Kirjoitukset avainsanalla 50`s wedding

P8180526.JPG
P8180526.JPG

P8182864.JPG
P8182864.JPG

P8182915.JPG
P8182915.JPG

P8182321.JPG
P8182321.JPG

P8183167.JPG
P8183167.JPG

P8183189.JPG
P8183189.JPG

P8183197.JPG
P8183197.JPG

P8183264.JPG
P8183264.JPG

P8182421.JPG
P8182421.JPG

P8182460.JPG
P8182460.JPG

P8182608.JPG
P8182608.JPG

P8182611.JPG
P8182611.JPG

P8182675.JPG
P8182675.JPG

P8182710.JPG
P8182710.JPG

P8182726.JPG
P8182726.JPG

P8182972.JPG
P8182972.JPG

P8182975.JPG
P8182975.JPG

P8182999.JPG
P8182999.JPG

P8183001.JPG
P8183001.JPG

P8183025.JPG
P8183025.JPG

P8183030.JPG
P8183030.JPG

P8183101.JPG
P8183101.JPG

P8183146.JPG
P8183146.JPG

P8180595.JPG
P8180595.JPG

P8180609.JPG
P8180609.JPG

P8180617.JPG
P8180617.JPG

Tämä on rakkaustarina, jonka haluan kertoa aina uudelleen ja uudelleen. Koska se on vaan jotain niin romanttista ja ihanaa. Sellaista, mikä saa uskomaan kohtaloon ja tarkoitettuihin kohtaamisiin.

Pikkusiskoni Hipu asteli junaan toukokuussa 2011. Hän oli matkustamassa Jyväskylästä Tampereelle. Astuessaan vaunuun hän kirosi mielessään, kun huomasi, että hänen viereensä oli myyty paikka toisellekin ihmisille. Hipun oli ollut tarkoitus meikata vasta junassa, mutta nyt vieruskaveri esti nyssäköiden ja meikkien levittelyn toisellekin penkille. Miksi ihmeessä paikat oli ylipäättään myyty vierekkäin, kerran juna ei ollut likimainkaan täynnä?

Jälkikäteen on aivan päivänselvää, miksi junapaikat olivat, kuten ne oli lippuihin merkattu. Viereinen paikka oli nimittäin myyty pojalle, josta myöhemmin – tarkalleen ottaen viime lauantaina – tuli hänen aviomiehensä. Hipun istuuduttua penkkiin unohtui nimittäin nopeasti ärsytys ja ripsivärin laitto, kun tuntemattomien vierustoverien välille syttyi jotain erityistä. Eiväthän ne matkalla tajunneet vaihtaa kokonimiään, saati puhelinnumeroitaan, mutta sentään sen verran paljon tietoja, että myöhemmin tuo sama poika, nyt jo mies, etsi siskoni käsiinsä. Itse asiassa: ikiajoiksi.

Sisko sai lauantaina aviomiehen ja me saimme tähän perheeseen yhden ihanan miehen lisää. Samalla päättyi kolmien häiden vuosi, meidän perheen häätrilogia sai loppuhuipennuksensa.

Parasta tässä on se, että jokainen meistä vietti ihan omannäköisensä häät. Ja tuli vaimoksi ihan omannäköiselleen miehelle. Jotka piruvie tulevat vielä keskenäänkin niin hyvin toimeen, että välillä sitä miettii, miten siistiä kutsua juuri tätä sakkia omaksi perheekseen.

Kun A lähetti häitä edeltävänä iltana kuvan meidän sohvalla makoilevasta, Gin Tonicia siemailevasta ja puhettaan treenaavasta sulhasesta, ei voinut kun hymyillä. Siellä ne valmistautuivat häihin yhdessä. Ihan kuin me siskoksetkin yhdessä toisaalla. 

-Karoliina-

Kuvat: Kukapa muukaan kuin meidän Norppu - Noora Näppilä 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat