Kirjoitukset avainsanalla blogihaaste

Mä olen blogihaastehullu. Rakastan kirjoitta ja lukea niitä. Ehkä siksi, että yksinkertaiset pienet kysymykset kertovat itse asiassa kirjoittajastaan aika paljonkin.

Luulen myös, että osa blogihaasteintohimostani johtuu siitä, että olen rakastanut naistenlehtien ABC-sarjoja ja kaikkia sellaisia myös ihan aina.

Siksipä ihan varta vasten googlasin blogihaasteita ja törmäsin pariin tosi kivaan. Yksi niistä oli Mitä ja milloin viimeksi? , johon törmäsin Sweet Food O`mine -blogissa. Liittykää mukaan ja jakakaa mulle lisää haasteita/haastekysymyksiä, joihin voisi osallistua.

Milloin viimeksi

Ilahduin. Tänään. Monestakin asiasta. Siitä, että lapsen koe oli mennyt hyvin ja että heillä oli todella hauskankuuloiset leikit kaverin kanssa meillä iltapäivällä. Siitä, että mies pyysi lounaalle kanssaan ja että veimme samalla kauan suutaria kaivanneet kengät suutarille. Siitä, että vauvat mylläsivät kunnolla, eikä liikkeitä tarvinnut arvailla. Siitä, että päivässä oli paljon enemmän naurua ja iloa kun synkkyyttä.

Nauroin. Päivällä miehen kanssa. Joskus vanhemmuus on vaan sitä, että aivan absurdit ja paskat tilanteet on pakko kääntää huumoriksi. Tämä viikko on ns. koetellut meidän molempien hermoja.

Itkin. Sunnuntaiaamuna. Samasta syystä kun tänään nauroin. Yleensä mun pinna äitinä on todella pitkä, mutta huonosti nukutun yön jälkeen turha kiukuttelu vaan katkaisi kamelin selän. Ensin karjuin ja sitten itkin, koska en halua karjua.

Harmistuin. Tänään siitä, että olo on niin tukala ja jalat todella turvonneet, vaikka tekisin mitä. Harmitti myös se, että verottajan päätöstä viime vuodesta saa edelleen odotella.

Häkellyin siitä, kuinka ihania viestejä sain päivän aikana Instan inboxiin. Vaikka en niihin ehdi juuri vastailla (saa noin  20-60 viestiä päivässä ja päälle vielä ”pikareagoinnit”), lämmittää jokainen viesti aina sydäntä. Inboxissa moni kertoo tosi koskettavia ja henkilökohtaisia asioita. Se on suuri luottamuksenosoitus.

Kokeilin eilen illalla talvikenkiäni. Niistä mahtui jalkaan vain muutamat ja nekin on aika kireät.

Urheilin. Taisi olla helmikuussa 2019. Aivan kauheaa.

Luin. Tällä viikolla olen lukenut/kuunnellut kolmea kirjaa. Emilia Salorannan kirjan Anne Kukkohovista, Hannen ja Satun Unelmahommissa ja Roope Lipastin Jälkikasvukauden. Sen lisäksi Jari Sinkkosen kirjaa, jota A lukee parhaillaan. Olen viime kuukausien aikana lukenut/kuunnellut kirjoja todella paljon.

Söin. Juuri iltapalan. Perunarieskoja, appelsiinimehua ja luumuja.

Herkuttelin. Pyykintorin Lihassa ja kahvissa tänään. Kakkua.

Ostin juurikin tuon kahvilakeissin herkut. Tosin jos puhutaan ihan ostoksista, eilen ostin Ratinasta lautasliinat ristiäisiin, naamanpesuaineen apteekista, heijastimia Clasulta, kaksi merinovillakypärämyssyä Reimalta vauvoille ja itselleni mamma-alkkareita Henkalta. Niin ja jouluksi jo H&M Homesta kultaisen suojaruukun joulukukalle ja Clasulta kulta-mustan kynttilänjalan.

Tapasin tänään perheeni lisäksi F:n bestiksen ja meidän naapureitaja tuttuja niin kahvilassa, lounaalla kuin pihallakin.

Päätin, että jätän tarkat blogisuunnitelmat nyt taakse ja kirjoitan juuri sitä mitä mieleen juolahtaa ja juuri niin usein/harvoin kun haluan. Olin ajatellut, että vielä tämän viikon toimin, kuten ennenkin, mutta otan varaslähdön nyt äitiyslomalaisen moodiin (jos osaan).

Inspiroiduin. Hmm. Apua. Mä en taida olla kovin inspiroituvaa tyyppiä. Mä innostun asioista, vaikka mun töistä ja kodin laitosta ja ruuasta, mutta sellainen inspiroituminen ei ehkä ole oikein mun juttu. Tai onko se sitten inspiroitumista se, että juttuideoita blogiin ja kolumniin putkahtelee mieleen, kun kävelen ulkona, katson telkkua, näen ihmisiä jne? Jos on, niin sitten tulee inspiroiduttua päivittäin pienistä ärsykkeistä

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

'

Mulle tuli eilen mieleen, että halusin päräyttää ilmoille ”Kuinka usein? -blogihaasteen”. Kysyin Insta Storiesin kautta, mitä kysymyksiä tähän voisi laittaa ja lopulta tein niin, että nappasin jokaisen kysymyksen, jota tuolla kysyitte. Hassua muuten, miten moni kysymys liittyi siivoukseen. Siihen oli lukuisia ja taas lukuisia päällekkäiskysymyksiä.

Mä vastaan tässä. Toivottavasti mahdollisimman moni bloggaaja lähtee mukaan haasteeseen ja antaa omat vastauksensa.

Kuinka usein?

  • Vaihdat lakanat. Vähintään kerran kahteen viikkoon.
  • Vaihdat pyyhkeet. Keittiön ja wc:n käsipyyhkeet vaihdan joka toinen päivä. Tai joka päivä, jos sille näyttää. Isot pyyhkeet kerran viikkoon.
  • Peset hiukset. Max. 2 kertaa viikossa. Nyt kun en sporttaile, ja päänahka/tukka on tottunut luomuväriin, hiukset ei juuri rasvoitu.
  • Soitat isälle/äidille? Isi ei ole varsinainen small talkaaja, joten me soitellaan isin kanssa vaan asiapuheluita. Tyyliin: Mitä äidille joululahjaksi, miten joku remppahomma tehdään jne. Äitin kanssa olen yhteydessä joka päivä, mutta koska mä en tykkää puhua puhelimessa (kenenkään kanssa), me usein laitellaan whats appia. Joko meidän keskinäisiä tai sitten meidän perheen naisten whatss app-ryhmän kautta, joten myös siskot näkee.
  • Näen vanhempiasi. Ehkä kerran puolessatoista kuussa.
  • Käyt leffassa.  Parin kuukauden välein. En kovin usein.
  • Föönaat hiukset. Muutaman kerran vuodessa. Inhoan hiusten kuivaamista. Pidennysten kanssa oli joskus pakko, koska ne märkänä ei saanut mennä nukkumaan.
  • Putsaat lattiakaivot. En koskaan. A hoitaa tämmöiset jutut.
  • Käyt metsässä. No enpä juuri ikinä. Mä olen kasvanut aivan kirjaimellisesti metsässä. Ja sain 19 vuodessa kyllä tarpeeksi siitä touhusta. Vaikka menisin Hankasalmelle, en kyllä sanoille missään mustikkametsissä. Silloin kun lenkkeilen, haluan juosta kaupungissa. Niin monta vuotta metsäautoteitä jolkotellut.
  • Käyt suihkussa. Vaikka en pese hiuksia usein, käyn suihkussa aivan joka ilta.
  • Sanot läheisille, että rakastat heitä. Me sanotaan A:n ja F:n kanssa toisillemme, että rakastetaan vähintään aamuisin töihin/kouluun mennessä ja illalla nukkumaan mennessä. Mutta tämän lisäksi joka päivä ihan spontaanistikin ilman tuollaisia traditioita. Aina kun tulee mieleen - eli aika usein - sanon.  Muille rakkailleni en osaa sanoa "Minä rakastan sinua", joten sanon aika harvoin mitään, vaikka tietysti rakastankin. Saatan vaikka lähettää viestin: "Olet ihana/rakas/tärkeä"
  • Sanot miehellesi rakastavasi tätä. Joka päivä, monta kertaa.
  • Tarkistat kuivakaapin sisällön. Vähintään kerran viikossa, kun tilaan kauppakassipalvelusta ruokaa.
  • Luuttuat lattiat. Superharvoin. Siivooja tekee sen, joten meidän omaan viikkosiivoukseen ei tarvitse juuri sisällyttää pesua. Ehkä sitten, kun tänne tulee taas lattialla möyriviä perheenjäseniä, lattiaa on pestävä useammin.
  • Peset vessan. Mä pyyhin wc:n tasoja, katkaisijoita ja peilejä päivittäin ns. pikapesuna. Niin ja pesen pönttöä joka päivä. Varsinaisen ison vessan pesun tekee nykyisin mies tai siivooja, koska en halua hengitellä pesuhöyryjä. Ennen mä hoidin vessan pesun myös isommin. Kerran viikkoon.
  • Puhdistat liesituulettimen. En ikinä. Tämäkin A:n hommia.
  • Syöt noutoruokaa. Ehkä kerran viikossa. Joskus toimistolla töitä tehdessä tuli tilattua Woltista tosi usein lounas.
  • Valehtelet. Mä en valehtele. Olen koittanut, ei käy mun luonteelle, siitä tulee vaan täysi katastrofi. Valehtelen ainoastaan jonkin ihanan ylläri ylläpitämisen vuoksi tai silloin, kun koen, että se lapsen edun mukaista. Tosin uskon siihen, että jos aikuiset uskaltaisivat puhua myös lapsilleen enemmän totta, olisi perheiden välillä suurempi luottamus. Ja lapsista kasvaisi paljon viisaampia. Se, ettei valehtele, on joskus myös haitta. Mun lähipiiri kuitenkin tietää, että mä olen tällainen ja ainakin voivat olla varmoja, että en puhu kauniita sanoja miellyttääkseni ketään, vaan aidosta sydämestäni. Työelämässä suoraan puhuminen ei ole aina hyve.
  • Riitelet suhteessa. Kyllä me jokin sanaharkka saadaan aikaiseksi varmaan kerran viikossa. Meidän riidat on nopeita, teräväsanaisia ja äkkiä ohi.
  • Sheivaat. Aina, kun käyn suihkussa. Eli joka päivä. 
  • Vaihdat hammasharjan. Parin kuukauden välein hammasharjan pään.
  • Käyt kirjastossa. Parin viikon välein.
  • Peset peitot ja tyynyt. Pari kertaa vuodessa.
  • Syöt herkkuja. Tosi vaihtelevasti. Joskus päivittäin, joskus kerran kahteen viikkoon. Tykkään herkuista kauheasti, mutta saan nopeasti itseni myös nollatoleranssituulelle.
  • Soitat anopille. No vähän sama asia kun muidenkin soittojen kanssa, tykkään ennemmin viestittää. Monta kertaa viikossa ollaan puhelimella yhteydessä. Laitetaan enemmän ääniviestejä kun soitellaan. 
  • Peset rintsikat. Parin käyttöpäivän jälkeen.
  • Leivot. Pari kertaa kuussa. Mutta en mitään hienoa. Ainoastaan pitsaa, rieskoja, sämpylöitä, omenapaistosta jne.
  • Siivoat jääkaapin. Kerran viikossa, ennen kun kauppakassi tulee, raivaan, järjestän ja pyyhin jääkaapin. Mutta varsinaisesti pesemällä pesen ehkä pari, kolme kertaa vuodessa.
  • Käyt puntarilla. Raskaana parin viikon välein. Normitilassa pari kertaa vuodessa.
  • Komennat miestäsi. En koskaan. Hän ei ole lapsi, jota pitäisi komennella. Ja toisekseen me molemmat ollaan niin jääräpäitä, että jos alkaisimme komennella toinen toisiamme, ei siitä tulisi yhtään mitään. Totta kai sanon joskus, että musta olisi kiva, että hän tekisi jonkin asian tietyllä tavalla tai voisiko hän toimia jollain toisella tavalla. Mutta ne on ehdotuksia, ei komentelua. Mun mielestä komentelu ei ole aikuisten välisessä suhteessa kunnioittavaa. (Vaikka ymmärrän, että jonkin sortin suhteissa se on pakko.)
  • Syöt irtokarkkeja. Pari kertaa kuussa tai harvemmin. Leffassa on saatava irttareita. Suklaata useammin ja leivoksia.
  • Vierailet isovanhempiesi luona. Mulla on elossa enää yksi mummo. Kun käyn Hankasalmella, käyn lähes aina myös mummon luona.
  • Peset pyykkiä. Joka ikinen päivä, useamman koneellisen. Rakastan pyykkihuoltoa, tahranpoistoa jne. Voi kun saisin vielä oman mankelin.
  • Imuroit kotisi. Johdottomalla imurilla surauttelen pari kertaa viikossa vähän ruokapöydän alta ja keittiöstä aamun siivoushommiin yhteydessä, mutta meidän "oikean" imuroinnin hoitaa A ja siivooja.
  • Perheessä kinataan vaatetuksesta. Lapsen kanssa saa vääntää 0-3 aamuna/vko siitä, mitä laitetaan päälle. Ulkonäkö ei ole se asia, vaan se, onko asu sään mukainen. Miehen kanssa keskenämme ei koskaan. Meillä on omat – aika erilaiset – tyylimme, joihin toinen ei puutu.
  • Käyt hammaslääkärissä. Parin vuoden välein.
  • Käyt kaupassa. Ei juuri käydä, koska mä tilaan kauppakassit meille kotiin. Joskus minä tai mies täydennetään puuttuvia osasia Kauppahallista tai pikku kaupoista.
  • Peset ikkunat. En ikinä. A hoitaa tämän.
  • Vaihdat sukat. Käytön jälkeen. Paitsi villasukat. 
  • Olet eri mieltä miehen kanssa. Päivittäin, mutta se ei ole sama asia kun riita. Me ollaan tosi eri maailmoissa eletty aikuiselämämme, joten on tosi virkistävää saada keskustelua ja näkökulmien vaihtoa usein. Mä olen oppinut häneltä tosi paljon ja uskoisin että hän myös minulta. Aika usein päädytään lopulta samaan lopputulokseen, mutta vähän eri kannoilta. Meidän arvot on kuitenkin samat elämässä.
  • Ostat uusia vaatteita. Raskaana olen ostanut varmasti kerran kuussa. Normitilassa harvemmin. Saan blogin kautta aika paljon vaatteita ja tykkään niistä, jotka kaapissa jo on.
  • Siivoat. Ihan joka päivä. Mun aamurituaali on siivota koti, kun mies ja lapsi ovat lähteneet. Ja illalla yleensä teen saman homman ennen nukkumaanmenoa. Plus kuljetan koko ajan tavaraa oikeille paikoille ja teen pinoja. Varsinaisen viikkosiivoukseen on pidemmän aikaan hoitanut jo siivooja, kerran kahteen viikkoon. Siinä välissä toki pyyhitään pintoja, pestään vessaa, imuroidaan jne.
  • Olet tehnyt raskaustestin. Viimeisen kahden vuoden  aikaan kymmeniä kertoja.
  • Tarkistat toimiiko palovaroitin. En koskaan. Luotan, että piipittää, jos patteri loppuu.
  • Peset autosi. Auto on yhteinen, mutta ajan silti vain ehkä kerran kahteen viikkoon. Mies pesettää ja huoltaa auton muutenkin.
  • Käyt läpi vaatekaapit ja muut kaapit. Todella usein! Mulla on aina joku kaappiprokkis menossa. Eli siis joku kaappi on työn alla kuukausittain. Eilen siivosin ja inventoin meidän kaikkien vaatteet ja kengät eteisessä.
  • Siivoat lääkekaapin. Meillä on sellainen käyttölääkekaappi (jossa särkkärit, käytössä olevat vitamiinit yms) ja sitten iso laatikko, jossa on minigrip-pusseissa erityistarpeiden lääkkeet merkattuna "flunssa", "kipu" jne. Arkikaappia järjestelen tuon tästä. Isoa lääkelaatikkoa pari kertaa vuodessa.
  • Puhdistat hiukset harjasta. Aina kun on tarve. Riippuu sulkasadosta.

Nyt kaikki haasteeseen mukaan! Mitkä kysymykset jäi mielestäsi vielä puuttumaan? Jos tekisi tästä vielä toisen osan. 

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä 

Asu: Mekko, Odd Molly (Nooralta lainassa) // kengät, Palmroth (Nooralta lainassa)

Kommentit (3)

Marrie
1/3 | 

Kiva haaste! Oli mukava miettiä, miten itse toimii. Tuo sun jatkuva paikkojen järjestäminen ja pikkusiivoaminen on itselläkin tapana. On ihana, kun koti on (lähes aina) siisti.

Ja tuo mekko - aivan ihana! Sopii sun väreihin ja tuohon raskausmasuun kauniisti. Eipä uskoisi, että se on ihan tavis mekko.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Noora räväytti ainakin kuukausi sitten jo kesähaasteen kehiin, ja ajattelin silloin, että haluan vastata siihen. Noh. Aika vieri, ja nyt vasta olen haasteen parissa. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. 

Kesän 2019 mieleenpainuvin päivämäärä?

Heinäkuun alussa päivä, jolloin vietimme A:n ja minun ensitapaamisen kolmevuotispäivää ja samana aamuna saattin ultrassa tietää, että B-vauvalla oli kaikki – edelliskerran ultrassa tulleista peloista huolimatta – yhtä hyvin kuin siskollaan.

 

Kesän 2019 paras grillisafka?

Juhannuksena Muuramessa syöty kuhanyytti. Se on kertakaikkisesti taivaallisin grillisafka, jota on. Toinen ehdoton lemppari on jälkkäri, jota A tekee mun toiveesta aina kesäisin: Grillatut nektariinit vaniljarahkalla.

 

Kesän 2019 kaunein auringonlasku?

Mökillä heinäkuussa. Tosin auringonlaskua kauniimpi oli auringonnousu järveltä.

 

Kesän 2019 huikein roadtrip?

Mun road tripit oli viime kesänä oksennusta täynnä, joten voisin sanoa, että huikein matkakokemus oli VR:n vessassa oksentaminen. Voin sanoa, ettei tarvitse paljon siinä hygieniatasossa työnnellä sormia kurkkuun ja hakea oksua.

 

Kesän 2019 unohtumattomin uintireissu?

Ehdottomasti heinäkuun helteiden aikaan uinnit mökillä. Järvi oli ainoa paikka, jossa turvotus tuntui vähän laskevan ja olotila helpottuvan. Oli ihana olla mökillä vain meidän oman jengin kanssa ja polskia päivät pitkät järvessä. 

 

Kesän 2019 iloisin kohtaaminen?

Meidän kesään on mahtunut paljon ystäviä ja tuttuja, mutta ei yhtään kohtaamista erityisesti ylitse muiden. On ollut vaan ihan paras viettää kyläilyjä niin, että ympärillä on ollut tutut ja rakkaat tärkeimmät ihmiset. Iloisimmat kohtaamiset ehkä on kuitenkin ollut niitä, kun tytär on tullut Helsinki-reissujensa jälkeen takaisin kotiin. Joka kerta se uudelleen näkeminen on vaan yhtä ihanaa.

 

Kesän 2019 hymyilyttävin hetki?

No juurikin se iloinen ultraäänikerta, jossa parin viikon huoli sai iloisen päätöksen. Joka kerta pienten temmellystä ultraruudulla on yhtä maagista katsoa.

 

Kesän 2019 itkettävin pettymys?

Tämä ei nyt ollut pettymys, mutta se heinäkuun helleviikko oli yhtä helvettiä kohdallani. Olo oli niin kipeä, turvonnut, kömpelö ja sairas, että ihan varmasti itkin ja kirosin olotilojani. Onneksi se oli vain väliaikainen lämpötila ja olo.Pettymys-aspektia tässä näytteli se, että raskaus tuntui niin paljon RASKAAMMALLE, mihin olin ekalla kerralla tottunut ja mihin olin valmistatunut. 

 

Kesän 2019 kaunein kesäkaupunki?

Rakas Tampere. Ei juuri tänä kesänä reissailtu, joten kotikaupunki tuli erityisen tutuksi. Minusta kesä-Tampereessa on aina jotain maagista. Johtunee ehkä siitä, että ensimmäiset romanttiset kohtaamiseni Tampereen (ja körilään) kanssa tapahtui juuri kesällä.

 

Kesän 2019 henkeäsalpaavin luontohetki?

Loppukesän ukkoset. Oli huikeaa katsella ulos meidän olkkarin ikkunasta ja nähdä Särkänniemellä päin karmeat salamat ja kuulla ukkosen jylinä aivan katon päällä.

 

Kesä 2019 yhdellä sanalla?

Tässä ei ole yhtä sanaa, mutta olihan tämä ”once in a life time -kesä”.

 

-Karoliina-

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

  1. MIKÄ ON VIIMEISIN KIRJA, JONKA OLET LUKENUT? Olen ennemminkin kuunneltu viime vuosina kirjoja. Viimeisin taitaa olla Anna Leena Härkösen Kenraaliharjoitus. Härkönen on aina ollut yksi lempikirjailijoistani.
  2. MIKÄ ON LEMPI KIRJALLISUUDEN LAJISI? Realismi, sellainen Minna Canth, Maria Jotuni ja Juhani Aho. Tykkään myös monista nykykirjaijoista, mutta en mistään fantasiasta tai maagisesta realismista. Juha Itkonen on super.
  3. MITÄ TYKKÄÄT JAKAA SOSIAALISESSA MEDIASSA? Taas vaikea kysymys. Tykkään varmasti jakaa paloja arjesta ja toisaalta elämän parhaista hetkistä. En mieti mitään erityistä kaavaa, enkä sommittele kuvia yhteen. Ainoa, missä olen somessa tarkka, on se, että merkitsen kaupalliset yhteistyöt selkeästi näkyviin. 
  4. MIKÄ ON SUHTEESI ASUINPAIKKAASI? Rakastan sitä. Suhtaudun Tampereeseen ja erityisesti meidän kotikulmiin intohimolla. Enpä olisi uskonut, että uusi, vasta aikuisiällä löydetty asuinpaikka olisi niin rakas. Toivon, että voisin elää näillä nurkilla vanhaksi mummoksi asti. Täällä on kaikki: luonto, keskusta ja pieni kylämäinen naapuriyhteisö samassa paketissa. 
  5. MITÄ HALUAISIT EDISTÄÄ MAAILMASSA? Tottakai yritän tehdä asioita globaalisti oikein vaikka ympäristön ja tasa-arvon suhteen. Mutta todellisuudessa koen, että kaikki iso alkaa pienestä. Siksipä yritän esimerkiksi kasvattaa lasta (ja kohta lapsia) niin, että heistä kasvaa hyviä ihmisiä, jotka osaavat auttaa muita, olla avoimia ja tuoda hyvää itselleen ja ympärilleen. Mä koen, että maailman paineet on nyt niin kovat, että moni unohtaa sen, että todellinen muutos alkaa kotoa. Omista rakkaista ja ennen kaikkea lapsista. Kyllä tavoite on se, että meidän lapset on viisaampia kuin me nyt.

-Karoliina-

Kuva: Noora Näppilä

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat