Kirjoitukset avainsanalla ärsyttää

KARO13.JPG
KARO13.JPG

Ihan vaan kuulkaas halusin purkaa asioita, jotka ärsyttävät, joista en pidä ja jotka ottavat kaaliin vaan vuodesta toiseen

  1. Imurointi. Ultimate inhokki. Siksi en juuri ikinä imuroi, kerran näin kahden aikuisen taloudessa ei ole pakko tehdä kaikkea itse. Vessan pesu, pyykit, tiskit. Kaikki menee, mutta ei kyykkiminen jonkun perässä vedettävän hurisijan kanssa. 
  2. Kuoriminen. Vitsi tykkään (aika usein) tehdä ruokaa, mutta en voi sietää kuorimista. Mikä-onkaan-tylsempää-puuhaa. Siitä on ruuanlaittoflow todella kaukana, kun vetelee 20 perunaa sileäksi. 
  3. Laskujen maksu.
  4. Ja vielä paskamaisempaa: Itse laskuttaminen. Freelanserina pakollista shaiberia, jonka muista vasta silloin, kun tili alkaa näyttää uhkaavasti nollaa.
  5. Kipeänä olo niin, että myös lapsi on kipeänä. Koettiin taas viime viikolla. Lapsi hyppii seinille liiasta tylsyydestä ja sisälläolosta. Meikästä löytyy vielä vähemmän leikkitätiä kun normioloissa. Luistin kaikista periaatteistani. Lapsi sai katsoa puhelinta päivät pitkät ja syödä einespinaattilettuja (siihen asti, kun mies tuli kotiin).
  6. Kipeänä olo ilman sairaslomia tai työterveyttä. Taas sen vapaan työläiselämän miinuspuolia.
  7. Märät käsipyyhkeet. Se ällönä rötköttävä pyyhe, jota saisi olla vaihtamassa kolmesti päivässä. 
  8. Aamuyöllä eteisenlattialle megaäänillä räsähtävä Aamulehti. Joko olen nukkunut viime aikoina kevyempää unta, tai sitten meidän postinjakaja on alkanut runnoa lehteä luukusta sisään voimakkaammin. 
  9. Ihmiset, jotka kutsuvat pianoa pienoksi tai palaveria palveriksi. 
  10. Banaanikärpäset. Jumaliste jokaisessa hedelmässä. Tästä hamaan tappiin taas. 
  11. Ei-minkään-mittainen-tukka. Vaikka Umppu on paras kampaaja, jonka tiedän. Ja vaikka kuinka yritän sinnikkäästi kasvattaa tätä omaa tukkaani, INHOAN välivaihetta, jossa tukka ei lyhyt, eikä pitkä. Lähinnä siis inhoan, ettei tukka ole edelleenkään pitkä.
  12. Tekniikka. Varsinkin kaikki tietokoneisiin liittyvä. Sinäänsä ongelma, koska työni perustuu juurikin tietokoneella tekemiseen.
  13. Tennarikelien loppuminen. Ja varrettomien sukkien  ajan /paljasjalkakelien loppuminen. Kaikki pipot. isot takit, huivit kestän oikein hyvin. Mutta en sitä, ettei nilkat voi olla enää paljaina ja jalassa kevyet kengät.
  14. Punainen nenä. Tämä nyt ei liity edes kipeänä olemiseen. Vaan yksinkertaisesti siihen, että mun nenä vuotaa ulkotiloihin mentäessä koko talven. Ts. nenästä rullaa meikki pois, iho alkaa hilseillä ja look on muutenkin petteripunakuonomainen taas toukokuuhun asti. 
  15. Tampereen raitiovaunukeskustelu siitä näkökulmasta, minkä värinen sporan tulisi olla. Ehken ole vaan ymmärtänyt keskustelun syvintä ydintä, mutta eikös se ole nyt aevan sama.

Nii. Että silleen. Johan helpotti.

-Karoliina-

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (10)

Daniella
1/10 | 

Just tällä minuutilla allekirjoitan banaanikärpäset ja pienon. Ja toi ratikka nyt on aivan farssi muutenkin. Tai kuulostaa siltä, en oikeasti ole perehtynyt asiaan, joten ei mulla kyllä voi olla mielipidettäkään. Perustin tämän nyt puhtaasti sille, että kuulen siitä vain negatiivista kaiken aikaa. Ja no toi värihomma, kyllähän se "aavistuksen" erikoiselta väittelyltä kuulostaa :D

Tiina**

Toipuuko Tampereen keskusta enää koskaan entiselleen tuon karmean työmaan jälkeen? Pelkään pahoin, että ei.

lukija
2/10 | 

Samaistuin erittäin hyvin näihin ärsytyksen aiheisiin ja tämä teksti sai nauramaan ääneen!

Unska
3/10 | 

KYLLÄ! Kuoriminen on tylsintä ikinä! Onneksi mies ottaa sen suosiolla vastuulleen tarpeen tullen.

Imurointi on myös ärsyttävää! Varsinki ku lattialla lojuu vaikka sun mitä! Ite usein oon aika huolimaton hutaisija, kun taas mies imuroi harvemmin, mutta joka ikisen kolkan ja neliön :D

Märät käsipyyhkeet YÖK! Meillä on kaks vessaa ja yhteensä kolme käsipyyhettä käytössä, mut siltin ne ei kerkee kuivaa!!

Ja I feel you tuon punaisen ja vuotavan nenän kans myös! Aina saa olla taskut ja laukku täynnä paperia ku nenä vuotaa! Ja entäs ns. jälkivuoto sisälle tullessa?!

Haha kiitti Karoliina! Samaistuin liian moneen kohtaan niin tais verenpaine käydä vähä koholla ku pääsin näpyttelemään tuntoja ulos :D :D

4/10 | 

Feel you. Tuo ei-minkään-pituinen tukankasvatusvaihe on pyllystä. Nuttura on mitäänsanomaton töpö, auki tukka on muodoton reuhka, lettikin muistuttaa rotanhäntää ja perusponnari on tylsä. Samoin vihaan saikutonta sairastamista. Nenä vuotaa kuin julkkisten yksityiselämä, kurkku korisee ja kähisee mutta se turkasen kuume loistaa poissaolollaan. Ei sitä sitten kehtaa heittäytyä tekemättömäksi.

Innostuin itsekin vuodattamaan ärsytykseni aiheita.
https://aatenarikka.blogspot.com/2018/06/top-5-mitattomat-arsytyksen-aih...

Espoolainen
5/10 | 

Mun ärsytyslistalla on yllättävänkin yleinen plogi. Tai jopa ploki, anna mun kaikki kestää...! Eli blogi!! T. Niuho

Giassilina
7/10 | 

Samaistuin tohon ykköskohtaan vahvasti, kunnes viime jouluna sain hartaasti toivomani Dysonin varsi-imurin. Maailman paras asia! Imuroin monta kertaa viikossa ja aina jos esim keittiön lattialle varisee jauhoja. Ei enää tyhmän painavan imurin kaivamista siivouskaapista kaikkien muiden siivouskamojen alta ja johdon kyykkimistä seinään. Elämänlaatu parantunut 100%. Ja oon saanut myös lähipiirin panostamaan elämänlaadun parantamiseen tässä suhteessa ja Dysoneita on monessa kodissa. Ja palaute ainoastaan positiivista! Ah!

Electrolux

Peukku tälle. Varsi-imuri on ollut ehdottomasti paras hankinta tällä vuosikymmenellä. Noh, ainakin tänä vuonna :) Oma arjen pelastajamme on Electrolux-merkkinen, mutta myös sillä on suoranainen ilo hurauttaa kierros vaikka useamman kerran päivässä. Suosittelen!

Vierailija

Jaahas täällä jo joku kommentoija vei sanat suustani!

Samaistun kaikkeen, mutta piti tulla sanomaan, että sen jälkeen kun poikaystävän kanssa päätettiin sijoittaa (suht. pienistä tuloistamme) Dysonin varsi-imuriin niin imurointi muuttui huomattavasti helpommaksi tehtäväksi. Me käytetään sitä ihan kaikkeen, koska klipsauttamalla pitkän varren irti ja napsauttamalla pienen suuttimen kiinni se muuttuu käsikäyttöiseksi pikkuimuriksi jolla on helppo ottaa sohvan kolot sun muut nurkat. 7-mallista eteenpäin niissä on vielä maailman helpoin pölysäiliön tyhjennys! Mulla ei oo ikinä ennen niin hyvää imuria kuin tää Dyson, sen lisäksi että se on helppo niin se on ihan oikeasti tehokas.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

P2050031.JPG
P2050031.JPG

Äitiys on pyllystä, koska

  • vessassa ei saa käydä rauhassa. Jos oven lukitsee, lapsi rämpyttää kahvaa. Jos oven sen sijaan jättää auki, on tytär heti selittämässä jotain ovenraossa tai pitämässä seuraa, jonka jälkeen lähtiessään hän jättää oven sepposen selälleen. Nämä em. siitäkin huolimatta, että ennen vessareissua lapsi olisi leikkinyt tuntitolkulla yksin edes huomaamatta äitiä.
  • koskaan ei saa enää sairastaa rauhassa. Jos lapsi ei itse ole yhtä aikaa kipeänä (mitä yleensä, kuten esimerkiksi nyt, on!), ei  äiti siltikään voi vaan olla ja katsoa telkkaria. Äidin velvollisuudet eivät katoa edes pää kainalossa.
  • huoletonta aikaa ei enää koskaan ole. Vastuu tuntuu joka hetki! Myös silloin, kun saa "lomaa". Kun on vastuussa maailman tärkeimmästä otuksesta, ei ole enää varaa olla huoleton.
  • elämän tulee seurata aikatauluja. Ruoka-aika, hoitoaika,iltapesuaika..Voiko joku hoitaa lasta ilman kelloa?
  • syyllisyys kalvaa aivan liian usein. Milloin tunnen, ettei lapselle ole tarpeeksi aikaa. Milloin on huonoäitipäivä ja milloin taas koen syyllisyyttä siitä, että kehtaan valittaa pienistä asioista, kun elämä on oikeasti aika hyvin ja kainalossa mitä södein otus.

Mikä sua pännii äitiydessä?

-Karoliina-

 Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Kommentit (13)

1/13 | 

Minun toiveammattini, kutsumusammattini, on pienestä pitäen ollut olla äiti. Minä halusin äidiksi. Monen lapsen äidiksi.

Mikä äitinä olossa ärsyttää?
Ei heti tule mieleen.
Kiire ja riittämättömyys, ehkä. Se, että on mentävä töihin, vaikka kotona tarvittaisiin. Kun opettajalta tulee wilmaan merkintä unohtuneista jumppavaatteista. Kun päiväkodista soitetaan kurahousujen perään.

Rille
2/13 | 

Pännii eniten se että ei ole tarpeeksi lapsille aikaa ja tunnen että huudan koko ajan. Niin ja se että klo 5.25 joku herää täynnä energiaa ja itse oot vielä ihan pakkasen puolella.

Maria
3/13 | 

Vasta reilu kolme kuukautta äitiyttä takana täällä. Siltikin voin niin samaistua jokaiseen kirjoittamaasi sanaan. Pikkuinen vie kaiken ajan. Lisäisin vielä tuohon ettei suihkussa saa KOSKAAN saa käydä ilman itkua(vaikka yritän aina päikkäreitten aikaan kipasta-never gonna happend), kylvystä nyt puhumattakaan. Eikä ruokaa saa syödä lämpimänä. Jos miehelle näistä asioista joskus puhun, hän ei ole asiaa huomannut. Eihän sen tarvi kesken suihkun/ruuan juosta syöttämään. Saa istua siellä kylvyssäki niin kauan ku sielu sietää prkl! :D

Enni
4/13 | 

Ruuan laitto! Koko ajan saa olla kokkaamassa! Ja ruuan pitää olla maukasta ja vielä terveellistäkin! XD

Annis
5/13 | 

Ei mua pänni kuin se et välillä se henkinen vastuu vanhempana on suuri ja liikaa eli arkea ei jaa mun kanssani lapsen toinen vanhempi.
Jakaa toki omassa kodissaan mutta se ei aina ole sama asia.ei ja ei ja ei tosiaankaan ole.
Ne hetket kun haluis höpöttää lapsesta, komentaa, asettaa rajoja tai jotain muuta ni kyllä ne on ydinperheessä ollu erilaisia hetkiä.
Syyllisyys tuntuu olevan meillä äideillä vahvempana kuin iseillä, en tiedä mistä mahtaa johtua mut niin se tuntuu usein olevan. Sitä syyllistyy niin turhaan siksi et joku muu miettii musta äitinä jotain mitä en oo tai mitä pitäisi olla.
Hienoa et kirjoitit aiheesta, kiitos!!!

Daniella
6/13 | 

Just noi kaikki! Ja se, että aina on ikävä, eikä sotku lopu ikinä. Vihaan sitä, kun sydän jättää lyömättä, jos lapseen sattuu tai sekunnin ajan et tiedäkään, missä ne vipeltää. Vihaan sitä, jos en saa lapsen kipua tai pahaa oloa loppumaan. Vihaan myös sitä, että kaikkien muidenkin lapset saavat sydämeni särkymään, mikäli heillä on paha olla. Vihaan sitä, että joudun koko ajan vähän luopumaan näistä ihanuuksista.

Lapsista maksaa melkoisen hinnan, eikä se ole millään tavalla mitattavissa rahassa. Ja se mitä saa takaisin, on niin pientä ja silti niin suurta, että ei sitä vaihtaisi mihinkään.

jompompula
7/13 | 

Paskaäiti-fiilis on kamalin! Se kun lapsi on roikkunut kirjaimellisesti lahkeessa ihan koko päivän, ja sit jossain välissä palaa käpy siihen ja tiuskit. Se fiilis mikä siitä tulee itelle, haluis vaan vajota maan rakoon.

8/13 | 

Teit niin tai näin, aina oli huono omatunto. Ja nyt kun "lapsukaiset" asustelevat omissa kodeissaan, ei huoli hellitä siltikään. Aina takaraivossa joku asia. Ei se taida hellittää ikinä. Kerran äiti, aina äiti.

Nyt mua pännii liika yksinolo, voitko kuvitella? :) Toki omia juttuja on tässä, uusia sellaisia, mutta ihana olisi olla tarvittava, vaikka pyykinpesussa taikka herätyskellona.

Terveisin, 18v. ja 20v. nuortenmiesten äiti

Aamu
10/13 | 

Ottaisin nuo kaikki milloin tahansa. Lasta yritetty viisi vuotta ja viime kuussa kaikki hoidotkin lopetettiin tuloksettomina. En kelvannut kenenkään äidiksi.

Leena
11/13 | 

Jospa vielä onnistaisi tavalla tai toisella, toivoa ei kannata menettää. Kaikkea hyvää!

Äiti kahdelle
12/13 | 

Juu, noi kaikki ja se että ruokaa ei saa syödä rauhassa ikinä. Ja se että kaikki "paska"-hommat jää äidille kuten suppojen laitot yms. :) ja se että tuntuu ettei oo nukkunu yöllä ollenkaan ja päivät menee samalla replayllä "EI...ODOTA...HILJAA...ÄLÄ KOSKE SIIHEN!!!" mutta joo...kaipa tääkin helpottaa jossain vaiheessa ja en osaisi kuvitella elämää ilman nuita typyjä. :D

Nippe
13/13 | 

Nyt vastaan tähän.
Äitiys on ihaninta elämässä. Moni muu asia on mielestäni kamalaa.
En tuntisi kai identiteettiäni, harhailisin ilman äitiyttä.
Tarkoitan, että se täytti elämäni aukon.
Jokainen meistä on yksilö.
Äitiydessäkin.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat