Kirjoitukset avainsanalla Marie Kondo

Mä olen viime aikoina katsellut minimalismi-dokkareita, katsonut Ylen sarjaa halpavaatteiden tuotannosta ja kuunnellut Outi Pyyn webinaarin tekstiilien ympäristökuormasta. Tähän kun vielä yhdistää 24/7 kotona kökkimisen ja toisaalta tulevien asuntoratkaisujen pohtimisen, on soppa melkoinen. Olen alkanut haaveilla jonkinasteisesta minimalismista.

Mä ole aika ehdoton tyyppi sitten, kun jotain päätän. Mutta mun on vaikea tehdä muutoksia, jos mulla ei ole selkeitä ohjeita. En voi esimerkiksi lisätä liikuntaa, mutta jos päätän, että mun on liikuttava neljä kertaa viikossa, se onnistuu. Mä siis tarvitsen lukuja ja sääntöjä. Sellainen vaan olen.

Olenkin pohtinut, mitkä olisi ne lukemat, jotka olisi juuri mulle ja meille sopivia. Olisiko 10 vaatekertaa/vauva, hyvä? Tai kolmet kesäkengät/aikuinen? Entä mitä tehdä sellaisille astioilla, joita tarvitsee maksimissaan kerran vuodessa (mutta kuitenkin silloin takuuvarmasti)?  Tämähän ei ole todellakaan eka kerta (eikä varmasti vika) kun näitä pohdin, mutta vielä en ole löytänyt sellaista oivaa ja alati toimivaa nyrkkisääntöä. 

Mulla ei ole vielä vastausta tähän, mutta jos sulla on mielenkiintoista luettavaa, katseltavaa tai kuunneltavaa aiheen tiimoilta, kertokaa. Tai oletko itse toteuttanut omassa kodissasi jotain "sääntöä", jonka voisi helposti kopioida omaan käyttöön?

Mä tiedän, etten itse voisi asua täysin matottomassa ja tavarattomassa kodissa, vaikka ihailenkin niitä muilla ihmisillä. Ja mä rakastan niin paljon vaatteita, etten voi omistaa vain yhtä mekkoa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että nykyisen tilanteen välillä ja toisaalta täysminimalismin välillä on satoja sävyjä. Ja niistä pitäisi sitten löytää oma tie. Tuossa Outi Pyyn webinaarissakin puhuttiin hienosti juuri oman tien löytämiestä. Naapurin elämä ja elämäntapa on erilainen kuin oma, joten sitä ei voi kopioida. Mutta jos jokainen tekee oman elämän suhteen parempia ratkaisuja, se on jo paljon. (Tämä pätee mun mielestä moneen asiaan). 

Vaikka todellinen minimalismi on luopumista, edustaa se minulle – mun ajatusmallissa – osin myös sitä, että viidentoista huonon tuotteen sijaan voikin omistaa yhden loistavan. Ja siihen tässä nyt pyritään: Karsimaan kaikki turha ja ostamaan vain todellisia kiippereitä. Toisin sanoen jos näet mulla uuden paistinpannun tai ripsivärin instassa, ei se tarkoita sitä, että tavoite väljemmistä kaapeista olisi siirtynyt sivuun. Luultavasti yhden uuden tavaran tieltä on luovuttu viidestä vanhasta. Tämä siitä syystä, että mä koen useimpien tuotteiden kohdalla - omalla kohdallani - tavaroiden liikahankinnan syyksi sen, ettei jo ennaltaolevat täytä niitä toiveita, joita mulla on tietyn tuotteen suhteen. 

Tiedän, että tämä on mun piilosotkuisella luonteellani (ts. sullon aina kaikki kaappiin miten sattuu) suuri haaste, mutta ehkä joku päivä vielä meidän kaapit on väljiä, järjestyksessä ja siellä on TYHJIÄ HYLLYJÄ! 

Ihanaa iltaa!

-Karoliina-

Kuva: Pixabay

Kommentit (21)

Vierailija
1/21 | 

Mun mielestä se, että ostaa viiden vanhan tilalle yhden uuden on vain ongelman siirtämistä. Ne viisi vanhaa pitäisi ensin kuluttaa aivan loppuun, ja vasta sitten hommata se yksi uusi. Mulla on esim. vaatteita joita en jaksaisi enää yhtään mutta käytän niitä just niin kauan ku ne kestävät. Siihen asti en osta uusia. Mulla on kahdet talvikengät, yhdet kesäkengät ja yhdet syksy/kevätkengät. Ostan uudet tilalle kun vanhat ovat hajonneet niin että suutari sanoo että nyt on aika ostaa uudet. Kaiken mitä tarvitsisin max viisi kertaa vuodessa, jätän ostamatta. Sitten vain sovelletaan, ja hyvin pärjää ilmankin vaikka ensin olisi jostain ajatellut että tätä kyllä tarvitaan.

Vierailija
2/21 | 

Mä taas ajattelen niin, että luovun siitä ostamisesta ja käytän arvostaan sen ja sitä, mitä minulla jo on. En koe omakseni ajatusta, jossa heittäisin viisi pannua pois ja hankkisin tilalle yhden uuden. Voisin luopua ylimääräisestä neljästä, mutta miksen vain pitäisi sitten sitä yhtä jo olemassa olevaa? Samalla ajatuksella menen vaatteiden kanssa. Uusia ei nyt osteta, vaan vanhat käytetään loppuun ja korjataan.

Kotimme ei ole minimalistinen, eikä siitä varmasti koskaan sellaista edes tule. Luova persoonani kaipaa kaappeihin myös tarvikkeita, joista tehdä: kankaita, lankoja, maaleja ja papereita. Sellaista tavaraa ei kaappeihinsa tietystikään tarvitse ihminen, joka ei rentoudu käsillään tehden.

Koska syömme kotona valmistettua ruokaa ja leivomme monta kertaa viikossa, emme konmarita pois leivontakulhoja tai useampia jauhopusseja. Sellaisia ei tarvittaisi kodissa, jossa ruokaa ei juuri laiteta, mutta meillä ne ovat käytössä.

Paljosta olen luopunut. Esimerkiksi muovirasioista säilyttänyt vain ne, joiden avulla treenieväiden pakkaus ja kuljetus onnistuu luontevasti. Esimerkiksi koriste-esineitä ja juhlakoristeita kartan. Tuon joulun tai pääsiäisen sitten vaikka leikkokukkina kotiin.

Oikeastaan se, mitä aikuisen ihmisen tarvitsee ostaa, on aika vähäistä. Pelkän kaappien karsimisen lisäksi tai sijaan keskittyisin nimenomaan sen ostoslistan karsimiseen.

Petshkin
3/21 | 

Vaatteisiin käy tämä laskukaava:
Kuinka usein haluat pestä pyykkiä (ts. tulee täysiä koneellisia) x kuinka monta vaatekertaa per ihminen likastuu sillä pesuvälillä + 1 vaatekerta, jotka on päällä silloin kun pesukone pyörii ja vaatteet kuivuu.

Astioihin: kuinka usein haluat täyttää ja tyhjentää astianpesukonetta x kuinka paljon likastuu astioita tällä välillä.

Nämä perustarpeet kattaa hyvin suuren osan käyttötavaroista - ja kaikkeen käyttötavaraan voi soveltaa samankaltaisia laskukaavoja.

Tämän päälle voi päättää, mikä itselle on niin tärkeää, että haluaa näiden tarpeiden yli säilöä tavaraa.

Esimerkki: mä en rakasta pukeutumista, mutta saan tosi paljon iloa kauniista astioista. Siksi mulla on vaatteita (joka vuodenajalle) sen verran kuin viikossa omassa arjessani voin tarvita, kun haluan pestä pyykkiä vain yhtenä päivänä viikossa. Miniminä riittäisi 5 työvaatekertaa, 2 arkivaatekertaa, 2 kaupunkivaatekertaa, 2 yövaatekertaa ja 8 alusvaatekertaa, koska käyn 5 päivänä töissä, kaupungilla max 2 kertaa viikossa ja kotoilen 2 päivää viikossa. Urheiluvaatekertoja on 3, koska en oikeasti harrasta liikuntaa enemmän kuin kolmena päivänä viikossa. Mutta on mulla vähän enemmän, eli tämän päälle vielä 4 mekkoa, koska ne tuottaa mulle iloa. Astioita sen sijaan on sen verran kuin keittiön kolmeen astiakaappiin hyvin sopii.

Ja en juurikaan osta uutta. Viimeisin mun ostama vaate oli siistit suorat housut ja kaksi kauluspaitaa marraskuussa, uusien työtehtävien myötä tulleeseen tarpeeseen. Seuraava tulee olemaan viides työkelpoinen t-paita kesällä.

Ostan siis aika harvoin muuta kuin ruokaa tai pois kuluvaa tavaraa ja se on varsin mukavaa. Luonto säästyy, rahaa säästyy ja todella paljon stressiä säästyy. Ja silloin kun ostaa tarpeeseen, onkin varaa ostaa se ihan unelmaihana vaihtoehto.

Elinamv
4/21 | 

Olen myös aloittanut minimalismi potkuni ja tässä pari vinkkiä: Aloita vaikka poistamalla 1000 tavaraa kodistanne; ei onnistu viikossa mutta nimenomaan laskemalla saa pidettyä motivaatiota yllä.

Toinen vinkki: lue Virve Fredmanin blogia niin opit paljon minimalismista ja saat inspiraatiota. Super!

Olen kaikki mulle heti tyyppi, mutta hyväksyn, että elämän kääntäminen kohti minimalismia on prosessi , muuten ei laiva käänny.

Ps myös kaksosten kanssa kotona 😂

Vierailija
5/21 | 

Nopea tie karsimiseen on konmaritus. Ja omasta kokemuksesta sanoisin, että konmarituksen nerokkuus on se yksi pieni lause, joka sanotaan ääneen jokaiselle lähtevälle tavaralle tai vaatteelle: "Kiitos yhteisestä matkasta" tai "kiitos kun opetit, ettei pinkki ole värini". Ääneen sanominen mahdollistaa luopumisen sellaisista tavaroista, joihin on syntynyt jonkinlainen tunneside. Tunnesiteen takiahan se luopuminen on vaikeaa, vaikka vaatetta ei koskaan käyttäisi. Kokeile - se tekee ihmeitä!

Ja itsekin mainitsit oikein hyvän keinon vähentämiseen: kun ostat uuden, viisi lähtee. Jos ostat mekon, lähtijöiden ei tarvitse olla mekkoja. Näin muutos tapahtuu ajan kanssa. Muista sanoa lähtijöille kiitokset :-)

Haluatko nopeita tuloksia vai riittääkö pitkän aikavälin tavoite?

Kevättuuli
6/21 | 

Minäkin hieman vierastan ajattelua, jossa luovutaan isosta määrästä tavaraa ja ostetaan yksi uusi tilalle. Tämä ei ole ympäristön kannalta ollenkaan kestävä ajattelutapa vaan lisää kulutusta ja luonnon kuormitusta. Uskon, että jos on ostanut jo vuosien ajan pääasiassa laadukasta tavaraa ja vaatetta, niin ei edes lähtökohtaisesti omista paljon huonolaatuista krääsää, jota ei voisi enää mitenkään käyttää. Kannustan siis käyttämään loppuun mahdollisimman hyvin jo omistamansa tavarat.
Kierrättäminenkin on omalla tavallaan tavallaan viherpesua: jos löydän itseni pitämässä viikottain kirppispöytää (pieni kärjistys sallittakoon), voin pysähtyä hetkeksi miettimään, mistä se kaikki myytävä tavara on ylipäänsä kotiini tullut ja voisiko jatkuvan myymisen sijaan ihan vain vähentää ostamista. Lapsiperheissä tavaraa totta kai kertyy enemmän kuin lapsettomissa, ja kun lapset kasvavat, kierrätys on silloin järkevää.
Minusta kaiken a & o on siis kotiin tulevan (uuden tai käytetyn) tavaran kriittinen arviointi.

Vierailija
7/21 | 

Kerropa toiselle kotiäidille vinkkejä neljä kertaa viikossa liikkumiseen! Toki kärrylenkit päivittäin mutta ei ne oikein hikiliikunnasta käy. Pyöräkärry on käytössä, se on ollut teholiikuntaa!!

Vierailija
8/21 | 

Olen innostuja, mutta valitettavasti lopahduksia tulee. Päätökset on myös mun juttu. Päätös ja sitä kohden. Vinkkejä mulla ei ole sulle antaa. Mua ei kiinnosta astiat niitä on just sopivasti. Vain sen verran mitä käytän. Kerran vuodessa tapahtumiin lainaan äitini astioita. (se vaan on fakta, että jollain pitää olla, että voi lainata. Jos kenellekään ei ole lainaaminen on hyvin vaikeaa.)
Meillä on avaraa ja vain vähän huonekaluja. Koriste-esineitä ei ole, vaan ostan kausi kukkia. ( sinänsä rahaa ei säästy. )
Mutta ne vaatteet niitä on ja paljon. Joka kelille omansa. Valitettavasti hiihtosukat on vaan niin ykköset hiihtäessä ja juoksusukat lenkillä. Urheilen paljon ja hyvillä varusteilla se on mukavaa. On kävely, juoksu, kun vaelluslenkkaria nastoilla ja ilman.... Joka kelille omansa... Kaapit siis pursuaa. Kun kenkä on kulutettu loppuun. Ostan uudet vastaavat. Usein kengän tuki ja ominaisuudet kärsii, jos vetää ihan loppuun ja huomaa uusia ostaessa, että olisi pitänyt ostaa uudet jo aikaisemmin... Omat lapseni ovat jo isoja, mutta heidän ollessaan pieniä puistossa oli itselläkin kivaa, kun oli oikeanlaiset varusteet. Olen siis varuste urheilija😆 jonka koti on" minimalistinen".

Nipa
9/21 | 

Koen että minimalismi on myös paljon sitä että tiedostaa mitä omistaa ja mistä oikeasti pitää. Usein sitä tulee säilöneeksi jotain mitä ehkä haluaisi olla tai luulee haluavansa tehdä.
Suosittelen tutustumaan Rinna Saramäen Hyvänmielen vaatekaappi -kirjaan sekä Kon Mari -kirjoihin.

Vierailija
10/21 | 

Oon kans karsinut tavaraa pikkuhiljaa vuosien aikana. Yks tapa mitä oon käyttäny on iso "poistolaatikko" jossain nurkassa, johon laitan aina tavaran, kun huomaan, että voisin luopua siitä. Siivotessa on tosi kätevä samalla katella tavaroita vähän sillä silmällä. Toiset sitten tykkää käydä läpi järjestelmällisemmin kategoria kerrallaan. Jos tykkää konkreettisista tavoitteista, niin voihan sitä ottaa vaikka tietyn päivän, jolloin käy läpi keittiön tavarat, jonkun toisen päivän, jolloin käy läpi makuuhuoneen tavarat jne. Meillä tää on kyllä ollut työlästä, koska mies ei halua luopua mistään (onneks ei sentään osta uutta), niin oon sit karsinu lähinnä omia tavaroita... :D mutta jos saat innostettua muutakin perhettä mukaan, niin homma ei varmasti ole niin työläs! Youtubessakin on (tosin enkuks) paljon videoita minimalismista ja minimalistisista kodeista, jotka voi auttaa saamaan motivaatiota.

Vierailija
11/21 | 

Ihan ensiksi: opettele laittamaan vaatteet kauniisti pinoihin ja henkareille ja heti kaappiin. Huomaat, että tilaa tulee välittömästi.

Siivoa kaikki heti paikoilleen. Taas tulee tilaa.

Älä hanki turhia koriste-esineitä, kirjoja, koruja ja meikkejä.

Laita kiertoon heti, kun et tarvitse enää. Kun olet lukenut kirjan, laita kiertoon.

Siivoa illalla kaikki lelut pois, keittiön tasot tyhjiksi  ja eteinen siistiksi. Älä ota esillekään sellaista, mitä et laita paikoilleen.

Älä hanki tyynyjä sohvalle. Turhia.

Vierailija
12/21 | 

Kuulun samaan koulukuntaan aiempien kommentoijien kanssa: kun ostan vähemmän ja tarpeeseen ja käytän tavarat 'loppuun', niin vähitellen myös tavaramäärä pienenee. Pitää myöntää, että itse inhoan kaupoilla käyntiä enkä esim. kyllästy vaatteisiin (vaatekaapissani on hyvin vaihtelun varaa), joten omalla kohdallani osta vähemmän ja vain tarpeeseen -taktiikkaa on helppoa toteuttaa.

Ostotilanteissa mietin toisinaan: Tarvitsenko vai haluanko? Onko minulla jo vastaava tuote? Kuinka usein tulen käyttämään tätä? Voisinko lainata tällaista joltakulta? Kuulostaa kirjoitettuna raskaalta prosessilta, mutta toimii, kun vastaukset tulee nopeasti fiilispohjalta! Enkä siis tee tätä jokaisen tomaattirasian kohdalla. (Niiden kohdalla pohdin muita asioita, kuten kotimaisuutta, kilohintaa ja pakkausmateriaalia :'D)

Ennen uuden hankkimista kannattaa myös miettiä olisiko lainaaminen mahdollista. Lähipiirissä ollaan huomattu, että kaikkea ei kannata tai tarvitse omistaa. Varsinkaan niitä tavaroita, joita tarvitsee vain harvoin. Säästyy tilaa, rahaa ja luontoa. Lisäksi tulee pakostikin tavattua perhettä ja ystäviä, kun tavara liikkuu edestakaisin! Itse olen lainannut mm. varavuoteen ja reikäpihdit ja kaikenlaista siltä väliltä. (Tällä hetkellä lainaaminen on tietysti vähän haastavampaa.)

Kaapit pysyy helpommin järjestyksessä, kun hyllyvälit on tarpeeksi pienet! Kolme vuotta sitten hankin lisää hyllylevyjä, järjestin keittion kaapit niin, että kaikille on oma paikka ja järjestyksessä ovat pysyneet siitä lähtien. Niiden harvemmin käytettävien astioiden (ja miksei muidenkin tavaroiden) kohdalla voi myös miettiä soveltuvatko ne muuhunkin käyttöön. Itse säilytän sipulit kakkuvadilla ja hopealusikat ovat käytössä arjessa ja juhlassa.

Mietin myös tuota, että jo olemassa olevat tavarat eivät vastaa toiveita. Mikä on muuttunut, jos ovat ostettaessa vastanneet, mutta eivät enää? Ehkä tämän miettimisestä voisi syntyä jotain oivalluksia.

Vierailija
13/21 | 

Hyviä kommetteja aiemmilta. Minä haastaisin vielä pohtimaan kuinka paljon kotiisi tulee turhaa tavaraa blogin kautta? Esittelit esim. huimaavan määrän kaikkea äitiys/vauvaroinaa. Samoin uusia takkeja ja mekkoja esittelet todella usein. Voiko olla että blogi ratkaisevasti pahentaa tavaramäärää kotonasi ?

Vierailija
14/21 | 

Täällä oli useampi kommenti siitä, että tavaroista ei tulisi luopua, vaan käyttää ne loppuun. Olen ihan varma, että jokainen meistä on tehnyt hutiostoja, ja kaikista suurinta tuhlausta on se, että ostettu vaate jää käyttämättä. Oletteko ajatelleet, että joku muu voisi tykätä minun hutiostoksestani ja käyttää sen loppuun? Vaatteet, joita ei käytä, kannattaa ehdottomasti kierrättää - myydä tai antaa keräykseen. Mieluiten ei tietenkään ostettaisi  "huvikseen", vaan ainoastaan tarpeeseen. Mikä sitten on tarve? Jos minulla ei ole yhtään kesämekkoa, joka olisi sopiva (tästäkin syystä vaatteista luovutaan) tai josta tykkäisin, niin minulla on TARVE uudelle kesämekolle. Uusi kannattaa tietysti vanhoista viisastuneena valita niin, että se on mahdollisimman pitkäikäinen ja käytettävä. Uutta hankittaessa voi pitää sääntönä, että vaatteeseen pitää "rakastua", näin se on varmasti mieleinen - ei kannata ostaa ollenkaan "ihan okei" -vaatteita.

Petshkin
15/21 | 

Jaan vielä oman nyrkkisääntöni tarpeen erottamiseen mieliteosta (tämä tuntuu olevan monelle vaikeaa, itelleni tämä on toimiva sääntö).

Tarve on sellainen, joka tulee useamman kerran omassa arjessa esille puutteena. Esimerkki: Ehdin katsoa meidän ikkunoita 4 kertaa, että ovatpa likaset, pakko pestä, häiritsee kun ne on noin likaset. Huomasin, että mulla ei oo ikkunoiden avaajaa. Ostin ikkunoiden avaajan ja samana päivänä pesin puolet ikkunoista, loput ripotellen 3 vkon aikana. Esimerkki: Meiltä hajosi kolme Aino Aalto -lasia. Sain ajatuksen, että eri väriset Aino Aalto -lasit näyttäis tosi kivalta astiakaapissa. Siirsin toisesta astiakaapista 5 Kartio-lasia käyttöön. Nekin näyttää ihan mukavalta astiakaapissa. Käyttölasien hyllylle ei enää mahdu lisää laseja. En ostanut enkä osta laseja.

Vierailija
16/21 | 

Oon ite synnynnäinen minimalisti ja järjestyksen ystävä :D en oikeastaan koskaan ole ostanut kotiini mitään turhaa, lukuunottamatta paria tulkkia, jotka ovatkin talviaikaan käytössä joka ilta. Rakastan sisustamista ja vaatteita. Teen kotiin hankintoja, joista en näe luopuvani mahdollisesti ikinä. Nuorena ostelin vaatteita melko vapaasti, mutta kuluneen 10 vuoden ajan olen miettinyt aina tarkkaan vaateostokseni läpi. Materiaali, käyttöaste, ajattomuus, rakastuminen. En osta yhtäkään vaatetta, jonka kohdalla joudun miettimään että pitäisikö vai ei. Neuleita rakastan vielä yli kaikkien muiden vaatteiden. Niinpä olen jo vuosia sitten päättänyt, että saan ostaa joka syksy yhden neuleen. Muuten karkaa lapasesta. Villahuiveja on 2, ollut jo vuosia. Uuden ostan jos joskus tulee tarve, vielä ei ole tullut. Ulkovaatteita ja kenkiä minulla on paljon, mutta käytän niitä kaikkia ja heitän pois vasta kun ovat kuluneet käyttökelvottomiksi. Olen kotona kahden pojan kanssa, joten tavaraa ja leluja kyllä löytyy. Ollaan sovittu että pidetään kaikki millä leikitään, ja annetaan/myydään pois sitä mukaa kun ei enää kiinnosta. Ylimääräistä tavaraa meillä ei juurikaan siis ole, kaikki kierrätetään sitä mukaa kun näen tarpeelliseksi. Meikit, shampoot, dödöt ym. käytän loppuun. Ostan uuden varastoon kun alennuksella tulee vastaan (Oon tarjoushaukka). Yksi kerrallaan käytössä, ja seuraava siis kaapissa odottamassa edeltävän loppumista.

Vierailija
17/21 | 

Minulla on toimineet seuraavat keinot:

1. Tee talvi/kesävaatesiivous! Syksyllä käyt läpi kesävaatteet. Ne joita et ole kuluneen kesän aikana käyttänyt, joutavat kiertoon. Joku vaate voi olla niin ihana, ettei siitä raaskisi luopua. Jos faktat kuitenkin osoittavat, että syystä tai toisesta se ei ole puoleen vuoteen valikoitunut päällesi, laita kiertoon. Sama keväällä talvivaatteiden osalta. Jotkut tekevät tätä neljän vuodenajan syklillä, mutta ihan säiden vaihtelevuuden vuoksi itse koen sen liian tiiviiksi tahdiksi.

2. Kun ostat uutta, laita pois jotain sen alta. Vaatetta ei tarvitse korvata vaatteella, vaan se voi olla vaikka se paistinpannu. Kodin kokonaistavaramäärä pysyy näin vakiona, ja pikkuhiljaa löydät ne asiat, joihin haluat panostaa ja joista on helpompi luopua. Tämä auttaa kodin säilytystilojen suunnittelussa; tarvitsetko tilaa kylpyhuoneen, keittön vai vaatekaapin tavaroille.

3. Ota käyttöön kirppiskassi/laatikko, joka on aina saavutettavissa. Näin ei tarvitse kerralla aina siivota koko kotia, vaan arjen tilanteissa huomatut turhat tai itsellä toimimattomiksi osoittautuneet tavarat voi siirtää aina heti pois viemästä tilaa muilta. Myös lapset voivat omatoimisesti viedä tuttuun laatikkoon/kassiin leluja, vaatteita tms. tavaroita, joita eivät enää halua pitää.

4. Odota! Usein klikkailen nettikaupan tuotteita ostoskoriin, mutta jätän tilanteen siihen. Jos vielä kahden viikonkin jälkeen hankinnat tuntuu tarpeellisilta ja oikeilta, ostan tuotteet. Jos ko. tuotteita ei ole enää kahden viikon päästä saatavilla, ajattelen että universumi päätti puolestani, tuotetta ei ollut tarkoitettu minulle, pärjään ilmankin. Voi kuulostaa hihhulilta, mutta toimii sekä verkkokaupassa, että kivijalkaliikkeissä. Usein nopeat, impulsiiviset ostot ovat niitä huteja, vaikka toki niissäkin on helmiä joukossa.

Vierailija
19/21 | 

Olen vähän vanhempi lukija ja tuossa 50-v. tienoilla tuli halu päästä turhasta tavarasta eroon. En ole koskaan keräillyt tai ostanut turhaa. Haluan, että kaikki on käytännöllistä, kaikella tehtävänsä ja ettei mitään turhaa roinaa ole ympärillä. Mietin aina ostaessani, että tarvitsenko tuotetta vai onko minulla jo sellainen. Ostoprosessiin kannattaa kiinnittää enemmän huomiota ja syyhyn, minkä takia ostaa, jollei ole todellista tarvetta ko. tuotteelle.

Minimalismi taitaa nykyään olla trendikästä, mutta vähään tyytyminen on myös luonteenominaisuus. Toiset kahmii tavaraa ympärilleen, kun toisille riittää vähempi.

Vierailija
20/21 | 

Entinen shoppailuholisti, nykyinen minimalisti tässä hei! Jos kiinnostaa, niin blogissani jaan paljon tietoa minimalismista ja monia lukuvinkkejä tavaramäärän ja samalla koko arjen yksinkertaistamiseen.

Lisäksi kerron miten prosessi meillä, 7-henkisellä perheellä on edennyt ja missä ollaan tänä päivänä - mistä on luovuttu ja mitä saatu tilalle. 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mä luin viikonloppuna Eveliina Huttusen blogista siitä, mitä kaikkea ”normaalin” lapsiperhekodin tavaroita ja huonekaluja heiltä puuttuu. Postaus oli ihan supermielenkiintoinen (!), ja sai itsenikin ajattelemaan – taas kerran – kuinka vähällä sitä tulisikaan ihan oikeasti toimeen. Eikä oikeasti tulisi vain toimeen, vaan saisi elämän jopa paremmin rullaamaan kuin suuren tavaramäärän keskellä.

Mä en oikeastaan meidän kodissa ajattele sitä, että meidän kodin olisi oltava minimalistinen, tai että luopuisin vaikkapa hyvästä sängystä tai kauniista taulusta. Lähinnä mietin sitä (ihaillen Eveliinan vaatekaappia), että sitä tavallisen elämän rompetta – kattiloita, kenkiä, aurinkolaseja, ”tärkeitä papereita” pesuaineita, kyniä jne – olisi vain omiksi tarpeiksi. Ei kokonaiselle armeijalle.

Mä meinasin saada loppuviikosta hermoromahduksen kun ensin lapsella oli kouluun lähtiessä kaikki hukassa ja sen jälkeen en itse löytänyt astmapiippua ja bussikorttia. Mä koen, että meillä ongelmat tulee siitä, että vaihtoehtoja vaikkapa valita kassi on liian monta. Kun sitten käyttää viikon aikana kuutta eri kassia ja ripottelee jokaiseen tavaransa, alkaa ongelmat olla jo aika lähellä.

Mä puhuin tästä asiasta jo Insta Storiesissa, mutta mietin, pitäisikö minun kehitellä meille pirskahtelun sijaan jokin sellainen tuotemääräraja, jota ei saisi ylittää. Koska mulla ainakin pirskahtelee niin moni asia. Mitä jos päättäisin, että saan omistaa maximissaan 8 housut, tietyn määrän neuleita ja vaikka kuudet kesäkengät. Toinen asia, mitä pohdin on se, tarvitseeko esimerkiksi kirjoja omistaa. Vaikka rakastan e-kirjojen lisäksi kovakantaisia kirjoja, tarvitsenko niitä aidosti. Kosken niihin lukemisen jälkeen tasan nolla kertaa. Lastenhuoneen kirjat on toki asia erikseen.

Sellaista. Antakaa kommenttia ja vinkkiä siihen, paljonko on riittävästi. Myös kaikki linkit ihanan tyhjiin kaappeihin ja karsintaan otetaan vastaan.

-Karoliina-

P.S. Huomasin, kun tulin laittamaan tätä teksti MeNaisten sivuille, että myös täällä meillä liipattiin aihetta, kun kerrottiin 6-henkisestä perheestä, joka asuu 56 neliössä. Kannattaa lukea juttu täältä. 

 

 

Kommentit (6)

Jennyfer
1/6 | 

Minä elän minimalistista ja ekologista elämää 31,5 neliön yksiössä, johon kanssani elämää jakamaan syntyy syyskuun alussa vauva. Olenkin jo sisustanut asunnon lähes valmiiksi minun ja vauvan tarpeisiin, josta postaan blogiini hieman myöhemmin. Ajatuksena on, että pärjäämme näissä neliöissä ainakin muutaman ensimmäisen vuoden. Viime viikolla tein postauksen siitä, tarvitseeko kaikkea omistaa itse (http://www.jennyfer1980.fi/2019/05/ekoteko-yksi-asioista-jota-kaikkien-e...) ja tulevana tiistaina tulee postaus sukistani, kuinka käytin kaikki parit totaalisen loppuun ja paljonko niitä uusia sitten tarviikaan. Minulla siis tuo vähäinen tavaramäärä kulkee käsi kädessä ekologisten arvojen kanssa sen lisäksi, että inhoan, jos nurkissani on jotain ylimääräistä, sellaista, mitä en ihan oikeasti tarvitse. Muita aiheeseen liittyviä postauksiani löytyy tunnisteen "Ekoteko" alta. Koko raskausajan olen mennyt todella minimalistisella vaatekaapilla ja kunhan pääsen näistä odottajan muodoista eroon, niin tulen varmasti postaamaan myös minimalistiseen vaatekaappiin liittyen. Kiitos myös sinun linkkivinkeistäsi postauksen yhteydessä. 

Vierailija
3/6 | 

Ei liity tähän postaukseen mitenkään, mutta joko blogiarvonta vaateihanuuksien suhteen on ratkennut? 😍😁

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

P2218156.JPG
P2218156.JPG

P2218158.JPG
P2218158.JPG

P2218160.JPG
P2218160.JPG

P2218161.JPG
P2218161.JPG

P2218163.JPG
P2218163.JPG

P2218153.JPG
P2218153.JPG

Mä olen inventoinut meidän kaappeja kaappi toisensa jälkeen tässä viime viikkojen aikana. Vaikka innon karsia tavarapaljoutta ja siistiä kaapit antoikin Netflixin Konmari-sarja, olen huomannut, että marittamisessa on myös monta juttua, joita en allekirjoita sellaisenaan.

 

AIHEALUEKARSIMINEN EI TOIMI, JOS AIKAA EI OLE PALJON.

Ensinnäkin en kannata sitä, että koti räjäytetään aihealue kerrallaan. Konmari-metodissahan esimerkiksi joka ikinen vaate laitetaan yhteen kasaan, yhdellä kertaa, ja sitten valinta lähtevistä ja jäävistä tehdään siinä hetkessä. Tämä metodi sopii minusta tosi hyvin, jos kaappien läpikäyntiin on todella paljon aikaa. Esimerkiksi lomalla marittaminen onnistuisi. Mutta jos meinaat saada kaapit kuosiin päivätöiden ja muun elämän ohella. Käyttäen hommaan iltaisin aikaa tunnin sieltä, toisen täältä, ei noin suuri räjäytys vaan yksinkertaisesti onnistu. Tai siis minulta ei ainakaan onnistu. Olen yrittänyt. Aihealueräjäytysten sijaan suosin enneminkin vanhanaikaista kaappien raivaamista ja tyhjentämistä kaappi kerrallaan. Tai vaikka hylly kerrallaan, jos aikaa on vain puoli tuntia illassa.

 

KANNATTAAKO HYPÄTÄ SUORAAN SYVÄÄN PÄÄHÄN? EIHÄN SE TOIMI LIIKUNNASSAKAAN. 

Tämä liittyy vahvasti edelliseen kohtaan. Esimerkiksi urheilun aloittamisestahan sanotaan usein, että se tulee aloittaa porrastetusti ja kasvattaa työmäärää asteittain. Sama neuvo annetaan vaikka terveellisissä elämäntavoissa tai laihduttamisessa. Harva opas kertoo, että pitsa-bisseviikonlopun jälkeen on hyvä aloittaa uusi elämä juomalla pelkästään vihersmoothieita, syömällä rahkaa ja käymällä salilla 7 kertaa viikossa. Syy tähän on tietysti se, että muutoksen on oltava aito. Sellainen, johon ihminen pääsee itse todellisuudessa mukaan ja jonka arvoihin tämä voi sitoutua. Usein aito sitoutuminen tapahtuu vaihe vaiheelta.

Olen huomannut, että pari kertaa ”aidosti marittaneena” mun ongelmaksi kovan alkuinnon jälkeen on muodostunut useasti se, että innostus on lopahtanut todella nopeasti. Koska aidossa marituksessa työtaakka on kova, ja aihealueräjäyttely on kovaa –  aikaa ja hermoja vievää – puuhaa, tulee ainakin itselleni vääjäämättä turnausväsymys.

Mä olen huomannut, että mulle sopii paljon paremmin hivuttautuva metodi. Sellainen, jossa koko vaateongelmaa ei tarvitse ratkaista kerralla, vaan voin edetä huone tai alue kerrallaan.

Tämmöisestä saa myös pontta jatkaa, koska jo pienellä ponnistelulla kotiin saa ainakin muutama kohdetta, jossa asiat ovat kauniisti ja järjestyksessä. Ja jos ahdistu alkaa iskea muista kodin paikoista, voi hetkeksi mennä tuijottamaan sitä jo siistittyä vessan hyllyä tai sukkalaatikkoa. Motivoi kummasti!

 

PYSTYVIIKKAUKSEN IDEA?

Tätä mä ne ole vaan tajunnut. Okei. Totta on, että pystyviikattuna tavarat näkee paremmin. Mutta siihen se sitten jääkin. Esimerkiksi vaatehuollollisesti pystyviikkaus on minusta vaikeaa: Mä taittelen (tai mies) vaatteet aina pinoihin suoraan pyykkitelineen vieressä niin, että jokaisella perheenjäsenelle on sitten oma pino, joka kannetaan sylissä hyllyyn. Miten ne pystyviikatu voi kuljetella enää minnekään? Tuntuu, että viikkaus on tapahduttava aivan laatikon välittömässä läheisyydessä, jotta työntäminen vaatteen omalle paikalle onnistuu. Vai oletteko onnistuneet kanniskelemaan pystyviikkauspinoja? Miten?

 

MITES TOI KIERRÄTYS?

Konmarituksessa yksi ongelma on minusta kierrätyksessä. Toki kierrätys on myös asia, joka muuttuu maiden (ja vuosienkin) välissä, mutta itse kaipaisi apua siihen, miten kaiken ei-pirskahtelevan voisi hävittää. Olisi hauska vaikkapa vähän mehustella sillä, miten hyviä vaatteita ja tavaroita voi lahjoittaa niitä tarvitseville. Ja saada näin itselleen hyvän mielen. Toisaalta jotkut kirppislaskelmatkin olisi aika hauska juttu. Kyllä minua inspiroi tieto siitä, että viimeksi saatiin kaappien siivoamisen jälkeen kirppismyynnillä ensi kevään reissuliput ostettua.

 

OIKEAT SÄILYTYSRATKAISUT ON TÄRKEÄ POINTTI

Konmarin ekassa kirjassahan taidettiin sanoa jotenkin niin, että ihmisille myydään kauheat kasat säilytysratkaisuja, kun oikea ongelma on siinä, että tavaraa on vaan liikaa (ja huonossa järjestyksessä). Olen tässä samaa mieltä, mutta vain osittain. Nimittäin olen huomannut, että oikeat säilytysratkaisut inspiroivat karsimaan, järjestämään ja pitämään pitkällä tähtäimellä kaapit siisteinä paremmin, kuin mikään muu keino! Sitä paitsi, kun säilytysratkaisu on tarkoitukseen oikea, pysyy se melkein itsestään siistinä. En tarkoita sitä, että koko kotia tulisi vuorata kaapeilla, mutta esimerkiksi kylpyhuoneen purnukat on paljon helpompi laittaa oikeille paikoilleen, jos hyllyt ovat purkeille oikean kokoiset. Silloin purkit on helppo saada, mutta ennen kaikkea myös palauttaa. Jos kaappi on taas vääränlainen omiin tarpeisiin, räjähtää se käsiin – ainakin minulla – aivan heti. Joihin kaappeihin Marie Kondon suosimat söpöt pahvilootat ovat ihan omiaan, mutta ainakin tällaisen semi-boheemin ihmisen pelastus on Inariat, Elfat ja Orthexit.

 

Mitä ongelmia ja toisaalta oivalluksia olet kohdannut marittamisessa? Mä kerron omat maritus-fanitukseni myöhemmin. Ja puhun vähän myös muista tavarataito-oppaista.

-Karoliina-

Kommentit (1)

Fisnku
1/1 | 

Varoitus, romaanikommentti :D

Karsimisen ei ole tarkoituskaan olla nopea ja helppo prosessi. Aihealuekarsimisen etu on se, että kun kaikki saman kategorian tavarat kasataan yhteen, näkee kuinka paljon tavaraa oikeasti omistaa. Ainakin itselläni tämä avasi silmät sille, kuinka paljon rompetta on tullut hillottua kaappien perällä ja kuinka paljon saman asian ajavia tavaroita omistan. Tämä on auttanut hirvittävästi oman tavarasuhteen kehittymistä ja sitä, että nykyisin mietin ennen ostamista paljon tarkemmin, tarvitsenko oikeasti uutta. Nautin siitä, että kodista löytyy vain niitä lemppareimpia juttuja, ja osaan ihastella esineen kauneutta tuntematta halua tuoda sitä kotiin, mikäli sille ei ole jo käyttötarvetta ja paikkaa. Aiemmat ”kaappi kerrallaan”-karsimiset eivät ole avanneet silmiä samalla tavalla, kun tavaraa on lähinnä tullut liikuteltua paikasta toiseen.
Toki jos ei ole aikaa ja halua kohdata koko tavarapaljoutta kerralla, voi totta kai järjestellä ja karsia jollain muulla kuin KonMari-metodilla

Alkuinnostuksessa on totta kai usein tullut tehtyä enemmän ja nopeammin, mutta kyseessä ei tosiaan ole mikään pikaopas autuuteen, vaan prosessissa voi mennä aikaa. Itse aloitin marituksen reilu vuosi sitten, ja kävin tavaroita läpi pari kuukautta, kunnes homma jäi tauolle. Alkuvuodesta aloitin uudestaan tavararyhmistä, jotka viimeksi jätin käymättä läpi, ja esimerkiksi paperiroskan kanssa meinasi motivaatio loppua, kun sitä vain riitti ja riitti. Nyt on taas pieni taukokausi, ja enää pari kategoriaa käymättä läpi!

Meillä mies säilyttää vaatteensa edelleen pinossa, itse olen pystyviikannut kestokassikoreihin. Viikkaan vaatteet pystyviikkaustyylillä pyykkikoriin (siis sellainen pieni kanniskeltava, jolla kannan myös likapyykin yläkerrasta alakerran kodinhoitohuoneeseen), josta nostan ne sitten omiin koreihinsa. Sylissä kanniskelu voi tosiaan olla haasteellisempaa, en ole kokeillut kun meillä on tosiaan jo ennen omia pystyrivejäni ollut käytössä tuo kori pyykin kanniskeluun.

Itse olen myös kierrättänyt kaiken pois laittamani. Jos kyse on rikkinäisestä tavarasta niin tietysti kierrätysohjeiden mukaan, muutoin olen myynyt Facebookissa, pihamyyjäisissä ja kirpparilla, lahjoittanut Facebookissa ja hyväntekeväisyyskirppareilla ja osan keittiön tavarasta toin työpaikalle missä oli pulaa astioista.

Säilytyskalusteiden osalta pointti on siinä, että ensin pitäisi saada tavaramäärä kuntoon, ja sitten miettiä miten se säilötään. Jos tavarapaljouden hallitsemiseksi hankitaan aina vain uusia säilytysratkaisuja sen sijaan että mietittäisi onko tavaranpaljoudessa kenties myös sellaista mistä voisi luopua, mennään metsään.

Suosittelen lukemaan kirjat jos metodi lainkaan kiinnostaa, sarjan perusteella tuosta saa melko suppean kuvan.

Itselleni tuo kategoria-ajattelu tosiaan avasi silmät kotona pesivälle tavaramäärälle, ja nykyisin en koe enää samanlaista halua ostaa kuin aiemmin. Näin rahaakin säästyy niihin oikeasti mieluisiin esineisiin joita en ennen olisi raaskinut ostaa hinnan vuoksi. Ajattelu on tosiaan muuttunut täysin ”laatu korvaa määrän” -puolelle, ja ”laatukaan ei merkitse, jos tarvetta ei oikeasti ole”. Iso tavaramäärä sai myös miettimään, kuinka paljon luonnonvaroja turhan sälän haaliminen on kuluttanut, ja sitä myötä olen alkanut lahjoittamaan (sitä turhasta ostelusta säästyvää) rahaa mm. luonnonperintäsäätiölle ja jouluna joulupuukeräys sai meikäläiseltä tuplamäärän paketteja edellisvuosiin verraten.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

IMG_3116.JPG
IMG_3116.JPG

Mä olen tehnyt kaappi-inventaarioita viime vuosien aikana varmasti kymmenen kertaa. Olen karsinut, raivannut ja järjestellyt. Ja löytänyt itseni tuijottamasta kaaosta uudelleen viimeisen puolen vuoden päästä. Tekin saatatte olla jo ihan turhautuneita siellä, että mitä helkkaria se TAAS jorisee raivaamisesta.

Osasyy tähän jatkuvaan kaappien läpikäyntiin on tietysti se, että lapsiperheessä, neljän vuodenajan maassa, kaappeja saisi ilman omaa ”vikaakin” olla koko ajan mylläämässä. Vaatteet jää pieneksi ja kelit vaihtuvat. Kyllä te tiedätte!  Milloin numeron 35 kenkä odottaa vielä kaapissa käyttäjäänsä ja milloin se sama kenkäpari on jo liian pieni. Milloin pyöräilykypärä vaihtuu luistelukypärään ja milloin taas rantalelut suksiin.

Tämän jatkuvan muutoksen, tyhjentämisen ja täyttämisen lisäksi kaappien ja kodin haasteita tulee luotua ihan itse. Ja siis nyt syytän itseäni. En miestä, enkä lasta, vaikka toki moni kaappi ja tavara on yhteinen. Mun on kuitenkin tunnustettava, että mä olen pääasiassa se ihminen, joka saa kaapit kaaokseen. Ihan vaan minä.

Koska olen tässä 14 sairastelupäivän (en mitenkään laske päiviä tai mitään) aikana katsonut kaikki Netflixin Konmari-jaksot ja itsetutkiskellut sitä, miksi nimenomaa mun kaapit joutuvat kaaoksen kynsiin, olen päättänyt tällä kertaa tarttua tätä ongelmaani ikään kuin sieltä alkulähteiltä. En pelkästään korjata vahinkoja vaan yrittää estää vahinkoja tapahtumasta jatkossa.

Mä uskon, että en ole ainoa ongelmani kanssa, niin kirjoittelen nyt auki näitä meikäläisen ajatuksia aiheesta. Jos kasvava lapsi ja vaihtelevat kelit ovat kaappiemme tuhon syyt numero yksi ja kaksi, tulee tässä kahdeksan lisää. Täydentäkää ihmeessä myös omillanne, niin saadaan oivallusta yhdessä aikaiseksi.

 

  1. Teen pikasiivouksia, koska en kestä sotkua. Kuvitelkaa tilanne: Tulen töistä kotiin. Pöydillä ja kaapin päällä on harja, hiuspompula, kasa papereita ja huulirasva. Koska aikaa vieraiden tuloon/harrastukseen lähtöön on kaksi minuuttia, pikasiivoan. Sullon kaikki kamat yhdellä pinolla kaappiin ja laitan kaapinoven kiinni. Tadaa! Olkkari näyttää heti siistimmälle, mutta kun tätä toistaa tarpeeksi usein, kaikki on hukassa ja kaapit kaaoksessa.
  2. Etsin pikasiivouksen satoa. Kerran olen pikasiivonnut aikaisemmin päivällä/viikolla ja sullonut siinä rytinässä kaikki vaatteet topeista alkkareihin ja neuleisiin farkkupinoon, pitää samaisessa – kahden minuutin kiireessä – etsiä juuri se yksi pikasiivouksessa kaappiin perukoille sullottu paita. Siinä tapauksessa ei auta muu kuin repiä aivan kaikki kaapista lattialle myttyyn. Ja tunkea yhtä nopeasti loput vaatteet kaappiin takaisin, kun kadoksissa ollut paita on (ehkä) löytynyt.
  3. Minulla pirskahtelee liiaksi. Yksi marittamisen perusideahan on se, että kaappeihin jätetään vain ne tavarat, jotka pirskahtelevat ja tuovat iloa. Mutta mitäs sitten, jos vaate toisensa jälkeen pirskahtelee niin maan perkeleesti? Onko pirskahteluun ylärajaa? Saako pirskahdella, vaikka kaappi pursuaa?
  4. Summa on pirskahdellut joskus pankkitilillä. Sitten on tietysti niitä ostoksia, jotka ovat maksaneet (paljon) ja joista ei siksi halua luopua. Ei, vaikka ne eivät oikeasti pirskahtele, eikä niitä halua enää käyttää. Tässä asiassa olen kyllä petrannut verrattuna aikaisempiin siivouskierroksiini, mutta vieläkin kauhistuttaa heittää kamaa pois, jos muistan, paljonko tuote maksoi.Sellaisesta tulee kauhea morkkis. 
  5. Syytän hormoneita. Mä en enää nykyisin tykkää shoppailla (vaikka kauniista esineistä ja vaatteista edelleenkin pidän). Musta on kiva tehdä täsmäiskuja joihinkin mun lempiliikkeisiin, mutta en enää laahustelisi useita tunteja keskellä kauppoja ja kauppakeskuksia ilman päämäärää, kuten nuorempana tein. Silti, jos mut päästä menkkojen ekoina päivinä kaupungille, saavun kotiin kauppakassit pullollaan. Kun naama on täynnä finnejä, omat housut kiristää ja olo muuten vaan karmea, tulee helpommin tehtyä ostoksia, joita en oikeasti tarvitse. Mutta joiden kuvittelen jotenkin poistavan kurjan olon. Olen joskus jopa menkkapäissäni vaihtanut vaatteet KESKEN kauppareissun jossakin pukukopissa, kun kotona valittu asu on ollut mielestäni kauhea. Toisin sanoen olen omasta mielestäni ollut kauhea. Tiedostan tavallaan tämän hetkellisen alemmuustilan, mutta ihan aina se ei silti johda fiksuihin lopputuloskiin. 
  6. Koko vaihtelee. Mun paino vaihtelee viiden kilon haitarilla johtuen juuri hormoneista, IBS:n tilasta ja ties mistä (siis herkkuiltapaloista). Ja vaikka a-linjaisissa mekoissa tuollainen heittely ei haita, rintsikoissa, farkuissa ja vaikka tyköistuvissa vaatteissa se jo tuntuu. Siksi tuntuukin, että kaapista löytyy aina niitä vaatteita, jotka ovat tosi kivoja, mutta jotka ovat sillä hetkellä joko liian löysiä tai liian tiukkia. Sitten ne seilaavat pitkin hyllyjä ja luovat sotkua. Ovat tiellä. 
  7. Olen lyhyt (jos vertaa kaksimetriseen mieheen ja 3,5-metriseen kotiin). Meillä on aika fiksusti säilytystilaa, joka on nostettu tuonne huoneiden yläosiin. Harmi vaan, että ne ovat mulle tavoittamattomissa. Ainakin ilman tikkaita. Ja jotkut jopa niiden kanssa. Mies  esimerkiksi laittaa lävikön keittiössä aina yhteen yläkaapin nurkkaan, jonne en yletä ilman keittiötikkaita. Mä ehkä jaksan pastanhimoissani vielä hakea tikkaat ja kivuta hakemaan sen, mutta en todella jaksa enää pesun jälkeen laittaa lävikköä takaisin. Sitten se seilaa pitkin keittiötä.
  8. Oon vaan tämmönen. Vaikka olen joissain asioissa millimetrin tarkkaa, sitten olen luonteeltani näissä asioissa – ryhdistäytymisten väleissä – boheemi huithapeli. Joskus katson kylppärin kaappia ja olen ihan ”apua, mikä tämä kaaos on. Alan raivota nyt perheelleni, joka on saanut tämmöistä aikaan!” ja sitten tajuan, että kaikki ne levitellyt pumpulipuikot, avonaisen tuubit ja loppuun käytetyt, mutta hyllyille jätetyt purki, on mun jäljiltä.

 

Kohti parempaa kaappien siisteyttä siis. Taas kerran. En lupaa mitään pysyvää, mutta ihan varmasti jauhan tästä taas seuraavat pari kuukautta. Teitä on varoitettu.

-Karoliina-

Kuva: Noora Näppilä

Kommentit (2)

idamoida
1/2 | 

Lisäisin omaan listaani vaihtelunhalun. Tykkään vaihdella kodin tekstiilejä ja ikkunalautojen koristuksia usein, varsinkin näin lasten kanssa kotona ollessa tulee tarve uudistaa ympäristöä tasaisin väliajoin. Vaikka yleensä teenkin ostokseni kirppareilta ja ompelen itse (ja myös myyn tavaraa kirppiksellä), ei silti kannattaisi kaikkea mahdollisesti tyynynpäällisiksi kelpaavaa hillota vaatehuoneeseen. Sinne ylähyllylle on helppo aina jotain heittää ja oven avatessaan toivoa, ettei mitään putoa niskaan...Vaatekaappi taasen ei pysy järjestyksessä, koska sen hyllyt ovat aivan vääränmalliset vaatepinoille! Miten syvä ja kapea kaappi toimisi ilman, että taakse sulloo ja edestä kiskoo, ja sulloo ja kiskoo.

Karoliina Pentikäinen

Todella hyvä pointti. Mulla on kanssa jemma tyynynpäällisiä yläkaapissa :) Ja sitten kun kasaan tyynyt sohvalle, viskoo lapsi ne varmasti 5 kertaa päivässä siinä temutessaan lattialle. Mietin, että pitäisikö rajoittaa tyynyt vaikka kolmeen ja samalla voisi luopua osasta päällisistä. 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2020
2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat