Kirjoitukset avainsanalla Ivana Helsinki

Sain mun ystävältä Nooralta alkuviikossa kutsun osallistua blogihaasteeseen, jossa kategorioihin on vastattava oman nimen alkukirjaimella. Tosi hauska haasta, jossa halusin heti olla – tietysti – mukana.

// Vaate: Kimono //  Mä tykkään tosi paljon kimonoista. Mulla on muutama Uhanan merinovillakimono, sekä yksi Uhanan silkkikimono, jota voi pitää myös mekkona. Sen lisäksi omistan kimono-mallisen Cosin kimononeuletakin, jota pidän nykyisin ihan liian vähän. Mun aamutakki on myös kimono-mallinen. Pitäisin kimonoita ylipäätään PALJON enemmän, jos säät sallisi. Olen talvella sellainen vilukissa, että usein avoimet, puolihihaiset kimonot tuntuvat neulematskustakin liian kylmille. Ja yksi ongelma on kimonon änkeminen talvitakin sisään. Miten helppoa moni asia olisikin pukeutumisessa, jos ei olisi kylmää talvea.

// Juoma. Kahvi //  Aina ja ikuisesti. Kahvi piristää, mutta on mulle myös sosiaalinen riitti. Se myös jaksottaa ihan tavallisiakin arkipäiviä. Uskon, että mulle kahvi on siinä mielessä iso asia kuin joillekin vaikkapa tupakka. Koukussakin olen tähän samalla tavalla, kuin jotkut sätkään.

// Paikka. Koti //  Mä olen henkeen ja vereen kotihiiri, jolle sopii aivan hyvin linnoittautua (paitsi koronassa) kotiin pitkiksikin ajoiksi. Mulle koti on turvasatama ja sellainen oma alue, jossa saa olla rauhassa. Mä esimerkiksi en kutsu kovinkaan usein kuin aivan läheisiä ihmisiä meille kylään, vaan näen mieluummin vaikkapa kahviloissa. Tosin vauvat ovat muuttaneet hieman tuota asettelua: Pakkaaminen – heidän ja tavaroiden – vie niin paljon aikaa, että on helpompi, jos vieraat tulevat meille. Kodin täytyy olla myös kaunis ja se, missä se sijaitsee, on ollut mulle koko aikuiselämän yksi tärkeimmistä kotiin liittyvistä seikoista. Kodin ympärillä olevan tunnelman on oltava nimittäin tietynlainen. En voisi esimerkiksi kuvitella, että asuisin vastarakennetulla asuinalueella.

// Ruoka. Kotiruoka // Meidän äiti on aina ollut tosi hyvä laittamaan ruokaa, joten lapsuudenkodista on tullut ruuanlaiton ja -syönnin perinne. Tykkään ravintoloista, mutta parhaan makuista ruokaa saa usein kotona. Varsinkin, kun A on erinomainen kokki. Kotiruoka tarkoittaa mulle hyvistä raaka-aineista tehtyä simppeliä, maistuvaa ruokaa. Ei aina makaronilaatikkoa, mutta toki myös sitä. Tosin makrulaatikko on mun bravuuri, eikä mies tee sitä meillä koskaan ruuaksi. Meillä täytyy olla jokin todella eriskummallinen tilanne, jos ei syödä iltaruokaa yhdessä perheen kesken. 

// Eläin. Kissa //  Rakastan kissojen omapäisyyttä ja luonnetta. He eivät halua miellyttää ketään. Tosin täytyy myöntää, etten ole mikään suuri eläinihminen. Tykkään joistakin yksilöistä hirveästi, esimerkiksi Tahvo-koirasta ja edesmenneestä Kunkku-kissasta, mutta eläimet ylipäätään ei ole mulle aivan must-juttu.

// Kukka. Kaunokki //  En varsinaisesti edes tiedä, mille kaunokki näyttää, mutta kutsun meidän tyttöjä hellitellessäni kaunokeiksi.

// Tytön nimi. Katariina //  Mun on iät ja ajat puhuteltu eri yhteyksissä – teksteissä ja suullisesti – Katariinaksi. Joskus näistä tulee noloja tilanteita. Esimerkiksi yhdessä mun työpaikassa miespuolinen työkaveri kutsui mua varmasti puoli vuotta Katariinaksi. Yleensä en korjaa asiaa heti alkuunsa, koska jotenkin koen, että toinen ihminen voi nolostua tällaisesta. Ongelmaksi muodostui kuitenkin se, että hän ei koskaan hiffannut itse, vaikka kuuli toisten puhuttelevan mua Karoliinaksi, että hänen käyttämässään nimessä olisi jotain väärää. Tosin tällaisia asioita ei voi ottaa vakavasti: Tiedän itse lukihäiriöisenä, että mullakin menee monet samankaltaiset sanat ja nimet sekaisin. Niitä ei ikään kuin vaan hahmota toisistaan.

// Pojan nimi. Kimmo // Yhden lempisarjani nimi.

// Ammatti. Kirjoittaja. // Unelma-ammattini, jota saan tehdä liki joka ikinen päivä. Mulle kirjoittaminen on niin vahva osa identiteettiä, etten koskaan osaisi olla varmasti ilman. Hahmotan ajatukseni usein vasta, kun saan kirjattua ne ylös. Siksi kirjoitan yleensä asiani ystävilleni whats appissa, enkä soita. Tunteistani kerron vaikkapa mun miehelle usein ensin tekstillä, ennen kuin olen valmis juttelemaan aiheesta. Kirjoittamisen merkitystä on niin vaikea selittää muille. Se on vaan yhtä kuin minä.Siksi olo onkin onnekas, kun saan tästä myös leipäni. 

// Kuvaus minusta. Kimeä-ääninen, kipakka ja kaunis //  Siinäpä kolmen koon lista, jolla olen kuullut itseäni kuvattavan elämäni aikana useasti.

// Joka kodissa. Kahva ja kahvikuppi (myös ehkä teen juojilla) // 

 

Haastan mukaan teistä jokaisen! Kun olet tehnyt haasteen blogiin tai vaikkapa instaan, tägää mut postaukseen, jotta pääsen lukemaan teidän kirjainvastauksia.

-Karoliina-

Kuva: Noora Näppilä

Asu; Mekko, lainassa Ivana Helsingiltä. Ani Dress. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

*postauksen lopussa alekoodi

Mulla on kaksi tyyliä tai vaatekappalekategoriaa, jotka kuvaa musta minua parhaiten. Olen farkkunainen, mutta sen lisäksi olen mekkonainen. Ne molemmat ovat vaatekappaleita, joissa koen olevani kaikista eniten kotonani. Jotka päälle pukiessa tunnen olevani minä.

Mun ystävä – joka on myös mekkonainen henkeen ja vereen – houkutteli eilen minut ja mun siskot mukaan keksimäänsä #mekkoperjantai -haasteeseen. Koska jos kaapissa on kauniita vaatteita, miksi niillä ei kohottaisi tunnelmaa myös kotoillessa.

Mä rakastan mekkoja monestakin syystä. Ja mullehan mekko tarkoittaa yleensä melko lyhyttä, mutta sitäkin leveämpihelmaista vaatetta. Tyttömäistä huitulaa, joka ei purista mistään. Mutta kuitenkin sellaista vaatekappaletta, joka istuu usein hartioista napakasti.

Mun mekkorakkaus alkoi toden teolla varmasti mun blogin alkuvuosina, kun tutustuin töiden kautta Ivana Helsinkiin. Yhtäkkiä mun edessä olikin vaatemerkki, joka vastasi mun tyyliä täysin. Se oli hassua ja toisaalta todella helppoa: Ei tarvinnut kahlata kauppoja tai merkkejä läpi, kun oli tarve uudelle vaatteelle. Tiesin aina – ja tiedän edelleen – että löydän sellaisen Ivanalta.

Mun mekkotyyli onkin sellainen ”ivanahelsinkityyli”. Tällä tarkoitan sitä, että vaikka mekko ei varsinaisesti olisi merkiltään Ivana Helsinki, katselen myös muiden merkkien valikoimasta tyttömäisiä, romanttisia ja ajattomia mekkoja. Sellaisia, joita katsellessa päässä alkaa soida The First Aid Kitin kappaleet.

Parasta mun mielestä mekoissa on se, että samat mekot käy arkeen ja juhlaan. Korkkareilla ja koruilla ne voi kohottaa vaikka kuinka juhlaviksi. Jos mekon alle pukee farkut ja iskee jalkaan tennarit, toimii tismalleen sama mekko arkimekkona. Mekkojen kanssa kerrospukeutuminen on myös helppoa. Ja se näyttää luontevasti hyvälle.

Ainoa miinus mekoissa on se, että ne on todella vaikea pukea talvella takkien kanssa. Tai siis vaikka pidän itseäni aikamoisena (untuva)takkieksperttinä (öhöm), en ole vielä löytänyt takkia, joka näyttäisi oikeasti kivalle ulkona mekon kanssa. Jotenkin mekko-talvitakkiyhdistelmästä tulee usein sellainen mummo- tai kuorotyttöfiilis. Ja se ei ole hyvä, jos ei ole mummo tai kuorotyttö.

Mun yhdellä tavalla rakkain mekko on mun häämekko. Meidän hääthän oli tosi rennot perjantai-illan kemut, joten en missään tapauksessa halunnut perinteistä, isoa, hääpukua. Mä suunnittelin mekon itse ja ompelija toteutti sen. Hassua kyllä, mekko taitaa olla paljon arkisempi kuin mun monet ihan arkimekotkaan. Mutta mä viihdyin siinä Swedish Hasbeens -puusandaalien ja Maanantaimallin-korvisten kanssa. Oli kaunis ja morsianmainen olo.

Mikä on sun suhde mekkoihin?

Tämä ei ole yhteistyöpostaus ja mun piti jakaa tämä koodi teille myöhemmin. Mutta koska aihe sopii niin hyvin tähän päivään, otan varaslähdön. Koodilla KAROLIINA20 saatte -20% alennusta Ivana Helsingin nettikaupan vaatteista aina toukokuun 2020 loppuun asti. Nyt jos on mekkohimo ja/tai -tarve, suuntaa Ivanalle. 20 vuotta kotimaista perheyrittäjyyttä mekkojen parissa. Klikatkaa kauppaan tästä!

-Karoliina-

Kuvat vuosien varrelta Janita Autio ja Noora Näppilä 

Kommentit (10)

jr
1/10 | 

Siis sun häämekko oli/on aivan IHANA!!!😍 Ja ku tähän mennessä oon vaan ihastellut vain niitä perinteisempiä häämekkoja, siis joissa ei näy korkkarit muutoin kuin korkeintaan kävellessä, ja muut tuntunu liian arkisilta.. Mut tuosta tulee ihan häämekkofiilis siitä huolimatta.

Vierailija
2/10 | 

Luin Me Naisten kolumnisi endometrioosista. Tyttäreni kärsii myös vaikeasta endosta. Hänelle raskaus- ja imetysaika on aina helpotus. Hän on jokaista lastaan imettänyt kaksi vuotta ja silloin endo on ollut poissa. Kannattaa sinunkin jatkaa imetystä mahdollisimman pitkälle!

Vierailija
3/10 | 

Aivan ihania mekkoja ja kauniita kuvia <3

Vierailija
4/10 | 

Tykkään kyllä mekoista, mut liian harvoin tulee niitä pidettyä. Nyt kun perheeseemme on syntynyt tyttö ja hän on saanut lahjaksi pinon mekkoja, niin lanseerattiin meidän perheeseen mekkosunnuntai eli nyt ainakin sunnuntaisin myös äidillä on mekko päällä.

Vierailija
5/10 | 

Hei, minkä väriset Maanantaimallin korvikset sinulla oli häissä? Ihanan persoonallinen ja rento häätyyli.

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019
6/10 | 

Valkoiset. Ne tehtiin mulle uniikkeina. Tosin olisikohan niitä nyt valkoisina ihan perusvalikoimassakin? Ihan kun olisin nähnyt.

Vierailija
8/10 | 

Ihania mekkoja, mutta jestas miten kalliita Ivanan mekot ovat! Aika hyvissä varoissa pitää olla, että kaapissa on monta noita mekkoa.

Vierailija
9/10 | 

Olen aina tykännyt käyttää mekkoja sekä hameita. Nykyään kotona ollessa tulee käytettyä vähemmän, mutta kesällä toki siirrytään taas mekkoihin kokonaan.
Talvella mekon pukemisesta ulos ratkaisee omasta mielestäni enemmän taas kengät kuin takki. Ilman sopivia kenkiä mulle tulee juurikin sellainen ”kaikki palaset eivät nastaa” olo. Kesällä voi huoletta yhdistää mekkoon niin korkkarit, varvastossut kuin tennaritkin, mutta talvella raskas yläosa (eli takki) vaatii myös kengiltä vuodenajan mukanaan tuomaa painoa. Hyvät saappaat ovat aina hyvät saappaat. Toisaalta arjessa paikkaan paljon myös yli polven nousevilla pitkillä villasukilla.

Vierailija
10/10 | 

Neulomon tuotteet ovat kotimaisia ja ihania kotitoimistolla. Suosittelen testaamaan :-) perjantaina just korkkasin uuden mekkotunikan kevään kunniaksi!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Olen pantannut tätä nimipostauksen kirjoittamista, koska suoraan sanottuna en ole päässyt itse puusta pitkälle blogin nimiasian kanssa. Jotenkin tuo niin tuttu, mutta kuitenkin vähän antipatioita herättävä ”Kolmistaan”, kun kaikessa epäsopivuudessaan on lopulta osoittautunut sittenkin niin rakkaaksi ja turvalliseksi, että yhtäkkiä vaihto tuntuukin hirveän vaikealle. Varsinkin, kun haluaisin, ettei blogin nimeä tarvitsisi enää koskaan sen historiassa veivata ja muuttaa. Mistäs sitä nimittäin tietää, kirjoitellaanko tässä vielä toinen yhdeksän (tai yhdeksäntoista) vuotta vielä eteenpäinkin.

Vaikka itse edelleen pähkään ja jahkaan, on teillä tietysti oikeus saada ainakin tämä arvonta-asia päätökseensä. Sitä ennen poimin kuitenkin minun mielestä hauskimmat ja parhaimmat nimiehdotukset, joita ehdotitte. Ja itse asiassa jokainen nimiehdotus ansaitsee kiitoksensa. Oli aivan ihana lukea, millaisia erilaisia assosiaatioita mun blogi herättääkin, ja yllätyksekseni sain aika paljon jopa tietoa siitä, millaisena tätä blogia pidätte, ihan jo pelkkien nimiehdotusten perusteella.

Moni ehdotti jotain viitoseen liittyvät nimeä. Joka olisi munkin mielestä ollut aivan loistava jatkumo nykyiselle nimelle. Jotenkin numeroihin liittyy kuitenkin – kuten tässä blogielämän aikana on opittu – aikamoinen riski. Koska mistä sitä tietää, mihin elämä vie hyvässä ja pahassa. Nyt tietysti tuntuu sille, että meidän perhe on hamaan tappiin viisihenkinen, mutta koska tällaisia asioita ei voi ennustaa, tuntui kaikki vitosnimet liian suurelle riskille.

Nimiehdotusviestejä tuli muuten 268, ja koska miltei jokaisessa niissä ehdotettiin useampaa nimeä, olitte keksineet liki 800 nimeä. Ihan huikeaa!

Tässä vielä mun suosikit jokaisen hyvän joukosta:

  • Karoliina Pentikäinen – Ehkä vähän itsestään selvä nimi, mutta jotenkin omalla nimellä kulkeminen tuntuisi turvalliselle vaihtoehdolle. Mullahan on tällä hetkellä instassa vain oma nimi (joskus oma ja blogin nimi), joten se tuntuisi samalle jatkumolle. Toisaalta tämä olisi siinä mielessä hyvä, että teen muita töitä yrittäjänä omalla nimellä, joten ihmisten mielessä tekeminen voisi assosiaatioitua samaan henkilöön. Toisaalta on ollut myös hyvä juttu, että blogi on erikseen muusta tekemisestä, jolloin Kolmistaan-Karoliina -duunit ja Karoliina Pentikäisenä tekemäni työt pysyvät erillään.
  • Karonkka – Tykkäsin tosi paljon tosta Karo:n ja (konkka)ronkkan yhdistelmästä. Olen vähän hulluna sanakikkailuun.
  • Pieni talo Pyynikillä – Jotenkin suloinen ja sopivasti intertekstuaalinen. Toisaalta harmillisesti tässä nimessä taas se, että mistä sitä tietää, kauan Pyynikillä ollaan. Ja toisaalta ohjaisiko nimi liikaa sisustusblogiin?
  • KarPe Diem – Hah! En ollut itse edes tajunnut, että mun etu- ja sukunimestä saa väännettyä tällaista. Nerokasta!
  • Karkkia ja Penaulteja – Ihan huikeaa nerokkuutta. Nauroin tälle niin paljon, koska nimi on kertakaikkisesti niin moniulotteinen ja -merkityksellinen. Siihen on yhdistetty yksi mun lempinimistä ja yksi A:n lempinimistä ja sitten vielä meidän yhteisen sukunimen lempparinimi. Plus herkkuja ja vähän jääkiekkomaailmaa. Voipa tuon lopun tulkita kaiken lisäksi  meidän jälkeläisiksikin. Tälle ihmiselle jokin copy writer -kunniakirja, kuka tämän on keksinyt!
  • Pentagon – Vähän samat perusteet kuin edellisessä nimessä. Assosiaatio ja sanaleikki samassa nimessä. Nauratti!
  • Mammerfest – Mun mielestä ihana nimi, joka viittaa niin Tampereeseen kuin äitiyteenkin. Pelkään vaan sitä, että kun lapset kasvavat ja juttuun tulee taas paljon muutakin kuin perheblogijuttuja, ei nimi enää toimi. Nyt toimisi taas pitkän tauon jälkeen erinomaisesti!
  • Kersantti Karoliina, sekä Mää ja Tapparan mies – Nämä nimet nauratti, koska #popeda. Ja koska Popeda = Tampere. Oikealla tavalla pilke silmäkulmassa -nimiä, joissa on itseironiaa. 

 

Kiitos valtavasti nimiehdotuksista! MeNaisten vuosikerran arvonnassa voitti JenNas. Onnea <3 Olen sinuun yhteydessä sähköpostilla piakkoin!

Loistavaa iltaa!

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä

Asu: mekko, Ivana Helsinki // kengät, Vamsko 

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Olen blogiasi kurkistellut vasta hiljattain, mutta ihan pakko kommentoida heti tuota nimiasiaa, sillä minusta sitä ei tarvitsisi edes vaihtaa. Ainakaan vielä. Minusta kolmistaan, sopii oikein hyvin kun onhan lapsia nyt kolme ja he ovat sisaruksina ”kolmistaan” , hiukan kuin ” kolmen kopla”. ;) Yleensä oma fiilis on paras mittari ja jos nimi tuntuu edelleen oikealta ja hyvältä niin tarvitseeko sitä välttämättä edes vaihtaa? :)

Vierailija
2/2 | 

Olen samaa mieltä edellisen kommentoijan kanssa! Miksi vaihtaa nimeä, jos se ei itsestä tunnu hyvälle. Kolmistaan toimisi mielestäni hyvin myös nykytilanteessa, onhan nimen merkitys ja sisältö aiemminkin muuttunut. :) Kolmistaan - (uusio)perhe, koti, tampere.. jne :) tuntuisi jopa surulliselta jos nimi muuttuisi, tätä blogia kun on aikalailla alkumetreiltä asti tullut seurattua.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Mä olen käynyt ultrassa nyt muutaman kuukauden ajan kahden viikon välein. Vaikka tärkeintä tässä vaiheessa on katsoa vauvojen kunto ja erityisesti virtausten ja kasvun tasaisuus, tottakai ollaan saatu aikamoinen etuoikeus nähdä pienet ultraruudulla monen monta kertaa.

Toisin kuitenkin kun voisi kuvitella, ei meillä edelleenkään ole mitään hajua kaikkien 3D- ja 4D (vai onko edes sellaista?!) -kuvien jälkeen, miltä meidän pienet näyttää kasvoiltaan. Mahassa on jo aika ahdasta ja tyypit sählää edestakaisin niin, että aina kun toista ultrataan, tottakai toinen tulee häiriköimään eteen. Milloin toisen käsi peittää toisen kasvot, milloin pylly myllertää juuri sillä hetkellä eteen, kun sisaruksesta pitäisi ottaa mittoja.

Musta ei myöskään ole ollut tarvetta ottaa sellaisia verikokeita, joiden kylkiäisenä selviäisi varmuudella vauvojen sukupuoli. Mutta parin melko luotettavan ultrakerran jälkeen eletään nyt siinä uskossa, että meille tulee kaksi pientä tyttöä. Se on ihanaa, kuten olisi ollut kaksi pientä poikaakin.

Kuten isäni, kolmen tyttären ja vaimon kanssa saman katon alla eläneenä, totesi sarkastisesti virnistäen: "Miks A:n pitäisi päästä yhtään helpommalla kuin minunkaan?"

Hassua muuten, että kaksosten odotus tuntuu jo ihan luontevalle ajatuksella, mutta kolmen lapsen - vieläpä tyttären - äitinä oleminen ihan hassulle. Ihanalle, mutta hullulle. Yhden lapsen äitiydestä ihan kokonaisen katraan emoksi. 

-Karoliina-

Kuva: Noora Näppilä

Asu: lainattu Ivana Helsingin Leninkilainaamosta

Kommentit (16)

Vierailija
1/16 | 

voi ihanaa :) jotenkin suloinen ajatus että teillä on kohta kolme tyttöä! (tietty pojatkin ois ollut) onnea!!

nava
3/16 | 

Aivan ihania raskauskuvia, taas! <3 Lueskelin mielenkiinnolla sun miltä tuntuu olla raskaana kaks- vs. kolmikymppisenä, itsekin olin aika nuori tullessani äidiksi (25 ja 27v., nyt molemmat jo teinejä) ja se tuli mieleeni, että näin "aikuisempana" olisin ehkä muistanut ottaa kuvia myös raskausajasta.. :)

Teresa74
5/16 | 

Itselläni on 14v esikoistytär ja 11v kaksoistytöt. Ihana setti on ollut ja mies on hienosti pärjännyt naisvaltaisessa perheessämme 😄.
Paljon onnea tulevaan! Sinä saat varmasti esikoisestasi paljon apua 😊

Äitiläinen
7/16 | 

Olen itse kolmen tytön äiti ja se on ihanaa se. Toki olisin ollut valmis olemaan äiti pojillekin, mutta ilmeisesti minut oli sitten tarkoitettu olemaan äiti just näille ihanille tyypeille. Onnea odotukseen! Ystäväni sai vuosi sitten kaksostytöt. Ovat kyllä suloisia kertakaikkiaan!

Vierailija
9/16 | 

Hieno, postaukseen sopiva kanaemon hame :D onnea kolmen tyttären äidille! Odotusaikana ajatus kolmesta tyttärestä tuntuu hurjalle ja hienolle sekä on vielä jännää syntymän jälkeenkin, mutta pian siihen sitten arjessa tottuu... t. Kolmen tyttären äiti

Vierailija
11/16 | 

Kyllä se kovaa iskee kohta, kaksoset ja vielä isosisko, onnea vaan. Itsestäni oli vain yhdelle äidiksi ja nyt olen mummu kahdelle ja sekin vie välillä aivan kokonaan minun hermot, kaksi ällittelevää lasta.

Taina M, Pirkanmaan Monikkoper...
13/16 | 

Onnittelut! Ja terveisiä toiselta kaksosäidiltä, kolmen pojan ja yhden tytön äidiltä. Hyvin se menee kun muistaa että tuplien kanssa on luvallista mennä sieltä missä sitä aitaa ei ole laisinkaan. Ja suosittelen Monikkoperheyhdistyksen valmennusta jos sellaisessa ette ole vielä käyneet, sieltä saa kullanarvoisia vinkkejä arjessa pärjäämiseen! Ja muistakaa: kaksoset suodaan vain niille ketkä sellaisesta selviää. Onnea matkaan ja toivottavasti törmätään kaksosmeiningeissä!

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019
14/16 | 

Itse asiassa ollaan oltu ❤️ oikein oivia vinkkejä ollaan saatu myös! Tule vetäisemään hihasta, jos törmätään!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2020
2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat