Kirjoitukset avainsanalla lapsi sairastaa

Aivan vit##saa##naperk##e -päivä. Ja sitten kuitenkin...

Tämä päivä alkoi jo huonoissa merkeissä. Pienten flunssa puski rajummin päälle jo pari yötä sitten. Viime yönä he itkivät ja poukkoilivat ylhäällä nenät räässä niin, että A ja minä nukuttiin ehkä max neljä tuntia.

Kaiken kukkuraksi oltiin saatu miehen kanssa jokin mahapöpö. Sanotaanko näin, että kaikkine mausteineen. Olo oli  aamulla aivan karmea.

Miehen piti kuitenkin lähteä töihin, joten mä jäin neitojen kanssa yksin. Ja. Sanotaanko. Pienet ei vielä ole tähän ikään koskaan olleet niin itkuisia. Yhtään vähättelemättä käsillä oli mun elämän yksi fyysisesti raskaimmista päivistä. Huolehtia nyt kahdesta kipeästä vauvasta ja yhdestä terveestä isosta tosi heikossa hapessa. 

Kun manasin tätä päivää, jonka kruunuksi sain vielä migreenin, yhtäkkiä mieleen alkoi palautua tosi kivoja hetkiä tämän shaiberin keskeltä. Eka ohitin ne: Mä en oikein perusta "kaikilla pilvillä on kultareunukset -ajattelusta." Joskus joku juttu on vaan ihan paska. Piste.

Kun kivoja juttuja alkoi tulla enemmänkin mieleen, oli pakko antaa periksi ja myöntää, että paistaa se aurinko risukasaankin. Päivän parhaat jutut:

Aamun ahdistuksessa, jossa tajusin, että päivää on lusittavana vielä sellaiset 10h ja olen nyt jo aivan raato, soitti ystävä. Hän kysyi, miten menee. Ja aloin itkeä samoin tein. Se helpotti.

Esikoinen tuli mummolasta kotiin. Oli ollut jo kauhea ikävä. Molemmin puolin. Miten ihanaa oli työntää nenä kullanruskeaan hiuspehkoon ja nuuskia sitä.

Siskon miehen piti tulle mun ja lasten seuraksi tänään. Siis jo ennen kipeysjuttuja. Olin luvannut tehdä ruuan. Noh. Tytöt itki non-stoppina mun kintussa, joten siskon mies teki ruuan. Laitteli vaan viestiä makuuhuoneeseen, jossa nukutun pieniä: "missä teidän mausteet?", "kumpaa pastaa laitan?"

Okei siinä kivat jutut. Ei enempää. Muuten menisi teeskentelyksi. 

Koti on kuvissa täynnä glamouria. 

Keksin tästä muuten vielä yhden päivän plussan. Avasin eilen uuden IG-tilin, joka tulee käsittelemään meidän uutta kotia. Remppaa, sisustusta jne. Noh. Kerroin tilistä eilen klo 15 omassa instassani. Siinä vaiheessa tilin pariin oli päässyt 70 ihmistä. Vuorokaudessa seuraajia on tullut yli 5000. Mitä ihmettä!! Jos et siis seuraa vielä @pieni_talo_pyynikilla - tiliä, mars sinne! 

-Karoliina-

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kaupallinen yhteistyö: Pohjola Vakuutus

Kun odotin esikoistani 2010, ei minulla ollut montaa asiaa, jotka koin, että minun on ehdottomasti tehtävä ennen lapsen syntymään. Mutta yksi oli: Halusin ottaa F:lle vakuutuksen hyvissä ajoin. Ja hyvä niin, koska vakuutukselle on ollut rutkasti käyttöä aivan alusta asti. 

Ramppasimme F:n vauvavuonna lääkärissä alvariinsa F:n refluksin vuoksi, ja myöhemmin lääkärikäyntejä on tullut mm. keuhkokuumeen, allergioiden ja nielu- ja kitarisaleikkauksen etukäteis- ja jälkimainingeista johtuen. Vakuutuksesta on ollut konkreettista hyötyä erityisesti silloin, kun lääkäriin on ollut hoppu päästä ja silloin maksullinen yksityinen lääkäripalvelu on ollut helpoin ja nopeinvaihtoehto. Esimerkiksi keuhkokuume alkoi F:llä todella nopsasti, kuume nousi tunnissa monta astetta ja lapsi meni aivan lötköksi. Silloin oli helpottavaa, että pystyi antamaan yksityisen lääkäriaseman lääkärille vapaat kädet verikokeiden ja keuhkokuvien ottoon ilman, että täytyi miettiä hintaa. Kunnallinen terveyskeskus kun oli mennyt jo ajat sitten kiinni, huoli oli suuri ja ainoa vauhtiehto olisi ollut mennä jonottamaan puolen kaupungin kanssa samaan päivystykseen ties kuinka pitkäksi aikaa. Tietysti sekin olisi ollut vaihtoehto, ja varmasti olisimme saaneet myös sillä tavoin hoitoa, mutta nopeus antoi äidin laukkaavalle mielikuvitukselle rauhaa.

Tästä ja monista muista kokemuksista johtuen oli aivan selvä, että haemme myös vauvoille vakuutusta heti, kun sen vain pystyi tekemään. Tosin aivan itsestään selväähän vakuutusten saanti ei vauvoille ole, kuten ei tietenkään vakuutuksen saanti ylipäätäänkään.

Tämä valkeni itselleni oikeastaan vasta siinä vaiheessa, kun tutustuin raskausaikana muihin monikkovanhempiin ja sain kuulla, etteivät kaikki heistä olleetkaan saaneet vauvoilleen vakuutusta. Kaksosraskaus – oikein hyvinkin sujuva –  kun sattuu olemaan kaikesta huolimatta aina myös riskiraskaus. Tästä syystä minua vähän jännitti etukäteen, saammeko tytöille vakuutuksen.  Lopulta kaikki meni kuitenkin hyvin – Pohjola Vakuutus myönsi tytöille vakuutuksen. Siitäkin huolimatta, että minulla oli vaikeuksia verensokereiden kanssa ja tytöille kaiken lisäksi yhteinen istukka (suurempi riski raskaudenkulkuun kuin ei-identtisillä, eri-istukkaisilla kaksosilla). Pohjola Vakuutuksesta kerrottiinkin, ettei kaksosraskaus, ainakaan heidän yhtiössään, ole kategorisesti vakuutusta estävä elementti. Jokainen tapaus ja hakemus käsitellään yksilöllisesti, aivan kuten yksösraskauksienkin kohdalla.

Vakuutusta vauvalle voi hakea Pohjola Vakuutukselta heti sen jälkeen, kun rakenneultra on tehty. Aina synnytyksen alkamiseen asti*. Tällainen syntyvän lapsen vakuutus korvaa odotusaikana yllättäviä, normaaliin raskauteen kuulumattomia, mutta vauvan hyvinvoinnin kannalta välttämättömiä, kuluja. Lapsen synnyttyä vakuutus jatkaa voimassaoloaan Terveysvakuutus-nimen alla aina 100-vuotiaaksi saakka. Toisin sanoen, vaikka itsekin puhun arkikielessä aina "lapsivakuutuksesta", halutessa kyse on koko elämän mittaisesta vakuutuksesta. Mikä voisikaan olla parempi ensimmäinen lahja vanhemmilta lapsen tulevaisuutta ajatellen?

Vakuutusta on muuten fiksuin hakea nimenomaa heti rakenneultran jälkeen, koska odotusaikana, synnytyksessä tai heti lapsen synnyttyä voi käydä ilmi esimerkiksi jokin synnynnäinen vika, jonka perusteella vakuutusta ei välttämättä myönnetä ollenkaan tai myönnetään rajoitetuin ehdoin. Ennen syntymää otetun vakuutuksen saa lapselle siis usein parhain mahdollisin ehdoin. Esimerkiksi kun olen joskus kilpailuttanut F:n vakuutusta, en ole saanut enää mistään niin hyviä ehtoja, mitä hänen vakuutukseen sain ennen tytön syntymää. Nuo keuhkokuumeet ja muu sairastelu kun ovat tehneet moniin sairasteluihin F:n kohdalla "sulun". Ts. uutena otettava vakuutus ei korvaisi hänen kohdallaan, tuolla sairasteluhistorialla, esimerkiksi keuhkoihin tulevaa sairautta. Voi siis sanoa, että mahdollisimman aikaisin otettu vakuutus kattaa yleensä kaikkein parhaiten ja tuo eniten mielenrauhaa läpi elämän. Näin ei tarvitse miettiä, onko iän myötä ehtinyt jo jotain tapahtua ja myönnetäänkö vakuutus parhain mahdollisin ehdoin. .

Vaikka mä olen ottanut kaikille lapsille vakuutusten ennen kaikkea nopean hoitoon pääsyn vuoksi, joka yleensä tarkoittaa yksityisiä hoitopalveluita, on vakuutuksesta toki hyötyä myös kunnallisten lääkäripalveluiden osalta. (Tässä kohtaa kannattaa muistaa, että kunnallisten palveluiden jonot ja palvelut vaihtelevat rutkasti eri puolilla Suomea! Kannattaa siis punnita asioita laajalti: Tullaanko esimerkiksi lapsen lapsuusaikana muuttamaan toiselle paikkakunnalle.)Nimittäin myös julkiselta puolelta voi hyvin nopeasti kertyä vakuutuksen vuosihintaa vastaava lasku esimerkiksi poliklinikka- ja hoitopäivämaksuista. Niin ja totta kai lääkekulut tulevat maksuun aivan samalla tavalla, olipa resepti määrätty mistä lääkäristä hyvänsä. Vakuutus korvaa siis myös lääkärin määräämät reseptilääkkeet siltä osalta, mitä Kela ei korvaa.

Pohjola Vakuutuksen Terveysvakuutuksella on aidosti lapsiperhe-eloa helpottavia elementtejä. Sen avulla on mahdollista saada lääkäri tai sairaanhoitaja kotiin, eli kipeän lapsen kanssa ei ole välttämätöntä lähteä hoitolaitokseen. Vakuutus korvaa tarvittaessa myös tietyissä tapauksissa lastenhoitajan kuluja, kun alle kouluikäinen lapsi sairastaa. Näin aikuinen voi jatkaa työssä käymistä. Terveysvakuutus kattaa myös joidenkin lasten myöhemmissä elämänvaiheissa tarvitsemia terapioita (esimerkiksi puhe- tai toimintaterapiaa).

Yksi erityislaatuinen juttu on Pohjola Sairaalan Terveysmestari-palvelu, joka on maksuton palvelu niille, jotka ovat Pohjola Vakuutuksen kautta itsensä vakuuttaneet. Terveysmestari-palvelusta saa apua puhelimessa maanantaista sunnuntaihin klo 7-23. Terveysmestarit ovat koulutukseltaan terveydenhuollon ammattilaisia. Heiltä saa ammattimaisen hoidontarpeen arvioinnin, avun ja tarvittaessa hoitoonohjauksen lähes kellonajasta riippumatta. Jos sairaus tai vaiva vaatii hoitoa paikan päällä, Terveysmestarin kautta pääsee helposti ja nopeasti oikeanlaatuiseen hoitoon. Samalla tehdään myös vahinkoilmoitus ja korvauspäätös.

Me itse asiassa käytimme joulukuun alussa Terveysmestaria ensimmäisen kerran, kun vauvat sairastuivat flunssaan. Soitimme Terveysmestari-palveluun, juttelin sitä kautta hetken terveydenhoitajan kanssa ja päätimme, että tytöt tulisi viedä lääkäriin. Hän sitten varasi tuon saman puhelinsoiton aikana tytöille lastenlääkärin Pihlajalinnaan ja samalla tuli hoidettua vahinkoilmoitus, joten jouduimme maksamaan ainoastaan omavastuun (koska kyseessä oli vakuutuskauden ensimmäinen lääkärikäynti). Tuohon samaan vakuutukseen menevät myös TAYSissa vietetyt osastohoitoyöt, joten meidän kohdalta vakuutuksesta on ikään kuin kuitattu iso osa jo tässä vaiheessa, vaikka tytöt ovat vasta parin kuukauden ikäisiä. 

Lue Terveysmestarista ja Pohjola Vakuutuksen vakuutuksista lisää täältä ! Ihanaa kolmatta adventtia! 

 

-Karoliina-

*Äidin tulee olla laskettuna aikana alle 46-vuotias ja osallistunut kaikkiin tarjottuihin raskaudenaikaisiin tutkimuksiin ja seulontoihin.

Kuvat: Noora Näppila 

 

Kommentit (11)

Kristaruu
1/11 | 

Meillä on kanssa vauvalla sama vakuutus ja erityisen tyytyväinen olin Terveysmestari-palveluun ja tietysti siihen, että lääkäriin pääsi nopeasti ja korvausasiat hoituivat vaivattomasti. Meillä vauva sairastui pari viikkoa sitten ja oli helpottavaa saada asiantuntevaa ohjeistusta sairaan lapsen hoitoon puhelimitse.

Vierailija
2/11 | 

Toivottavasti tämä ei lueta mainokseksi, mutta Pohjantähdessä saa syntymättämän lapsen vakuutuksen jopa kolmosille. Syntymättömän vakuutus myönnetään tai ei myönnetä äidin terveysselvityksen perusteella. Lapsen vakuutus on sidottu kotivakuutukseen eli sitä ei saa erillisenä. Lapsen vanhemmat saa valita hoitopaikan. Ja myös se on hyvä, että perusvoiteet (atopia) ja äidinmaitovastikkeet korvataan, jos niistä saa Kela-korvauksen. Perusvoiteet on järkyttävän kalliita.

Vierailija
3/11 | 

Keuhkokuumetta vastaan muuten on olemassa rokote. Se on voimassa elinikäisesti ja on ollut olemassa jo pitkää sillä meillä on paitsi lapset myös meidät vanhemmat sillä rokotettu eikä olla kukaan sairastettu keuhkokuumetta. 

Vierailija
4/11 | 

Mä oon miettinyt sitä, että nämä vakuutusyhtiöthän ei ole mitään hyväntekeväisyyslaitoksia, niin miten ne pysyy plussalla, kun useimmat ihmiset kuitenkin sairastelevat tai muuten vain hakevat "vakuutusrahoilleen vastinetta".

Vierailija
5/11 | 

Keuhkokuumerokotteesta:
Rokote on olemassa joitain taudinaiheuttajia vastaan, mutta ei likikään kaikkia. Eli se ajatus että voisi rokotteella suojautua kokonaan keuhkokuumeelta, on virheellinen.

Vierailija
6/11 | 

Me ollaan myös molemmille lapsille otettu Pohjola-vakuutus heti rakenneultran jälkeen. Esikoisen kohdalla oli sama homma, ravattiin lääkärissä jatkuvasti kunnes 8-kk iässä todettiin refluksi. Myöhemmin on tehty isompiakin leikkauksia/toimenpiteitä esikoiselle. Eli vakuutus on kyllä maksanut itsensä moninkertaisesti takaisin ja lääkäriin on päässyt silloin kun todellinen tarve on ollut. Kuopuksen kohdalla olen jälkeenpäin miettinyt mitä hyötyä/turvaa vakuutuksesta oli kun otettiin se raskausaikana. Kuopus oli saanut sikiöaikana aivoinfarktin, se diagnosoitiin alle 1-vuotiaana kun etsittiin syytä toispuoleisuudelle ja magneettikuvissa löytyi tuo syy. Vakuutuksesta vastattiin kuitenkin, ettei mitään korvauksia makseta koska ei ole synnytyksessä tapahtunut haitta ja aivoinfarktin ajankohtaa ei voi varmuudella todentaa. Kuitenkin lausunnoissa on että infarkti on ollut sikiöaikainen eli raskausaikana tapahtunut, normaaliin odotusaikaan kuulumaton asia.Vakuutus kuitenkin otettiin turvaamaan sikiötä ja syntyvää vauvaa. Itselle jäi tästä vähän petetty olo tämän asian vuoksi, että todellisuudessa vakuutuksesta ei ollut näin vakavassa asiassa meille mitään turvaa :( Onneksi asutaan myös treellä ja on ylipistollinen sairaala jonka turvin kaikki liikuntavammaan liittyvät asiat rullaavat. Toki nämä sairaalakäynnit vakuutus korvaa ja muutoin ollaan oltu tyytyväisiä Pohjola-vakuutukseen. Mutta jos joku osaisi sanoa että minkälaisia asioita ne korvaa raskausaikana tapahtuvista odottamista asioista, jos ei sikiön aivoinfarktiaan sisälletytetä siihen ?

Maariy
7/11 | 

Vakuutuksethan on silkkaa matematiikkaa, joten ei ne yhtiöt tappiolle jää. Siksi mua kiinnostaisikin tietää missä hinnoissa tällaiset vakuutukset liikkuu?
Omilla lapsilla ei siis ole, koska ovat syntyneet ulkomailla ja ollaan vaihdettu maata muutaman kerran tässä vuosikymmenen aikana eikä vakuutuksia saa yleensä siirrettyä. Ei oo kyllä ollut tarvettakaan, lapset on onneksi olleet terveitä.

Johanna1982
8/11 | 

Hei Karoliina.
Pidän blogistasi ja seuraan blogiasi aktiivisesti. Arvostan sitä, että et näytä lastesi kuvia julkisesti. Siispä ihmettelen, että kerrot kuitenkin avoimesti esimerkiksi F:n sairaushistoriasta. Onko F antanut siihen luvan? Lapsen yksityisyys on niin tärkeä asia ja kun sitä rikotaan niin lapsi voi kärsiä siitä loppuelämän. Ei minusta ainakaan olisi kivaa, että muu maailma tietää lapseni sairaushistoriasta ja esimerkiksi mahdollisista leikkauksista. Ne ovat herkkiä ja jokaisen omia asioita, eikä kenelläkään muulla (edes äitillä) ole niitä lupaa levitellä. Itse työskentelen sosiaali- ja terveysalalla ja Siellä korostuu lapsen itsemääräämis oikeuden toteutuminen. Jo 7 vuotiaalta lapselta (jopa nuoremmiltakin) täytyisi kysyä aina ensin omaa mielipidettä ja sitten vasta tulee huoltajan suostumus. Jopa yli 10 vuotias voi päättää, että vanhemmat eivät pääse lukemaan omakannasta omia terveystietojaan. Lapsen itsemäärämisoikeus on se mitä pitää kunniottaa aina parhaimmalla tavalla ja toivon, että muistat sen jatkossa. Nyt vaikuttaa viattomalta kertoa ”pienistä” asioista mutta myöhemmin lapsi voi kärsiä siitä, että hänen arkaluontoisia asioita on levitetty julkisuudessa. Mukavaa joulun aikaa sinne teidän perheelle ja muistetaan, että lapset ovat lapsia vain kerran ja meidän täytyy heitä suojella kaikin mahdollisin tavoin!

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019
9/11 | 

Mä olen sun kanssa suojelemisesta täysin samaa mieltä. Ja siksi mä kerron tosi rajatusti (vuosi vuodelta vähemmän) lapsistani. En ole koskaan kokenut luontevaksi kertoa vaikka F:n kehitysvaiheista, pottailuista, lukemaan oppimisen ajankohdasta jne. Koen kuitenkin, että keuhkokuume ja nielurisaleikkaus ovat kuitenkin niin perussettiä, ei mitenkään leimaavaa, että voin sellaisista kirjoittaa.

Itse en tosin ole samaa mieltä lasten itsemääräämisoikeudesta kaikin puolin liittyen someen. Jos lapsilta kysyttäisiin, moni heistä antaisi naamansa näkyä varmasti somessa. Myös rajoittaminen on asia, jota aikuisten kuuluu tehdä, vaikka lapsi ajattelisikin, että kuvia ja asioita voi jakaa somessa.. Itse koen tällä elämänkokemuksella ja ammatilla, että olen kykenevämpi tekemään nämä päätökset kuin 9-vuotias. Emmehän me lapselta kysy kouluvalintoja, nukkumaanmenoaikoja tai muutakaan.

Johanna1982
11/11 | 

Hei Karoliina, kiitos vastauksestasi.
En puhunut lasten itsemäärämisoikeudesta sosiaalista mediaa ajatellen, vaan lähinnä omia terveystietojaan koskien sekä yleisesti päätöksissä tukemisessa. On totta, että lapsi varmasti voisi antaakin luvan kuvien julkaisuun, ja vanhempien tehtävä onkin rajata tätä. Koska lapsi ei kykene itse suojelemaan itseään vaan vanhempien on se tehtävä. Lapsi ei pysty välttämättä näkemään kauas katsoisesti seurauksia vielä tässä vaiheessa, mutta mitäs kun vanhemmat mielivaltaisesti jakavat itse tietoa lapsestaan. Lapsi on yksilö eikä julkinen, jos vanhempien työ on julkista tulisi suojella pientä lasta siltä. Lapsi ei kykene ajattelemaan omaa parastaan ja vanhempien tehtävä on häntä tukea ja suojella. Mitä jos lapsesi aikuisena kun ymmärtävät tekosi alkavatkin syyllistää sinua siitä, että olet kertonut heistä julkisesti erilaisia asioita? Asia voi olla vaikka kuinka pieni minkä jakaa, mutta lapsi voi ottaa sen itseensä esimerkiksi murrosiän kynnyksellä. Tiedän nuoren tytön, joka käy meillä terapiassa sen takia kun kärsii siitä, että äiti on hänestä syntymästään lähtien jakanut erilaista tietoa. Tällä tytöllä on nyt vakava masennus ja ollut jopa itsetuhoisia ajatuksia. En itse vaan ymmärrä sitä näin ammattilaisena, että lapsesta täytyy jakaa henkilökohtaista tietoa somessa, kun siitä voi oikeasti olla myöhemmin vakavia seurauksia. Itse myös koen, että keuhkokuume sekä nielurisaleikkaus ovat yksityinen asia ja se rikkoo jokaisen yksityisyyttä, että niistä kerrotaan. Siitä voi joutua jopa rikosoikeudelliseen vastuuseen jos kertoo muiden tietoja julkisuuteen. Lapsen oikeus on se mitä tässä ajan takaa ja meidän täytyisi suojella lapsia iän ja kehitystason mukaisesti. Some on vaarallinen paikka nykyään ja haluan vain, että ajattelet, että mikä vaikuttaa nyt hyvältä niin ei välttämättä olekaan sitä itse lapsen mielestä myöhemmin, somessa kaikki säilyy aina. On myös pahoja ihmisiä, jotka voivat käyttää lapsesta jakamiasi tietoja hyväkseen.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

doctor-1015624_960_720.jpg
doctor-1015624_960_720.jpg

Luin tällä viikolla Hesarista jutun siitä, kuinka monilla työpaikoilla vaaditaan lääkärintodistus jo ensimmäisestä lapsen sairauslomapäivästä, jolloin vanhempi jää vahtimaan lasta kotiin.

Olen moneen kertaan kummastellut lapsen sairauteen liittyviä käytäntöjä. Ensinnäkin, ymmärrän sen, että työpaikkojen sännöissä on eroja sen suhteen, kuinka aikuisten pitää ilmoittaa omat sairastelunsa, mutta sitä en tajua, miksi lasten suhteen - Suomessa - ei olla tasa-arvoisia. Tuntuu aivan järjettömälle se, että vaikka vatsatautista lasta pitäisi alkaa väkisin roudaamaan lääkäriin, jotta tämä voisi todeta: "Oksentaa kyllä!". 

Voisin kuvitella myös sen olon, joka vanhemmalla tuossa tilanteessa olisi. Vaivata nyt lasta aivan turhaan pysymään pystyssä, kun tärkein sairaudenhoito olisi lepo. Siinä tilanteessa varmasti itse ottaisin rehellisesti takkiin tuon päivän tulot, ja jättäisin viemättä lasta lääkäriin. Paitsi mitä se tekisi työntekijävanhemman ja tämän työnantajan luottamussuhteelle? Luultavasti työpaikassa, jossa lapsen ensimmäisestä sairauslomapäivästä vaaditaan todistus, ei muutenkaan luoteta työntekijään hirväen paljon. Voisi kuvitella, että todistuksettomasta poissaolosta voisi syntyä eripuraa.  
 

Se, mihin tilanteeseen itse törmäsin F:n sairastellessa ennen kita- ja nielurisaleikkausta pitkiä jaksoja, oli se, että yli kolmen päivän sairastelut menevät aina vanhemman omasta palkkapussista. Siitäkin huolimatta, että lapsen sairaudesta olisi saanut lääkärintodistuksen. Tuntuu kummalliselle, että aikuinen voi lääkärinotodistuksella olla palkallisella sairaislomalla viikkotolkulla, mutta sama aikuinen, joka hoitaa vaikkapa samaan tautiin sairastunutta lastaan, ei saakaan palkkaa kolmannen päivän jälkeen.
 

Tähän voisi vetää nyt esille kaikki perinteiset ulkomaakortit, joissa todetaan, että muualla maailmassa ei koskaan saa palkkaa sairastellessa tai lapsen sairastellessa. Itse kuitenkin ajattelen niin, että jokaisen lapsen pitäisi olla oikeutettu siihen, että niin kauan kun hän on kipeänä, vanhempi voi häntä myös hoitaa. Uskon, että monissa perheissä lapsi viedään liian aikaisin hoitoon toipilaana, kun perheellä ei kertakaikkiaan ole varaa antaa vanhemman menettää palkkaa. Saman pelkään tapahtuvan silloin, kun sairauslomatodistus aletaan vaatia ensimmäisestä päivästä lähtien.
 

Ja mitä siitä sitten taas seuraa? Se päiväkotien ikuinen ongelma: Jatkuvasti vuotavat nenät ja pöpöpesäkkeet, jotka jylläävät jylläämistään, kun puoliterveet/sairaat lapset pyörivät päivät pitkät keskenään. Mitäs siitä sitten taas seuraa? Lisää kuumetta, räkää ja laattaa.

-Karoliina-

Kuva: Pixabay

Kommentit (26)

Riikka1
1/26 | 

Ei omakohtaista kokemusta, mutta joskus muistan kuulleeni että siitä kolmen päivän ylittävästä saisi kelalta jotain takaisin. Ei tietenkään palkkaa vastaa tosin.

Vierailija
2/26 | 

Tk kirjoittaa todistuksen puhelun perusteella. Ei mitkään resurssit riitä siihen, että lapsia raahataan paikan päälle.

joskusnäinkin
3/26 | 

Mridän työpaikallamme ei ohjesäännön mukaan kelpuuteta puhelimitse kirjoitettuja. Ja samalla osa työntekijöiden asuinpaikkakunnista ei ota vastaan lapsipotilaita jotka ei ole hoidon, vaan pelkän todistuksen tarpeessa. Mukava pattitilanne :(.

4/26 | 

Oma työnantajani vaatii todistuksen heti ensimmäisestä päivästä ja sen lisäksi pitää toimittaa todistus siitä, että puoliso on ollut töissä. Kyllä otti päähän hommata niitä papereita, lapsen sairaspäivät osuivat yleensä aina sellaisiin päiviin, kun mies oli töissä kahdessa eri paikassa. Ihan älytöntä touhua, varsinkin kun ottaa huomioon, että kun sairastuin itse niin riitti että soitin esimiehelle.

Hei
5/26 | 

Meillä piti myös aijemmin toimittaa miehen työpaikalle todistus että olin ollut töissä ja käytännön syiden takia olin ainoa joka lapun pystyi kirjoittamaan eli todistin itse että olin ollut töissä ☺. Papaeri kelpasi aina mutta tällä työpaikalla joku oli systeemiin kyllästynyt ja vei asian työtuomio istuimeen joka päätti että tälläistä lappua ei saa vaatia koska puolisoa ei saa asettaa omalla työpaikallaan vaikeaan/eriarvoiseen asemaan. Nyt ei paperia enää tarvita.

Kimmie
6/26 | 

Ohhoh, en tiennytkään että Suomessa on noin vaikeaa jäädä kotiin sairaan lapsen kanssa. Asun Ruotsissa ja täällä saa olla 7 päivää kotona ilman lääkärintodistusta ja paikallinen Kela maksaa jokaiselta päivältä noin 80% päivän palkasta korvausta. Ja jopa esim lapsen isovanhempi voi jäädä kotiin ja saa korvausta. Kaiken tämän saa hoidettua netistä käsin. Toimii!

Tiina***
7/26 | 

Niinpä, mutta Suomessa sairaslomapalkan maksaakin työnantaja! Kysymys: miksi sen pitäisi olla työnantajan velvollisuus? Aina kannattaa myös muistaa, että meillä on Suomessa paljon yksityisiä työnantajia eli yrittäjiä, jotka eivät saa mitään korvauksia työntekijöiden sairaslomista saatikaan omista tai oman lapsensa sairaslomista. Onko vähän "epistä", että työntekijöille sairaslomat korvataan, mut yrittäjille ei? Työnantajan ei mielestäni kuuluisi olla sosiaalitsto. Tämä Ruotsin mallihan kuulostaa oikein hyvältä ja reilulta!

Outi
8/26 | 

Lisäksi päivähoidon henkilökunta sairastelee, koska hootavat sairaita lapsia. Tämä on kyllä asia, joka pitäisi muuttaa. Hyvä postaus.

Vierailija
9/26 | 

Katsellaanpa asiaa työnantajan ja / tai yrittäjän silmin. Sille, miksi todistuksia vaaditaan, on yleensä ihan yksikantainen selitys: väärinkäyttäjiä on ikävän paljon liikenteessä. "Lapsi sairaana" on, yllättävää kyllä, turhan monella aikuiselle ihmiselle myös vain taikasanat ylimääräiseen vapaapäivään. Härskeimmät vievät lapset vielä hoitoon samaiseksi päiväksi, jolloin ilmoituksensa mukaan heitä kotona hoitavat. Ja kyllä, näin valitettavasti tapahtuu. Oikeutta olla sairaan lapsen kanssa kotona käytetään tahallisesti ja tahattomasti (myös) väärin.

Toinen näkökanta on työantajan: miksi hän maksaa siitä, että saa vastineeksi ei mitään? Jos lähdetään ajatuksesta, että palkka on korvaus tehdystä työstä, on sairaspäivistä maksaminen vähän nurinkurista. Lapsen tai aikuisen. Ajatellaan vaikka niin, että olet varanut ajan kampaajalta. Kampaaja sairastuu ja aikasi peruuntuu. Maksat silti täyden hinnan väristä ja leikkuusta, vaikka sinulle ei tällä kertaa sairauden vuoksi tehty yhtään mitään. Miltä kuulostaa?

Vierailija
10/26 | 

Niin siis, yrittäjällähän on AINA enemmän vastuuta kuin työntekijällä. Jos vastuut menevät tasan, niin menevätkö tuototkin?

Kommentteja
11/26 | 

Usein yrittäjä on pienituloisempi kuin työntekijä. Kampaamoyrittäjä on hyvä esimerkki yrittäjästä, joka saattaa joutua elämään kädestä suuhun.

eevupeevu
12/26 | 

Meilläbtuota kolmea päivää työnantaja perustelee sillä,että sen aikana on tarkoitus vain saada järjestettyä lapsen hoito tervehtymiseen asti eli ei oletetakaan,että lapsi tervehtyisi siinä kolmessa päivässä. En kyllä tiedä,miten hoidon järjestävät ne,joilla isovanhemmat asuvat kaukana tai ovat siinä kunnossa,etteivät jaksa hoitaa lastenlapsiaan...

TaijaE
13/26 | 

Olin juuri tulossa kirjoittamaan samaa eli tuon kolmen päivän aikana on tarkoitus järjestää äkillisesti sairastuneelle lapselle hoitaja, jos kolme päivää ei riitä. Ja meillä ainakin palkallisiin päiviin lasketaan myös vkloppu eli jos lapsi sairastuu lauantaina niin saan olla vain maanantain kotona palkallisella. Tai jos onnistun saamaan lapselle hoitajan ensimmäiselle sairaspäivälle, esim. maanantaille niin tämän jälkeen saan olla vain ti-ke kotona palkallisella.

Kotiviini
14/26 | 

Karmeetahan toi sairastelurumba on. Itse olin yksinhuoltajana, kun lapsella oli ihan kaikista pahin sairastelukierre päällänsä, enkä voi kun Luojaa kiittää, että oli tukiverkostoa, jota kutsua apuun. Itse olin juuri aloittanut uudessa työpaikassa ja pikkasen oli pelko persustassa, että miten siellä suhtaudutaan. Pelko kylläkin onneksi osottautui turhaksi.

Olen itse läheltä seurannut erään avioliitossa elävän työkaverini touhuja. Hänellä on kolme lasta ja eipä hän kovinkaan montaa täyttä viikkoa vuoden aikana töissä ole, kun aina on joku kolmesta lapsesta jossain taudissa. Useimmiten sairastuminen tapahtuu aina pe tai ma tai sillon, kun työkaveri kovasti valittaa väsymystään... Ehkä on kateellisten panettelua, mutta monesti olen ajatellut, että kuinka "kiva" olisi tehdä tuollaista kevennettyä työviikkoa täydellä palkalla läpi vuoden. Meillä siis saa olla sairaan lapsen kanssa kotona sen 3 päivää pelkällä omalla ilmoituksella.

Ymmärrän kyllä ihan täysin työnantajankin kannan. Minä ainakin työnantajana esimerkiksi tässä työkaverin tapauksessa alkaisin kyllä pikkuhiljaa kysellä, että eikö se lasten isäkin voisi välillä jäädä kotiin... Turha on ihmetellä, ettei nuoria, pienten lasten äitejä mielellään palkata töihin, jos äidin työnantaja aina kantaa kaiken rahallisen vastuun äitiyslomien lisäksi myös näistä lasten sairasteluista.

Nippe
15/26 | 

En ymmärrä, miksi työkaverit kuvittelevat automaattisesti väärinkäyttöä sairaslomilla.
Kyllä useamman sairaan lapsen hoitaminen kotona, on varmasti rankempaa, kuin töissä käynti.
Entä kun kotiäiti tai -isä sairastuu? Parhaassa tapauksessa hoitaa vielä sairaat lapset viikon verran itsekin henkitoreissaan.
Itselle kävi niin vuosia sitten. Hoidin mahatautisena kahta pientä lasta, kun en saanut hoitoapua, ja tämä johti ambulanssin soittoon. Sain vakavia rytmihäiriöitä.
Voin sanoa, että pelotti.

Vierailija
16/26 | 

tähän liittyy vielä sellainenkin ongelma, että päiväkodeista ja muualtakin yhteiskunnasta leviää kummallisia, perusteettomia ajatuksia siitä, milloin lapsi on niin kipeä, että häntä ei voi laittaa kouluun tai päiväkotiin. Kun lapseni aloitti päivähoidossa hänen hoitajallaan oli tapana mittailla lapsilta kuumetta, ja yli 37-asteiset lähetettiin "lämpöisinä" kotiin. Me sitten puutuimme tähän ja päiväkodin seinälle tuli ihan kyltti, että kuumeraja on 38. Myöskään nuha ja yskä eivät aiheuta välttämättä sairaslomatarvetta, jos lapsen vointi on muuten hyvä. "Sairaita lapsia" päiväkotiin tuovien syyllistäminen on turhaa ja hölmöä, koska virustaudit tarttuvat usein sekä ennen että jälkeen oireisen vaiheen. Sen sijaan hyvällä käsihygienialla (toki haastavaa taaperoiden kanssa) voi ehkäistä epidemioita. Kaikki lapset eivät todellakaan ole joka viikko tai joka kolmas viikko kotilevon tarpeessa, ja monilla pienten lasten vanhemmilla koko perheen sairaspoissaolot huomioiden on keskimääräistä vähemmän poissaoloja. Minusta on todella ikävää, että pienten lasten vanhempia syrjitään työmarkkinoilla sen sijaan että väärinkäytöksiin puututtaisiin niiden sattuessa.

Melli8
17/26 | 

Yli 37 astetta yleensä lapsella tarkoittaa jo kuumetta. Tekee pahaa päiväkodissa työskennellessä katsoa lapsia jotka nuhaisina ja "lämpöisinä" tuodaan päiväkotiin mikä kuitenkin on lapselle rankkaa työtä puolikuntoisina. Pikku yskä ja nuha tietysti on eri asia jos lapsi on muuten virkeä ja jaksaa osallistua, sitä pitäisin mittarina enemmän kuin mitään kuumerajaa.

Vierailija
18/26 | 

Kyllä se lasten kuumeraja on 38, ei ole mielipidekysymys vaan fakta. 37 on normaalilämpötila.

Vierailija
19/26 | 

Normaalilämpöisyys ei kuitenkaan estä sitä, ettei voisi olla muuten niin heikossa kunnossa, että on syytä jäädä kotiin. Mutta kuume yli 38 astetta on aina syy jäädä lepäämään. Päiväkodeissa olisi myös hyvä olla rauhallisempia tiloja, oma lapsemme onneksi on tällaisessa päiväkodissa, mutta esikoisen päiväkodissa oli niin järkyttävä meteli, ettei ihme, että herkemmät lapset olivat ihan voipuneita ihan ilman mitään sairauksia.

Nippe
20/26 | 

En ymmärrä, miksi työkaverit kuvittelevat automaattisesti väärinkäyttöä sairaslomilla.
Kyllä useamman sairaan lapsen hoitaminen kotona, on varmasti rankempaa, kuin töissä käynti.
Entä kun kotiäiti tai -isä sairastuu? Parhaassa tapauksessa hoitaa vielä sairaat lapset viikon verran itsekin henkitoreissaan.
Itselle kävi niin vuosia sitten. Hoidin mahatautisena kahta pientä lasta, kun en saanut hoitoapua, ja tämä johti ambulanssin soittoon. Sain vakavia rytmihäiriöitä.
Voin sanoa, että pelotti.

Taru Mari
22/26 | 

Mun mielestä olisi hölmöä lähteä viemään sairasta lasta terveyskeskukseen pelkän todistuksen takia. Olisi kiva että oma ilmoitus riittää. Turhaa terveysaseman resurssien tuhlausta. Väärinkäyttäjiä aina löytyy, mutta ei siitä pitäisi lapsia rangaista.

Liinu80
23/26 | 

Asioilla on monta puolta ja jokainen tietysti näkee sen, mikä koskettaa itseä lähiten. Minulla ei ole lapsia ja toki ymmärrän, että sairasta lasta pitää jäädä kotiin hoitamaan. Joskus vain harmittaa, kun kaikilla aloilla ei ole mahdollista soittaa sijaista paikalle. Meille esimerkiksi on töissä työparit ja vuorollaan tuurataan toista. Sitä kerryttää pitkin vuotta melkoisen määrän joustovapaata, kun ensin työparin paljon sairasteleva lapsi sairastaa ja sitten työpari itse sairastaa samat taudit päälle. Kiitokseksi saan olla joulun välipäivät töissä, kun päiväkoti on kiinni :D

mirvaannamaria
24/26 | 

Ja sitten ovat he, jotka menevät terkkariin ja kertovat lapsen olleen kuumeessa ja oksennelleen, sillä hetkellä kuitenkin vointi onkin yllättäen hyvä. Uskon, että jos sitä sairaslomaa haluaa väärinkäyttää, sen voi tehdä molemmissa tapauksissa. Siksi onkin inhottavaa, että kipeä lapsi tulisi viedä lääkäriin vain sen takia jonottelemaan, jos oikeaa tarvetta lääkäriin menoon ei ole. Samalla lääkäri voisi hoitaa heitä, jotka ihan oikeasti sitä apua tarvitsevat. 

Sairasta lasta tulisi hoitaa mahdollisimman pitkään kotona. Puolikuntoiset lapset tartuttavat helposti muut ja saikkuja on taas lisää ja lisää. Yrittäjän on tietysti kurjaa maksaa sairaspäivärahoja sillä eihän hänkään niitä saa, mutta se on työntekijän oikeus. Kuten palkalliset lomatkin. Tuntuuhan se hölmöltä maksaa toiselle työstä, jota hän ei tee, mutta yrittäjä tiedostaa sen kun alkaa työllistää ihmisiä. Valitettavan usein on myös niin, että työntekijät saavat parempaa palkkaa kuin mitä työnantaja itse nostaa itselleen. 

Vierailija
25/26 | 

Perustuuko kommenttisi "sairasta lasta tulisi hoitaa mahdollisimman pitkään kotona, puolikuntoisena tartuttaa helposti muut" johonkin tietoon? Itse nimittäin ajattelin tähän tapaan aiemmin, mutta sittemmin ovat korva-nenä-kurkkulääkäri ja lastenlääkäri sanoneet, että lasta pidetään kotona lapsen jaksamisen mukaan, jos jaksaa päiväkodissa, ei nuhasta ja yskästä ole haittaa (puhumattakaan, että norovatsataudin jälkeen oltaisiin viikko oireettomana kotona, ettei tartutettaisi muita). Sekä flunssa että noro tarttuvat tosiaan ennen ja jälkeen oireisen vaiheen, eli ihan terveen oloinen lapsi voi tartuttaa. Kyllä se käsihygienian ja kohteliaan yskimistekniikan opettaminen mahdollisimman pienenä on paras tapa ehkäistä epidemioita.

Marikko
26/26 | 

Vaikka kuinka opettaisi käsihygieniaa ja kohteliasta yskimistä puolitoistavuotiaalle saattaa se usein epäonnistua :). Nimimerkillä kokeiltu on. Itse kannatan systeemiä mikä omassa työpaikassani otettiin käyttöön jo useita vuosia sitten eli omallla ilmoituksella saa olla olla pois sen kolme päivää olipa kysymys omasta tai lapsen sairaudesta ja sen jälkeen todistus, minkä jälkeen vapaa on tietysti palkatonta. Itse asiassa tällä väljennyksellä entiseen käytäntöön nähden lyhyet sairaslomat vähenivät. Uskon myös siihen että joustavuus työnantajan taholta lisää joustavuutta myös työntekijän taholta ja tässä on yksi paikka sitä testata. Kyllä ne lusmuilijat tulevat esille muullakin tavalla, jos heitä haluaa etsiä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2020
2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat