Kirjoitukset avainsanalla Blackmoda

// Kaupallinen yhteistyö: Aarrekid  //

P7234531.JPG
P7234531.JPG

P7234553.JPG
P7234553.JPG

P7234557.JPG
P7234557.JPG

P7244683.JPG
P7244683.JPG

P7254718.JPG
P7254718.JPG

P7234503.JPG
P7234503.JPG

P7234504.JPG
P7234504.JPG

P7234506.JPG
P7234506.JPG

P7234514.JPG
P7234514.JPG

P7234526.JPG
P7234526.JPG

P7244613.JPG
P7244613.JPG

P7244627.JPG
P7244627.JPG

 

Muistatte varmasti, kun vierailin heinäkuussa Aarrekidin käyttämillä (ja osin omistamilla) tehtailla Portugalissa. Reissuni tavoite oli päästä näkemään, miten tekstiilituotanto oikeasti toimii. Kun lähdin matkaan, päätin, että teemani reissulle olisi vastuullisuus. Halusin nähdä, miten tekstiilejä voi tuottaa vastuullisesti ulkomailla ja sen, voiko niitä oikeasti hyvillä mielin ostaa. Kokosin kaiken tietämykseni tähän (ja 1-2 myöhemmin tulevaan postaukseen). Täsmennyskysymyksiä ja ihan uusiakin saa ehdottomasti laittaa.

 

TUOTANTO PORTUGALISSA

Kerroin jo tässä postauksessa Aarrekidin juurista ja siitä, kuinka Aarrekid on päätynyt Portugaliin. Tiivistetysti kerrottuna muutos tapahtui Aarrekidin omistajien tekstiilituotantoon keskittyvässä perheessä jo 90-luvun laman aikaan. Ensinnäkin Portugalissa on pitkät perinteet tekstiilituotannossa. Portugalista löytyy niin tiloja, osaamista kuin työvoimaakin. Esimerkiksi ompelutaito on osaamisala, joka on katomassa koko ajan vain nopeammin pohjoismaista. Sitä tuotantomäärä, jota kotimaiset tekstiilimerkit tarvitsevat, ei voitaisi millään enää valmistaa kokonaan Suomessa. Portugaliin viety tuotanto takaa siis sen, että vaatteet ovat sekä neulokseltaan, kaavoitukseltaan kuin saumoiltaankin niin kestävät ja laadukkaat, että ne kestävät aikaa, käyttöä ja jopa useita eri käyttäjiä.

Toisekseen Aarrekid haluaa tehdä töitä tehtaiden ja tekijöiden kanssa, jotka tuntee. Sillä, mitä kansalaisuutta tekijät edustavat, ei ole väliä. Koska Aarrekidin omistaja-Laura on esimerkiksi pyörinyt koko lapsuutensa tutulla tehtaalla Portugalissa, on luonnollista, että luottamus portugalilaisten ja Lauran perheen välillä on suuri. Fernanda (ensimmäinen kuva) on ollut esimerkiksi töissä Lauran perheen tehtaalla jo 25 vuotta. Laura muistaa, kuinka tuli lapsena aina koulun jälkeen tehtaalle pyörimään ja leikkimään (nykyisin lapset eivät saa tulla tehtaalle, kuten ei Suomessakaan). Ja jos tehtaalla äidin työpäivä venyi pitkäksi – kuten usein venyi –  sai Laura lähteä Fernandan matkaan iltapäivähoitoon tämän kotiin.

Huomioitavaa on myös se, ettei Portugali ei ole ”mikä tahansa ulkomaan hikipaja”. Portugali on osa EU:ta, joten aivan kaikki tekstiileihin ja niiden kemikaaleihin liittyvät lait, jotka Suomessakin vallitsevat, ovat voimassa myös Portugalissa.

 

TYÖOLOT

Tehtaat, joissa Aarrekidin tuotantoa tehdään, noudattavat Portugalin tekstiiliteollisuudenliiton määräyksiä. Käytännössä se tarkoittaa tätä: Töitä tehdään 8 tuntia päivässä, korkeintaan 40 tuntia viikossa. Hätätapauksissa ylitöitä tehdään, mutta vain niin, että yli kahta ylityötuntia ei koskaan saa päivässä tehdä. Eikä vuodessa ylityöt saa ylittää 150 tuntia. Ruokatunti on aina tunnin mittainen. Tehdas tarjoaa ruokatilat, jonne voi tuoda omat eväät. Toki saa mennä ulos/kotiinkin syömään. Tehdas tarjoaa ruokatilojen lisäksi ruokarahan työntekijöilleen. Tämän lisäksi on kaksi lyhyempää taukoa, eikä yhtä hommaa tehdä koskaan yli kahta tuntia putkeen. Kesälomaa on kolme viikkoa, jouluna on viikon loma. Loma-ajat ovat palkallisia.

Tuotannossa olevien työntekijöiden koulutus kuuluu työnantajalle. Tätä tehtaan tulee tarjota työntekijöille 35h/vuosi. Aarrekidin tuotannossa olevien työntekijöiden viimeisin koulutus on keskittynyt stressinhallintaan ja henkilösuhteiden hoitamiseen työpaikalla.

Kun työntekijä saa lapsen, on Portugalin virallinen äitiys- ja vanhempainvapaa 5 kuukautta. Sen jälkeen äiti saa tehdä töitä siihen asti kuin lapsi on vuoden ikäinen lyhennetyllä työpäivällä. Töitä tehdään tällöin vain 6 tuntia päivässä, mutta palkka tulee täydeltä kahdeksalta tunnilta.

 

SUKUPUOLIJAKAUMA

Portugalissa palkka määräytyy työtehtävän, ei työtä tekevän henkilön sukupuolen mukaan. Ompelijoissa näkyi omalla reissullani vain naisia, lankatehtaalla puolestaan vain miehiä, mutta sukupuoli ei ole kriteeri töiden saantiin. Tehtailla, joissa oli tekstiilipainoa ja esimerkiksi froteetuotteiden valmistusta, oli sekä miehiä, että naisia. Leikkaamo näytti paikalle, jossa sukupuolijakauma oli hyvin tasainen.

 

Ensi kerralla kirjoitan tekstiilien kemikaaleista, kierrätyksestä tehtaalla ja siitä, miten tekstiilituotanto voi aivan tuotteen alusta asti pyrkiä vastuullisuuteen. Vielä infoksi, että perjantaina lanseerattiin Aarrekidin syksymalliston Drop 1 -vaatteet. Kannattaa tsekata ne täältä. 

-Karoliina-

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (4)

Tanjami
1/4 | 

Onko Aarrekid sitten kotimainen tuote? Meneekö hinnan "kotimaisuuslisä" yrityksen omaan pussiin, kun ulkomaisen tehtaan käyttö on varmaankin (?) halvempaa kuin tehtaan perustaminen Suomeen. Kyllä mä uskoisin, että Suomestakin löytyy osaamista ja työntekijöitä, mutta siitä varmaan joutuisi maksamaan enemmän. Suomalaisia tehtaita on lakkautettu juuri siitä syystä,kun yritykset on siirtäneet tuotantoa ulkomaille halvemman hinnan perässä.

Mutta ehdottomasti kuulostaa työolot paremmalta kuin kurjissa hikipajoissa :)

Karoliina Sallinen

Aarrekidin kotimaisuus varmasti riippuu siitä, minkä laskee kotimaisuudeksi. Minun mielestäni Aarrekid on suomalainen, koska Aarrekid maksaa verot Suomeen, suunnittelu (ja moni muu työ) tehdään Suomessa jne. Mutta tämä toki tulkintakysymys. 

Mä en tiedä, mitä tarkoitat hinnan kotimaisuuslisällä. Selitätkö tarkemmin?

Itse asiassa asiat noiden tehtaiden ja työvoiman kanssa ei ole noin yksinkertaisia. Esim. Kivat on etsinyt jatkuvalla rekryllä heille ompleijaa nyt kahden vuoden ajan Tampereelle. Ei ole löytynyt tekijää. Ja ongelma on siis paljon laajempikin. 

Toki 90-luvun lama teki sen, ettei moni ole kokenut järkeväksi kouluttautua tekstiilialalle. Mutta niin yksioikoinen linja ei ole ollut, että tehtaat lakkautettiin, koska yritykset siirtyivät ulkomaille tuosta vaan. Moni olisi halunnut jäädä Suomeen, mutta talouden rakenteiden muututtua ja tuotantokulujen noustessa tuotantoa ei voinut tehdä, kuten ennen. Tällöin muutto ulkomaille oli monessa yrityksessä ainoa keino ylipäätään jatkaa yrittämistä. 

Sekin pitää sanoa,,ettei tekstiilituotantoa minusta ole vain se, missä saumat ommellaan. Moni muualla tuotteensa tai neuloksensa tekevä yritys työllistää ihmisiä myös Suomessa, maksaa tänne verot ja nostaa myös omalla osaamisellaan Suomi-brändiä. Sekään ei ole yhtään vähäpätöistä. Esim. Portugalissa on niin pitkät tekstiilituotantoperinteet, että he ovat monessa asiassa monia muita maita edellä. Se mahdollistaa laadukkaat tuotteet, joita ei välttämättä muualta saisi. 

Tanjami

Kiitos vastauksesta :) Itse miellän vanhanaikaisesti sanan "kotimainen" samaksi kuin made in Finland, vaikka eihän se sitä taida enää tarkoittaa. Aarrekidin kotisivuillakin lukee kotimainen brändi, joka ei tietenkään tarkoita kotimaassa valmistettua vaatetta. Toisaalta kotimainen kurkku tarkoittaa kai edelleen Suomessa kasvatettua kurkkua, eikä suomalaisen yrityksen Espanjassa kasvattamaa kurkkua. 

Hinnan kotimaisuuslisällä tarkoitan sitä, että voin ostaa Portugalissa valmistetun vaatteen halvemmalla joltain muulta ketjulta, joka ei markkinoi itseään kotimaisena.

Aarrekid on tosiaan kivasti kertonut, miksi valmistaa tuotteensa omassa ompelimossa Portugalissa. Mutta miksi ompelimo ei ole Suomessa? Voihan Suomessakin kouluttaa osaavaa henkilökuntaa, jos sitä ei valmiina löydy. Vastaus on raha? Koska se on halvempaa Portugalissa kuin Suomessa?

Onkohan Kivatilla kokeiltu mestari-kisälli -tapaa tai oppisopimusta ompelijan saamiseksi? Valmiina heitä ei taida enää hirveästi tosiaan löytyä.

Kivoja pohdintoja maanantai-illan ratoksi :)

Aninha
2/4 | 

Mielenkiintoinen juttu, ja hienoa, että halutaan tukea EU:n sisäistä tekstiiliteollisuutta.
Haluaisin kommentoida vielä sen ihmettelijöille, miksei Suomessa voitaisi tehdä näitä vaatteita.
Köyhässä Portugalissa palkat ovat hyvin alhaiset. Lainmukainen minimipalkka on noin 500 euroa kuussa. Siitä työntekijä maksaa vielä verot sekä sosiaaliturvamaksunsa. Käteen ei jää paljoa. Todennäköisesti tehtaan työntekijät saavat juuri tämän palkan, miten lienee?

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

 

P7234494.JPG
P7234494.JPG

P7234461.JPG
P7234461.JPG

P7234474.JPG
P7234474.JPG

P7234476.JPG
P7234476.JPG

P7234481.JPG
P7234481.JPG

P7234544.JPG
P7234544.JPG

Kun Laura Keski-Vähälän ja Riikka Keski-Vähälä de Oliveiran vanhemmat perustivat vuonna 1984 Alavieskaan tekstiilitehtaan, he eivät ehkä olisi osanneet arvata, että reilun 30 vuoden päästä tuon tehtaan perintö näkyy Portugalissa ja sitä kautta kotimaisilla vaatemarkkinoilla. Mutta niinpä vain kävi: 90-luvun alun lama ja tuotantokulujen nousu pakotti lopettamaan Suomen tehtaan. Ensin siirryttiin Viroon, ja sieltä lopulta Portugaliin. Laura oli kuusivuotias, kun hän muutti äitinsä kanssa Portugaliin. Isä, Riikka-sisko ja Marko-veli jäivät Suomeen lopettamaan vanhan liiketoiminnan loppuun ja kesti vuosia, ennen kuin isä pääsi myös muuttamaan vaimonsa ja tyttärensä perässä. Portugalissa luotiin kontakteja ja solmittiin työsuhteita, joista moni on edelleenkin perheen liiketoiminnan ydintä.

Nykyisin Keski-Vähälän vanhemmat eivät ole enää mukana tekstiilialalla, vaan perheen perintöä jatkavat lapset. Marko ja Laura Suomesta käsin, Riikka Portugalista. ”Meidän yrityksen vahvuus on se, että meillä löytyy omasta perheestä asiantuntija jokaiseen yrityksemme osa-alueeseen. Marko tuntee markkinoinnin, Laura suunnittelun ja minä tuotannon. Kun ollaan sisaruksia, kommunikaatio on aina suoraa”, Riikka kertoo. Se, että lapsista jokainen liittää omiin lapsuusmuistoihinsa tehdaselämän, ompelukoneen surinan ja työnteon kulttuurin, on vain vahvuus. ”Kauan mä yritin rimpuilla sitä vastaan, että mähän en mene tekstiilialalle. Mutta täällä sitä ollaan. Me ollaan kai kasvettu yrittäjyyteen”, Laura komppaa sisartaan.

Mitenkään suoraan tehtaan johtoon sisarusparvi ei kuitenkaan päässyt, vaan asiat on täytynyt aloittaa alusta alkaen työnteolla. Kun Riikka, nykyinen tehtaanjohtaja, muutti parikymppisenä Portugaliin, aloitti hän työuransa ompelijana. Hän opetteli jokaisen ompeluvaiheen, jotta näkisi, kuinka asiat oikeasti tehdään ja missä on kunkin työvaiheiden kompastuskivet. Laura on puolestaan opiskellut tekstiilialaa Portugalissa ja toimii nykyisin Aarrekidin taiteellisena johtajana ja suunnittelijana.

Sain viime viikolla kunnian päästä Lauran ja Riikan ja ennen kaikkea Aarrekidin vieraaksi Portugaliin. Alueella, jossa Laura oli kasvanut ja tehtailla, jossa moni suomalainen yritys Aarrekidin lisäksi tekee tekstiilinsä.

Lauran ja Riikan perhe ei omista siis pelkästään Aarrekidin brändiä, vaan he omistavat tehtaan, jossa vaatteet ommellaan, kaavoitetaan, leikataan ja pakataan maailmalle. Jopa kaikki ne neuloksetkin, joita Aarrekid-tuotteissa käytetään, tulee läheltä yhteistyökumppaneilta, jotka Keski-Vähälän perhe on tuntenut vuosikymmeniä ja joiden kanssa vallitsee molempiin suuntiin toimiva yhteistyön ja avunannon kulttuuri.

Aarrekid ei ollutkaan alun perin Lauran ja Riikan perheen oma brändi, vaan he vaan tekivät ainoastaan Aarrekidin tuotantoa merkin alkuvuosina. Vuonna 2016 perhe kuitenkin osti Aarrekidin itselleen, ja nyt sekä brändi, että tuotanto ovat samassa paikassa. Laura sanookin, että että Aarrekidin ehdoton vahvuus on se, että he tuntevat tuotannon niin hyvin. He ymmärtävät jo suunnitteluvaiheessa tuotannon reunaehdot, mutta myös mahdollisuudet. Heillä on asiantuntemus niin ompelutekniikasta, materiaaleista kuin kaavoituksestakin.

Aarrekid lanseerasi viime vuonna nopeasti huippusuosituksi kasvaneen naistenvaatelinjansa, joka kantaa nimeä Aarre. Jatkossa Aarre jatkaa omaa kulkuaan Aarrekidin kanssa ja tarkoitus on Aarrekid laajenee lähivuosina laajemmaksikin konseptiksi. Nyt valikoimassa on jo kylpytakkeja ja lasten pyyhkeitä, jatkossa aarrekidiläisiä kiinnostaisi myös esimerkiksi sisustustuotteet. Läpinäkyvyys on myös asia, jota Aarrekid haluaa omalta osaltaan lisätä. ”Meillä ei ole mitään salattavaa”, sanoo Laura, ja se on helppo uskoa nähdessään viikon ajan kaiken sen, mitä brädin ympärillä Portugalissa tapahtuu.

-Karoliina-

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

P7110098.JPG
P7110098.JPG

P7110112.JPG
P7110112.JPG

P7110117.JPG
P7110117.JPG

P7110133.JPG
P7110133.JPG

P7110138.JPG
P7110138.JPG

P7110144.JPG
P7110144.JPG

P7110154.JPG
P7110154.JPG

P7110159.JPG
P7110159.JPG

P7110167.JPG
P7110167.JPG

Kun suunnittelimme tätä reissua joskus keväällä, tuntui heinäkuun 23.päivä niin kaukaiselle, etten osannut aavistaa, että reissu tulisi näin pian. Mutta siellä se jo häämöttää. Sunnuntaina matkaan jo Helsinkiin hotelliin yöksi ja maanantaina aamuna kukonlaulunaikaan mä lennän kohti Portugalia ja Portoa. Mä nimittäin lähden Portugaliin Blackmodan tehtaalle katsomaan, miten kotimaiset brändit tekevät siellä vaatteensa! Erityisesti Aarrekid ja AARRE jotka minut tuonne seikkailulle ovat kutsuneet.

Mun silmät tekstiiliteollisuuden suhteen ovat avautuneet hurjasti, kun olen päässyt tutustumaan Kivatin ja Joutsenen tehtaille täällä Suomessa. Odotan tältä tulevalta reissulta siis todella paljon. Haluan nähdä, miten ulkomailla voi toimia vastuullisesti ja Suomea hyödyttäen? Ketä siellä oikein onkaan töissä? Missä oloissa? Mitä reittiä mun ja tyttären mekko Suomeen tulee ja paljon muuta! Ennen kaikkea haluan kuljettaa teitä reissussa mun mukana ja näyttää myös teille sen, mitä minä näen. Päästää teidät mukaan matkalle ja oppia yhdessä vielä paljon enemmän tekstiiliteollisuuden lainalaisuuksista.

Vaikka teenkin kaupallista yhteistyötä Aarrekidin ja AARTEEN kanssa ja he ovat esimerkiksi reissuun minut vieraakseen kutsuneet, tuuttaan tänne blogiin ja instaan varmasti paljon myös sellaista sisältöä, josta ei ole kaupallista yhteistyötä (kuten vaikkapa nyt tämä postaus) sovittu. Joten kun postauksessa tai somessa on tuo *kaupallinen yhteistyö -merkintä, on se kaupallinen. Kaikki muu reissu-,Portugali- ja vaatehöpinä ihan vaan sitä omaa tarinaa sellaisena, kun se päivittäin suusta tai näppiksiltä tulee ilmoille.

Ihanaa perjantaita! Mä olen AIVAN täpinöissäni. Me vietetään tänään Tampereella Tammerfestejä kera sekalaisen ystäväkatraan. Skumppa on kylmässä, mansikat vielä torilla ja asukriisikin alkamaisillaan.

Ja hei: Jos haluatte tietää jotain Portugalin tehtaasta, tulee mieleen asioita joita haluatte minun selvittävän paikanpäällä tai mitä tahansa, KERTOKAA! Mä selvitän asiat parhaani mukaan! 

-Karoliina-

Kuvat:Noora Näppilä

Asu: paita, BikBok // housut, AARRE* // kengät, Vamos*

*saatu

Kommentit (1)

Kirsi-Marja
1/1 | 

Heräsipä ristiriitaisia tunteita. Kotimainen vaatemerkki, mutta tehdas Portugalissa. Voiko silti sanoa vaatteita suomalaisiksi? Onko kankaat Suomessa tehtyjä? Työntekijät tehtaassa portugalilaisia? Ilmeisesti halvempaa tehdä Portugalissa, mutta ostajille silti kalliita, hmmm.

Mukavaa matkaa, otahan selvää kaikesta :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat