Kirjoitukset avainsanalla Auroora Aamurusko

P1011124 (4).JPG
P1011124 (4).JPG

P1011180 (2).JPG
P1011180 (2).JPG

P1011268.JPG
P1011268.JPG

P1011273.JPG
P1011273.JPG

P1011212.JPG
P1011212.JPG

P1011202 (1).JPG
P1011202 (1).JPG

P1011130 (4).JPG
P1011130 (4).JPG

P1011254.JPG
P1011254.JPG

P1011126 (4).JPG
P1011126 (4).JPG

Lauantaina vietettiin Auroora-siskoni ja tämän Antti-rakkaan häitä Seinäjoki-Lapua -akselilla. Me saavuimme paikalle torstai-iltana auttamaan hääpaikan laitossa, vaikka tuntuikin sille, että teimme ihan miniosan siitä, mitä hääparin vanhemmat, minun toinen siskoni ja sulhasen veli olivat ehtineet jo tehdä.

Olin jotenkin ajatellut, että en tulisi itkemään näissä kemuissa. Mutta kun näin isäni saattavan siskoani kohti alttaria, alkoi kasvoni lihakset kummasti kiskoa. Miten kauniille sisko näyttikään! Ja kun alttarilla häntä odotti vielä maailman hymyilevin sulhanen, ei liikutukselta oikeasti voinut välttyä.

Aurooran ja Antin häät olivat isot ja perinteiset häät, joissa oli niin sukulaisia kuin ystäviäkin, ja joissa liikuttuminen, nauru, tanssi ja hymyilevät kasvot ryhdittivät koko juhlapäivää ja -yötä. Taas oli tunnustettava se, kuinka ennakkoluulot ovat ihan turhia tässä maailmassa. Olen aina jotenkin ajatellut, että perinteiset häät kakunleikkaamisineen ja kenkäleikkeineen eivät voi johdatella hyviin hääkemuihin, mutta olin taas AIVAN väärässä. Kunhan sakki on oikeaa ja ilmassa aitoa rakkautta, kaikki nuo perinteiset häätraditiot vaan lisäävät tunnelmaa. Kuten nämä juhlat osoittivat: Meillä oli ihan superhauskaa! 

Kaunein hetki häissä oli häätanssi. Kun katselin pikkusiskoni – sen ihan mini-ihmisen onnea nallekarhupuolisonsa otteessa – tuli ensimmäisen kerran tunne, että nyt tuokin ihminen on ihan aikuinen. Toisen ihmisen vaimo. Erisukuniminen kuin minä koskaan. Ja silti se meidän pikkusisko. Ikuisesti pienin ja suojeltavin. 

Onnea rakkaat! 

-Karoliina-

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

P3180469.JPG
P3180469.JPG

P3170389.JPG
P3170389.JPG

P3170390.JPG
P3170390.JPG

P3170392.JPG
P3170392.JPG

P3170396.JPG
P3170396.JPG

P3170397.JPG
P3170397.JPG

P3180423.JPG
P3180423.JPG

P3180424.JPG
P3180424.JPG

P3180426.JPG
P3180426.JPG

P3180443.JPG
P3180443.JPG

P3180445.JPG
P3180445.JPG

P3180447.JPG
P3180447.JPG

P3180454.JPG
P3180454.JPG

P3180459.JPG
P3180459.JPG

P3180471.JPG
P3180471.JPG

P3180476.JPG
P3180476.JPG

Puh ja huh! Siskon polttareista on nyt jo viikko takana, mutta edelleen hymyilyttää.

Minun nuorempi siskoni Auroora (blogi täällä ja hääblogi täällä) menee naimisiin ensi elokuussa. Me kaikki kolme siskosta menemme itse asiassa naimisiin suhteellisen lähellä toisiamme, joten tuo viikonloppu aloitti polttarisuman. Ja aloittipa muuten rytinällä.

Ensinnäkin. Hyvät hyssykät, miten vaikeaa on pitää polttarisuunnitelmat salassa ihmiseltä, joka vaihtelee koko ajan itse viikonloppusuunnitelmiaan ja kärttää yhdeltä jos toiseltakin ”koska ne mun polttarit on”. Kyllä on ollut sellaista taitelua tämä asioiden pimittäminen, että ihan on hirvittänyt se juonimisen määrä.

Varsinaiset konkreettiset jännitysmomentit alkoivat sitten toden teolla perjantaina, päivää ennen h-hetkeä, kun saavuimme Hipu-siskoni kanssa Jyväskylään. Ja tiedättekös? Jyväskylä ei ole mikään kovinkaan suuri kaupunki. Ja jos meidän piti hoitaa keskustassa ruokaostokset ja suikkaroida pitkin kaasojen koteja ilman, että keskustassa liikkuva Auroora-siskomme näkisi meitä. Kyllä oli sellainen kylmä hiki koko ajan päässä.

Aloitimme siis polttaroinnin perjantaina valmistelemalla lauantain safkat ja juomat. Sitten suuntasimme hotellillemme, Original Sokos Hotel Alexandraan*, joka oli oikeasti tämän hälinäviikonlopun supertarpeellinen levähdyspiste ja juoninnan tukikohta. Ja olipa muuten ihana sellainen! Meille oli varattu 6.kerroksen kattohuoneistosviitti, jossa oli oma sauna, parveke ja niin sympaattinen survival-kori, että ihan liikutti. Korissa oli erilaisia hätätapausvälineitä polttari-iltaa varten. Mm. Onni Orava -merkki, joka tuli kiinnittää morsion selkään katoamistilanteiden varalle.

Koska Auroora menee naimisiin Pohjanmaalla pohjanmaalaisen Antin kanssa, oli meidän polttareiden teema mikäpä muukaan kuin ristuksen komiat pohojalaaspolttarit. Ja mitäpä olisi Häjy-meininki ilman Jussi-paitoja. Niitä sitten tuunattiin muutamien muiden polttarilaisten, ihan kuulkaas aitojen seinäjokisten, kanssa perjantai-ilta. Kun kello löi kaksitoista, kömmin Hipu-siskoni viereen ja nukuin kuin tukki aamuun asti. Aamuun, josta alkoikin sitten TOSITOIMET.

Morsiamen aamu alkoi, kun kello 10.30 oveen kolkutettiin. Oven takana seisoi tuima Häjy. Hän kertoi, että aikaa saada itsensä kuntoon ja kaikki tavarat pakattua, oli tasan oli 45 minuuttia. Asuksi Häjy antoi morsiamelle Kuortaneen kansallispuvun. Onneksi Aurooran mies otti koko tilanteesta videomateriaalia, joten saimme lähes reaaliajassa tietoa siskon liikkeistä.

Kun hämmentynyt morsian oli valmis, Häjy kuljetti hänet keskustaan, jossa osa Jussi-paitajengistä odottikin jo morsianta. Aamupäivä oli rakennettu erilaisten pohjanmaalaispisteiden ympärille. Morsian sai mm. kuulutuksen Sokoksen kaiuttimista, arvuutella kylänmiehiltä ja -naisilta kuka on hänen sulhonsa, harrastaa murrevisaa ja kaiken kukkuraksi pelata pesistä Kirkkopuistossa.

Sitten olikin jo aiak syönnin ja hemmottelun, mutta niistä ja polttari-illasta lisää myöhemmin tällä viikolla...

-Karoliina-

*saatu

Kommentit (2)

miranniina
1/2 | 

Ihanin kahvimuistoni liittyy myös mummooni.

Ala-asteen jälkeen menin usein mummoni luokse ja joimme kahvia, johon kastoimme rusinapullaa. Nam!

Maippu
2/2 | 

Anteeksi pilkun viilaaminen, mutta pakko takertua tuohon pohjanmaalainen- ilmaukseen, se kuuluu kirjoittaa pohjalainen! Terveisin yks (häjy) pohojalaanen

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

P1210204.JPG
P1210204.JPG

P1210173.JPG
P1210173.JPG

P1210161.JPG
P1210161.JPG

P1210162.JPG
P1210162.JPG

P1210166.JPG
P1210166.JPG

P1210168.JPG
P1210168.JPG

P1210181.JPG
P1210181.JPG

P1210185.JPG
P1210185.JPG

P1210196.JPG
P1210196.JPG

Minun pienin siskoni menee elokuussa naimisiin (hänen bloginsa löytyy täältä ja erillinen hääblogi täältä) ja olimmekin lauantaina hänen, hänen kaasojensa, toisen siskoni ja äitini kanssa Jyväskylässä häämessuilla. 

Olen todella huono messuihminen. Jotenkin inhoan sitä tungosta ja joka puolelta tulevia virikkeitä ja houkuttelua, joten tämäkin messu oli minulle ensimmäinen laatuaan.

Tavallaan Jyväskylän messuilla oli tosi mukavaa. Näytteilleasettajia ei ollut liikaa, tungosta oikeastaan ainoastaan muotinäytöksen aikana, musiikki oli hyvää (hääbändit esittäytyivät) ja saipa mukaan kivan goodiebaginkin. 

Mietin kuitenkin, kuinka suuri tilaus tällaisille "ideankeräysmessuille" on enää Pinterest- ja nettiaikana. Ymmärrän, että moni buukka messuilta kampaajan, hääbändin tai vaikkapa kortit suunnittelevan graafikon, mutta varsinaiset ideat taidetaan kerätä nykyisin kuitenkin muualta kuin messuasettajien pöydistä. Ainakin itse en enää juuri koskaan kiertele esimerkiksi kaupungilla etsimässä pukeutumis-, sisustus- tai juhlavinkkejä, vaan kun saan idean, suuntaan heti aiheen tiimoilta Pinterestiin ja teen virtuaalisen moodboardin.

Ehkä olenkin jo enemmän netti-imuun joutunut nörtti kun luulinkaan. 

-Karoliina-

Kommentit (2)

iidis
1/2 | 

Meidän häitä juhlitaan huhtikuussa. Itse en myöskään ole erityisemmin messuihminen ja olenkin hakenut inspiraatiota suunnitteluun nimenomaan Pinterestistä. Palveluntarjoajatkin on löytyneet mukavasti joko vanhoista tutuista tai ystävien suosituksella, nettihaulla ja jopa onnekkaan sattuman myötä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

P1013728
P1013728

Tässä kuvassa on mun kaunis pikkusiskoni Auroora.

Yleensä en tee näin. Tai siis. Enpä muista, että koskaan olisin tehnyt näin. Mutta nyt on pakko. Pikkusisko kirjoitti niin rohkeasti, mutta kuitenkin eleettömän kauniisti endometrioosista ja lapsettomuuden pelosta, että uskon sen kiinnostavan monia teistäkin. Tässä siis vähän luettavaa aamuun.

Valoa perjantaihin!

-Karoliina-

Kommentit (4)

Hanna
1/4 | 

Olipa hienosti ja rohkeasti kirjoitettu! Siskollani on paha endometrioosi ja toinen munasarja onkin lähes ummessa. Silti hänellä on kolme lasta, eikä raskautumisessa ole ollut ongelmaa. Siskoni sai diagnoosin muistaakseni n.20 vuotiaana ja kolmannen lapsensa sai ollessaan 34. Eli pitkän ajan kuluttua tuomiosta.

Itse sitten taas kärsin tahattomasta lapsettomuudesta. Mitään syytä tai sairautta ei löydetty, mikä olisi lapsettomuutta aiheuttanut. Viiden vuoden yrityksen ja parin vuoden hoitojen jälkeen kuitenkin sain sen kauan toivotun pienen. Koeputki oli meidän kohdalla se toimiva hoito.

Onneksi nykypäivänä hoidot ovat niin hyviä ja edistyneitä, että uskon, että siskosikin kohdalla löytyisi se oikea ja toimiva hoito. Hoitojen aikana usein mietin, että kumpi on pahempi. Se, että lapsettomuudelle löytyy syy vai se, ettei syytä ole. Edelleenkään en osaa vastata.

Tsemppiä siskollesi! Ja mukavaa ja lumista päivää :).

Ja sori kirjoituksen mahdollinen sekavuus, 1v roikku lahkeessa :D

PCO-sisar
3/4 | 

Todella rohkea teksti siskoltasi. Itselläni on PCOmaiset munasarjat ja lapsettomuus on pelottanut todella paljon. Vihdoin kun tulin raskaaksi niin raskaus päätyi keskenmenoon, mutta mikä onni olikaan kun tulinkin toisen kerran nopeasti raskaaksi. Nyt on meneillään rv 9 ja vielä en uskalla kertoa ihmisille, mutta luottavaisin mielin mennään kohti toista raskauskolmannesta.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat