Kirjoitukset avainsanalla blogihaaste

PC221888.JPG
PC221888.JPG

Hellurei. Mun piti kirjoittaa tänään aivan jotain muuta, mutta F:n huoneen raivaamisen, loman viimeisen päivän puuhien ja kaiken muun keskellä jotenkin ajaduinkin googlailemaan, millaisia blogihaasteita vuosien varrella blogeissa on ollut. Nappasin tämän haasteen vuodelta 2016,  mutta siitä tuli olo, että tämä olisi kiva täyttää. Vähän sama fiilis, kun lapsuudessa kaverin ystävänikirjassa oli hyvät kysymykset.

Huomasin muuten samalla googlaillessani, että keksimääni Näin valehtelen netissä -haasteeseen oli vastattu viime vuonna todella monta kertaa, hyvin erityyppisissäkin blogeissa. Ihan huippua! Kiitos kaikille <3 Kuka keksisi uuden kiertohaasteen?

Tässä nyt kuitenkin ”viimeksi minä… -haaste”, olkaa hyvä!

Viimeksi minä…

...ilahduin

kun F tuli eilen kotiin ja me vietettiin tosi kiva, mutta täysi päivä yhdessä. Syötiin aamupala Nooran ja Kristan kanssa Pyynikin lihassa ja kahvissa, käytiin katsomassa Maija Poppanen, tehtiin ihania ostoja The Body Shopissa ja tultiin vielä kotiin katsomaan Inside Outia herkutellen dippikasviksilla. Toinen superilahduttava juttu tapahtui, kun tulimme F:n kanssa äsken kaupasta. Olin parkkeerannut auton vähän liian kaus ja eräs nainen näki takaani, kun yritin kantaa neljää TODELLA painavaa kassia. Nainen tarjoutui kantoavuksi autolle, vaikka hänen suuntansa oli eri, kun meidän. Mulle tuli tuosta teosta niin hyvä mieli! 

 

...nauroin

varmasti monta kertaa tänään, koska mun on tapana nauraa tosi usein. Näin olen siis kuullut, mutta se lienee myös totta. Tänään olen vaikkapa nauranut (kiljumalla ja rääkymällä) silloin, kun A kutitti minua. Kunnon naurunremakka saatiin aikaiseksi myös eilen juurikin edellisessä kohdassa mainitsemassani kahvilassa, kun F kertoi, että on vain 95% suomalainen. Kun kysyttiin, mitä nämä 5% sitten on, oli vastaus selvä: ” No lahtelainen.”

 

...itkin

kun katsoin perjantaina Voice Of Finlandia ja yhden laulajan ääni oli vaan niin mieletön ja ytimiin menevä. Siinä vaiheessa kun Olli Lindholmkin repesi, oli mun itkuhanat viimeistään auki. Itku oli myös todella lähellä, kun siivosin tänään lapsen huonetta. En kuitenkaan itkenyt. 

 

...suutuin

kuitsenkin itskun sijaan, kun raivasin lapsen huonetta tänään uusien kalusteiden tieltä. Tahmeaa slimeä, huulikiiltoa ja kaikkia muita itse tehtyjä keitoksia oli joka paikassa. Siitäkin huolimatta, että niiden tekoa ja käyttöä on meillä rajoitettu. Näemmä vain teorian tasolla.

 

...harmistuin

kun tajusin, ettei lomat ole koko ajan vain auvoisaa perheen kanssa yhdessäoloa. Vaikka on ollut ihana loma niin monine uusine muistoineen, on rytmittömyys ja vapaat päivät joskus haaste. Monen viikon loma yhdessä kiristää hermoja, kun ruokaa saa olla laittamassa koko ajan ja välillä tuntuu, että lapselle saa olla pelkkä ohjelmatoimisto. Tässä kohdassa, kun päivät ovat pitkiä, tutut koulukaverit kukakin ties missä loman vietossa ja lapsi kaipaisi kuitenkin seuraa, on ainoan lapsen elämä välillä aika tylsää. Ja sittenhän vaatimukset kohdistuvat aikuisiin, jotka eivät koko aikaa kuitenkaan kykene samaan kuin lapsiseura kykenisi. Tällaisten aamujen jälkeen kuin vaikka tänään on täydellinen onnenpotku, kun koulukaveri pääseekin mukaan ulkoilemaan ja leikkimään. 

 

...häkellyin

kuinka taas kerran tein junatuttavuutta perjantaisessa ravintolavaunussa aivan samoin kuin niin monta kertaa aikaisemminkin. Rakastan sitä suomalaista luottavaisuutta, jossa yhtäkkiä ventovieraalle kerrotaan paljon enemmän asioita, mitä joskus vuoden aikana vaikkapa samassa työpaikassa kerrotaan. Junan jarrujen pettäessä ja hätäjarrutuksen ja siitä seurannen hidastelun jälkeen tunnelma vaunussa vaan muuttui rennommaksi.

 

...kokeilin jotain uutta

kun minut meikattiin viikolla kuvauksiin aivan eri tavalla, mihin olen tottunut tai miten minut on koskaan meikattu. On hassua, miten toisella tavalla vieraat ihmiset näkevät ulkonäköni ja ne asiat, mitkä siihen sopivat. En olisi koskaan itse valinnut sellaista meikkiä tai värejä.

 

...urheilin

tänään salilla lomakiukkuani (lue syy muutama kohta ylempää) pois. Juoksin ensin matolla puolisen tuntia ja sitten tein vielä käsi- ja jalkaliikkeitä niin, että en meinannut kyetä kävelemään salin rappusia enää alas sieltä lähtiessäni. Hikoilu auttoi purkamaan omaa harmistustani täysin! Olo oli salin jälkeen hyvä ja rento. Urheilu – vaikka se onkin välillä niin vastenmielistä – on itselleni parasta hoitoa pääkopalle.

 

...luin

Michelle Obaman kirjaa joululomalla. Itse asiassa ehdin pyhien aikaan rämpiä läpi niin Bikinirajatapauksen, vähän Kissani Jugoslaviaa ja parhaat kohdat Obama-kirjasta.

 

...söin

savulammas-juustosalaattia, jonka mies teki jääkaapin jämistä. Harmittaa, etten tajunnut tilata kauppakassia huomiselle, ja kun kaappi oli jo koluttu, oli pakko käydä tänään vielä illalla kaupassa. Kun mä sanoin kamoja mättäessäni kassalle, että kyllä se kännykällä tilattu kauppakassi on vaan enemmän mun juttu, opasti lapsi taas perusasioiden äärelle: "Se nyt kuule on vaan sillä tavalla, että välillä ihmisen on käytävä ruokakaupassa." Kuulin tuossa vähän liikaakin oman ääneni. 

 

...herkuttelin

eilen leffassa tyttären kanssa nachoja ja karkkia. Olisin halunnut popparia, mutta koska lapsen maha ei kestä niitä, en viitsinyt mussuttaa popcorneja hänen vieressäänkään. 

 

...ostin

(jos ruokia ei oteta lukuun) eilen Lindexin alesta -70% viskoosihaalarin, jota sovitellessa unelmoin jo kesästä ja kevään Espanjan matkasta. Mä en ole mistään löytänyt niin hyviä haalareita mun kropan mittasuhteille kun Lindexistä. Siitä vinkkiä ja mallia kotimaisille firmoille, jooha? 

 

...tapasin

, jos perheenjäseniä ei oteta lukuun, eilen kahvilassa Nooran ja Kristan lisäksi molempien miehet, kolme naapuriani ja juttelin vieläpä kahvilan omistajien kanssa. Naiset nauroivatkin, tunnenko koko kahvilan väen. No melkein, ja siinä onkin syy, jonka vuoksi rakastan tätä kaupunginosaa.

 

...päätin

että alan laskuttaa ensi viikosta lähtien laskuni kerran viikossa, jottei ne jää roikkumaan moniksi kuukausiksi tai unohdu kokonaan. Minun on pakko alkaa olla hieman täsmällisempi näiden raha-asioiden suhteen.

 

...inspiroiduin

Mikaela Holmbergin kuvista, jotka näin tänään Aamulehdessä. Miten omintakeinen, vähän satumainen, tyyli hänellä onkaan. Olisi mahtavaa joskus itsekin koittaa otattaa itsestä tai vaikka tyttärestä samantyyppisiä kuvia. Itse asiassa koko Aamulehden juttu Holmbergistä sai miettimään kuvissa olemista, itsetuntoa ja sitä, mitä viestimme omalla toiminnallamme kuvaushetkellä lapsillemme.

Kivaa sunnuntaita! Huomenna palaan sitten ihan oikeasti töihin, kun F menee kouluun. Pääsen siis heti aamusta taas koneelle paremmin ja lupaan vastailla noihin kommentteihinne. 

-Karoliina-

Kuva: Noora Näppilä

 

 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (5)

Vierailija
2/5 | 

Mihin kommentteihin? Ethän sä saa enää nykyään kommentteja, kun vastaaminen kestää joko puoli elämää tai on muotoa ”kiitos kommentistasi, kivaa viikkoa!”

Karoliina Pentikäinen

Kiitos taas palautteestasi :) Voit kertoa toiveita, kuinka toivoisit vastattavan. Kommentteja tulee toki tänne, mutta ennen kaikkea inboxeihin, joita yritän nyt purkaa lomien jälkeen. Kivaa päivää! 

Vierailija

Juurihan sinäkin kommentoit:)
Ja epäilen että olet ollut asialla joskus aikaisemminkin. Mitäpä noihin kaltaisiasi kommentteihin voisi bloggaaja oikein kommentoida jos ei halua lapsellisesti lähteä juupas-eipäs-peliin.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

P9085282.JPG
P9085282.JPG

Tämä haaste oli musta niin hauska ja olen lukenut kyseisen 33-haasteen niin monesta blogista, että pyysin A:ta vastaamaan 33 kysymykseen koskien minua vaimona. 

 

Mitä oikeasti ajattelit minusta ensitreffeillämme?

Onpa kaunis ja ihana ihminen, jolla näyttää olevan hirmuinen darra. 

 

Nauranko vitseille, mitä en oikeasti tajua?

Välillä. Vitsin ymmärtäminen saattaa tapahtua ajan kanssa. 

 

Pidänkö halailusta?

Rakastat sitä. 

 

Haluanko pienet vai isot häät?

Sopivan kokoiset, just sellaiset mitkä meillä oli.

 

Olenko koskaan rikkonut lakia?

En usko. Jos liikenteessä tarpeetonta keskisormen näyttöä ei lasketa. 

 

Millainen on voileipäni?

Glutteeniton, pohjalla Oivariini, juusto, Wigrenin paisti, tomaatti ja basilika.

 

Millaista musiikkia kuuntelen mieluiten?

Iisa ja Vesta. Et sä kyllä hirveesti mieslaulajia kuuntele. 

 

Mitä pelkään?

Epäonnistumista. Ennen kaikkea sitä, että joku huomaa sen.  

 

Kestänkö stressiä?

Kestät, vaikka se ei hyvää sinulle tee. Stressissä sinun sytytyslanka on minimaalinen ja normaalissa elämässä arviolta sentin mittainen. 

 

Oudoin tapani?

Vaikea kysymys. Erillaisia tapoja on paljon, mutta onko ne outoja. Ehkä kumihanskat keittiötöissä. Sitten se, että jätät leipäkaappiin tyhjiä pusseja, kun olet syönyt leivän. Antaumuksella kielen pesu hammaspesun yhteydessä - varsinkin se kakomisreaktio - on aikamoinen (äänitehosteita).

 

Mihin työhön et missään nimessä laittaisi minua?

Tylsään, tasaiseen tuotantotyöhön. Sä tarvitset tietyllä tavalla vapaat kädet, mutta selkeät aikataulut. Ja vapaan toimeentulon, mutta silti turvallisen sellaisen. 

 

Jos saisin viettää päivän jonkun kuuluisan, elävä, kuolleen tai ihan kenen kanssa tahansa. Kuka se olisi?

Oprah Winfrey. Koska se on sellainen aikaansaava nainen, joka on omalla työllään saanut aikaan paljon. 

 

Voittaisin lotossa, mitä tekisin rahoilla?

Tekisit hyvää ihmisille ympärilläsi sekä huomioisit apua tarvitsevia. Lopuilla tyhjentäisit Ivana Helsingin paljettivaraston.   

 

Mikä väri vastaisi persoonaani ja miksi?

Sä oot niin punainen kun voi olla. Sä oot sellainen marssija. 

 

Mikä minua ärsyttää eniten muissa ihmisissä?

Hitaus ja epärehellisyys, koska sä itse olet niin nopea liikkeissäsi ja rehellinen. Sun näkökulmassa ei ole mihinkään muuhun edes mahdollisuutta, joten sua alkaa ärsyttää, jos ihmiset ei ole tässä suhteessa kuten sinä. 

 

Mikä on suosikki roskaruokani? 

Naughty Burger. Tää on mun mielestä paska kysymys. 

 

Rumin vaatteeni mistä minä pidän, mutta sinä et?

Puolet sun vaatteista on omituisia, ei siitä mihinkään pääse. Mutta ei ne rumia ole. Ne on sun näköisiä. 

 

Mikä oli viimeisin tekstiviesti minkä lähetin sinulle?

"Oothan kuttunu teijän iskän F:n synttäreille?"

 

Kun olen kipeä, haluanko että minua hoidetaan vai olenko mieluummin yksin kunnes paranen?

Hoidetaan. Pystyt myös käyttämään sitä myös niin, että "mää olen nyt kipeenä ja tarviin hellää huomioo."

 

Kun riitelemme miten käyttäydyn?

No niin no…aika hyökkäävästi. Kyllähän sä olet riidassa aika all in, eli my way or highway. Siinä mielentilassa sä et ole valmis keskustelemaan muusta näkökulmasta kun omasta. Mä hitaana en ole aina edes kerennyt tajuta, että sä olet jo keskellä riitaa. Ja sitten kun mä alan päästä riitelyvauhtiin, sä olet ohittanut sen ja pyytämässä jo anteeksi. 

 

Menemme ravintolaan, mitä tilaan?

Hyvän pastan, jos on mahdollista tai tartar. Vaikea kysymys, koska sä tilaat aina hyvää ruokaa, eikä sulla ole mitään tiettyä. Koska sä olet aika kaikkiruokainen. 

 

Minkä asian äärellä voisin viettää tuntikausia?

Tietokoneen ja puhelimen. Kaikki sosiaalisen median koukutusmahdollisuudet, mitkä voi järjestää, voi selailla vaikka kuinka paljon. 

 

Mikä saa minut todella vihastumaan?

Epärehellisyys. 

 

Entäs piristymään?

Yllätykset, mitkä on osoitettu suoraan sulle sydämestä. Esimerkiksi kukkaset.  

 

Millainen olen vaimona?

Sä oot sellainen hyvällä tavalla rehellinen ihminen, jonka kanssa voi puhua kaikkea kortsusta kuurakettiin. Jolla on maailman suurin sydän, ja sä kanssa käytät sitä ja osoitat sen voiman. Sä olet pippuria, joka tarvii kermaviiliä ympärille. Joskus sä pippurin vuoksi voit käyttäytyä välillä pöllösti, mutta tajuat myös, ettei kotona tarvii tehdä niin. Olet ihana äiti, ja olet valmis tekemään lapsesi puolesta mitä vaan. 

 

Kumpi sanoin ensin “rakastan sinua” ja missä se tapahtui?

En oo varma, en muista. 

 

Mitä teen heti ekana aamulla?

Juot kahvia ja meet vessaan. Koska niin olet toiminut kuulemma lapsesta asti, niin miksi sitä muuttamaan. 

 

Millaisia vaatteita käytän kotona?

Rentoja ja mukavia. Mun boxerit ja t-paita. 

 

Mitä kotiaskaretta en osaa hoitaa?

Lattiakaivon tyhjentämistä. Mutta ei mulle tule mieleen mitä et osaisi. Lähtökohtaisesti vaikka tekisit sähköhommia,  javaikka saisit 74 sähköiskua, mutta et halua antaa periksi. Et sä kaikkea tee, etkä kaikesta tykkää, mutta sun sanakirjassa ei lue, että "et osaa". Koska jos joku sanoo sulle, ettet osaa jotain, sä teet sen vaikka sattuisi jotain pahastikin. 

 

Kumpi määrää kaapin paikan?

Sä luulet, että sä. Ja mä luulen, että mä. Ja F luulee kaiken lisäksi, että se. Ja siitä ne kipinät vasta sitten sinkoileekin.

 

Mikä on paras luonteenpiirteeni?

Suuri sydän.

 

Entä paras piirre ulkoisesti?

Maailman kauneimmat kasvot.

 

Ihanin yhteinen muisto? 

Ehkä uusi vuosi Hampurissa, kun mentiin kihloihin ja syötiin tietämättämme aika arvokas illallinen. Naurettiin vedet silmissä ja mentiin tunteissa pintaa syvemmälle huipputyyppien kanssa. Jonka jälkeen kuunneltiin liikenteen tööttäämistä ja mä olin polvillani. Ja sitten seuraavana päivänä hotellissa meni mahat ja menkat sekaisin, josta naurettiin taas lisää. Ja sitten käveltiin kaksi tuntia etsien sitä ainoaa Hampurin paikkaa, joka olisi auki ensimmäinen tammikuuta  ja möisi tampooneita. 

 

-Karoliina-

Kuva: Noora Näppilä

Kommentit (9)

piinapii
1/9 | 

Tosi kiva postaus, kiitos! Tässä pääsi pintaa syvemmälle.
Muistaako Karoliina, kumpi ensin tunnusti rakkautta?

Karoliina Sallinen

Kiitos! Pariskuntakuvat on aina niin vaikeita, ettei mene teennäiseksi. Onhan tääkin vähän turhan siirappinen, mutta silti aidot ilmeet, niin tykkään! 

Karoliina Sallinen

Hah. En ole koskaan ajatellut, mutta nyt kun sanot, niin varmasti. En tiedä, meneekö teksti synkassa, kerran kirjoiteltiin A:n ulkomaan talvi niin paljon toisillemme. Tosin pakko tunnustaa: Iskin tuonne tekstiin kyllä pari välimerkkiä mukaan, jotta olisi helpompi lukukokemus. Ehkä se toi mun kirjoitusrytmiä mukaan?

Unska_
4/9 | 

Näitä on ollu hauska lukea ja iso peukku A:n rehellisille vastauksille :D Oispa ihan mielenkiintosta lukee näitä myös toisinpäin naisen näkökulmasta.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

4.png
4.png

Mua viehättää joskus ihan suhteettoman paljon sellaiset hassut kiertokyselyt ja blogihaasteet, jolla periaatteessa ei ole mitään merkitystä. Mutta jotka silti kertovat rivien välistä kaikkea kivaa. Koska uteliashan olen.

Olen lukenut nyt varsinkin Facebookissa monen kaverini 4 x 6 vastaukset, joten teen itse nyt samoin. Saa tulla kommenttiboksissa mukaan. Mun vastaukset on muuten kronologisessa aikajärjestyksessä niin, että neljäs vastaus on aina lähinnä tätä hetkeä. 

4 PAIKKAA, JOSSA OLEN ASUNUT

  1. Hankasalmi, Kallioaho
  2. Vantaa, Hiekkaharju
  3. Helsinki, Hakaniemi
  4. Tampere

 

4 PAIKKAA, JOISSA OLEN TYÖSKENNELLYT

  1. Hankasalmen Apteekki
  2. Pertti Palmroth shop-in-shop Stockmann, Helsinki
  3. Kaarina K.
  4. H23 Agency

 

4 OHJELMAA, JOTA OLEN SEURANNUT TV:STÄ:

  1. Sinkkuelämää
  2. Will&Grace
  3. Silta
  4. Sorjonen

 

4 PAIKKAA, JOSSA OLEN KÄYNYT:

  1. Kööpenhamina, Tanska
  2. Bremerhaven, Saksa
  3. Makarska, Kroatia
  4. Ponte De Lima, Portugali

 

4 RUOKAA, JOISTA PIDÄN:

  1. Lohipasta
  2. Makan Sushi
  3. Raclette
  4. Bataattikeitto

 

4 JUOMAA, JOISTA PIDÄN:

  1. Coca Cola
  2. Punaviini
  3. Vichy
  4. Hyvä kahvi

-Karoliina-

Kuva: Pixabay

 

 

Kommentit (4)

Vierailija
2/4 | 

Olipa kiva nähdä esimerkkejä missä kaikkialla olet ollut töissä! Olet varmaan tehnyt töitä jo koulu- ja opiskeluaikana?

Karoliina Sallinen

Juu :) Kesätoitä olen tehnyt 14-vuotiaasta ja opiskelujen ajan olin koko ajan töissä myös. Opettavaisi kokemuksia!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

P7110212.JPG
P7110212.JPG

P7110180.JPG
P7110180.JPG

P7110206 (1).JPG
P7110206 (1).JPG

P7110210.JPG
P7110210.JPG

Bloggaaminen on vähän kuin muukin elämä. Joskus tekee mieli uida synkissä vesissä, pohtia isoja. Välillä parasta taas on pikaruoka, hömppäleffa ja kepeä säätä puhuminen.

Tänään oli olo, että halusin kirjoitella. Mutta ihan vaan jotain kevyttä. Siksipä päätin toteuttaa Katjan blogissa näkemäni joko-tai -haasteen.

Suihku aamulla vai illalla? Ihan aina illalla. Aamusuihku on vain urheiluaamujen juttu (mutta silloinkin käyn kuitenkin myös illalla suihkussa). Ensinnäkään en jaksaisi aamulla kuivata tukkaa. Toisekseen en jaksaisi herätä enää yhtään aikaisemmin. Kolmanneksi minusta on ihana mennä illalla puhtaana sänkyyn. Tuntuisi ällölle kömpiä lakanoihin päivät hiet yllä. Joka päivä en kuitenkaan pese hiuksia.

Suunniteltu vai ex tempore? Vaikea kysymys. Toisaalta olen todella suunnitelmallinen esimerkiksi töiden suhteen. Tiedän tasan tarkkaan työkalenterini ainakin 3 viikkoa eteenpäin. Mutta. Ehkä juuri siksi en pidä vapaa-ajan suunnittelusta yhtään. Silloin parasta on ex tempore -jutut. Tarvitsen siis suunnittelun ja ei-suunnittelun tasapainoa.

Kaupungin ydin vai luonnonläheisyys? Vaikka olen syntyjäni maalaistyttö, tykkään asua keskustassa. Onneksi Tampereella voi olla yhtä aikaa luonnon äärellä JA keskustassa. Siksi en haluaisi koskaan muuttaa pois nykyisestä asuinpaikastamme. Täällä on kaikki.

Kirkkaat vai neutraalit värit? Neutraalit nykyisin. Kovien kontrastien kausi on mennyt kohdaltani (tällä erää) ohi.

Kevät vai syksy? Saako sanoa molemmat? Keväällä ihanaa on valon lisääntyminen ja luonnon herääminen. Keväällä on ihana fiilistellä tuleva kesää. Toisaalta rakastan syksyn tunnelmallisuutta. Kynttilöitä, hämäriä iltoja, punaviiniä, harrastusten alkua, intoa tehdä töitä ja vaikka mitä sellaista. Niin ja neuleita, nahkatakkeja ja isoja huiveja. Pataruokia ja ja ja. Huomaatteko, että olen vähän fiiliksissä edessämme olevasta vuodenajasta?

Aamut vai myöhäiset illat? Ehdottomasti illat. Mun sisäinen rytmi on sellainen, että vaikka olen herännyt viimeiset 8 vuotta 5.30-6.50 välillä aina arkena, vie kroppani minua jatkuvasti siihen suuntaan, että voisin valvoa iltaisin ainakin 24 asti. On ihanaa, kun päivän työt on tehty ja saa keskittyä perheeseen, omaan itseensä ja parisuhteeseen. Iloissa on taikaa. Silloin syntyy luovimmat ideat ja parhaat keskustelut.

Ylipukeutunut vai alipukeutunut? Kumpikaan ei ole hyvä. Mutta oikeasti pitäisi sanoa varmasti ”ylipukeutuminen”, mutta todellisuudessa kallistun kuitenkin usein varmasti enemmän alipukeutumisen kannalle, koska inhoan, jos koen pomppaavani esiin jotenkin liian rajusti. Tästä syystä esimerkiki inhoan (ITSELLÄNI!) korkokenkien kopinaa tai liian räikeitä värejä. Koen, että olen silloin jotenkin tietoisesti liian näkyvä.

TV-sarjat vai elokuvat? Leffat. Tosin enpä juuri katso kumpiakaan kuin ihan silloin tällöin.

Korkokengät vai matalapohjaiset kengät? Aina ja ikuisesti matalat kengät. Siksi, että korkkarit ovat usein minusta liian posh ja toisekseen en ole vielä löytänyt korkkareita, joissa jalkoja ei alkaisi särkeä. Talvinilkkureita ja korkosandaaleita minulla on tosin muutamat, jotka ovat ihan ok:t jalkaan.

Suklaa vai karkki? Ennen olisin sanonut suklaa, mutta nyt on meneillään irtokarkkivaihe. Tosin irtokarkkipussissani on MYÖS suklaata.

Puhelimen kalenteri vai paperinen? Paperinen. Tosin merkkaan osan myös kännykkään. Ilman paperikalenteria olen kuitenkin aivan pihalla. Mun paperikalenteri on mun elämän Raamattu. Ilman sitä en pärjää ollenkaan. Hukkasin kerran keväällä muutamaksi päiväksi kalenterin, ja olin aivan epätoivoinen. Mulle on myös tosi tärkeää kalenterissa se, miten päivät ja viikot on esitetty siinä. Olen visuaalinen muistaja. Viikot menee mulla alaspäin etenevänä pötkönä. Kun taas viikot vierekkäin. Vuosi on ympyrä, jossa joulukuu on kello 11 ja tammikuu kello 13.

Lauantait vai sunnuntait? Lauantai, vaikka tämä havainto saikin minut luopumaan sunnuntaiahdistuksestani. Silti sunnuntai on osin valmistautumispäivä ja lauantai taas päivä, jolloin voi tehdä mitä tahansa. Se tuntuu vapaudelle.

Tanssiminen vai laulaminen? Molempia olen lapsen ja nuorena harrastanut. Tanssin 4-15-vuotiaana, lauloin 7.luokalta lukion loppuun kuorossa. Molemmat harrastukset jäivät, mutta ehkä pakko silti sanoa tanssi. Varsinkin, kun tuli siskon häissä jorattu viikonloppuna jalat kipeiksi.

Auringonnousu vai lasku? Molemmat, kunhan seura on oikea. Illoissa tosin – kuten jo sanoin – on oma taikansa.

Kulta vai hopea? Hopea. Kullasta valkokulta. Näin on ollut mulla aina.

Kysymysten esittäjän vai vastaajan rooli? Hyvä keskustelu tarvitsee molempia. Ja myös niin, että roolit vaihtelee. Keskustelussa pitää olla tämä siis tasapainossa.

Tulppaani vai ruusu? Ehdottomasti tulppaanit. Ovat neilikoiden jälkeen lempileikkokukkiani. Tulppaanit tuovat mieleen kevään.

 

Haasteesta tuli mieleen. Onpa ollut ilo huomata, kuinka pitkää matkaa kehittelemäni  ”Näin valehtelen netissä -haaste” on jo matkannut. On ollut superhauska lukea vastauksianne.

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä

Asu: aurinkolasit*, Tom Ford (Optikko Heiniö) // paita, STAY (Carlings) // farkut, Dr.Martens // kengät, Vamos*

*saatu

 

 

 

 

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat