Kirjoitukset avainsanalla Flow 2014

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Harvoin on tällaisia muutaman päivän jaksoja, jolloin olotilat voisivat muutella niin radikaalista toistensa kesken.

Mulla oli ensimmäinen työpäivä perjantaina. Ja sehän tarkoittaa, että nuttura oli (ainakin vertauskuvallisesti) aamupäivällä vedetty hyvinkin kireälle ja ajatuksissa pyöri vain sellaiset asiat kuin arki, almanakka ja aikuismainen käytös.

Kun tähän kenttään olin juuri taas oikeanlailla solahtanut, ja muistanut, mitä siellä lomantakaisessa elämässä oikein olikaan, repäistiin mut saman tien uudellenne loman jatkoajalle, Flow`hn ja kesän yhteen makeimmista jutuista. Aikamoista fiilisten vuoristorataa!

Musta on vaikea kirjoittaa varsinaista festaripostausta, koska en mä ole mikään festarikonkari, joka viilettää ohjelmataulun ja esiintyjähaastisten perässä pitkin aluetta. Mutta ehkä mun ei tarvitsekaan olla mikään pro-musadiggari, etten Flow`n sopisi. Itse asiassa – ja hipsterithän mut tästä tietysti kohta naulitsee – mutta musta erityisesti Flow on sellainen tapahtuma, jossa voi aivan hyvin hengata, nauttia ja mennä flown mukana ilman, että tietää kuka mummon vanhoihin kalsareihin pukeutuva synasoittelija lavalla juuri tällä hetkellä oikein onkaan. Riittää, että se kuulostaa hyvälle!

Mulle Flow on kolmepäiväinen tiivistymä kaikesta siitä, mitä mä Helsingissä, kaupunkielämässä, kesässä ja ympäröivissä ihmisissä rakastan. Omanperäisiä, iloisia, kohteliaita ja sivistyneitä tyyppejä. Joka puolella näkyvää kauneutta ja asennetta. Ja sitä, että oman näkemyksensä ja selvästi haaveidenkin eteen on tehty kaikkensa. Koko Flow on nimittäin yhtä kokonaisuutta ruokateltoista siivoajien asujen ja esiintyjien kautta valaistukseen. Miten julmetusti festareiden onkaan tehty sitä työtä, joka ei olisi pakollista. Ja juuri sitä, mikä tekee Flowsta koko Suomen kauneimman tavan viettää kesän viimeistä viikonloppua!

-Karoliina-

P.S. Tyttäremme jatkaa vanhempiensa kanssa samanhenkistä festari-intoilua. Lastensunnuntain parasta antia olivat kuulemma saippuakuplat, DJ Koiran kamun Alinan apinakutitukset ja ystävän, Lähiömutsi-Hannen tyttären, kanssa maassa päättömästi möyriminen.

Kommentit (9)

Sammy
1/9 | 

Pintaliitoa tämä ja kaikki muukin Flowssa, vaikka hyvältä näytättekin. Festarin sisustajien mukaan (radiosta kuultua) joka metri on mietitty justiinsa viimesen päälle, sisältäen myös tuon laiturin keskellä asvalttia. Vaikka hipsteri olenkin, niin eipä ole Gazan lapsilla samanlaista flowta.

Karoliina/ Kolmistaan
2/9 | 

Juuri se musta taas olikin niin mahtavaa, että jokainenhan asia - vaikka vaan teltan köysi - kävi yhteen kaiken muun kanssa.

3/9 | 

Päättömästi möyriminen on just parasta! Niin ja kauniita kuvia! Mä en ole vielä edes uskaltautunut purkamaan muistikorttia, niin laiska kuvaaja olin. Pus, ootte ihania, nähdään taas pian!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat