Kirjoitukset avainsanalla Kantokiertue

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt ne ovat takana. Kantokiertue2014-viikot meidän osalta.

Reppu matkaa jo uudelle kantajalle Kaksin kaunihimpi -blogiin.

Minähän lähdin kantokiertueprojektiin osin hassuttelumeiningillä (tuleepahan hyvät naurut), osin skeptisenä (eihän se rintarepussa kantaminen onnistunut oikein edes vauva-aikana) ja osin uteliaan toiveikkaana. Ajattelin, että ehkä repusta voisi tulla rattaiden korvaaja.

Ja kuinkas kävikään? Yllättävän hyvin.

Jotenkin koko homma tuntui todella luontevalle ja hauskalle. F halusi pötköttää meidän selässämme. Pussailla ja ottaa rennosti. Jopa vähän ylpeillä päiväkodin pihalla ”kattookaa millä mä pääsen kotiin”.

Minut taas yllätti se, kuinka yksinkertainen laitteen toimintamekanismi onkaan. Ei liikaa vaikeita osia tai remmejä.

Sen lisäksi minusta kantaminen oli myös todella hauskaa. F painautui selkään kuin rinkka, eikä painavakaan taakka tuntunut missään. Oli ihanaa olla ihan lähellä F:ää.

Esko innostui myös aiheesta. Oli jo buukkaamassa meille syysvaellusretkeä, ja pettyi, kun kuuli, että ensi viikonloppuna reppu on jo toisaalla.

Tokihan tämmöinen uusi laite herätti myös pikkaisen pohdintoja. Mitä jos vyötärölenkki aukeaakin? Silloinhan lapsi tippuu suoraan maahan. Eikö jokin tuplavarmistus olisi paikallaan?

Repun pukeminen yksin, ulkovaatteissa, oli myös aikamoinen prokkis. Kevyillä vaatteilla pukeminen vielä onnistui, mutta kun sekä kantajalla, että kannettavalla olisi paljon päällä, meni homma hankalaksi. Silloin tarvittiin yksi henkilö pukijaksi. Uskon kuitenkin, että siihenkin tottuisi. Kaksi viikkoa oli kuitenkin aika lyhyt testiaika.

Kuinka moni kaivoi kaapin perukoilta reput esille viime postaukseni jälkeen? Kuinkas teillä kävi?

-Karoliina-

 Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (12)

1/12 | 

Kyllä kantamisessa on omat hyvät puolensa. Rattaisiin verrattuna kulku on usein ketterämpää. Samoin juuri tuo lähellä oleminen siinä koukuttaa.

Mutta yhtä lailla kääntöpuolensa tässäkin. Rattaiden kanssa jos liikkuu, kulkee tavaratila mukana siinä samalla. Jos kantaa lasta, niin ei paljon muuta yksi juhta sitten kannakaan. Ihan jo fyysinen rajoitus: taapero ja reppu eivät mahdu samaan selkään.

Vyötärösoljen pettämistä kamalampana kauhukuvana olen itse nähnyt aina ne talven liukkaat (tai sulan maan kompuroinnit), jossa kantaja liukatuu (ja muuten vaan kaatuu) ja kannettava siinä mukana. Ajatuskin hirvittää.

Pukeminen osoittautui hankalaksi eteenkin pitkän liinan kanssa. Ei sillä, että solmiminen olisi ollut vaikeaa, mutta solmiminen piti suorittaa aina siististi siätiloissa. Parkkihallissa oli turhaa enää liinanpäitä lattiaan laahata.

3/12 | 

Ihanaa, että saitte iloa kantamisesta! Vinkkaan vaan, että Hippulasta Käpylästä saa myös vuokralle Tulaa sekä taapero- että standardikoossa, jos omaa reppua ei raaski ostaa, mutta haluaisi vaikka reissun ajaksi repun käyttöön.

Turvallisuudesta täytyy todeta, että kantoreppuja, kuten muitakin lastentarvikkeita, koskevat todella tiukat turvallisuusnormit ja Tulankin repun soljet ovat käyneet läpi tarkat turvallisuustestit. Solkien rikkoutuminen itsekseen on siis hyvin hyvin epätodennäköistä. Suurempi riski on, että repun käyttäjänä itse laittaa vahingossa soljen huolimattomasti kiinni. Tätä varten tulisikin käyttää aina solkien vieressä olevia kumilenksuja, jotka toimivat ekstravarmistuksena soljille. Tästä videosta näkyy hyvin toimintaperiaate: http://youtu.be/R-KTSeOKSLM

Niin ja liukkailla keleillä, jos kantaa niin ehdottomasti liukuesteet kenkiin tai vaikka Icebugit jalkaan :)

4/12 | 

Tulassa on lisävarmistus. Eli soljen vieressä on kumilenkki, jonka ali solki pujotetaan ja sitten kliksautetaan solki kiinni. Kumilenkki vedetään soljen yli niin, että JOS solki joskus avautuu, niin solki jää kumilenkkiin kiinni ja ainakin reppu pysyy kiinni eikä lapsi humpsahda repusta.

ellis
5/12 | 

Täällä syys flunssa päällä ja lapsi liian väsynyt touhuamaan ja liian pirteä nukkumaan..joten kiukkuna se purkautuu..kantorepussa repparissa kuitenkin jaksaa pitkät tovit seurata kun siivoan tiskaan laitan ruokaa yms. Asunto kiiltää puhtauttaan ja taapero on tyytyväinen :)

8/12 | 

Hei kiitos tästä linkistä, Anu! Ja nuo varsmistuslenkit! Eipä niitä tullut huomattua,kun repun mukana ei ollut käyttöohjetta. Kiitos tästä! Nyt tuote vaikuttaa vielä paremmalle.

Kuinka pitkiksi tai lyhyiksi ajoiksi reppua voi lainata?

11/12 | 

Tämähän oli varsin ajankohtainen asia meille. Pienempänä meillä mentiin paljonkin kantorepussa edessä ja kantoliinassa. Liinaa on käytetty myös pääasiallisesti matkoilla, koska monessa kohteessa rattaat olisi olleet täysin turhat.

Nyt kun meillä ihan piakkoin on edessä pitkä matka, missä liikutaan paljonkin erilaisissa olosuhteissa ja ympäristöissä, tuo voisi toimia. Olin ajatellut kohta puolin kaivaa liinan esiin ja kokeilla miten se neljävuotiaalla viellä toimisi. :)

- Gia ♥

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kun kerroin taannoin, että osallistumme koko perheen voimin Kantokiertue 2014 –kampanjaan, vierastivat jotkut teistä ajatusta. Pari kysyikin, miksi isoa tyttöä pitää kantaa. Eikö kävellen pääse perille? Miten käy lapsen kunnon ja aiheuttaako kantaminen lapselle joitain seurannaisvaikutuksia?

Koska olemme ihan tavallinen perhe, emmekä kärjistetysti mitään luomukaavuissa kulkevia ekohippikantajia, en osaa antaa – ainakaan näin kiertueviikon alussa – vielä tyhjentävää selitystä sille, miksi isoa lasta pitäisi kantaa.

Toisaalta. En myöskään näe syytä, miksi emme kantamista kokeilisi.

F täyttää joulukuussa siis neljä vuotta. Olemme kantaneet häntä Baby Björnin kantorepussa vauva-aikana ehkä parikymmentä kertaa, eli kokemukset asian tiimoilta ovat aika vähäiset. Ensin F oli niin pienikokoinen, ettei häntä reppuun saanut laittaa, ja sen jälkeen homma tuntui taas jotenkin vaivalloiselle. Remelit sotkeutuivat, repun pukeminen tuntui mahdottomalle ja muutenkin koko touhu ei vain ollut meidän juttu.

Tämän vuoden kantokiertueen teemana on taaperoiden ja jopa vähän isompien lasten kantaminen. Hullun kokeilunhalumme lisäksi lähdimme Kantokiertueelle mukaan, koska olemme perhe, joka liikkuu melko paljon.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Meille hauskaa viikonloppupuuhaa on vaikkapa se, että hyppäämme aamulla bussiin tai otamme polkupyörät allemme, ja vaeltelemme ympäri puistoja, leikkipuistoja ja katuja piipahtaen välillä kahville tai kaupoihin. Usein otamme rattaat näille reissuille mukaan, mutta niiden kuljettelu tuntuu kyllä myös yhtä usein vähän vaivalloiselle. Vaikka niissä onkin välillä toki hyvä levähtää, viilettää F myös paljon kävellen, ja silloin vaunut tuntuvat vain olevan tiellä ja hidastavan matkaa.

Mietinkin, olisiko kantorepusta pelastus näille reissuille. Voisiko olla niin kätevä ratkaisu, että saamme jättää isot rattaat kotiin ja nakata F:n selkään aina silloin, kun kävelymatka tai –vauhti tuntuvat liian kovalle?

Joidenkin mielestä ”ison” lapsen tulee kävellä. On totta, että liikunta tekee kaikille (lapsille) hyvää, mutta en näe syytä, miksei välillä matkantekoa voisi myös vähän helpottaa. Itse ainakin ajattelen, että varsinkin meidän kolmen luonteella suuri liikkumisreviiri asianmukaisen repun/rattaiden kanssa on parempi ratkaisu kuin juuri sen kokoiset ympyrät, jotka lapsi jaksaa itse kävellä. Tässä tapauksessa meidän reittimme rajoittuisi nimittäin vain huikealle S-market-McDonald`s-huolto-asema –akselille.

Testiviikko alkaa heti huomenna, joten kertokaapa omat kantoreppuvinkkinne ja –kokemuksenne! Millä keinoin vanhempi ei riko omaa selkäänsä? Kuinka lapsi innostetaan reppuiluun mukaan ja millaisia kokemuksia sinulla on aiheesta?

Tuntuupa jännälle hypätä näin vieraalle maaperälle...Tula - täältä tullaan!

-Karoliina-

P.S. Kantoreppuilua ja muitakin elämämme käänteitä voi seurata myös Instagramin, Facebookin, Blogilistan ja Bloglovinin kautta.

 

 

 

 

Kommentit (35)

Mamba
1/35 | 

Tää kuulostaa tosi oudolta mielestäni. Miksi ihmeessä lähes 4-vuotias sullottaisiin kantoreppuun? Meidän pienin on kohta 2,5-vuotias ja enää puoleen vuoteen en ole jaksanut roudata rattaita mukana. Jos koko päivä ollaan reissussa niin silloin ne otetaan mukaan päiväunia varten. Lapsi ei enää viihdy niissä hereillä istuessaan ja mä olen kyllästynyt niihin kokonaan. Tosin hän on meidän 3.lapsi ja voi olla että siksi olen kyllästynyt ratasaikaan. Jos lapsi väsähtää tai esim. kaupungilla tulee vaarallisia tilanteita vilkkaan 2-vuotiaan kanssa niin mä heitän hänet hartioille. Siellä hän on turvassa ja saa hetken huilia. Ja minä sopivaa treeniä lisäpainosta! Kiitos muuten blogistasi. Siitä tuli huippu tämän uuden tyylin myötä. Tykkään!

Tuisku
2/35 | 

Minusta tämä kuulostaa järkevältä! Kantoreppu kulkee mukana huomattavasti rattaita helpommin. Sinne on helppo laittaa lapsi, jos hän väsyy tai tulee vaarallisia paikkoja. Ei se ole sen kummempaa, kuin hartioille laittaminen ja tosiaan hyvää treeniä. Repussa lapsi pysyy varmasti paikallaan, vaikka olisi väsykiukku päällä. Mielenkiinnolla odotan teidän kokemuksia!

Daniella
3/35 | 

Meidän melkein 4-vuotias poika on aina ollut rataspoika, viihtyy siis parhaiten rattaissa "matkustaessa". Nyt jaksaa jo laudallakin seistä (tuplat on pikkusen rasittavat tällä kokoonpanolla, kun isompi painaa sen 20kg...) Ensi keväänä toivottavasti menee jo pyörällä. Tänä kesänä siis otettiin apupyörät pois, eikä ihan vielä vakuuta mua niin, että uskaltaisin lähteä rattaiden ja horjuvan pyöräilijän kanssa.

Mutta en siis ollenkaan ajattele, että lähtökohtaisesti joku olisi liian vanha kantoreppuun, lapsi on kuitenkin lapsi, eikä aina todellakaan jaksa kävellä. Kaikki on niin yksilöitä. Ei ole meilläkään harvinainen näky, että tämä melkein 4-vuotias seisoo laudalla (tai jopa istuu rattaissa) ja 1,5-vuotias kävelee :) Mutta en JAKSAISI kantaa meidän poikaa, vaikka hän suostuisikin reppuun ja varmaan suostuisikin! :D Meillä on Manduca ja vaikka se on ihan ok (tiedän parempiakin olevan), niin kyllä toi poika olisi liian isoKOKOINEN siihen. Painaa kuin synti (hehhehhee) ja raajoja on kilometrin verran. Vaikea uskoa, että se isolle lapselle olisi mukavakaan?? Vai mitä F on sanonut?

Vauva-aikana kantoreppu on kuitenkin meillä ollut ihan korvaamaton! Kuopus ei ekoina kuukausina oikein muualla nukkunutkaan :)

tanja
4/35 | 

Minusta myös tää vaan kuulostaa tosi oudolta. Meillä on nuorin 3,5v ja rattaat on ollu jo vuoden käyttämättä. Oman kokemuksen mukaan lapsesta tulee reipas kävelijä, kun siihen antaa mahdollisuuden. Eli rattaat pois vaan ja liikkeelle. Jos väsähtää, niin sitten huilataan. Harvoin kyllä väsähtää ;)

äiti
5/35 | 

Meillä kantoreppu on viikottain käytössä. 2v ei enää viihdy rattaissa, mutta kantoreppuun pyytää useinkin. Myös 3,5v matkustaa repussa toisinaan. Kauppareissuilla reppu on aina käytössä (2v tykkää olla mielummin kantorepussa kuin ostoskärryssä), joskus myös jopa kotona esim ruokaa laittaessa, kun taaperolla tulee sylinkaipuu ja halipula. Kantorepussa lapsi saa olla aikuista lähellä ja aikuisella on silti kädet vapaana tehdä samalla muutakin. Repussa lapsi voi nukkuakin. Meillä kantoreppu on syrjäyttänyt rattaat ihan täysin sen jälkeen, kun taapero ei enää nuku rattaissa päiväunia! Ja mikä parasta, kantaminen on hyvää reeniä. :) Miksi en siis kantaisi, kun lapsi kerran viihtyy kantorepussa ja itse koen sen helpoksi ja vaivattomaksi tavaksi kulkea lapsen kanssa?

waapo
8/35 | 

Periaatteessa itsekin voisin ottaa lapsen hartioille istumaan väsähtäessä mutta koska selkä on niin sökö niin tarvitsen itse ainakin repun sitä varten. Oli se
kantaminen sitten vaan vaikka 5min. Jopa siitä muutaman minuutin epäergomisesta kantamisesta tulee parin päivän armoton hartiajumi johon lääkkeitä saa napsia ;) Mieluiten otan repun mukaan varmuuden vuoksi, vaikka usein sitä ei tarvita. Lapsi suunnilleen saman ikäinen kuin F. :)

9/35 | 

Hui! En ole koskaan uskaltanut ottaa F:ää mun hartioille. En luota omiin voimiini tai siihen, ettei F ala temppuilemaan yläilmoissa :)

Ihana kuulla! Mäkin tykkään nykyisin niin hirveästi blogata. Mahtavaa, jos fiilis välittyy myös ruudun toiselle puolelle.

10/35 | 

Tätä juuri olen ajatellut: Repun voi ottaa mukaan varuilta. Toisin kuin rattaat, joiden ottaminen vaatii aina sen, että on valmis työntelemään niitä tyhjillään tai kikkailemaan niiden kanssa vaikkapa liukuportaissa.

12/35 | 

Siis nyt en halua antaa sitä kuvaa, etteikö F kävelisi (juoksisi). Rattaat ovat vain apuväline pitkillä reissuilla. Mutta esimerkiksi arkiset kauppareissut ja hoitomatkat kuljetaan jalan.

13/35 | 

Mua ihan harmittaa, etten tutustunut Tulaan silloin, kun F oli pieni. Hän on aina ollut niin hellyydenkipeä, että tässä olisi voinut olla ratkaisu tehdä kotitöitäkin, edes JOSKUS, F:n ollessa pieni.

14/35 | 

Ihana, että kysyit tätä :)

Kyseessä on lahtelaisen Petit St Louis -liikkeen oma tuote. Samaisella tekstillä on niin kollaripaitoja, t-paitoja kuin kangaskassejakin. Uusi väri on kuulemma kulta-valkoinen -paita. Ja mä haluan sen ehdottomasti! Pitäisi päästä taas pian Lahteen.

http://shop.petitstlouis.fi/

17/35 | 

Meilläkin on lapsia kannettu pieninä. Meidän mustalla Patapum repulla olisi saanut kantaa pidempäänkin, mutta johonkin se todellinen tarve vain katosi lapsen kasvaessa lähemmäksi kahta vuotta.

Perheen kuljettamisen haasteisiin kannattaa ehdottomasti hakea ratkaisuja myös perhepyöräilystä! Helsingissä näkee jo hyvin laatikkopyöriä, mutta neljävuotiaana voisi yhtä hyvin kuljettaa myös peräpyörällä "perhetandemissa".
Meillä laatikkopyörä korvasi äkkiä auton ja eteenkin kaikki rattaat. Tavarafillari.fi
Koeajon kautta kohti uutta postausta!

Taru
18/35 | 

Tämä ei liity mitenkään kantoreppuihin, mutta oli pakko tulla kommentoimaan. Kiitos ihan mahtavasta blogista!! Mä olen jäänyt ihan koukkuun tähän. Olen vasta muutama kuukausi sitten löytänyt tämän, mutta ihan innoissani odotan aina uutta postausta. :) Lukuhetki on ihan mun omaa-aikaa! Ihanaa syksyä Karoliina.

ellis
19/35 | 

Meillä kanssa oikea halityttö kotona ja koska kädet eivät kantamista kestä on taaperoreppu ihan korvaamaton. Ja siis mulla kaupassakin joku kantosysteemi aina mukana varuiksi jos tyttö tahtoo syliin niin voi jatkaa ostosten tekoa. Mä lähtökohtaisesti aina otan syliin kun pyytää ja jonkin ajan päästä ohjaan hienovaraisesti siitä pois ja usein jatkaa toimiaan pitkään tyytyväisenä kun hellyyskiintiö on täynnä :)

waapo
20/35 | 

Meillä on ihan vauva-aikana ostettu Manduca, poika on nyt 102cm ja ihan ok siinä menee. Luulen, että menee kyllä vielä useamman vuoden, painoraja siinä on 25kg ;)

heini
25/35 | 

Ihanaa lukea juttua. Lokakuussa 2 ja 4 vuotta täyttävän muruset. Minä hankin meille juuri taapero Tulan ja se on niin mahtava! Myös neljä täyttävä kulkee kyydissä kevyesti. Kantaminen on kevyttä ja kaikille ergonomista. Olkapäillä jaksaa kantaa max.10min ja sit ollaan niin hapoilla. Kantaminen on ihanaa. Mikäs sen hauskempaa kun kaveri juttelee olan yli :) ja meillä on kyllä ollut kaikenlaisia kantovälineitä ja rattaita mutta nyt selässä kantaminen on vasta alkanut luistaa ei se tosiaan ole lasten ikä rajoitteena kantamiselle siihen tulee vaan uusia ulottuvuuksia.

Laura H
27/35 | 

Baby Björn on rintareppu, ei kantoreppu :)

Kiitos vielä ihanasta blogista! Uutta postausta odottelen aina innolla. Kun en malttanut odotella postauksia, täytyi alkaa seuraamaan teitä instagramissakin :) F vaikuttaa niin ihanalta tytöltä :)

Daniella
28/35 | 

On "vain" n.105 cm, mutta tuntuu isolta, kun olen tottunut kantamaan vain vauvaa. En kyllä ehkä Manducassa lähtisi häntä kantamaan, joku kunnon taaperoreppu olisi varmasti parempi. Vaikka... pitäisköhän kokeilla kuitenkin :D

Eniten kyllä toivoisin, että tuo pienempi malttaisi olla repussa. Hänellä kun ei ole varsinaista taipumusta kulkea aina samaan suuntaan muiden kanssa tai yhtä rauhallisessa tahdissa.

Pitää ehkä kaivaa Manduca tuolta kaapista ja pistää molemmat testikantoon :)

29/35 | 

Teppo on tehnyt hienot sivut ihan vain rakkaudesta liikenteeseen!
Aiheeseen kannattaa oikeasti tutustua (ja sitten voikin jo harmitella, miksei laatikkopyörää tullut hankkineeksi jo aikoja sitten) :)

33/35 | 

Meidän kuopuskin on jo yhdeksän, eli kantamista ei ole meidän taloudessa harrastettu piiitkään aikaan, mutta juuri kuopuksen ollessa neljä olimme Keski-Euroopassa kaupunkireissussa ja kantoreppu oli äärimmäisen kätevä: kulki näppärästi mukana vyötäröllä ja kun ipana väsyi (neljävuotias ei jaksa kävellä yhtä pitkään kuin aikuiset tai edes isoveikat), nappasimme hänet selkäkyytiin. Välillä vaihdettiin kantajaa. Rattaisiinkin neljävuotias olisi ollut iso ja niitä olisi ollut paljon hankalampi kuljettaa mukana.

Meidän mukuloita on tosin kannettu liinassa jo vauvana, eli kantokyyti oli tuttua.

35/35 | 

[…] Minähän lähdin kantokiertueprojektiin osin hassuttelumeiningillä (tuleepahan hyvät naurut), osin skeptisenä (eihän se rintarepussa kantaminen onnistunut oikein edes vauva-aikana) ja osin uteliaan toiveikkaana. Ajattelin, että ehkä repusta voisi tulla rattaiden korvaaja. […]

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

kantokiertue kolmistaan
kantokiertue kolmistaan

Kun pistin keskiviikkona postauksen eetteriin, menin kymmeneksi minuutiksi suihkuun ja palasin luurini ääreen, oli näky melkomoinen. Facebook ja kaikki viestiväylät olivat täyttyneet sukulaisten ja kamujen kyselyistä, onnitteluista ja omista arvauksista siitä, miksi meille tarvitaan pian kantoreppua.

Moni arveli meille syntyvän uuden vauvan, mutta niinhän se vain oli, ettei suurinta osaa kuitenkaan voinut (ainakaan kauaa) huijata.

Oikeassa siis olitte: Ei meille vauvaa ole tulossa! Kantoreppu kuitenkin. Ja nyt kerron miksi.

Kolmistaan osallistuu nimittäin  Kantokiertue 2014 -blogipöhinään, jossa Tulan kantoreppu seikkailee monissa bloggaavissa perheissä ikäänkuin kokeilu- ja tositoimimielessä. Mukana on pitkän linjan "kantajia" ja sitten tämmöisiä meikäläisten tyylisiä tyyppejä, joille homma on melkein kokonaan vieras.

Hauskaa ja erikoista tämän vuoden Kantokiertueesta tekee se seikka, että mukaan lukematta muutamaa bloggaajaa, tänä vuonna testataankin kantoa taaperoilla ja jopa vähän isommillakin lapsilla.

Mitähän tästäkin taas tulee? Onko hommassa ensinnäkään järkeä? Ja kuinka Esko selkävaivaisena ja minä tämöisenä tappina hommaan pystymme?

Jos ei muuta tapahdu, niin saadaan ainakin kunnon naurut.

-Karoliina-

*Kantokiertue 2014 infoa, bloggaajatiedot ja vinkkejä kantamiseen löytyy täältä.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat