Kirjoitukset avainsanalla Aamu-kissa

P1102483.JPG
P1102483.JPG

P1102515.JPG
P1102515.JPG

P1102507.JPG
P1102507.JPG

P1102523.JPG
P1102523.JPG

P1102491.JPG
P1102491.JPG

P1102504.JPG
P1102504.JPG

Kaupallinen yhteistyö: Arla

Voi että miten olen nauttinut viime päivinä lumesta, kirkkaasta talvesta ja pidemmistä päivistä. Täytyy sanoa, että nyt on juuri se talvi, josta pidän (vaikken muuten olekaan mikään talvi-ihminen). On nimittäin ollut juuri sopivassa suhteessa lunta ja pakkasta. Ei liikaa, mutta ei liian vähänkään.

Kävimme sunnuntaina ensimmäisen kerran tänä talvena luistelemassa. Tai siis F ja A luistelivat, minä katselin kaukalon laidalta. Olen viimeksi luistellut ehkä yläkouluikäisenä ja tähänastisen elämäni olen kieltäytynyt järjestelmällisesti hiihtokamoista ja luistimista. Nyt kun F kasvaa, tulee kuitenkin pieni paine itsekin ostaa aikuiselämänsä ensimmäiset talviliikuntakamat. Olisihan se nyt kiva päästä yhdessä jäälle ja ladulle. Sentään pulkkamäessä olemme joka talvi käyneet F:n kanssa yhdessä.

Talvipäivien edetessä on kasvanut myös Arilyn-sovelluksen Aamu-kissa, jonka saa esille Arlan maitopurkista kännykän avulla veloituksetta. Ja itse asiassa samalla kun Aamu on oppinut tekemään temppuja, on tapahtunut myös jotain muuta ihmeellistä. Aamu toi meille sunnuntailuistelun jälkeisen kaakaohetken keskelle lahjapaketin, josta paljastui…enpäs kerro mitä! Leikittämällä Aamua sinunkin on mahdollista saada Aamulta paketti. Ja kun kerrot Arlan sivuilla, mitä paketista paljastui, olet mukana yllätysvoittojen arvonnassa.

Sunnuntaina me kaikki joimme saman raakasuklaakaakaon, mutta listasin alle kolme kaakaoreseptiä, joita on ihana maistella talven ulkoilujen jälkeen punaisilla poskilla.

 

KAAKAON MAITOPOHJA (sama kaikissa kolmessa)

  • 2,5dl Arla täysmaitoa/ 1 kaakaon herkuttelija
  1. Kaada maito teflon-kattilaan
  2. Lämmitä maito miedolla lämmöllä sekoittaen niin, että maito alkaa höyrytä ja tuoksua makealle (kattilassa maidosta tulee aivan eri makuista kuin vain mikrossa lämmittäen)

 

RAAKASUKLAAKAAKAO

  1. Lisää n. 2tl raakasuklaajauhetta mukillista kohti.
  2. Mausta kaakao kanelilla ja tarvittaessa kookossokerilla.

 

MAITOSUKLAAKAAKAO

  1. Sulata lämmitetyn maidon joukkoon maitosuklaan paloja maun mukaan.
  2. Tarjoile vaahtokarkkien kanssa.

 

CHILISUKLAAKAAKAO

  1. Sulata lämmitetyn maidon joukkoon tummasuklaan paloja maun mukaan.
  2. Ripottele joukkoon chilijauhetta.
  3. Tarjoile sokeroidun kermavaahdon kanssa. 

 

Ihanaa, talvista torstai-iltaa!

-Karoliina-

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 | 

"Talvipäivien edetessä on kasvanut myös Arilyn-sovelluksen Aamu-kissa, jonka saa esille Arlan maitopurkista kännykän avulla veloituksetta. Ja itse asiassa samalla kun Aamu on oppinut tekemään temppuja, on tapahtunut myös jotain muuta ihmeellistä. Aamu toi meille sunnuntailuistelun jälkeisen kaakaohetken keskelle lahjapaketin, josta paljastui…enpäs kerro mitä! Leikittämällä Aamua sinunkin on mahdollista saada Aamulta paketti. Ja kun kerrot Arlan sivuilla, mitä paketista paljastui, olet mukana yllätysvoittojen arvonnassa."

Ymmärrän bloggaajan tarpeen mainostamiseen ja sitä on ihan ok lukeakin jos tuote/palvelu sopii blogin tyyliin ja syntyy mielikuva siitä, että bloggaaja on aidosti innoissaan tuotteesta. Mut onhan tää Arla-purkin kyljessä olevasta kissasta kirjoittaminen nyt vaan jo ihan läppä. Sama kun hehkuttais tosissaan muropaketista tulevia leluja.

Karoliina Sallinen

Mä uskon, että tämä on taas näitä persoonakysymyksiä. Se, missä toisen mielestä jokin juttu on "läppä", ei ole sitä toisen mielestä. Mutta näin saakin olla :) Olisi tylsää, jos ajateltaisiin kaikesta samalla tyylillä! 

Vierailija
2/6 | 

Eiköhän nämä liity yhteistyökuvioihin jotka päätetään blogialustan hallinnoijan toimesta, ei bloggaajan toimesta. Blogialusta saa tulonsa mainoksista mikä on ihan normaali käytäntö ihan joka mediassa. Tänähän on selitetty tässäkin blogissa jo aiemmin moneen kertaan joten sitä luenee tarpeetonta taas alkaa jauhaa :)

Karoliina Sallinen

Kiitos ymmärryksestä ja myös pitkästä muistista - totta on, että näistä ja monista muista blogin taustalla olevista juttujen olenkin tosiaan kirjoittanut useammankin kerran :) 

Vierailija
3/6 | 

Tuotteita mainostetaan, se on vaan niin. Tuossahan se jatkojuttu on se varsinainen pointti ostajan kannalta (eli EI pieni lahjapaketti): tietyt kuviot läpikäymällä olet mukana arvonnassa. Ja senhän saa jokainen päättää miten tämän (niin kuin tuhannet muutkin arvontatarjoukset) hyväkseen käyttää, eikö vain? :)

Karoliina Sallinen

Juuri niin <3 Saa lukea, olla lukematta. Saa pelata, olla pelaamatta. Saa otta vinkin resepteista tai ei :) 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

P1042452.JPG
P1042452.JPG

P1042447.JPG
P1042447.JPG

P1042458.JPG
P1042458.JPG

P1042456.JPG
P1042456.JPG

P1042475.JPG
P1042475.JPG

P1042486.JPG
P1042486.JPG

P1042488.JPG
P1042488.JPG

Kaupallinen yhteistyö: Arla

Minä olen syönyt puuroa aamupalaksi koko ikäni. Välillä (ja viikonloppuisin) on voileipien aika, mutta puuro on ollut kaveri, joka on kulkenut mukanani ihan aina. Monilla on traumat lapsena pakotetuista aamupuuroannoksista, mutta itse sen sijaan haluan usein saada ne samat lapsuuden maut eteeni kuin vuosikymmeniäkin sitten: Iso keko hyvin keitettyä kaurapuuroa, mojova voisilmä ja lasi maitoa.

Tässä viimeisen talven aikana olen kuitenkin alkanut varioida silloin tällöin aamupuurorutiinejani. Koska monen muun tavoin olen innostunut kokeilemaan erilaisia tuorepuuroreseptejä. Niissä kun saa minusta yhdistettyä hirveän hyvin kahden lempparini – puuron ja smoothien – edut.

Eilisaamuisen tuorepuurohetkeni kaveriksi hyppäsi taas jo joulun jälkeen esittelemäni Aamu-kissa. Tuo Arilyn-sovelluksen kautta maitopurkista hyppäävä lehmäksi halajava kisu, joka on jo välipäivien jälkeen kasvanut vähän isommaksi kissaksi, joka osaa nyt muun muassa ammua ja heitellä sydämiä.

AAMUINEN TUOREPUURO

  • pari desiä Arla täysmaitoa
  • sopivasti luomukaurahiutaleita (ts. niin, että alkutilanteessa edessä on löysähkö velli)
  • pähkinöitä ja/tai siemeniä
  • marjoja maun mukaan
  • banaani tai hieman hunajaa
  • (puolikas avokado ja ripaus suolaa)
  • minttua/kardemummaa/kanelia
  1. Iske kaikki ainekset blenderiin ja surauta sileäksi massaksi.
  2. Laita puuro yön yli (kannellisessa rasiassa) jääkaappiin, jotta se tiivistyy.
  3. Ripottele ennen ruokailua puuron päälle vielä vähän marjoja/hedelmiä.

 

Tällä reseptillä on tullut edettyä nyt jo aika pitkään, joten muitain otetaan ilolla vastaan. Varsinkin jokin herkullinen raakasuklaapuuro olisi nyt haussa.

-Karoliina-

 

 

Kommentit (12)

Vierailija
2/12 | 

Itse käytän nesteenä joko kookos tai mantelimaitoa, antaa ihanan täyteläisen maun. Ja chia-siemeniä. Muuten perus marjat-banaani sekoitus.

Neppari85985

Minäkin käytän kauran lisäksi chiaa. Ja soijamaitoa/kauramaitoa taikka erilaisia maustettuja kasvismaitoja :)

Mitästässätekis
3/12 | 

Kuulostaa tosi herkulliselta, mutta kun minulla ei ole mahdollisuutta ostaa juuri Arla -merkkistä täysmaitoa eli onnistuukohan jollain muulla tuotemekillä?

Karoliina Sallinen

Pakko todeta, ettei MISSÄÄN nimessä onnistu tällä reseptillä ;)

..kukaan tuskin silti kieltää tuunaamasta omaksi reseptikseen!

floralys—
4/12 | 

Itse tykkään tosi paljon tästä tuorepuurosta:
N. Puolikas purkki maitorahkaa
1dl hiutaleita
0,5-1dl omenamehua
Kanelia ja vaniljasokeria

Nämä sekoitetaan yhteen (olen sekoittanut ilman blenderiä, eli ihan siinä kipossa josta tulehtunut puuron syömään), kelmu päälle ja yöksi jääkaappiin. Aamulla päälle vielä tuoreita omenanpaloja ja halutessaan lisää kanelia/vaniljasokeria. On muuten hyvää! Resepti oli Yhteishyvässä joskus.

Miia.
5/12 | 

Täytyypä laittaa testiin tämä resepti! Oma suosikkini on:
1dl kaurahiutaleita, 1dl mantelimaitoa, 1dl luonnonjogurttia, 1rkl chian siemeniä, 1tl kanelia, 1dl marjoja
Ja lusikalla sekaisin! :)

6/12 | 

Oma lempparini, jota onkin viikon ajan joka päivä tullut syötyä, pitää sisällään 1dl Myllärin gluteenittomia siemenpuuro-kaurahiutaleita, 1dl mantelimaitoa, 1 haarukalla muussattu banaani. Lisäksi fiiliksestä riippuen himpun verran hunajaa tai kardemummaa. Ja ihan vaan lusikalla sekoitan kaikki keskenään. Niin hyvää!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

P1012468 (1).JPG
P1012468 (1).JPG

P1012482.JPG
P1012482.JPG

P1012487.JPG
P1012487.JPG

P1012472 (1).JPG
P1012472 (1).JPG

P1012449 (1).JPG
P1012449 (1).JPG

P1012470 (1).JPG
P1012470 (1).JPG

Kaupallinen yhteistyö: Arla

Minä olen ollut netin ja ylipäätään ruutuajan kanssa F:n suhteen aika tiukka. Vaikka ymmärrän äitinä ja toisaalta myös esimerkiksi mediakasvatuksen ammattilaisena sen, että netti, pelit, sosiaalinen media ja kaikki sähköinen maailma on tullut jäädäkseen, olen myös aika skeptinen noiden asioiden suhteen. F katsoo harvoin telkkaria ja kännykästäkin saa tarkistaa viestit korkeintaan kerran päivässä. Ainoa poikkeus on matkat – junassa, autossa ja lentokoneessa saa pelata viihdykkeeksi vaikka kaksi tuntia putkeen.

Kun Arla sitten tarjosi minulle vuodenvaihteeksi kampanjaa, jossa tutustuisimme F:n kanssa kännykkäpelin avulla Arlan Aamu-kissaan, olin ensin epäilevä. Kuinka kännykkäpeli ja ruokapöytä sopisivat yhteen? Ensin tuntui, ettei mitenkään, mutta lopulta kokemus oli positiivinen.

Aamu on tavallinen maatiaiskissa, joka haluaisi isona olla lehmä. Aamun saa mukaan oman aamiaispöytänsä keskelle, kun osoittaa Arilyn-sovelluksella ladatulla puhelimella Aamu-kissan kuvalla varustettua Arlan maitopurkkia. Tällöin kissa hyppää purkista pöydälle ja alkaa tehdä erilaisia temppuja.

Aamu-kissa kasvaa pelin edetessä pennusta ensin nuoreksi kissaksi ja siitä aikuiseksi. Kehityksen aikana Aamu oppii uusia temppuja ja toki mitä useammin Aamua leikittää, sitä nopeampaa tahtia kissa kasvaa. Lopuksi on luvassa jopa lahjapaketti.

No miksi Aamu sitten soveltuu jopa kännykkätiukkiksen äidin mielestä jopa ruokapöytään? Monesti ainakin itse ajattelen, että peli poistaa ruokailun sosiaalisen luonteen, eikä peli siksi sovellu pöytään. Aamun kanssa temmeltäminen on kuitenkin pelin luonteen vuoksi sosiaalista, koska kissan näkee liikkuvan pitkin sitä ihan oikeaa kodin ruokapöytää, omien ihmisten keskellä. Siellä se katti telmii keskellä omaa voikkaria ja kahvimukia.

Toisekseen Aamu-kissan peli on hyvällä tavalla yksinkertainen ja tarpeeksi lyhyt, jolloin peli ei koukuta koko ruokahetken ajaksi. Aamun voi ottaa esille aamiaisen aluksi, mutta sen ei tarvitse silti leimata koko ruokailuhetkeä. Aamu on ikään kuin positiivinen pöytään houkuttelija, mutta ei koukuttaja, jonka vuoksi itse yhteinen ruokahetki jää kokematta.

Kolmanneksi. Vaikka Aamu hyppääkin maitopurkista, voi sen kanssa telmiä myös ruokailujen ulkopuolella. Aamu-kissan kanssa pelaamisen voi säätellä vaikkapa ruokailua seuraavaksi "jälkkäriksi" ja toki Aamu osaa liikkua ruokapöydän ulkopuolellakin.

Täytyy siis todeta, ettei kaikki ruutuaika ole tuomittavaa tai täysin kiellettyä. Pitää vaan löytää ne oikeat pelit ja hetket, jolloin hassuttelu on sallittua. Sitä paitsi – Itselleni Aamu alkoi muistuttaa ikään kuin 2017-luvun tamagotchia, ja siinä nostalgiapläjäyksessä jos missä, ei ole mitään väärää.

Kuinka teillä suhtaudutaan ruutuaikaan ja pelaamiseen? Mitkä pelit ovat sallittuja ja mitä taas vältellään?

-Karoliina-

Kommentit (29)

Matamaata
1/29 | 

Noita "kivoja", täysin turhia pelejä on mielin määrin saatavilla, ja niillä on yleensä mainostava tarkoitus. Kannattaa olla tarkkana siinä, miten ja mitä peli tai sovellus opettaa ja suositella niitä lapsille. Itse annan pelata vain niitä pelejä, joista oppii jotain järkevää ja viihdykkeeksi kelpaa vain mm. Areenan ohjelmat. Minulla on periaatteena ison perheen äitinä se, että ruokapöydässä kohdataan, jutellaan kuulumisia, viihdytään, nautitaan ruuasta ja kuunnellaan toisia. Siihen arvokkaaseen yhdessäolon hetkeen ei laitteet tule. Seuraan mm. Viihdevintiöitä, joilta tulee kiinnostavaa arviota peli- ja digimaailmasta.

ellav
2/29 | 

Kännykällä ei saa leikkiä ruokapöydässä, ei missään tapauksessa! Olkoon viihdyke mitä tahansa.
Se on epäkunniottavaa ruokailua ja muita ruokailijoita kohtaan. Mikään perustelu ei auta mielestäni tässä asiassa. Voihan siihen pöytään läjäyttää vaikka sitten yhtä hyvin jonkun lyhytkestoisen lautapelin tai jotain leluja joilla leikitään ihan vaan vaikka 1/3 siitä ruokailusta tai viestitellään kavereille tai tuijotetaan ruutua ihan vaan pieni osa ruokailusta. Tai jos nyt nämä eivät ole tarpeeksi sosiaalista verrattuna tuohon kissaan niin voihan sitä sitten vaikka viestitellä puhelimella sen pöytäseurueensa kanssa. Argh!
Kävi siis ehkä selväksi, että en tykkää :)

Karoliina Sallinen

Hah!Hyvinhän sä kantaasi peittelit ;)

Meillä kyllä yksi viihdyke iltapaloilla on perheen kesken pelattava Uno. Minä - nyt kun asiaan hieman paremmin tutustuin - rinnastan Aamun Unoiluun. Tosin Aamun kanssa ei mene niin kauan aikaa, mutta samalla tavalla molemmat voivat olla sosiaalisia tilanteita syönnin lomassa. Sellaiseen pika-aamupalaan tai iltsikkaan nämä tosin ei ole parhaita kavereita kumpikaan :)

Vierailija
3/29 | 

Kiva postaus ja hyvä että tästä aiheesta puhutaan :)

Se tunne kyllä aika erikoiselta, että F saa tarkistaa viestit korkeintaan kerran päivässä :o ymmärrän että ei haluta lapsen kasvavan kiinni puhelimeen, mutta tuo kuulostaa omaan korvaan jo vähän liioittelulta.

?

No, vähän samaa mietin. Minusta on outoa, että ruokapöydässä voi pelata puhelimella, mutta viestejä ei voi lukea useammin. Oma mielipiteeni on se, että puheluita ja viestejä varten puhelin ensisijaisesti on.

Vierailija

Korjasin siis itse omaa kommenttiani edellisessä kommentissa :D t. Ensimmäinen kommentoija

Karoliina Sallinen

Mä pidän kyllä tätä tosi hyvänä rajauksena. Toki pihalle soittaville kavereille ja kuulumisia kysyvälle isille vastataan (jos puhelin ei ole taas kerran hukassa tai unohtunut äänettömälle), mutta noita pienten tyttöjen kymmeniä Whats app -ryhmiä kiertoviesteineen en kyllä pidä niin tarpeellisena, että niihin pitäisi koko ajan olla reagointivalmiudessa. Toki kaverisuhteiden hoito on tärkeää, mutta ennemmin suosin ihan live-näkemisten järjestämistä. Jos meillä on kavereita kylässä, kiellän pääsääntöisesti puhelimen käytön tai tv:n katselun myös silloin. Minusta kavereiden kanssa pitää viettää sitä ihan oikeaa aikaa, lukuunottamatta juuri jotain minipelejä, musiikin laittoi puhelimestaa tai vaikkapa akrobatiatemppujen kuvaamista kameralla. 

Vierailija
4/29 | 

Voihan olla myös miin että tällainen pelinpoikanen houkuttaa lasta myös juomaan maitoa ja se ei liene huono asia. Maitotuotteiden käyttö on monilla lapsilla vähäistä. Se kai se idea tässä taustalla on. Ei huono idea.

Karoliina Sallinen

Meillä sitä ongelmaa ei ole, mutta  tosiaankin varsinkin pienemmille lapsille tällainen "sokeriton jälkiruoka", eli Aamu-kissalla leikkiminen voi olla hyvä porkkana. 

Tilina
5/29 | 

Ei missään nimessä puhelimia ruokapöytään. Meidän perheessä ruokahetki on niin pyhä, ettei kukaan räplää puhelinta pöydässä.

Vierailija
6/29 | 

Moikka! Jodelissa aiheeseen törmänneenä haluaisin kysyä, minkä perusteella nimetät itsesi mediakasvatuksen ammattilaiseksi?

Sumu123

No sekä perusopetuksessa että lukiossa mediakasvatus on pitkälti suomen kielen ja kirjallisuuden oppiaineen ainesisältöä. Eiköhän sitä monta vuotta opettanut ole alan ammattilainen? Sehän on tietty omista opinto- ja täydennysopintovalinnoista kiinni, kuinka paljon siihen on perehtynyt, mutta ihan perehtymätön tuskin yksikään 2000-luvulla suomen kielen ja kirjallisuuden opettajajaksi valmistunut on.

Karoliina Sallinen

Totta on, etten ole aiheen professori. On varmasti paaaaljon ihmisiä, jotka tietävät aiheesta enemmän.

Mutta uskoisin, että ammattilainen olen kuitenkin siksi, että olen opiskellut yliopistossa (teoreettisesti ja harjotteluin) äidinkielen ja kirjallisuuden opettajaksi. Uusi ops (tosin myös 2000-luvulla vanhakin) painottaa mediakasvatusta niin paljon, että sitä on peruskoulun yläkoulussa ja lukiossa (alakoulusta en tiedä, sinne en ole pätevä) 1/3, ehkä jopa enemmänkin, koko äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineesta. Ts. mediakasvastus on teema, jota yliopistossa meille äidinkielen opettajille opetetaan ja jota meidän pitää opettaa myös eteenpäin.

Kokemusta aiheesta puolestaan on sen verran, että valmistuin 9 vuotta sitten maisteriksi ja lehtori ehdin olla yhtä kauan.  Yhdeksän vuoden aikana opetin keskimäärin kahdeksaa (8) äikän ryhmää viikossa, ja rippuen luokka-asteesta, näillä oli mediakasvatusta 1-1,5 h viikossa (äikän tunteja  kokonaisuudessaan on viikossa siis 3-4h). Toisin sanoen 9 vuoden aikana opetin viikoitain mediakasvatusta 12 tuntia viikossa. Se tekee mediakasvatusta urallani 4320 oppitunnin verran. 

Lisäkoulutukset on toki myös merkittävä osa missä tahansa työssä oppimista. Tosin pidän kyllä somen kanssa työskentelyä blogin kautta parhaana oppina median maailmaan. On helpompi opettaa asioita joita kokee, kun niin, että niistä olisi lukenut vain kirjoista. Tosin äikän opet on kauttaaltaan niin valistunutta sakkia, että jokainen tietää varmasti, mitä tekee. 

Näiden asioiden valossa koen, että tiedän asiasta niin teorian kuin käytännönkin tasolla sen verran, että voin kutsua sitä myös ammattilliseksi osa-alueekseni :)

sakite
7/29 | 

Olen samaa mieltä muutaman muun kommentoijan kanssa, että outoa että viestit saa lukea kerran päivässä mutta sitten ruokapöydässä voi leikkiä/pelata kännykällä. Toiseksi mielestäni maito pitää juoda ja ruoka syödä ihan ilman mitään peliä ja houkuttelematta. Kysymyksessä on kuitenkin koululainen, joka jo ymmärtää tiettyjä asioita. Mutta jokainen tietysti tavallaan. Tuli vielä mieleen, että jos perheessä on monta lasta, olisi syöminen aika sähläämistä, kun jokainen leikkisi kännykällä ruokapöydässä.

Karoliina Sallinen

Minä en tainnut missään vaiheessa sanoa, että meillä pelaaminen + syömiseen houkuttelu liittyisivät mitenkään toisiinsa, vai kuinka? Kysymys ei siis ole koululaisesta, ainakaan tästä, joka meillä asuu. Se päätelmä on siis virheellinen. 

Kerroin kuitenkin, että jossakin perheessä tämäkin porkkana on varmasti toivottu apulainen huonosti syövien pikku ihmisten kanssa. Itse pidän huomattavasti parempana pientä pelihetkeä kuin vaikkapa sokerijälkkäriä, mikä sekään ei todellakaan ole mikään tavaton lahjonta(kiristys?keino, jolla lapsia houkutellaan varsinaisen aterian kimppuun.

Ihana, jos teillä syödään ja juodaan ilman mitään vääntöä. Voin sanoa, että olette harvinaisen onnekkaassa tilanteessa, mitä tätä lähipiiriä on tullut seurattua. Jokaisessa perheessä kun tuntuu olevan ne omat ruokailuongelmansa: Toisilla se on ruuasta rönkitys sipulit, toisilla "ällöt" ruuat ja joillakin ikuinen kasvisten kanssa taistelu. Mutkattomia syömäreitä lisää tähän maailmaan :) 

sakite

Joo, kommentoin vähän liian epäselvästi. Kommenttini houkuttelusta jne.liittyi siihen, kun joku muu oli sitä mieltä, että tällainen pelaaminen voi auttaa maidon juonnissa tms. Mutta tosiaan, itse olen sitä mieltä, että puhelin, pelit tms.ei kuulu ruokailuun. Kuten kirjoitin, niin jokainen tavallaan. Onneksi me ollaan erilaisia ja se, mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. :)

Peikkonen
8/29 | 

Vaikutat usein piikittelevän kommentoijia.
Nytkin tuo "Mutkattomia syömäreitä lisää tähän maailmaan" tuntuu olevan piikittelyä.
Miksi ihmeessä kirjoitat blogia, jos odotat ainoastaan kehuja ja ylistyksiä.
Tämä tullut esiin muissakin postauksissa.
Haukkuja ja loukkauksia ei tietenkään tarvitse kestää, mutta sitähän kaikki eriävät mielipiteet ei suinkaan ole...

Karoliina Sallinen

Harmi, jos tulkitset asian niin.

Ihan oikeasti toivon maailmaan lisää lapsia, jotka söisivät mutkattomasti. Ruokailu kun on ihan todella usein se aihe, joka saa hermot kiristymään perheessä. Toki oli parempi, jos ketään ei tarvitsisi uhkailla/palkita, vaan asia menisi ilman temppuja.

Sen voin sanoa, että jos koen kommentoojan siteeranneen minua väärin (kuten tässä ei kyllä käynyt) tai kommentoi ja kertoo "faktan", joka ei ole minun tietämykselläni totta, sen kyllä korjaan. Koen, että se(kin) on sallittua blogissa. Tämä on dialogia, eikä bloggaajan ja kommentoijan tarvitse olla aina samaa mieltä. Molemmat voi perustella mielipiteensä, eikä se ole useinkaan riita tai piikittely.

Haluaisin päästä irti siitä käsityksestä, että jos bloggaaja ei heti pyörrä omia mielipiteitään ja ole lukijan kanssa täysin samaa mieltä, se olisi jotenkin hernen vetämistä nenään.

Toki kivat kommentit on kivoja, mutta kyllä tämä työ olisi aika heikolla pohjalla, jos tekisi sitä kehujen perässä. Voisi jäädä aika helposti tili miinukselle :D

 

Peikkonen

Eihän omia mielipiteitään tarvitse pyörtää, ei vaikka kaikki kommentoijat olisivat bloggaajan kanssa erimieltä.

Usein parhaat keskustelut syntyy eriävistä mielipiteistä. Kunhan keskustelu käydään ilman piikittelyä.

Eriäviä mielipiteitä tulee varmasti. Lukijat kuitenkin kommentoivat lukemansa perusteella. Toki asioilla on aina useampi puoli, mutta tietyissä aiheissa kommentointi on usein kärkästä luetun tekstin perusteella syntyneiden ajatusten myötä. Tietenkään asioiden kaikkia puolia ei tarvitse kertoa, mutta varmasti tiedät millaista kommenttia saattaa tulla.

Eikä tästä kärkkäästä kommentoinnista voi syyttää ainoastaan lukijoita.

Ihmettelijä

Valitettavasti samaa piilopiikittelyä minäkin olen havainnut jo jonkin aikaa bloggaajan vastauksista. Tietenkään asiatonta palautetta ei tarvitse ottaa vastaan suvaitsevalla ja positiivisella asenteella ja tämänkaltaista palautetta on blogissa nykyään valitettavan paljon. Mutta se, että asiallisiin palautteisiin vastataan koppavan ylimielisesti, on särähtänyt useamman kerran korvaani.

Vierailija

Olen huomannut saman. Itse uskon, että Karoliinan tyyli vastata kommentoijille on yksi syy sille, miksi hänelle myös kommentoidaan niin paljon aika ikävään sävyyn.

Tln

Totta ja hyvä pointti! Itse olen välillä miettinyt, miksi aiemmin niin positiivinen ja elämän myönteinen blogi on saanut ylleen negatiivisen varjon täällä kommenttikentällä. Mutta niinhän se menee, että negatiivinen asenne lisää negatiivisuutta ja sen vuoksi tämä on mennyt vähän likaiseksi peliksi niin meidän lukijoiden kuin bloggaajankin puolelta. Joten pyritään kaikki yhdessä positiivisempaan suuntaan tällä saralla. Välillä tuntuu, että bloggaaja lukee vastauksia tuntosarvet ja piikit pystyssä ja kaikki kommentit otetaan itseensä ja vastataan niihin lukijoille tosi kurjalla ja epäsopivalla tavalla. Toki bloggaaja on saanut kohtuuttomasti epäsopivaa palautetta blogista, elämästään, valinnoistaan jne., eli tämä voi olla myös syy siihen, miksi hän vastaa nykyään lähes kaikkiin palautteisiin hieman koppavasti. Harmittaa kovasti tämä negatiivisuuden kehä, mikä näissä kommenteissa puolin ja toisin vallitsee, sillä tämä on mielestäni ihan parhaita blogeja mitä luen. Mutta on jännää, ettei muissa seuraamissani blogeissa vallitse negatiivista ilmapiiriä bloggaajan ja lukijoiden välillä, päin vastoin, vaikka varmasti monet samat lukijat niitäkin blogeja lukee.

Vierailija
9/29 | 

Minusta on erittäin positiivista että hän vastaa OIKEASTI eikä vain toivota hauskaa päivän jatkoa. Kyllä bloggaajalla on oikeus ja velvollisuuskin oikaista syntyneet väärät käsitykset enkä henkilökohtaisesti ole kokenut niitä miksikään piikittelyksi vaikka hän on omianikin kommentoinut. Negatiivisuus on syntynyt jo aikanaan siitä että on syntynyt kaksi "kannattajakuntaa" joka jollain lailla näkyy vieläkin,tämä on minun mielipiteeni, sillä sama on näkynyt siitä asti kun kolmistaanblogista tuli Karoliinan oma blogi. Joidenkin seuraajien on vaikea kestää sitä. Minusta blogin taso on parantunut koko ajan, postauksissa käsitellään paljon todellisia tärkeitä aiheita ja niistä voisi syntyä hyvää krskustelua ellei joidenkin lukijoiden henkilökohtainen tavoite olisi lähinnä bloggaajan loukkaaminen. Ihmettelen kuinka hän jaksaa näinkin asiallisesti vastata ihan typeriin kommentteihin jotka eivät koske käsiteltävää asiaa vaan hänen henkilökohtaisia asioitaan ja ominaisuuksiaan.

LenAAAA

Täysin samaa mieltä. Blogi on hyvä ja hyväntuulinen ja bloggaaja jaksaa vastata kommentteihin asiallisesti ja ajan kanssa. Ärsyttävää, että osan lukijoiden on tultava kommentoimaan vain ja ainoastaan piikitelläkseen ja aiheuttaakseen pahaa mieltä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat