Kirjoitukset avainsanalla Jykevä on rakkaus

PA051767.JPG
PA051767.JPG

PA051736.JPG
PA051736.JPG

PA051755.JPG
PA051755.JPG

PA051763.JPG
PA051763.JPG

PA051787.JPG
PA051787.JPG

m56a8983.jpg
m56a8983.jpg

Kaupallinen yhteistyö: Tampereen Työväen Teatteri

Minun on tullut viimeisen kuukauden aikana käytyä teatterissa enemmän kuin vuosiin. Ehkä koskaan. On ollut ihana sukeltaa erilaisten esitysten, tarinoiden ja mielialojen maailmaan. Istua teatterin penkkiin ja vaan nauttia siitä, mitä eteen tulee.

Kävin viime viikolla A:n kanssa katsomassa Jykevä on rakkaus, Agents -musiikkikomedian TTT:llä. Musikaali perustuu Seppo Saraspään romaaniin Ansiosidonnainen ja sen tarinaa rytmittää erilaiset kotimaiset iskelmähitit aina Agentsista Baddingiin ja Topi Sorsakoskeen.

Menin teatteriin sillä asenteella, että aion nauttia. Ja minä todella nautin! Vaikka itse näytelmän juoni ei ollutkaan mitenkään kovin yllätyksellinen, ei se ainakaan haitannut katselukokemustani. Oli ihana viihtyä! Kuunnella päähän soimaan jääviä musiikkiesityksiä, nauraa aidosti hauskoille jutuille ja tempautua hyvän mielen mukaan.

Jykevä on rakkaus kertoo Askosta, työttömästä raksaäijästä, jonka elämä ajautuu oudoille poluille rakkauden (ja kostean baari-illan) myötä. Vai toisinpäin? Lapin karut maisemat, Teboil ja Askon ystävät – Jatkoroikka ja Killeri – pitävät huolen siitä, ettei elämä käy tylsäksi edes 40-vuotissyntymäpäivien korvilla.

Vaikka esimerkiksi Jatkoroikkaa esittävän Jari Aholan roolisuoritus ja aivan loistava lauluääni ovatkin musikaalin parhaimmistoa, olen ihan hirmuisen iloinen siitä, miten hauskoja ja tärkeitä rooleja naisille oli tässä – helposti kovin äijäilylle kuulostavassa – näytelmässä annettu. Jykevä on rakkaus -musiikkinäytelmässä kun moni entuudestaan miesartistin esittämä hitti olikin laitettu naisen laulettavaksi. Niin ja koko näytelmän hulvattomin hahmo oli ehdottomasti Teboilin omistaja (Suvi-Sini Peltola), jonka roolisuoritus oli aivan uskomaton. 

Minusta Jykevä on rakkaus sopii talvi-iltojen viihtymiseen, pikkujouluihin, elämän ilon lisäämiseen. Se on hauska, lämmin ja täynnä energiaa. Mitä muuta sitä pimeimpään vuodenaikaan edes tarvitsisi? 

-Karoliina-

*Viimeinen kuva TTT:n kuvapankista 
 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (7)

HM
1/7 | 

Hassua miten mielipiteet voivat erota näin radikaalisti. Kävin itse katsomassa ko. näytelmän muutama viikko sitten ja mielestäni se oli alimman luokan puskateatteria. Laulu kulki yliviereisesti etenkin ennen puoliaikaa, tauon jälkeen hiukan paremmin. Näytelmän kaikki biisit olivat muuten Agentsien ohjelmistosta vaikka moni tunnetuimmista jäikin puuttumaan. Juoni tässä pätkässä oli tosiaan olematon mutta eihän se aina maailmaa kaada. Sensijaan "näyttelemisen" olematon taso vaikutti asiaan, samoin muutamat noloakin nolommat kohtaukset esim. loppupuolen pidennetty "Borat"-kohtaus sekä juoppohulluus-kohtaus. Itse halusin vain painua läpi lattian silkasta myötähäpeästä.
Kommenttini ei ole kritiikkiä arvosteluasi tai sinua kohtaan, vaan lähinnä koska kokemuksemme erosivat toisistaan niin suuresti, halusin tuoda omankin mielipiteeni esille. Ammattimaisestihan pätkää on arvosteltu mm. Aamulehdessä, se löytyy helposti googlaamalla.
Teatterin iloa toivon sinulle jatkossakin, kokeile vaikka saman teatterin "Viulunsoittajaa", siinä TTT onnistuu paljon paremmin :)

Vierailija

Kun kyseessä on kaupallinen yhteistyö bloggarin ja teatterin välillä, lienee käytössä kirjoittamattomattomat säännöt siitä, mihin sävyyn näytelmästä kirjoitetaan. Kriitikot saanevat palkkansa jostain muualta kuin teatterilta :)

Vierailija

Noinhän se on kuin elävässä elämässäkin:asioista voi nähdä hyviä puolia tai sitten vaihtoehtoisesti tonkia esille surkeuksia. Yleensä asioissa kuin asioissa on molempia. Ja yleensä taiteellisia tuotoksia kriittisimmin arvioivat ne joilla on siihen jokin tarve.
Kyseistä kappaletta en ole nähnyt mutta yleisellä tasolla voisi todeta myös että niillä joilla on tarve esittää itsensä asiantuntijoina ( tai ehkä jopa ovatkin niitä) on myös suurin tarve esittää negatiivista kritiikkiä.

Blogi ei ole onneksi kulttuuriarvostelupalsta. Itse ajattelen, että on suuri onni kuulua ihmisryhmään joka katsoo esityksen ja yleensä nauttii siitä, viihtyy katsellen ja kuunnellen ja ottaa irti sen hyvän mitä siitä voi saada antamatta puutteiden häiritä liikaa elämyksen antia. Hyvä muuten elämänfilosofianakin.

Karoliina Sallinen

Kolmeen edelliseen kommenttiin:

Näin me ihmiset ollaan erilaisia. Yhtään vähättelemättä oikeita kriitikoita, olen itsekin sitä mieltä, että kulttuuri on tehty kaikkien nautittavaksi. Siksi kai mikään tulinta ei ole toista parempi tai huonompi. Siinä sen ihanuus <3

Vierailija
2/7 | 

Siinähän se teatteri ja muunkin kulttuurin rikkaus on että niistä voivat eri ihmiset löytää ihan eri tasoja, näkökulmia, funktioita ja niitä voi käyttää eri hetkinä eri tarpeisiin. Yksilö se on "asiantuntijakin" omine näkökulmineen. Aamulehdessäkin:)

HM

Helt rätt :) etenkin Aamulehdessä sanoo nimim. Entinen Helsinkiläinen joka ei ole vielä tottunut Aamulehteen.

Karoliina Sallinen

No nyt vastasin ihan samoin sanoin itse tuolla, mitä tänne oli kommentoitu. Anteeksit tahaton kopiointi!

 

Ja vielä Aamulehdestä --> musta sitä on niiiin paljon helpompi lukea kun Hesaria. Jotenkin omaan silmääni selkeämpi. 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

PA051732.JPG
PA051732.JPG

PA051677.JPG
PA051677.JPG

PA051699.JPG
PA051699.JPG

PA051704.JPG
PA051704.JPG

PA051715.JPG
PA051715.JPG

PA051752_02 (1).png
PA051752_02 (1).png

PA051727.JPG
PA051727.JPG

PA051787.JPG
PA051787.JPG

Kaupallinen yhteistyö: Tampereen Työväen Teatteri

Olen aina rakastanut teatteria. Sitä odottavaa tunnelmaa ennen esitystä. Lämpiön puheensorinaa. Vaatteiden kahinaa. Ja toisaalta täyttä hiljaisuuttaa esiintymissalissa siinä välissä, kun valot sammuvat, muttei näyttämön valokeila kuitenkaan osu vielä keneenkään. Joka kerta yhtä maagista. Puhumattakaan itse esitysten naurattavasta ja itkettävästä voimasta. Ja joka kerta sellainen olo, miksi teatterissa ei tule käytyä useammin. Pitäisi käydä.

Kun muutin Tampereelle, ensimmäiset kotikulmat, jotka opin tuntemaan, menivät Tampereen Työväen Teatterin kupeesta. Siihen nurkille ajettiin, kun tultiin Helsingistä. Ja niiltä main osasin suunnistaa myös pian jo varmuudella kotiinkin. Ja silloin ajattelin: Jos teatteri on minua ensimmäisen kerran elämässäni näin lähellä fyysisesti, täytyisi sen tulla muutenkin lähemmäs minua. Oikein nolotti, kuinka pitkä aika oli siitä, kun olin viimeksi käynyt aikuistenteatterissa. Lasta sitä kyllä tuli vietyä esityksiin, mutta omat esityksen jäivät usein vain suunnitteluasteelle.

Mutta kuten elämässä yleensä, eteen sattuu välillä asioita, joiden kuuluu vaan yksinkertaisesti tapahtua. Palaset ikään kuin loksahtavat paikalleen ja oikea kysymys tulee oikeaan aikaan. Niin kävi pari viikkoa sitten, kun minua pyydettäisiin tutustumaan Tampereen Työväen Teatterin toimintaan ihan kunnolla. Niin, että tästä eteenpäin se kotikulmien etäinen teatteri olisikin pian paikka, jossa saisin viettää tunnin jos toisenkin. Tutustua kulisseihin, nauttia esityksistä ja myös kertoa teille, mitä kaikkea näkemisen arvoista TTT:n lavalle onkaan tulossa. Minusta tuli teatterilähettiläs!

Aloitin uimiseni teatterin maailmaan toissa torstaina, kun osallistuin TTT:n kevätpressiin. Ja kuten jo insta storiesista ehkä silloin huomasitte, oli teatteripressi aika erilainen, kuin kaikki muut pressit, jossa koskaan olen ollut. Liki neljätuntinen täynnä yhtäkkiä alkavia miniesityksiä, viisaita puheenvuoroja ja parrasvaloja. Sellaisen nähtyään on aika vaikea astella ulos reaalimaailmaan ja miettiä, mitä tekisi iltaruuaksi.

TTT:n syksy ja kevät pitävät sisällään näytelmiä, joista jokaisen haluan nähdä. Ja jonka myös aion nähdä! Viime viikolla ensi-iltansa sai Presidentti ja tyttö, joka kertoo Presidentti Kekkosen ja nuoren toimittajanaisen välisestä suhteesta (siitä lisää pian, oli kutkuttavaa). Tällä viikolla päästään taas puolestaan nauttimaan Jykevä on rakkaus: Agents -musiikkikomediasta.

Näiden lähiaikoina nähtävien esitysten lisäksi minua kiinnostaa hirveästi jo etukäteen Sirkku Peltolan ohjaama Tytöt 1918 -musikaali, joka kertoo Tampereella 1918 perustetusta naiskaartista. Tai pitäisikö sanoa tyttökaartista, koska niin nuoria hei kaikki vielä olivat. Kiinnostavaksi itse syvän tarinansa lisäksi Tytöt 1918 tekee myös se, että kappaleiden sanoitukset on tehnyt ikisuosikkini Heikki Salo.

Muita näytelmiä, joita erityisesti odotan, ovat Pasi Was Here, joka on ”näytelmä kaikista niistä lapsuuden parhaista kavereista, jotka myöhemmin kasvoivat erilleen”. Ts. nostalgiatrippi meille kaikille pikkukylässä/kaupungissa kasvaneille kolmekymppisille, joiden tiet veivät syystä tai toisesta erilleen. Niin ja Adalmiinan helmi, jonka aion ehdottomasti mennä katsomaan F:n kanssa.

Nyt ei voi kun toivoa, että toivun tästä karmeasta vatsapöpöstä, ja pääsen torstaina Jykevä on rakkaus -tunnelmiin!

-Karoliina-

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat