Kirjoitukset avainsanalla Hankasalmi

Heipparallaa pääsiäisen jälkitunnelmista.

Kuten kerroin torstaina, meillä pääsiäinen jakautui kahteen osaan. Pariskuntapääsiäiseen Tampereella ja sen jälkeiseen perhepääsiäiseen Hankasalmella, mun lapsuudenkodissa.

Me siivoiltiin pitkästä aikaa torstaina A:n kanssa kotona oikein kunnolla. Pari viimeisintä kertaa on hoitanut nimittäin Freska. Oli ihanaa aloittaa pääsiäinen siistissä kodissa. Samalla inventoin F:n vaatekaappia (taas!) ja iskin omiakin vaatteita varastoon säilöön ja odottamaan taas uutta kirppisaikaa. Tänään pitäisi vielä hakea varastosta kesäkengät, koska pitää ehtiä viedä ne suutarille ennen kuin lähdetään vapuksi Espanjaan.

Noora ja Matti tulivat siivoilujen jälkeen meille iltapalahodareille. Otettiin Nooran kanssa muutamat blogikuvat ja sitten vaan chillaattiin puolille öin höpötellen.

Perjantaina meidän oli tarkoitus A:n kanssa vaan makoilla kotona, mutta lopulta päädyimme kuitenkin Pyhimyksen keikalle Tampere-taloon kaveripariskunnan kanssa. Mun Aino-kamu on Pyhimyksen taustatiimissä ja koska meille oli järkätty kutsuvierasliput, ei sellaista mahdollisuutta kerta kaikkiaan voinut jättää käyttämättä.

Pitkäperjantai meni siis musiikin parissa. Vitsi mä tykkään Pyhimyksestä ja show oli tosi hyvä. Sitä paitsi mä olen niin mummo, että musta oli ihana katsoa keikkaa istuskellen mukavassa tuolissa ilman, että kukaan känninen törmäili selkään.

Lauantaina suunnattiin sitten Hankasalmelle. Käytiin mökillä saunomassa ja paljussa molempina iltoina ja muuten vietettiin aikaa mun lapsuudenkodissa. Oli kiva grillailla, makoilla, pusutella siskontyttö ja kävipä hurjimmat meistä (en minä!) myös laskettelemassa Häkällä.

Herkkuruuat kuului myös vahvasti pääsiäiseen. Tänään me lopetimme pääsiäisjuhlinnan meidän perheen perinteiseen pääsiäisbrunssiin.Sitten ajelimme takaisin Tampereelle. Pyykkikone laulaa ja minä kirjoitan tätä postausta. Mies ja lapsi lähtivät vielä hetkeksi potkimaan kentälle jalkapalloa. 

Sellainen pääsiäinen meillä! Ensi viikosta tulee töiden kannalta tiukka, mutta sunnuntaina lähdetään sitten kohti Espanjan lämpöä. I-ha-naa!

 

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

P1052423.JPG
P1052423.JPG

Mä muutin vuonna 2005 Helsinkiin. Moni sukulainen povasi (kauhulla), että alkaisin puhua sihisevää ässää ja hesaa, mutta toisin kävi. Ensin minun korvaani kaikki hesalaiset tyypit kuulostivat tosi leuhkoille ja ylimielisille puhetapansa vuoksi. Kiinnitin aluksi huomioita uusien kavereideni puhetyyliin, kunnes pitkän kesän jälkeen hesalaisuus puheessa ei enää ärsyttänytkään.  Suhisevien ässien ja outojen sanojen takaa kun löytyi kuitenkin ne ihan tavalliset, sydämelliset ja aidot ihmiset. Leuhkuus oli ollut vaan oman mieleni luoma ennakkoasenne.

Vaikka hesapuhe ei enää hetken päästä ärsyttänytkään, ei se tarttunut minuun oikeastaan koskaan. Ja joo. Onhan se totta, että käytin (ja käytän edelleen) vaikkapa sanaa ”spora”, mutta se nyt johtuu yksinkertaisesti vain siitä, että Hankasalmella ei juurit sporat kulkeneet, joten sana tuli opeteltua ensikerran vasta Helsingissä.

Mä muutin Helsinkiin aikanaan mun parhaan ystävän kanssa. Me molemmat oltiin Hanksun likkoja, joten meillä oli aika samat lähtökohdat kielellisesti, kun raahattiin kassimme Kamppiin. (Kamppi oli silloin ”vain” kaupunginosa, jonne bussit tulivat. Ei synonyymi kauppakeskukselle).

Kun kuuntelimme pari vuotta sitten samaisen ystäväni kanssa toisillemme lähettämiämme ääniviestejä, tajusimme yllättävän asian. Se, missä mun puheesta kuului edelleen Keski-Suomen pitkään venytetyt sanat – esimerkiksi Jyväääääskylä ja Sokooos – oli kaverini puheesta kaikonnut tämä kokonaan. Hän oli alkanut puhua hesaa.

Mä en ollut tehnyt murteen säilyttämistä mitenkään tahallaan tai tietoisesti, mutta ei mua ole koskaan häirinnytkään se, että mun juuret kuuluva puheesta. Siksi onkin ollut himppusen yllättävää se, mitä Tampereella on tapahtunut.

Kun mä tapasin A:n, mua nauratti sen puhetyyli päivittäin. Tuntui, että jätkä on suoraan kuin jostain Kummelista, kun puhe henki niin Mansea. Kiusasin sitä sanasta sikku (eli siis "sit ku" – "sitten kun" ) ja siitä, että hänellä oli vatta. Ei vatsa, eikä maha.

Kun lapseni sitten alkoi aika pian muuton jälkeen viljellä sinne sun tänne Tampere-ilmauksia, ja puhui muun muassa tänäänkin karttakirja lukiessaan naapurimaastamme RuAtsista, oli sekin musta aika ymmärrettävää. Lapset omaksuvat asiat nopeammin ja hänellä nyt luonnostaankin on enemmän aitoja, syntyperäisi tamperelaisia lähiympäristössään.

Mutta. Sitten. Ihan yllättäen Tampere alkoi tarttua minunkin puheeseen. Olin saanut pieniä aavistuksia tartunnasta jo aikaisemmin tänä talvena, mutta viime viikolla se sitten iski tajuntaan, mitä todella oli tapahtunut. Odottelin huoneessaan jumittavaa lasta keittiöön kertomaan iltapalatoiveensa. Olin jo kerran kysynyt, otaako leipää ja muroja. Kun vastausta ei kuulunut, kuulin itseni huutavan ”Otaksää ny mitää?”. 

Siis mitä? Missä oli tuttu ”Otatko sä nyt mitään”? Olin alkanut sääksettelemään (tuuksää, otaksaa, tiäksää), pidentänyt sä-persoonapronominin pitkäksi ja kaiken lisäksi tipauttanut nyt-sanan t:n pois. Hiljenin hetkeksi. Olin yhtä aikaa huvittunut ja ihmeissäni. Miten mulle oli käynyt näin? Olin alkanut kuulostaa aivan Umpulle

Kun avauduin asiasta illalla A:lle, hän oli aivan, kun olisi jo tiennyt asian.”Joo. Oon mää sen huomannut. Sää sanot myös rrrrakastavasi oikein kunnon tamperelaisella ärrällä.” Ahaa.

Ei kai tässä muuta kun rrakastamaan rräpsä kädessä. Tai siis käessä. Koska ei ne mun juuretkaan minnekään katoa, vaikka lisäyksiä settiin ilmaantuukin. 

-Karoliina-

Kuva: Noora Näppilä

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

PA136030.JPG
PA136030.JPG

PA136036.JPG
PA136036.JPG

 

PA136018.JPG
PA136018.JPG

PA136025.JPG
PA136025.JPG

Me vietettiin eilen meidän perheen jo perinteeksi muodostuneita rapujuhlia. Tilanne oli siinä mielessä ihan spesiaali, että tällä kertaa - pitkästä aikaa - me olimme koolla ihan koko sakin voimin. Ja tällä meidän sakillahan mä tarkoitan minun, A:n ja F:n lisäksi mun vanhempia ja molempia siskojani aviomiehineen. 

Ja. Kuten aikaisempinakin vuosina. Syötiin järkkyhyvää safkaa, saunottiin ja paljuiltiin. Rohkeimmat (F ja miehent) ui järvessä ja illan pimetessä F pääsi mummon ja papan kanssa mummolaan kun me "nuoret" jäätiin viettämään iltaa mökillä keskenämme. On aika hurjan siistiä, että omat huippusiskot ovat saaneet puolisoikseen miehet, joiden kanssa on myös ihan ihana viettää aikaa. Meillä on nimittäin aika helkkarin hyvä kuuden kopla nykyisin!

A ja minä olimme tosin (taas kerran?) ne hannarit, jota eivät jaksaneet valvoa pikkutunneille. Mun sen sijaa saimme yöunet, jollaisia en muista nukkuneeni koko vuonna. Heräsimme yhdeltätoista! Illan humuun pääsi tosin mukaan, kun kuunteli sängystä ulkoa ja paljusta tulevaa musiikkia. Nauratti erityisesti jo klassikoksi muodostunut siskoni ja toisen siskoni miehen yhteinen lempparibiisi: Ankronikan tunnari. 

Me jäimme F:n kanssa tänne Hankasalmelle nyt viettämään vielä alkuviikoksikin syyslomaa, kun A jo suuntasi tänään takaisin Tampereelle. Vaikka läppäri kulkeekin tänne maallekin mukana, on ihanaa saada irtiotto tavalliseen arkeen. Töiden teko kun tuntuu ihan erilaiselle täällä kun kotona Tampereella. 

Kuvasaldo rapujuhlista jäi muuten aika vähäiseksi, koska tällä kertaa syömingin aloitetiin niin myöhään. Tosin. Kattaus oli hyvin sama kuin aikasempina vuosina, joten herkut ja lisää tunnelmaa voi katsella vuoden 2017 ja 2016 rapujuhlista täältä (rapujuhlat 2017) ja täältä (2016). 

-Karoliina-

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

IMG_20180914_193942.jpg
IMG_20180914_193942.jpg

Mä en ole käynyt sitten kesäloman Hankasalmella lapsuudenkodissani. Mutta nyt me tulimme F:n kanssa kaksistaan eilen tänne. Tajusin pakatessani reissukassiin eilen kynsiviilaa, kuinka ennalta-arvattava olenkaan, kun matkustan Hankasalmelle. Teen nimittäin Hanksulla aina samat jutut.

  • Teen pedikyyrin. Isi kysyikin kesällä, kuinka usein laitan varpaankynteni, kun hänestä tuntuu, että olen aina lakkailemassa niitä. Oli pakko vastata, etten tee niitä koskaan muuten kuin Hanksulla. Syy tähän on varmasti se, että Hankasalmi on yksi niistä harvoista paikoista, jossa minulle on luppoaikaa. Kun ei tarvitse tehdä ruokaa tai töitä, eikä pestä pyykkiä, voi keskittyä vähemmän pakolliseen.
  • Käyn kirppiksellä. Minun kaikkien aikojen lempikirpputorini on Hankasalmen Aseman kylällä sijaitseva Aseman Kirppari. Se on sekä minun, että F:n vakiokohde, jossa haluamme aina mummolassa käydessä vierailla.
  • Juon kahvit MelliEllissa, eli kylän ainoassa kahvilassa.
  • Käyn mummolla.
  • Saunon mökkisaunassa. Meillä on Hankasalmella myös lapsuudenkotini lisäksi mökki. Aina kun mahdollista, saunomme siellä. Puusaunan ja järven yhdistelmää ei voita mikään kylpylä. Tosin en tiedä, uskallanko enää järveen tänään.
  • Syön äidin tekemää ruokaa.
  • En itse nukuta F:ää. Harvoin saan edes nukkua samassa huoneessa, koska F haluaa nukkua mummon kanssa.
  • En pakkaa koskaan mukaan yöpukua tai hammasharjoja, koska meillä kaikilla on ne odottamassa mummolassa.
  • Jos olen ahkera, käyn iskän kanssa kuntosalilla tai lenkillä.
  • Nukun niin pitkään, kun huvittaa. 
  • Kiroan nettiä, joka ei toimi. Varsinkin olohuoneen sohva on katvealueella.
  • Katson dekkaria. Wallanderit, Beckit ja muut on mun ja mun vanhempien yhteinen juttu. Jännitys ei synny itse leffasta, vaan siitä, minkä minuutin kohdalla meidän iskä möläyttää loppuratkaisun. Tuntuu, että hän on katsonut aivan liian monta elokuvaa etukäteen.
  • Näen, kun F leikkii minun ja siskojeni lapsuudenleluilla. Parhaita todella raffia muotoilua olevat Dublo-hahmot ja "tuoksuvat" My Little Ponyt. Ne vielä pulleat. 

-Karoliina-

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat