Kirjoitukset avainsanalla ainoa lapsi

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mä olen koko tämän eroprosessin aikana huomannut, että on paljon luontevampaa olla avoin perheasioista ydinperhe-elon kuin eroperhe-elämän aikana. En tiedä, johtuuko se vain siitä, että tämä nykyinen tilanne on minulle niin hirveän uusi, vai siitä, että kirjoittaessa erosta julistautuu helposti joksikin tietynlaiseksi tyypiksi. Tajuatteko, mitä haen takaa? Parisuhteellisena sitä voi olla vaikka millainen, mutta eronneena sitä leimaantuu (ainakin minun päässäni) ERONNEEKSI. Ja silloin jos koskaan tulee tunne, että niitä ei julkisia asioita on vähemmän.

Olen kuitenkin päättänyt, että heitän oman stereotypiani ja ennakkoluuloni roskiin, ja pyrin olemaan jatkossa omista asioistani yhtä avoin kuin ennenkin. Se, mitä kerron F:stä tämän eron ja uuden tilanteen kohdalla, on kuitenkin toinen juttu.

Suhtautuipa lapsi vanhempiensa eroon kuinka ”hyvin” tahansa, ei käy kieltäminen, etteikö kyseessä olisi sellainen elämän kriisi, joka jättää jälkensä jokaiseen. Koko elämäksi! Kun kolmekymppinen ystäväni alkoi pari viikkoa sitten kertoa vanhempiensa 25 vuotta sitten tapahtuneesta erosta, hän alkoi kyynelehtiä. Tai kun toinen tuttavani kertoi omien vanhempiensa erosta, hän syttyi eloon ja kertoili, kuinka käänteentekevä – hyvällä tavalla – tuo erohetki oli koko heidän elämässään. Olipa ero lapsen tulevaisuuden kannalta negatiivinen tai positiivinen juttu, on se silti niin iso asia, etteikö siitä edes hetkellistä – yksityistä - kriisiä tulisi.

Olen koko bloggaajahistoriani ajan pohtinut viikoittain, millaisten lapsen asioiden esiintuonti on suotavaa ja mikä taas ei. Olen ajatellut, ettei niiden kuvien julkaisu, joiden ottamisesta F on nauttinut, ole kauheaa. Mutta esimerkiksi liian tarkkojen luonnekuvausten tai jopa pitkien virkesitaattien julkaiseminen menee jo sen rajan yli, joka ei ole minusta enää suotavaa.

Olen seurannut myös pitkän aikaa jo nettiä ja lapsia siellä eron aikana. Enkä tarkoita nyt vain eronneita bloggaajia tai mediapersoonia, vaan ihan tavallisia ihmisiä. Vaikka ymmärrän, ettei netiketti ole kaikille sama, olen silti kummissani siitä, kuinka avoimesti lapset otetaan somessa eroasiapyörteisiin. Moni vanhempi julkaisee lapsensa kipeitäkin tunnereaktiot muiden luettavaksi tai pui lapsen toiseen vanhempaan liittyviä asioita avoimesti eri somekanavissa. Minusta kaikki tuo on aika kauheaa. Mitä sitten, kun kymmenen vuoden päästä lapsi etsii netin pyörteistä tiedot siitä, mitä vanhempi on sinne ehkä omassakin tunnekuohussaan liian pikaisesti kirjoitellut? Ja kuinka surullista, jos lapsen yksityisestä asiasta tulee somekanavan ”viihdeuutinen”.

Moni teistä – aivan ymmärrettävästi ja kauniisti – kyseli, miten F suhtautui eroon. Mitä hän on sanonut, kommentoinut ja kuinka reagoinut. Nyt minun täytyy tuottaa teille kuitenkin pettymys. Vaikka meidän arki, asumisjärjestelyt ja minun tunteeni tulevatkin ihan varmasti päivien, viikkojen ja kuukausien aikana teille tutuiksi, päätin, että F:n oman yksityisyyden kannalta en totea hänen tuntemuksistaan muuta kuin ”tässäkin asiassa hän on ällistyttävän ihana, urhea ja älykäs tyttö”.

-Karoliina-

Kommentit (39)

Niiskuneiti
2/39 | 

Hyvä päätös olla kertomatta F:n liian henkilökohtasia ajatuksia! Vaikka itteenikin kiinnostais kuulla niin omasta mielestänikin tärkeempää antaa lapsen mietteiden pysyä yksityisenä. <3

Jenny
3/39 | 

todella fiksua ajattelua! Hieno teksti! Voimia arkeen ja tulevaan ja valoisaa kevättä ?

4/39 | 

Todella järkevästi ajateltu. Teet tyttärellesi suuren palveluksen tulevaisuutta ajatellen.

tätiO
7/39 | 

Todellakin näin! Halusi tai ei, poistitpa tai et, jäljet jää nettiin "ikuisiksi ajoiksi". Facebookin alkuaikoina laitettiin kuvia (ilman tägejä) lapsista, mutta todettiin sitten että ei, sitten kun he haluavat oman kuvansa nettiin, laittakoon sitten. Nyt tuli kommentti kun joku sukulaisista laittoi lasten hiihtolomasta kuvan fb:hen joiata ei nyt heti edes tunnista et "hei, ollaanks me nyt jotain kuuluisii"

Kaikki tavallaan. Mutta oikea päätös ehdottomasti. Ja mun mielestä mitä vähemmän tietoa, sen parempi.

Sen enempää teidän asioista tietämättä, ihana kuva sun instassa e:n uudesta blogista! Tuli hyvä mieli. Enkä oo mitään muutenkaa ajatellut teistä.. Pohtinu toki omassa mielessäni kaikenlaista mutta jääköön ne piiloon.

Halit sulle ja F:lle!!!

minttu
8/39 | 

Todella hieno kirjoitus! Ajattelet todella järkevästi tyttäresi parasta ajatellen. Arvostan . Luin aikoinaan kovasti blogiasi kaksplussalla. Sitten kiireiden takia blogien lukeminen jäi. Silloin jo blogisi oli ylitse muiden. Sinulla on ihastuttava, taitava tyyli kirjoittaa-joka tempaisee mukaansa! Valloittava tyyli jatkuu-hienoa! Toivon tsemppiä ja voimia uuteen elämäntilanteeseen! Elämällä on varmasti paljon ihanaa odotettavissa:)

KevätSääLämmittää
9/39 | 

Fiksusti kirjoitettu! Itse aiemmin laitoin someen kuvia lapsistamme, nykyään valikoin tarkkaan mitä kuvia laitan vai laitanko ollenkaan, nimiäkään en mainitse kuin etukirjaimin :) olin erittäin järkyttyneen vihainen kun eräs tuttava oli facebookissaan julkaissut kuvan meidän pojasta, ilman lupaa siis, perusteluna oli selkeä ajattelemattomuus ja se että hän on pojan kanssa kuvassa. Ei sillä etteikö tästä ihmisestä olisi mennyt maku jo aiemminkin...

Nautin blogisi lukemisesta ja toivotan teille oikein ihanaa kevättä! :)

Nanna
10/39 | 

On niin ihanaa, että maailmassa on fiksuja, mahtavia ihmisiä niin kuin sinä. Tämä kirjoitus taas allekirjoitti tämän. Hyvä päätös. Ihana lukea kirjoituksiasi uudesta elämästäsikin ja nautin lukea raikkaan rehellisiä ja kypsiä tekstejäsi. Halit Nannalta Santa Monicasta

Mirkkis
11/39 | 

Mä ihailen sun tyyliä (pukeutumisessa ja elämässä) koko ajan enemmän ja enemmän, you rock! Kauneutta ja hyvyyttä kevääseen! :)

Täti Topakka
13/39 | 

Ihanasti ajateltu! Vaikka F monessa tilanteessa on julkisempi kuin moni muu lapsi, ei hänen tässä kriisitilanteessa sitä tarvitse (eikä kannata) olla. Ero on lapselle iästä riippumatta todella iso asia, ei vähiten siksi että se "räjäyttää" koko arjen ihan erilaiseksi.. Aina parempi jos sitä ei tarvi tehdä julkisesti eikä joudu vanhempien tuskan välikappaleeksi.

Voimia teille, tehkää töitä sen eteen että yhteistyö Eskon kanssa sujuu jatkossakin kunnioittavasti ja rakentavasti, se helpottaa kaikkien jaksamista - lapsen erityisesti!

Anniina
15/39 | 

En ole vielä kommentoinut uusimpiin postauksiiksi, vaikka aina välillä olenkin blogiisi kommentoinut. Ensinnäkin toivon teille kaikkea hyvää. Toiseksi, kirjoitat ja käsittelet aihetta ihan todella fiksusti. Jos olen aiemmin ihaillut sua, nyt ainakin ihailen entistä enemmän. Oot aika supernainen! Joku muukin on toivonut työhösi ja kirjaprojektiisi liittyviä postauksia, minäkin toivon. Kiinnostavat kovasti, sillä olen itsekin samalla alalla opiskelemassa.

Tähän postaukseen: hienoa. Olen seurannut huolestuneena, mitä kaikkea vanhemmat jakavat lapsistaan netissä. Lapsilla on yksityisyys, jota pitää kunnioittaa. F:lle terkkuja, hän on ihanan oloinen tyttö <3 Itse en ole kokenut vanhempien eroa, mutta se todellakin on iso asia. Sellaiset tapaukset on niin surullisia ja vaikeita, missä jompi kumpi vanhempi on lähtenyt lapsen elämästä, syystä tai toisesta. Uskon, että hoidatte kaiken hienosti.

Sanna
16/39 | 

Hei, joka toinen suunnilleen on nykyään eronnut tai karannut, että se on ihan jo arkipäivää. Pääasia, että tietää itse miten asiat ovat :)

Itse vetäisin (jos olisin bloggari) lapsen kanssa samaa linjaa kuin sinä.

Rosa
17/39 | 

On kyllä todella julmaa ja ajattelematonta laittaa someen kuva toisen lapsesta ilman lupaa! Alkoi ihan ärsyttämään :D

Sini
18/39 | 

Ihan hyvä päätös olla kertomatta F:n ajatuksia. Eron hetkellä lapselle on tärkeää kertoa että hän on täysin oikeutettu näyttämään tunteensa, ja ettei vanhempien ero ole mitenkään lapsen syytä. Omien vanhempieni erossa kävi juuri päinvastoin.
Tsemppiä teille!

20/39 | 

Tosi esimerkillinen linjanveto ja kirjoitus!

Kaikkineen koen, että elämä sosiaalisessa mediassa on jatkuvaa omien ja toisten rajojen hakemista. Me olemme ensimmäinen sukupolvi, joka asiaa ja tämänkaltaista julkisuutta joutuu miettimään. Samalla emme tiedä, mitä tulevaisuus tuo. Uskon, että useimmat varmasti yrittävät tehdä parhaansa, kuka syvästi harkiten, toinen ajattelemattomuuttaan.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
f2
f2

Kun aloin odottaa F:ää, ei minulla tai meillä ollut vauvakuumetta. Tiesimme faktojen perusteella, etten ehkä tulisi – ainakaan helposti – raskaaksi, joten valintamme oli järkiratkaisu. Halusimme yhdessä lapsen, ja tiesimme, että mitä myöhemmin alamme yrittää, sitä huonommat mahdollisuudet meillä luultavasti on.

Kauan ajattelimme, että meille riittää yksi lapsi. Että jos meille on käynyt niin suuri onni, että olemme saaneet tämän ihanan tytön, ei kannata ahnehtia liikaa.

Viimeisen puolentoista vuoden aikana olen kuitenkin yllättänyt itseni useinkin ajattelemasta, millaista olisi, jos meillä olisi toinenkin lapsi. Olisiko raskaus siltikin mahtavaa kokea vielä kerran? Onko F lopulta yksinäinen ilman sisarusta? Saisinko vielä hoivata ihan pientä nyyttiä?

Vauvakuumeilu on ehkä väärä sana. Kun en minä niinkään vauvaa pelkästään halua (tiedättehän ne juurikin vauvoihin hurahtaneet yksilöt?). Haluaisin, että perheemme olisi vielä yhtä jäsentä isompi. Haluaisin nähdä, millaista olisi olla neljän tiimi kolmen sijaan. Haluaisin, että F:llä olisi joku, joka olisi ylitse kaikkien muiden. Haluaisin, että meidän koti täyttyisi samanlaisesta äänten ja ihmisten sekamelskasta, millaista minun kodissani lapsuudessa oli, ja millaista siellä varsinkin nykyisin on, kun jokainen meistä sisaruksista tuo yhteisiksi viikonlopuiksi saman katon alle omat tapansa, poikaystävänsä, lapsensa ja ajatuksensa.

Mikään pakottava tarve minulla ei ole saada toivettani todeksi. Ei ole sellainen riipivä olo. Ei sellainen, että elämäni ja sen tarkoitus olisivat pilalla ilman toista lasta.Olenhan kauhean onnellinen näinkin.

Ehkä tämä onkin sellainen aika kiva tunne: Vaaleanpunainen, pieni toiveentäyteinen hetki, jolloin voin leikitellä ajatuksella tulevasta.

Niin ja joo. Edelleenkään en haluaisi vauvaa vielä. Ei siis kannata kytätä vatsanseutua. Mutta ehkä joskus. Olen antanut itselleni luvan ajatella, että ehkä.

Mitenkäs siellä puolella ruutua? Vauvakuume vai jotain muuta?

-Karoliina-

P.S. Instagram-tiliäni seuranneet näkivät tänään, kuinka yritin Lähiömutsi-Hannen perheen uuden tulokkaan avulla aivopestä Eskoa samoille vauvakuumefiiliksille minun kanssani :)

Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Kommentit (81)

Heidi
2/81 | 

Olen pitkään miettinyt,että onko minulla vauvakuumetta vai onko se vaan niin,että haluan että meilläkin on kolme lasta.
"Takapenkki täynnä" metodilla. Sitten tulen aina järkiini ja ajattelen etten ehkä jaksaisikaan.
Meille kaksi oli itsestään selvää mutta kolmatta tuskin tulee. Jos joskus kuitenkin käy niin,että ehkäisy pettää tahtomattaan ja oikeasti pettää (eikä niin että unohtaa esim. Ottaa pillerin oikeaan aikaan) vaan että kaikkensa on tehnyt ja silti. Sitten neljästä tulisi viisi. Mutta samalla tiedän,että jos tulee kolmas niin se on sitten siinä.
Ps. Blogi on ihana. Kumpa itse saisi tuollaisen perheen ystäväksi kuin te olette :-) !

3/81 | 

Voi mä niin rakastan vauvoja ja oma on jo 5-vuotias. Minulla siis ehkä just tuota vauvakuumetta, eikä sitä, että haluaisin oikeasti isompaa perhettä. Ainakaan vielä. Onneksi mulla on siskot ja paljon kavereita, jotka hoitavat mun vauvakuumetta just sopivasti! ;) Hinku omaan vauvaan voisi olla kova ilman heitä. Ikääkin mulla on vasta 23, niin tiedän, että kerkeän joskus, jos on vielä tulevaisuudessa tullakseen. :)

4/81 | 

Komps tälle.

Minäkään en vauvaa varsinaisesti kuumeile (etenkään kun edellisestä toukasta on vasta puoli vuotta), mutta yhä enemmän ja enemmän se pyörii mielessä. Yllätän itseni pohtimasta kauniita nimiä jne. jne.

Eli ehkä sitten joskus.

Toisaalta hirvittää se tuplatyömäärä, se meteli, onko raha-asiat kunnossa ja niin edelleen, mutta sitten taas toisaalta – onhan tuo ykkönenkin ehdottomasti kaiken sen arvoinen ja enemmänkin, ehkä sen muutaman vauhtivuoden jaksaa ja suuriin osa ihmisistä sanoo pikkulapsivuosien olleen heidän elämänsä onnellisia.

EN TIIÄ. Harmi, kun ovat vielä niin söpöjäkin. Ja rakastettavia. Kyllä vaan ulkonäöllä saa kaikenlaista anteeksi ;D.

<3 Hannele
http://www.rakkaudellahannele.fi

Hulma
5/81 | 

Täällä podetaan kovaa vauvakuumetta!! Tyttömme on vasta reilun vuoden ikäinen, joten kiire ei ole, mutta toinen lapsi on toivotettu tervetulleeksi. Vaikka olemme sopineet, että paineita raskautumisesta ei oteta, petyn joka kerta kun ne pahuksen kuukautiset alkavat. Tyttömme on ihana ja on vaikea uskoa, että kukaan muu olisi puoliksikaan niin ihana, mutta toive neljän hengen perheestä on vahva. Ja nykyään katsoessani pieniä vauvoja tunnen taas sen tarpeen ottaa syliin ja katsoa syvälle silmiin. Vaikka tyttäremme koliikkiaikoina vannoinkin, ettei enää IKINÄ!!! :-D

Mariaannakatriina
6/81 | 

Pieni vauvakuume iskee kun ystävät saavat lapsia, mutta en olisi valmis toiselle lapselle vielä. Ehkäpä sitten kun on opiskellut ja päässyt työelämään. Toisaalta yksi lapsi tällä hetkellä riittää kun on itsestään lapsen kanssa :) tää on niin kaksi puoleinen juttu, haluaisin vielä kokea tämän vauva-ajan ja kaiken sen tai sitten vaan olla tyytyväinen yhden lapsen kanssa :D

Mintze
7/81 | 

Meillä on kaksi ja hyvä on näin. Tai en mä oikeastaan niin varma ole, etteikö kolmas olis kiva...
Mutta meidän autoon ei mahdu kolmatta autoistuinta, ja mulla on vaan kaks kättä, joilla voi siis ottaa jokaista lasta kädestä kiinni. Ja kahden lapsen kanssa on helpompaa lähteä lomalle (hotelli, laiva, lentokone jne.) ja kaks lasta on helpompi antaa viikonlopuksi anoppilaan hoitoon (tuskin ne kolmea ottais!).
Mutta yksi raskaus, jossa olin 2kk vuodelevossa ja yhteensä neljä keskenmenoa taitaa pelotella mua vähän liikaa, yrittämään kolmatta..

Mutta en mä kuitenkaan ihan varma ole.

T: Mintze

Minä vain
8/81 | 

VAUVAKUUMETTA!!! Vuoden päivät olen nyt enemmän lapsesta haaveillut ja nyt alamme mieheni kanssa olla samoilla linjoilla asiasta eli ehkä haaveeni tulee vielä jonakin päivänä todeksi. Ikäkin liihottelee jo 30 hujakoilla niin mukava antaa raskaudelle jo mahdollisuus:)
Bloginne on muuten huippu! Luen joka postauksen ja seuraan teitä myös instassa. Huippua, jatkakaa samaan malliin<3

Misu
9/81 | 

Minä aina ajattelin että hommaan lapset aina ns "pienellä ikäerolla" eli ikäero voisi olla joku n. 2-3v.. Mutta kuinka ollakkaan juuri kun olin alottanut jatko-opinnot niin raskaustesti näytti plussaa ja tottakai me toivotimme tulevan perheenjäsenen tervetulleeksi ja minä pistin opinnot jäihin.. Nooh nyt poika on 1v2kk ja olen juuri alottanut opinnot uudestaan ja minua raastaa se ajatus että joudun odottamaan että saan opinnot loppuun yms ennen kun laitamme toisen lapsen tulemaan :/ minua jotenkin harmittaa se että poika tulee olemaan ainakin sen 5v ennen kun pikkusisarus edes tulisi laitettua alulle :( minusta tuntuu että minulla itselläni on joku ikuinen vauvakuume ja se ei yhtään auta kun tiedän että seuraavaa ei tule kun vasta parin vuoden päästä ja se kun ystävät saavat kokoaika vauvoja :D mutta tsemppiä teille ja jos päätätte tehdä toisen lapsen niin se olisi ihanaa :)

19/81 | 

Jos mieheni ehdottaisi vielä neljättä, olisi ehdottomasti heti messissä. Mutta toisin kuin kakkosen ja kolmannen kohdalla, sellaista kipeää tyhjää syliä en (onneksi) enää pode. Se oli todella riipivää!

annanna
20/81 | 

Itse olen isosta perheetä (ainakin nykymittapuun mukaan). Meitä on viisi lasta ja itse olen vanhin. Teininä minusta oli niin ärsyttävää ja noloa (:D tietenki!) et meille vaan tulee lisää ja lisää lapsia ja kavereilla oli ehkä yksi, joillakin kaksi sisarusta. Nykyisin olen todella kiitollinen ja iloinen sisaruksistani. Siksi haluaisinkin, että itsellänikin olisi useampi lapsi. Tällä hetkellä on yksi reilu vuoden ikäinen. Ja toiveena olisi että hän jossakin vaiheessa kaksi sisarusta vielä saisi. Mies tyytyisi kahteen lapseen. Eli saapa nähdä kumpi "voittaa". Toisaalta eihän sitä voi koskaan tietää saako yhtään enää, mutta toiveita tietenkin saa olla :)

Ninni
21/81 | 

Paljon on asiaa tullut pohdittua ja erilaisista näkökulmista. Minulla on pian 2v täyttävä tyttö ja nyt olemme vaiheessa jossa toiveena olisi saada hänelle sisarus.
Alun alkaen olen halunnut lapsia ja ajatellut, että kaksi lasta olisi ihana saada.
Ensimmäisen raskauden jälkeen olin edelleen samaa mieltä ja toivoin että lapsilla olisi max 2 vuotta ikäeroa. Noh siinä vauvavuoden tiimellyksessä ja kaikessa väsyttävyydessä se alkoikin tuntumaan liian nopealta aikataululta. Pohdin puolisen vuotta, että haluanko toisen lapsen vai olisiko yksi lapsi riittävä meidän perheelle. Välillä olin täysin sitä mieltä etten halua toista lasta ollenkaan, ikinä.
Aika kuitenkin kului, tyttö kasvoi ja kehittyi ja alkoi kaipaamaan leikkikavereita joita ei täällä keskellä mettää asuvilla juurikaan ole. Aloin uudelleen pohtimaan että olisihan se ihanaa saada toinen lapsi ja heistä olisi toisilleen seuraa. Viimeistään siinä vaiheessa olin varma että haluan toisenkin lapsen, kun tajusin millaista oma elämäni olisi ilman iso- ja pikkusiskojani. Sisarukset ovat jotain todella arvokasta enkä halua, että tyttöni jää siitä paitsi. Kukaan muu ei ole yhtä hyvä kuuntelemaan valitusta ärsyttävistä vanhemmista, kuin oma sisarus :D
Näinpä siis toiveissa olisi raskaus ja toinen lapsi. Siihen se lapsiluku minun osaltani saa jäädäkin. :)
Kärjistetysti voisi sanoa, että ensimmäisen lapsen "hankin" itsekkäistä syistä ja toisen lapsen epäitsekkäistä syistä. Molemmat varmasti kuitenkin yhtä rakkaita ja toivottuja lapsia tulevat olemaan :)

tätioranssi
22/81 | 

Tää on pahin postaus ikinä. En tiedä miten rehellisesti uskallan vastata

tätioranssi
23/81 | 

Tää on pahin postaus ikinä. En tiedä miten rehellisesti uskallan vastata

tätioranssi
24/81 | 

Ja pahinta on että iso osa tekstistä jää pois? Eh? Yritin laittaa sen kolmasti. Nysäkirjoitusta ei tarvitse julkaista...

Emppula
25/81 | 

Ei ole kuumetta, kolme lasta sen sijaan löytyy.. Meidän perheessä kuumeilee neiti 4,5v! Haluaisi pikkusiskon kun isoveli ja pikkuveli jo on!

-A-
26/81 | 

Ninnin kommentti on kuin minun ajatuksistani! Sisaruussuhde on pisin ihmissuhde elämässä ja siksi niin ainutlaatuinen. Toinen lapsi on näin ollen tervetullut <3

Vipe
27/81 | 

Kävin katsomassa viiden viikon vanhaa vauvaa siinä toivossa,että tulisi se maaginen biologinen himo toiseen baabyyn..Mutta ei! Vaaveli oli tietysti supersöpö, mutta ei taida tälle tädille sitä vauvakuumetta koskaan tulla! Harmi sinänsä, nyt pitää pohtia asiaa vain tylsällä järjellä:/

elisa
28/81 | 

Itsellä löytyy kolme lasta ja nuorin täyttää kohta 2 vuotta. Nyt viimeisen puoli vuotta on tuntunut vaan niin kamalan haikealta, että tää "vauvakin" on jo näin iso ja huomaa miettivänsä jos vielä kuitenkin yksi. ;) Kun on kolme poikaa niin oishan se kiva jos vaikka seuraava olis tyttö. Oman äidin kanssa meillä on todella hyvät välit ja tehdään paljon kaikkea kivaa yhdessä ja ollaan hyviä ystäviä niin haluaisi joskus samaa oman tyttären kanssa. Mutta, kun ei tällä hetkellä nyt oikeen jaksais ja sit pitäis taas ostaa isompi auto ja kotiinkin tarvittais sitten melkein yksi huone lisää ja ja ja.. Mutta silti edelleen huomaan miettiväni et jos kuitenkin vielä yksi, saas nähdä. :)

elisa
29/81 | 

Voihan poikienkin kanssa kaikkea yhteistä kivaa tehdä mutta ainakaan vielä ei ole samanlaisia intohimoja löytynyt. :)

30/81 | 

Moikka!

Laitan kommenttia ihan eri näkökulmasta. Itse olen ainoa lapsi ja isäni vielä kuoli minun ollessa pieni. Eli perheemme oli pieni. En kuitenkaan koskaan ollut yksinäinen. Olin tietenkin päivähoidossa ja asuimme alueella, jossa pihalla oli paljon lapsia. Opin leikkimään yksinäni ja mielikuvitus tietenkin kehittyi siinä. Kun äitini löysi uuden miehen vuosien jälkeen pelkäsin jopa, jos tulisi pieniä sisaruksia. Ei onneksi. En ole koskaan kaivannut tuota "hengenheimolaista" eli sisaruksia. Ei ole niin automaattista, että sisarukset aina tulevat toimeen keskenään. Voi hyvinkin olla, että persoonat ovat vaan niin erilaiset, ettei heistä lopulta tule niin läheisiä.

Kiva kun pidätte blogia, mukavaa seurata tavallisia mutta niin iloisia touhujanne :-)

ps. Esko voisi vinkata toisillekin Iholla-miehille vlogien pitämisestä, jos kameran keskusteluja on ikävä!

Terhi
31/81 | 

Meille tuli se kaksi kaveria kerralla.:-) Touhua kyllä riittää, mutta poikien kanssa nyt ei ole ollut suurempia sairauksia tms, kunhan siitä alun keskosuudesta selvittiin. Välillä olen tolkuttoman väsynyt kolmivuorotyön ja kahden ehtiväisen kaverin kanssa, mutta pojilla on kyllä varsin tiivis veljessuhde, vaikka välillä tapellaankin. Eiköhän nämä kaverit meille riitä. Oli sen verran rankka raskausaika, että eiköhän yksi kerta riittänyt. Tosin yhden lapsen raskaus saattaisi olla kohdallani hyvin paljon helpompi. Meillä on onneksi myös huikea tukiverkko, joka on auttanut lastemme hoidossa. Mummot ovat ihan mielellään hoitaneet poikia, vaikka heitä on kaksi. :-) No tässä näitä yhden monikkoäidin hajanaisia ajatuksia. Hyvää jatkoa teidän perheelle! Aloin vasta seuraamaan sinun blogiasi, mukavaa luettavaa. Terkut Hankasalmelta! :-)

elina
32/81 | 

Varsinainen kuumeilu on tällä hetkellä takana, kun toisen lapsen la on ylihuomenna. Mutta ennen raskaaksituloa oli sydäntä riipivää jo muutaman kuukauden yrittäminen. Olen aina toivonut ja ajatellut kolmea lasta, joten vielä ei ole kaihoisaa tunnetta siitä, että tämä olisi viimeinen raskaus, vaikka ihan hyvin voisi ollakin!

33/81 | 

Minäkään en koskaan ole kokenut vauvakuumetta. Olen itse ainoa lapsi. En tiedä johtuiko siitä vai mistä mutta ensimmäisen lapsen saatuani en edes miettinyt vaihtoehtoa että perheeseemme tulisi enemmän lapsia. Kunnes kolmen-neljän vuoden kuluttua aloimme miettiä asiaa enemmänkin lapsen kautta. Myös mieheni on ainoa lapsi ja halusimme tyttäremme kokevan sisaruuden vaikka itse olimme jääneet siitä paitsi.
Olen vasta nyt vanhemapana ja lapsen syntymän jälkeen alkanut itsekin jollain lailla kaipaamaan sisarusta. Onneksi olemme niin onnekkaita että perheeseemme tuli myös toinen tyttö. Se siskosten suhde ja rakkaus on jotain ainutlaatuista. <3

waapo
34/81 | 

Kovasti halusin toisen lapsen silloin 'kun kuului' (eli 23v ikäerolla), hirveästi siihen painostettiin ja mies keryoi ettei ehkä ole enää ikinä valmis. Pyrin siis luopumaan siitä toiveesta tyystin, enkä enää kyllä vauva/lapsikuumetta pode, vaikka asia välillä harmittaakin. Ei vaan taida olla meidän juttu.

Eero
35/81 | 

Olen mietiskellyt tässä blogiasi lueskellessa, että miksi käytät tyttärestänne nimeä F? Olette kuitenkin tuoneet hänet julkisuuteen Iholla-sarjassa omalla nimellään ja kasvoillaan.

Erin
36/81 | 

Meillä on neljän tiimi, niin sopiva niin rakas ja näin on niin hyvä olla. Nyt eka on ekaluokkalainen ja toka viskari. Huii! kohta päiväkotiajat täysin ohi. Pitkä on ollut tämä aika, mutta käsittämätöntä että päiväkotia meidän perhe ei kohta tarvitse. Yks osaa lukea, kohta toinenkin. Mullei juurikaan vauvakuumetta ole ollut. Olen myös jälkeenpäin ihmetellyt milloin tein päätöksen että tämä on meidän perheen koko? Monet tutut pohtii perheensä kokoa. En ole miettinyt sitä juurikaan, jotenkin tämä on ollut se jonka olen halunnut (tiedostan tosin sen että lasten saanti ei ole itsestäänselvyys). Joskus juttelenkin mieheni kanssa että miten ja milloin päätettii alkaa toista yrittää ei sitä musita kumpikaan :D Meillä taas mieheni olisi heti valmis jos minä olisin, mutta meidän elämässä on ollut monenlaista myllerystä parisuhdekriisesitä, äidin aikuiseksi kasvamisen kriisit jne. Nyt on niin ihanan tasaista ettei tätä pakkaa kyllä sekoiteta ihan heti niiltä osin miltä pystyy itse vaikuttamaan. Mutten toisaalta usko että sitä "oikeaa" aikaa yrittää toista/ekaa on koskaan. Itse olin teiniäiti ja vain utelias perustamaan perhe, vaikka vastuun kyllä tiesin, mutta toisaalta olin aika peloton - nielin elämän sellaisena millaisena se tuli vastaan. -26v teiniäiti- p.s haluan nukkua enemmän mitä vanhemmaksi tulen, en meinannut jaksaa tarpeeksi edes teiniäitinä.

Taina M
37/81 | 

Kuumeilu ja pähkäily on kivaa, se "tulisko vai eikö"- fiilistely. Mutta omalta kohdalta on se juna jo mennyt. Lapsia on neljä, kahden isomman kesken ikäeroa 1v 2kk ja kahden pienemmän ikäero 34 min... eli se iltatähti tuli tuplana. Nyt jo lapset sen verran isoja että kaksoset ovat eskarissa ja tämä on ihan mukavaa aikaa, ei ole vaippoja vaihdettavana ja ei tarvitse räntäsateessa seistä hiekkiksellä. Meillä mies joskus vielä kipuilee viidettä mutta kyllä se on vaan niin että alkaa tulla ikä jo vastaan. Itsellä ei ole enää vauvakuumetta, saattaa johtua kyllä siitä että työskentelen vastasyntyneiden parissa.. =) Mutta ymmärrän hyvin tuon mietinnän siitä että jääkö se ainoa lapsi yksinäiseksi ja kaipaako hän seuraa. Siinä pähkinää purtavaksi... Toivotan vauvahaaveen huuruisia viikonalkuja! Omalta kohdalta pamperolandia kutsuukin töihin...

50/81 | 

Koska vuonna 2010 perustetun kolumnin aikoihin emme vielä tienneet, että vuonna 2014 olemme telkussa. Jos ohjelmassa olisi voitu "piipata" hänen nimensä pois, olisimme niin varmasti tehneet. Ei tunnu fiksulle, että viljelemme hänen nimeään ylmpäri nettiä. Varsinkin, kun hänellä ei ole aivan yleinen nimi.

P
56/81 | 

Tuttuja nuo ajatukset siitä, että haluaisi kokea sen nelikon kolmikon sijaan ja haluaisi antaa lapselle sisaruksen. Mutta niiden ajatusten lisäksi itselläni on myös aivan valtava vauva- ja raskauskuume (vaikka toisaalta en itsekään ole kovin innoissani siitä pikkuvauva-ajasta, elämä taaperon kanssa on vaan niin paljon kivampaa, mutta onhan ne pikkupikkunyytit niin ainutlaatuisen ihania sen pienen hetken)... Hoidoilla tahkotaan tätä toistakin, toivottavasti toiveemme täyttyy vielä jonain päivänä. <3 Toivon myös, että teidän toiveenne käy toteen sitten kun on sen aika. <3 Oli mukavaa lukea tällainen postaus. :)

neito
57/81 | 

Olin ensimmäisen lapsen jälkeen varma, että yksi lapsi riittää. Mies sai minut puhuttua toiseen, ja hyvä niin. :) Ihana kuopus on pian kolme. Mutta nyt mulla "lapsi kuume", en niin varsinaisesti ole vauvojen perään. Isommat ovat ihanampia. Mies ei ole samaa mieltä asiasta. Alkujaan puhuimme 2-3 lasta olisi kiva ja nyt mies on sitä mieltä, että 2 on riittävä. Itse olen kotoisin 2 lapsisesta perheestä, mies 3 lapsisesta. Vielä meillä on muutama vuosi aikaa päättää asia. Itselläni on vain vahva fiilis siitä, että meille mahtuisi vielä yksi lapsi, mutta en kyllä halua pakottaa miestäkään sellaiseen, mitä hän ei halua.

Lilli
58/81 | 

:`) <3 Voi eiiiiii.. Pieni kyynel vierähti poskelleni - oman ihanaiseni vauva-aika kun on vielä melkein käsillä, muttei enää ihan kumminkaan... Äitiys <3

Nuunu
59/81 | 

Ei ole kuumetta, kun eka vauva on parhaillaan matkalla maailmaan. :) Ei kyllä ollut ennen raskautumistakaan, vaan lähinnä sellainen järkiperusteinen "joskushan niitä on tehtävä" -ajatus. Samaten ajattelen rationaalisesti jo nyt, että mikä on sopiva aika seuraavalle lapselle, noin niinkun muun elämän puolesta. Vaikka eihän asiat aina mene niinkuin suunnittelee. :)

Toivottavasti en nyt onnistu vahingossa syyllistämään tms, kun kommentoin tuota haluaisiko F sisaruksen. Tietenkään en voi puhua muiden puolesta, mutta itselläni ei ole sisaruksia ja olen niitä kyllä kaivannut. Vaikka sen tiedostaa, että monet eivät esim. aikuisiällä ole läheisiä sisarustensa kanssa, niin jotenkin sitä toivoo että sellainen itselläkin olisi. Joku jonka kanssa olisi elänyt yhteisen lapsuuden ja siksi tuntisi hänet läpikotaisin (ja hän tuntisi minut). Itselläni on serkkuja, jotka osaltaan paikkaavat tätä "aukkoa". Hyviä ystäviä löytyy myös, mutta mielestäni paraskaan ystävyys ei voi tarjota sitä samaa mitä sisaruus on. Monet muut ainoat lapset eivät varmastikaan koe tätä asiaa samalla tavalla, eikä heille tässä välttämättä ole mitään ongelmaa. Itse ajattelen, että näistä syistä haluan tehdä usempia lapsia, jos niitä meille suodaan. :)

tätioranssi
61/81 | 

Hih. Pitkä kirjoitukseni ei koskaan tullut perille.

Anyway. Mulla on vauvakuume ollut pitkään ja kuopuksen synnyttyä kymmenisen vuotta sitten vannoin ettei enää ikinä! Aika kultaa muistot ja vielä vois pyöräyttää kolmannen. Paitsi että-syitä alkaa kyllä olemaan enemmän kuin plusasioita...töissä tapaan kuitenkin pieniä taaperoita yllinkyllin joten kuume on laantunut hyvin..alkaa ikääkin olla jo että saan heittää hyvästit... Vauvoille. Omille vauvoille. Kaksi siis riittää meille. Ovat kahden vuoden ikäerolla mikä on passeli.

Onnea teille!

Jonsbe
69/81 | 

Vakavankepeää vauvakuumetta täällä ilmassa. Ensimmäisestä lapsesta salaa välillä haaveilen vaikka toisaalta järjellä ajateltuna sen aika ei ehkä ihan vielä ole. Työni puolesta saan kaikkien onneksi hoivata ja nähdä pikku nyyttien sekä vähän isompienkin nuhanenien huonot ja hyvät hetket. Ainakin toistaiseksi se tuntuu minulle riittävän. Vaikka onhan oma lapsi aina jotain paljon suurempaa. Toisaalta nautin vielä niin paljon rakkaiden kanssa ulkona olemisesta sekä kunnon yöunista että haaveilun tasolla täällä vielä pysytään. Innolla kuitenkin odotan sitä päivää kun tulevaisuudessa toivottavasti oman pienokaisen saan syliini :)

Elli
70/81 | 

Hih,

Mä ajattelin, et sut on teurastettu täällä kommenttiboxissa, mutta sullahan on ihan huippuja lukioita joilla on hyviä ja hyväksyviä mielipiteitä:)

Meillä kaaaikkki kaverit on "hankkineet" sen toisen heti perään..mutta mä en vaan jaksa:D vaikka olis ihanaa että olis sisaruksia, ja toivonkin niitä tositosi paljon sitten vähän myöhemmin, niin mulle tää äitiys on ollut sellainen kasvutarina, että en vaan vielä oo valmis babyihin vaikka meidän prinsessa on jo 2!<3;)

Mulla itselläni on 3 sisarusta, eikä meillä ole keskenään oikein hyvät tai läheiset välit..vaikka on ikäeroa 2-10 vuotta..joten uskon, et se hyvä suhde sisaruksiin tulee jostain muualta kun ikäerosta. Ehkäpä siitä, et puuhaillaan paljon perheenä ja laitetaan perhe etusialle? Hankalia juttuja!

Jennni
71/81 | 

Oi, olisipa ihana seurata täällä blogissa sun raskausaikaa ja varmasti olisit hehkuva odottaja ! :) ihanaa ! lykkyä tykö

Emma
74/81 | 

hehei! Tyttäremme on ihana 3 vuotias ja hän tulee olemaan meidän ainokainen. En myöskään usko, että ainoana lapsena hän jäisi jostain paitsi. Itselläni ja miehelläni on sisaruksia ja näemme sen vanhemmuuden velvollisuutena antaa monipuoliset,rakastavat ja moninaiset kokemukset läheisistä ihmissuhteista. Oli se sitten sisar, serkku, ystävä tai jokin muu. Elämä on niin moninaista.Toista lasta emme halua, olemme onnellisen kiitollisia yhdestä terveestä lapsesta, synnytyksessä meinasi sekä tyttären että äidin henki mennä.saatikka kaikki muu siihen liittyvä. Joten seuraava raskaus olisi niin täynnä huolta ja murhetta että psyykkeemme ei sitä kestäisi. Haluamme nauttia tästä meidän kolmistaan perheestä ja olla kiitollisia siitä mitä meillä on.

Minni
75/81 | 

Itsellä on reilu 6,5v vanhempi isoveli ja koen aina kasvaneeni yksilapsisessa perheessä meidän ison ikäeron takia. Kun alan muistamaan perheen yhteisiä reissuja esim. 8 vuotiaana..isoveljeni oli tällöin jo vajaa 15vuotias, aivan eri elämäntilanteessa kuin minä, eikä lähtenyt mukaan esim. perheen yhteisille lomareissuille. Koskaan en muista edes leikkineeni veljeni kanssa. Tuo iso ikäero ja se, että veljeni on eri sukupuolta on varmasti syynä siihen ettemme ole kovin läheisiä. Uskon silti, että jos minulla olisi sisko olisimme varmasti läheisempiä ikäerosta huolimatta. Lapsena kyllä muistan paljonkin harmitellleeni miksi veli on minua niin paljon vanhempi ja valitin vanhemmilleni miksei veli voi olla tyttö.. :D Vanhempani sanoivat, etteivät halunneet kahta päiväkoti-ikäistä lasta aikoinaan. Ymmärrän heitäkin, mutta jos itselle lapsia tulee (tällähetkellä vielä tilaus-vaiheessa....toiv tärppää) niin en omille lapselleni noin isoa ikäeroa haluaisi. Tosin en silti ole varma haluanko ylipäätään enempää kuin yhden. Silti vaikka tunnen kasvaneeni yksilapsisessa perheessä, en ole koskaan ollut yksinäinen, aina on riittänyt serkkuja, kavereita ja naapurinlapsia :)

Sinulla on kadehdittava tilanne, että siskosi ovat parhaita ystäviäsi..itsekin vielä aikuisiällä haaveilen, että voi kun mulla olisi ollut sisko! :)
Tuttavapiirissäni/ystävissäni/sukulaisissani juuri ketään ei ole sisarustensa kanssa läheisiä, vaikka ikäeroa on sen 2-8v...johtuen pääosin eri sukupuolista ja luonne-eroista. Tuntuu, että moni sisaruspari ovat kuin yö ja päivä eikä aikuisiällä yhteistä juuri ole. Eli ihan automaatio ei ole että sisarukset ovat ystäviä vanhempana.

Halusin vain tuoda tämänkin näkökannan sinulle esille isosta ikäerosta lapsille...:---)

76/81 | 

Mä olen kuumeillut enemmän ja vähemmän esikoisen (3,5v) syntymästä lähtien. Mies ei ollut lainkaan samoilla linjoilla. Esikoisen vaatteiden jäätyä pieneksi, vein niitä kellariin sydän syrjällä, että tähänkään bodyyn en enää saa omaa pientäni pukea.

Välillä fiilikset olivat hyvät, välillä ei. Toisinaan sopeuduin ajatukseen, että meillä on yksi maailman ihanin tyttö, se riittää. Ja välillä taas mietin, että pitääkö todella jättää tämä mies, jotta saan sen sisaruksen neidille jota niin paljon haluan.

Itselleni tuo kaipaus toisesta lapsesta johtuu nimenomaan esikoisesta. Haluan hänelle sen sisaruksen. Itselläni on 5 vuotta nuorempi pikkusisko, ja ajatus siitä, ettei höntä olisi kaikki nämä vuodet ollut rinnalla jakamassa asioita kanssani, tuntuu kamalalta.

Noh, odottelu on tuottanut tulosta ja mies on lämmennyt ajatukseen uudesta vauvasta. Nyt sitten vain jännittämään ja odottamaan :)

Saana
79/81 | 

Hehe, täällä yksi kaksi vuotiaan äiti, joka ei haaveile toisesta ainakaan vielä, koska tarvitsen niin paljon unta. En voi hyvin, jos en nuku tarpeeksi. Silloin en ole hyvä äiti tai puoliso. Mutta ehkä just tollanen kutkuttava fiilis leikkiä ajatuksella. Enää en sentää koe sääliä tuoreita vanhempia tai raskaanaolevia kohtaan, kuten vaikka vuosi sitten. En ole sitä mieltä, että lapset kannattaa tehdä tiiviisti samaan univelkakonkurssiin. Jatka haaveilua Karoliina! Eskokin vielä alkaa haaveilemaan ihan varmasti..

Elmo
80/81 | 

Esikko 8vee, kuopus 5vee ja voi että kuinka ihanaa olisi ollut pikku kolmonenkin tehdä, mutta aina ei mene kortit tasan jakoon...kuopuksen sectiossa(molemmat lapset syntyneet leikkauksella virhetarjonnan takia) paha kohdun repeämä ja siitä tuomio No More Babies...liian suuret riskit...se niistä haaveista...
Nyt 29 vee päädyin sterilisaatioon muutama viikko sitten... En of an era...no more babies for us...haikeaa, mutta tavallaan helpotus... Onneksi kaksi ihanaa riiviörinsessaa pitää kiireisenä ja rakastaa ehdoitta <3

Así es la vida
81/81 | 

Joku kommentoikin jo suurista ikäeroista, joka myös itselleni tuli mieleen tähän aiheeseen liittyen. Itselläni on isoveli ja isosisko, ikäerot meillä 11 ja 14 vuotta, kun taas heillä keskenään vain kolme. Monesti pienenä tyttönä harmittelin kun sisarukseni lähtivät yhdessä riennoille ja minä jouduin jäämään vanhempien kanssa kotiin. Lisäksi en oikeastaan edes muista kovin hyvin sitä aikaa kun he ovat asuneet kotona, olen kuitenkin ollut ala-asteelainen kun molemmat ovat jo lähteneet opiskelemaan. Lapsuuden kavereilla oli saman ikäisiä sisaruksia joista saivat turvaa, minä taas tunsin oloni kovin yksinäiseksi.
Toki ikäero on jollain tavalla varmaankin vaikuttanut myös suhteisiin, mutta koen silti olevani sisarusteni kanssa melko läheinen. Jos jotain etuja pitää hakea niin oli tosi mahtavaa matkustaa junalla yksin viikonlopuksi sisarusten luo, käydä shoppailemassa ja ehkä huvipuistossa. Ne reissut olivat parhautta, ja ne taas eivät ehkä ole mahdollisia jos sisarukset ovat saman ikäisiä.
Nykyään harmittelen eniten esimerkiksi jouluja, jotka ennen olivat minulle juurikin sitä aikaa jolloin koko perhe oli koolla. Nykyään molemmilla sisaruksilla on jo omat perheet ja lapsia, eivätkä ainakaan koko joulua enää vietä lapsuuden perheen kanssa. Itselle kuitenkin perheenperustaminen on vielä näin parikymppisenä erittäin kaukaisissa haaveissa. Olenkin aina ajatellut että kovin suuria ikäeroja en omille lapsilleni haluaisi.
Ei kai näissä kuitenkaan mitään oikeita ja vääriä vastauksia olekaan, ja kaikissa ratkaisuissa on omat puolensa. Itse iloitsen tällä hetkellä suuresti sisarusteni lapsista jotka ovat minulle todella tärkeitä! Ja ehkä myös vähän korvaavat sitä että olin itse se nuorin lapsi :-)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Heippa!

Voi juku, miten rentoutunut fiilis. Esko ja F olivat Lahden isovanhempien kanssa viikonlopun Tukholma-Helsinkin-Tukholma -risteilyllä Siljalla, ja minä puolestani vietin viikonlopun pikkusiskojeni - Hipun ja Roosan - kanssa.

Koko viikonloppu siis pelkästään huonoa todella laadukasta Sallinen-läppää, herkutellua, lötköilyä, pitkiä yöunia ja yhdessäoloa.

Perjantaina suunnattiin aluksi meidän varastolle. Yksi viikonlopun to do -jutuista oli nimittäin varaston siivoaminen ja sieltä ensi viikonlopun kirppispöytää varten myytävien tuotteiden etsiminen. Yleisesti ottaen tuo homma olisi voinut olla tylsää, mutta kun apuna oli kaksi siskoa, vähän pirskahtelevaa ja Spottarin musat, meni työt aika vaihdilla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kun varasto oli saatu kuntoon, tehtiin ihanaa iltaruokaa (mm. rosmariiniperunoita ja jälkkäriksi suklaamoussea) ja vähän kauneushoitoja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Oltiin päätetty, että lauantaiaamuna nukutaan pitkään eikä hätiköidä minnekään, mutta koska kaikki olivat hereillä jo kasilta, päätetiin suunnata Jäähallin kirppikselle (ja sinne Esko ja minä menemme siis myymään ensi lauantain ja sunnuntaina muuten!).

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Roosa, tai siis viralliselta nimeltään Auroora (Auroora Aamurusko -blogin Auroora siis) on ihan älytön kirppishai. Ihan kummallista, miten itse en nähnyt pöydissä tällä kertaa juuri mitään kiinnostavaa, mutta hän bongasi vaikka mitä mahtavaa. Roosan kirppisshoppaajan vinkit voi lukea muuten täältä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hipukin teki mahtavia rockabilly-löytöjä. Mm. silkkuhuivin. Eurolla :D

Kirppistelyn jälkeen suuntasimme Pacificon brunssille. Paikkahan on aivan huikean ihana. Vähänkö rakastan rouheaa meisinkiä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
DSCN3432
DSCN3432

Harmitti vaan aika paljon, että gluteenittomia safkoja ei oltu merkitty..ja toisaalta, mm. gluteeniton leipä puuttui kokonaan. Henkilökunta oli kuitenkin mukavaa ja ne ruuat, joita uskalsin syödä, myös aika maukkaita. Kotiinviemisiksi sain ruinattua itselleni Pacificon mainosjulisteen (oli ihanat värit!), ja nyt pitäisikin keksiä paikka, jonne sen meillä laitan.

Hipu lähti brunssin ja pienen kaupunkikierroksen jälkeen jo kotiinsa Tampereelle, mutta minä ja Roosa vietimme lötköilyillan vielä meillä. Sinkkuelämää 2 -leffa, sauna ja pedikyyri. Niin ja blogikuvausta ;)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja taas kerran tuli olo, ettei kenenkään kanssa voi vain olla niin hauskaa ja niin rentoa kuin omien siskojen! Ja tästä ajatuksesta sitten kumpua taas pohdintaa siitä, onko epäreilua, jos omalle tyttärelle aivan tietoisesti evää tämän mahdollisuuden....Huoh! Aikaisempaa yksi vai kaksi lasta -pohdintaanihan löytyy mm.  täältä.

Mitä mieltä te olette: Jos vain mahdollista, täytyykö lapselle tarjota mahdollisuus sisarussuhteeseen? Erilaisia näkökulmia kaivataan!

Ihanaa alkavaa viikkoa!

-Karkki-

Kommentit (28)

Mirkku
2/28 | 

Meilläkin ollut samaa pohdintaa, että ollaanko itsekkäitä, kun ajattelemme jättävämme tyttäremme ainoaksi lapseksi. Olen käynyt keskustelua kavereideni kanssa jotka ovat ainoita lapsia ja he ovat olleet kannustavia päätöksessämme. Eivät ole kokeneet lapsuuttaan yksinäiseksi, koska ympärillä on aina ollut sukua ja ystäviä. Meidän vauva- aika oli niin raskasta ettei me jaksettaisi sitä uudestaan jos seuraavakin vauva olisi yhtä vaativa. Olen ajatellut asian näin, että olen mieluummin hyvä ja rakastava äiti yhdelle lapselle kuin väsynyt ja kiukkuinen kahdelle :)

Yksi sisko
3/28 | 

Mulla on 9v vanhempi sisko ja meistä ainakin tullut tosi läheiset vanhemmiten. Ollaan monesti puhuttu miten ei voitaisi kuvitella ettei olisi sitä toista. Toista, joka usein ymmärtää niin täydellisesti :)

peppilotta
4/28 | 

Itselläni ei ollut sisaruksia. Minulle oli selvää, että jos vain mahdollista niin toivomme useampaa lasta. Heistä on niin paljon iloa ja seuraa toisilleen.Välillä kinastelua, oppimista toisiltaan ja kasvukumppanuutta. Aina on myös leikkikaveri kotona. Meillä lapset syntyneet lyhyellä ikäerolla. Juuri eilen iltana nuorimmainen kuiskasi veljen korvaan, että olet minulle maailman paras kaveri! Lisäksi vauva ja pikkulapsi ikä ovat kuitenkin lyhyitä. Me vanhemmat aikanaan vanhenemme, joten minusta ainut lapsi jää aika yksin. Ikäero pienenee kun lapset kasvavat ja aikuisiällä ei sillä ole merkitystä.

Katja
5/28 | 

Meidän neiti on ollut todella vaativa, 3 kuukauden koliikki, nukahtamisvaikeudet ym ovat rokottaneet myös parisuhdetta. Silti minussa elää iso halu joskus vielä ryhtyä tähän uudelleen. Itselläni on kaksi veljeä ja lasken tämän yhdeksi elämäni suurimmaksi lahjaksi. Ilman heitä elämästäni puuttuisi niin paljon! Juttelin asiasta myös ystäväni kanssa, joka on ainoa lapsi ja hän sanoi, ettei ole kärsinyt tilanteesta. Ystävät ovat kuulemma tulleet sitten läheisimmiksi. Mietin tätä kotona mutta tulin kuitenkin siihen tulokseen, ettei ystävä ole sama kuin sisarus. Sisaruksen kanssa suhde on aina erilainen. Ja voi niitä muistoja, joita minulla on veljieni kanssa, korvaamattomia! Vaikka toinen veljistäni asuukin Amerikassa, voin soittaa hänelle koska vaan (aikaerosta huolimatta!) ja itkeä puhelimaan, ettei viime yönäkään nukuttu. Ja siellä hän rauhallisesti kuuntelee ja saa oloni taas paremmaksi. Meille siis tulee vielä joskus toinen vauva (jos se on meistä kiinni), sillä haluan antaa tyttärellemme sisaruksen. Veljeni ovat vaikuttaneet vahvasti siihen, että olen juuri tällainen kun olen. Tiedän, että minua rakastetaan ja minut hyväksytään tällaisenä.

Daniella
6/28 | 

Ei kannata ajatella, että olisi pakko "hankkia" lisää lapsia, jotta esikoinen ei jäisi yksin. Jos ei oikeasti löydä itsestään useamman lapsen vanhempaa, niin ei pidä siihen hommaan ryhtyä vain lapsen takia. Et sitä varmaan tarkoittanutkaan, mutta sanonpa silti :) Kuten yllä jo todettiinkin, että jos raskas vauva-aika on syy olla haluamatta lisää lapsia, on syytä muistuttaa itseään sen ajan lyhyydestä. Toki se on raskas vuosi-puoltoista, mutta sen jälkeen se on ohi. Sen sijaan, että miettisi vain sitä, millaista olisi jos tässä olisi nyt yksi valvottava vauva vielä pyörimässä jaloissa, kannattaa miettiä myös niin päin, että millaista olisi, jos tässä olisikin yksi eskarilainen tai kouluikäinen. Ei yhtään niin uuvuttava ajatus, kuin 3-vuotias ja vauva -yhdistelmä. Itselleni on aina ollut selvää, että lapsia on useampi. Nyt kun kuopus on melkein vuoden, haaveilen vielä kolmannesta. Ihana myös ajatella aikaa eteenpäin, kun lapset ovat jo aikuisia ja millaiseksi suhteemme muuttuu. Ja tietysti väistämättä ajattelee sitäkin, että kun itse on jo vanha ja tarvitsee apua ja seuraa, ei se kaikki jää yhden lapsen harteille. Itselläni on sisaruksia, mutta en ole läheinen heidän kanssaan. Haluaisin kyllä olla, mistä on varmaan myös seurannut se, että haluan panostaa omalta osaltani omien lasteni sisarussuhteeseen. Niin ja se toisen lapsen vauva-aika tuntuu helpommalta, vaikka olisi raskastakin. Esikoisen kanssa uuvuttavuutta lisää uutuus ja tuntemattomuus. Toisen kanssa jo tietää sen kaiken menevän pian ohi. Kuluneen vuoden jälkeen on sanottava, että vaikka olen todella väsynyt, niin olen ollut paljon enemän kartalla nyt, en missään sumussa, ja kaikki on ollut jotenkin jopa hienompaa. Kaksi lasta opettaa suhtellisuudentajua ihan eri tavalla ja kyllä sitä on itsekin äitinä rentoutunut aika tavalla. Mutta on hyvä tietysti tiedostaa, ettei kaikkien tarvitse haluta montaa lasta, kaikkien ei tarvitse haluta sitä ensimmäistäkään. Mutta mieti tarkkaan, ennen kuin suljet vauvahanat ;) Erityisesti sitä, millä perusteella jättäisit yrittämättä toista lasta.

Ellu
7/28 | 

Ehdottomasti sisarukset ovat suuri rikkaus! Ja tosiaan, siinä niitä menee kaksi samalla "vaivalla" kuin yksikin

Sylvia
8/28 | 

Moikka! Mikään pakkohan niitä sisaruksia ei ole hankkia (Ai eikö?!), mutta kyllä mäkin näkisin ne äärettömänä rikkautena. Toki yhden kanssa olisi ehkä helpompaa monet asiat, mutta isolla perspektiivillä en näe yhtään argumenttia "vain" yhden lapsen puolesta. (Jos skipataan nyt ympäristöasiat jne.) Mulla on kaksi lasta, haluaisin kolmannen. Ne tappelee, riehuu ja riitelee, mutta silti.

Karkki
10/28 | 

Hyvä pointti! Tosin itse mietin, että olisi ihana saada hyvä kokemus vauva-ajasta! Jotenkin harmittaa, että viimeksi emme osanneet nauttia siitä...

14/28 | 

Daniella: Mä alan olla jo sun fani! Sanot asiat aina jotenkin niin fiksusti ja niin, että ne kolahtaa muhun :D kiitos!

Katja
17/28 | 

Tyttö täytti juuri vuoden. Vielä ei ole siis kiire sisarusta hankkia. Huonoimpina päivinä mietin, että ikäeroa tulee ainakin viisi vuotta! Parhaimpina taas mietin, että kaksi vuotta voisi olla sopiva. Muuttuvia ovat fiilikset sen suhteen siis. Meillä äiti sai meidät kaikki kolme neljän vuoden sisään. Enpä ole ennen äidiksi tuloa tajunnut mikä superwomen äiti on. Kolme pientä lasta vieraassa ilman ilmsn minkäänlaista tukiverkkoa. Minulla tekee tiukkaa tämän yhden kanssa hyvän tukiverkon kanssa. Mutta kukin kokee nämä asiat niin erilailla. En häpeä sanoa ääneen, että rankkaa on ollut ja kaipaan välillä entistä elämääni, vaikken tietysti enää lastani pois antaisi ja hän on minulle maailman rakkain. Haluan olla niin hyvä äiti kun pystyn, mutta myös muuta.

Me
18/28 | 

meidän perheessä on 8 lasta, kaikki samoista vanhemmista, kaikilla 1-3v. ikäeroa, vanhin vm.86 ja nuorin vm.2004, itse olen vm.89.

On niin ihanaa kun on sisaruksia, aina on ystäviä, leikkikamuja ja vaikka ryyppykamukin! :D

Itselläni on nyt yksi lapsi, ikää 8kk. Raskasta on omallla tavallaan, mutta haluan hänelle sisaruksen, sillä se on lapsen oikeus, toki itse mietin juuri omaa jaksamista, mutta olen ajatellut, että odotan vaikka sen 4 vuotta että olen valmis seuraavaan, toisaalta on jo vauvakuume, toisaalta pelottaa ajatuskin toisesta.. en ainakaan ole synnytykseen valmis :D!!

miimii
19/28 | 

No ei todella mene! Sanonta se nyt tietenkin vaan on mutta voi miten harhaanjohtava. Toinen lapsi saattaa ns. hoitua helpommin kuin esikoinen, mutta kyllä kahdessa on paljon enemmän hoitamista, vahtimista ja huolehtimista kuin yhdessä. Eli kovasti on erilaista olla kahden vanhempi, kuin yhden. Olen ymmärtänyt että elämä muuttuu ihan yhtä paljon jokaisen lapsen tulon myötä. Ei siis eroa onko toinen, kolmas vai neljäs.

Karoliina Sallinen
20/28 | 

Tuo on niin totta: Vasta aikuisena olen tajunnut, millainen haipakka meilläkin on kotona aikanaan ollut. Kolme alle kouluikäistä!

Karoliina Sallinen
21/28 | 

Minua synnytys pelottaa tai mietityttää taas vähiten. Mutta se vauva-aika...huh huh!

Karoliina Sallinen
22/28 | 

Tätä olen juuri ajatellut. Yhden lapsen kanssa voi tehdä niin, että toinen vanhempi saa helposti omaa aikaa. Jos lapsia on sen sijaa kaksi tai enemmän, kynnys jättää toinen vanhempi esim. viikonlopuksi lasten kanssa yksin varmasti kasvaa. Silloin kun tietää, että lasten kanssa jäävän työmäärä ei olekaan enää ihan helppo. Myös ulkopuolista hoitoapua saa varmasti yhden lapsen kanssa helpommin.

24/28 | 

[…] Isäni ja äitini olivat varanneet keväisen laivareissun Tukholmaan. Äitini kysyi josko lähdettäisiin F:n kanssa mukaan. Tietysti halusimme lähteä. F on viimeksi ollut laivalla pikkuvauvana, joten olihan se ison tytön päästävä jo diskoilemaan ja mussuttamaan herkkuja laivan yläsänkyyn (huomatkaa muuten asiaankuluva selfie-ilme). Ja saihan toki Karoliina viettää rentoa viikonloppua ihanien siskojensa kanssa. […]

Essi
25/28 | 

Ihan pakko kommentoida. Itse olen oman kokemuksen kautta(ikävä kyllä) joutunut huomaamaan sen, ettei sisarus ole tae sille että sulla olis joku joka on ylitse muiden ja juuri se ihminen joka kulkee elämässä rinnalla tuli mitä tuli. Itse olen pitkän ja kipeän lapsettomuusmatkan jälkeen saanut kaksi ihanaa aarretta ja voi kuinka toivonkaan että he saavat toisistaan juuri Sen ihmisen elämäänsä. Kaikkemme yritämme jotta osaisimme osaltamme toimia niin että sisko ja sen veli kulkisivat rinta rinnan päiviensä päähän, olisivat toistensa tuki ja turva.

Tuleepa taas tekstiä enemmän kun piti mutta siis itse sisarus-pohdintaasi en osaa neuvoa antaa mutta halusin kertoa myös sen puolen että vaikka sisarus olisikin niin se ei silti takaa sitä mitä sinä itse olet omien siskojesi kanssa saanut. Olet todella onnekas siinäkin suhteessa <3

Ihanaa joulun odotusta teidän ihanalle perheelle :) Ja ennen kaikkea onnea yritykseen jos siihen jonain päivänä päädytte :)

Henna
28/28 | 

Sisarukset on kyllä ihania. On aivan huippua, että on ihmisiä, jotka tietää ihan tasan, mistä asioista tai ihmisistä puhun. Itse olen onnekas ja mulla on neljä! Vanhimman siskon kanssa meillä on ihan oma huumori. Nuorimmat sisarukset on sitten niin paljon nuorempia, että ihan aina ei meinaa juttua löytyä. Toiset nyt niin teini-iässäkin :) Onneks whatsapp ja instagram toimii, niin ollaan sit sitä kautta tekemisissä enemmän, kun harvemmin nähdään.

Ei sisarukset kuitenkaan ainoa ystävyyden "lähde" ole. Olen vanhemmalla iällä saanut yhden erityisen hyvän ystävän, joka usein tuntuu siskolta. Viestitellään viikottain, käydään keikoilla, tanssimassa ja lenkeillä sekä vaihdetaan epäonnistuneen kokkikerhon kokemuksia. Sain kunnian olla hänen ja miehensä häissä kaasona ja pidin vain hänelle puheen vessassa mm. siitä, kuinka hän tuntuu minulle joskus enemmän siskolta, kuin oikeat siskoni tuntuvat. Eikä biologinen sisaruus automaattisesti tarkoita ystävyyttä, vaikka vanhemmat sitä varmasti toivoisivatkin. Tiedän tapauksia, että sisarukset ovat ennemminkin tuttavia, kuin ystäviä.

Ei siis paniikkia tai painetta! Kyllä F saa varmasti ystäviä muualtakin :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat