Kirjoitukset avainsanalla kampaamo Tampere

*kampaamopalvelu, josta tekstissä puhutaan, on saatu blogin kautta 

Mä juttelin pari viikkoa sitten (?) Instagramissa siitä, miten mulle tulee tosi paljon parempi olo, kun jaksan aamulla meikata ja vähän edes laittaa mun hiuksia. Olen laskenut, että sellaiseen perussettiin menee n. 20 minuuttia aamupesuineen kaikkineen, mutta tänään selviydyin esimerkiksi koko hommasta vartissa. Toisin sanoen aika pieni ajallinen vaiva siitä, ettei tunne itseään koko päivää vaeltavaksi haamuksi.

Mä olen saanut jo pienen maistiaisen siinä mielessä kotiäidin (vitsi, mikä termi, mutta ei keksi muutakaan) elämästä jo nyt, kun olen tehnyt töitä pääsääntöisesti kotoa käsin, eikä ihmisten ilmoille lähteminen ole varsinaisesti ”pakottanut” laittautumaan millään tavalla. Ja samalla taas muistanut, että pääosin kotona hengailussa pätee vähän eri säännöt, kun töihin mennessä. Esimerkiksi kotiaamuina olen paljon hitaampi laittautuja (jos en siis anna itselleni jotain aikarajaa), kun perustyöaamuina. Samoin vaikkapa vaatteiden valinta menee eri pohjalta. Töissä ja kaupungilla tykkään farkuista, mutta kotona en voisi kuvitellakaan käyttäväni niitä.

Nyt olenkin yrittänyt miettiä sitä, mitä haluaisin vauva-arjelta oman puunaukseni suhteen. Tiedän, että jo yhden vauvan kanssa äidin naama on viimeinen asia, mitä ehtii miettimään, joten kahden kanssa tilanne on varmasti vielä haastavampi. Toisaalta – ja muistan tämän F:n vauva-ajasta – ne aamut, jolloin pystyin aloittamaan aamun hiusten harjaamisella ja edes hitusella meikkiä olivat henkisesti helpompia kuin se, että piti lähteä rähjäisenä liikenteeseen. (Ja nyt en siis tarkoita, että kaikki meikkaamattomat ihmiset ovat rähjäisiä, mutta MINÄ koen itseni usein epäsiistiksi, jos en ole edes vähän meikannut.).

Niinpä olen nyt vähän etukäteen miettinyt, millaisia asioita toivoisin aamuisin voivani hoitaa oman itseni suhteen. Ja missä asioissa voin yrittää oikaista verrattuna nykyisiin rutiineihini.

Ensinnäkin olen ajatellut, että varmasti seuraavan puolen vuoden aikana ainakaan mulla ei ole juuri mahdollisuutta käydä – ainakaan mitenkään kovin ennustettavasti – esimerkiksi kampaajalla. Siksi me päätettiin nyt Primen Hairin Umpun kanssa*, että multa poistetaan Balmain Double Hair -tuuhennukset, koska A)niiden huolto on tehtävä kuitenkin tasaisin väliajoin, enkä nyt syksyllä tiedä, miten kampaajalle ehdin ja  B) mulla tuskin on enää aikaa juuri kotona kuivata hiuksiani suihkun jälkeen. Tuuhennuksilla kun ei saa mennä suoraan suihkun jälkeen unille, vaan ne on kuivattava ensin.

Toisaalta mun oma, luomuvärinen tukka on kasvanut nyt sitä tahtia, ettei tuuhennuksen ja oman tukan välinen pituusero ole enää kovinkaan suuri, joten tuuhennukset ei ole enää "pakolliset". Ihan hurjaa muuten, miten tumma tuo mun oma väri ihan oikeasti on. Olen tiennyt olevani tumma, mutta en muistanut, että ihan tämän värinen. Väriä laitettiin viime viikolla Primessä ehkä enää vain noin 1/4 osaan hiuksia, aivan vaan tuonne latvoihin.

Tottakai mä haaveilen edelleenkin megapitkästä kuontalosta, ja jos vaikka hormonit vie hiusten kasvua ja jossakin vaiheessa voin taas sitoutua tuuhennusten/pidennysten hoitoon, miksipä en niin tekisi. Mutta tähän tilanteeseen tuntuu nyt paremmalle, että tukka voi käytännössä olla koko ajan luonnontilassa ilman muotoiluraudan tai kuivaimen käyttöä.

Toisekseen mä olen kokenut tosi helpoksi sen, että olen viime aikoina vahauttanut kulmakarvani Beautiful You:ssa. Kun ne otetaan kerran kuussa – kynsihuollon yhteydessä – siisteiksi, on niiden ylläpito kotona paljon helpompaa. Mulla kun on aika paksut ja tummat kulmat, jotka itsepintaisesti sojottavat sinne tänne.

Mä myös mietin etukäteen jo sitä, että pitäisikö mun ottaa vauva-ajaksi ripsipidennykset, jottei tarvitsisi olleenkaan meikata silmiä, mutta en ole tullut tuon asian suhteen juuri mihinkään lopputulokseen. Toisaalta olen niin iloinen siitä, että olen päässyt tekoripsistä eroon. Toisaalta tiedän, miten paljon hyvät ripset helpottavat aamuja (ja aamulla peiliin katsomista). Ehkä kuitenkin odotan ensin sitä hetkeä, kun saan alkaa käyttää taas ripsiseerumia. Ja mietin sitten, kun tiedän todellisuudessa kuinka kaaosta mun aamut tulevat olemaan, miten kannattaa tehdä.

Ainoa kauneudenhoitotoimenpide, joka vaatii säännöllistä huoltoa, ja jonka aion pitää jatkossakin, on mun kestolakkaukset kynsissä. Mä olen maailman laiskin kynsien laittaja itse, joten se 40-45 minuutin vaiva, joka huollosta koituu, on sen arvoista. Ja toisin kuin vaikkapa oma tukka, omat kynteni ilman käsittelyä ovat todella hauraat. Pieni lakka päälle tekee siis kynsille ja koko käsille hyvää, koska olen varsinkin talvisin huomannut, että ilman kestolakkausta mun kynnet imevät kaiken kosteuden muualtakin mun käsistä. 

Musta olisi kiva kuulla, millaisia kauneusrutiineja – vauva-arjessa tai ei – te pidätte oman hyvinvointinne kannalta tärkeinä? Vai liittyvätkö kauneudenhoitoasiat ja hyvinvointi teillä edes mitenkään yhteen?

-Karoliina-

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (6)

Klaarajavauva
1/6 | 

Mulla on oikeastaan kaksi pakollista. Jokailtainen suihku, joka takaa sen, ettei seuraavana aamuna tarvi epätoivoisesti etsiä sopivaa suihkuväliä. Ja aamulla aamupesun yhteydessä levitetty meikkivoide. Kun nämä kaksi on hoidettuna, tunnen olevani riittävän huoliteltu vauvan äiti :). Yleensä laitan vielä jotain värillistä huulirasvaa. Hiukset pidän melkein aina kiinni, koska vauva tarttuu muuten koko ajan hiuksiin.

Heidi.H
2/6 | 

Itse kosmetiikan parissa työskentelevänä, oli jotenkin ihan ”järkyttävää”, että ensimmäisten vauvakuukausien aikana suihkussa käyminenkin tuntui mahdottomalta suorittaa, kun oli niin kiinni vauvassa. Alusta selvittyä tärkeintä oli helppo leikkaus&väri hiuksiin (kuivashampoolla pesuvälin pidentäminen), nopea meikki, värjätyt kulmat ja vaalea kynsilakka minkä kulumista ei niin huomannut heti. Jos olisi ollut taloudellisesti mahdollista niin olisin todellakin otattanut ripset ja kynnet kerran kuussa. :D tsemppiä loppuodotukseen!

Karo8888
3/6 | 

3 lapsen äitinä ja nuorin juuri 8kk. Suosittelen pysymään helpossa hiusvärissä ja helpossa leikkauksessa.
Paras kauneusvinkki on että nuku kun voit ja muista syödä terveellisesti sekä monipuolisesti. Satsaa peitevoiteeseen tai pikameikkiin. Itselleni tulee fressi olo heti aamusta kun on saanut käydä suihkussa sekä pikameikki naamassa. Ja miten löytyy aikaa kyllä sitä löytyy ja onhan sulla onneksi toinen puolisko ja varmasti reipas isosisko apuna! :)

Toiset pitää pinnallisena näitä kauneusasioita vauva arjessa mutta mä kannatan ehdottomasti pitämään omasta pikasuihkusta kiinni ja pikameikistä jos se yhtään piristää päivää. Ja jos on varaa pitää huolta ripsistä niin tottakai otat ne, kynnet on toissijaiset koska käsienpesu lisääntyy vaipanvaihtojen myötä ja kynnet muutenkin kovilla.

Vierailija
4/6 | 

Käy ottamassa kestotaivutus ja väri ripsiin, niissä on luonnollisempi "kuluminen" ja niitä ei oo kiire taas laittamaan, toisin kuin ripsienpidennyksiä jotka pitää aikalailla heti mennä huoltamaan kun pari ripseä lähtee.. Ja sitä kun ei tiedä pääseekö juuri silloin irtautumaan kotoa ripsien laittoon 😊 Sulla on muutenkin niin kauniit ja pitkät omat ripset, ettei niitä tarvi piilottaa katuharjojen alle 🤭

Kaisu
5/6 | 

Moi! Minua kiinnostaisi kysyä, että mietitkö raskautta suunnitellessasi tai nyt raskaana ollessasi sitä, että kosmetiikka tai hiusvärit olisivat haitallisia? En itse ole vielä raskaana, toivottavasti kuitenkin jonain päivämä, ja tämä aihe hieman ahdistaa kun olen myös laittautuja, joka ei käytä luonnonkosmetiikkaa ja värjää tyveä 4viikon välein 🙈

Tuplamamma
6/6 | 

Sain kaksoset viime kesänä ja ainut sääntöni oli harjaa hampaat, harjaa hiukset ja deodorantti. Silti en aina pystynyt tähän, eli olen ollut mielettömön kiireinen koko vuoden, huh. Voimia

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mä päätin viime keväänä – kun värjäsin hiukset vaaleista takaisin tummiksi vähän ennen meidän häitä – etten enää värjäisin juurikasvuani lainkaan. Olin ollut onnellinen blondi (hah), mutta samalla myös kyllästynyt ainaiseen juurikasvukierteeseen ja siihen, kuinka paljon blondaus kulutti luonnollista hiusta.

Häiden jälkeen olenkin käynyt Umpulla tasaisesti, mutta todella paljon harvemmin kuin aikaisemmin. Mago-pidennykset vaihdettiin jossain vaiheessa kevyempiin ja lyhyempiin Balmainin tuuhennuksiin, joita sitten tukan kasvun myötä aina nostetaan tasaisesti ylemmäs. Aina silloin tällöin vanhaa vaalennettua osuutta on myös sävytetty, jotta se menisi paremmin yhteen luomu-juuren kanssa.

Nyt kun astelin viime viikolla Umpulle, oli naisella naurussa pitelemistä. ”Olisit sää vähän aikaisemmin voinut tulla. Esimerkiksi kuukautta aikaisemmin”. Täytyy myöntää, että kun juurikasvu ei ”pakota” enää liikkeelle, on myös tuo tuuhennusosioiden siirto jäänyt myös prioriteettilistassa häntäpäähän.

Ensimmäistä kertaa vuosiin, oikeasti varmasti 10 vuoteen, mä kävin viime viikolla kampaajalla niin, ettei mun tukkaa värjätty, raidoitettu tai sävytetty millään tavalla. Balmainin Double Hair -tuuhennukset otettiin irti. Sekä ne, että oma tukka hoidettiin hoitoaineella (ainakin oma tukka Olaplexillä) ja sen jälkeen Double Hairit laitettiin uudelleen päähän.

Oma tukanväri on kasvanut kyllä todella kiitettävästi. Kasvatusprojektia on takana nyt 10 kuukautta ja luomutukan raja menee tuossa korvan kohdalla. Tosin huonosta latvasta kertoo se, että kuitenkaan tukan kokonaispituus ei ole kasvanut juuri yhtään. Haperoitunut latva on siis kulunut sitä mukaa, kun terve ja hyväkuntoinen tukka on kasvanut.

Mun oman tukan ja hiustuuhennuksen pituusero ei ole kuitenkaan enää paljon mitään, joten ilolla odotan sitä hetkeä, kun saan luopua niistäkin. Tosin ei sillä: Double Hairit on omalla kokemuksella EHDOTTOMASTI parhaat tuuhennukset, joita en oikeasti edes huomaa koskaan käytössä. (Paitsi jos ne laahaavat tuolla puolessa niskassa, kuten jo viime viikolla, koska olin niin laiska menemään nostattaaan niitä)

Ehkä vuoden tai kahden päästä maaliskuussa minulla on – taas kerran – pitkä ruskea tukka. Omaa kokonaan.

Joten pieni vinkki tähän loppuun: Mä kuvittelin ennen, että oman tukkavärin ja tukan kasvatus tulee olla joku kauhea kärsimysoperaatio. Sellainen, jolloin päässä on vuosia keskeneräinen ulkomuoto karmealla värirajalla. Mä olen Umpun käsittelyssä kuitenkin tajunnut sen, että myös nämä välivaiheet voi tehdä pehmeästi. Sillä tavalla, ettei tukan tarvitse näyttää räjähtäneelle ja laittamattomalle kahta vuotta putkeen, vaan kasvatusoperaation ja värin vaihdonkin aikana tukasta saa kauniin tietyin toimenpitein. Koska olisihan tämäkin kuontalo aika eri näköinen, jos korvan kohdalla olisi tummaruskean ja vitivalkoisen raja, ja olkapäille ulottuisi epätasaiset latvat, joita ei olisi leikattu vuoteen.Voisin vaan kuvitella, kuinka turhauttavaa kasvatuskin olisi, jos ei saisi yhtään jeesiä kolmesta tekotukkapalasesta.

-Karoliina-

Kommentit (7)

Torey
1/7 | 

Mä joskus kasvatin oman värin takaisin, mutta sit huomasin jonkin aikaa sillä oltuani, että halusin eka raidat ja jossain kohtaa värjättiin taas koko pää. 😄 Mä olen aika blondi omasta takaa ja aina lähelle omaa väriä palaan. Mutta oon kokeillut ruskean eri sävyjä, punaisen eri tasoja, violettia jne. Violetti oli itseasiassa tammikuuhun asti ja tykkäsin siitä kovasti, mutta sen kanssa oli sama homma kuin punaisen kanssa. Kuukauden välein värjäämistä. Enkä jaksanut sitä. Nyt oon saanu hiukset aika lähelle omaa väriäni ja on kiva huomata etti värjäyksen kanssa ole mikään kiire! Juurikaskua ei juurikaan näy. Silloin kun mulla oli pitkä tukka, pidin liukuvärjäystä. Täten piti vaalentaa ainoastaan latva kerran ja värjätä sitten 3-4 kuukauden välein tyveä vähän tummemmaksi. Helppous sopii mulle. 😊

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

Me just Umpun kanssa puhuttiin, että mulla on tällainen luontainen liukuvärjäys nyt. Onneksi ei tarvitse enää mennä tasaisella värillä, vaan muotiin sopii monenlaiset tukat.

Helloitsme
2/7 | 

Mä oon myös alkanut kasvattaan omaa hiusväriä takaisin. Kyllästyin juurikasvun jatkuvaan värjäämiseen, mutta iso syy oli se, että halusin vähentää itseeni ja luontoon kohdistuvaa kemikaalikuormaa. Oon muutenkin pikkuhiljaa siirtynyt kosmetiikassa luonnonkosmetiikkaan ja oon löytänyt tosi hyviä tuotteita niin iholle kuin hiuksiin!

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

Mulla on vähän sama meneillään myös tuon suhteen. En todellakaan käytä vain 100% luomua ja moni lempituote on ei-luomua. Silti olen innokkaammin nyt kokeillut luomu-tuotteita. Ja esim. Weledan SkinFood on pessyt ihan kaikki muut naamarasvat. Hyntin peitevoide taas päihittänyt kaikki muut peitevoiteet.

neito123
3/7 | 

Mulla on taas reilu kymmenen vuotta siitä, kun olen viimeksi värjännyt hiuksiani. Halusin vähentää kemikaalikuormaani. Välillä olen miettinyt raitoja, mutta en ole niitäkään viitsinyt laittaa. Hiusten pesuakin olen vähentänyt. Nykyään pesen kaksi kertaa viikossa, joskus pesin joka päivä. Nyt yritän saada hiusten pesun kertaa viikkoon ja sitten taas vähentää. Vaikka mulla on pidemmät hiukset kuin miehelläni, niin käytän vähemmän shampoota yhteensä kuin hän.

Jenniiii
4/7 | 

Mä rupesin vasta vuosi sitten värjäämään hiuksiani uudelleen ja sitä ennen olin vuosia värjäämättä. Ilmeisesti näin kolmeakymppiä lähestyessä alan harmaantua ja siihen en kyllä ole vielä valmis :D

Hannahhh
5/7 | 

Miten hiukset näyttää noin erilaisilta, jos ei värjätty? Onko se hoito sävyttävä? Kiinnostais itselle, kun en halua värjätä, mutta oma kasvatusoperaation jälkeinen väri on jotenkin lattea ja kaipaa piristystä. :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

a1.jpg
a1.jpg

a2.jpg
a2.jpg

a6.jpg
a6.jpg

a3.jpg
a3.jpg

a4.jpg
a4.jpg

a5.jpg
a5.jpg

Muistatte varmasti, että mun viime vuosien ajalle on mahtunut jos jonkinmoista tukkamuutosasiaa. On ollut omaa tukkaa raidoilla, vaalennusprojektia ensin toffeesta vaaleaksi polkaksi ja sitten Mago-pidennyksillä ylläpidettyä vaaleaa kuontaloa.

Kuten joskus kirjoitinkin, olin aivan haltioissani siitä, että liki 30 vuoden empimisen jälkeen uskalsin värjäyttää tukkani luonnollisesta – melko tummasta – ihan vaaleaksi. Se kun oli ollut kauan haaveeni, mutta en ollut syystä tai toisesta uskaltanut ryhtyä puuhaan.

Blondauksesta tuli aikanaan yllättävän hyvä. Väri ei missään vaiheessa ollut mielestäni karmean keltainen (kiitos osaavien kampaajien), eikä tukka kulunut niin paljon kuin olisin voinut luulla. Tai siis ei kulunut alussa!

Aloin tämän talven aikana kipuilla vaaleiden hiusteni kanssa, koska huomasin, ettei oma tukkani kasvanutkaan enää samaan malliin kuin ennen. Tai siis tukka kasvoi – sen huomasi alati pilkistävästä juurikasvusta – mutta samalla kun hiukset kasvoivat, ne myös kuluivat latvoista juuri vaalennuksen vuoksi. Tukka oli käynyt latvoista melko heikoksi lukuisten vaalennusten vuoksi.

Kysyin Tampereen luottokampaajaltani, Prime Hair And Beauty Designen Umpulta, mitä asialle voisi tehdä. Markkinoillahan on jos jonkinmoista plexiä ja suoja-ainetta, mutta silti ”vaalennus on aina vaalennus”. Minulla oli jo jonkin aikaa kytenyt päässä ajatus palata takaisin tummaksi, mutta tämä keskustelu vaan vahvisti aatoksiani.

Niinpä päätimme, että palauttaisimme hiuksiini mahdollisimman paljon omaa luonnollista hiusväriäni muistuttavan sävyn, joka A) ensin tumman värin avulla suojaisi jo vaurioitunutta tukkaa ja B)jonka avulla minun olisi mahdollista kasvattaa omaa väriäni ainakin osin esiin niin, ettei juurikasvu pilkistäisi esiin niin usein, eikä toisaalta vaalennuskäsittely kuluttaisi (=lyhentäisi) oman hiukseni osuutta enää ollenkaan.

Koska rakastuin jo syksyllä Simply Natural Mago -pidennyksiin*, ei sentään niistä luovuttu. Koska Mago-pidennyksiä ei muutenkaan voi huoltaa, toisin sanoen joka vaihtokerta ne on vaihdetta täysin uusiin, ei hommassa Magojen osalta ollut sen kummempaa kuin uusien tilaaminen vain eri sävyllä kuin ennen. Toisekseen Magoista ei tarvinnut luopua siksikään, että ne eivät kuluta omaa tukkaa ollenkaan, koska kiinnike on hyvin pieni/kevyt ja lisähius sidotaan tukkaan ihan tavallisella puuvillalangalla. Magojen alla omat hiukset saavat siis rauhassa kasvaa ja tällä tavalla ne sopivat meille, jotka haluavat pidennyksistä huolimatta saada omista luomu-hiuksistaan (taas) pitkät. Minun luomu-tukkani mittahan lyheni sitä vauhtia, kun tukkaa vaalennettiin juurikin latvojen kulumisen vuoksi.

Nyt ollaan taas ruskeahiuksinen. Ja vaikka matka blondiksi ja blondina olikin hauska, tuntuu, että paluu juurille on vaan niin minua. Ja miksi ei olisi? Onhan suurinpiirtein tällainen kuontalo tullut vastaan peilissä jo 31 vuotta tätäkin ennen. Kun lähetin siskoilleni kuvan minusta uudessa tukassa, vastaukseksi tuli: ”Näytät ihan iteltäsi” ja ”Miltä tuntuu olla vanha Lilli (lempinimeni kotipiireissä) jälleen?” Niinpä niin. Lilli is back!

-Karoliina-

P.S Blondin tukan kuvia tulette näkemään vielä silti vinon pinon, koska kuvasimme juuri viime viikolla Nooran kanssa ison kasan postauskuvia.

Kuvat: Umppu 

*pidennykset ja kampaajakäynti saatu

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

P9181224.JPG
P9181224.JPG

P9181228.JPG
P9181228.JPG

P9181218.JPG
P9181218.JPG

P9181220.JPG
P9181220.JPG

P9181231.JPG
P9181231.JPG

P9181232.JPG
P9181232.JPG

P9181234.JPG
P9181234.JPG

P9181239.JPG
P9181239.JPG

P9181243.JPG
P9181243.JPG

Minulla on ollut melkein aina pitkät hiukset. Viime keväänä kuitenkin intouduin leikkaamaan ne polkkamittaan. Ihan vain hetken mielijohteesta.

Polkka oli aluksi ihanan raikas, mutta aloin kesän aikana kyllästyä siihen. En jotenkin näyttänyt mielestäni omalle itselleni siinä. Se, missä olin kuvitellut polkan tekevän freesimmän näköisen, aloin omasta mielestäni näyttää liikaa tädille. Varsinkin silloin kun kiharsin hiukset. Ja minähän rakastan kihartaa ja kiharoita!

En ollut koskaan edes kuvitellut ottavani hiustenpidennyksiä. Olen ajatellut niiden kuluttavan omaa tukkaa, jopa pilaavan ne. Olen ajatellut hiusten olevan myös todella kalliit, vaivalloiset ja feikin näköiset. Noh. Sitten eräänä päivänä tässä syksyllä Näppilän Noora tuli meille kuvaamaan, ja sain kuulla, että hällä oli (tuolloin) pidennykset. Mitä ihmettä? En olisi koskaan uskonut! Hiukset olivat niin luonnollisen näköiset.

Tästä tapahtumasta intoutuneena aloin selvittää, voisiko pidennykset sopia minullekin. Ja jos, millaiset pidennykset.

Juttelin asiasta monen pidennyksiä käyttäneen tuttuni kanssa ja kyselin asiasta myös kampaajaltani, The Loftin Sofialta. Ja niinhän siinä kävi, että maanantain päähäni ”ommeltiin” lettitekniikalla ihanat pidennykset. Ja tiedättekö mitä? En voisi olla tyytyväisempi. Rakastan tätä tukkaa, joka näyttää – vaikka koko luomu ei olekaan – juuri minunlaiselleni. Sille pitkälle, jollaisena olen tottunut pääni näkemään.

Me päädyimme Sofian kanssa tekemään minulle pidennykset letitystekniikalla, koska se tekniikka ei kuluta omaa tukkaa ollenkaan. Oma tukka saa kasvaa siis rauhassa pidennysten lomassa. Letteihin päädyttiin myös siksi, että ne näkyvät vähinten oman tukan seasta. Minä kun en missään nimessä halua tai edes jaksa alkaa asetella hiuksia pidennysten peitoksi. Pidennysten pitää joko toimia sellaisenaan, tai sitten en halua niitä laisinkaan. Lettien kanssa kuulemma peittelyongelmaa ei ole.

Nyt ei kun opettelemaan elämää pitkätukkaisena. Tai no: Jatkamaan siitä, mihin olen jäänyt. Totuttelua pitkät kutrit eivät varsinaisesti vaadi, koska ne ovat se oma olotilani. Sen sijaa pidennysten hoitaminen ja niiden kanssa toimiminen tosin vaatii opettelua. Esimerkiksi nyt en saa mennä enää litimärällä tukalla nukkumaan, kuten luomuletin kanssa tein. Pitää alkaa kuivaamaan hiukset. 

Jos sinulla on mitä tahansa kysyttävää pidennysten otosta tai niiden kanssa elämisestä, vastaan mielelläni. Raportoin käyttökokemuksia, kun olen saanut elettyä näiden kanssa vähän kauemmin.

Ihanaa iltaa!

-Karoliina-

Kuvat: The Loft & Armando Trenquille

*Hiukset toteutettu yhteistyössä Sofia Soinin/ The Loft kanssa 

 

Kommentit (6)

Mia K.
1/6 | 

Moi!

Ihanat hiukset!! Todella.

Yhteen edelliseen postaukseen jäi kysymys että mitä paikkoja tai paikkaa suosittelisit mm pistos/täyte etc ottamiseen? :))
Onko mitään ns ylitse muiden?

Ois kiva kuulla!!

Kiitos!

Suttastiina
2/6 | 

Kauniit!

Kauanko tällä tekniikalla laitettuja pidennyksiä voi pitää ja onko tekniikka kuinka paljon eri hintainen kuin esim. sinettipidennys?

josha

Mua kiinnostaisi nämä samat asiat myös, pidennysten ottaminen kun käy haaveissa aina välillä ja tää vaikuttaa mielenkiintoiselta tekniikalta.

Onhan lopputulos nyt hirmu kaunis :)

Karoliina Sallinen

Mun käsityksen mukaan letit on juuri se tekniikka, jota voi pitää pisimmillä huoltoväleillä. Ja huoltoon mennään, kun tuntuu, että tyvi on kasvanut liian pitkäksi, eli ts lettikohta tuntuu menneen liian alas.

Mä en valitettavasti osaa antaa vertailuhintaa muihin tekniikoihin. Suosittelen soittamaan Sofialla The Loftiin :)

 

sonjabetseda
3/6 | 

Tosi onnistunut ja kaunis lopputulos munkin mielestä. Ennen kaikkea varsin luonnollinen muutos. Leikkasin muutama vuosi sitten hiukset tosi lyhyiksi, ja oman aikani tässä nyt kasvatellut. Vaikka se lyhyt olikin aivan ihana, oon itsekin aina ollut pitkähiuksinen, ja aloin kaivata sitä pitkää ja paksua leijonanharjaa. :D Itsekin monta kertaa tässä kasvatusprosessin aikana miettinyt pidennyksiä, mutta ilmeisesti mulla on niin paljon tätä omaakin tukkaa, ettei näyttäisi hyvältä. Ei siis vissiin auta kuin odotella, että oma kasvaa tästä vielä :) Nähnyt jo pidempään unia pitkästä tukasta, joten ehkäpä tämä tästä vielä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat