Kirjoitukset avainsanalla ilman lasta

PA230018.JPG
PA230018.JPG

PA260025.JPG
PA260025.JPG

PA230003 (1).JPG
PA230003 (1).JPG

PA260026.JPG
PA260026.JPG

PA230005 (1).JPG
PA230005 (1).JPG

F nukahti juuri äsken. Koti tuntuu taas kodille. Mutta viime viikko oli kummallinen. F oli ensin mummolassa viikon, kävi yhden yön kotona, ja suuntasi sitten toiseen mummolaan kolmeksi yöksi. Ja se tarkoitti sitä, että minä olin yksin lähes puolitoista viikkoa!

Aluksihan olin koko järjestelystä aika rikki. Nyyhkyttelin ensimmäisen illan ja mietin, millaista hiljaisessa kodissa oikein olisi. Mutta tiedättekö mitä? Alkushokin jälkeen homma luisti oikeasti aika hyvin. Ja täytyy jopa myöntää –  Ehkä olin oman tilani, aikani ja uneni tarpeessa. Nimittäin kun F tuli sunnuntaina kotiin, tunsin olevani elämäni voimissa!

Itse asiassa minun omasta ajastani tuli mieleen F:n yksi lempikirjasarjoista, Paula Norosen Supermarsu. Siinä Lasten valtakunta -nimisessä kirjassa lapset päätyvät tilanteeseen, jossa saavat elellä juuri niin kuin itse haluavat, He tekevät esimerkiksi säännön, että ruokapöydässä ei saa syödä. Minusta tuntui, että minulla oli nyt hetkisen aikaa aikuisten valtakunta, jossa sain tehdä kaikkea, mitä yleensä en "saa". Esim syödä sängyssä, jos siltä tuntui. Olenkin niin onnellinen, että puolentoista viikon aikana sain:

  • Käydä AIKUISTEN leffassa ystävän kanssa. Bridget Jones <3
  • Valvoa myöhään ja nukkua pitkään 
  • Juoda lasin jos toisenkin kuohuvaa
  • Nukkua sitä seuraavana päivänä päikkärit ilman, että edes piti esittää skarppia
  • Syödä ystävän kanssa brunssi ja jakaa viimeisen puolen vuodet tapahtumat
  • Vaihtaa viinitreffit Detox-smoothieen ja ostaa samalla reissulla kaverin kannustamana bootcut-farkut
  • Vaihtaa extempore-kahvit extempore-pitsaan ja jauhaa lisää elämästä
  • Juosta huono lenkki yksin ja paljon parempi kaverin kanssa
  • Siivota vaatekaappi
  • Järjestellä korut ja meikit ihanasti 
  • Maata ripsihuollossa ja kulmakarvojen nypinnässä
  • Tehdä keitto, josta lapsi ei pidä
  • Kuvata kamoja nettikirppikselle
  • Soittaa kymmeniä puheluita ja tekstata tuhansia viestejä. Skypettää tuntitolkulla
  • Olla suihkussa tupla-ajan
  • Kieltäytyä sosiaalisista kontakteista ja vain tuijottaa Netflixiä
  • Syödä suklaata sängyssä. Koko levyllisen. Eikä tarvinnut edes piilottaa papereita. 

-Karoliina-

*housut saatu Eivyltä 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (6)

mirvaannamaria
2/6 | 

Parasta :D Ja se tunne kun on ihan hiljaista.. Ilman että tarvitsee miettiä, että mitähän tuhoa se nyt tekee. 

tinkap82
3/6 | 

Kuulostaa Unelmalomalta korviini. Vautsi. Sinkkuna ja ennen lapsia kaikki tuo oli ihan arkea tai ainakin joka viikonloppu oli noin täydellistä vapautta. Kumma ettei siitä sillon osaanu samalla tavalla nauttia.:) vaikka luonnollisestikaan ei. Kuitenkin lapset on ihania ja tylsäähän sitä tulisi jos ei niitä olisi.:) mutta aika ilman lapsia on kyllä nykyään erityistä.

Nyt sinulla tuli pitkä pätkä ilman lasta, kun oli loma ja mummolareissut mutta saat nauttia noista vapaista joka toinen viikonloppu, sekin lienee ihanaa. Siitä ehkä harvoin kukaan viitsii hehkuttaa, mutta varmasti siitä ajasta moni eronnut nauttii. Ja sinulla tähän aikaan sisältyy vielä välillä myös kahden keskinen aika uuden rakkaan kanssa rakastuneissa fiiliksissä. Kuulostaa varmasti monen mielestä aika kadehdittavalta. Itsestänikin, vaikka olenkin onnellisesti ydinperheessä, mutta onhan tämä joskus tylsää.:)

Karoliina Sallinen

Olet oikeassa, että vaikka erossa ja lapsesta erossa olemisessa on kymmeniä kurjia juttuja, on tämä yksi niistä harvoista eduista. Joskus, vaikkapa tosiaan ulkomailla, voi tuntea olevansa melkein ihan omillaan (vaikka jokaisessa mahdollisessa wifi-paikassa lapsen kuulumisia pitääkin kysellä :D )! 

Nauti ihanasta perhe-elämästä <3

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat