Kirjoitukset avainsanalla blogihaaste

Sain mun ystävältä Nooralta alkuviikossa kutsun osallistua blogihaasteeseen, jossa kategorioihin on vastattava oman nimen alkukirjaimella. Tosi hauska haasta, jossa halusin heti olla – tietysti – mukana.

// Vaate: Kimono //  Mä tykkään tosi paljon kimonoista. Mulla on muutama Uhanan merinovillakimono, sekä yksi Uhanan silkkikimono, jota voi pitää myös mekkona. Sen lisäksi omistan kimono-mallisen Cosin kimononeuletakin, jota pidän nykyisin ihan liian vähän. Mun aamutakki on myös kimono-mallinen. Pitäisin kimonoita ylipäätään PALJON enemmän, jos säät sallisi. Olen talvella sellainen vilukissa, että usein avoimet, puolihihaiset kimonot tuntuvat neulematskustakin liian kylmille. Ja yksi ongelma on kimonon änkeminen talvitakin sisään. Miten helppoa moni asia olisikin pukeutumisessa, jos ei olisi kylmää talvea.

// Juoma. Kahvi //  Aina ja ikuisesti. Kahvi piristää, mutta on mulle myös sosiaalinen riitti. Se myös jaksottaa ihan tavallisiakin arkipäiviä. Uskon, että mulle kahvi on siinä mielessä iso asia kuin joillekin vaikkapa tupakka. Koukussakin olen tähän samalla tavalla, kuin jotkut sätkään.

// Paikka. Koti //  Mä olen henkeen ja vereen kotihiiri, jolle sopii aivan hyvin linnoittautua (paitsi koronassa) kotiin pitkiksikin ajoiksi. Mulle koti on turvasatama ja sellainen oma alue, jossa saa olla rauhassa. Mä esimerkiksi en kutsu kovinkaan usein kuin aivan läheisiä ihmisiä meille kylään, vaan näen mieluummin vaikkapa kahviloissa. Tosin vauvat ovat muuttaneet hieman tuota asettelua: Pakkaaminen – heidän ja tavaroiden – vie niin paljon aikaa, että on helpompi, jos vieraat tulevat meille. Kodin täytyy olla myös kaunis ja se, missä se sijaitsee, on ollut mulle koko aikuiselämän yksi tärkeimmistä kotiin liittyvistä seikoista. Kodin ympärillä olevan tunnelman on oltava nimittäin tietynlainen. En voisi esimerkiksi kuvitella, että asuisin vastarakennetulla asuinalueella.

// Ruoka. Kotiruoka // Meidän äiti on aina ollut tosi hyvä laittamaan ruokaa, joten lapsuudenkodista on tullut ruuanlaiton ja -syönnin perinne. Tykkään ravintoloista, mutta parhaan makuista ruokaa saa usein kotona. Varsinkin, kun A on erinomainen kokki. Kotiruoka tarkoittaa mulle hyvistä raaka-aineista tehtyä simppeliä, maistuvaa ruokaa. Ei aina makaronilaatikkoa, mutta toki myös sitä. Tosin makrulaatikko on mun bravuuri, eikä mies tee sitä meillä koskaan ruuaksi. Meillä täytyy olla jokin todella eriskummallinen tilanne, jos ei syödä iltaruokaa yhdessä perheen kesken. 

// Eläin. Kissa //  Rakastan kissojen omapäisyyttä ja luonnetta. He eivät halua miellyttää ketään. Tosin täytyy myöntää, etten ole mikään suuri eläinihminen. Tykkään joistakin yksilöistä hirveästi, esimerkiksi Tahvo-koirasta ja edesmenneestä Kunkku-kissasta, mutta eläimet ylipäätään ei ole mulle aivan must-juttu.

// Kukka. Kaunokki //  En varsinaisesti edes tiedä, mille kaunokki näyttää, mutta kutsun meidän tyttöjä hellitellessäni kaunokeiksi.

// Tytön nimi. Katariina //  Mun on iät ja ajat puhuteltu eri yhteyksissä – teksteissä ja suullisesti – Katariinaksi. Joskus näistä tulee noloja tilanteita. Esimerkiksi yhdessä mun työpaikassa miespuolinen työkaveri kutsui mua varmasti puoli vuotta Katariinaksi. Yleensä en korjaa asiaa heti alkuunsa, koska jotenkin koen, että toinen ihminen voi nolostua tällaisesta. Ongelmaksi muodostui kuitenkin se, että hän ei koskaan hiffannut itse, vaikka kuuli toisten puhuttelevan mua Karoliinaksi, että hänen käyttämässään nimessä olisi jotain väärää. Tosin tällaisia asioita ei voi ottaa vakavasti: Tiedän itse lukihäiriöisenä, että mullakin menee monet samankaltaiset sanat ja nimet sekaisin. Niitä ei ikään kuin vaan hahmota toisistaan.

// Pojan nimi. Kimmo // Yhden lempisarjani nimi.

// Ammatti. Kirjoittaja. // Unelma-ammattini, jota saan tehdä liki joka ikinen päivä. Mulle kirjoittaminen on niin vahva osa identiteettiä, etten koskaan osaisi olla varmasti ilman. Hahmotan ajatukseni usein vasta, kun saan kirjattua ne ylös. Siksi kirjoitan yleensä asiani ystävilleni whats appissa, enkä soita. Tunteistani kerron vaikkapa mun miehelle usein ensin tekstillä, ennen kuin olen valmis juttelemaan aiheesta. Kirjoittamisen merkitystä on niin vaikea selittää muille. Se on vaan yhtä kuin minä.Siksi olo onkin onnekas, kun saan tästä myös leipäni. 

// Kuvaus minusta. Kimeä-ääninen, kipakka ja kaunis //  Siinäpä kolmen koon lista, jolla olen kuullut itseäni kuvattavan elämäni aikana useasti.

// Joka kodissa. Kahva ja kahvikuppi (myös ehkä teen juojilla) // 

 

Haastan mukaan teistä jokaisen! Kun olet tehnyt haasteen blogiin tai vaikkapa instaan, tägää mut postaukseen, jotta pääsen lukemaan teidän kirjainvastauksia.

-Karoliina-

Kuva: Noora Näppilä

Asu; Mekko, lainassa Ivana Helsingiltä. Ani Dress. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Huomasin Nooran blogista 12 asiaa elämästäni -blogihaasteen. Koska rakastamalla rakastan blogihaasteita, nappasin kyssärit myös omaan blogiini. Tässä siis 12 vastausta:

Asun Tampereella. Kaupungissa, josta on tullut vajaassa kolmessa vuodessa kotikaupunkini isolla K:lla. Rakastan Tampereessa kaikkea. Sen ihmisiä, tunnelmaa, palveluita ja kauneutta. Jopa ratikkatyömaata (ja tämä seikka vissiin erottaa minut täysiverisistä tamperelaisista)

Innostun täysillä silloin, kun innostun. En osaa tehdä asioita puoliksi, eikä ihan-kiva kuulu sanavarastooni. Joko olen täysillä mukana tai sitten en ollenkaan. Tämä pätee niin töihin, ihmissuhteisiin kuin kaikkein pienimpiinkin juttuihin.

Ihailen tosi monia ihmisiä, mutta suurimmat fanituksen kohteeni löytyvät lähipiiristäni. Minulla on ollut ihmeellinen onni ympäröidä itseni mitä mahtavimmilla tyypeillä. Rohkeilla, hyväsydämisillä, lahjakkailla ja lojaaleilla. 

Haluaisin, ettei nukuttu yöuniaikani korreloisi niin vahvasti toimintakykyyni ja mielialaani. Tässä elämäntilanteessa on käytännössä jatkuva univaje ja se tekee minusta välillä tosi kurjan ihmisen.

Rentoudun parhaiten, kun saan viettää hetken kiireetöntä aikaa A:n kanssa. Hän on ihminen, joka saa minut rentoutumaan ja nauramaan. Joillakin ihmisillä on lahja tuoda valoa ympärilleen. Hän on sellainen.

Luonnettani kuvaa varmasti monikin sana. Olen touhukas ja suhtaudun intohimoisesti itselleni tärkeisiin asioihin. Pidän omieni puolta, ja jos puolustan itselleni tärkeitä asioita tai ihmisiä, minua ei pelota ristiriidat tai muiden mielipiteet. Olen luultavasti paljon pehmeämpi ja herkempi, millaisen vaikutelman minusta kirjoitusteni perusteella saa. Näin olen kuullut lähipiiriltäni, vaikka itse en tätä asiaa oikein osaa ajatella. On vaikea nähdä itsensä ulkopuolisen silmin.

Ilostun, kun lapseni ovat onnellisia, mieheni nauraa ja arkielämä rullaa ilman suuria vastoinkäymisiä. Ilostun, kun näen ystäviäni ja huomaan heistä, että hekin haluavat nähdä minua ja meitä. Ilostun, kun saavutan suuria ja pieniä elämän tavoitteita.

Jos voisin tehdä mitä vaan, eläisin juuri tässä kyseisessä hetkessä, tällaisen perheen kanssa, seuraavanlaisella tuntijaottelulla: Nukkuisin kahdeksan tunnin yöunet (putkeen!), liikkuisin tunnin päivässä, tekisin töitä kolme ja viettäisin lopun ajan perheeni kanssa. Sellainen olisi tällä hetkellä mun unelmaelämän kaava. Ei aivan juuri toteutettavissa, mutta ehkä jo vuoden päästä.

Haluan ympärilleni tasan ne ihmiset, jotka siinä nyt jo ovat. En sulje tietysti silmiä uusilta ihanilta ystäviltä, jos sellaisia elämään tupsahtaa. Mutta tarvetta etsiä ei ole.

Haaveilen, että läheiseni ja minä eläisimme pitkän ja hyvän elämän täynnä seikkailuja ja rakkautta. Sellaisen, että voisi satavuotiaana kuolinvuoteella todeta, että elämä on nyt valmis ja kuolema ei pelota. Ettei mitään jäänyt kesken.

En luopuisi omatuntoni kuuntelemisesta, enkä tärkeimmistä periaatteistani. Voin joustaa tarpeen tullen monista asioista ja jopa vaihtaa mielipidettäni, jos huomaan olleeni väärässä tai liian vähällä tiedolla. Mutta suurimmat elämänarvoni, sekä oikeudentuntoni ovat asioita, jotka kadottaessa kadottaisin myös itseni.

Ajankohtaista juuri nyt: Vauva-arki, luonnollisesti. Ja kaikki loppuvuoteen ja jouluun liittyvä oheispuuha. Meillä vietetään joulukuussa niin F:n kuin A:nkin synttäreitä. Sen lisäksi F:llä on harrastusen talvinäytökset, joulujuhla ja taidetaan me glögitellä erilaisin ystävä- ja perhekokoonpanoin myös monen monta kertaa vielä ennen aattoa.

Kivaa sunnuntaita kaikille!

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä

Takki, Joutsen // farkut, H&M Mama // kengät, Ten Points (saatu) // laukku, Lumi 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Mä olen blogihaastehullu. Rakastan kirjoitta ja lukea niitä. Ehkä siksi, että yksinkertaiset pienet kysymykset kertovat itse asiassa kirjoittajastaan aika paljonkin.

Luulen myös, että osa blogihaasteintohimostani johtuu siitä, että olen rakastanut naistenlehtien ABC-sarjoja ja kaikkia sellaisia myös ihan aina.

Siksipä ihan varta vasten googlasin blogihaasteita ja törmäsin pariin tosi kivaan. Yksi niistä oli Mitä ja milloin viimeksi? , johon törmäsin Sweet Food O`mine -blogissa. Liittykää mukaan ja jakakaa mulle lisää haasteita/haastekysymyksiä, joihin voisi osallistua.

Milloin viimeksi

Ilahduin. Tänään. Monestakin asiasta. Siitä, että lapsen koe oli mennyt hyvin ja että heillä oli todella hauskankuuloiset leikit kaverin kanssa meillä iltapäivällä. Siitä, että mies pyysi lounaalle kanssaan ja että veimme samalla kauan suutaria kaivanneet kengät suutarille. Siitä, että vauvat mylläsivät kunnolla, eikä liikkeitä tarvinnut arvailla. Siitä, että päivässä oli paljon enemmän naurua ja iloa kun synkkyyttä.

Nauroin. Päivällä miehen kanssa. Joskus vanhemmuus on vaan sitä, että aivan absurdit ja paskat tilanteet on pakko kääntää huumoriksi. Tämä viikko on ns. koetellut meidän molempien hermoja.

Itkin. Sunnuntaiaamuna. Samasta syystä kun tänään nauroin. Yleensä mun pinna äitinä on todella pitkä, mutta huonosti nukutun yön jälkeen turha kiukuttelu vaan katkaisi kamelin selän. Ensin karjuin ja sitten itkin, koska en halua karjua.

Harmistuin. Tänään siitä, että olo on niin tukala ja jalat todella turvonneet, vaikka tekisin mitä. Harmitti myös se, että verottajan päätöstä viime vuodesta saa edelleen odotella.

Häkellyin siitä, kuinka ihania viestejä sain päivän aikana Instan inboxiin. Vaikka en niihin ehdi juuri vastailla (saa noin  20-60 viestiä päivässä ja päälle vielä ”pikareagoinnit”), lämmittää jokainen viesti aina sydäntä. Inboxissa moni kertoo tosi koskettavia ja henkilökohtaisia asioita. Se on suuri luottamuksenosoitus.

Kokeilin eilen illalla talvikenkiäni. Niistä mahtui jalkaan vain muutamat ja nekin on aika kireät.

Urheilin. Taisi olla helmikuussa 2019. Aivan kauheaa.

Luin. Tällä viikolla olen lukenut/kuunnellut kolmea kirjaa. Emilia Salorannan kirjan Anne Kukkohovista, Hannen ja Satun Unelmahommissa ja Roope Lipastin Jälkikasvukauden. Sen lisäksi Jari Sinkkosen kirjaa, jota A lukee parhaillaan. Olen viime kuukausien aikana lukenut/kuunnellut kirjoja todella paljon.

Söin. Juuri iltapalan. Perunarieskoja, appelsiinimehua ja luumuja.

Herkuttelin. Pyykintorin Lihassa ja kahvissa tänään. Kakkua.

Ostin juurikin tuon kahvilakeissin herkut. Tosin jos puhutaan ihan ostoksista, eilen ostin Ratinasta lautasliinat ristiäisiin, naamanpesuaineen apteekista, heijastimia Clasulta, kaksi merinovillakypärämyssyä Reimalta vauvoille ja itselleni mamma-alkkareita Henkalta. Niin ja jouluksi jo H&M Homesta kultaisen suojaruukun joulukukalle ja Clasulta kulta-mustan kynttilänjalan.

Tapasin tänään perheeni lisäksi F:n bestiksen ja meidän naapureitaja tuttuja niin kahvilassa, lounaalla kuin pihallakin.

Päätin, että jätän tarkat blogisuunnitelmat nyt taakse ja kirjoitan juuri sitä mitä mieleen juolahtaa ja juuri niin usein/harvoin kun haluan. Olin ajatellut, että vielä tämän viikon toimin, kuten ennenkin, mutta otan varaslähdön nyt äitiyslomalaisen moodiin (jos osaan).

Inspiroiduin. Hmm. Apua. Mä en taida olla kovin inspiroituvaa tyyppiä. Mä innostun asioista, vaikka mun töistä ja kodin laitosta ja ruuasta, mutta sellainen inspiroituminen ei ehkä ole oikein mun juttu. Tai onko se sitten inspiroitumista se, että juttuideoita blogiin ja kolumniin putkahtelee mieleen, kun kävelen ulkona, katson telkkua, näen ihmisiä jne? Jos on, niin sitten tulee inspiroiduttua päivittäin pienistä ärsykkeistä

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

'

Mulle tuli eilen mieleen, että halusin päräyttää ilmoille ”Kuinka usein? -blogihaasteen”. Kysyin Insta Storiesin kautta, mitä kysymyksiä tähän voisi laittaa ja lopulta tein niin, että nappasin jokaisen kysymyksen, jota tuolla kysyitte. Hassua muuten, miten moni kysymys liittyi siivoukseen. Siihen oli lukuisia ja taas lukuisia päällekkäiskysymyksiä.

Mä vastaan tässä. Toivottavasti mahdollisimman moni bloggaaja lähtee mukaan haasteeseen ja antaa omat vastauksensa.

Kuinka usein?

  • Vaihdat lakanat. Vähintään kerran kahteen viikkoon.
  • Vaihdat pyyhkeet. Keittiön ja wc:n käsipyyhkeet vaihdan joka toinen päivä. Tai joka päivä, jos sille näyttää. Isot pyyhkeet kerran viikkoon.
  • Peset hiukset. Max. 2 kertaa viikossa. Nyt kun en sporttaile, ja päänahka/tukka on tottunut luomuväriin, hiukset ei juuri rasvoitu.
  • Soitat isälle/äidille? Isi ei ole varsinainen small talkaaja, joten me soitellaan isin kanssa vaan asiapuheluita. Tyyliin: Mitä äidille joululahjaksi, miten joku remppahomma tehdään jne. Äitin kanssa olen yhteydessä joka päivä, mutta koska mä en tykkää puhua puhelimessa (kenenkään kanssa), me usein laitellaan whats appia. Joko meidän keskinäisiä tai sitten meidän perheen naisten whatss app-ryhmän kautta, joten myös siskot näkee.
  • Näen vanhempiasi. Ehkä kerran puolessatoista kuussa.
  • Käyt leffassa.  Parin kuukauden välein. En kovin usein.
  • Föönaat hiukset. Muutaman kerran vuodessa. Inhoan hiusten kuivaamista. Pidennysten kanssa oli joskus pakko, koska ne märkänä ei saanut mennä nukkumaan.
  • Putsaat lattiakaivot. En koskaan. A hoitaa tämmöiset jutut.
  • Käyt metsässä. No enpä juuri ikinä. Mä olen kasvanut aivan kirjaimellisesti metsässä. Ja sain 19 vuodessa kyllä tarpeeksi siitä touhusta. Vaikka menisin Hankasalmelle, en kyllä sanoille missään mustikkametsissä. Silloin kun lenkkeilen, haluan juosta kaupungissa. Niin monta vuotta metsäautoteitä jolkotellut.
  • Käyt suihkussa. Vaikka en pese hiuksia usein, käyn suihkussa aivan joka ilta.
  • Sanot läheisille, että rakastat heitä. Me sanotaan A:n ja F:n kanssa toisillemme, että rakastetaan vähintään aamuisin töihin/kouluun mennessä ja illalla nukkumaan mennessä. Mutta tämän lisäksi joka päivä ihan spontaanistikin ilman tuollaisia traditioita. Aina kun tulee mieleen - eli aika usein - sanon.  Muille rakkailleni en osaa sanoa "Minä rakastan sinua", joten sanon aika harvoin mitään, vaikka tietysti rakastankin. Saatan vaikka lähettää viestin: "Olet ihana/rakas/tärkeä"
  • Sanot miehellesi rakastavasi tätä. Joka päivä, monta kertaa.
  • Tarkistat kuivakaapin sisällön. Vähintään kerran viikossa, kun tilaan kauppakassipalvelusta ruokaa.
  • Luuttuat lattiat. Superharvoin. Siivooja tekee sen, joten meidän omaan viikkosiivoukseen ei tarvitse juuri sisällyttää pesua. Ehkä sitten, kun tänne tulee taas lattialla möyriviä perheenjäseniä, lattiaa on pestävä useammin.
  • Peset vessan. Mä pyyhin wc:n tasoja, katkaisijoita ja peilejä päivittäin ns. pikapesuna. Niin ja pesen pönttöä joka päivä. Varsinaisen ison vessan pesun tekee nykyisin mies tai siivooja, koska en halua hengitellä pesuhöyryjä. Ennen mä hoidin vessan pesun myös isommin. Kerran viikkoon.
  • Puhdistat liesituulettimen. En ikinä. Tämäkin A:n hommia.
  • Syöt noutoruokaa. Ehkä kerran viikossa. Joskus toimistolla töitä tehdessä tuli tilattua Woltista tosi usein lounas.
  • Valehtelet. Mä en valehtele. Olen koittanut, ei käy mun luonteelle, siitä tulee vaan täysi katastrofi. Valehtelen ainoastaan jonkin ihanan ylläri ylläpitämisen vuoksi tai silloin, kun koen, että se lapsen edun mukaista. Tosin uskon siihen, että jos aikuiset uskaltaisivat puhua myös lapsilleen enemmän totta, olisi perheiden välillä suurempi luottamus. Ja lapsista kasvaisi paljon viisaampia. Se, ettei valehtele, on joskus myös haitta. Mun lähipiiri kuitenkin tietää, että mä olen tällainen ja ainakin voivat olla varmoja, että en puhu kauniita sanoja miellyttääkseni ketään, vaan aidosta sydämestäni. Työelämässä suoraan puhuminen ei ole aina hyve.
  • Riitelet suhteessa. Kyllä me jokin sanaharkka saadaan aikaiseksi varmaan kerran viikossa. Meidän riidat on nopeita, teräväsanaisia ja äkkiä ohi.
  • Sheivaat. Aina, kun käyn suihkussa. Eli joka päivä. 
  • Vaihdat hammasharjan. Parin kuukauden välein hammasharjan pään.
  • Käyt kirjastossa. Parin viikon välein.
  • Peset peitot ja tyynyt. Pari kertaa vuodessa.
  • Syöt herkkuja. Tosi vaihtelevasti. Joskus päivittäin, joskus kerran kahteen viikkoon. Tykkään herkuista kauheasti, mutta saan nopeasti itseni myös nollatoleranssituulelle.
  • Soitat anopille. No vähän sama asia kun muidenkin soittojen kanssa, tykkään ennemmin viestittää. Monta kertaa viikossa ollaan puhelimella yhteydessä. Laitetaan enemmän ääniviestejä kun soitellaan. 
  • Peset rintsikat. Parin käyttöpäivän jälkeen.
  • Leivot. Pari kertaa kuussa. Mutta en mitään hienoa. Ainoastaan pitsaa, rieskoja, sämpylöitä, omenapaistosta jne.
  • Siivoat jääkaapin. Kerran viikossa, ennen kun kauppakassi tulee, raivaan, järjestän ja pyyhin jääkaapin. Mutta varsinaisesti pesemällä pesen ehkä pari, kolme kertaa vuodessa.
  • Käyt puntarilla. Raskaana parin viikon välein. Normitilassa pari kertaa vuodessa.
  • Komennat miestäsi. En koskaan. Hän ei ole lapsi, jota pitäisi komennella. Ja toisekseen me molemmat ollaan niin jääräpäitä, että jos alkaisimme komennella toinen toisiamme, ei siitä tulisi yhtään mitään. Totta kai sanon joskus, että musta olisi kiva, että hän tekisi jonkin asian tietyllä tavalla tai voisiko hän toimia jollain toisella tavalla. Mutta ne on ehdotuksia, ei komentelua. Mun mielestä komentelu ei ole aikuisten välisessä suhteessa kunnioittavaa. (Vaikka ymmärrän, että jonkin sortin suhteissa se on pakko.)
  • Syöt irtokarkkeja. Pari kertaa kuussa tai harvemmin. Leffassa on saatava irttareita. Suklaata useammin ja leivoksia.
  • Vierailet isovanhempiesi luona. Mulla on elossa enää yksi mummo. Kun käyn Hankasalmella, käyn lähes aina myös mummon luona.
  • Peset pyykkiä. Joka ikinen päivä, useamman koneellisen. Rakastan pyykkihuoltoa, tahranpoistoa jne. Voi kun saisin vielä oman mankelin.
  • Imuroit kotisi. Johdottomalla imurilla surauttelen pari kertaa viikossa vähän ruokapöydän alta ja keittiöstä aamun siivoushommiin yhteydessä, mutta meidän "oikean" imuroinnin hoitaa A ja siivooja.
  • Perheessä kinataan vaatetuksesta. Lapsen kanssa saa vääntää 0-3 aamuna/vko siitä, mitä laitetaan päälle. Ulkonäkö ei ole se asia, vaan se, onko asu sään mukainen. Miehen kanssa keskenämme ei koskaan. Meillä on omat – aika erilaiset – tyylimme, joihin toinen ei puutu.
  • Käyt hammaslääkärissä. Parin vuoden välein.
  • Käyt kaupassa. Ei juuri käydä, koska mä tilaan kauppakassit meille kotiin. Joskus minä tai mies täydennetään puuttuvia osasia Kauppahallista tai pikku kaupoista.
  • Peset ikkunat. En ikinä. A hoitaa tämän.
  • Vaihdat sukat. Käytön jälkeen. Paitsi villasukat. 
  • Olet eri mieltä miehen kanssa. Päivittäin, mutta se ei ole sama asia kun riita. Me ollaan tosi eri maailmoissa eletty aikuiselämämme, joten on tosi virkistävää saada keskustelua ja näkökulmien vaihtoa usein. Mä olen oppinut häneltä tosi paljon ja uskoisin että hän myös minulta. Aika usein päädytään lopulta samaan lopputulokseen, mutta vähän eri kannoilta. Meidän arvot on kuitenkin samat elämässä.
  • Ostat uusia vaatteita. Raskaana olen ostanut varmasti kerran kuussa. Normitilassa harvemmin. Saan blogin kautta aika paljon vaatteita ja tykkään niistä, jotka kaapissa jo on.
  • Siivoat. Ihan joka päivä. Mun aamurituaali on siivota koti, kun mies ja lapsi ovat lähteneet. Ja illalla yleensä teen saman homman ennen nukkumaanmenoa. Plus kuljetan koko ajan tavaraa oikeille paikoille ja teen pinoja. Varsinaisen viikkosiivoukseen on pidemmän aikaan hoitanut jo siivooja, kerran kahteen viikkoon. Siinä välissä toki pyyhitään pintoja, pestään vessaa, imuroidaan jne.
  • Olet tehnyt raskaustestin. Viimeisen kahden vuoden  aikaan kymmeniä kertoja.
  • Tarkistat toimiiko palovaroitin. En koskaan. Luotan, että piipittää, jos patteri loppuu.
  • Peset autosi. Auto on yhteinen, mutta ajan silti vain ehkä kerran kahteen viikkoon. Mies pesettää ja huoltaa auton muutenkin.
  • Käyt läpi vaatekaapit ja muut kaapit. Todella usein! Mulla on aina joku kaappiprokkis menossa. Eli siis joku kaappi on työn alla kuukausittain. Eilen siivosin ja inventoin meidän kaikkien vaatteet ja kengät eteisessä.
  • Siivoat lääkekaapin. Meillä on sellainen käyttölääkekaappi (jossa särkkärit, käytössä olevat vitamiinit yms) ja sitten iso laatikko, jossa on minigrip-pusseissa erityistarpeiden lääkkeet merkattuna "flunssa", "kipu" jne. Arkikaappia järjestelen tuon tästä. Isoa lääkelaatikkoa pari kertaa vuodessa.
  • Puhdistat hiukset harjasta. Aina kun on tarve. Riippuu sulkasadosta.

Nyt kaikki haasteeseen mukaan! Mitkä kysymykset jäi mielestäsi vielä puuttumaan? Jos tekisi tästä vielä toisen osan. 

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä 

Asu: Mekko, Odd Molly (Nooralta lainassa) // kengät, Palmroth (Nooralta lainassa)

Kommentit (3)

Marrie
1/3 | 

Kiva haaste! Oli mukava miettiä, miten itse toimii. Tuo sun jatkuva paikkojen järjestäminen ja pikkusiivoaminen on itselläkin tapana. On ihana, kun koti on (lähes aina) siisti.

Ja tuo mekko - aivan ihana! Sopii sun väreihin ja tuohon raskausmasuun kauniisti. Eipä uskoisi, että se on ihan tavis mekko.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2020
2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat