Kirjoitukset avainsanalla alkuraskauden oireet

Viikon 5 alussa minulle ei mahdu enää yhdetkään omat farkkuni jalkaan. Maha on turvonnut palloksi, joka tuntuu täysin hullulle, kun vasta viikko sitten on saatu tietää koko raskaudesta. On pakko marssia H&M:lle ja ostaa kahdet äitysjeggarit. Toivon koko reissun, ettei kukaan näe minua ostoksilla. Lähetän kuitenkin epäuskoisia ”mahakuvia” raskaudesta jo tietäville ystäville pukukopista.

Pidetään pitkä kuvauspäivä Hotelli Tornissa omille asiakkailleni ja loppupäivästä myös blogiini. Asiakkaiden kuvausten aikana minulla on voimia ja draivia niin paljon, että ihan alan epäillä, voinko edes olla raskaana. Omien kuvien haaste tulee olemaan tässä vaiheessa jo mahan kanssa. Valitaan löysiä paitoja ja leikataan kuvia poikki vatsan kohdalta. Jostain syystä näissä housuissa maha alkaa pömpöttää nyt jo näkyvästi. Puolet kuvista on pakko jättää julkaisematta. 

Viikonloppuna saan ensimmäiset maistiaiset pahoinvoinnista. Noora tulee meille aamupalalle ja kuvailemaan ja yhtäkkiä olo onkin heikko. Samaan aikaan olen riemuissani ja kauhuissani. Toisaalta pahoinvointi tekee raskaudesta konkreettisempaa, toisaalta alan pelätä sitä, jos alankin voida yhtä pahoin kuin F:ää odottaessa.

Maanantaina menen luennoimaan TAMK:iin Sidosteen some-markkinoinnista. Olen viikonlopun aikana keksinyt, että saan pidettyä pahoinvointia kurissa, jos syön vähän väliä. Keino toimii niin hyvin, että alan olla varma siitä, että esikoista odottaessa pahoinvointi oli vaan omaa vikaa: Ehkä en osannut syödä oikein. Tunnin luennon aikana ehdin vetää 2 smoothieta ja 1/3 pussia karkkia.

Viikon loppupuolella lähdemme työkaverin kanssa töihin Helsinkiin kuuden junalla. Aamuherääminen alkaa tuntua pahalle. Eväitä on niin paljon, että osa niistä on jaettava Pinjan kassiin. Ehdin syödä aamun aikana kahdeksan pientä aamupalaa ja puputan koko Helsingin nelituntisen luennon ajan jotain. Silti pahoinvointi alkaa vyöryä päälle.

Henkinen olo on kuitenkin innostunut. Vaikka viikkoja on vähän, tuntuu niin vahvasti raskaana olevalle, että olo on jännällä tapaa varma.

Ensimmäinen henkinen takaisku tulee viikon 6 lopulla. Minun pitäisi kirjoittaa ihka ensimmäinen kolumni MeNaisiin ja yhtäkkiä alankin oksentaa päivätolkulla. Hommat lykkääntyvät ja paine alkaa kasvaa. Ekan kolumnin pitäisi olla näytön paikka, ja nyt en saa kirjoitettua ensimmäistäkään kappaletta kasaan niin, etten oksentaisi.

Nöyrryn ja laitan toimitukseen viestin oloistani ja raskaudesta. Ärsyttää, että työt ei ole kunnolla edes alkanut ja alan vaatia itselleni huojennuksia. Päätetään, että ensimmäinen kolumnini lehteen tulee olemaan testikolumnini, jonka kirjoitin MeNaisiin silloin, kun alettiin kolumnipaikasta neuvotella.

Oksentelu ja pahoinvointi tuntuvat täyttävän jokaisen hetken. Samalla mieli on kuitenkin – vielä – iloinen. Kylläpä sitä nyt sitten ollaankin raskaana ihan tosissaan.

-Karoliina-

Kuva (ilman tekstiä): Laura Ikonen 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (5)

Rv25
2/5 | 

Apua niin tuttua että melkein huvittaa, vaikka alkuraskauden pahoinvoinnissa ei mitään hauskaa ollutkaan. Onneksi ne ajat on jo takana ja uusia vaivoja kohti :'D

Vierailija
3/5 | 

Tsemppiä sun hampaille tästä selviytymiseen! Toisaalta jotenkin veikkaisin, että jatkuvan syömisen tuoma jatkuva happohyökkäys on silti pienempi paha kuin yrjöily :'D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mä olen raskauden ajan kerännyt tietoja, ranskalaisia viivoja ja lauseenpoikasia siitä, miten raskaus on edennyt ja miltä milläkin viikolla on tuntunut. Ensin ajattelin, että pidän nuo viikot vain itselläni, että voin joskus niihin palata. Mutta kun nyt aloin lukea niitä, tuntui, kun ekojen viikkojen tarinoista olisi iäisyys. Teki ihan mieli fiilistellä niitä ja kertoa noista viikoista myös teille. Ainakin itse olen koko raskauden ahminut kaiken maailman raskaustarinoita, joten ehkä näitä on kiva lukea myös siellä ruudun toisella puolella, jos toiveissa on raskaus tai olet raskaana. Tai muuten vaan: Onhan nämä tarinat joka kerta erilaisia kuin jonkun jonkun toisen tarinat.

Mä olin elätellyt raskaustoiveita niin monen kierron ajan, että olin alkanut jo vähän kyllästyä ”raskausoireisiin”. Niin monta kertaa mun oma psyyke oli huijannut raskausoireita. Ja kun vielä päälle oli pistetty heilahteleva kierto, olin tulkinnut oireita monta kertaa vääriin niin, että olin joutunut pettymään kerta toistensa jälkeen. Oli ollut mahan turvotusta, rintojen arkuutta, myöhässä olevia menkkoja ja vaikka sun mitä.

Siksipä tässäkin kierrossa olin skeptinen. Mitä jos nyt kävisi, kuten aina ennenkin. Olin viikon alussa ystäväni kanssa hotellissa. Siellä mulla meni vatsa sekaisin ja muutenkin olo oli osin etova. Ystäväni oli jo ihan varma, että olisin raskaana. Itse aloin innostua aiheesta. Jopa tekstailtiin kotona olevalle A:lle, että pitäisiköhän tehdä testi. Päädyttiin kuitenkin siihen, että menkkojen ekaan poisjääntipäivään oli niin pitkä aika, ja toisaalta halusin tehdä testin A:n kanssa, että nyt jäätiin vain odottelemaan.

Keskellä viikkoa matkustin Hankasalmelle F:n kanssa hiihtolomalle. Ilmestyi Kauneuden ja terveyden kansijuttu ja muistan, kun luon juttua ensi kerran vanhempieni sohvalla, mahaani alkoi kipristellä hirveästi. Kipu oli kuukautiskipujen kaltaista, mutta kipeämpää. Selkä oli myös arka. Laitoin kotiin jääneelle epätoivoisi viestejä siitä, kuinka olin täysin varma siitä, että tämäkin kierto oli nyt tässä. Mies yritti rauhoitella minua ja sanoa, että toivoa ei olisi vielä menetetty. Minua vaan vituttu miehen ainainen positiivisuus. Ärsytti se, miten toinen ei kerta kaikkiaan tajunnut, ettei tässä ollut tilaa enää millekään toivolle. Peli oli menetetty.

Näin samana päivänä siskoni vastasyntyneen ihana tytön ensimmäistä kertaa. Hän oli niin pieni ja ihmeellisen rakas. Ei kertaakaan tuntunut sille, että toisen vauvan pitely olisi tuntunut vaikealle. Onni tuntui, vaikka itseä ahdisti oma olo. Uskon, että jos lapsi olisi ollut jonkun kaukausemman ihmisen, olisin voinut tuntea myös surua. 

Kuukautiset eivät kuitenkaan alkaneet sinä päivänä, eikä seuraavana. Olin ihmeissäni. Koska varsinainen ensimmäinen testipäivä olisi ollut viikonloppuna, kun menimme ystäväperheen kanssa Himokselle, emmekä olisi voineet tehdä A:n kanssa kuitenkaan testiä vain omissa oloissamme, päätimme, että teen testin yhtä päivää liian aikaisin Hankasalmella. Pidin miestä jutussa mukana WhatsAppin kautta. Kun testiin alkoi piirtyä kaksi viivaa, lähetin kuvan ja kysyin ”eikö olekin molemmissa viivaa?”. Ja siitä se matka sitten alkoi.

Olo oli aivan epätodellinen. Uutisista kerrottiin heti molempien perheiden aikuisille ja Himoksen reissun vanhemmille. Oli aivan hassua, kun yhtäkkiä pitikin katsoa kaupassa, mitä juustoa salaattiin laitettiin ja kuinka salaatti oli huuhdeltu. En uskaltanut lasketella. 

Tein viikonlopun ajan testin joka ikinen aamu. En voinut millään uskoa raskautta, kun oireet olivat jääneet alkuviikkoon ja hotelliin. Olo oli koko ajan aivan tavallinen. Fyysisesti. Henkisesti jotain ihan muuta.

-Karoliina-

Kommentit (19)

Vierailija
1/19 | 

Itselläni oli ennen raskautta (nyt tyttö tosin jo 2v) todella säännöllinen kierto ja muistan itsekin, että torstaina päivää ennen menkkojen oletettua alkua iski kauheat menkkakivut ja turvotukset ja olin varma, että nyt alkaa jotkut vuosisadan kuukautiset. No ei alkanut seuraavana päivänä eikä sitä seuraavana, vaikka olo jatkui tukalana. Sunnuntaina näytti illalla raskaustesti plussaa ja se oli uskomatonta, miten yhessä hetkessä tajusit elämäsi muuttuvan aika radikaalisti. Heti seuraavana päivänä piti soittaa äitille.

Tiina/Fit Fat Mama
2/19 | 

Oi että huippu postaussarja tälläinen, ihania muistoja varmasti siulle itsellekin lukea näistä jälkikäteen :). Kirjoituksesta päätellen teillä ei tärpännyt heti, joten entistä enemmän tuntuu varmasti huikealta.

Me yritettiin toista lasta yli 2-vuotta ja hitsi kun olisin tajunnut silloin alussa ottaa noita oireita ylös. Jotenkin alussa jännitin vaan niin paljon ettei menisi kesken kuten edellinen.

Onnea kovasti vielä sinne tupla-onnesta :)!

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

Täytyy myöntää, että itseäkin hirvitti aluksi kirjata oloja, koska ajattelin, että jos jotain kurjaa tapahtuu, jäisi heränneestä toivosta ehkä kurja olo, jos tekstit tulisi joskus vastaan!

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

Itse asiassa olin liittyvässä ryhmään, mutta koska ryhmään liittymisen edellytti se, että olisi antanut kuvan omasta neuvolakortista, vetäydyin. Se tuntui liian henkilökohtaiselle minun näkökulmasta, vaikka ymmärrän toki, että se on turvallisuusnäkökulma 😊

Kukka
5/19 | 

Tuplaonnittelut sinne! Tällaisia postauksia lisää ehdottomasti, ihan parhaita. Osasin odottaa tällaisia iloisia uutisia :) Muistan samat fiilikset vuosi sitten ja vaikka se raskaus meni valitettavasti kesken ihan alkuvaiheessa. Toivottavasti pääsen kokemaan saman plussan aiheuttaman tunnemyräkän pian vaikka se oli niin ihanaa ja kauhistuttavaa samaan aikaan :) Onnea odotuksiin!

pienen pojan äiti
6/19 | 

Me yritettiin lasta kolme vuotta - lapsettomuushoitojen kera. Meidän poika sai alkunsa lopulta keskenmenon jälkeen, luonnollisesti ja luomusti siinä välissä kun odottelimme seuraavaa alkion siirtoa. Ihmeellistä. Olin varma tuolloin, että kuukautiset alkavat juuri yhtenä yönä - oli niin kipeä kramppaava vatsa ja selkä että jopa toivoin kuukautisten jo alkavan, jotta olo helpottuisi. No, ne eivät sitten alkaneetkaan tuon kivuliaan yön jälkeen. Testi, jonka nyt tein "ihan vain varmuudeksi" osoittikin yllättäen plussaa :) Pelon sekaisin tuntein meni kuitenkin tämäkin alkuraskaus, sillä hormoniarvot olivat alussa liian matalat ja keskenmenon pelko edellisen jälkeen oli kova. Lopulta saimme kuitenkin terveen ja ihanan pojan. 

Vierailija
7/19 | 

Kiva postaussarja! Meillä on laskettu aika viikko teidän jälkeen, siksikin erityisellä mielenkiinnolla sun raskautta seurailen. Kaikkea hyvää!

Twinmom
8/19 | 

Aivan sydäntä lämmittää nämä kaksosuutiset! Meillä 5-vuotiaat kaksostytöt ja yhä edelleen mieli palaa noihin alkuaikoihin. Kiitos kun päätit ottaa meidät mukaan tälle matkalle ja kertoa ihan alkujutuista alkaen :) tuhannesti onnea koko perheellenne!

taitta
10/19 | 

suuresti onnea! innolla odotan jo seuraavaa rv postausta. itsellä alkuraskaus menossa joten aihe kiinnostaa. odotellessa voi lukea toistamiseen tee se itse vauvan.. 😊

Tiitiäinen
11/19 | 

Onnea odotukseen! Mielenkiintoista seurata kirjoituksiasi raskaudesta, kun olen itsekin raskaana. Odotan meidän kuudetta, laskettu aika lokakuun lopussa. Taidetaan olla aika samoilla viikoilla 😊

maatus
12/19 | 

Voiii ihana, jos kirjoittelet raskaudestasi tänne blogiin! Varsinkin näin raskaana ollessa on ihana lukea näitä. Mahdottomasti onnea odotukseen <3

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat