Kirjoitukset avainsanalla Anna Kallio

Moikkis!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tällä viikolla kuntoilu on jäänyt nolliin, vaikka vasta viime viikolla huhkin salilla aivan intona. Näissä kuvissa vasta sovitteluasteella olleet Stadiumin salivaatteet toivat nimittäin niin paljon ekstrainnostuneisuutta treeniin, että puntti nousi viime viikolla useamminkin kuin ohjelmassani oli määrätty.

 Ihan ärsyttää, etten ole tällä viikolla kertakaikkiaan ehtinyt salille. Vajaassa kahdessa kuukaudessa liikkumisesta (3-4krt/vko) on tullut jo rutiini, joten liikkumattomuus tuntuu kropassa. Ja mielessä. (Treenien alkutunnelmasta löytyy muuten tietoa täältä.)

Välillä on kuitenkin näköjään viikkoja, jolloin salia on mahdoton mahduttaa aikatauluihin. Varsinkin, kun aikataulupaletissa on huomioitava F:n kanssa oleminen, kotityöt, Eskon harrastukset, nukkuminen, päivätyöt, blogihommat ja ja ja...kyllä te tiedätte: Ruuhkavuosielämä!

Koska treenit ovat edenneet tähän asti sillä tutulla salikaavalla, ajattelin kertoa nyt teille vähän siitä, kun kirjasin syömisiäni prokkiksen aluksi EasyFit:n Anna-personal trainerini syyniä varten. Tarkoitukseni ei todellakaan ollut laittaa ruokavaliotani mihinkään puolen vuoden superdietti -kuntoon, vaan ennen kaikkea tsekata, olisiko syömisissäni jotain sellaista, jota voisin kohentaa aivan peruskunnon ja -terveyden kohentamiseksi. Yhtä suuresti, kun halusin Annan katsovan minun ruokavaliotani, tuli hän samalla antaneeksi kommentteja siitä, onko kasvavan Neiti-F:n kotiruoka-asiat kondiksessa. Mekun syömme, ja toki jatkossakin, aina samaa ruokaa koko perhe!

Pidin ruokapäiväkirjaa helmikuussa muutaman viikon ajan, ja sen jälkeen Anna katsoi, miltä safkaamiseni oikein näyttävätkään.

Ja tämmöisiä huomioita hän teki ruokavaliostani:

+ Syön kasviksia, hedelmiä ja pähkinöitä ihan kivasti.
+ Ruokarytmini - ainakin arkena - ovat asialliset.
+ Proteiinia tulee riittävästi.
+ Liha ja kala ovat balanssissa muun ruuan kanssa.
+Juon vettä runsaasti.

- Maitotuotteita tulee liian vähän.
- Samoin kuituja en syö riittävästi.
- Pehmeitä rasvoja vähän suhteessa koviin.
- Energiansaantini on viikolla niukahko, viikonloppuisin yli tarpeiden.

Osan Annan huomioista tiesin kyllä oikeastaan itsekin. Olen kerma-voi -ihminen, ja INHOAN kaikenmaailman kevytlevejä ja kasvirasvasekoitteita. Annan kanssa keskustellessa kuitenkin tajusin, ettei minun ole pakko vaihtaa voita pois ruokavaliostani. Sekin on jo hyväksi, että lorottelen kylmäpuristettua oliiviöljyä salaatteihini, sekä syön pähkinöitä, avokadoa ja kalaa entiseen malliin. Myös omega-3 -tabut, joita olen jo jonkin aikaan käyttänyt, tekevät hyvää.

Kuitenkin Annan huomiot maitotuotteiden ja kuitujen niukasta saannista todistivat, että kylläpä ulkopuolisen terveysammattilaisen kommentit ovatkin aika tärkeitä! Jotenkin tuntuu näin jälkikäteen jopa hassulle, etten ollut tajunnut, kuinka kaksi tärkeää peruselementtiä - maitotuotteet ja kuidut - loistivat poissaolollaan. Syy, miksi en ollut tätä tilannetta kuitenkaan tajunnut, johtui siitä, että viimeisen vuoden aikana ruokailutottumukseni ja arkisyömiseni ovat muuttuneet. Minä vain en ollut siinä matkalla tajunnut, että osa tuotteista oli siinä samassa rytinässä tipahtanut pois kelkasta.

Maitotuotteiden niukkuuden tajusin johtuvan kahdesta syystä. Ensinnäkin koko aikuisikäni olen syönyt työpaikallani kouluruuan. Ja siihenhän on kuulunut myös aina kaksi lasillista maitoa. Viime syksystä lähtien olen kuitenkin popsinut töissä vain eväitä, ja silloinhan en ole jaksanut roudata maitopurkkia mukanani. Neljä desiä maitoa päivässä on tämän muutoksen vuoksi jäänyt juomatta.

Toinen syy maitotuotteiden niukkuuteen, ja samalla myös kuituvajareihin, liittyy vuoden alussa aloittamaani gluteenittomaan ruokavalioon. Varsinkin alkuvaiheessa vehnättömyyttä en oikein tiennyt, mitä minun tulisi syödä, ja entisten ruisleipien ja niiden päälle laitettavien voiden ja juustojen tilalle en sitten keksinytkään oikein mitään. Siitäpä syystä taas kasa kuituja ja osa maitotuotteista suhteessa entiseen jäi saamatta.

Annan antoi minulle kuitenkin todella hyviä vinkkejä maitotuote- ja kuituvajaukseeni, ja jaanpa ne nyt muuten teidänkin kanssa:

  • Muista juoda maitoa. (Koska mähän pidän siitä!)
  • Lisää maitotuotteita muun ruuan sekaan: Juustoja salaatteihin, rahkaa ja jogua aamu-, ilta- ja välipaloiksi.
  • Kokeile kalkkitabletteja.
  • Etsi suosikkisi gluteenittomista leivistä ja näkkäreistä. (On jo löytynyt, vinkkaan näistä teille erillisessä postauksessa!)
  • Käytä soijarouhetta. (Tästäkin kerron teille lisää em.postauksessa)
  • Tee itse (tai osta) kuitupitoisia gluteenittomia myslejä.

Uudet ruokaoivallukseni liittyvätkin nyt siihen, ettei tasapainoisen ruokailun tarvitse olla kovin kummallista. Esimerkiksi soijarouhe, kaurahiutaleet, kasa pähkinöitä ja vaikka pilkottu kiwi ovat niin kätevä rahkan lisuke, ettei proteiinin ja kuidun saanti samalla aterialla niin vaivalloista olekaan. Piti vain saada ulkopuolisen ihmisen mielipide ja muutama hyvä neuvo.

Annan kommenttien jälkeen olen innostunut myös tarkkailemaan F:n syömisiä tarkemmin. Tokihan meillä on perusterveellistä ruokaa ennenkin tarjoiltu - ja toisinaan Mäkki-safkaa ja karkkia - joten ei tästä nyt mitään ruokahurahtamista ole sentään tapahtunut. Onneksi! En oikein usko ehdottomuuteen millään elämän osa-alueella. Ehkä muistan pysähtyä kuitenkin hevi-osastolle kaupassa nykyisin vielä pidemmäksi ajaksi, ja kurkistaa lautaselle, onko ruokaympyrä edes jotenkin balanssissa.

Minua aluksi hieman pelotti, että personal trainer vetelisi raksit yli kaikkien herkkujen ja rasvojen päältä. Onneksi Anna on ollut ihanan jalatmaassatyyppi, joka ymmärtää, että lapsiperhe syö lapsiperhe ruokaa. "Kukaan ei voi kanniskella koko elämäänsä eväslaatikoissa kananrintoja ja raejuusto", sanoo Anna, ja se on varmasti aivan totta (+ en mä sellaiseen olisi koskaan suostunutkaan) :) Tiedoksi siis kaikille, että personal trainer voi antaa vinkkejä siis ihan tavalliselle tallukallekin ilman, että haluaa edes laihtua saati tulla fitness-kuningattareksi. Ihan tavallisten perheidenkin arjessa voi olla jotain sellaista, johon ruokavinkkaus koko perheen hyvinvoinnin vuoksi olisi tärkeää.

Lopuksi ajattelin kertoa nyrkkisäännön, jonka Anna minulle antoi: "Kun syö suunnilleen 80% oikein, voi 20% olla melkein mitä vaan". Siksipä eilinen iltapalani Klikka mua -ohjelmaa katsellessa olikin: BigMac-ateria ilman sämpylää, puolipellillistä itse tehtyä leipää ja kaksi Mars-patukkaa. Nyt oli kyllä kalsiumit ja kuidut kohdillaan ;)

Ajattelin, että kuvailen seuraavan kuukauden aikana F:n ja minun ruokia Kolmistaan-blogin facebook-sivuille, jotta pääsette kurkkaamaan, mitä me oikeasti syömme. Käykääpä siis tykkäämässä meistä täällä, ja kommentoikaa, miltä safkajutut näyttävät. Sieltä saatte sitten lisää vinkkejä mm. gluteenittomaan sapuskaan. Ja sapuskaan, jota yhtäkkisesti ruokailunirsoksi ryhtynyt entinen kaikkiruokainen lapseni suostuu (edes joskus) mukisematta syömään.

Ihanaa viikonloppua! Sunnuntaina kuulette, millä tavoin erikoinen viikonloppu mulla olikaan ;)

-Karkki-

*personal trainer -ohjaus saatu blogiyhteistyön kautta

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (6)

1/6 | 

Gluteenittomaankin ruokavalioon sopiva ravintokuitu on Fiber Sokerijuurikaskuitu. Meillä lapsilla oli pienenä laajat ruoka-aineallergiat kaikilla ja ravitsemusterapeutti vinkkasi tuotetta meille silloin. Käyttöön jäi, vaikka allergioista päästiin. Solerijuurikaskuitua myydään kuivatavarana pussissa markettien jauho-osastoilla. Voidaan sekoittaa puuroon tai jugurttiin, leipoa sämpylään tai piilottaa makaroniilaatikkoo... Täyttä kuitua: Ruokalusikallinen päivässä riittää aikuisellekin.

Kaisuli
2/6 | 

Jotenkin hämmentää että ammattilainen antaa tuollaista kommenttia. Ne maitotuotteet saavatkin loistaa vähyydellään.

Kaisa
3/6 | 

Itse laitan viiliin kurpitsan ja auringonkukan siemeniä, samoin fibrexia. Kannattaa paistaa kasvispihvejä voissa :) nam

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tätä hetkeä en ihan oikeasti olisi uskonut tulevan. Enää koskaan.

Enkä varsinkaan niin, että saan yhdellä viikolla – melkein nollakuntoisena – pt:n laatiman saliohjelman käteeni, ja jo muutaman viikon päästä siitä en voisi kuvitellakaan enää eläväni ilman hikeä ja itsensä kanssa kamppailua. Aika ihmeellistä, etten sanoisi.

Vaikka haaveeni kuntoilun aloittamisen suhteen heräsivätkin jo ennen joulua, tuntui koko liikunnallisen elämän aloittaminen hirveän raskaalle ja vastenmieliselle. Miten ehdin salille? Mitä jos huomaankin, että kuntoni on vielä surkeampi, kuin luulin? Kuinka paljon olen valmis aidosti tekemään terveemmän elämän puolesta?

Kun sitten lopulta hiihtoloman keskiviikkona raahauduin muutaman tunnin yöunien ja aivan liian pienen aamiaisen jälkeen Pasilan EasyFit –salille tapaamaan omaa personal traineriani Anna Kalliota, ei olo ollut kovin ereginen.

Annan ymmärtäväinen, mutta  kuitenkin jämäkkä ohjaus, juttelu ja juuri minulle räätälöity kuntosaliohjelma, sekä liikkeiden ja harjoitteiden yhdessä läpikäyminen ja kokeilu kuitenkin saivat minut kääntämään kelkkani. Urheilu, ekojen kertojen oksennustunteesta huolimatta, alkoi maistua. (Ensimmäisistä omaehtoisista aamutreeneistäni tosin luistin, se pitää tässä tunnustaa, mutta jo samaisena iltana marssin korjaamaan erheen. Kiitos siitä muuten teille, jotka tsemppasitte minua aiheessa blogin facebook-sivuilla.)

Minun tavoitteeni Annan ohjauksessa on löytää itselleni taas liikunnan ilo, kohottaa peruskuntoa (ja samalla arkijaksamistani!), muokata vähän kroppaa ja myös saada ulkopuolisen näkemys siitä, miltä ruokailutottumukseni oikein näyttävätkään.

Vaikka olisinkin halunnut aloittaa oikein kunnollisella rääkillä, olenhan vähän sellainen on/off –ihminen kaikissa hankkeissani, oli Anna juuri oikea järjen ääni. Hänen mukaansa liian kova alku voisi koitua treeni-intoni kohtaloksi, joten ensimmäinen saliohjelmani käsittääkin aivan peruskuntoa ja lihasvoimaa lisääviä harjoitteita.

Tämä ensimmäisen vaiheen ohjelman (jota teen aluksi ehkä noin neljä viikkoa, jonka jälkeen ohjelmaa muokataan kaksijakoiseksi) käsittääkin noin tunnin salitreenin, joka minun tulisi toistaa noin 2-3 kertaa viikossa. Tosin viime viikolla saleilin mm. viidesti, koska sinne oli kerta kaikkiaan vaan niin älyttömän mukava mennä huhkimaan :)

Ruokavaliooni emme ole vielä kauheasti tehneet muutoksia, vaan näin ensimmäisten viikkojen aikana minun on täytynyt pitää Annalle ruokapäiväkirjaani, jotta hän saa kattavan kuvan siitä, missä minulle menee oikein, ja mitä muutoksia lautasmalliini voisin taas tehdä.

Muutenkin haluan, että vaikka ruokavaliotani toki pitää varmasti fiilata, en halua noudattaa mitään tiukkaa fitness-diettiä. Herkkupäivät on must, samoin se, että koko perhe voi syödä samaa safkaa. Mielenkiintoista on myös nähdä, mitä kuidunlähteitä Anna minulle keksiikään, kun gluteenittomaan ruokavalioon siirtyessäni en ole keksinyt oikein ruisleivän, näkkärin ja hapankorpun korvaajia.

Näillä fiiliksillä nyt täällä! Kuulostan jo varmaan aivan ylipirteälle liikunnan lähettiläälle, mutta sanonpahan seuraavat asiat silläkin uhalla.

Kyllä on mahtavaa, että jaksan nostaa jo isompia puntteja kuin kaksi viikkoa sitten. Kyllä on mahtavaa treenin jälkeinen fiilis. Kyllä on mahtavaa tuntea se energia, jota liikunta tuo muuhunkin elämän. Ja mitä yllättävin havainto: Kyllä on mahtavaa, että kesken arki-illan hässäkän voi vetäytyä tunniksi alakertaan suhailemaan stepperillä ja nostelemaan puntteja niin, että sillä välin kotona lapsi oli ruokittu, pesty ja nukutettu. Nyt en ihmettele enää yhtään sitä, kun perheelliset haluavat välillä urheilemaan ;)

Kertokaapa mulle nyt omasta suhteestanne liikuntaan. Kuka on kokenut juuri samanlaisen liikuntaheräämisen kuin minä, ja kuka odottaa vielä flow`ta? Onko jollakin muulla pt, kuka vielä haaveilee sellaisen palkkaamisesta?

Niin ja : Koska tämä oma intoni ei tästä ainakaan laannu, millaisia postauksia haluisitte jatkossa liikunta-aiheesta lukea? Mutta toisaalta, ei huolta: Kyllä muitakin postauksia tulee ;)

Kivaa iltaa!

-Karkki-

* personal trainer -palvelu saatu bloginäkyvyyttä vastaan

P.S. Tällä Annan laatimella ohjelmalla mennään! Saa kopioida!

"Karoliinan treeni :)

  • Tee 10-15 minuutin lämmittely crosstrainerilla/soutulaitteella/pyörällä
  • Pidä sarjojen välillä 30-45 s. palautukset
  • Treenin jälkeen 5-10 minuutin loppuverryttely

1. Kyykky 3 x 15  (15-20 kg)
2.Askelkyykky + käsipainot  2-3 x 15 (5 kg)
3.Lantion nostot pallolla 2 x 15
4.Penkkipunnerus käsipainoilla 3 x 15  (4-5 kg)
5. Alaspainallus taljassa 3 x 15  (7,5 -10 kg)
6.Ranskalainen pun. ist.  2-3 x 15  (4-5 kg)
7. Pystypunnerrus käspipainoilla 2-3  x 15  (3-4 kg)
8. Selän ojennus pallolla 3 x 15
9. Vatsarutistus pallolla 3 x 20"

Kommentit (9)

Daniella
1/9 | 

Kyllä kyllä kyllä! Liikuntaan jää koukkuun! Ja jotenkin musta tuntuu, että "pahin" koukku on tullut nimenomaan lasten jälkeen. Siitä urheiluajasta tulee monella tavalla niin arvokasta, mikä itsessään jo motivoi lähtemään. Hetki aikaa yksin, ilman että joku koko ajan huutaa "äitii!" Tällä hetkellä haaveilen salitreenaamisesta. Saleilu on todellakin mun juttu, mutta juuri nyt se ei ole mahdollista. Panostan nyt kestävyyskuntoiluun ja yritän huolehtia lihaskunnosta kotioloissa (joo, tosi hyvin menee...) Olen jopa siinä määrin innostunut lenkkeilystä, että lähitulevaisuuden haaveissa olisi puolimaraton! Urheilullista kevättä sullekin! :)

ph
2/9 | 

itse aloitin tammikuun alussa täysin nollasta. otin pt:n juuri tuohon ensimmäiseen kertaan. hän teki ohljelman jota vieläkin noudatan. tietty painot jo vähän muuttunut ;) seuraava tavoite olisi että olisi esim. jalkapäivät, olkapäät ym. eri päivinä, koska nyt on koko kehon ohjelma. Ruokapäiväkirjaa pidän itselleni, olen pitänyt tammikuusta. On helpompi jopa itse ymmärtää missä menee vikaan, koska tiedän miten kuuluu syödä.

Karoliina Sallinen
3/9 | 

Voi vitsi mikä supernainen olet! Puolimaratooni! Oliko sulla perusjuoksukunto ihan ok, kun aloitit lenkit? Vai aloititko nollasta? Mietin vain, miten saisin itseni myös lenkkipolulle... Kiinnostaako muuten lukea kotijumppavinkkejä, jos salille ei aina ehdi?

Karoliina Sallinen
4/9 | 

Mullakin on tavoitteena jatkossa ottaa noita täsmäpäiviä...jahka ensin saadaan kaikki lihakset heräämään tällä yleistreenillä. On muuten ihan totta, että jo se, kun itse joutuu laittamaan syömisensä paperille, auttaa oikeamman ruokavalion löytämisessä. Luulenpa, että suurin osa nykyihmisistä kyllä tietää mitä pitää syödä. Kun asiat kirjaa, ei voi fuulata itseään ;)

Daniella
5/9 | 

Aivan nollasta lähdin. Ensin lyhyitä lenkkejä ja pikku hiljaa pidentäen. Kaveri on kyllä ollut hyvä olla välillä mukana, koska yksin tulee juostua herkästi liian lujaa. Hyvät kotijumpat on todellakin tervetulleita! Yhtä olenkin pyöritellyt, joka tuli jonkun mainoksen mukana joskus, mutta on turhan reisipainotteinen.

Karoliina Sallinen
7/9 | 

On kyllä. Itse asiassa taloyhtiömme sosiaaliset tilat (kuntosali, lämpimät varastot, hyvät yhteiset sauna- ja pyykkitilat) saivat meidät varsinaisen oman kämppämme lisäksi ihastumaan taloomme ostohetkellä vieläkin lisää. Kun on pieni asunto, on hyvä, että voi levittäytyä toimimaan vähän laajemmallekin alueelle. Vielä kun saataisin sellainen Ruotsissa (tai ainakin Stokiksessa) käytössä oleva taloyhtiön yhteinen huoneisto, jonne yövieraat voisi majoittaa, olisi taloyhtiöasuminen täydellistä :)

9/9 | 

[…] aloitin kuntoremonttini joulun jälkeen, oli tavoitteeni käydä ennen kaikkea vain kuntosalilla. Personal trainerini kyllä ehdotti, että voisin kerran viikossa liikkua – vaikka sitten kävellen – ulkona, mutta […]

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

20140222-142557.jpg

20140222-142523.jpg
20140222-142523.jpg

20140222-142443.jpg

20140222-142413.jpg
20140222-142413.jpg
20140222-142337.jpg
20140222-142337.jpg
20140222-142248.jpg
20140222-142248.jpg
20140222-142217.jpg
20140222-142217.jpg

Moikkis!

Blogin facebook-sivua tykänneet jo tietävätkin, että tämä laiskamato on aloittanut kuntoilun Pasilan EasyFit –kuntosalin personal trainer Anna Kallion avustuksella*.

Treeniohjelmasta, ruokailuista, tavoitteista ja kokemuksista kuulette tänä keväänä varmasti paljon lisää, mutta nyt alkuun ajattelin kuitenkin kertoa teille vähän taustoja siitä, millainen liikkuja minä olen tähänastisen elämäni ollut.

Kun olin lapsi, isäni urheili kilpaa kestävyysjuoksussa ja triatlonissa. Urheilu oli siis lapsesta asti osa elämääni, ja niinpä pieni Karoliina liikkui jos jonkinmoisilla eri tavoilla. Maaseutumetsissä ja pihoilla pomppimisen lisäksi kävin tanssitunneilla neljävuotiaasta viisitoistavuotiaaksi asti, judotunneilla kulutin tatamia alakoulussa neljä vuotta, ja yleisurheiluakin tuli harrastettua ihan piirinmestaruustasolla koko lapsuusikä.

Yläkouluiässä kavereiden kanssa hengaaminen syrjäytti ajastetut urheilutreenit, mutta ei liikunnan harrastaminen kokonaan jäänyt. Huomasin, että teinikuohuntaan ja omien ajatusten pohdiskeluun auttoi ulkoilu ja lenkkeily. Niin ja kyllähän jonkinlainen nuoruuden kroppaepävarmuuskin kannusti liikuntaan sen vartalon ulkonäköön muovaavien vaikutusten vuoksia.

Lukiossa, yliopistossa ja vuosina ennen F:ää harrastin liikuntaa vain lähinnä kävelylenkkien ja punttisalin muodossa. Vaikken mikään himoliikkuja enää ollutkaan, kuului liikunta säännöllisen epäsäännöllisesti elämääni koko ajan. Mutta sitten tulin raskaaksi, ja urheilu jäi aivan tyystin.

Eihän raskaus, normaali sellainen, estä liikkumista juuri yhtään, mutta F:n odotus ei mennytkään aivan ongelmitta. Ensimmäiset neljä kuukautta oksensin kellon ympäri, vähintään kymmenen kertaa vuorokaudessa, ja raahautuminen alakerran Valintataloonkin tuntui siinä heikotuksessa urheilusuoritukselta.

Kun pahoinvointi alkoi helpottaa kuudentoista viikon kohdalla, tulikin uusia ongelmia. Selvisi, että istukkani oli osittain repeytynyt, ja jotta se pysyisi kiinni vielä tarvittavat 24 viikkoaa (ja F hengissä!), en saisi tehdä juuri mitään. Olin neljä viikkoa täydessä vuodelevossa, ja sen jälkeen en saanut nostella edes kauppakasseja.

Niinpä yhdeksän kuukauden urheilutauko, ja rankka vauva-aika tekivät sen, että ehdin kokonaan unohtaa liikkumisen ja sen tuoman ilon.

Kun käy töissä, tekee kirjoitushommia iltaisin, huoltaa kotia, viettää aikaa perheen kanssa, näkee kavereita ja tekee sataa muuta asiaa yhtä aikaa, on urheilu aika helppo unohtaa.

Uuden vuoden lupauksessani päätin kuitenkin ryhdistäytyä tältä(kin) osin! En halua, että olen kipeänä huono yleiskuntoni takia. En halua, että kroppani löpsähtää ennen aikojaan. En halua, että F saa sen kuvan, ettei naisten tarvitse liikkua ollenkaan. Sillä Eskohan liikkuu siis ainakin neljästi viikossa sählyn, koriksen, lenkkien ja kuntosalin parissa.

Tässä siis vähän taustaa kuntoilukevääni pohjaksi.  Ja pidemmällekin: Haluan, että liikunnasta tulee taas elämäntapa. Ei minusta mikään fitness-nainen tule. En usko, että urheilusta tulee minulle uskonto. Mutta jonkinlainen peruslihaksisto, jaksaminen ja vähän sopusuhtaisempi kroppakin olisi tavoitteena. Se olisi perheenäidille jo ihan riittävä tavoite, vai kuinka :)

Innon lisäksi mielessäni on tietysti monta kysymystä: Kuinka ehdin urheilla kaikessa tässä haipakassa? Entä jo laiskottaa? Joudunko luopumaan jostain – esim. kämpän siisteydestä tai postaustahdistani – liikunnan vuoksi?

Kaikkiin näihin kysymyksiin ja paljon muuhunkin saatte vastauksen kevään aikana. Nimesin kuntoilusarjani nimellä Karkin EasyFit – treenaus, jotta löydätte sen kätevästi tuosta postausten oikealta puolelta, kategoriat-palkista.

Ja nyt kysymykset teille: Jäikö liikunta teiltä raskaus- tai vauva-aikana? Oletteko löytäneet liikunnan uudelleen? Ja kuinka ylipäätään raivaatte urheilulle aikaa?

Energistä päivää!

-Karkki-

*PT-palvelut saatu bloginäkyvyyttä vastaan

 

 

 

 

Kommentit (10)

Anu+2
1/10 | 

Itsellä jäi liikunta esikoisen raskausaikana, siihen asti kävin vähintään kolme kertaa viikossa salilla ja lisäksi tuli päivittäiset ulkoilut kahden ison koiran kanssa. Raskausaika oli yhtä oksentamista ja pahoinvointia alusta loppuun aikä liikunta siinä vaiheessa edes käväissyt mielessä. Esikoisen kanssa elämä ei lähtenyt sujumaan ruusuisesti vaan niin äidillä kuin lapsella oli harminsa (masennus yhdistettynä todella vakaviin allergioihin). Paino jäi siihen missä se oli sairaalasta lähtiessä ja fiilis oli kökkö kun kroppaa ei tuntenut lainkaan omakseen. Tuli toinen raskaus pahoinvointeineen mutta vauva-aika sujuikin hyvin, paino lähti arkiliikunnan ja onnistuneen imetyksen ansiosta laskemaan itsestään. Nyt projektina on talonrakennus töiden ohella mutta ensi syksynä on toiveissa päästä uudestaan pitkän tauon jälkeen salille, kesäksi suunnittelin juoksukoulua vaikka olen koko elämäni inhonnut lenkkeilyä :D Kyllähän se liikunta auttaa arjessa jaksamisessa mutta olen miettinyt myös samaa että mitä jos laiskottaa, mitä jos osa hommista jää kotona tekemättä, mistä olen valmis tinkimään oman hyvinvoinnin vuoksi. Tässä on ainakin itsellä paikka kasvattaa tervettä itsekkyyttä :)

2/10 | 

Harrastin tanssia säännöllisesti viikolle 24 asti ja pienten lasten treeneissä ohjatessa pompin viikolle 36 asti. :) Tsemppiä treeneihin! :)

3/10 | 

Kolme lasta ja miehellä vaativa työ kellon ympäri ja viikonpäiviä kyselemättä: minulle säännöllinen liikunta on vaikeaa.
Tekosyitä, sanovat toiset.
Ehkä niin, mutta mielelläni kävikin viikosta toiseen niillä samoilla ryhmäliikuntatunneilla, joissa sitten " tietäisi mitä saa". Ettei joka kerta keskittyminen menisi uuden askelsarjan oppimiseen ja perässä pysymiseen.
Yritän liikkua lasten kanssa. Polkupyörät ovat meidän juttu.
Kaipaisin tuota säännöllisyyttä, se helpottaisi itsensä tsemppaamista.

Daniella
4/10 | 

Junnuna harrastin kilpaurheilua, kun se jäi, jäi urheilukin. Kaikenlaista kokeilin ja aloitin, mutta säännöllisyys uupui. Lenkkeilyn aloitin ties kuinka monta kertaa sen helppouden takia, mutta aina kyllästyin kun tuntui, etten kehity. Sitten innostuin salitreenaamisesta, mikä jäi toista lasta odottaessani. Oli yksinkertaisesti liikaa tekemistä ja kotiäitinä kuukausimaksutkin alkoivat tuntua liialta.

Noin 8 kuukautta toisen lapsen syntymän jälkeen lähdin lenkille ja hurahdin. Tajusin vihdoin, miksi sitä hehkutetaan. Nyt elämäntilanteeni oli oikea saamaan juoksemista irti se ilo, minkä siitä voi saada. Joka päivä koko päivän, olen lasten kanssa. Esikoinen ei nuku päiväunia, joten lepohetkiä ei päivän mittaan hirveästi ole. Lenkkeilystä saan juuri sen kaipaamani nollauksen, saan kuunnella lempimusiikkiani, järjestellä ajatuksiani ja samalla saan hikoilla. Toisinaan voin myös pyytää mukaan ystävän, jonka kanssa saamme jutella rauhassa ilman lasten keskeytyksiä. Olen myös huomannut kehittyneeni. Pystyn tekemään yhä pidempiä lenkkejä ja mielessä siintää jo tulevaisuudessa puolimaratonin juokseminen. Tämän lisäksi käyn lauantaiaamuisin kunnan ohjatulla jumppatunnilla, jossa tulee hoidettua lihaskuntoa. Tällä hetkellä minulla on todella paljon aikaa urheilla, koska mieheni pystyy olemaan paljon lasten kanssa tarvittaessa. Nyt olemme anoppilassa, eikä tarvitse harmitella väliin jääviä ryhmäliikuntatunteja, lenkkarit ja trikoot vaan kassista esiin ja aamu käyntiin lenkillä!

Karoliina Sallinen
6/10 | 

Mä kävinkin Elsa jo heti postauksen tullessa katsomassa sun uuden liikuntamuodon. Voi kun into säilyisi! Siellä ja täällä!

Karoliina Sallinen
7/10 | 

Olen kyllä kateellinen kaikille teille, jotka jaksatte juosta pitkää matkaa! Uhreillessanikin olin aina se, joka oli hyvä lyhyillä matkoilla, mutta täysin surkea pitkillä lenkeillä. Jotenkin minulla on sellainen olo, etten KOSKAAN jaksaisi juosta kilsaa enempää. Aloititko juoksutreenit nollakunnosta?

Karoliina Sallinen
8/10 | 

Minua taas ennemmin tökkii ryhmäliikunta. Sain varmaan tanssiaikoinani tarpeeksi (vaikka lajia rakastinkin!) tarkoista treeniajoista, ja siksi sellainen omaan menoon sovitettavat liikunnat sopivat minulle. Tosin olisihan se ihanaa, jos voisi liikkua toisten kanssa. Pitää varmaan bongata taloyhtiöstä joku treenikaveri!

Karoliina Sallinen
10/10 | 

Olet oikeassa: Itsekkyys on tässä asiassa varmasti hyväksi! Ja eikös se ole kaikkien etu, jos äitikin pysyy terveenä?

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat