Kirjoitukset avainsanalla identtiset kaksoset

Mä saan liki päivittäin instaan kysymyksiä kaksosuudesta. Moni haluaa kertoa heti omista kaksosodotusuutisistaan (ihanaa!), mutta yhä useampi asia kaksosuudessa kiinnostaa myös silloinkin, vaikkei omaa kokemusta kahdesta vauvasta olisikaan. Mä kokosin tähän muutamia kysymyksiä (osaan vastaan myöhemmin), joita olen saanut, ja jotka sain kaiveltua esiin puhelimeltani. Lisääkin saa esittää, vaikka tämä 8+3 kuukautta kaksosäitiyttä ei vielä ammattilaiseksi aiheen suhteen teekään.

Miltä kaksosvanhemmuus tuntuu? Vanhemmuus tunteena on samanlaista kuin yksösenkin kanssa. Vanhemmuus on rakkautta, ja ei sitä tule rakastaessa ajatelleeksi, onko lapset syntyneet yhtä aikaa vain vuosien viiveellä toisistaan. Toki arkinen elo on sitten toista: Kaksosten kanssa kohtaa joka päivä sellaisia tilanteita – haastavia ja/tai ihania – mitä yksösen kanssa ei tule eteen. Kyllähän tässä tuntuu sille, että on päässyt osaksi sellaisten harvojen ja valittujen joukkoa, kun saa tällaisenkin vanhemmuuden elää ja saa seurata yhtä aikaa kahden tytön kasvua rinnakkain.

Saatko riittävästi nukuttua? En tietenkään saa, mutta sille ei voi nyt mitään. Tytöt periaatteessa nukkuvat hienosti (öisin), mutta tottakai, kun kaikki asiat yöllä suoritetaan tuplasti, vie ne myös tuplavalveillaoloajan. Myös (oletettu) refluksi tuo ongelmia öihin, kun nenä menee jatkuvasti tukkoon ja sitä on imettävä. Mutta kuten sanottu, tytöt nukkuvat silti ikäisikseen todella hyvin (kopkop). 

Koetko, että yksösten äidit ymmärtävät oikeasti, millaista on elää kaksosten kanssa? Voisin väittää, etteivät ymmärrä (jos ei oikein läheltä seuraa vaikkapa oman sisaruksen kaksosvanhemmuutta). Tosin en minäkään ymmärrä, millaista on elää kolmosten kanssa tai silloin, kun lapsia on vaikkapa kymmenen. Kaksosvanhemmuudessa, varsinkin näin, kun perheessä on myös kolmas lapsi kaksosten lisäksi, on niin monta ihan omanlaistaan kuviota/toimintoa, joista ei voi olla perillä ilman kokemusta. Minusta oivallista on se, että tiettävästi YKSIKÄÄN monikkovanhempi ei arvostellut, kun minä ja mieheni lähdimme nukkumaan hotelliin. Päinvastoin! Sen sijaa sain kymmeniä, jos en satoja viestejä toisilta monikkovanhemmilta, jotka kertoivat omasta väsymyksestään tai väsymyksenestokeinoistaan. Ja väsymys ei siis tule vain yöunien puutteesta, vaan siitä, että aivan kaikkea tehdään rinnakkain ja tuplasti. 

Onko lähipiirissänne muita, joilla on kaksosia? Ei varsinaisessa lähilähipiirissä, vaikka muutamia kaksosperheitä tunnetaankin. Heidän neuvonsa ja keskusteluapunsa ovat todella arvokkaita.

Mikä on yllättännyt kolmen lapsen äitinä? Ehkä eniten se, että nyt minä tosiaan olen  kolmen lapsen äiti. Tuntuu hassulle, että oma ikuisuushaave toteutui kertarytinällä.

Syökö minit yleensä yhtä aikaa? Syö, koska ollaan opetettu heidät siihen. Samoin nukkuvat pääosin yhtä aikaa, joitain päivän pikku päikkäreitä lukuun ottamatta.

Millä perusteella päätitte minien nimet? Ne olivat meistä kauniit nimet, jotka kävivät keskenään, sekä isosiskon nimen kanssa yhteen. 

Mitä bloginimiä aiot käyttää vauvoista? Voi kun tietäisin. Kirjaimet tekevät minusta tekstistä sekavan (koska on jo A ja F). Tätä pitää vielä miettiä. 

Miten olette helpottaneet sitä, että ihmiset tunnistavat lapset toisistaan? Tällä hetkellä ei mitenkään. Minä, A ja F tunnistamme tytöt 99% prosentin tarkkuudella, muut ihmiset tunnistavat heitä hyvin vaihtelevasti. Tytöillä on vähän kokoeroa, joten vierekkäin (ja nostamalla) voivat muutkin tunnistaa, mutta erikseen nähtyinä tunnistaminen on toki haastavampaa. Eli kyllä yleensä kylään tulevat ihmiset tai kotipalvelun hoitajat aina varmistavat, kumpi on kumpi. Hassua on se, että meidän siivooja tunnistaa tytöt joka kerta, vaikka näkee heitä vain joka toinen viikko. En ole miettinyt vielä ollenkaan, miten heidät olisi helpoin tunnistaa vaikkapa päiväkodissa ja koulussa toisistaan. Itselle heidän erilaisuutensa on niin selkeä, että on vaikea asettua niiden saappaisiin, jotka eivät näe tyttöjen erilaisia kasvonpiirteitä, ääntä tai ”käyttäytymistä”. Ymmärrän toki, että identtisten kanssa nämä ovat vain pieniä nyansseja, joita ei voikaan nähdä, jos ei tunne todella hyvin.

Miten kauan suunnittelit pitäväsi vauvat kotihoidossa? Minä aion palata osittain töihin syksyllä, ja tytöt jäävät näillä näkyvin vielä kotiin. Se, kuka heitä kotona hoitaa ja millaisella viikkokalenterilla, on vielä auki.

Mikä on yllättänyt eniten kaksosten kanssa? Ehkä se, miten poikki me A:n kanssa iltaisin olemme. Kun on hoitanut kolmen lapsen, joista kaksi on vauvoja, tarpeita 18 tuntia putkeen, kertaakaan levähtämättä, tuntuu se ihan lihaksissa asti. Enkä osaa edes oikein sanoa, oliko sekään varinainen yllätys. Toinen yllättävä asia on ollut se, kuinka eriluonteisia identtiset vauvat voivatkaan olla keskenään. Olen kuvitellut, että luonne on geeneissä, mutta eipä näytä olevankaan. 

Sellaisia tänään. Lisää kaksoshommia myöhemmin!

-Karoliina-

Kuva: Noora Näppilä

Kommentit (12)

Tiikku
1/12 | 

Kiinnostavia pohdintoja! Varmasti totta kaksosarjen ainutlaatuisuus. Jäin pohtimaan, että osin vaikuttaa varmasti myös kontrasti yhden lapsen vrt useamman lapsen kanssa. Jo toinen lapsi on suuri muutos perheeseen. Itse koen että osin suurempi muutos jopa kuin ensimmäinen sillä toisen myötä koko perhedynamiikka ja ajankäyttö muuttui (tarpeita enemmän, toinen ei voi olla vapaalla toisen hoitaessa lasta). Takuulla muutos on vielä isompi, kun saapuneita kerralla kaksi. Teillä varmasti tilannetta helpottaa kun vanhempi jo kouluikäinen, eikä perheessä päivisin/öisin taaperovaatimuksia.

Olisi kiinnostavaa kuulla pohdintaa sisarusten välisistä suhteista, vaikka yleisellä tasolla ja pieniä huomioita jos haluat jakaa!

TiuhtijaViuhti
2/12 | 

Justiin sain meidän uhmaikäiset, kohta 3v,tuplat nukkumaan. Kello tosiaan on jo melkein 22. :( Menetin malttini täysin ja nyt varmaan valvon morkkiksissa koko yön.
Minulle eräs, lapseton, ihminen sanoi kerran että eihän sillä ole väliä ovatko saman ikäisiä tai vaikkapa vuoden ikäerolla... Voi kyllä sillä on. Toinen on aina vanhempi ja toinen aina nuorempi, toisin kuin kaksosilla.
Uskallan sanoa ettei, omilla ja tuntemieni kaksosten vanhempien kokemuksilla, yksösten vanhemmilla ole hajuakaan näistä hommista. 😂
Nämä, niin rakkaat, nappulat ovat nyt niin raastavassa iässä. Tästä kun selviää niin hyvä. 🤣
Meidän tuplien vauvavuosi oli yllättävän helppo, molemmat helppoja, tyytyväisiä ja terveitä vauvoja. Vaan kun täyttivät vuoden niin tuntui kuin olisi napista kääntänyt, alkoi vauhti ja vaaralliset tilanteet.
Käsittämätöntä tosiaan että sait niin paljon negapalautetta teidän hotelliyöstä, toivottavasti et ottanut itseesi niistä vaan jatkat samalla mallilla.

KYLLÄ SE SIITÄ !
3/12 | 

Jotekin muistan pikkulapsi ajan hyvin tarkkaan jostain syystä erittäikin tarkkaan vieläkin (olen 72v nyt) Silloin 3 vuotiaalla angiina (antibiotti kuuri tietty) , 1 vuotiaalla korvatulehdus ja minulla muuttolaatikot purkamatta eteisessä. Ei siinä itkukonsertissa nukkunut kukaan koko yänä . Viikon päästä tästä alkoi työt äitiysloman jälkeen. Mutta selvisin ja aivan ihanat tyttäret nyt ovat itse loistavia äitejä ja hyviä uranaisia:) KYLLÄ SE SIITÄ !

Vierailija
4/12 | 

Ihan mielenkiintoista pohdintaa ja vastakkainasettelua (josta en kyllä erityisen paljon pidä). Varmasti on totta se, ettei yhden vauvan kerralla saanut pysty täysin kuvittelemaan, mitä meno on kahden samanikäisen kanssa, ei tietenkään pysty, kun ei ole sitä itse kokenut. Toisaalta eihän kirjoittaja itsekään voi tietää, mitä on saada vaikkapa kaksi, kolme tai neljä lasta aina vuoden tai kahden välein(saati enemmän, mikä sekään ei ole kovin harvinaista) tai saada kaksoset ydinperheeseen yhden tai kahden vaikkapa alle kouluikäisen jatkoksi. Harva meistä kai pystyy asettumaan täysin toisen asemaan, ellei itsellä ole käsillä melko identtistä tilannetta. Tästä syystä en pidä vastakkainasetteluista,minusta se ei auta meitä äitejä/perheitä aidosti ymmärtämään toisiamme tai tilanteitamme, vaan saa aikaan aivan muunlaisia reaktioita.

Vierailija
5/12 | 

Meidän päiväkodissa identtisillä kaksosilla on vaatteet niin, että se, jonka nimessä on kirjain k, niin hänellä on aina jotain keltaista päällä, esim. Sukat :) Toimii!

Vierailija
6/12 | 

” Tästä syystä en pidä vastakkainasetteluista,minusta se ei auta meitä äitejä/perheitä aidosti ymmärtämään toisiamme tai tilanteitamme, vaan saa aikaan aivan muunlaisia reaktioita.”

Oon täysin samaa mieltä. Jos ja kun haluaa edistää suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä omaa perhetilannetta kohtaan, ei tällaisesta ”ette tajua, miten raskasta mulla on”-ajattelusta ole mitään apua. Yksi vauva voi vaikka huutaa ekan vuoden putkeen, jolloin hyvin nukkuvien kaksosten vanhempi ei taas voi todellakaan tajuta, miten raskasta yksösvanhemmuus on. Voi olla myös vakavaa sairautta tai rahahuolia, joista taas kaksosten vanhemmilla ei ole tietoakaan.

Vierailija
7/12 | 

En ymmärtänyt vierailijan no. 4 jankkaamista vastakkainasettelusta. Minusta sitä tekstissä nimenomaan EI ollut.

Kanli
8/12 | 

Vastakkainasettelu on vaarallista, mutta tätähän oli Karoliinalta kysytty, ei hän ollut asiaa itse nostanut esiin. Otsikkoon toki, mutta varmasti syystäkin :)
Minusta äitien yleinen ”Meillä on vaikeaa, sinä et voi tietää, sinulla ei ole koskaan ollut näin vaikeaa” -vertailu on yleisesti omituista. Jos jossain kehuu, miten hyvä oma lapsi on vaikka nukkumaan, saa heti toisten äitien vihat päälleen. Eiköhän jokaisella ole omat vaikeutensa lasten kasvatuksessa. Ihanaa, jos joku saa nukkua, vaikka minä en itse saisikaan!

Vierailija
10/12 | 

Mä en tiedä mitään kaksosvanhemmuudesta, mutta muistan (hämärästi) elämäni vastasyntyneen ja mustasukkaisen, uhmaikäisen puolitoistavuotiaan kanssa. Esikoinen lopetti raivoissaan päiväunet ja vauva ei nukkunut lainkaan vaunuissa. Meidän päivät kuluivat siis kaoottisessa härdellissä n. vuoden ajan, jolloin tilanne alkoi rauhottua. Imetin koko vuoden ja samalla juoksin päättömän esikon perässä ja yritin pitää kaikkia tyytyväisinä. Esikoinen oppi vaihtamaan oman housuvaippansa puolitoistavuotiaana.

Kaisa
12/12 | 

On kyllä kurjaa ja tympeää, kun halutaan tietoisesti ymmärtää väärin, viitaten muutamiin kommentteihin. Eihän Karoliina tässä mitään vastakkainasettelua rakennellut, päinvastoin - hänhän nimenomaan kuvaa sitä, että harvoin sitä ihmiset tarkalleen toistensa tilanteita ymmärtävät, kun ne ovat kaikilla omanlaisiaan. Aihe nyt vain valikoitui lukijoiden toiveiden perusteella, koska arkea yhden ja kahden vauvan kanssa nyt vain on kiinnostavaa vertailla. En muutenkaan ole Karoliinan teksteistä lukenut minkäänlaista uhriutumista tai valitusmentaliteettia, vaan kivan positiivista ja raikasta lapsiperhemeiningin kuvausta, realismia unohtamatta. Tsemppiä Karoliina jatkoon ja hyvää vointia koko perheelle, kiitos että jaksat jakaa teidän arkea ja tuottaa hyvää sisältöä meille lukijoille!

Janika
13/12 | 

Ehkä me ihmiset jotenkin käsitämme tekstiä eri tavoin. Minun mielestäni jo otsikko on vastakkainasettelua:) Minä en pidä yhtään sellaisesta tavasta ajatella, että kenellä on rankinta, jota se kuka ymmärtää ketäkin tavallaan on. Kukaan ei voi tietää mikä taakka kenellä on taustallaan. Ystävälläni oli neloset, ja hänen mielestään kaksoset on ihan sama kuin olisi yksönen:) Jospa kuitenkin oltaisiin ymmärtäväisiä toisiamme kohtaan, se ei ole keltään ainakaan pois.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Terveisiä TAYSistä. Meidän pienet tytöt syntyivät siis maanantaina aamupäivällä suunnitellulla sektiolla. Takana oli pari yötä jo sairaalassa, vaikka onneksi edellisen yön sainkin käväistä vielä  kotosalla. Kirjoittelen varmasti myöhemmin päivistä ennen synnytystä. Ja toki itse h-hetkestä ainakin jollakin tasolla. Aikaisemmin synnytyskertomukset tuntuivat vieraalle konseptille , mutta nyt jo ajattelen, että olisihan se kiva toisaalta kirjoittaa myös itselleen muistiin, miten tytöt saapuivat maailmaan. 

Nyt ei ehkä vielä voi sanoa, että opetellaan uutta arkea, koska arki on kuitenkin aika kaukana tästä täyden palvelun sairaalassaolosta, jossa apua saa koko ajan, ruoka tuodaan tarjottimella ja lääkkeet oikeilla tuntiväleillä. Mutta tyttöihin ollaan päästy tutustumaan ihan täysillä, kun pienet murut eivät ole joutuneet ainakaan toistaiseksi minnekään tarkkailuun. Ollaan saatu siis olla perhehuoneessa koko tämä aika ja kuin tilauksesta elämää on helpottanut myös syysloma, jolloin F on ollut hyvissä käsissä, vaikka me muut olemmekin olleet Taysissä. Isosisko kävi katsomassa pieniä tiistaina ja viettää loppuviikon mummon ja papan kanssa. 

Hassua, että olisi niin paljon kerrottavaa, että oikeasti en edes tiedä, mistä aloittaa. Täytyy vaan todeta, miten luonnolliselle tämä kahden vauvan kanssa oleminen tuntuu. Ehkä siinä 8 kuukauden aikana, vaikka kuinka kaksosuus tuntuikin välillä niin eriskummalliselle, sitä osasi jollakin tapaa valmistautua tähän tunteeseen. Siihen, miten oikealle tämä kokoonpano tuntuu ja kuinka järjettömän paljon vauvoja voi rakastaa aivan ensi hetkestä lähtien!

Täytyy pitää vaan kaikki varpaat ja sormet ristissä, että tytöt olisivat jatkossakin näin helppohoitoisia ja tyytyväisiä, kun ovat olleet ekat päivät ja yöt. Faktahan taitaa kuitenkin olla se, että vauvojen todelliset luonteet, rytmit ja vaikkapa isommat vatsavaivat paljastuvat vasta lähiviikkoina, jos sellaisia on tullakseen. Mutta toivotaan, että tämä enteilee myös hyvää jatkolle.

Hauskaa päivää sinne! Kellonajat ovat hyvin hallussa vielä, mutta viikonpäivistä olen jo sekaisin. 

-Karoliina-





 

Kommentit (27)

Anni
1/27 | 

Voi miten voikaan täällä ihminen liikuttua teidän onnestanne ❤ Toivon teidän perheenne elämään valtavasti rakkautta, onnea ja iloa ❤

jm
2/27 | 

Oih, ihanaa vauva-arkea sinne! <3 Tää on niin hassua, miten onnelliseksi sitä tuli ja ihan sydämessä läikähti kun luin teidän tyttöjen syntymästä, vaikka olet aivan ventovieras minulle :) Toki olen blogiasi seurannut jo useamman vuoden. Mutta nauttikaa nyt vauvantuoksusta, mielenkiinnolla odottelen kuulumisia sitten vauva-arjesta :)

Iida
3/27 | 

Sydämelliset onnittelut teidän perheelle! Ihana, että alku on ollut noin hyvä ja tasainen, toivottavasti tosiaan lupaa hyvää jatkolta. Minua on kiinnostanut, miten identtisten kaksosten vanhemmat erottavat vauvat toisistaan ihan pieninä, kun luonne-eroja ja pieniä ulkonäköeroja ei vielä ole? Pelkäätkö, että joskus menee sekaisin kumpi on kumpi, eikä sitä lopulta enää ole varma kumpi oli A, kumpi B? :) ihanaa alkua teille!

Mamma 37 vee
4/27 | 

Valtavasti onnea tyttöjen syntymän johdosta! Toivotaan, että kaikki sujuu jatkossakin hyvin ja uudenlainen arki lähtee sujumaan mukavasti jahka kotiudutte. Itse olen kahden koululaisen ja nyt pian 7-viikkoisen iltatähden äiti, ja olen kyllä nauttinut hetkisen työelämän vaihtumisesta hetkeksi seesteisempää vauva-arkeen. :) Ihanaa vauvojen tuoksuista loppusyksyä perheellenne!

Vierailija
5/27 | 

<3 Onnea, onnea <3
Olisi kiva lukea synnytyskertomus, se on aina ainutlaatuinen tapahtuma. Luotetaan siihen, että hyvä alku tietää hyviä vauva-aikoja.

Kaksoset20
6/27 | 

Onnea hurjasti! Olin juuri eilen monikkovalmenuksessa Tays:ssa ja mietin, oletkohan jo sairaalassa, kun oon sun blogia seurannut. Muista ne mummokalsarit, jotka ei paina haavaa! 😊

Vierailija
7/27 | 

Sydämelliset onnittelut koko perheelle, niin äidille, isälle kuin isosiskolle! 💞

Vierailija
11/27 | 

Toinen selvästi huolehtivaisempi , ryppyjä otsalla :)  ja onko toinen vähän tumma hiuksisempi? Kyllä heidät erottaa, ihania :)

He
12/27 | 

Lämpimät onnittelut tytöistä! Aivan ihanaa, että kaikki on mennyt hyvin ja tytöt saapuivat turvallisesti maailmaan! Niin ihanaa, siellä on hyvä rauhallisesti tutustua vauvoihin. Ihana lukea myöhemmin lisää vauvakuulumisia!

AnuBa
15/27 | 

Paljon onnea koko perheelle!

Ihanaa, jos pääsemme seuraamaan pienten tyttöjen alkutaivalta täällä blogin puolella. Omat identtiset tyttöni ovat jo lähemmäs 12-vuotiaita, joten paljon on päässyt jo unohtumaankin vauvojen alkutaipaleesta. Tosin meillä otettiin vauhtia teho-osastolta ja keskoskaapeista. Mahtavaa, kun teillä vauvat on heti hyvävointisia.

Nauttikaa!

Vierailija
18/27 | 

Ehdottomasti synnytyskertomus! Kiinnostaa erityisesti, miksi päädyttiin sektioon kovasti hehkuttelemasi alatiesynnytyksen sijaan? Miten imetys on lähtenyt sujumaan jne.?

Vilhil
19/27 | 

Sydämelliset onnittelut teille kaikille! ❤️ Taisi jättää sydän lyönnin väliin, kun avasin postauksen. Toki jo täälläkin malttamattomana odotin uutisia, mutta silti. Hassua, miten voi tuntemattoman ihmisen asiat tehdä itsellekin näin onnellisen olon. Tietysti fläsäreinä tulee omien tuplien alku mieleen. Ja juurikin se järjetön rakkaus. Ihanaa uutta arkea! Olisi huippukivaa lukea synnytyskertomusta ja muutenkin paljon vauvajuttuja. Onnea vielä!

Mona
20/27 | 

Saako kysyä miksi suunniteltu sektio tehtiin?
Itse olen synnytin esikoiseni, identtiset pojat 2kk sitten alakautta 💙💙

Elmeri
25/27 | 

Onnea hurjasti :D! Itselläni 9- vuotiaat kaksostytöt ja he syntyivät myöskin leikkauksella. Halusivat maailmaan muutama päivä ennen suunniteltua sektiota, joten kiireisempi projekti tuli eteen. Kannattaa liittyä monikkoryhmiin, josta saa tukea monissa asioissa. Esimerkiksi siitä, jos kaksoset ovat liian paljon keskenään ja, jos se alkaa häiritä kaverisuhteita, kehittymistä yms. Meillä kun asia oli päinvastoin ja pohdin sitä laitanko samalle vai eri luokalle. Kaikkea mitä ei ole ikinä tarvinnut yhden lapsen kanssa pohtia voi ja varmasti tuleekin eteen. Tsemppiä ja ennen kaikkea onnea, kuulut nyt harvojen ja valittujen monikkoäitien joukkoon :)!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Moni kysyy, miten kaksosten odottaminen eroaa yksösen odottamisesta. Toki tässäKIN asiassa yksilölliset erot ovat suuria. Joku on aivan elämänsä kunnossa kaksosodotuksen aikaan ja joku toinen taas vuodelevossa lähes koko yksösodotuksen. Toisin sanoen monistakaan asioista ei voi vetää mitään suoraviivaista, kaikille pätevää, kaavaa.

Ajattelin kuitenkin koota tähän alle niitä juttuja, joissa itse olen huomannut eron.

  • Jos aloitetaan ihan alkuraskaudesta, niin suurin ero oli varmasti pahoinvointi. Voin kyllä todella pahoin jo F:ääkin odottaessa, mutta kaksosten kanssa ei turhaan sanota, että tuplahormoni tuo tuplapahoinvoinnin. Siis meille, joilla on muutenkin taipumus raskauspahoinvointiin. Olo oli aivan karmea, enkä varmasti olisi selvinnyt ilman sairaalajaksoa ilman, että sain pahoinvointilääkkeet.
  • Kaksosodotuksesta kertominen ja ihmisten reaktiot tähän ovat olleet ihanalla tavalla todella voimakkaita. Joko kaksosuus on todella vierasta, jolloin ihmiset haluavat tietää identtisyydestä ja kaikesta sellaisesta. Toisaalta ne, joilla on kontaktipintaa kaksosuuteen, haluavat kertoa oman tarinansa. Tuntuu, että monikkoperheet ovat sellainen oma heimonsa, jossa iloja – erityisesti juuri kaksosuuden iloja – halutaan jakaa muillekin.
  • Ne, ketkä kaksosuutta kauhistelevat, ovat niitä, joilla itsellä ei kaksosia ole. En ole törmännyt yhteenkään kaksosten vanhempaan, joka puhuisi yhtä suurin sanoin työn määrästä tai elämän rankkuudesta kaksosten kanssa, kuin ne, joilla itsellä ei ole kaksosia. Kaikki kaksosvanhemmat sen sijaa korostavat lasten erityistä kontaktia ja sitä, mikä ilo kahta niin tiivistii yhdessä kasvavaa lasta on seurata.
  • Kaksosia kontrolloidaan raskausaikana kunnallisella puolella todella tiheästi. Riippuen siitä, onko kaksoset erimunaisia vai identtisiä omilla vai yhteisillä pusseilla, käyntien määrä suhteutetaan riskeihin ja tästä syntyy myös käyntimäärien tiheys. Totta kai aina, jos huolta syntyy, käyntejä tihennetään. Me olemme esimerkiksi käyneet TAYSin äitipolilla viikosta 16 (muistaakseni!) alkaen vähintään kerran kahteen viikkoon.
  • Kunnallisen puolen kaksoskontrollit eivät ole kuitenkaan ilmaisia, kuten normaali yksösten raskaudenseuranta. Jokaisesta äitipolikerrasta maksetaan erikseen n.42 euroa.
  • Koska kaksosraskautta kontrolloidaan niin hyvin sairaalassa, ei neuvolalääkärikäyntejä välttämättä tarvita. Muutenkin neuvolakäynnit on ns. tarpeen ja oman halun mukaan.
  • Neuvolassa ei oteta SV-mittaa. Tai jos otetaan, voi nähdä, että menee jonkin kolme ruutua yläkäyrän yläpuolella. Myöskään äidin painoa ja tällaisia perustaulukoilla katsottavia muutoksia ei voi katsoa neuvolan käyrillä, koska ne on suunniteltu yksösraskauteen.
  • Kaksosten odotuksen ei yleensä anneta mennä laskettuun aikaan asti, joten kun ihmiset kysyvät laskettua aikaa, täytyy aina selittää, että vaikka se on tämä, viimeinen dead line on tämä. Meille esimerkiksi lääkäri on sanonut, että tytöt tullaan ottamaan ulos viimeistään viikolla 37, vaikka kaikki menisikin hyvin. Tähänkin vaikuttaa tietysti kaksosten kunto, kaksosuuden laatu (eli juuri tämä sama-erimunaisuus jne) ja se, miten tukalissa oltavissa äiti ja tämän terveys jo on.
  • Kaksosten synnytysvalmennus on (ainakin Tampereella) todella kattava. Siinä käydään läpi kaikki kahden vauvan synnytyksen kiemurat ja valmennukseen kuuluu ihan vakiona keskolaan ja teho-osastoon tutustuminen. Ihan siksi, että todennäköisyys kaksosten joutua teholle/keskolaan on niin suuri.
  • Kun yksöstä odottaessa sanottiin, että kahden edestä ei tarvitse syödä. Että vauvan vaatima lisäravintotarve on kuitattu tyyliin yhdellä leivällä ja maitolasillisella, on kaksosten kanssa energiaa saatava enemmän. Valmennuksessa kerrottu suosituslisäenergia minun kokoisellani ihmisellä on 1000kcal päivässä. Siis aika paljon minusta.
  • Valmennuksessa tuijoteltiin myös taulukkoja siitä, miten äidin painon olisi hyvä kehittyä kaksosraskauden aikana riippuen siitä, mitä painoindeksiä äiti edusti ennen raskautta. Minun kokoisella ihmisellä painonnousu kaksosraskauden aikana tulisi olla vähintään 20-25kg. (Tottakai, jos näin ei käy tai painoa tulee enemmän, asiat voivat olla aivan normaalisti. Mutta tämä oli keskiverto”tavoite”.) Voin sanoa, että tämäkin tuntui ja tuntuu hurjalle, vaikka tuleekin toteutumaan kohdallani.
  • Raskautta on kotona hieman vaikeampi seurata kuin yhden vauvan kanssa. Liikelaskenta on ollut ainakin tähän asti itselleni ihan mahdotonta, koska vauvat liikkuvat edelleen niin paljon ja vaihtelevat puolia ja asentoja, että en osaa yhtään sanoa, kuka siellä liikkuu. Tai liikkuuko vain toinen.
  • Myös sydänkäyrien otto ja neuvolan laitteilla kuuntelu ei ole mutkatonta. Neuvolassa ei ole saatu kertaakaan varmuudella molempien sydämiä käyrällä ja viimeksi sairaalassakin etsittiin antureilla toisen sykettä 25 minuuttia. Tämä veijari kun oli mennyt siskonsa alle.
  • Vauvojen liikkeiden tunteminen on jotenkin erityisen ihanaa, kun saa aina pohtia, mitenhän he ovat tämänkin möykyn tai mylläyksen mahaani yhdessä tehneet. Joskus on hassua tuntea kaksi päätä tai kaksi pyllyä vierekkäin oman nahan alla.
  • Olen kärsinyt paljon enemmän kaikista raskaudenaikaisista krempoista kuin yksöstä odottaessa. Olen itse asiassa kuin jokin kävelevä (= lyllertävä) klassikkoesimerkki raskausvaivoista: jalat turpoavat, närästää, on liitoskipuja, oksettaa, nenä vuotaa vertaa, paino nousee rutkasti, en yltä laittamaan kenkiäni, maha on koko ajan tiellä jne jne. Kuten eräs lääkäri vastasi nauraen, kun kysyin, miksi raskausdiabetes iskee erityisesti juuri kaksosten odottajiin: ”Koska sä olet todella, TODELLA, raskaana.” No siltä on tuntunutkin!
  • Yksi merkittävä juttu on se, että koska maha on niin iso, multa on taidettu kysellä jo heinäkuun alusta asti, onko h-hetki lähellä. Ja joka kerta tulee sellainen olo, että ”perkele. Tiedän olevani valtava, mutta onko ihan pakko muistuttaa?”. Oikeasti tiedän, että ihmiset tarkoittavat hyvää. Ja faktahan on se, että maha on tosiaankin iso. Kuten joskus kerroin, kaksosmahan koko on keskimäärin viikolla 28 sama kuin yksösmahan viikolla 40. Itse allekirjoitan tämän ainakin omalla kohdallani.
  • Vatsa tuntuu olevan tässä vaiheessa raskautta todella pinteessä. Vaikka minulla on suhteessa pitkä selkä, on olo ollut viime ajat todella kipeä, koska tuntuu sille, että vauvat eivät kertakaikkisesti mahdu enää tähän välikköön, vaan alkavat tunkea tuosta rintojen alapuolelta yläsuuntaan.
  • Sanotaan, että kaksoset kasvavat usein yksösten kasvukäyrällä viikolla 28 asti, jonka jälkeen heidän kasvunsa alkaa hidastua, koska tila loppuu kesken. Tätä ei ole kuitenkaan kerrottu meidän tytöille, jotka ovat selkeästi perineet isänsä geenit. Siellä he kasvavat tasaisesti yksösten keskikäyrää edelleen, kuten koko raskauden ajan.
  • Hankinnat. Onhan se aika hurjaa, kun kaikkea – ihan kaikkea – on ostettava tuplana. Jotenkin tavaran, vaatteiden ja kaiken romppeen määrä hämmentää jo nyt. Toisaalta itse ajattelen niin, että hyvät varusteet voivat olla kaksosten kanssa vielä suuremassa roolissa kuin yksösten. Koska veikkaan, että kaikki elämää helpottavat vempaimet ja tuplanapaiset rintapumput yms vaan helpottavat arkea.
  • Keskustelut toisten kaksosodottajien kanssa ovat todella tärkeitä. En tiedä, olisinko bondaillut näin paljon muiden odottajien kanssa, jos olisin odottanut yhtä vauvaa, mutta nyt vertaistuki tuntuu todella tärkeälle.

 

Sellaisia kaksosaatoksia tänään! Hei sinä toinen monikko-odottaja tai -vanhempi! Mitä lisäisit listaan?

-Karoliina-

Kuva: Noora Näppilä

 

 

Kommentit (29)

Vierailija
1/29 | 

Sen verran haluaisin tuota listaasi korjata, että myös yksösraskauksissa kaikki ylimääräiset kontrollit ovat ihan yhtälailla maksullisia jos raskaus kuuluu ns. riskiraskausseurantaan kaksosraskauden tavoin. Riskiraskaus kun voi olla muutakin kuin kaksosraskaus. Olen siis yhtä lasta odottava äiti, jolla 8 ylimääräistä ultraa takana oman seurattavan sairauteni vuoksi raskauden aikana.

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

Juu ihan totta :) kuten tuossa ylhäällä kirjoitin, nämä on minun yksös- ja kaksosraskausvertailuni. Koska yksönen ei ollut riski omalla kohdallani, olo kokemus tämä 🌸

Vierailija
2/29 | 

Onpa hyvä listaus! Olipa oivaltava tuo, että vain yksösten äidit kauhistelevat hommia. Myöskin näitä ikäviä "Otan osaa" - kommentteja on tullut heiltä, kun taas kaksosten vanhemmat onnittelevat kyyneleet silmissä.

Yksi missä raskaus mielestäni eroaa vielä on huoli. Toki monella huoli on yhdestäkin, mutta kyllä sitä vaan saa olla kaksosraskauden ajan loppuun asti sydän syrjällään vauvojen puolesta. Vaikka suurimmalla osalla kaikki menee hyvin, ovat ne kuolleisuusluvut kuitenkin ihan eri luokkaa kaksosten kohdalla. Tähän ei tietysti kannata jäädä kiinni liikaa, mutta kyllä se siellä koko ajan on jollain tavalla mukana.

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

"Otan osaa" olemme itsekin kuulleet monta kertaa. Vaikka se tietysti on Vitsi, on se kyllä oikeasti aika tökerö Vitsi.

Ja ihan totta huolen kanssa 💞 Itse yritän olla tietoisesti miettimättä sitä, vaikka eihän se tietysti aina onnistu!

Eeva
3/29 | 

Ei ole ilmaisia ultrat yhtä vauvaa odottavallekaan, ainakaan täällä meillä päin. Saattoi olla että np ja rakenneultra oli ilmaisia. Edellisessä raskaudessa kohdalleni tuli tarkka kätilö joka halusi minun kävyän tarkastuksessa aika useasti, kun vauva kasvoi alakäyrillä (omaan tahtii kasvoi ja samalla tavalla kuin meidän kaksi ensimmäistäkin lasta). Jokaisesta käynnistä tuli lasku meillekin. 

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

Jep! Juuri tuota tarkoitin. Np ja rakenne ovat vakioita, mutta niin ovat kaksosodottajille vakiona moni muukin ultra, vaikka mitään huolta/epänormaalia ei olisikaan. Nämä ovat kuitenkin maksullisia. Jotka toki kyllä maksaa ilolla 💞 Suomessa on loistava kontrolli!

Vierailija
4/29 | 

Kyllä minullakin ovat äitipolin ultrat maksaneet, vaikka vain yhtä lasta olen kerrallaan odottanut. Olen useammassa raskaudessa ollut seurannassa äitipolilla eikä yksikään käynti ole ollut ilmainen. Liekö kaupungeilla sitten eri käytännöt.

Vierailija
6/29 | 

Geenit eivät muuten niinkään vaikuta siihen, miten isoksi vauva (/vauvat) kohdussa kasvavat. Luonto on hoitanut asian niin, että vauva kasvaa vain sen verran, kuin tilaa on. Pieni äiti ei siis saa ”liian isoa” vauvaa, vaikka isä iso olisikin.
Tämä kasvu näkyy usein myös siinä, että esikoinen on monessa sarjassa syntymäpainoltaan pienin. Seuraavalla kerralla kohtu ja vatsanpeitteet jo joustavat helpommin.

Noissa raskauden ”krempoissa” näkyy tuplaraskauden lisäksi myös odottajan ikä ja aiemman raskaudet. Liitokset ovat jo valmiiksi löysät, joten monk sellainenkin, joka ei ensimmäisellä kierroksella kärsinyt liitoskivuista kokee ne toisella kerralla. Kymmenen vuotta lisää ikää tuntuu myös kropassa.

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

Onko oikeasti noin? Tuntuisi erikoiselle, että geenit vaikuttavat meidän kokoomme koko elämän kohdun ulkopuolella, mutta ei kohdussa 🤔 Ja jos äidin ei olisi mahdollista saada liian isoa vauvaa, silloinhan ketään vauvaa ei tarvitsisi leikata ison koon vuoksi tai kenenkään äidin paikat ei repeisi/lantio murtuisi synnytyksessä.

Ihan varmasti ikä vaikuttaa. Se on selvä! Tosin kaksosraskaus - ihan mitä tässä olen lukenut ja seurannut - kyllä itsessään aiheuttaa jo aika paljon enemmän vaivoja, olisi ikä mikä tahansa tai vaikka saisi esikoiset. Ja onhan se tietysti selvä: moni asia hormoneista, vesistä, vauvoista, istukimoista jne on usein kaksinkertainen.

Vierailija
7/29 | 

Itsekin maksoin kyllä jokaisen äitipolin ultran, vaikka yksi vauva vain oli :)

Vierailija
8/29 | 

Mä kävin jyväskylässä kerran viikossa sairaalassa ultrassa ja kyllä mäkin laskun sieltä sain. Jokaiselta kerralta.

Ohikulkija kysyy
9/29 | 

Olipa mielenkiintoinen juttu, vaikken itse odota tai ole aikeissa odottaa yhtäkään vauvaa. Jäin sitä pohtimaan, kun mainitsit vauvojen identtisyyden ja ei-identtisyyden/erimunaisuuden olevan yksi vaikuttava tekijä, kun arvioidaan sitä, milloin vauvat olisi syytä ottaa pois mahasta. Miten tämä vaikuttaa asiaan? Onko identtiset riskimpialttiita kuin ei-identtiset vai toisinpäin?

Tsemppiä loppuraskauteen!

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

Riskit tulee yleensä siitä, montako yhteistä osaa vauvoilla on mahassa. Erimunaisilla on omat istukat ja pussit, joten riskejä vähinten (vaikkakin toki yksilöllisiä eroja ja eroaa yksösvauvoista). Mitä enemmän yhteistä, esim meillä yhteinen istukka, sitä enemmän riskejä mm. virtausten epätasapainossa jne.

Kiitos 😘

Nk
10/29 | 

Hei kyllä minä ainakin olen joutunut maksamaan 41€ jokaisesta ultrasta.myös np ja rakenneultrasta.minulla 9 ja 3v lapset tuollon 9v sitten käynti maksoi n 20€ nyt hinta on jo 41€

Yksösten äiti
11/29 | 

Itsellä yhdeksän lasta, mutta ei yhtään kaksosia. Ystävillä taitaa olla yhteensä viidet kaksoset tässä lähipiirissä. Ajattelen niin, et vaikka mulla on hurja lukema lapsia, mut ihania yksilöitä ja persoonia niin mua ei oo tarkoitettu kaksosten äidiksi. Teille joillekin se on ihana lahja ja saatte olla ylpeitä, että te ootte valikoitunut just kaksosten vanhemmiksi 😊 itse ja monet muut ei päästä koskaan kokemaan sellasta. Siksi onkin mukava lukea sun kokemuksia ja ehkä siksi me yksösten äidit ihmetellään, ku yritetään kuvitella millasta olis kahden kanssa. Tsemppiä teille ihan kaikkeen 💕

Elisa K
12/29 | 

Ihana blogi ja jälleen niin oivaltavaa tekstiä sinulla! Ihailen. Täytyy kuitenkin kommentoida ja vähän korjata näin itse terveydenhuollon ammatilaisena tuota tietoa painon noususta kaksosten kohdalla. Ei nyt ole kuitenkaan tarkoitus lähteä tavoittelemaan tuota 20-25 kg nousua, alle puoletkin riittää kaikkeen tarvittavaan siellä kohdussa oikein hyvin 😊. Vähän kyllä kauhistuin, jos nyt jollekin tulee aikeeksi tavoitella tuota mainitsemaasi lisäkilomäärää. Joillainhan sitä tulee (ja silti raskaus ja terveys sen jälkeen hyvin menee) mutta vauvat mahassa pärjäävät kyllä vähemmälläkin ja näin äidin keho kuormittuu vähemmän ja jaksaakin usein paremmin. Mielenkiintoistahan se tosin on, miksi joillekin kertyy painoa kuormitukseen asti ja toisille ei (ja ns. lähes kaikki kilot jäävät synnärille). Itsekin kaksosten äiti olen. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi!

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

Mä en ole terveysalan ammattilainen, mutta tällainen taulukko meille valmennuksessa esitettiin. Siinä oli eritelty myös protskut, hiilarit yms ja kerrottu selkeästi, MIKSI painoa yleisesti (ei toki kaikilla!) tietyissä rajoissa vauvojen kasvua ajatellen pitäisi tulla. Tosin sekin tehtiin selväksi, että kalori- ja kilomäärä ei ole tarkoitus täydentää suklaalla ja munkeilla 🙊
Luotan kyllä siihen, ettei TAYSn valmennusmateriaalissa ole mututuntumaa.ja ihanasti kyllä korostivat kaikkien yksilöllisyyttä.

Ihanaa syksyä teillekin kaksosten kanssa 💞

Vierailija
13/29 | 

Mulla on yksösraskaus menossa, enkä ole käynyt yhdessäkään ylimääräisessä ultrassa, joten yhtään laskua ei ole tullut. Pointti tässä lienee se, että kaksosia ultrataan riskiraskauden takia enemmän, jolloin laskujakin napsahtaa postiluukkuun enemmän. Verrattuna yksösraskauteen kuuluvaan kahteen ultraan, ja siihen ettei yksösraskauksia useinkaan ultrata kahta kertaa useammin, jos raskaus etenee normaalisti. Toki yksösraskaus voi myös olla riskiraskaus, jolloin ultrataan enemmän ja noista kerroista myös maksetaan.

Tuplien äiti
14/29 | 

Synnytyksessä riittää väkeä. Kaksoseni synnytys kesti vuorokauden ja paikalla oli kolme lääkäriä, kaksi kätilöä ja kaksi kätilöopiskeluaa. Tuplat kiikutettiin suoraan keskolaan. Syntyivät viikolla 36

Vierailija
15/29 | 

Kyllä se niin taitaa olla,että isän geenit eivät juuri säätele sikiön kasvua kohdussa,vaan tärkeimpänä tekijänä taitaa olla saatavilla olevan glukoosin määrä eli äidin elimistön tuottama glukoosi.Genetiikka toki liittyy tähänkin ilmiöön.Nuo ylempänä kuvaamasi vammat,käynnistykset yms.yleensä liittyvät juurikin tuohon sokeriasiaan.Esim.omat lapseni ovat todella pitkiä,mutta syntyessään he ovat olleet aivan keskiverto vastasyntyneen mittaisia,hurja pituuskasvu on alkanut sitten kohdun ulkopuolella.Mitä tulee tuohon painonnousuun raskausaikana,ihan varmasti vähemmälläkin painonnousulla pärjää,vauvat kyllä ottavat tarvitsemansa pienemmästäkin määrästä.Toki mainitsemasi kilomäärän menee varmasti vielä normaalin rajoihin kaksosista puhuttaessa,tavoite sen ei varmastikaan kenellekkään tarvitse olla.

Tmari
16/29 | 

Jännä lukea näitä nyt ja palata omaan kaksosten odotusaikaan 5vuotta sitten :) ilmeisesti myös eroja on kaupungeittain näissä maksuissa. Meillä tytöt olivat erimunaiset ja äitipolilla käytiin alkuun 3viikon välein ehkä 16viikolta alkaen ja myöhemmin tiheämmin, meillä kuitenkin äitipolin ultrasta maksettiin yhden kerran täysi hinta tuo neljänkympin luokkaa ja loput veloitettiin ns. ”Sarjahoitona” ja silloin hinta oli vain 11€/kerta.

Lisäksi mulla raskaudenajan seurannassa lääkärinä oli lapin keskussairaalan naistentautien ylilääkäri joka tuolloin sanoi että nykyään erimunaiset kaksoset usein voivat mennäkin ihan laskettuun aikaan saakka jos vointi on hyvä. Oma synnytykseni käynnistettiin 4päivää ennen la.ta a-vauvan perätilan vuoksi. Myös tämä a-vauvan perätila tuntui muualla tuolloin olevan ehdoton nounou alatiesynnytykselle, mutta itse sain synnyttää alateitse koska lantion mitat siihen riittivät.

Todella paljon iloa ja onnea tulevaan teille ja ihan erityisesti myös tulevalle isosiskolle ❤️

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Varaan ajan lääkärille. Ei ole vuotoa, mutta paha olo niin kauhea, että haluan varmistaa, etten tee tätä turhaan. Olen kuullut niin monta keskenmenotarinaa siitä, että vuotoa ei tule, jengi luulee asioiden olevan vatsassa hyvin, pahoinvointi jatkuu, vaikka eloa vatsassa ei enää ole. Haluan nähdä sydämen sykkeen, jotta saan voimia kestää pahoinvointia.

Mietin, kuinka vanhaksi olen tullut. Esikoisen odottaminen oli jo kauheaa, mutta en muistanut, että se olisi ollut NÄIN kauheaa. Pahoinvointi on niin kokonaisvaltaista, että meinaa lähteä järki. Varaan ajan Mehiläisestä ja valitan matkalla miehelle, kuinka iso jo olen. ”Musta tulee ihan kauhea läjä. F:ää odottaessa maha oli tämän kokoinen varmaan viikolla 16”

Mies kysyy, tuleeko mukaan lääkäriin. Sanon, ettei tarvitse, kun kyseessä on vain tämmöinen ylimääräinen, ”mielenterveyskäynti”.

Lääkäri alkaa ultrata. Näen näytöllä pienen ihmisalun, mutta alan samalla kummastella, mitä ihmeen liikettä vauvan vierestä, hieman kuvan ulkopuolelta, alkaa näkyä. Samalla kun alan tarkentaa näköäni, lääkäri huudahtaa yllättyneenä: ”Täällähän on näitä kaksi!”

Hetken aikaan pääni lyö tyhjää. Kiljaisen ”mitä?” niin kovaa, että kuuluu varmasti käytävään asti. Samalla alkaa heti harmittaa, että en ottanut miestä mukaan lääkäriin. Lääkäri alkaa tutkia nyt kahta, hyvinkin elossa olevaa yksilöä, ja omassa päässäni vaan humisee. Identtiset, ok. Mutta ei vaarallisinta laatua, jaahas.

Lääkäri kertoo juurta jaksaen kaksosista, riskiraskaudesta, elämästäni tästä eteenpäin ja niin edelleen. Olen innoissani, mutta samalla koko juttu tuntuu aivan unelle. Puolet jutuista menee ohi ja toisaalta itse en tajua enää edes kysyä niitä asioita, joita kotona olin ajatellut, että kysyn.

Lääkäri on onnekseni kovan luokan asiantuntija, jonka puoleen tullaan kääntymään jatkossa vielä monta kertaa. Kun lähden ulos vastaanotolta, tiedän, miksi pahoinvointini on ollut niin raju. Syynä tuplahormonit. Tuijotan kädessäni olevaa ultrakuvaa, johon on merkitty kahteen maapähkinän näköiseen tyyppiin merkit A ja B. "Niin ja se mahahan vastaa nyt sitten koossa sellaista viikkoa 14", lääkäri huikkaa vielä ovelta. Ilmankos, tämä himppusen turvonnut olo jo näillä viikoilla. 

Mies odottaa autossa Mehiläisen ulkopuolella. Puhuu työpuhelua. Sen enempää kohteliaasti vinkkaamatta täräytän: ”Nyt se puhelin pois.” Mies lopettaa puhelunsa vikkelästi ja tottakai luulee, että asiat ovat jotenkin huonosti.

”Niitä on jumaliste kaksi”, saan suustani samalla, kun kaivan esiin ultrakuvaa. Mies – joka ei oikeasti ikinä jää sanattomasti – muuttuu kasvoiltaan aivan punaiseksi ja on ihan hiljaa ainakin kaksi minuuttia. Loppupäivä, ja oikeasti pari seuraavaakin, menee hysteerisissä naurun remakoissa ja epäuskoisessa kiroiluissa. Olemme molemmat levottomia, emme saa nukuttua ja jos nukumme, näemme kaksosunia. Identtisyys, luonnon ihme, tuntuu aivan käsittämättömälle. Miten meille kävi sellainen tuuri?

Lue myös muut raskauspostaukset:

Meille tulee vauvoja! Raskaudesta kertominen.

Raskausviikko 4. Plussatesti. 

Raskausviikot 5-6. Pahoinvointi alkaa. 

Raskausviikko 7. Ensimmäinen ultraäänikäynti. 

Raskausviikko 8. Kuinka selviytyä yllärisynttäreistä, ristiäisistä ja luopua töistä. 

-Karoliina-

Kommentit (22)

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

Yhteisestä istukasta. Kaikilla yhteisen istukan omaavat ovat identtisiä, mutta kaikilla identtisillä ei silti ole yhteistä istukkaa (jos jakautuminen on tapahtunut tosi aikaisin). 

Vierailija
2/22 | 

Mietin tuota että miten selvisi heti että ovat identtiset? Kaverillani on kaksospojat, mutta heille ei ole vielä selvinnyt ovatko identtiset. Ilmeisesti asiaa ei mitenkään testata? Pojat ovat jo kouluikäisiä. Toki onhan tässä 8 vuodessa voinut tulla uusia menetelmiä :)

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

Yhteisestä istukasta selvisi. Tosin kuten yllä kirjoitin, joskus identtisillä voi olla myös erilliset istukat ja silloin identtisyys selviää (kai) verikokeella. 

Rv27
3/22 | 

Ihan rupes itkettää kun tämän luki, kiitos raskaushormoonit :'D aika huikeeta saada yhtäkkiä tietää että pieniä onkin yhden sijaan kaksi <3

Eeva
5/22 | 

Voi apua miten hurjalta se on tuntunut! Nyt kun sain kolmannen lapsen 30v ja edelliset 2 sain Ns teininä 20v tienoilla, niin jotenkin tätä ihmisen alun ihmettä ihmettelee enemmän. Arvostaa myös naisen ihmeellistä voimaa kasvattaa kohdussa ihminen. Lapset on niin ihania lahjoja.

Paljon onnea ja voimia teille lasten hoitoon 💜

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

Aina lapsen saanti on tuntunut ihmeelle, mutta tässä iässä vielä suuremmalle, kun 25-vuotiaana. On jotenkin ihmeellistä, mitä kaikkea ihmiset voivatkaan saada aikaiseksi <3

Vierailija
6/22 | 

Paljon onnea! Raskausaika tulee olemaan tunteiden vuoristorataa ja aina muistutetaan riskiraskaudesta. Kaikki voi kuitenkin mennä loistavasti ja teistä pidetään hyvää huolta.

Toinen mono-di (identtisten) kaksosten odottaja rv.34

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

Se on just niin! Ja vaikka riskejä on ja tottakai ne ovat myös aivan relevantteja. Mutta onneksi ollaan Suomessa ja valvonta täällä hyvää. Onnea loppuraskauteen <3

Anuba
7/22 | 

Mahtavaa!
Meille ultrassa tuli sanat "oho, näitähän on kaksi!" Mies nousi seisomaan ja totesi "Ei helvetti". Sen jälkeen meni tosiaan loppupäivä nauraessa :D ja oli myös hauska katsoa esim. tulevien isovanhempien reaktiota kun näytti ensin sellaisen kuvan missä näkyy vaan yksi ja ladata hetken päästä tiskiin toisen vauvan kuva.

Vierailija
8/22 | 

Oletteko miettineet, että miten sun lapsi aikaisemmasta liitosta tulee ottamaan tämän kaksosasian. Että onkohan sillä enemmän vaikutusta siihen et lapsi kokee itsensä vielä ulkopuoliseksi, kuin että jos sieltä tulisi vain yksi.

Kaksoset ovat täysiä sisaruksia, sinun ja miehesi omia lapsia. Sun tyttäresi on kuitenkin vain sinun, ja vaikka aina sanotaan että ei ole mun ja sun lapsia niin valitettavasti silti aina on. Ja vaikka tyttärellesi ei olisi ongelma että mies on kaksosesten isä, eikä hänen niin kaksosten tiivis täysi sisaruside voi herättää kateutta joskus.

Tämä siis vaan mielenkiintoinen pohdinta ja olisi kiva jos tästä tulisi kanssa sun aatteita joskus. Itse uusioperheestä ja teininä ja nyt aikuisena kyllä se vaan kalvaa mieltä, että minä olen äitini tytär ja sitten äidillä ja uudella miehellä on oma yhteinen tytär ja poika. Ikinä se ei ole elämässä näkynyt eikä mua ole syrjitty. Mutta täyssisarusten välinen suhde on eri mitä minuun heillä on. Lisäksi he ovat keskenään ydinperhe, vaikka minut on aina laskettu siihen, niin tiedostan raa’an totuuden. Lain silmissä minä olen ulkopuolinen.

Elämä on. Eikä sinun tyttäresikään kohdalla tunne muuta faktoja. Hänen pitää vaan oppia hyväksymään se tosiasia.

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

Tietysti ollaan mietitty näitä asioita jo ennen raskautta, koska lapsen ja lasten hyvinvointi on kuitenkin etusijalla, mitä ikinä tässä maailmassa aikuiset tekevätkään. Joten: Asioista on kotona puhuttu lapsen kanssa jo kauan. Ennen, kun olen ollut edes raskaana. 

Mä uskon, ettei mitkään asiat elämässä ole "faktoja" tai "raakaa totuttaa". Mä uskon sen sijaa siihen, että joillekin toiset asiat ovat totta ja toisille taas toiset. On paljon biologisia perheitä, joissa sisarukset kokevat suhteessa toisiinsa ulkopuolisuutta ja sitten taas jotkut ei-biologiset perheet ovat tiiviitä ja yhteinäisiä. Tottakai uusperheissä asioissa on oltava erityisen sensitiivisiä ja monet asiat vaativat extratyötä, mutta en usko siihen, että jotkut asiat tapahtuvat automaatiolla vain siksi, että biologia sen sanelee. 

Laki ei myöskään ole pitävä peruste ja vaikkapa testamentteihin yms voi vaikuttaa niin, että kaikki lapset - adoptoidut, sijoitetut, bonukset ja biologiset - ovat samalla viivalla. Jos siis niin perheessä halutaan. 

Mä haluan ajatella niin, että hyvä elämä ja toisaalta ulkopuolisuus ovat asioita, joihin voi itse omalta ja oman perheensä osalta  vaikuttaa. Ei ole yhtäkään tosiasiaa, muuta kuin syntymä ja kuolema, joihin ei voisi itse vaikuttaa. 

Harmi, että sun kokemus on tuollainen, vaikka perheessäsi on selvästi tehty paljon asioita oikein. Ehkä teini-ikä on ollut vaikea aika yhdistyä perheeksi. Tuntuu, että se on vaikeaa aikaa monille muutenkin. Meillä toki siinä mielessä eri tilanne, että aloimme seurustella, kun lapsi oli vielä 5-vuotias. 

Vierailija
9/22 | 

Kaksoset ovat ihania. Itsellä pojat ovat jo 25v. Eri istukat ja sikiöpussit. Herra A 3980g ja herra B 3640g. Ai mistäkö muistan. No, oli se niin jännää aikaa. Onnea odotukseen ja vauva-aikaan. Kaikki menee hyvin! Valitettavasti maitoni ei kaksosille riittänyt, mutta hyvät teolliset maidot on keksitty!

Lisbet
10/22 | 

Onnea😍 Kaksosuus on niin parasta mitä tiedän, itsekin näin identtisenä kaksosena voin sen vahvistaa näin 36v. kokemuksella!!😍👌

Anuba
11/22 | 

Mä olen myös ymmärtänyt, että identtisillä voi olla myös omat istukat, jotka on mennyt yhteen ja näyttävät ultrassa yhdeltä. Tai näin ainakin mulle sanottiin vuonna 2007 Naistenklinikalla. Ja, että identtisyyden pystyy varmistamaan lopullisesti vasta syntymän jälkeen istukasta jollain maitotestillä. Mutta sitä ei tehdä, koska siihen ei ole tarvetta.
Eli identtisyys on melko varmaa jo raskaana ollessa mutta selviäisi täysin varmaksi vasta syntymän jälkeen, jos istukkaan tehdään se testi.
Ja nämä tiedot siis tosiaan yli kymmenen vuoden takaa, eli voi olla eri nykyään.

Pirjo
12/22 | 

<3 Ihanaa <3 Sydämelliset onnittelut <3 Itselläni on 22 vuotiaat kaksoset (tyttö ja poika). Lapset syntyivät vko 35+6. Yhteinen istukka, mutta erilliset sikiöpussit. Ensimmäisestä vuodesta en muista mitään, elin yhdessä sumussa. Ensimmäistä kertaa äidiksi, ei mitään kokemusta lapsista, äiti ihan pihalla, mutta kaikkinensa upeaa aikaa. Minulla kaksoset ovat ensimmäisestä liitostani (lapset olivat 3 vuotiaita erotessamme). Toisesta liitosta (jossa olen edelleen) on 10 ja 12 vuotiaat lapset. Hyvin isot ja pienet ovat toisiinsa suhtautuneet. Ovat alusta asti pitäneet toisiaan täysinä siskoina ja veljinä. Olemme kaikki kuusi yhtä suurta perhettä. Aurinkoista kesää sinulle ja perheellesi <3

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat