Kirjoitukset avainsanalla Balmain

Mä päätin viime keväänä – kun värjäsin hiukset vaaleista takaisin tummiksi vähän ennen meidän häitä – etten enää värjäisin juurikasvuani lainkaan. Olin ollut onnellinen blondi (hah), mutta samalla myös kyllästynyt ainaiseen juurikasvukierteeseen ja siihen, kuinka paljon blondaus kulutti luonnollista hiusta.

Häiden jälkeen olenkin käynyt Umpulla tasaisesti, mutta todella paljon harvemmin kuin aikaisemmin. Mago-pidennykset vaihdettiin jossain vaiheessa kevyempiin ja lyhyempiin Balmainin tuuhennuksiin, joita sitten tukan kasvun myötä aina nostetaan tasaisesti ylemmäs. Aina silloin tällöin vanhaa vaalennettua osuutta on myös sävytetty, jotta se menisi paremmin yhteen luomu-juuren kanssa.

Nyt kun astelin viime viikolla Umpulle, oli naisella naurussa pitelemistä. ”Olisit sää vähän aikaisemmin voinut tulla. Esimerkiksi kuukautta aikaisemmin”. Täytyy myöntää, että kun juurikasvu ei ”pakota” enää liikkeelle, on myös tuo tuuhennusosioiden siirto jäänyt myös prioriteettilistassa häntäpäähän.

Ensimmäistä kertaa vuosiin, oikeasti varmasti 10 vuoteen, mä kävin viime viikolla kampaajalla niin, ettei mun tukkaa värjätty, raidoitettu tai sävytetty millään tavalla. Balmainin Double Hair -tuuhennukset otettiin irti. Sekä ne, että oma tukka hoidettiin hoitoaineella (ainakin oma tukka Olaplexillä) ja sen jälkeen Double Hairit laitettiin uudelleen päähän.

Oma tukanväri on kasvanut kyllä todella kiitettävästi. Kasvatusprojektia on takana nyt 10 kuukautta ja luomutukan raja menee tuossa korvan kohdalla. Tosin huonosta latvasta kertoo se, että kuitenkaan tukan kokonaispituus ei ole kasvanut juuri yhtään. Haperoitunut latva on siis kulunut sitä mukaa, kun terve ja hyväkuntoinen tukka on kasvanut.

Mun oman tukan ja hiustuuhennuksen pituusero ei ole kuitenkaan enää paljon mitään, joten ilolla odotan sitä hetkeä, kun saan luopua niistäkin. Tosin ei sillä: Double Hairit on omalla kokemuksella EHDOTTOMASTI parhaat tuuhennukset, joita en oikeasti edes huomaa koskaan käytössä. (Paitsi jos ne laahaavat tuolla puolessa niskassa, kuten jo viime viikolla, koska olin niin laiska menemään nostattaaan niitä)

Ehkä vuoden tai kahden päästä maaliskuussa minulla on – taas kerran – pitkä ruskea tukka. Omaa kokonaan.

Joten pieni vinkki tähän loppuun: Mä kuvittelin ennen, että oman tukkavärin ja tukan kasvatus tulee olla joku kauhea kärsimysoperaatio. Sellainen, jolloin päässä on vuosia keskeneräinen ulkomuoto karmealla värirajalla. Mä olen Umpun käsittelyssä kuitenkin tajunnut sen, että myös nämä välivaiheet voi tehdä pehmeästi. Sillä tavalla, ettei tukan tarvitse näyttää räjähtäneelle ja laittamattomalle kahta vuotta putkeen, vaan kasvatusoperaation ja värin vaihdonkin aikana tukasta saa kauniin tietyin toimenpitein. Koska olisihan tämäkin kuontalo aika eri näköinen, jos korvan kohdalla olisi tummaruskean ja vitivalkoisen raja, ja olkapäille ulottuisi epätasaiset latvat, joita ei olisi leikattu vuoteen.Voisin vaan kuvitella, kuinka turhauttavaa kasvatuskin olisi, jos ei saisi yhtään jeesiä kolmesta tekotukkapalasesta.

-Karoliina-

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (7)

Torey
1/7 | 

Mä joskus kasvatin oman värin takaisin, mutta sit huomasin jonkin aikaa sillä oltuani, että halusin eka raidat ja jossain kohtaa värjättiin taas koko pää. 😄 Mä olen aika blondi omasta takaa ja aina lähelle omaa väriä palaan. Mutta oon kokeillut ruskean eri sävyjä, punaisen eri tasoja, violettia jne. Violetti oli itseasiassa tammikuuhun asti ja tykkäsin siitä kovasti, mutta sen kanssa oli sama homma kuin punaisen kanssa. Kuukauden välein värjäämistä. Enkä jaksanut sitä. Nyt oon saanu hiukset aika lähelle omaa väriäni ja on kiva huomata etti värjäyksen kanssa ole mikään kiire! Juurikaskua ei juurikaan näy. Silloin kun mulla oli pitkä tukka, pidin liukuvärjäystä. Täten piti vaalentaa ainoastaan latva kerran ja värjätä sitten 3-4 kuukauden välein tyveä vähän tummemmaksi. Helppous sopii mulle. 😊

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

Me just Umpun kanssa puhuttiin, että mulla on tällainen luontainen liukuvärjäys nyt. Onneksi ei tarvitse enää mennä tasaisella värillä, vaan muotiin sopii monenlaiset tukat.

Helloitsme
2/7 | 

Mä oon myös alkanut kasvattaan omaa hiusväriä takaisin. Kyllästyin juurikasvun jatkuvaan värjäämiseen, mutta iso syy oli se, että halusin vähentää itseeni ja luontoon kohdistuvaa kemikaalikuormaa. Oon muutenkin pikkuhiljaa siirtynyt kosmetiikassa luonnonkosmetiikkaan ja oon löytänyt tosi hyviä tuotteita niin iholle kuin hiuksiin!

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

Mulla on vähän sama meneillään myös tuon suhteen. En todellakaan käytä vain 100% luomua ja moni lempituote on ei-luomua. Silti olen innokkaammin nyt kokeillut luomu-tuotteita. Ja esim. Weledan SkinFood on pessyt ihan kaikki muut naamarasvat. Hyntin peitevoide taas päihittänyt kaikki muut peitevoiteet.

neito123
3/7 | 

Mulla on taas reilu kymmenen vuotta siitä, kun olen viimeksi värjännyt hiuksiani. Halusin vähentää kemikaalikuormaani. Välillä olen miettinyt raitoja, mutta en ole niitäkään viitsinyt laittaa. Hiusten pesuakin olen vähentänyt. Nykyään pesen kaksi kertaa viikossa, joskus pesin joka päivä. Nyt yritän saada hiusten pesun kertaa viikkoon ja sitten taas vähentää. Vaikka mulla on pidemmät hiukset kuin miehelläni, niin käytän vähemmän shampoota yhteensä kuin hän.

Jenniiii
4/7 | 

Mä rupesin vasta vuosi sitten värjäämään hiuksiani uudelleen ja sitä ennen olin vuosia värjäämättä. Ilmeisesti näin kolmeakymppiä lähestyessä alan harmaantua ja siihen en kyllä ole vielä valmis :D

Hannahhh
5/7 | 

Miten hiukset näyttää noin erilaisilta, jos ei värjätty? Onko se hoito sävyttävä? Kiinnostais itselle, kun en halua värjätä, mutta oma kasvatusoperaation jälkeinen väri on jotenkin lattea ja kaipaa piristystä. :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat