siisteysstandardit eivät aina oikein kohtaa. :D Meillä siivotaan vähän joka päivä ja silti meillä on aina sotkuista.

Mutta tehdään me asioita eri tavallakin. Pyykkiä pestään muutamana päivänä viikossa, yleensä viikonloppuisin ja silloin sitä pestään 2-3 koneellista päivässä. Viikkosiivous päivää ei ole, mutta yleensä siivotaan joku päivä ennen viikonloppua, tai viimeistään lauantaina, silloin yleensä tulee niitä riitoja jos siivous jää lauantaille. Lapsi menee iltapesulle kahdenksan jälkeen ja nukkumaan yhdeksän aikoihin. Joskus voi venyä puolikymmeneenkin. Viikonloppuisin saa valvoa pidempään ettei olisi ihan kuuden seitsemän aikaan vielä hereillä. Meillä on todella aamuvirkku lapsi, mutta aamutorkku äiti. Toivottavasti teini-ikä viimeistään muuttaa asian ja saamme joskus koko perhe nukkua seitsemään pidempään.

P.S. Tämä oli hauska ja mukavan tavallinen ja arkinen postaus. Tykkäsin. :)

Karoliina Sallinen

Meillä F herää aina ennen seiskaa, vaikka saisi valvoa yhteentoista illalla :) Ainoana erona vaan se, että tuolloin hän on HEMMETIN VÄSYINEN JA KIUKKUINEN!

MariaVerna
10/31 | 

Kotoa löytyy aina tummapaahtoista kahvia, kaurahiutaleita, mantelimaitoa.

Ennen aamukahvia en puhu edes itsekseni.

Opettelen pitämään viherkasvini hengissä, muutama poistunut universumista vuoden aikana.

Ulko-ovessa lukee vain yksi nimi ja ajattelin jatkaa valittua linjaa toistaiseksi.

Shampoot, hammastahnat ja suihkugeelit puhdistaisivat suurperheenkin useamman kuukauden ajan huomioiden, että täällä asuu vain yksi.

Pesukoneessa kadonneet sukat palaavat kotiin muovipusseina.

Kotitöitä ei jaeta, tarvittaessa vähemmän tärkeät siirretään tulevaisuuteen.

Vierailija
11/31 | 

Minä en ihmettele pyykinpesutahtia :) Meilläkin tulee vähintään koneellinen päivässä nelihenkisellä perheellä, kun kaikki urheilee. Lisäksi vaihdan (ja pesen) kerran viikkoon kaikki lakanat ja pyyhkeet.

Naislaif
12/31 | 

Meillä opetellaan uutta tapaa elää ja olla, yhdessä onnellisena, tasavertaisena ja aidosti rakastettuna. Ja näin tahdon olevan kauan, pitkään ja mielellään iäti.

14/31 | 

Jes joku muukin pesee paljon pyykkiä!! Meillä myös joku 2 koneellista päivässä - todellakin tulee koska päivittäinen treeni -> vaatteet heti pesuun, lisäksi pesen melkein kaikki omat ja kaikki lapsen vaatteet myös joka käytön jälkeen. Kerran viikossa kun vaihtaa lakanat ja pyyhkeet, pesee milloin mitäkin koiran petiä ja tyynynpäällisiä, pyykkiä todellakin tulee.

Urheilu- ja ulkoiluvaatteita ei kannata edes pestä täysillä koneellisilla, sillä lika ja hiki pinttyy niihin. Nykyään pesukoneet annostelevat veden ja pesuaineen pyykin painon mukaan eikä sähkönkulutuskaan ole mitään tähtitieteellistä.

Vierailija

Urheilukamat menee meilläkin aina päivän päätteeksi pesuun, oli täyttä koneellista tai ei. Säästyy khh hajuhaitoilta :)

Karoliina Sallinen

Kahteen edelliseen:

No juurikin noin! Liikkakamat pestään aina heti. Ei niitä voi pitää haisevina odottelemassa pesua. 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Moni teistä tuntee meidät vain ajalta, jonka olemme asuneet Helsingissä. Mutta olipa se muutto Lahdesta vuonna 2013 osin aika kimurantti juttu...

---------------------------------------------------------------------------------------------------------

Takaisin Helsinkiin. Kotiin!
Kolmistaan
29.5.2013

IMG_2761Viime vuonna Kaksplussassa oli juttu lapsiperheiden asumismuodoista. Yksi perhe halusi asua maalla isossa omakotitalossa, toinen Helsingin keskustassa kerrostalossa.

Tuo lehti, jossa juttu ilmestyi, tupsahti meidän postilaatikkoomme juuri oikeaan aikaan. Olimme nimittäin tismalleenkin noihin aikoihin pohdiskelleet jo illat pitkät Helsinkiin paluutamme. Aluksi idea oli tullut mieleemme vain heittojen ja puolivitsien kautta, mutta pian aloimme kuitenkin tajuta, ettemme voi kuvitella elävämme Lahdessa todellakaan ikuisesti (kuten olimme tänne muuttaessa ajatelleet tekevämme).

Vaikka Helsinkiin palaaminen tuntuikin juuri sille, mitä me lopulta ja todellisesti haluamme, ei tuo päätöstenteon aika ollut todellakaan kovin helppoa. Tuntui väärälle, ettemme olleetkaan olleet tyytyväisiä suomalaiseen unelmaan: kauniiseen rivitaloasuntoon järvinäkymillä lapsiperheiden suosimalla alueella, turvattuihin työpaikkoihin ja yksinkertaisesti helppoon ja vaivattomaan elämään. Tuntui sille, kun olisimme olleet kiittämättömiä kokemastamme onnesta. Pettäneet sen, mitä lapsiperheiltä Suomessa noin yleisesti odotetaan.

Toisaalta tuli myös vähän syyllinen olo. Vaikka vanhempani eivät muuttomamme takaisin Helsinkiin vastustaneetkaan, oli kurjaa ajatella, että olimme mobilisoineet isäni remontoimaan asuntoamme vain reilu vuosi aikaisemmin karmaisevilla kesähelteillä, kun jo nyt halusimmekin” loppuelämänasunnostamme ” pikaisesti eroon. Etukäteissyyllistyin jo vähän siitäkin, josko Neiti-F kärsisi jotenkin muutosta, tai kiroaisi joskus vanhempana, kuinka hänellä ei lapsuudessaan ollut omaa hehtaaripihaa ja metsää ympäillä.

Kaikesta epävarmuudesta ja tunteiden vuoristorata-ajelusta huolimatta päädyimme kuitenkin muuttamaan. Ja tiedättekös miksi? No, jos ei nyt aivan kokonaan tuon alussa mainitsemani Kaksplussan lehtijutun takia, niin ainakin osittain. Jutussa nimittäin luki jotain sellaista, joka konkretisoi koko muuttointomme ja haikailumme vanhoille kotikulmillemme, ja teki samalla haaveestamme jotenkin todellisempaa. Teksti meni jotenkin näin: ”Ihminen on onnellisin siinä paikassa, jonka arvomaailman kokee eniten omakseen”. Bingo! Tämä virke sanallisti sen, jota olimme ajatelleet, mutta jota emme olleet osanneet selittää. Ei Lahdessa, tai edes meissä ollutkaan mitään vikaa. Me emme vain olleet oikeanlaiset ihmiset juuri tähän paikkaan, ja tämän paikan ilmapiiriin. Koti oli siellä, mistä sydän ei ollut koskaan todella edes lähtenyt.

Vaikka odotankin jo kauheasti kesää ja kaikkea uutta, on tämä kahden vuoden rupeama Lahdessa tuonut elämäämme valtavasti kaikkea hyvää. Minulla on ollut maailman paras työpaikka ja kollegat. Olen saanut ihania kamuja, ja huiketa naapureita. Oppinut, missä kojussa on torin paras keitinpiirakka, ja minne suunnata, jos tarvitsen hyvät farkut. Oppinut, millainen Suomi on muullakin kuin Hankasalmen met(s)issä, tai Kalliossa sporakiskojen kolinassa.

Ihanaa kesäistä viikkoa! Tämän postauksen (laiha) kuva-anti on uuden kotimme pihasta. Paikasta, jossa tänään otettiin myös uudet bannerikuvat tänne blogiin. Vähän jännittää, millaisia niistä tulikaan.

Ja lopuksi: Löytyykö lukijoistani muita, joille rivitalo/omakotitaloelämä ei ollutkaan paras mahdollinen asumismuoto, ja päätitte palata takaisin keskustaan ja kerrostaloon? Entä millaisia muita radikaaleja asumisratkaisuja olette tehneet?

pus ja rok

-Karkki-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kivaa torstaita!

-Karoliina-

Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Kommentit (6)

Henu
1/6 | 

Mä olen asunut lapsuuteni omakotitalossa, ja pelkäsin aina olla yksin kotona. Nyt asun kerrostalossa yksiössä ja koen oloni turvalliseksi. Olen tosi säikky luonteeltani ja tykkään siitä, että asunto on pieni :)

kata
2/6 | 

miekin asunut koko lapsuusikäni (19 vuotiaaksi) omakotitalossa. välillä sen jälkeen kerrostalossa mutta myös paritalossa ja viimeisimmäksi rivitalossa. unelmissa on kuitenkin ollut koko ajan koti ihan keskustasta ja vihdoin toteutin unelmani, 35-vuotiaana :) joulukuussa muutto kerrostaloon keskustaan (ihanaan asuntoon!) ja en usko, että tulen katumaan hetkeäkään ;)
terkuin kaupunkityttö

Stadiin
3/6 | 

Moikka,

Tämä aihe liippaa ja läheltä minua! Olemme aina asuneet stadissa, paitsi lasten syntymisen jälkeen. Emme nytkään kaukana ytimestä asu, mutta 10 km kuitenkin... Nyt lasten jo ollessa hieman isompia, nostaa stadiin takaisin muutto haave taas päätään. Mutta lapset, tai toinen heitä ei millään halua. Joten haaveemme siirtyköön jälleen...vaikkakin ihan kivaahan täälläkin on, mutta..

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat