Kirjoitukset avainsanalla Kappahl

pakkaus1.jpg
pakkaus1.jpg
pakkaus5.jpg
pakkaus5.jpg
pakkaus2.jpg
pakkaus2.jpg
pakkaus6.jpg
pakkaus6.jpg
pakkaus3.jpg
pakkaus3.jpg
pakkaus8.jpg
pakkaus8.jpg

Tiistaina lanseerattiin uusi äitiyspakkaus, jonka innoittamana pistin ilmoille myös #omaäitiyspakkaus –haasteen, jossa pyysin teitä lukijoita ja muutamia bloggaajaakin kokoamaan kollaasin tai tuoteselosteen omasta unelmienne äitiyspakkauksesta. Ihanaa, että innostuitte haasteesta! Minulle tulleet sähköpostiviestit ja tänne blogiin laittamanne linkit kertovat, että äitiyspakkaus on edelleenkin aihe, joka kiinnostaa ja puhuttaa. #omaäitiyspakkaus –haasteeseen osallistuneista pakkauksista ainakin voi ajatella, ettei nykyinen oikea äitiyspakkaus edusta sitä tyyliä, jota moni vanhempi omilla valinnoillaan tuo esille. Noissa teidän lukijoiden kollaaseissanne ja teksteissänne kun korostui se, että hempeiden värien sijaan toivottaisiin valkean vastapariksi vahvoja värejä (punaista, mustaa, lilaa), ja että vaatteiden alkuperään, käyttöikään ja laatuun panostettaisiin niin, että ekologisuus menisi vielä enemmän vaatteiden määrän edelle. Heti haasteen antamisen jälkeen aloin itsekin pohtia, millainen olisi minun unelmapakkaukseni. Ja sehän muodostui tämmöiseksi. Kuten monilla teilläkin : Valkoista ja kontrastivärejä, ekologisia valintoja, usein kotimaisuutta ja luomua. Oikeista äitiyspakkauksista vuosien verralta mukaan minun pakkauksiini tulisi:

  • valkoinen kypärämyssy (2015)
  • valkoiset leijonasukat (2008)
  • 2 x valkoisia kietaisubodyjä (2015)
  • retrohelistin (mm. vuosi 2008)
  • pilkulliset,oranssi-valkoiset retropotkuhousut (2014)
  • kynsisakset, kuumemittari, hammasharja, hiusharja ja kylpylämpömittari (2015)
  • 2 sideharsovaippaa 70 x 70 cm, kestoliivinsuojat, nännivoide, terveyssiteet 10 kpl ja kondomit 6 kpl (2015)

  Omat lisäykseni boksiin (kursiivilla ne, jotka ovat kokonaan uudenlaisia tuotteita):

  • äitiyspakkauslaatikko, Vimman musta-valkoinen lettikuosilla (olisi mielestäni kaunis ja herkkä, ja värimaailmaltaan se sopisi jokaiseen kotiin)
  • makuupussi, Piia Kedon Aarrekidille suunnittelemasta Rannalle-kuosista
  • Haalari pussiksi avattavaa mallia. Musta. Kyllä!
  • Musta-valko –pilkulliset tumput ja tossut.
  • Uutena tuotteena college-kangashaalari tyyliä Mainio Clothing, koska kesällä/keväällä kollarihaalari on mielestäni yksi parhaista tuotteista pienille lapsille
  • kevyttoppahaalarin tilalle fleecehaalari tyyliä PO.P.
  • Ruskovillan villahaalari
  • neulemyssy, valkoinen. Ei tupsuja.
  • valkoiset sukkahousut.
  • musta-valkoisia kuviobodyjä pienillä väriyksityiskohdilla
  • imetyssuoja tyyliä Söpö (toimisi myös ohuena lattiavilttinä vauvalle)
  • Madaran vauvavoide ja Sophie la Girafen baby oil
  • kestävä yöhaalaripotkupuku
  • vauvalegagreita ja -pöksyjä (itse en pidä sukallisista potkareista muulloin kuin yökäytössä)
  • muovinen ruokalappu + kankainen kuola- ja puklusuoja
  • vauvakirja

Olipas ihana tutustua pitkästä aikaa vauvanvaatteisiin. Oliko niin, ettei vuonna 2010 oikeasti ollut näin paljon kauniita vauvanvaatteita (myös ketjuliikkeissä!), vai enkö silloin vain osannut etsiä oikein niitä? Ketkä muut etsivät vauvatuotteita viimeksi vuonna 2010?

-Karoliina-

* tuotteet valmistajien sivuilta (Lindex, KappAhl, Aarrekid, Mainio, Vimma, Madara, Sophie La Girafe, Marimekko, Polarn O. Pyret, Reima, ReimaTec)

Kommentit (15)

maiju
1/15 | 

Moikka!

Ihan pakko oli kommentoida kun meillä pötkii tuolla vuoden vanha riiviö. Hauskaahan tässä on se, että joka ikinen valitsemistasi vaatteista löytyy nuoren herran kaapista!Aikamoista. Taitaa siis meidän maut mätsätä:) Kun aiemmin vuonna 2012 ostelin vauvan vaatteita esikoiselle ei ollut näin ihania vauvan vaatteita ihan ketjuliikeissäkin. Taidat siis olla oikeassa...ne on petranneet.Tai sitten siellä on joku meidän sielunsisko sisäänostamassa:)
Ihanaa viikon alkua!
Maiju

2/15 | 

Vuonna 2009 etsin vauvanvaatteet oman perheen käyttöön viimeisen kerran. Mutta koska kerta oli jo kolmas, niitä kyllä löytyi vaikka kuinka ja paljon! Ja koska lapsen sukupuolielin oli toista maata kuin edellisillä, tuli ostettuakin paljon - kuin viimeistä kertaa.

Ensimmäiselle osti lähinnä, kun halvalla sai. Yhden sieltä, toisen täältä. Paljon tuli saatua ja otettua vastaan. Sitten huomasi, kuinka paljon niitä vaatteita lapselle kertyikään.
Kokemus opetti kriittiseksi valitsijaksi. Yritän edelleen hillitä itseäni lastenvaatteiden äärellä ja ostaa vain ne "ihan välttämättä kauneimmat pakko saada" jutut. Ja yhteensopivat.

Daniella
3/15 | 

2010 oli hirveä vauvavaatevuosi!! Oikein ottaa päähän, kun kattoo esikoisen vauvavalokuvia. Onneksi vauva rumien vaatteiden sisällä on söpöin esikoinen :)

2013 oli huomattavasti parempi ja kuopuksella oli ihania vaatteita.

Vaikka eihän se nyt tärkeintä ole ;)

Tupsu
5/15 | 

Ai ihana, olisikin äitiyspakkaus noin kaunis. Minusta se uusin on aivan hirveä, värit aivan järkyttäviä ja vain pari vaatetta jotka voisin kuvitella menevän oikeasti käyttöön. Esikoista tässä odotan ja vähän kahden vailla ottaako sitten äp vai ei. Se rahasumma on vaan turhan pieni verrattuna siihen mitä kaikkea pakkauksen mukana kuitenkin saa.

Laura
6/15 | 

Moi!

ylärivin oikeanpuoleiset pöksyt kuuluu Lindexin valikoimaan,hinta muistaakseni n.17€

Kolmistaan-Karoliina
11/15 | 

Itse en F:lle ottanut, koska tiesin, etten niistä kaikkia käyttäysi...

13/15 | 

Ainakin vuonna 2008 oli paljon ihania vauvanvaatteita lindexillä! :) 2014 vuosi oli aika mitään sanomaton sillä saralla.

Nina
14/15 | 

Ihania vaatteita kaikki :) Minkä merkin on tuo body,jossa on norsu ja panda ilmapallon kanssa? Yritin zoomailla ,mutta en saanut selvää.

Pilvi
15/15 | 

Tykkään kyllä noista valitsemistasi - en edes tiennyt että noin ihania on olemassakaan! Mutta silti en kannata tuollaista pakkausta yleiseen jakeluun. Olen sitä mieltä että äitiyspakkauksessa tulisi olla ylipäätään vain vähän vaatteita, tyyliin kaksi valkeaa sisävaatesettiä vastasyntyneen kokoa(isolla säätövaralla). Parit sukat ja myssyt lisäksi. Ulkoiluun turvakaukalopussi tai vastaava joka käy jo vastasyntyneelle, lisäksi villapuku. Harsoja(hyviä valkaisemattomia) saisi olla kymmenkunta ja vaipatukseen lisäksi pari hyvää PUL-kuorta. Ehkä yhdenkoon taskuvaippa imuineen myös. Kestäviä liivinsuojia useampi pari. Sitten ne kirjat, lelut, hammasharjat ym tilpehöörit mitkä nytkin sekä petivaatteet. Uusiksi jutuiksi ehdottaisin vaikkapa Salutem-lasten hammastahnaa ja jotain kestovaipoillekin sopivaa pyykkiainetta. :) Ja imetysopas ihan kunnon kirjasena!
Minusta samaa pakkausta voisi jakaa parikin vuotta putkeen, kun se olisi täynnä ihan perus tylsää käyttötavaraa. Paketin ottaisi sitten ne jotka sen tosiaan tarvii, eikä vain huvikseen tai kuosien vuoksi.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Heipparallaa!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen viime viikolla seilaillut Kaksplussan Kaunis äiti -blogia pitävän Oilin kanssa showroom-kierroksilla, ja tutustunut kesän ja kevään muotiin. Kylläpä on kuulkaas paljon ihanaa kerrottavaa ja näytettävää teille, kunhan shortsit ja flip-flopit ovat vähän enemmän ajankohtaisia.

Tämä postaus ei kuitenkaan kerro vaatteista ja keväästä. Eikä myöskään siitä, että ysärityyli pamahtaa keväällä vieläkin kovemmin kauppojen hyllyille.  Halusin vain jakaa teille erään ajatuksen, joka pulpahti mieleeni, kun rysähdin ruuhkabussiin viime torstaisen esittelykierroksemme jälkeen.

Tapasin nimittäin KappAhl:n showroomin eteisessä City-lehden entisen päätoimittajan Heinin. Emme ole nähneet vuosiin, ja nytkin tapaaminen oli tavanomaisen arkinen: "Mitä kuuluu? Mitä töitä? Hyvää jatkoa." Vaikka emme tunnekaan toisiamme kovin hyvin - itse asiassa olemme nähneet kasvotusten varmasti alle kymmenen kerta -  tajusin siinä bussissa istuessani, että hän on ollut elämäni suunnan kannalta yksi merkittävimmistä henkilöistä. Ai kuinkas se on mahdollista? Melkein tuntematon henkilö.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Oli alkutalvinen arkikeskiviikko vuonna 2008.  Olin aivan loppusuoralla opinnoistani, ja ajattelin, että vihdoinkin minulla olisi päivätyöni lisäksi aikaa tehdä iltaisiin myös jotain muuta kuin opiskelujuttuja. Olin koko ikäni haaveillut siitä, että pääsisin kirjoittamaan tekstejäni muiden luettavaksi, ja lopulta rohkenin ottaa yhteyttä muutamaan lempilehteni päätoimittajiin. Tasan viisitoista minuuttia sähköpostini lähettämisen jälkeen sain Heinilta viestin, jossa hän pyysi minua tekemään koejutun. Koejuttusta tulikin yllättäen ihan  oikea juttu, ja lopulta se jopa julkaistiin Cityssä muutamaa viikkoa myöhemmin. Tosin hyvin pienenä ja lyhyen, mutta kuitenkin. Oli jokseenkin ylpeä fiilis napata lehti Lönkan Alepan lehtilaarista, kun tiesin sen sisältävän minun juttuni. Minun nimeni! Olin varmasti ylpeämpi tästä meriitistä, kuin edelliskuussa palautetusta 90-sivuisesta gradustani.

Tuosta parin sadan merkin tekstipätkästä kaikki siis alkoi. Aloin kirjoittaa Cityyn pikku hiljaa vähän isompiakin juttuja, ja vastuu kasvoi sitä mukaa, kun viikot ja kokemus lisääntyivät. Ja itse asissa, lopetin Cityssä vasta vähän ennen kuin F syntyi. Ison mahan kanssa haastatteluissa juokseminen - opetustyön ohella siis - alkoi tuntua jo liian isolle taakalle. Ennen lopettamistani olin kuitenkin ehtinyt kirjoittaa melkein kaikkea, mitä avustaja Cityyn ylipäätään pystyi tekemään. Juttuja niin laidasta laitaan, että yhtenä päivänä saatoin olla metsästämässä gallup-kyselyyn ihmisiä räntäsateessa, ja jo seuraavalla viikolla tukholmalaisessa viiden tähden hotellissa kirjoittamassa juttua siitä, kuinka Ruotsin prinsessat elelevät.

Palkka oli onneton, ja sen lisäksi monta kertaa tuntui, että enhän mä osaa tätä yhtään. Kun Helsingin maantietämys ulottui Rautatieaseman ja Kampin väliin, meinasi itku  tirahtaa vähintään siinä vaiheessa,  kun yritin luotsata silloista Miss Suomea ympäri kaupunkia pika-ajassa erilaisiin kuvauksiin ja vaatekauppoihin. Tai kun Pariisiin kevään Arto Tuunelaa haastatellessa jouduin ampiaslauman hyökkäämäksi. Tai viimeistään silloin, kun Finlandia-ehdokas Alexandra Salmela päättikin vetää juttuhanat kiinni haastattelun alkumetreillä. Välillä tosiaan tuntui, että olenkohan sittenkään oikeassa paikassa.

Mutta olinhan minä.  Täysin oikeassa paikassa, ja vieläpä oikeaan aikaankin. Vaikka välillä matka olikin kuoppainen, sain noista Cityn aikaisista kämmeistä ja onnistuneistakin jutuista sellaiset eväät unelmani, kirjoittamisen, toteuttamiseen, mitkä olisivat muuten olleet ehkä mahdottomat saavuttaa.

Kun istuin siinä torstain täpötäydessä bussissa, mietin, kuinka paljon yhden ihmisen yksittäinen päätös tai teko voikaan vaikuttaa jonkin toisen ihmisen koko elämään.  Jos Heini ei olisi ottanut minua, täysin puskista reväistyä Hankasalmen tyttöä, Cityyn harjoittelemaan tätä työtä, en ehkä koskaan olisi  päässyt myöskään Kaksplussaan kolmunistiksi ja sitä kautta bloggaajaksi. Ja voihan se olla, ettei tuon työkokemuksen eväät siihenkään vielä lopu. Elämässä on varmasti vielä aika monta (kirjoitus)työtä, ja paikkaa nähtävänä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Monesti ajatellaan, että elämämme käänteentekevät tyypit ovat vain henkilöitä, joihin me rakastumme, tai jotka me vain yksinkertaisesti saamme - kuten tuon kuvassa velmuilevan F:n - rakastettavaksemme. Jos asiaa kuitenkin miettii vähän eri näkökulmasta, huomaa, että sattumalta, tai ehkä kohtalon johdatuksesta, tupsahtavat satunnaisestikin tavatus tyypit saattavat ohjata elämäämme jopa yhtä voimakkaasti, kuin ne läheisetkin.

Siksi kysynkin nyt teiltä: Kuka satunnainen tuttavuus, tai yksittäinen hetki, on muuttanut elämäsi suuntaa, ja miten?  Kuka random (oppilailtani lainattu termi) onkaan vaikuttanut teihin? Olisi kiva kuulla tarinoita tosielämästä!

Niin ja joo. Meinasi jo melkein unohtua: Kiitos, Heini!

Valoa! Jos ei muuta, niin ruudun valkoista. Ostakaa kumisaappaat, niitä tarvitaan NYT!

-Karkki-

* F:n asu: Farkut, POMP de LUX // Kengät, Shoesme/Calossi // Pipo, Volcom // Lapaset, Lindex // Takki, H&M // Huivi, Makia

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat