Kirjoitukset avainsanalla hävikkiviikko

karo8 (1).JPG
karo8 (1).JPG

karo12 (1).JPG
karo12 (1).JPG

Me vietettiin viime viikolla perheessä omaa hävikkiviikkoa. Päätimme nimittäin puolitoista viikkoa sitten, että emme kävisi kaupassa laisinkaan viikkoon.

Ensin ajattelimme, että sen verran voisimme fuskata, että täyttäisimme kuitenkin maitovarat, kahvit ja muut, mutta sitten päätimme, ettemme ostaisi edes niitä. Jos maito loppuu, juodaan vettä. Jos kahvi, sitten pärjätään ilman.

Niinpä meillä syötiin viime viikolla kuivakaappia ja pakastinta tyhjäksi. Oli hirvenlihasta tehtyä chili con carnea, katkiksista ja kaikista jämistä tehtyä wokkia ja vaikka mitä sun muuta. Aamupalaksi syötiin ainoastaan puuroa marjoilla. Ja iltapalaksi purkkiananasta, kananmunia ja juustonäkkäriä, kun tuore leipä ja hedelmät oli syöty ajat sitten.

Loppujen lopuksi sitä kuitenkin tuli pärjättyä tosi hyvin. Jopa silloin, kun lapsosen piti ottaa kouluun eväät! Ainoa, mitä itse asiassa loppuviikosta jo kaipasi, oli hedelmät ja kasvikset. Vatsakin tuntui ihan kaipaavan niitä.

Kun sitten torstaina, 9 kaupattoman päivän jälkeen, menin ostamaan uuniperunoita ja täytettä, oli aivan voittajaolo. Seilasin pitkin kaupan käytäviä ja hymyilin. Oli ihana saada syödä juuri sitä ruokaa, mitä teki mieli. Ja toisaalta kokkailla kaikista niistä aineksista, jotka ruokaan haluttiin laittaa.

Samassa hetkessä mua alkoi kuitenkin hävettää. Se, että me tällä tavalla päätettiin viettää hävikkiä, oli meidän päätös. Ei pakko. Mutta aivan liian monessa perheessä tällainen tilanne on aivan jatkuvaa. Eivätkä ne tilanteet lopu siihen, että viikon kuluttua marssitaan kauppaan ostamaan loimulohta ja pala hyvää juustoa, kun testijakso on ohi. 

Ehkä koko tätä ajatusta siivitti se, kuinka viime viikolla kohistiin niin paljon siitä, että kaikilla perheillä ei ollut varaa laittaa lapsilleen eväitä mukaan kouluun. Vaikka monien perheiden tilanne ei varsinaisesti ollutkaan minulle yllätya, tekee oma sosiaalinen kupla sen, että surulliset asiat yhteiskunnassa on helppo unohtaa. Varsinkin, kun en ole enää koulussa töissä, ei näe päivittäin sitä ihmisten ja perheiden kirjoa.

En mä tiedä, mitä halusin tällä postauksella kertoa. Ehkä sen, että kun alunperin meinasin kirjoittaa kepeän postauksen siitä, kuinka kivasti selvittiin hävikkiviikosta, tuli lopulta koko asialla leuhottelusta tosi typerä olo, vaikka tuollaista kaappien ja kuluttamisen raivaamista hävikkiviikkoja pitäen kannatankin. Niin ja ehkä haluan kannustaa miettimään sitä, mitä voisi tehdä vaikkapa ensi kevään vaaleissa niin, että voisi olla osallaan tukemassa sitä, että kaikilla perheillä olisi varaa edes siihen ruokakassiin.

Tästä tulikin mieleeni, onko Tampereella joulun alla joku hyväntekeväisyystempaus tai muu sellainen, jossa voisi olla apuna ihan konkreettisestikin? Nuo joululahjakeräykset ja sellaiset ovat olleet tähänkin asti repertuaarissa, mutta tällä kertaa voisi raivata kalenteristakin päiviä hyvän asian eteen. Vinkkejä ja kutsuja otetaan vastaan! 

-Karoliina-

P.S. Vitsi miten ihanan kirjaimellisia lapset on. Toki kerroimme F:lle projektista siihen ryhtyessämme, jottei neitonen odottaisi, että viikolla tarjottaisiin ainoastaan niitä ruokia, joita hän toivoo. Kun hän sitten kuuli, että A oli ostanut kioskilta päivän numero 7 kohdalla suklaapatukan, oli järkytys täysin aitoa: "Mutta meillä on HÄVIKKIVIIKKO! Miten sä saatoit?" Ihana! 

 

Kommentit (4)

M-A
1/4 | 

Omassa yhden hengen taloudessani tein alkuvuodesta samanlaisen kokeilun. Tuli käytyä läpi pakastimen ja kuivakaapin tarjonta, leivottua leipää sekä kokkailtua ruokayhdistelmiä, joita ei muuten olisi tullut tehtyä.

Karoliina Sallinen

Juuri näin! Kun kaikkia aineksia ei ollut tarjolla, tuli käytettyä luovuutta ihan eri tavalla. 

Kangasalta
2/4 | 

Facebookissa on ryhmä nimeltä Autetaan kun voidaan johon voi kuka tahansa liittyä. Apu on konkreettista ruoka/tavara apua jonka voi toimittaa itsekin autettavalle, useita avun tarvitsijoita on ihan täällä Pirkanmaallakin :) Auttaa voi myös lähemmällä lahjakortin tms. Lue ihmeessä lisää Facesta ja lähde mukaan, on tosi helppo tapa auttaa ja apu varmasti menee kohteeseen :) Mukavaa loppuvuotta!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

P1011196 (5).JPG
P1011196 (5).JPG

P1011194 (5).JPG
P1011194 (5).JPG

P1011190 (5).JPG
P1011190 (5).JPG

Tällä viikolla vietetään Hävikkiviikkoa, jonka tarkoitus on herätellä ihmisiä taas sen äärelle, ettei ruokaa menisi niin paljon hukkaan. Minulle tämä asia on aina ollut lähellä sydäntä. Minusta kun on aivan kauheaa heittää ruokaa roskiin. Niinpä kokosin tähän postauksen vinkkini siitä, kuinka hävikkiä – myös muun kuin ruuan – osalta voisi vähentää.

10 vinkkiä vähemmän hävikin puolesta:

  1. Osta fiksusti! Kaiken hävikin alku ja juuri piilee ostamisessa. Jos ostaa fiksusti, hävikkiä ei synny. Suunnittele viikon (tai puolen viikon) ruokailut välipaloineen etukäteen ja mene kauppaan kauppalistan kanssa. Osta vain listassa olevat tuotteet. Hävikkiruuan lisäksi tässä säästyy rahaa.
  2. Tee jämäruokia. Minusta ainakin palkitsevinta kokkailua on se, kun voin loihtia kaapin jämistä jotain hyvää. Joka päivälle ei kannata siis suunnitella uutta ruokaa,vaan viikon välissä on hyvä tasata jääkaapin sisältöä syömällä rääppeitä. Oivia jämäruokasafkoja ovat mm. pyttipannu, munakkaat, pannarit (eri täytteillä), salaatit, smoothie, lämpimät voileivät ja vaikkapa paistettu riisi. Aamuiset kaurapuurot tai eilisen perunamuusin voi puolestaan laittaa rieska- tai sämpylätaikinaan.
  3. Mehusta. Vaikka mehustaessa tuleekin kuivaa hedelmä- ja vihannesjätettä, on mehustus oiva tapa käyttää nahistuneet salaatit, vähän tummuneet omenat tai vaikkapa parsakaalin kannat. Itse en ainakaan noita söisi ihan sellaisinaan, mutta mehussa ne menevät aivan mainiosti.
  4. Pidä kuivakaappiviikkoja. En tiedä miksi, mutta ainakin meille kertyy kuivakaapit täyteen ruokaa. Puolikkaita pastapusseja, sitten-joskus-syötäviä purkkihedelmiä ja jauhoseosten pohjia. Katso, mitä kuivakaapissa on ja suunnittele viikon ruokalista sen mukaan, että voit tyhjentää kuivakaapin sisältöä näihin resepteihin.
  5. Tee. kuten mummo teki! Minun vuonna 1917 syntynyt mummoni ei heittänyt mitään ruokaa roskiin, vaan jalosti kaikki vähän vanhat ruoka-aineetkin uuteen uskoon. Mummoilussa on paljon opittavaa. Vai miltä kuulostaa kuivuneesta leivästä itse tehtävä korppujauho tai vanhasta maidosta kiehautettava mannapuuro?
  6. Leikkele tuubit. Oli kyseessä sitten tomaattipyree tai käsirasva, tuubi kannattaa leikata kahtia siinä vaiheessa, kun siitä ei puristamalla enää tule mitään.
  7. Jatka kynsilakkoja. Varsinkin hilekynsilakoille saa aivan uuden elämän, kun lorauttaa ”tyhjään” kynsilakkapurkkiin lorauksen väritöntä lakkaa. Pienen ravistuksen jälkeen pullon reunoilla olevat hileet irtoavat ja kynsilakka on taas valmista käytettäväksi.
  8. Istuta kaupan yrtit. On turhaa ostaa kaupasta vaikkapa basilika, ottaa lehdet irti ja heittää kasvi sitten biojätteeseen. Istuttamalla ja kastelemalla yksi kahden euron ostos tuottaa yrttejä monta kuukautta.
  9. Kierrätä vaatteet. Minusta kaapin pohjalle hautautuvat vaatteet, tai jopa roskiin heitettävät, ovat myös hävikkiä. Jos et käytä vaatetta, myy se tai vie hyväntekeväisyyteen. Ne vaatteet, joita ei enää kehtaa kierrättää eteenpäin menevät lasten askarteluun ja ”ompeluun”.
  10. Osta kaupasta viimeisen käyttöpäivän tuotteita tai niitä, jotka menevät ensin vanhoiksi, jos syöt ne kuitenkin ennen määräaikaa. Näin autat myös kauppoja vähentämään hävikkiä.

Miten teillä vähennetään hävikkiä? Nämä postauksen kuvat ovat eilisillalta. Niissä F tekee maanantaisesta muusista ja keitetyistä porkkanoista. 

-Karoliina-

Kommentit (6)

Saranda
1/6 | 

Älyttömän hyviä vinkkejä. :) Toi viimeinen on niin tärkeä. Mulla oli tapana ennen ostaa se tuote minkä päiväys menee viimeisimmäksi vanhaksi "ihan varmuuden vuoksi". Mutta kun tietää että ruoan syö pian pois ja koska en todellakaan kuole vaikka söisin muutaman päivän "vanhaa" ruokaa, ostan yleensä niitä tuotteita jotka menevät ensin vanhaksi. :)

Karoliina Sallinen

Saranda. Mäkin aina ennen kaivelin takaa pisimmät päivät muka ovelasti :) Mutta jos sille ei ole tarvetta, ruuan syö kuitenkin aikaisemmin, on se aika pönttöä!

Reetta P
2/6 | 

Mehustus on niin hyvä keino hyötykäyttää vähän nuupahtaneet vihannekset/hedelmät! Itseä harmitti paljon mehustuksesta jäävä kuitu-osa joten oon yrittänyt hyötykäyttää sitä parhaani mukaan myös! Vihannespainotteiset oon jalostanut kasvispyöryköiksi tai pihveiksi, lisäämällä purkillisen papuja/linssejä/kik herneitä ja joitain mausteita jämän sekaan, jonka jälkeen oon sauvasekoittimella laittanut koko setin "tahnaksi". Tän jälkeen joukkoon vähän jauhoja, jotta rakenne säilyy ja taikina palloiksi. Nää voi paistaa pannulla, mutta helpoimmaksi oon kokenut että ne laittaa uuniin 200 asteeseen 10-20 minuutiksi (riippuen koosta). Ja vitsit ihan superhyviä kasvispyöryköitä ja pihvejä oon saanut aikaan! 

Teen paljon myös porkkana + appelsiini mehuja ja viime viikonloppuna käytin tämän mehun jämät porkkanakakkuun ja se toimi ihan loistavasti :----))

http://www.fashionstatement.fi/ 

Merde
3/6 | 

Kiitos vinkeistä! Tykkään erityisesti tuosta mummoilta oppimisesta, siihen pitäisi kyllä panostaa! Tässä lisävinkki, joka on auttanut ainakin minua: Ei pidä olla liian pinttynyt siihen ajatukseen, että tietynlainen ruoka kuuluu aamu- tai välipalaksi, toisenlainen lounaaksi. Usein aterialta jää vähän jotakin, joka on liian pieni määrä ollakseen oikea ruoka-annos. Sen voi syödä esimerkiksi aamupalana tai välipalana. Samoin välipalalla menevät esimerkiksi ylimääräinen riisi, joka on tuunattu riisipuuroksi, tai edelliseltä kokkailulta jäänyt puoli desiä papuja.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat