Kirjoitukset avainsanalla back to school

Mies aloitti työt loman jälkeen maanantaina, lapsi koulun tänään. Kolmannen luokan! Kliseistä, mutta en tajua, miten nopeasti aika menee. Sinne se tepsutteli varmasti ja rutiininomaisesti, vaikka luokka ja ope vaihtuvatkin kielivalintojen vuoksi.

Meidän kesä on ollut ihan erilainen kuin mikään kesä tähän asti. Raskaus on tuonut oman lisänsä ja rajoitteensa. Toisaalta tuntuu, että lapsen kanssa ollaan oltu kylki kyljessä koko ajan. Se on ollut ihanaa, mutta välillä myös aika…miten sen nyt sanoisin…kokonaisvaltaista. Ehkä tunne pienissä piireissä pyörimisestä on tullut siitä, että sellaiset varsinaiset aikuisten menot, perheen yhteiset suuremmat matkat ja ystäväporukan rilluttelut ovat loistaneet poissaolollaan. Ollaan vaan oltu kotona ja mökeillä. Hissukseen, ilman sen suurempia kummallisuuksia.

Vaikka olen koti- ja perheihminen, on vähän turhauttanut, ettei tänä kesänä ole ollut mitään suurempia high lightejä. Mun mielestä ihan parasta on se, jos 95 prosenttia elämästä on ihan tavallista arkea, ja 5 pronsenttia juhlia, leivoksia, mekkoja ja glitteriä. Tänä kesänä tuo viisi prosenttia on loistanut poissaolollaan (kukaan ei mennyt edes naimisiin, snif), ja sen huomaa jotenkin oloissa. En tiedä, pitäisikö keksiä jotkin megabileet tai hotelliloma miehen kanssa ennen vauvojen syntymää korjatakseni suhdeluvut oikeiksi.

Siksi arki – se oikea arki – on ihan älyttömän tervetullutta juuri nyt. Tuollainen arjen kaltainen kesä on ollut hämmentävä, koska olen tottunut vähän menevämpään kesämenoon. Voi siis sanoa, että tällaisen kesän jälkeen se ihan oikea arki tuntuu tähän kohtaan juuri sopivalle ja tervetulleelle. Eipähän tarvitse elää sellaisessa kummallisessa välitilassa, vaan voi rehdisti keittää siskonmakkarasopat viideksi, herätä ihmisten aikaan ja luottaa siihen, että työkontaktit ovat sähköpostin äärellä taas kesän taukojen jälkeen.

Meidän arki jännittää mua kuitenkin hieman. F ei ole enää iltapäiväkerhossa, joten mulle on vielä hieman epäselvä konsepti se, miten hän tulee koulusta kotiin todella aikaisin, mutta mä pidän silti kotikonttoria näissä samoissa neliöissä. Siis tokihan olen koko hänen elämänsä (kuten nyt kesän) tehnyt töitä kotosalla hänen läsnäollessaan, mutta yleensä olen saanut kuitenkin syksyisin pidemmät rauhalliset työskentelyajat itselleni. Mä jo periaatteessa siirryin keväällä H23:ltä kotiin tekemään töitä (koska en jaksanut istua työpöydän ääressä, vaan tein/teen töitä pääasiassa pötkötellen läppärillä), mutta nyt mietin, pitäisikö silti raahata ruhonsa vielä takaisin Hoksulle ennen vauvojen syntymää. Tai vaihtoehtoisesti olla pari päivää viikossa Ratinan MOW:lle. Mun ongelma ei ole siis se, etteikö lapsi pärjäisi ilman ip-kerhoa. Vaan enkö minä pärjää ilman sitä. Hah.

Toinenkin arjen muutos on se, että koska F on ollut tähän asti tanssikoulun ylläpitämässä iltapäiväkerhossa, hän on saanut 5 tanssituntia viikossa ikään kuin integroituna iltapäiväkerhoon. Ihan loistava konsepti, jota suosittelen todella lämpimästi!  Tämän harrastusiltapäiväkerhon vuoksi F:ää ei tarvinnut kahteen ensimmäiseen kouluvuoteen näiden lisäksi kuskata iltaharrastuksiin kuin kahdesti viikossa.

Nyt nuo iltapäiväkerhoon sisällytetyt tunnit jäävät kuitenkin kolmosella pois, joten harrastuksiin – muun muassa sinne tanssiin – on kuljettava erikseen iltapäivisin. Ja sanomattakin selvää, että nuo harrastukset eivät ole koulun jälkeen, vaan enemmänkin iltapainotteisesti. Onneksi olemme saaneet F:n ystävien vanhempien kanssa jo aikaisemmin kimppakyytiringin toimimaan loistavasti, ja osaan paikoista tytöt voivat mennä bussilla jo ihan itse. Pieni asia tällainen arki-iltojen muutos, joka kuitenkin vaatii aluksi varmasti vähän opettelua.

Niin että kesä 2019. Olit tosi tärkeä ja takuulla ikimuistoinen. Mutta en taida jäädä sua silti juuri kaipaamaan. Varsinkaan hellepäiviäsi. Ilolla odotetaan jo syksyä ja ihan uutta elämää.

-Karoliina-

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Vierailija
2/1 | 

Meillä ainakin lähes kaikki ip:stä vapautunut aika menee kavereiden kanssa. Joko ulkona, tai kavereiden kotona puolin ja toisin kyläillen :) Eli en usko, että teilläkään muodostuu ongelmaksi se, että F kotona nyhjäisi iltapäivät läpeensä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

P8095160.JPG
P8095160.JPG

P8095168.JPG
P8095168.JPG

Niin se ensimmäinen koululuokkien välinen kesäloma vaan hurahti. Niin nopeasti, että hyvä kun perässä ehti pysyä. Tänä aamuna meillä asteli kouluun tokaluokkalainen. Se, joka oli kasvanut kesän – sen vaivaisen parin kuukauden aikana – niin, ettei toukokuussa ostetut sandaalit ja ballerinat mahtuneet enää jalkaan ja jonka housunlahkeetkin näyttivät taas liian lyhyille. Näinkö se aika juoksee, kun alkaa itse tulla vanhaksi? Näinkö ne kasvavat, kun itsestä tuntuu, että vastahan kaikki tapahtui eilen?

Vuosi sitten alkoi ekaluokka. Katselin vähän aikaa sitten meidän kotialbumista kuvia tuolta aamulta. Samalla tavalla kullanväriseksi ruskettunut tyttö söi aamupalaa samassa kohdassa pyöreää pöytää kuin tänäänkin. Tuntui silloin isolle ja pienelle yhtä aikaa. Minun vauvani.

Tänään tuo sama tyttö auringon raidoittamilla hiuksilla on yksinkertaisesti vain iso. Homma jatkui siitä, mihin se oli keväällä jäänyt. Selkään sama reppu kuin silloin. Koulussa ne samat kaverit ja opettajat. ”Nähdään iltapäivällä”, se huikkasi ja antoi suukot (hieman vastahakoisesti), kuten aina ennen lähtöä. Niin tosiaan, sen saman iltapäiväkerhon jälkeen, jonne hän nyt osaa kävellä itse teidän yli ja liikennevalojen läpi ilman aikuista.Sovittiin, että nähdään iltapäivällä kotona. 

Eilen illalla oli minun nukutusvuoroni. Maattiin vierekkäin sängyssä. Tytär lauloi jotain omakeksimäänsä laulua ”englanniksi” ja me kikatimme pöhköille sanoille. Villitsin itsekin lapsosta hömppäilyyn, vaikka se on kaikkien nukutusoppaiden vastaista.

Tyttären poski oli ihanan siloinen ja tuoksui ihanalle. Teki mieli pussailla pehmoista poskea non-stoppina, koska vielä ainakin hetken saan niin tehdä. Työntää nenäni pieneen hikiseen niskaan ja kutittaa kainalosta. Meidän rakkaimmista rakkain. Jo tokaluokkalainen. 

-Karoliina-

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

P1011107 (8).JPG
P1011107 (8).JPG

P1011109 (8).JPG
P1011109 (8).JPG

P1011112 (7).JPG
P1011112 (7).JPG

Aloin miettiä tässä viime viikolla, mitä varusteita, viime hetken taitoja ja niksejä tarvitaan, kun F aloittaa ensi viikolla (!) koulu-uransa. Olen ollut peruskoulussa töissä vuodesta 2007, mutta koska en ole koskaan ollut alkuopetukessa, ei minulla ole mitään hajua ekaluokkalaisten puuhista.

Mutta onneksi lähipiiristäni löytyy iso liuta alkuopeja. Pistin kyselyringin päälle ja pian minulla olikin kuuden ammattilaisen vinkit kasassa.

 

Mitä sinne reppuun ja penaaliin kuuluu oikein kynien ja kumien lisäksi pakata?

”Kulmalukkokansio hyvä papereita varten. Ei haittaa myöskään, jos oppilaalla itsellään on myös värejä ja sakset (aina ei kaikille riitä).”

”Tärkeää käytännön elämän kannalta on myös se, että sovitaan, mihin kaikki ne lippulaput, jotka tulee koululta kotiin, laitetaan. Tsekkaako vanhempi sen (kulmalukko)kansion vai voiko kodissa olla sellainen paikka, mihin paperit aina tuodaan tarkistettavaksi.”

"Penaaliin lisäisiin vielä liiman, koska usein luokassa ne ovat huonoja tai yksinkertaisesti vaan hukassa."

 

Mitenkäs liikuntavarusteet? Pitääkö alkaa jo tässä vaiheessa haalia erilaista välineistöä kirppareilta ja isommilta sukulaislapsilta?

”Hienoa olisi, jos olisi erilaiset sisäliikuntavaatteet ja pieni pyyhe. Jos pesulla käyntiä ei alussa vaadita, niin ei se sitten myöhemminkään enää onnistu. Erillisiä sisäliikuntakenkiä ei pidetä, koska niitä ei kuitenkaan ole kaikilla.”

 ”Ei voida olettaa perheiden ostavan kalliita välineitä kasvaville lapsille. Toki käytettyjä välineitä saa ja useimmilta oppilailta löytyykin esimerkiksi luistimet omasta takaa.”

”Luistelukypärä on must. Pyöräilykypärää ei suositella, että teho säilyy mahdollisten pyöräonnettomuuksien varalle. Ulkona pitäisi muistaa laittaa liikkapäivinä lenkkarit ja collarit.”

 ”Liikkatunneilla olisi tärkeintä saada oppilaille kokemuksia hengästymisestä ja hiestä liikkumistaitojen ja ryhmätaitojen opettelun ohessa.”

 

Tossut, sisäkengät vai ei mitään?

”Sisätossuina monilla on kyllä Crocsit, mutta harva käyttää niitä oikeasti (lojuvat naulakoilla). Talvella sisäkengät olisivat tosin tarpeen, koska eteisessä on lunta ja loskaa.”

”Tossutkin käy. Tosin moni lapsi mieltää ne ”vauvoiksi” ja päiväkotiin kuuluviksi varusteiksi. Crocsit tai sitten sellaiset aamutohvelikengät.”

 

Ja jatkoa piisaa. Ennen koulujen alkua opet kertovat vielä kouluystävällisistä (hah, keksin uuden sanan) vaatteista, perustaidoista, kouluasenteesta ja parista muustakin jutusta. Kivaa perjantaita! Täällä kuulkaas ihan pikkusen SATAA!

-Karoliina-

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat