Kirjoitukset avainsanalla kaksosraskaus

Tänään vietetään kaksostenpäivää. Tuntuu erikoiselle ajatella, että vuosi sitten en ollut vielä edes raskaana, ja nyt –  2.2.2020 – vauvoja on kaksi. Taas kerran yksi todistusaineisto siitä, että elämä voi yllättää mitä ihmeellisimmin keinoin. (Kuvissa meikäläinen syksyllä, aikalailla tosiaan kaksosmaisella mahavarustuksella) 

Aloitin vähän aikaa sitten postaussarjan, jossa vastaan teidän esittämiin kysymyksiin koskien kaksosvauvaelämää. Tänään tuntuu luontevalle jatkaa sitä.

Mikä on vinkkisi koskien elämää kaksosten kanssa?

Tietenkään minulla ei ole kokemusta vasta kuin kahden vauvan kanssa, joten isommista lapsista en tiedä mitään. Mutta tärkein vinkki, joka me saatiin, ja jota ollaan noudatettu, on se, että lapset tulee laittaa samaan rytmiin. Saattaa kuulostaa julmalle, että heidät sullotaan samaan rytmiin, mutta se on oikeasti kaikkien kannalta paras ratkaisu. Meillä siis tytöt opetettiin heti sairaalasta lähtien nukkumaan ja syömään synkassa. Ja nyt heidän rytminsä menevät jo luonnollisesti aivan samaa tahtia. Kun toinen alkaa heräillä yöllä syötölle vaikkapa klo 1.48, voi olla varma, että toinenkin itkee nälkäänsä jo viiden minuutin päästä. Ja jos jonkin ihmeen kaupalla toinen ei herää luonnollisesti, herätetään hänet sitten ihan herättämällä syömään siskonsa kanssa samaan aikaan. Sama pätee uniin. Kun toinen herää, herätetään usein myös toinen. Joskus annan toisen nukkua, mutta sitten siitä seuraa lopulta vaan julmettu säätöä, kun seuraavat ja sitä seuraavat unet menevät eri tahtisesti. Saman tahtisuus onnistuu meillä varmasti siksi niin hyvin, että tytöt tarvitsevat vuorokaudessa unta liki samat tuntimäärät. Jos toinen tarvitsisi rutkasti enemmän, tämä systeemi ei tietenkään onnistuisi. En tiedä, onko luontainen saman tahtisuus identtisten ominaisuus, vai onko vaan sattumaa.

Toinen vinkki on se, että kaksosten kanssa asioissa on pakko soveltaa. Koko ajan ei voi olla täydellinen vanhempi, eikä tehdä asioita oppikirjojen mukaan. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että joskus on pakko roikottaa lasta vaikka ihan epäergonomisessa asennossa sylissä, kun toiseen kainaloon on mahduttava myös toinen lapsi. Tai juurikaan lapsentahtisuus ei onnistu aina (kuten rytmiasiasta huomaa), eikä kaikkiin vauvan itkuihin ole mahdollista reagoida. Kaksosvauvat oppivat väkisinkin odottamaan omaa vuoroaan. Se on raastavaa näin vanhemman näkökulmasta, mutta siihenkin on myös vanhemman itse opeteltava.

Kolmas vinkki on se, että omasta jaksamisesta on pidettävä huolta. Ja apua otettava vastaan. Jos saa mahdollisuuden nukkua, nuku. Jos kummit tarjoutuvat hoitoavuksi, ota apua vastaan. Kotipalvelu ja siivoaja eivät todellakaan ole häpeäpilkku.

 

Ajattelitko pukea lapset jatkossa esimerkiksi päiväkotiin samoihin vaatteisiin?

Kun odotin tyttöjä, ajattelin, etten pue heitä koskaan samoihin vaatteisiin. Mutta toisin kävi. Mulla ei kertakaikkisesti ole aikaa etsiä kaupasta aina kaksia erilaisia vaatteita, eli jos he tarvitsevat vaikkapa uudet jumpsuitit, eikä siinä rekissä ole juuri vierekkäin kahta kaunista, mutta erilaista jumppista, otan kyllä ihan samanlaiset. Se vähän ärsyttää mua, koska en halua lokeroida samaan kaksosmuottiin, mutta käytäntö usein pakottaa siihen. Mutta aina kun on tarjolla, ja saan valita, otan tytöille samanhenkisesti, mutta eri väriset vaatteet. Luulen, että niin kauan, kun saan itse päättää, toteutan tätä kaavaa tyttöjen kanssa. Mutta sitten kun he alkavat itse valita vaatteensa, saa nähdä, haluavatko samat vai erilaiset.

 

Saako isä enemmän lomaa kaksosten syntymän jälkeen?

Saa, mutta ainakaan vielä A ei ole käyttänyt ”koko pottia” lomista. Meidän arki rullaa tosi hyvin näin, enkä ole kokenut, ettenkö pärjäisi yksin tyttöjen kanssa päiviä. Tosin kysehän ei ole vain mun pärjäämisestä, vaan toki myös isän ja tyttöjen oikeudesta olla keskenään. Uskon, että ripotellaan isän lomia vielä tulevaisuuteen tarpeen niin vaatiessa. Jos meidän työt olisi yhtään samanlaiset, oltaisiin varmasti jaettu vanhempainvapaat. Tässä tilanteessa se ei kuitenkaan ole taloudellisesti järkevää, koska mun töitä voi tehdä muulloinkin kun virastoaikaan. 

 

Missä koet erityisesti onnistuneesi kaksosten kanssa?

Mä olen luontaisesti tosi järjestelmällinen luonne, joten koen, että siitä on apua kahden vauvan kanssa. On pitkälti varmasti minun ”vika”, että tytöillä on niin selkeä päivä- ja yörytmi, ja se helpottaa koko meidän viiden hengen elämää kauheasti. Totta kai toivon, että olen tytöille lämmin ja rakastava turva, mutta niin on myös A:kin. Mä toivon, että ollaan yhdessä saatu heille turvallinen ja lämmin koti. 

 

Miten saat pienet unille yhtä aikaa, jotta ehdit tehdä kotitöitä?

Valitettavasti vauvat ei nuku sisällä kuin aivan maksimissaan 30 minuuttia(eikä meillä ole partsia), joten kotityöt on tehtävä heidän valveillaoloaikanaan. Mutta yllättäen se ei ole ollut suuri ongelma. Me raivataan yhdessä koti aamulla ennen kun A lähtee kasin maissa töihin ja sitten kodinhoito on päivällä mulla sellaista ylläpitoa: tiskejä, pyykkejä, ruuan laittoa yms. Niitä voi tehdä, vaikka pienet valvovatkin.

 

Mikä oli aivan ensimmäinen ajatus, kun kuulit odottavasi kaksosia?

Olo oli tosi epäuskoinen. Innostunut, mutta aivan epäuskoinen. Mua ei kuitenkaan missään vaiheessa juuri pelottanut itse raskaus, eikä kaksosarki. Luotin, että kaikki menee lopulta hyvin ja työnsin tietoisesti pelot syrjään. Kirjoitin aiheesta tämän postauksen. 

 

Miten koet kaksosraskaudesta palautumisen? Palautuminen on ollut paljon hitaampaa kuin esikoisen jälkeen. Tosin kyllähän ikäkin vaikuttaa. Olin silloin 25, ja nyt täytän pian 35 vuotta. En silti voi väheksyä sitä kuormaa, mitä kaksi vauvaa kropalle tekee. Tai no. Omia vauvoja odottaessa ymmärsin sen, ettei kropan kuorma ole pelkästään ihmisten määrä vatsan sisällä, vaan kaksosodotus on myös monella muulla tapaa erilaista.  Kaksi vauvaa ja tuplahormonit kun vaikuttavat kaikkeen: hapenottokykyyn, ferritiineihin, verensokereihin jne jne.

Itse leikkauksesta toivuin todella nopeaa, mutta kyllä keskivartalo on vielä kateissa, kiloja tuli aivan hirveästi ja kunto oli aluksi aivan surkea. Se, että makasin raskauden 3-4 kuukautta vuodelevossa ja loppuraskaudesta jaksoin kävellä ehkä 100 metriä putkeen, teki tehtävänsä. Onneksi vaunulenkit ovat nostattaneet kuntoa kuitenkin kivasti. Sanotaanko näin, että tällä kertaa palautuminen ei todellakaan tule ilmaiseksi, vaan kaiken sen eteen on tehtävä töitä. Tai siis pitäisi tehdä. 

 

Sellaisia vastauksia tällä kertaa. Odottamassa on vielä vino pino lisäkysymyksiä. Palaan niihin taas joku päivä.

Ihanaa sunnuntaita ja kaksostenpäivää!

-Karoliina-

 

 

 

Kommentit (14)

Vierailija
1/14 | 

Tuliko kaksosraskaus teille luomuna / onko jomman kumman suvussa kaksosia? Yleensähän kaksosraskaudet ovat yleisiä hedelmöityshoidoissa.

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019
2/14 | 

Identtiset kaksoset eivät kulje suvussa toisin kuin erimunaiset kaksoset ja taipumus niihin kulkee. Mun pappa on ollut Kaksonen, mutta hänen kaksospuolikkaansa on kuollut synnytykseen.

Identtisiä kaksosia ei voi myöskään "tehdä" millää hedelmöityshoidolla, koska identtisyys on eräänlainen mutaatio, jota ei voi lääketieteellisesti tehdä. Hedelmöityshoidoista johtuvat kaksoset ovat aina erimunaisia. Tosin tietysti erimunaisia voi tulla myös luomuna.

käyttäjä-5917
Liittynyt13.4.2014
3/14 | 

"Hedelmöityshoidoista johtuvat kaksoset ovat aina erimunaisia" paitsi tietenkin jos on siirretty yksi alkio, joka päättääkin jakautua kahdeksi. Meillä siirrettiin yksi alkio ICSI-hoidossa ja tuloksena oli (todellisena yllätyksenä!) identtiset kaksoset. Eli ei, kaksosia ei voi tehdä hedelmöityshoidoilla, mutta käsittääkseni (en nyt kyllä löytänyt mitään dokumenttia tämän "faktan" taustalle") myös identtisiä kaksosia syntyy suhteessa enemmän hedelmöityshoidoilla, koska yleensä valitaan se parhaiten jakautuva alkio, mikä voikin sitten jakautua vähän turhankin hyvin :D

Vierailija
4/14 | 

” Saattaa kuulostaa julmalle, että heidät sullotaan samaan rytmiin, mutta se on oikeasti kaikkien kannalta paras ratkaisu. ”

Jäin miettimään. Onko tämä myös vauvojen (kun kirjoitat ”kaikkien”) kannalta paras ratkaisu? Vai vanhempien kannalta paras ratkaisu? Todella julmalta tuntuu, enkä oikeasti jaksa uskoa, että olisi oikeasti vauvojen kannalta paras. Toki varmastikin vanhempien kannalta.

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019
5/14 | 

Kun kirjoitan kaikkien, tarkoitan kaikkien. Siis meidän perheen kaikkien, muista perheistä en osaa sanoa. Koska kun vanhemmat saavat öisin nukkua edes vähän, uskon, että ovat parempia vanhempia lapsilleen, kun kuolemanväsyneinä. Näin "vanhempien etu" kääntyy kaikkien eduksi.  Minusta lasten kannalta - vauvojen ja isomman lapsen - kannalta olisi enemmän julmaa loppuunpalaneet vanhemmat. Varsinkin, jos sen välttämiseksi on keinoja. Samanrytmisyys opetetaan sairaalassa kaksosvanhemmille ja se on minusta yksi loistavimpia eväitä, joita synnäriltä saa. Mun näkemys on myös se, että vauvat eivät tästä kärsi, jos sen on heille automaatio aivan pienestä asti. Tuleehan yksösvauvoillekin rytmi sen mukaan, tuleeko heitä esim herätellä pienikokoisuuden vuoksi yöllä syömään tai vaikkapa isompana lapsen päiväkotiin aamuisin.

Anonymous2020
6/14 | 

Hei!

Kiitos kiinnostavasta blogista ja uusimmasta postauksesta. Kaksospostaukset kiinnostaa tällä hetkellä erityisesti läheiseni kaksosraskauden takia. :)

Täytyy oikaista, että hedelmöityshoidoissa ei aina kaksoset ole erimunaisia, sillä tunnen läheltä tapauksen, jossa on tulossa samanmunaiset identtiset kaksoset, ja raskaus on saanut alkunsa hedelmöityshoitojen kautta.

Aiemmin hedelmöityshoidoissa oli yleistä, että kohtuun siirrettiin kaksi munasolua, mikä lisäsi erimunaisten kaksosraskauksien määrää verrattuna luomusti raskautuneisiin. Nyt siitä toimintatavasta on pääosin Suomessa luovuttu, ja kaksosraskaudet hedelmöityshoitojen seurauksena ovat vähentyneet. Mutta silti identtistä kaksosten saaminen hedelmöityshoidoilla on mahdollista, kuten tämän läheiseni tapaus osoittaa <3

Iloa alkukevääseen teijän tytteleille ja koko perheelle!

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019
7/14 | 

Oi ihanaa ❤️ Onnea ja voimia odotukseen ihan kauheasti!
Ja siis totta. Ihan oikeassa olet. Sä selitit sen vaan paljon selkeämmin kuin minä. Tottakai identtisiä voi/ei voi saada yhtä helposti/vaikeasti hedelmöityshoidolla kuin luomunakin. Mutta vaikka kyseessä olisi hoidoista tullut raskaus, itse identtistä kaksoaraskautta hoidoilla ei voi tehdä. Ts silloin kaksosmutaatio on tapahtunut yhtä sattumanvaraisesti kuin luomunakin. Ja juuri toisaalta tuosta sun mainitsemasta syystä erimunaisia kaksosia syntyy/syntyi(?) hoidoilla enemmän kuin luomuna tulisi.

Vierailija
8/14 | 

”Hedelmöityshoidoista johtuvat kaksoset ovat aina erimunaisia. ”
Ei. Kyllä hedelmöityshoidoista voi syntyä myös identtisiä kaksosia. Ihan yhtälailla se hedelmöittynyt munasolu voi siellä kohdussa jakautua kahdeksi, oli se sitten hedelmöittynyt luomusti kohdun sisäpuolella tai keinotekoisesti ulkopuolella.

Vierailija
10/14 | 

Ilmeisesti tekstiäsi ei olla ymmärretty, koska et kyllä väittänyt, että kaikki hoitoalkuisista raskauksista syntyneet kaksoset ovat erimunaisia. On aiva totta, että jos kaksosuus JOHTUU hoidoista, ovat kaksoset erimunaisia, koska kohtuun on siirretty kaksi alkiota (ei munasolua, niinkuin joku kirjoitti). Myöskin hormonihoidoista johtuen on tavallisempaa, että munasoluja kypsyy ja irtoaa useampia kerralla verrattuna luomutilanteeseen, jolloin erimunaisten kaksosten mahdollisuus on suurempi. Mutta aivan niinkuin joku totesikin alkio voi kohdussa jakaantua miten tahansa alkaneessa raskaudessa, josta tuloksena identtiset kaksoset.

Tyty
11/14 | 

Hei Karoliina, Kiitos blogistasi! ....suosikkini juuri rehellisyyden ja aidon elämänmakuisten kirjoitustesi vuoksi.😊
Olen kahdeksan viikkoisen yksösen äiti, mutta samoja kokemuksia jaan kanssasi. Kiinnostaisi tietää enemmän hormonien vaikutuksesta palautumisessasi, onko vaikuttanut esim. Yöuniisi heikentävästi, mielialaasi? Synnytin esikoiseni 27 v ja nyt ikää 37 ja hormonit on saanut mieleni myllertämään ihan eri malliin kuin nuorempana. Mm. Keho on ylivirittynyt ja yöuni levotonta vaikka vauva nukkuisi. Krr...
Paljonko sinulle kertyy unta päivässä?

Piu
12/14 | 

Moi!
Sinulla on ihana elämänmakuinen blogi :)
Omilla lapsillani on ikäeroa 1,5 v. Toinen lapsi oppi tosi nopeasti saman rytmin vanhemman lapsen kanssa ja se helpotti elämää valtavasti :) Toki pienenä heräsi syömään yöllä ja aamulla jatkoi unia pidempään tms. Päiväunille nukutin lapset myös samaan aikaan alusta asti:) Olin itse melko tarkka rytmeistä (ja olen edelleen):D
Omasta jaksamisesta huolehtiminen on todella tärkeää. Hyvinvoivat vanhemmat ovat koko perheen etu :) <3

Vierailija
13/14 | 

Saman rytmin tärkeys on sellainen juttu, etten edes oleta yksöslasten vanhempien ymmärtävän sen merkitystä. Meidän kaksoset (nyt 1v7kk) nukkuivat aina yöt niin huonosti, että olisin tullut hulluksi, jos en olisi edes päivisin saanut ”hengähtää” sitä hetkeä, kun molemmat nukkuivat. Toki vain liikkuvissa vaunuissa, mutta kuitenkin.
Tsemppiä ja ihania vauvahetkiä teille!

neito
14/14 | 

Kyllä mä ainakin kahden yksösen äitinä pystyn ymmärtämään, että sama rytmisyys on kaksosten kanssa keino pysyä järjissään. Yhdessäkin vauvassa on paljon hommaa ja kahdessa huomattavan paljon. Saman rytmisyydellä taataan edes jotenkin se, että vanhemmat saavat levättyä. Levänneenä sitä pystyy paremmin pitämään muista huolta, jolloin se kääntyy vauvojen eduksi.

Aikanaan, kun kuopus oli vauva, niin muokkasin varsin nopeasti hänen rytminsä sopimaan silloin 3 vuotiaan esikoisen rytmeihin, niin että arki ja touhut rullasivat mukavasti eteenpäin. Aina kun ulkoiltiin esikoisen kanssa, niin kuopus nukkui rattaissa päikkäreitä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Multa on kysytty monta kertaa sitä, miksi tytöt tulivat maailmaan sektiolla. Vastaus on yksinkertainen: Koska minusta se tuntui oikealle ratkaisulle. 

Mä olen synnyttänyt esikoisen alateitse. Ja kuten olen kertonut, se meni oikein hyvin. Koko synnytys kesti kai 4-5 tuntia, sairaalassa ehdin olla vain kaksi, ja F oli jo maailmassa. Toivuin ilmeisen nopeasti (vaikka itsestä ei aina sille tuntunut), kipu oli synnytyksessä oletettua pienempi, eikä asiasta jäänyt traumoja.

Tämän raskauden alussakin ajattelin, että mulle ei ole väliä, miten tytöt tulevat maailmaan. Mutta mitä pidemmälle raskaus kesti, mitä heikommaksi mun fyysinen kunto tuli ja mitä enemmän luin kaksossynnytyksistä, aloin toivoa leikkausta. Asiasta juteltiin tietysti myös sairaalassa, ja periaatteessa alatiesynnytys olisi voinutkin onnistua (koska A-vauva raivotarjonnassa), mutta mulle tuli vahva tunne siitä, että leikkaus olisi hyvä ratkaisu. Eniten siksi, että mä pelkäsin, että lopulta kävisi niin, että synnyttäisin A-vauvan alateitse ja B leikattaisiin. Ja sitten olisin kipeä joka paikasta. Pelkäsin myös sitä, että alatiesynnytys jouduttaisiin käynnistämään lääkkeillä. Siitä olen kuullut niin monta kauhutarinaa, ja koska tyttöjen ei olisi annettu mennä yli 37-38 viikon, oli käynnistys tietysti aika relevantti pelko.

Mä olen aina luottanut mun intuitioon todella vahvasti, ja itse asiassa metsään olen mennyt elämässä vain silloin, kun olen hiljentänyt mun sisäisen ääneen (syystä tai toisesta). Tällä kertaa halusin kuunnella mun omaa fiilistä ja mitä ihaninta, sairaalassa myös kunnioitettiin tätä toivetta. Totta kai juteltiin molempien synnytystapojen riskeistä ja eduista ennen tätä. 

Aivan mutkitta maaliin ei kuitenkaan menty. Koska raskaushepatoosi alkoi nostaa päätään, aikaistui oletettu sektio hieman alkuperäisestä, vaikka  leikkaus oli toki suunniteltu nytkin. Voi siis olla, että vaikka olisi valittu alunperin alatiesynnytyksen, olisi kutinan vuoksi päädytty leikkaamaan.

Moni varoitteli sektiosta, mutta mun on pakko sanoa, että mulla on leikkausta vain positiivista sanottavaa. Olen toipunut leikkauksesta todella nopeasti, en kokenut leikkauksesta johtuvia kipuja oikeastaan lainkaan ja muutenkin olo on ollut paljon kepeämpi ja vähemmän kipeä kuin perinteisen synnytystavan jälkeen. Ei, vaikka ekalla synnytyskerrallakin selvisin varmasti aika helpolla. Minun kohdallani ei siis pitänyt paikkaansa se väite, jonka niin usein kuulee sanottavan: "leikkauksesta toipuu hitaammin kuin alatiesynnytyksestä". Vaikka toki toipuminen kestää vielä tästä eteenpäinkin, tuntuu sille, että ratkaisu oli vain ja ainoastaan hyvä juuri meille.  Niin ja hatunnosto kaikille niille monikko-odottajille, jotka alateitse synnyttävät. Olette kyllä rautaa! 

Mukavaa alkavaa viikonloppua! F menee tänään naapuriin Halloween-kemuihin, huomenna toisen vauvan kummitäti perheineen tulee meille kylään, F kyläluutailee taas jälleen huomenna ja sunnuntainakin on vieraita luvassa.

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä

Asu: neuleet, Aarrekid (saatu) // jeggarit, H&M // kengät, Vamsko (saatu) 

Kommentit (23)

Ss
1/23 | 

Mulla myös takana suunniteltu sektio ja aivan ihana kokemus! Päädyin itse siihen siksi, että se nyt on vauvalle turvallisempi vaihtoehto vaikkei kaikki sitä halua uskoa. En halua ikinä tilanteeseen jossa kätilö käskee ponnistaa tai vauva kuolee (jos vaikka voimat aivan lopussa), näitäkin olen kuullut. Ihana että puhut sektiosta suoraan ja jaat ihmisille jopa uutta tietoa :)

Vierailija
2/23 | 

Moi! Ihana blogi sulla ❤️ heräsi ajatus tästä tekstistä, että jännä miten voi ihmiset pelätä just toisinpäin. Itsellä on nyt 1,5v kaksoset ja heidän lisäksi 5v esikoinen ja pelkäsin tosi paljon, että joudun sektioon. Olin kauhuissani ajatuksesta isosta leikkauksesta. Onneksi sain synnyttää alateitse ja homma oli nopea, 5h koko juttu! Ihanaa kun asiat menee synnytyksessä kuten itse toivoo 😊 toki aina terveys edellä, jos vauvojen vointi olisi vaatinut sektion, olisin sen tietenkin itsekin silloin halunnut. tsemppiä teille arkeen, kivaa lukea miten teillä sujuu ja saa samalla vertaistukea!

Vierailija
3/23 | 

Moikka! Seuraan sinua lähinnä instassa ja vitsit miten hienosti kaikki on teillä mennyt. Kuinka hienoa. Niin monta kertaa aikanaan kun itse odotin omia kaksosia tai kun he oli vielä vauvoja sai monta kertaa vastailla ihmisille että kyllä se tuplaraskaus ja synnytys voi sujua ihan hyvin. Ettei se että odotat kaksosia ole aina tae siitä että kaikki menee päin helvettiä. Automaattisesti. Tosi hienoa. Vitsit kun olisi itsekin osannut silloin 10 vuotta sitten olla noin tyyni ja aikuinen mitä sinä nyt kahden pienen vauvan äitinä olet.
Mun synnytys oli katastrofaalinen ja B vauva sai hapenpuutteen.
Myös minä synnyttäisin nyt sektiolla kaksoset jos voisin kääntää aikaa 10 vuotta taaksepäin. Älä anna kenenkään vaivata sinun mieltäsi siitä että alatie olisi ainoa oikea vaihtoehto.

Teillä menee tosi hienosti!

Terkuin Heidi Pirkkalasta

Korhonen
4/23 | 

Ensimmäinen tuli sektiolla, toinen alateitse. Ja olihan toipumisessa eroja: sektion jälkeen pääsin liikkeelle vuorokauden, alatiesynnytyksen jälkeen puolen tunnin päästä. Mutta enpä tiennyt sektion jälkeen, mitä alatiesynnytys tekee pidätyskyvylle ☺️

Vierailija
5/23 | 

Sektio on ihan hyvä vaihtoehto varmasti, enkä oikein ymmärrä, miksi sitä pitäisi erityisesti muille perustella tai joutua puolustelemaan.
Sen verran voin toki sanoa, ettei synnytystapa ole ainoa asia, joka vaikuttaa äidin toipumiseen.
Olen synnyttänyt alateitse eri kokoisia vauvoja. Sen suurimman (tätähän aina myös pelätään, isoa vauvaa) jälkeen nousin suihkuun ja vaihtamaan vaatteet ihan heti, istuinkin mukavasti samantien. Kokemusta on myös alatiesynnytyksestä, jonka jälkeen en istunut puolta tuntia vielä viikkojenkaan jälkeen. Sellaista se vaan on, erilaisia kaikki.

Vierailija
6/23 | 

Itse päädyin hätäsektioon ja siitä toipuminen kävi mielestäni aika iisisti. Vaikkakaan alatiesynnytyksestä ei ole kokemusta. Toivottavasti pääsee senkin testaamaan joskus 😅

Katriina
7/23 | 

Itse en ole äiti mutta en käsitä miten ihmiset vielä tämä päivänä ns kyseenalaistavat synnytys tavan.
Sektiohan on vauvalle turvallisempi vaihtoehto, näin olen lukenut. Itse en ikinä suostuisi synnyttämään alateitse 😊

Vierailija
8/23 | 

Nuo kauhutarinat. Niihin väkisin törmää kun asiat mietityttää ja jännittää. Itselläni kaksosia alakautta synnyttäessä oli pahin pelko b- vauvan kääntyminen. Ja sen ahdistuksen voimalla, ilmeisesti, kysyin melko pian ensimmäisen vauvan synnyttyä, joko voi ponnistaa. No jos jaksat, oli vastaus ja kummasti sitä jaksoi ja hyvin meni kaikki. Mutta voi sitä murehtimisen määrää etukäteen :/

Vierailija
9/23 | 

1. ja 2. alatiesynnytys. Kaksoset sektio. 5. alatiesynnytys. Kaksoset on hyvä leikata. Imettää en osannut kaksosia, muut kyllä, maito vaan ei riittänyt. Onneksi korvike on keksitty 😊. Ihanaa, että arki on lähtenyt rullaamaan. Kaikkea hyvää pienille, siskolle, äidille ja isälle.

Äiti vaan
10/23 | 

Minä en saanut sektiota, vaikka olen 2 kertaa synnyttänyt ja minulla on pahat rytmihäiriöt ja muitakin sairauksia. En minä ainakaan ole sektiota saanut.

Vierailija
12/23 | 

Pitää tehdä juuri niin, kuin itse kokee. Ennenkaikkea silloin päätös on helpompi tehdä, kun saa asiallista tietoa. Kauhutarinoita kuulee synnytystavasta riippumatta, onneksi synnyttäminen on Suomessa ylipäätään tosi turvallista sekä äidille, että vauvalle. Itse kohta sen asian äärellä taas, mua jännittää vain se, jos joutuisin sektioon. Mulla taustalla hyvät alatiesynnytykset x2. Eri ihmisillä ja raskauksissa eri huolet 😊 kivaa kaksosarkea!

Vierailija
13/23 | 

Minulla on kaksi lasta ja molemmat on syntynyt sektiolla perätilan takia. Muistan, miten toista lasta odottaessa tunsin suunnatonta painostusta läheisiltä siihen, että minun täytyy synnyttää normaalilla tavalla koska heidän mielestä minun täytyy päästä kokemaan "oikea synnytys". Koin painoksen suunnattoman ahdistavana ja tämä varjosti raskausaikaani.
Kun itkin tätä asiaa neuvolakäynnillä niin vastassa oli ihana ymmärtäväinen terkkari. Muistan ikuisesti miten hän sanoi, että synnytys on aina oikea synnytys, tapahtui se miten tahansa. Ja tämähän on täysin totta!
Lopulta toinenkin lapsi kääntyi perätilaan, ja sain helpotuksekseni synnytysrauhan läheisiltä. Sektiossa havaittiin, että kohtu oli todella ohut ja oma fiilikseni alatiesynnytyksen riskistä oli ollut oikea.
Pointtini on siis se, että ei ole oikeaa tai väärää tapaa synnyttää. Kaikki tavat on ihan yhtä oikeita. Ja kaikille raskaana oleville äitirauhaa näihinkin päätöksiin.
Kiitos Karoliina blogista, ihana seurata teidän elämää!

Mary
14/23 | 

Todellakin sektio! Yksi alatie ja kaksi sektiota takana. Miksi pitäisi ehdointahdoin riskeerata vauva ja oma seksuaali terveys. Onneksi jokainen saa päättää synnytystavan. Itse paranin molemmista sektioista heti, ei kipuja tms, erkauma tsekattiin 2kk sektiosta eikä ollut jäljellä enää mitään. Alatiessä suuri verenhukka ja huono kunto pitkään, onneksi olin vadta 18 täyttänyt niin paikat palautui vaikka vauva olikin 5kg. Onnea teille suuresti vauvoista, seuraan blogiasi 5kk pojan kanssa 💙

Argumentoija
15/23 | 

Tässä sektio vs. alatiesynnytys -väittelyssä (toipumisen ja komplikaatioiden kannalta) täytyy muistaa se, ettei kummassakaan tapauksessa voi vedota yksittäistapaukseen. Nämä ei oo kriittisesti katsottuna samanarvoisia tieteellisten tutkimusten kanssa. Eli siis, on tieteellinen fakta, että sektioissa on enemmän komplikaatioita kuin alatiesynnytyksissä. Ja tämä ei siis tarkoita, etteikö ihmisillä olisi myös hyviä kokemuksia sektiosta! Väestötasolla on kuitenkin todennäköisempää hankkia vakavia ongelmia sektiosta kuin alatiesynnytyksestä. Tämän vuoksi yritetäänkin yleensä suosia sitä alatiesynnytystä. Kukin kuitenkin tehköön niin kuin haluaa. Täytyy vain tiedostaa nämä riskit etukäteen. Koskaanhan ei silti tosiaan voi varmasti tietää, mitä tuleman pitää. ☺️

Vierailija
16/23 | 

Itselläni 6 synnytystä, joista 4 alateitse, 1 hätäsektio ja viimeisin suunniteltu sektio. Kaikista olen toipunut yhtä nopeaan, ainoastaan sektioiden jälkeen ei saanut nostella painavia muutamaan viikkoon ja maidonnousu kesti päivän-pari pidempään. Suunniteltu sektio oli ihana kokemus ja näin jälkikäteen ajateltuna synnyttäisin kaikki vauvat suunnitellulla sektiolla. Toki siinäkin on riskinsä (veritulpat ym) niin kuin alatiesynnytyksessäkin mutta onneksi Suomessa synnytystavan saa äiti itse valita eikä ketään pakoteta synnyttämään alateitse.

Vierailija
17/23 | 

Kommentoijalle Mary vastaisin, ettei synnytystapaa suinkaan saa kaikki Suomessa valita. Synnytyssairaala ei ole mikään valintatalo, jo ne marssia ja kertoa, millainen kombo olisi itselleen sopivin.
Toki on tilanteita, joissa snnyttäjän mielipidettä synnytystavasta kysytään, mutta onneksi lääkäri aina tekee sen lopullisen ratkaisun.
Terve äiti, jolla on takanaan normaalisti sujunut raskaus, ei siis saa noin vain sektiota, vaikka ”sattuisi tahtomaan”.

Käyttäjä19693
Liittynyt27.7.2018
18/23 | 

Minulle juuri neuvolassa sanottiin, että ketään ei pakoteta Suomessa alatiesynnyttämään ja sektion kyllä saa pyytämällä. Tietenkin tosin synnytystapa-arvion kautta, mutta siellä kyllä ”riittää” sektion ”tahtominen”

Puhuin muuten kerran synnytystavasta erään itävaltalaisen lääkärin kanssa ja hän sanoi aina ihmettelevänsä kansainvälisissä kokouksissa pohjoismaalaisten lähes hurmioituneen hysteeristä suhtautumista alatiesynnytykseen.

Vierailija
19/23 | 

Voi kun ihana kuulla, että kaikki meni hyvin ja olit tyytyväinen sektioon. Olen itse synnyttänyt myös suunnitelulla sektiolla, ja kaikin puolin positiivinen kokemus. En voi verrata alatiesynnytykseen, koska sitä tuskin koskaan pääsen kokemaan, mutta toivuin mielestäni nopeasti ja mitään komplikaatioita ei ollut.. Vertailu alatiesynnytykseen ei ole mielestäni lainkaan paikallaan, kuten joku toinen yllä kirjoittikin ovat kokemukset hyvin yksilöllisiä. Jokin voi olla viikon kipeä alatiesynnytyksen jälkeen, toinen olla jalkeilla heti sektion jälkeen, tai toisinpäin. Usein sektiosta kuulee vain niitä huonoja kokemuksia ja alatiesynnytystä glorifoidaan, ja pahimmillaan sanotaan, että et ole synnyttänyt jos vauva ei ole tullut maailmaan alateitse. Nämä todella harmittivat itseäni, etenkin kun raskausaikana herkkänä oli. En yhtään vähättele, etteikö naiset olisi aivan mahtavia kun synnyttävät alateitse, vau!, mutta sektio on synnytystapa sekin... Ja vaikka vauva olisi tullut suusta, niin tekeekö se sinusta yhtään vähempi arvoista äitiä? Ei. Sektioon on syitä useita, useimmiten varmasti jokin äidin tai vauvojen terveyteen liittyvä, ja pelkästään sen takia sitä pitäisi pitää arvossaan. Hienoa kuulla myös positiivisia kokemuksia sektiosta! Kaikkea hyvää teille :)

Vierailija
20/23 | 

Haluisin kertoa synnytyksen käynnistämisestä. Usein sitä pelätään ja puhutaan kauhulla. Itsellä seitsemän lasta käynnistetty oksitosiinitipalla. Riippuu paljon ihmisestä minkä kokee mitenkin ja itse selvinnyt näistä synnytyksistä pelkällä ilokaasulla. Omat supistukseni ei käynnisty luonnollisesti, mut tipalla asiat etenee ja olen synnyttänyt nämä kaikki seitsemän 2-3h ajoissa. Haluan vaan siis sanoa, et positiivinen kokemus itsellä synnytyksen käynnistämisestä. Tsemppiä teille arkeen ja juhlaan tyttöjen kanssa 😊

Vierailija
21/23 | 

Ihanaa että teillä on kaikki mennyt hyvin ja paljon onnea pienokaisten johdosta! Minulla esikoinen syntynyt alateitse ja kuopus sektiolla. Toivuin molemmista synnytyksistä mielestäni samantasoisesti muuten, mutta sektioarpi itsessään on aiheuttanut harmia mm kiinnittymisellä, mutta onneksi fyssari sai sen käsiteltyä niin ettei jäänyt liikerajoituksia alakroppaan:)

Tipsu**
23/23 | 

Esikoinen syntyi suunnitellulla sektiolla ja keskosena raskausmyrkytykseni vuoksi. Kokemus ja toipuminen oli sen verran hirveä, että vannoin, ettei enää koskaan toista lasta. Mutta niin vaan kävi, että vajaa 5 v. myöhemmin syntyi kuopus alateitse. Toipuminen oli nopeaa eikä traumoja jäänyt. Minulla on tosiaan kerrottavana kaksi aivan toisistaan poikkeavaa synnytys- ja raskaustarinaa. :)

Hurjasti onnea teille!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

// *-merkillä merkitty tuote saatu. Ei affilinkkejä tai linkkejä, joiden klikkaaminen tuottaa bloggaajalle etuuksia tai rahaa. //

 

Kun mä odotin F:ää, en valmistautunut vauvan tuloon juuri mitenkään. Kyse ei ollut siitä, etteikö vauva olisi ollut haluttu. Koska oli! Raskauttani varjosti kuitenkin alkumetreiltä lähtien pelko istukan toimimattomuudesta ja osittaisesta istukan repeämisestä, joten tuntui sille, etten uskaltaisi iloita tulevasta lapsesta ennen kun saisin hänet konkreettisesti syliini.

Pelko heijastui - näin jälkikäteen ajateltuna - myös kaikkeen siihen konkreettiseen, joka usein liittyy vauvan odotukseen. En halunnut perhevalmennukseen, en tutustua vauvatuotteisiin, enkä verkostoitua toisten tulevien vanhempien kanssa. En halunnut, että innostuisin jostain, joka minulta voitaisiin viedä helposti pois.

Onnekseni F syntyi lopulta terveenä pienenä tyttönä ja kaikki meni hyvin. Mutta kun tulin sairaalasta kotiin, tajusin, että meillä ei ollut todellakaan riittävästi vauvanvaatteita. Vaunut ja sänky oli, mutta nekin sellaiset, jotka eivät lopulta sopineet elämäntilanteeseemme lainkaan. (Vaunut oli ostettu omakotitalossa asuvilta tutuilta, ja mehän asuimme ilman autoa Helsingin Kalliossa. Kerrostalossa, jonka hissiin vaunut eivät mahtuneet.) En tiennyt, mitä hoitokassiin pakataan, mitä odottaa imetykseltä, millainen äiti oikein halusin olla.

Näin jälkikäteen ajateltuna F:n ensimmäisten kuukausien kaaos ja oma epätietoisuuteni kaikesta olisi ollut helposti vältettävissä, jos olisin ollut paremmin valmistunut niin konkretian kuin henkisenkin puolen kannalta.

Mua on harmittanut monen monta kertaa jälkikäteen, miten F:n elämän ekat kuukaudet menivät ja siksi olen halunnut tehdä tällä kertaa kaiken toisin. Olen halunnut ihan tietoisesti tutustua lastentarvikemereen, pestä tuttipullot etukäteen, ostaa imetysliivit hyvissä ajoin ja oikeasti testata  kaikki mahdolliset tuplarattaat, jotta löytäisimme varmasti ne meille oikeat. Tämä on ollut itselleni sellainen todella tärkeä siirtymäriitti, joka on tuonut varmuutta siihen, että selvitään ihan uudenlaisesta elämäntilanteesta. Ei vaan tavaroita ja tarvikkeita, vaan jotain enemmän. Tietoa siitä, että täällä nyt oikeasti odotetaan pieniä saapuvaksi ja halutaan, että kaikki sellainen, johon ylipäätään voi valmistautua, on tehty. 

Mä olin ennen jopa sellainen vauvantarvikevähättelijä, joka kummasteli kovaan ääneen, kuinka paljon roinaa sitä vauvat oikein tarvitsevatkaan. Pidin tällä tavoin hyvin valmistautuvia ja varustautuvia vanhempia jopa vähän pöhköinä. Totta kai edelleenkin ajattelen niin, että kaikkea kaupassa olevaa vauvantarviketta ei tarvitse ostaa ja monesta tilanteesta selviää edelleen jotenkin soveltamalla. Että eihän sitä pullonlämmitintä tosiaan välttämättä tarvitse, koska maidon voi lämmittää muutenkin. Mutta. On myös niin, että moni tuollainen tarvike helpottaa oletettavasti arkea kauheasti, kun vauvan/vauvojen kanssa sitä puuhaa on varmasti ihan muutenkin.

En tiedä, ajattelisinko asioista eri tavalla, jos meille tulisi yksi vauva, mutta koska hommaa on tuplana, olen kyllä imenyt itseeni kaiken vauvatarviketiedon ja varustanut kodin niin kohdunääninallella kuin muillakin ei-pakollisilla-mutta-ehkä-arkea-helpottavilla-kapineilla. Olen ajatellut niin, että en kyllä ala nähdä lisävaivaa missään, missä ei ole pakko. Tavallaan se on tuntunut aika armollisellekin. Kerran heitä on kaksi, ei mun tarvitse ajatella, että kaikki äitiyspaineet kohdistuvat muhun samalla tavalla, kun olisin ehkä yhden kanssa kokenut. Riittää, kun saadaan homma skulaamaan ja kaikki kolme lasta hoidettua ja pidettyä meidät vanhemmat kohtalaisen selväjärkisinä. 

Me käytiin tänä viikonloppuna testaamassa edellisviikolla postista tulleiden Silver Cross -tuplavaunujen* (saatu yhteistyönä Vaunuaitan kanssa) toimivuus tuossa meidän kerrostalon ulko-ovella. Jumpattiin vaunujen kasaan laittoa ja avaamista, A testasi autoon pakkaamisen ja lopuksi vielä opeteltiin auton turvakaukaloiden kiinnittäminen runkoon adapterien avulla. Nyt luulisi, että tämäkin asia alkaa olla aikalailla hallussa. Olette muuten kyselleet vaunuista ihan kauhean paljon, joten tarkemmat infot ja kuvat ja videot löytyvät Insta Storiesista ja huomisen jälkeen Instan palluroista kohdan ”Silver Cross Wave” alta.

Mä olen tehnyt aika normitahdilla töitä vielä viime viikon, mutta nyt ajattelin, että tästä viikosta eteenpäin alan jo vähän himmailla hommia. (On muuten vaikeaa puuhaa tuo vähentäminen, kun pää raksuttaa edelleen omasta mielestä hyviä uusia ideoita, joita haluaisi laittaa vireille). Toisaalta tajuan kyllä, että niiden toteutukseen ei kohta ole samalla tavalla aikaa, joten on viisasta ainakaan olla heittelemättä uusia verkkoja vesille.Ehkä sellainen puuhaaminen on vaan mun tapa käsitellä tätä piinaavan pitkää odottelua. 

Tänään mä tein vielä yhden to do -listan ennen vauvojen syntymää. Kirjoitin siihen asioita, jotka liittyvät vauvoihin. Pitää hommata paristoja erilaisiin vauvavempaimiin, opetella muutaman laitteen käyttö, pakata sairaalakassi loppuun ja muutenkin ehkä alkaa elellä tätä eloa sillä ajatuksella, että lähtö sairaalalle voi tulla koska vain. Eilen illalla supisteli pari kertaa jopa jo vähän selän puolelta, joten puhuttiin, että ehkä meidän olisi fiksua laittaa sekä A:lle, että mulle jokin vaatesetti valmiiksi, ja F:lle reissukassi, jos lähtö sairaalaan tuleekin keskellä yötä yllättäen.

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä

 

 

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 | 

Olen ollut samanlainen vähättelijä, mutta sitten neuvolatädin vinkistä kokeilin ostaa 1,5 tunnin välein yöllä heräilevälle vauvalleni swaddle up -kapalopussin. Ensimmäisenä yönä kapalossaan neiti nukkui 6 h putkeen! Että kyllä sitä monelle sellaisellekin tarvikkeelle saattaa löytyä käytyä mitä voisi ensi katsomalta pitää turhakkeena. Nyt, vuotta myöhemmin, neiti 1 v 2 kk nukkuu 12 tuntisia öitä heräämättä ☺️

Vierailija
2/7 | 

Koskettava alku tässä kirjoituksessa. Olet (tai olette) joutunut painimaan elämän ja kuoleman kysymysten äärellä ekassa raskaudessa. Ei ihme, että se jättää jälkensä.

Toki se heijastuu varusteluun. Mutta silti tuntui vähän oudolta että noinkin suurista asioista vedetään aasinsilta kaupalliseen yhteistyöhön... Kaikella rakkaudella sanon tämän. En tiedä, mistä blogistin leipä on revittävä. Luultavasti tekisin itse tilanteessasi samalla tavalla.

Vaikka jotkut kaupalliset yhteistyöt enemmän ärsyttävät kuin tempaavat mukaansa, niin eletään me silti mukana teidän elämää. Todellakin. Kiva, kun kaikki alkaa olla valmiina vauvoja varten... me lukijat aletaan hiljalleen malttamattomina odotella tuplia <3 <3

Vierailija
3/7 | 

Mä olen sellainen vähättelijä varmaan sitten vieläkin 😉
Meidän lapset ovat nukkuneet flanelliin käärittynä kapalossa. Kapalointi on muuten yksi juttu, joka on hyvä opetella etukäteen ennen vauvojen syntymää.

Toki tavara, lastenvaate tai vaikka pehmolelu, voi olla hyvä tuki ajatusten siirtyessä uusiin perheenjäseniin. Siksi ihmiset tykkäävät vaikka neuloa tulokkaalle jotain, siinä neuloessa kun mieli saa vaeltaa juuri sen tulevan ympärillä. Mutta silti moni vauvojen ympärillä myytävä asia, selleinenkin, mikä on ollut jonkun toisen mielestä ihan korvaamaton, on kyllä ihan turhaa (ainakin sille toiselle sitten).

Ehkä perheen tulotasonin vaikuttaa tähän. Kenenkään ei ainakaan tulisi kokea painekta siitä, ettei rahat riitä kaikkeen vauvoille myytävään oheistarpeeseen. Hyvin vähällä kyllä tulee toimeen. Ja jokaisen uuden tavaran kohdalla on ainakin hyvä miettiä ennen ostamista, että mihin ihmeeseen sen aikoo muutaman kuukauden päästä sitten laittaa ja hävittää.

Vierailija
4/7 | 

Ihanat vaunut. Varmaan tuossa muodossa kätevät kaupungissa. Meillä oli vierekkätä. Opin muistamaan, missä kaupassa leveä väli, että pääsi käymään. Hauska muisto! Kuitenkin kun vaunuajan jälkeen tulee ratasaika.

Vierailija
5/7 | 

Meillä oli matkarattaat, sellaiset sateenvarjo-malliset, vierekkäisillä paikoilla. Olivat niin kapeat, että mahtuivat siitä mistä ”tavalliset” vaunutkin. Silti niissä istui tarvittavan mukavasti melkein kolmivuotias. (Sen vanhempi lapsi nyt ei rattaita tarvinnutkaan). Harmi, etten merkkiä enää muista...

Vierailija
6/7 | 

Minä olen huomannut itsessäni puolestaan, että lapsiluvun kasvaessa yhä harvempi hankinta tuntuu oikeasti tarpeelliselta. Meille on tulossa kolmas lapsi nyt vuodenvaihteessa ja huomaan että oikein haluan tarkastella hankintoja kriittisesti sekä hankkia mahdollisimman monet jutut second handina.
Tuntuu, että tällä lapsimäärällä täytyy jo ruveta miettimään tätä maapalloakin ja kulutustottumuksia. Esikoisen kohdalla oli vielä hauskaa perehtyä vauvatamineisiin, nyt tuntuu että tavaralla varustautuminen on tosi toissijainen asia.

Vierailija
7/7 | 

Meillä myös nyt neljättä odotellessa kynnys on kasvanut hyvin korkeaksi hankkia oikein mitään, kun kaikki entiset vauvakamppeet on laitettu jo kiertoon ja silti talo hukkuu roinaan.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Jassoo. Sain muistuksen Instan inboxiin tässä männäpäivinä, että en ole tehnyt raskausviikkopostauksia aikoihin. Ja kappas. En olekaan. Joten otetaanpa taas aikaa vähän kiinni.

Viikoilla 32-34 voin hämäävänä ristiriitaisesti. Joinakin päivinä olen elämäni kunnossa. Saatan porskuttaa menemään energisenä ja reippaana, tehdä 10-tuntisia työpäiviä ja tuntea itseni (jos kävelyä ei lasketa) ihmeellisen normaaliksi.

Välillä taas iskee monta päivää putkeen kestävä huono jakso. Ihan yllättäen, tai ilman, että osaisin lukea merkkejä, millainen päivä onkaan taas tulossa. Silloin joka paikkaa kolottaa, olo on saamaton ja nuutunut. Pahinta on närästyspäivät, jolloin tuntuu, ettei voisi syödä oikein mitään. Närästys on niin voimakasta, eikä siihen oikein auta lääkkeet tai ruokavalion tarkkailu, että oksennan useita kertoja päivässä.

Vaikka sokerit ovatkin tasaantuneet ja arvot pysyvät loistavissa lukemissa vaikka söisin voisilmäpullaa ja jädeä (kunhan syön ne tasaisin välein), ärsyttää silti tieto siitä, että närästys pistää ruokavalion ihan hölmöksi. Ensinnäkään en uskalla syödä niin usein kun pitäisi, koska jos on jo valmiiksi närästysoksennusolo, ei vatsaan viitsi lykkiä yhtään enempää ruokaa kuin on pakko. Toisekseen moni terveellinen ja muuten kropalle hyvä ruoka on taas närästyksen kannalta huonoa. Pahoina päivinä mm. ruisleipä, kasvikset, monet hedelmät, mausteet ja puuro närästävät. Silloin kroppa sietää vaan höttöä: Jogurttia ja vaaleaa paahtista.

Henkisesti olo on kuitenkin ollut – kuten koko raskauden ajan (lukuunottamatta alun pahoinvointia)  – pääosin todella hyvä. Suuri harppaus tapahtui, kun käytimme A:n kanssa yhden viikonlopun vain ja ainoastaan vauvojen tarvikkeisiin tutustumiseen ja kodin raivaamiseen. Se oli sellainen retriitti ja laskeutuminen, jollaisen ainakin mä selvästi tarvitsin.

Viikolle 34 pääsy tuntuu huikealle. Olemme ylittäneet taas yhden viikkomäärän, jonne pääsy toisi taas lapsille lisää mahdollisuuksia selvitä hyvin ulkomaailmassa.

-Karoliina-

Kommentit (3)

Jasu
1/3 | 

Sun raskautta on ollut tosi kiva seurata,ja toki blogiasi muutenkin! Tiesithän,että suklaa on ihan myrkkyä närästyksestä kärsivälle? Olen kärsinyt närästyksestä ja vatsavaivoista vuosia ja ohjannut syömisiäni pikkuhiljaa refluksa ja ärtyneen suolen oireyhtymää opiskellen. Ja tänä syksynä ne sitten mulle diagnosoitiin,kun uskalsin viimein mennä lääkäriin ja tähystyksiin. Kaksi raskauttani kärsin myös ihan jäätävästä närästyksestä,molemmissa se rauhottui heti kun vauva oli syntynyt. Lempparisuklaat oli pakattuna sairaalakassiin valmiiksi😆. Tsemppiä loppuraskauteen♥️. Ps . Kokeile 100% kauraleipää,toimisiko sinulle. Se ei närästä minulla silloinkaan,kun kaurapuuro närästää.

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019
2/3 | 

Ihanko totta? Kukaan ei ole sanonut, enkä toisaalta itse ole huomannut suklaan jälkeen eroa. Tosin tämä on jo niin arvaamatonta, etten yhtään epäile. Kiitos vinkistä ❤️

Vierailija
3/3 | 

Olen ilolla seurannut sitä, että olette päässeet noin pitkille viikoille. Hienoa että raskaus on edennyt kaiken kaikkiaan hyvin. Kiitos Herran!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2020
2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat