Kirjoitukset avainsanalla äiti ja tytär

karo2.JPG
karo2.JPG

karo5 (2).JPG
karo5 (2).JPG

Sen kengät on enää puolta kokoa pienemmät kuin minulla. Se osaa editoida videon, vinkata puhelimen päivityksistä ja tunnistaa tv:stä kasapäin sellaisia kasvoja, joista minä en ole edes kuullutkaan.

Aamuisin se haluaa leipää ja päärynää. Puuroa juuri silloin, kun sitä ei pakoteta syömään. Ja smoothien, jos siihen saa pillin.

Se seisoo jatkuvasti käsillään ja rymisee alas volttitreeneissä. Kiilaa virtuaalisesti Spotify-listallaan ja työntää pienet kätensä paitani alle vieressä istuessaan.  Ihan niin kuin silloin, kun hän oli vasta vauva.

Se tuomistee kiroilun ja lukee Koululaisen artikkelin kofeiinin vaaroista. Ihan vaan tiedoksi meille tietämättömille aikuisille. Ja päästelee suustaan välillä valheita, joita katuu syvästi, kun jää niistä kiinni. Ja vaikka ei jäisikään. Paljastaa sitten itse itsensä omantunnontuskissaan.

Se ei malttaisi illalla lopettaa lukemista laisinkaan ja kun sillä on asiaa, se kutsuu aikuiset ”puhumaan tunteista”. Ja jos asiat menevät hankalaksi, se kirjoittaa kirjeen. Toimiva tapa jo toisessa polvessa.

Nyt se on virallisesti kahdeksan. ”Vihdoin”, kuten hän itse sen sanoo. Vaikka minä haluaisin pitää hänet aina tuollaisena. Isona ja pienenä yhtä aikaa. Viisaana ja niin hömppänä.

Onnea rakkain aarteeni. Sinä pieni, jo niin iso, tytär. Elämän kokoinen ihmeeni. 

-Karoliina-

Kuva: Noora Näppilä  // Asut: Aarrekid (saatu)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (4)

Suttastiina
1/4 | 

Onnea 8-vuotiaalle!
Tyttäreni taisi täyttää kolme, kun kuulin ekaa kertaa Maarit Hurmerinnan laulavan biisin "Lainaa vain" ja sen jälkeen olen sen omistanut neidille aina hänen syntymäpäivänään. Itse en sitä kyynelittä pysty kuuntelemaan millään!
https://www.youtube.com/watch?v=Sc3k2sI8XME

vimperi
4/4 | 

Pahoittelut. Jostakin syystä sydänmerkistäni tuli tuo sotku kommenttini loppuun.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

P1010845 (1).JPG
P1010845 (1).JPG

P1010849 (1).JPG
P1010849 (1).JPG

P1010851 (1).JPG
P1010851 (1).JPG

Meidän välissä on melkein 23 vuotta ja 203 kilometria.

Ulkopuoliset sanovat, ettei uskoisi äidiksi ja tyttäreksi. Mutta kun meidät tuntee, tietää, että kyllä me olemme. Enemmänkin. Meillä on sama mieli, telepatiaa ja toistemme jatketut lauseet.  

Me huolehditaan ihan liikaa. Stressataan tienylityksiä, ambulanssin ääniä ja sitä, jos ei tullakaan sovittuun paikkaan, sovittuun aikaan.

Me soitetaan ainakin kerran päivässä. Aina aamuisin. Niin ja tekstataan isot asiat ja sellaiset, joissa kerrotaan, mitä laitetaan iltaruuaksi tai kenen pitäisi pudota Huippiksesta seuraavaksi.

Me kuullaan toisesta satojan ja tuhansien kilometrien päähänkin, millä mielellä toinen on. Silloinkin, kun sitä ei toivoisi. Siunaus ja taakka, ajatustenlukeminen.

Me rakastetaan hajuvesiä ja inhotaan korkokenkiä. Ja jos joku asia on naamassa oltava kunnossa, se on kulmakarvat.

Meidän mielestä ensin pitää miettiä ruoka ja sitten vasta muut asiat. Ja kun me halutaan katsoa jokin hyvä elokuva, se on Wallander. (Vaikka voikin käydä niin, etten minä jaksa edes valvoa elokuvan alkuun ja sinäkin nukahdat jo ennen puolen välin).

Meistä aivoilla on väliä. Ja tasa-arvolla. Meissä virtaa mummolta peritty luontainen feministiveri. ”Ei aina tarvitse sanoa, mitä ajattelee”, sinä sanot minulle ja heti seuraavassa lauseessa jo itse rikot omaa ohjettasi.

Meillä on teräväkieli ja sen alla lempeä sydän. Me pidetään puolia ja taistellaan, mutta sen jälkeen itketään hiljaa omissa huoneissamme. Me halutaan puhua kaikki asiat halki ja sitten ei lopulta kuitenkaan. Ei silloin, jos ne liittyvät liikaa meihin itsemme. Ja kun me saadaan kaunista palautetta uudesta kampauksesta, on meistä ihan relevantti kommentti vastata siihen ”nii vissiin”.

Me ollaan kovia kiroilemaan ja hyviä organisoimaan. Me ollaan järjestelmällisiä ja me tehdään listoja. Järjestetään juhlia, katsotaan kesällä mökkijärvelle saunan jälkeen ja sanotaan, ettei mikään voisi olla parempaa.

Leijonaemo on typerä ilmaus. Olen melko varma, että niin on sinustakin. Sellainen maailmoja syleilevä ja teennäinen. Mutta sellaisia – leijonaemoja – me taidamme molemmat kuitenkin olla. Vahvoja naisia, joille tärkeintä on perhe. Joille oikeasti millään muulla ei lopulta ole merkitystä.

Kiitos äiti, että olet minun äiti ja F:n mummo. Kiitos, että olet se, kenen neuvot ovat tärkeimmät, vaikken neuvoja koskaan haluakaan kuunnella, kuten hyvin tiedät.

Rakastan sinua!

-Karoliina-

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mä ja mun tytär ollaan erilaisia. Tumma ja vaalea, pitkä ja lyhyt. Niin ja; herkkä ja järkityyppi. Hyvä heittämään palloa ja huono viskaamaan sitä edes metrin päähän. Toinen nukkuu suu auki, toinen kiinni. Toisella on aamulla virtaa ja toisella vasta myöhemmin. Toinen narskuttaa hampaita ja toinen kuuntelee sitä kauhistuneena. Toinen muistaa puolituttujenkin nimet, toinen saattaa unohtaa välillä jopa omansa.

Mä ja mun tytär ollaan kyllä samanlaisiakin. Meissä on samaa lihaa ja meissä on pippuria. Me hermostutaan helposti ja lepyttään vielä helpommin. Me halutaan pelastaa kodittomat lapset ja eläimet, syödä karkkipussi kerralla kokonaan ja kutittaa toinen toisemme hikisiksi ja hysteerisiksi. Me luetaan kirjoja ja kysellään vaikeita. Tuijotetaan silmiin ja odotetaan, että toinen tekee saman. Halutaan tietää totuus, aina. Niin ja kun meitä harmittaa, me ollaan surullisia ja silloin me halutaan syliin ja itkeä hetki, koska viiden minuutin päästä pitää taas jo mennä.

Ja iltaisin, kun me mennään nukkumaan - mä ja mun tytär - me annetaan sata suukkoa. Ne lasketaan. Meidän mielestä ei saa huijata.

-Karoliina-

Kommentit (15)

4/15 | 

Ihana ❤ olen niin onnellinen omastakin tyttärestä ja toisaalta haluan nauttia tästä taaperoajasta mutta toisaalta taas odotan näkeväni millainen luonne hänelle tulee ja kaikkea ihania äiti-tytär-asioita ?

Nippe
5/15 | 

Vanhimmat tyttäret (yleensä vielä esikoiset) tulevat usein isäänsä?
Ainakin meidän lähipiirissä?

Nippe
7/15 | 

Hei, piti vielä kysymäni kuinka pitkä Neiti F jo onkaan?
Oma viisivuotias tyttöni (syyskuussa 6) käyttää 122cm vaatteita.

Jutta
8/15 | 

Mulle tuli tästä postauksesta niin hyvä mieli, tää oli oikea hyvänmielen postaus! ? Ja näytätte niin ihanilta ja onnellisilta! ?

Maiju
9/15 | 

Moikka!

Kiitos ihanasta blogista :). Tuli mieleen postauksestasi - miten pitkä olet? Tosi vaikea hahmotaa kuvien perusteella.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat