Kirjoitukset avainsanalla Hankasalmi

Me matkattiin pienten likkojen kanssa tiistaina  Keski-Suomeen, jossa F jo odotteli meitä. A tuli F:n bestis kyydissään Hankasalmella perjantaiaamuna. Samassa rytinässä remmiin liittyi mun sisko ja tämän mies.

Juhannus oli tällä kertaa ns. leikattu versio minun ja A:n osalta, koska kuten puhuttu, vauvojen tuli olla yötoimissa jo kuuden jälkeen. Meidän mökki ja mun lapsuudenkoti on aika lähellä toisistaan, joten näiden kahden välillä suhailtiin koko pitkä viikonloppu.

Isot lapset olivat joko järvessä tai paljussa. Miten ihana nähdä, että diginatiivit viettivät hyvin perinteisiä kesäpäiviä itikanpistoista paukamilla, aurinkoraitoja hiuksissaan.

Me ehdimme nähdä juhannuksen aikana myös Muuramen ystäviä ja käydä pikaisesti mun mummolla. Niin ja kirppislöytöjäkin tein Aseman kirpparilta, mun lempikirppikseltä.

Ja yksi, megamahtava juttu. Vauvat nukkuivat nimittäin mummolassa aamu-unienkkansa. Mesi nukkui joka aamu 5.30-5.50 asti. Ja Omppu parhaana aamuna 6.35 asti. Näin kuukausitolkulla klo 4 heränneille tuollainen muutos on mieletön. Toivotaan, että kotona jatkuu sama trendi. 

-Karoliina-

P. S. Olenkin ihmetellyt, miksi en ole saanut aikoihin blogikommentteja. Nyt yksi teistä lukijoista kertoi, että kommenttikenttää ei edes näy. Pitää selvittää, mistä tämä johtuu :) 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Heipparallaa pääsiäisen jälkitunnelmista.

Kuten kerroin torstaina, meillä pääsiäinen jakautui kahteen osaan. Pariskuntapääsiäiseen Tampereella ja sen jälkeiseen perhepääsiäiseen Hankasalmella, mun lapsuudenkodissa.

Me siivoiltiin pitkästä aikaa torstaina A:n kanssa kotona oikein kunnolla. Pari viimeisintä kertaa on hoitanut nimittäin Freska. Oli ihanaa aloittaa pääsiäinen siistissä kodissa. Samalla inventoin F:n vaatekaappia (taas!) ja iskin omiakin vaatteita varastoon säilöön ja odottamaan taas uutta kirppisaikaa. Tänään pitäisi vielä hakea varastosta kesäkengät, koska pitää ehtiä viedä ne suutarille ennen kuin lähdetään vapuksi Espanjaan.

Noora ja Matti tulivat siivoilujen jälkeen meille iltapalahodareille. Otettiin Nooran kanssa muutamat blogikuvat ja sitten vaan chillaattiin puolille öin höpötellen.

Perjantaina meidän oli tarkoitus A:n kanssa vaan makoilla kotona, mutta lopulta päädyimme kuitenkin Pyhimyksen keikalle Tampere-taloon kaveripariskunnan kanssa. Mun Aino-kamu on Pyhimyksen taustatiimissä ja koska meille oli järkätty kutsuvierasliput, ei sellaista mahdollisuutta kerta kaikkiaan voinut jättää käyttämättä.

Pitkäperjantai meni siis musiikin parissa. Vitsi mä tykkään Pyhimyksestä ja show oli tosi hyvä. Sitä paitsi mä olen niin mummo, että musta oli ihana katsoa keikkaa istuskellen mukavassa tuolissa ilman, että kukaan känninen törmäili selkään.

Lauantaina suunnattiin sitten Hankasalmelle. Käytiin mökillä saunomassa ja paljussa molempina iltoina ja muuten vietettiin aikaa mun lapsuudenkodissa. Oli kiva grillailla, makoilla, pusutella siskontyttö ja kävipä hurjimmat meistä (en minä!) myös laskettelemassa Häkällä.

Herkkuruuat kuului myös vahvasti pääsiäiseen. Tänään me lopetimme pääsiäisjuhlinnan meidän perheen perinteiseen pääsiäisbrunssiin.Sitten ajelimme takaisin Tampereelle. Pyykkikone laulaa ja minä kirjoitan tätä postausta. Mies ja lapsi lähtivät vielä hetkeksi potkimaan kentälle jalkapalloa. 

Sellainen pääsiäinen meillä! Ensi viikosta tulee töiden kannalta tiukka, mutta sunnuntaina lähdetään sitten kohti Espanjan lämpöä. I-ha-naa!

 

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

P1052423.JPG
P1052423.JPG

Mä muutin vuonna 2005 Helsinkiin. Moni sukulainen povasi (kauhulla), että alkaisin puhua sihisevää ässää ja hesaa, mutta toisin kävi. Ensin minun korvaani kaikki hesalaiset tyypit kuulostivat tosi leuhkoille ja ylimielisille puhetapansa vuoksi. Kiinnitin aluksi huomioita uusien kavereideni puhetyyliin, kunnes pitkän kesän jälkeen hesalaisuus puheessa ei enää ärsyttänytkään.  Suhisevien ässien ja outojen sanojen takaa kun löytyi kuitenkin ne ihan tavalliset, sydämelliset ja aidot ihmiset. Leuhkuus oli ollut vaan oman mieleni luoma ennakkoasenne.

Vaikka hesapuhe ei enää hetken päästä ärsyttänytkään, ei se tarttunut minuun oikeastaan koskaan. Ja joo. Onhan se totta, että käytin (ja käytän edelleen) vaikkapa sanaa ”spora”, mutta se nyt johtuu yksinkertaisesti vain siitä, että Hankasalmella ei juurit sporat kulkeneet, joten sana tuli opeteltua ensikerran vasta Helsingissä.

Mä muutin Helsinkiin aikanaan mun parhaan ystävän kanssa. Me molemmat oltiin Hanksun likkoja, joten meillä oli aika samat lähtökohdat kielellisesti, kun raahattiin kassimme Kamppiin. (Kamppi oli silloin ”vain” kaupunginosa, jonne bussit tulivat. Ei synonyymi kauppakeskukselle).

Kun kuuntelimme pari vuotta sitten samaisen ystäväni kanssa toisillemme lähettämiämme ääniviestejä, tajusimme yllättävän asian. Se, missä mun puheesta kuului edelleen Keski-Suomen pitkään venytetyt sanat – esimerkiksi Jyväääääskylä ja Sokooos – oli kaverini puheesta kaikonnut tämä kokonaan. Hän oli alkanut puhua hesaa.

Mä en ollut tehnyt murteen säilyttämistä mitenkään tahallaan tai tietoisesti, mutta ei mua ole koskaan häirinnytkään se, että mun juuret kuuluva puheesta. Siksi onkin ollut himppusen yllättävää se, mitä Tampereella on tapahtunut.

Kun mä tapasin A:n, mua nauratti sen puhetyyli päivittäin. Tuntui, että jätkä on suoraan kuin jostain Kummelista, kun puhe henki niin Mansea. Kiusasin sitä sanasta sikku (eli siis "sit ku" – "sitten kun" ) ja siitä, että hänellä oli vatta. Ei vatsa, eikä maha.

Kun lapseni sitten alkoi aika pian muuton jälkeen viljellä sinne sun tänne Tampere-ilmauksia, ja puhui muun muassa tänäänkin karttakirja lukiessaan naapurimaastamme RuAtsista, oli sekin musta aika ymmärrettävää. Lapset omaksuvat asiat nopeammin ja hänellä nyt luonnostaankin on enemmän aitoja, syntyperäisi tamperelaisia lähiympäristössään.

Mutta. Sitten. Ihan yllättäen Tampere alkoi tarttua minunkin puheeseen. Olin saanut pieniä aavistuksia tartunnasta jo aikaisemmin tänä talvena, mutta viime viikolla se sitten iski tajuntaan, mitä todella oli tapahtunut. Odottelin huoneessaan jumittavaa lasta keittiöön kertomaan iltapalatoiveensa. Olin jo kerran kysynyt, otaako leipää ja muroja. Kun vastausta ei kuulunut, kuulin itseni huutavan ”Otaksää ny mitää?”. 

Siis mitä? Missä oli tuttu ”Otatko sä nyt mitään”? Olin alkanut sääksettelemään (tuuksää, otaksaa, tiäksää), pidentänyt sä-persoonapronominin pitkäksi ja kaiken lisäksi tipauttanut nyt-sanan t:n pois. Hiljenin hetkeksi. Olin yhtä aikaa huvittunut ja ihmeissäni. Miten mulle oli käynyt näin? Olin alkanut kuulostaa aivan Umpulle

Kun avauduin asiasta illalla A:lle, hän oli aivan, kun olisi jo tiennyt asian.”Joo. Oon mää sen huomannut. Sää sanot myös rrrrakastavasi oikein kunnon tamperelaisella ärrällä.” Ahaa.

Ei kai tässä muuta kun rrakastamaan rräpsä kädessä. Tai siis käessä. Koska ei ne mun juuretkaan minnekään katoa, vaikka lisäyksiä settiin ilmaantuukin. 

-Karoliina-

Kuva: Noora Näppilä

PA136030.JPG
PA136030.JPG

PA136036.JPG
PA136036.JPG

 

PA136018.JPG
PA136018.JPG

PA136025.JPG
PA136025.JPG

Me vietettiin eilen meidän perheen jo perinteeksi muodostuneita rapujuhlia. Tilanne oli siinä mielessä ihan spesiaali, että tällä kertaa - pitkästä aikaa - me olimme koolla ihan koko sakin voimin. Ja tällä meidän sakillahan mä tarkoitan minun, A:n ja F:n lisäksi mun vanhempia ja molempia siskojani aviomiehineen. 

Ja. Kuten aikaisempinakin vuosina. Syötiin järkkyhyvää safkaa, saunottiin ja paljuiltiin. Rohkeimmat (F ja miehent) ui järvessä ja illan pimetessä F pääsi mummon ja papan kanssa mummolaan kun me "nuoret" jäätiin viettämään iltaa mökillä keskenämme. On aika hurjan siistiä, että omat huippusiskot ovat saaneet puolisoikseen miehet, joiden kanssa on myös ihan ihana viettää aikaa. Meillä on nimittäin aika helkkarin hyvä kuuden kopla nykyisin!

A ja minä olimme tosin (taas kerran?) ne hannarit, jota eivät jaksaneet valvoa pikkutunneille. Mun sen sijaa saimme yöunet, jollaisia en muista nukkuneeni koko vuonna. Heräsimme yhdeltätoista! Illan humuun pääsi tosin mukaan, kun kuunteli sängystä ulkoa ja paljusta tulevaa musiikkia. Nauratti erityisesti jo klassikoksi muodostunut siskoni ja toisen siskoni miehen yhteinen lempparibiisi: Ankronikan tunnari. 

Me jäimme F:n kanssa tänne Hankasalmelle nyt viettämään vielä alkuviikoksikin syyslomaa, kun A jo suuntasi tänään takaisin Tampereelle. Vaikka läppäri kulkeekin tänne maallekin mukana, on ihanaa saada irtiotto tavalliseen arkeen. Töiden teko kun tuntuu ihan erilaiselle täällä kun kotona Tampereella. 

Kuvasaldo rapujuhlista jäi muuten aika vähäiseksi, koska tällä kertaa syömingin aloitetiin niin myöhään. Tosin. Kattaus oli hyvin sama kuin aikasempina vuosina, joten herkut ja lisää tunnelmaa voi katsella vuoden 2017 ja 2016 rapujuhlista täältä (rapujuhlat 2017) ja täältä (2016). 

-Karoliina-

 

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2020
2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat