Kirjoitukset avainsanalla identtiset kaksoset

Moni kysyy, miten kaksosten odottaminen eroaa yksösen odottamisesta. Toki tässäKIN asiassa yksilölliset erot ovat suuria. Joku on aivan elämänsä kunnossa kaksosodotuksen aikaan ja joku toinen taas vuodelevossa lähes koko yksösodotuksen. Toisin sanoen monistakaan asioista ei voi vetää mitään suoraviivaista, kaikille pätevää, kaavaa.

Ajattelin kuitenkin koota tähän alle niitä juttuja, joissa itse olen huomannut eron.

  • Jos aloitetaan ihan alkuraskaudesta, niin suurin ero oli varmasti pahoinvointi. Voin kyllä todella pahoin jo F:ääkin odottaessa, mutta kaksosten kanssa ei turhaan sanota, että tuplahormoni tuo tuplapahoinvoinnin. Siis meille, joilla on muutenkin taipumus raskauspahoinvointiin. Olo oli aivan karmea, enkä varmasti olisi selvinnyt ilman sairaalajaksoa ilman, että sain pahoinvointilääkkeet.
  • Kaksosodotuksesta kertominen ja ihmisten reaktiot tähän ovat olleet ihanalla tavalla todella voimakkaita. Joko kaksosuus on todella vierasta, jolloin ihmiset haluavat tietää identtisyydestä ja kaikesta sellaisesta. Toisaalta ne, joilla on kontaktipintaa kaksosuuteen, haluavat kertoa oman tarinansa. Tuntuu, että monikkoperheet ovat sellainen oma heimonsa, jossa iloja – erityisesti juuri kaksosuuden iloja – halutaan jakaa muillekin.
  • Ne, ketkä kaksosuutta kauhistelevat, ovat niitä, joilla itsellä ei kaksosia ole. En ole törmännyt yhteenkään kaksosten vanhempaan, joka puhuisi yhtä suurin sanoin työn määrästä tai elämän rankkuudesta kaksosten kanssa, kuin ne, joilla itsellä ei ole kaksosia. Kaikki kaksosvanhemmat sen sijaa korostavat lasten erityistä kontaktia ja sitä, mikä ilo kahta niin tiivistii yhdessä kasvavaa lasta on seurata.
  • Kaksosia kontrolloidaan raskausaikana kunnallisella puolella todella tiheästi. Riippuen siitä, onko kaksoset erimunaisia vai identtisiä omilla vai yhteisillä pusseilla, käyntien määrä suhteutetaan riskeihin ja tästä syntyy myös käyntimäärien tiheys. Totta kai aina, jos huolta syntyy, käyntejä tihennetään. Me olemme esimerkiksi käyneet TAYSin äitipolilla viikosta 16 (muistaakseni!) alkaen vähintään kerran kahteen viikkoon.
  • Kunnallisen puolen kaksoskontrollit eivät ole kuitenkaan ilmaisia, kuten normaali yksösten raskaudenseuranta. Jokaisesta äitipolikerrasta maksetaan erikseen n.42 euroa.
  • Koska kaksosraskautta kontrolloidaan niin hyvin sairaalassa, ei neuvolalääkärikäyntejä välttämättä tarvita. Muutenkin neuvolakäynnit on ns. tarpeen ja oman halun mukaan.
  • Neuvolassa ei oteta SV-mittaa. Tai jos otetaan, voi nähdä, että menee jonkin kolme ruutua yläkäyrän yläpuolella. Myöskään äidin painoa ja tällaisia perustaulukoilla katsottavia muutoksia ei voi katsoa neuvolan käyrillä, koska ne on suunniteltu yksösraskauteen.
  • Kaksosten odotuksen ei yleensä anneta mennä laskettuun aikaan asti, joten kun ihmiset kysyvät laskettua aikaa, täytyy aina selittää, että vaikka se on tämä, viimeinen dead line on tämä. Meille esimerkiksi lääkäri on sanonut, että tytöt tullaan ottamaan ulos viimeistään viikolla 37, vaikka kaikki menisikin hyvin. Tähänkin vaikuttaa tietysti kaksosten kunto, kaksosuuden laatu (eli juuri tämä sama-erimunaisuus jne) ja se, miten tukalissa oltavissa äiti ja tämän terveys jo on.
  • Kaksosten synnytysvalmennus on (ainakin Tampereella) todella kattava. Siinä käydään läpi kaikki kahden vauvan synnytyksen kiemurat ja valmennukseen kuuluu ihan vakiona keskolaan ja teho-osastoon tutustuminen. Ihan siksi, että todennäköisyys kaksosten joutua teholle/keskolaan on niin suuri.
  • Kun yksöstä odottaessa sanottiin, että kahden edestä ei tarvitse syödä. Että vauvan vaatima lisäravintotarve on kuitattu tyyliin yhdellä leivällä ja maitolasillisella, on kaksosten kanssa energiaa saatava enemmän. Valmennuksessa kerrottu suosituslisäenergia minun kokoisellani ihmisellä on 1000kcal päivässä. Siis aika paljon minusta.
  • Valmennuksessa tuijoteltiin myös taulukkoja siitä, miten äidin painon olisi hyvä kehittyä kaksosraskauden aikana riippuen siitä, mitä painoindeksiä äiti edusti ennen raskautta. Minun kokoisella ihmisellä painonnousu kaksosraskauden aikana tulisi olla vähintään 20-25kg. (Tottakai, jos näin ei käy tai painoa tulee enemmän, asiat voivat olla aivan normaalisti. Mutta tämä oli keskiverto”tavoite”.) Voin sanoa, että tämäkin tuntui ja tuntuu hurjalle, vaikka tuleekin toteutumaan kohdallani.
  • Raskautta on kotona hieman vaikeampi seurata kuin yhden vauvan kanssa. Liikelaskenta on ollut ainakin tähän asti itselleni ihan mahdotonta, koska vauvat liikkuvat edelleen niin paljon ja vaihtelevat puolia ja asentoja, että en osaa yhtään sanoa, kuka siellä liikkuu. Tai liikkuuko vain toinen.
  • Myös sydänkäyrien otto ja neuvolan laitteilla kuuntelu ei ole mutkatonta. Neuvolassa ei ole saatu kertaakaan varmuudella molempien sydämiä käyrällä ja viimeksi sairaalassakin etsittiin antureilla toisen sykettä 25 minuuttia. Tämä veijari kun oli mennyt siskonsa alle.
  • Vauvojen liikkeiden tunteminen on jotenkin erityisen ihanaa, kun saa aina pohtia, mitenhän he ovat tämänkin möykyn tai mylläyksen mahaani yhdessä tehneet. Joskus on hassua tuntea kaksi päätä tai kaksi pyllyä vierekkäin oman nahan alla.
  • Olen kärsinyt paljon enemmän kaikista raskaudenaikaisista krempoista kuin yksöstä odottaessa. Olen itse asiassa kuin jokin kävelevä (= lyllertävä) klassikkoesimerkki raskausvaivoista: jalat turpoavat, närästää, on liitoskipuja, oksettaa, nenä vuotaa vertaa, paino nousee rutkasti, en yltä laittamaan kenkiäni, maha on koko ajan tiellä jne jne. Kuten eräs lääkäri vastasi nauraen, kun kysyin, miksi raskausdiabetes iskee erityisesti juuri kaksosten odottajiin: ”Koska sä olet todella, TODELLA, raskaana.” No siltä on tuntunutkin!
  • Yksi merkittävä juttu on se, että koska maha on niin iso, multa on taidettu kysellä jo heinäkuun alusta asti, onko h-hetki lähellä. Ja joka kerta tulee sellainen olo, että ”perkele. Tiedän olevani valtava, mutta onko ihan pakko muistuttaa?”. Oikeasti tiedän, että ihmiset tarkoittavat hyvää. Ja faktahan on se, että maha on tosiaankin iso. Kuten joskus kerroin, kaksosmahan koko on keskimäärin viikolla 28 sama kuin yksösmahan viikolla 40. Itse allekirjoitan tämän ainakin omalla kohdallani.
  • Vatsa tuntuu olevan tässä vaiheessa raskautta todella pinteessä. Vaikka minulla on suhteessa pitkä selkä, on olo ollut viime ajat todella kipeä, koska tuntuu sille, että vauvat eivät kertakaikkisesti mahdu enää tähän välikköön, vaan alkavat tunkea tuosta rintojen alapuolelta yläsuuntaan.
  • Sanotaan, että kaksoset kasvavat usein yksösten kasvukäyrällä viikolla 28 asti, jonka jälkeen heidän kasvunsa alkaa hidastua, koska tila loppuu kesken. Tätä ei ole kuitenkaan kerrottu meidän tytöille, jotka ovat selkeästi perineet isänsä geenit. Siellä he kasvavat tasaisesti yksösten keskikäyrää edelleen, kuten koko raskauden ajan.
  • Hankinnat. Onhan se aika hurjaa, kun kaikkea – ihan kaikkea – on ostettava tuplana. Jotenkin tavaran, vaatteiden ja kaiken romppeen määrä hämmentää jo nyt. Toisaalta itse ajattelen niin, että hyvät varusteet voivat olla kaksosten kanssa vielä suuremassa roolissa kuin yksösten. Koska veikkaan, että kaikki elämää helpottavat vempaimet ja tuplanapaiset rintapumput yms vaan helpottavat arkea.
  • Keskustelut toisten kaksosodottajien kanssa ovat todella tärkeitä. En tiedä, olisinko bondaillut näin paljon muiden odottajien kanssa, jos olisin odottanut yhtä vauvaa, mutta nyt vertaistuki tuntuu todella tärkeälle.

 

Sellaisia kaksosaatoksia tänään! Hei sinä toinen monikko-odottaja tai -vanhempi! Mitä lisäisit listaan?

-Karoliina-

Kuva: Noora Näppilä

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (29)

Vierailija
1/29 | 

Sen verran haluaisin tuota listaasi korjata, että myös yksösraskauksissa kaikki ylimääräiset kontrollit ovat ihan yhtälailla maksullisia jos raskaus kuuluu ns. riskiraskausseurantaan kaksosraskauden tavoin. Riskiraskaus kun voi olla muutakin kuin kaksosraskaus. Olen siis yhtä lasta odottava äiti, jolla 8 ylimääräistä ultraa takana oman seurattavan sairauteni vuoksi raskauden aikana.

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

Juu ihan totta :) kuten tuossa ylhäällä kirjoitin, nämä on minun yksös- ja kaksosraskausvertailuni. Koska yksönen ei ollut riski omalla kohdallani, olo kokemus tämä 🌸

Vierailija
2/29 | 

Onpa hyvä listaus! Olipa oivaltava tuo, että vain yksösten äidit kauhistelevat hommia. Myöskin näitä ikäviä "Otan osaa" - kommentteja on tullut heiltä, kun taas kaksosten vanhemmat onnittelevat kyyneleet silmissä.

Yksi missä raskaus mielestäni eroaa vielä on huoli. Toki monella huoli on yhdestäkin, mutta kyllä sitä vaan saa olla kaksosraskauden ajan loppuun asti sydän syrjällään vauvojen puolesta. Vaikka suurimmalla osalla kaikki menee hyvin, ovat ne kuolleisuusluvut kuitenkin ihan eri luokkaa kaksosten kohdalla. Tähän ei tietysti kannata jäädä kiinni liikaa, mutta kyllä se siellä koko ajan on jollain tavalla mukana.

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

"Otan osaa" olemme itsekin kuulleet monta kertaa. Vaikka se tietysti on Vitsi, on se kyllä oikeasti aika tökerö Vitsi.

Ja ihan totta huolen kanssa 💞 Itse yritän olla tietoisesti miettimättä sitä, vaikka eihän se tietysti aina onnistu!

Eeva
3/29 | 

Ei ole ilmaisia ultrat yhtä vauvaa odottavallekaan, ainakaan täällä meillä päin. Saattoi olla että np ja rakenneultra oli ilmaisia. Edellisessä raskaudessa kohdalleni tuli tarkka kätilö joka halusi minun kävyän tarkastuksessa aika useasti, kun vauva kasvoi alakäyrillä (omaan tahtii kasvoi ja samalla tavalla kuin meidän kaksi ensimmäistäkin lasta). Jokaisesta käynnistä tuli lasku meillekin. 

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

Jep! Juuri tuota tarkoitin. Np ja rakenne ovat vakioita, mutta niin ovat kaksosodottajille vakiona moni muukin ultra, vaikka mitään huolta/epänormaalia ei olisikaan. Nämä ovat kuitenkin maksullisia. Jotka toki kyllä maksaa ilolla 💞 Suomessa on loistava kontrolli!

Vierailija
4/29 | 

Kyllä minullakin ovat äitipolin ultrat maksaneet, vaikka vain yhtä lasta olen kerrallaan odottanut. Olen useammassa raskaudessa ollut seurannassa äitipolilla eikä yksikään käynti ole ollut ilmainen. Liekö kaupungeilla sitten eri käytännöt.

Vierailija
6/29 | 

Geenit eivät muuten niinkään vaikuta siihen, miten isoksi vauva (/vauvat) kohdussa kasvavat. Luonto on hoitanut asian niin, että vauva kasvaa vain sen verran, kuin tilaa on. Pieni äiti ei siis saa ”liian isoa” vauvaa, vaikka isä iso olisikin.
Tämä kasvu näkyy usein myös siinä, että esikoinen on monessa sarjassa syntymäpainoltaan pienin. Seuraavalla kerralla kohtu ja vatsanpeitteet jo joustavat helpommin.

Noissa raskauden ”krempoissa” näkyy tuplaraskauden lisäksi myös odottajan ikä ja aiemman raskaudet. Liitokset ovat jo valmiiksi löysät, joten monk sellainenkin, joka ei ensimmäisellä kierroksella kärsinyt liitoskivuista kokee ne toisella kerralla. Kymmenen vuotta lisää ikää tuntuu myös kropassa.

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

Onko oikeasti noin? Tuntuisi erikoiselle, että geenit vaikuttavat meidän kokoomme koko elämän kohdun ulkopuolella, mutta ei kohdussa 🤔 Ja jos äidin ei olisi mahdollista saada liian isoa vauvaa, silloinhan ketään vauvaa ei tarvitsisi leikata ison koon vuoksi tai kenenkään äidin paikat ei repeisi/lantio murtuisi synnytyksessä.

Ihan varmasti ikä vaikuttaa. Se on selvä! Tosin kaksosraskaus - ihan mitä tässä olen lukenut ja seurannut - kyllä itsessään aiheuttaa jo aika paljon enemmän vaivoja, olisi ikä mikä tahansa tai vaikka saisi esikoiset. Ja onhan se tietysti selvä: moni asia hormoneista, vesistä, vauvoista, istukimoista jne on usein kaksinkertainen.

Vierailija
7/29 | 

Itsekin maksoin kyllä jokaisen äitipolin ultran, vaikka yksi vauva vain oli :)

Vierailija
8/29 | 

Mä kävin jyväskylässä kerran viikossa sairaalassa ultrassa ja kyllä mäkin laskun sieltä sain. Jokaiselta kerralta.

Ohikulkija kysyy
9/29 | 

Olipa mielenkiintoinen juttu, vaikken itse odota tai ole aikeissa odottaa yhtäkään vauvaa. Jäin sitä pohtimaan, kun mainitsit vauvojen identtisyyden ja ei-identtisyyden/erimunaisuuden olevan yksi vaikuttava tekijä, kun arvioidaan sitä, milloin vauvat olisi syytä ottaa pois mahasta. Miten tämä vaikuttaa asiaan? Onko identtiset riskimpialttiita kuin ei-identtiset vai toisinpäin?

Tsemppiä loppuraskauteen!

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

Riskit tulee yleensä siitä, montako yhteistä osaa vauvoilla on mahassa. Erimunaisilla on omat istukat ja pussit, joten riskejä vähinten (vaikkakin toki yksilöllisiä eroja ja eroaa yksösvauvoista). Mitä enemmän yhteistä, esim meillä yhteinen istukka, sitä enemmän riskejä mm. virtausten epätasapainossa jne.

Kiitos 😘

Nk
10/29 | 

Hei kyllä minä ainakin olen joutunut maksamaan 41€ jokaisesta ultrasta.myös np ja rakenneultrasta.minulla 9 ja 3v lapset tuollon 9v sitten käynti maksoi n 20€ nyt hinta on jo 41€

Yksösten äiti
11/29 | 

Itsellä yhdeksän lasta, mutta ei yhtään kaksosia. Ystävillä taitaa olla yhteensä viidet kaksoset tässä lähipiirissä. Ajattelen niin, et vaikka mulla on hurja lukema lapsia, mut ihania yksilöitä ja persoonia niin mua ei oo tarkoitettu kaksosten äidiksi. Teille joillekin se on ihana lahja ja saatte olla ylpeitä, että te ootte valikoitunut just kaksosten vanhemmiksi 😊 itse ja monet muut ei päästä koskaan kokemaan sellasta. Siksi onkin mukava lukea sun kokemuksia ja ehkä siksi me yksösten äidit ihmetellään, ku yritetään kuvitella millasta olis kahden kanssa. Tsemppiä teille ihan kaikkeen 💕

Elisa K
12/29 | 

Ihana blogi ja jälleen niin oivaltavaa tekstiä sinulla! Ihailen. Täytyy kuitenkin kommentoida ja vähän korjata näin itse terveydenhuollon ammatilaisena tuota tietoa painon noususta kaksosten kohdalla. Ei nyt ole kuitenkaan tarkoitus lähteä tavoittelemaan tuota 20-25 kg nousua, alle puoletkin riittää kaikkeen tarvittavaan siellä kohdussa oikein hyvin 😊. Vähän kyllä kauhistuin, jos nyt jollekin tulee aikeeksi tavoitella tuota mainitsemaasi lisäkilomäärää. Joillainhan sitä tulee (ja silti raskaus ja terveys sen jälkeen hyvin menee) mutta vauvat mahassa pärjäävät kyllä vähemmälläkin ja näin äidin keho kuormittuu vähemmän ja jaksaakin usein paremmin. Mielenkiintoistahan se tosin on, miksi joillekin kertyy painoa kuormitukseen asti ja toisille ei (ja ns. lähes kaikki kilot jäävät synnärille). Itsekin kaksosten äiti olen. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi!

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

Mä en ole terveysalan ammattilainen, mutta tällainen taulukko meille valmennuksessa esitettiin. Siinä oli eritelty myös protskut, hiilarit yms ja kerrottu selkeästi, MIKSI painoa yleisesti (ei toki kaikilla!) tietyissä rajoissa vauvojen kasvua ajatellen pitäisi tulla. Tosin sekin tehtiin selväksi, että kalori- ja kilomäärä ei ole tarkoitus täydentää suklaalla ja munkeilla 🙊
Luotan kyllä siihen, ettei TAYSn valmennusmateriaalissa ole mututuntumaa.ja ihanasti kyllä korostivat kaikkien yksilöllisyyttä.

Ihanaa syksyä teillekin kaksosten kanssa 💞

Vierailija
13/29 | 

Mulla on yksösraskaus menossa, enkä ole käynyt yhdessäkään ylimääräisessä ultrassa, joten yhtään laskua ei ole tullut. Pointti tässä lienee se, että kaksosia ultrataan riskiraskauden takia enemmän, jolloin laskujakin napsahtaa postiluukkuun enemmän. Verrattuna yksösraskauteen kuuluvaan kahteen ultraan, ja siihen ettei yksösraskauksia useinkaan ultrata kahta kertaa useammin, jos raskaus etenee normaalisti. Toki yksösraskaus voi myös olla riskiraskaus, jolloin ultrataan enemmän ja noista kerroista myös maksetaan.

Tuplien äiti
14/29 | 

Synnytyksessä riittää väkeä. Kaksoseni synnytys kesti vuorokauden ja paikalla oli kolme lääkäriä, kaksi kätilöä ja kaksi kätilöopiskeluaa. Tuplat kiikutettiin suoraan keskolaan. Syntyivät viikolla 36

Vierailija
15/29 | 

Kyllä se niin taitaa olla,että isän geenit eivät juuri säätele sikiön kasvua kohdussa,vaan tärkeimpänä tekijänä taitaa olla saatavilla olevan glukoosin määrä eli äidin elimistön tuottama glukoosi.Genetiikka toki liittyy tähänkin ilmiöön.Nuo ylempänä kuvaamasi vammat,käynnistykset yms.yleensä liittyvät juurikin tuohon sokeriasiaan.Esim.omat lapseni ovat todella pitkiä,mutta syntyessään he ovat olleet aivan keskiverto vastasyntyneen mittaisia,hurja pituuskasvu on alkanut sitten kohdun ulkopuolella.Mitä tulee tuohon painonnousuun raskausaikana,ihan varmasti vähemmälläkin painonnousulla pärjää,vauvat kyllä ottavat tarvitsemansa pienemmästäkin määrästä.Toki mainitsemasi kilomäärän menee varmasti vielä normaalin rajoihin kaksosista puhuttaessa,tavoite sen ei varmastikaan kenellekkään tarvitse olla.

Tmari
16/29 | 

Jännä lukea näitä nyt ja palata omaan kaksosten odotusaikaan 5vuotta sitten :) ilmeisesti myös eroja on kaupungeittain näissä maksuissa. Meillä tytöt olivat erimunaiset ja äitipolilla käytiin alkuun 3viikon välein ehkä 16viikolta alkaen ja myöhemmin tiheämmin, meillä kuitenkin äitipolin ultrasta maksettiin yhden kerran täysi hinta tuo neljänkympin luokkaa ja loput veloitettiin ns. ”Sarjahoitona” ja silloin hinta oli vain 11€/kerta.

Lisäksi mulla raskaudenajan seurannassa lääkärinä oli lapin keskussairaalan naistentautien ylilääkäri joka tuolloin sanoi että nykyään erimunaiset kaksoset usein voivat mennäkin ihan laskettuun aikaan saakka jos vointi on hyvä. Oma synnytykseni käynnistettiin 4päivää ennen la.ta a-vauvan perätilan vuoksi. Myös tämä a-vauvan perätila tuntui muualla tuolloin olevan ehdoton nounou alatiesynnytykselle, mutta itse sain synnyttää alateitse koska lantion mitat siihen riittivät.

Todella paljon iloa ja onnea tulevaan teille ja ihan erityisesti myös tulevalle isosiskolle ❤️

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Varaan ajan lääkärille. Ei ole vuotoa, mutta paha olo niin kauhea, että haluan varmistaa, etten tee tätä turhaan. Olen kuullut niin monta keskenmenotarinaa siitä, että vuotoa ei tule, jengi luulee asioiden olevan vatsassa hyvin, pahoinvointi jatkuu, vaikka eloa vatsassa ei enää ole. Haluan nähdä sydämen sykkeen, jotta saan voimia kestää pahoinvointia.

Mietin, kuinka vanhaksi olen tullut. Esikoisen odottaminen oli jo kauheaa, mutta en muistanut, että se olisi ollut NÄIN kauheaa. Pahoinvointi on niin kokonaisvaltaista, että meinaa lähteä järki. Varaan ajan Mehiläisestä ja valitan matkalla miehelle, kuinka iso jo olen. ”Musta tulee ihan kauhea läjä. F:ää odottaessa maha oli tämän kokoinen varmaan viikolla 16”

Mies kysyy, tuleeko mukaan lääkäriin. Sanon, ettei tarvitse, kun kyseessä on vain tämmöinen ylimääräinen, ”mielenterveyskäynti”.

Lääkäri alkaa ultrata. Näen näytöllä pienen ihmisalun, mutta alan samalla kummastella, mitä ihmeen liikettä vauvan vierestä, hieman kuvan ulkopuolelta, alkaa näkyä. Samalla kun alan tarkentaa näköäni, lääkäri huudahtaa yllättyneenä: ”Täällähän on näitä kaksi!”

Hetken aikaan pääni lyö tyhjää. Kiljaisen ”mitä?” niin kovaa, että kuuluu varmasti käytävään asti. Samalla alkaa heti harmittaa, että en ottanut miestä mukaan lääkäriin. Lääkäri alkaa tutkia nyt kahta, hyvinkin elossa olevaa yksilöä, ja omassa päässäni vaan humisee. Identtiset, ok. Mutta ei vaarallisinta laatua, jaahas.

Lääkäri kertoo juurta jaksaen kaksosista, riskiraskaudesta, elämästäni tästä eteenpäin ja niin edelleen. Olen innoissani, mutta samalla koko juttu tuntuu aivan unelle. Puolet jutuista menee ohi ja toisaalta itse en tajua enää edes kysyä niitä asioita, joita kotona olin ajatellut, että kysyn.

Lääkäri on onnekseni kovan luokan asiantuntija, jonka puoleen tullaan kääntymään jatkossa vielä monta kertaa. Kun lähden ulos vastaanotolta, tiedän, miksi pahoinvointini on ollut niin raju. Syynä tuplahormonit. Tuijotan kädessäni olevaa ultrakuvaa, johon on merkitty kahteen maapähkinän näköiseen tyyppiin merkit A ja B. "Niin ja se mahahan vastaa nyt sitten koossa sellaista viikkoa 14", lääkäri huikkaa vielä ovelta. Ilmankos, tämä himppusen turvonnut olo jo näillä viikoilla. 

Mies odottaa autossa Mehiläisen ulkopuolella. Puhuu työpuhelua. Sen enempää kohteliaasti vinkkaamatta täräytän: ”Nyt se puhelin pois.” Mies lopettaa puhelunsa vikkelästi ja tottakai luulee, että asiat ovat jotenkin huonosti.

”Niitä on jumaliste kaksi”, saan suustani samalla, kun kaivan esiin ultrakuvaa. Mies – joka ei oikeasti ikinä jää sanattomasti – muuttuu kasvoiltaan aivan punaiseksi ja on ihan hiljaa ainakin kaksi minuuttia. Loppupäivä, ja oikeasti pari seuraavaakin, menee hysteerisissä naurun remakoissa ja epäuskoisessa kiroiluissa. Olemme molemmat levottomia, emme saa nukuttua ja jos nukumme, näemme kaksosunia. Identtisyys, luonnon ihme, tuntuu aivan käsittämättömälle. Miten meille kävi sellainen tuuri?

Lue myös muut raskauspostaukset:

Meille tulee vauvoja! Raskaudesta kertominen.

Raskausviikko 4. Plussatesti. 

Raskausviikot 5-6. Pahoinvointi alkaa. 

Raskausviikko 7. Ensimmäinen ultraäänikäynti. 

Raskausviikko 8. Kuinka selviytyä yllärisynttäreistä, ristiäisistä ja luopua töistä. 

-Karoliina-

Kommentit (22)

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

Yhteisestä istukasta. Kaikilla yhteisen istukan omaavat ovat identtisiä, mutta kaikilla identtisillä ei silti ole yhteistä istukkaa (jos jakautuminen on tapahtunut tosi aikaisin). 

Vierailija
2/22 | 

Mietin tuota että miten selvisi heti että ovat identtiset? Kaverillani on kaksospojat, mutta heille ei ole vielä selvinnyt ovatko identtiset. Ilmeisesti asiaa ei mitenkään testata? Pojat ovat jo kouluikäisiä. Toki onhan tässä 8 vuodessa voinut tulla uusia menetelmiä :)

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

Yhteisestä istukasta selvisi. Tosin kuten yllä kirjoitin, joskus identtisillä voi olla myös erilliset istukat ja silloin identtisyys selviää (kai) verikokeella. 

Rv27
3/22 | 

Ihan rupes itkettää kun tämän luki, kiitos raskaushormoonit :'D aika huikeeta saada yhtäkkiä tietää että pieniä onkin yhden sijaan kaksi <3

Eeva
5/22 | 

Voi apua miten hurjalta se on tuntunut! Nyt kun sain kolmannen lapsen 30v ja edelliset 2 sain Ns teininä 20v tienoilla, niin jotenkin tätä ihmisen alun ihmettä ihmettelee enemmän. Arvostaa myös naisen ihmeellistä voimaa kasvattaa kohdussa ihminen. Lapset on niin ihania lahjoja.

Paljon onnea ja voimia teille lasten hoitoon 💜

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

Aina lapsen saanti on tuntunut ihmeelle, mutta tässä iässä vielä suuremmalle, kun 25-vuotiaana. On jotenkin ihmeellistä, mitä kaikkea ihmiset voivatkaan saada aikaiseksi <3

Vierailija
6/22 | 

Paljon onnea! Raskausaika tulee olemaan tunteiden vuoristorataa ja aina muistutetaan riskiraskaudesta. Kaikki voi kuitenkin mennä loistavasti ja teistä pidetään hyvää huolta.

Toinen mono-di (identtisten) kaksosten odottaja rv.34

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

Se on just niin! Ja vaikka riskejä on ja tottakai ne ovat myös aivan relevantteja. Mutta onneksi ollaan Suomessa ja valvonta täällä hyvää. Onnea loppuraskauteen <3

Anuba
7/22 | 

Mahtavaa!
Meille ultrassa tuli sanat "oho, näitähän on kaksi!" Mies nousi seisomaan ja totesi "Ei helvetti". Sen jälkeen meni tosiaan loppupäivä nauraessa :D ja oli myös hauska katsoa esim. tulevien isovanhempien reaktiota kun näytti ensin sellaisen kuvan missä näkyy vaan yksi ja ladata hetken päästä tiskiin toisen vauvan kuva.

Vierailija
8/22 | 

Oletteko miettineet, että miten sun lapsi aikaisemmasta liitosta tulee ottamaan tämän kaksosasian. Että onkohan sillä enemmän vaikutusta siihen et lapsi kokee itsensä vielä ulkopuoliseksi, kuin että jos sieltä tulisi vain yksi.

Kaksoset ovat täysiä sisaruksia, sinun ja miehesi omia lapsia. Sun tyttäresi on kuitenkin vain sinun, ja vaikka aina sanotaan että ei ole mun ja sun lapsia niin valitettavasti silti aina on. Ja vaikka tyttärellesi ei olisi ongelma että mies on kaksosesten isä, eikä hänen niin kaksosten tiivis täysi sisaruside voi herättää kateutta joskus.

Tämä siis vaan mielenkiintoinen pohdinta ja olisi kiva jos tästä tulisi kanssa sun aatteita joskus. Itse uusioperheestä ja teininä ja nyt aikuisena kyllä se vaan kalvaa mieltä, että minä olen äitini tytär ja sitten äidillä ja uudella miehellä on oma yhteinen tytär ja poika. Ikinä se ei ole elämässä näkynyt eikä mua ole syrjitty. Mutta täyssisarusten välinen suhde on eri mitä minuun heillä on. Lisäksi he ovat keskenään ydinperhe, vaikka minut on aina laskettu siihen, niin tiedostan raa’an totuuden. Lain silmissä minä olen ulkopuolinen.

Elämä on. Eikä sinun tyttäresikään kohdalla tunne muuta faktoja. Hänen pitää vaan oppia hyväksymään se tosiasia.

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

Tietysti ollaan mietitty näitä asioita jo ennen raskautta, koska lapsen ja lasten hyvinvointi on kuitenkin etusijalla, mitä ikinä tässä maailmassa aikuiset tekevätkään. Joten: Asioista on kotona puhuttu lapsen kanssa jo kauan. Ennen, kun olen ollut edes raskaana. 

Mä uskon, ettei mitkään asiat elämässä ole "faktoja" tai "raakaa totuttaa". Mä uskon sen sijaa siihen, että joillekin toiset asiat ovat totta ja toisille taas toiset. On paljon biologisia perheitä, joissa sisarukset kokevat suhteessa toisiinsa ulkopuolisuutta ja sitten taas jotkut ei-biologiset perheet ovat tiiviitä ja yhteinäisiä. Tottakai uusperheissä asioissa on oltava erityisen sensitiivisiä ja monet asiat vaativat extratyötä, mutta en usko siihen, että jotkut asiat tapahtuvat automaatiolla vain siksi, että biologia sen sanelee. 

Laki ei myöskään ole pitävä peruste ja vaikkapa testamentteihin yms voi vaikuttaa niin, että kaikki lapset - adoptoidut, sijoitetut, bonukset ja biologiset - ovat samalla viivalla. Jos siis niin perheessä halutaan. 

Mä haluan ajatella niin, että hyvä elämä ja toisaalta ulkopuolisuus ovat asioita, joihin voi itse omalta ja oman perheensä osalta  vaikuttaa. Ei ole yhtäkään tosiasiaa, muuta kuin syntymä ja kuolema, joihin ei voisi itse vaikuttaa. 

Harmi, että sun kokemus on tuollainen, vaikka perheessäsi on selvästi tehty paljon asioita oikein. Ehkä teini-ikä on ollut vaikea aika yhdistyä perheeksi. Tuntuu, että se on vaikeaa aikaa monille muutenkin. Meillä toki siinä mielessä eri tilanne, että aloimme seurustella, kun lapsi oli vielä 5-vuotias. 

Vierailija
9/22 | 

Kaksoset ovat ihania. Itsellä pojat ovat jo 25v. Eri istukat ja sikiöpussit. Herra A 3980g ja herra B 3640g. Ai mistäkö muistan. No, oli se niin jännää aikaa. Onnea odotukseen ja vauva-aikaan. Kaikki menee hyvin! Valitettavasti maitoni ei kaksosille riittänyt, mutta hyvät teolliset maidot on keksitty!

Lisbet
10/22 | 

Onnea😍 Kaksosuus on niin parasta mitä tiedän, itsekin näin identtisenä kaksosena voin sen vahvistaa näin 36v. kokemuksella!!😍👌

Anuba
11/22 | 

Mä olen myös ymmärtänyt, että identtisillä voi olla myös omat istukat, jotka on mennyt yhteen ja näyttävät ultrassa yhdeltä. Tai näin ainakin mulle sanottiin vuonna 2007 Naistenklinikalla. Ja, että identtisyyden pystyy varmistamaan lopullisesti vasta syntymän jälkeen istukasta jollain maitotestillä. Mutta sitä ei tehdä, koska siihen ei ole tarvetta.
Eli identtisyys on melko varmaa jo raskaana ollessa mutta selviäisi täysin varmaksi vasta syntymän jälkeen, jos istukkaan tehdään se testi.
Ja nämä tiedot siis tosiaan yli kymmenen vuoden takaa, eli voi olla eri nykyään.

Pirjo
12/22 | 

<3 Ihanaa <3 Sydämelliset onnittelut <3 Itselläni on 22 vuotiaat kaksoset (tyttö ja poika). Lapset syntyivät vko 35+6. Yhteinen istukka, mutta erilliset sikiöpussit. Ensimmäisestä vuodesta en muista mitään, elin yhdessä sumussa. Ensimmäistä kertaa äidiksi, ei mitään kokemusta lapsista, äiti ihan pihalla, mutta kaikkinensa upeaa aikaa. Minulla kaksoset ovat ensimmäisestä liitostani (lapset olivat 3 vuotiaita erotessamme). Toisesta liitosta (jossa olen edelleen) on 10 ja 12 vuotiaat lapset. Hyvin isot ja pienet ovat toisiinsa suhtautuneet. Ovat alusta asti pitäneet toisiaan täysinä siskoina ja veljinä. Olemme kaikki kuusi yhtä suurta perhettä. Aurinkoista kesää sinulle ja perheellesi <3

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Olen uskaltautunut nyt kaksi kertaa haahuilemaan vauvanvaateosastolle. Ekalla kerralla oli "pakko" ostaa vauvauutispostauksen bodyt. Ja ainokaisiksi ostoiksi ne yksien kirpparilta ostettujen vauvafarkkujen lisäksi ovatkin jääneet tähän mennessä. Pikkuhiljaa pitäisi kuitenkin jotain alkaa hankkia, koska kaksoset syntyvät keskimäärin raskausviikolla 32, joten keskiväli on ehkä jo ylitetty.

Mulle on ihan selvää, etten halua pukea lapsosia samoihin vaatteisiin. Samat naamat riittää samisteluun. Olin ajatellut, että ostaisin kuitenkin saman tyylistä tai vaikkapa samaa vaatetta välillä eri väreissä. Käytäntö on osoittautunut kuitenkin  hankalammaksi.

Aina, kun löydän kivan vaatteen, en löydä siihen saman henkistä paria. Ainakaan oikeassa koossa (ja alerekistä) . Ja kirppiksellä olen puolestani ihan pihalla. Voiko ostaa vain yhden kivan bodyn, jos en koskaan löydä toiselle yhtä kivaa.

Noh. Pieniä ongelmiahan nämä. Tai ei edes ongelmia. Oli vaan yllättävää. Ehkä tässäkin kaksosasiassa oppii ajan kanssa mestariksi.

-Karoliina-

P. S. Mun instan inboxiin saa tarjota kuvan ja hinnan kanssa myyntiin 44-68 vaatteita!

 

Kuva: Pixabay

Kommentit (47)

Kaupantäti
1/47 | 

Mua lapsena ärsytti että minut ja kaksoisveljeni puettiin aina samanlaisiin vaatteisiin minulle "tyttöjen värillä" ja veljelle "poikien värillä". Vieläki ärsyttää jotkut vanhat valokuvat. Eikö kaksosia voi pukea kuin muitakin sisaruksia. Molemmille jotkut kivat vaatteet, aivan sama sopiiko ne yhteen vai ei. Toisella voi olla vaikka mekko ja toisella farkut. Toisena päiväni sit vaikka toisin päin. Eihän itsekään pue joka päivä ihan saman tyylisiä vaatteita. Tai pukeudu mätsäämään esim puolison kanssa yhteen.

Ja vinkki, muistakaa valokuvata kaksosia myös erikseen. Nimimerkillä, minusta ei tainnut löytyä kuin yksi kuva jossa olen ilman kaksoisveljeäni. Ja se joskus harmittaa hieman nyt aikuisena.

Se tupla on kuitenkin niiiin älyttömän rakas ja tärkeä, että sitä sidettä ei tarvitse "vahvistaa" sillä että kaikki pitää olla samanlaista tai mätsäävää. Tai sitten kun ollasn isompia etes yhteistä. Veljen kanssa jaettiin aina kaikki, mutta olihan se mahtava saada jotain ihan omaa. (Mitkä kuitenkin sitten aina jaettiin yhdessä. 😄) Nyt aikuisenakin nauretaan että jos ollaan samassa paikassa ja toisella on Tupla tai Twix, niin se toinen puoli on automaattisesti toisen. 😊🙈

Vierailija
2/47 | 

Mun täytyy myöntää, että mä varmaan tuplavauvojen kanssa pitäisin vaatteita yhteisinä, kunnes itse osaisivat valita ja erottaa omansa. Kuulostaa itellekin kummalliselta, I know, mutta miten ihmeessä voi muistaa kummalle alunperin on hommattu /saatu lahjaksi mitkäkin sukat niistä mahdollisista kymmenistä. 😅

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

Mä en kanssa ajattele, että vauvoilla on (ehkä ulkotamineita lukuun ottamatta) oltava täysin omansa. Tosin en varmaan halua kovin montaa ihan samaakaan asua. Mutta siis sekaisin niin kauan, kun alkavat itse ymmärtää, mitä on päällä. 

Vierailija
3/47 | 

Itse olen kolmosena kasvanut ja kiitollinen siitä, että vanhempani eivät koskaan pukeneet meitä samanlaisiin vaatteisiin. Kuten kaupantätikin mainitsi, kaksosuus/kolmoisuus tarkoittaa joka tapauksessa melkein kaiken jakamista, joten mielestäni oli tärkeää, että saimme kuitenkin kasvaa kaikissa mahdollisissa asioissa yksilöinä. Toki pienenä sillä ei ole niin merkitystä, mutta kasvettaessa tämän merkitys kasvoi kokoajan.

Vierailija
4/47 | 

Ystävä puki kaksoset ihan pieninä erilaisiin, mutta vanhempana tuli haasteita kun aina jompikumpi suuttui erilaisesta vaatteesta. Nyt 3 vuotiaana he kulkevat samanlaisissa vaatteissa, koska muuten tulee riita ja tappelu.

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

Tästä puhui mulle myös yksi identtisten äiti. Ja hän sanoi, että jopa hävettää, kun lapset haluavat laittaa tismalleen samanlaiset. Kun ei itse haluaisi leimautua vanhemmaksi, joka pukee lapset samistellen. Mutta se kun sattuu olemaan lasten oma toive. 

Tuleva kaksosten äiti
5/47 | 

Hyvä pointti tuo, että ottaa lapsista myös erikseen kuvia. Ja sen tiesinkin, että pitäisi tehdä välillä asioita vain sen toisen kanssa, että ei aina sellaisena koko pakettina! Täällä siis saatu pari päivää sitten tietää, että kaksoset (erimunaiset tosin) ovat tulossa, joten ajatuksen tasolla koetetaan tehdä tätä valmistautumistyötä!

Karoliinalle onnea odotukseen!

Petu
6/47 | 

Meillä oli mun identtisen siskon kanssa pienenä aina samanlaiset vaatteet ja nyt niitä kuvia on niin ihana katsoa 😊 sitten kun haluttiin itse päättää vaatteistamme niin oltiin myös erilaisissa vaatteissa 😂

Anuba
7/47 | 

Kävinkin jo kommentoimasta tonne instan puolelle ja nyt huomaan, että samoilla linjoilla ollaan. Mun mielestä kaksosuutta ei tarvitse korostaa vaan nimenomaan sitä, että lapset ovat yksilöitä. Meidän tyttöjä on monien ollut vaikea tunnistaa alusta asti, enkä halua hankaloittaa sitä samoilla vaatteilla enää enempää. Ei se ole lapsestakaan kivaa, kun joutuu aina kertomaan kuka on 😀
Mä puin pienenä tytöt samankaltaisiin vaatteisiin ns. yhteen sopiviksi, mutta nyt kun ajattelen niin vähän turhaahan sekin on. Nyt lapset ovat jo sen verran isoja, että ostetaan mistä tykkäävät. Ja etenkin kun suurimman osan vaatteista pyrin ostamaan kirppiksiltä niin siinä ei voi enää samanlaisuutta niin ajatella.

Ella
8/47 | 

Minusta monikkoyhdistykset järkkää kirppiksiä ja nykyisin FB on varmasti myös vastaavia. Tampereella on varmasti monikkohdistys.

Siskolla on kaksoset. Hauskinta oli, että häneltäkin on monesti kysytty onko nämä identtiset vaikka lapset on tyttö ja poika :)

Onnea :)

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

Se on muuten hassua, että meiltäkin on kysynyt moni aikuinen ihminen, että ovatko samaa sukupuolta vai eri.  Vaikka siis tieto identtisistä on ollut kysyjällä jo. 

Vierailija
9/47 | 

Itsekin kaksosena koen hyväksi, että vanhemmat huomioivat meidät yksilöinä. Vaatteet eivät juuri koskaan olleet samanlaisia, korkeintaan samat eri väreissä. Lisäksi tarkoituksella oltiin eri luokilla koulussa, niin oli myös omia juttuja ja omia kavereita. Silti opettajat sekoitti meidät, vaikkei olla edes identtisiä. Kaksonen on maailman tärkein ja läheisin ihminen, mutta mielestäni vanhempien tai muiden aikuisten ei tarvitse sitä korostaa sen enempää kuin muillakaan sisaruksilla :)

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

Tätä mäkin olen ajatellut! Ja juuri niin, ettei esim kotona puhuttaisi "kaksosista", vaan lapsista ihan nimillä. Jos pitää jotenkin eritellä, niin sitten vaikka "pienet", kuten meillä perheessä puhuttiin, kun tarkoitettiin kahta viimeisenä syntynyttä. Tai "isot", kahta ensimmäisenä syntynyttä. Meistä keskimmäisin kuului molempiin kategorioihin :D 

Hennao
10/47 | 

Meillä asuu identtiset kaksostytöt tosiaan, jotka täyttivät juuri 2-vuotta. Vauvana niillä ei ollut juuri koskaan samanlaisia vaatteita yhtä aikaa päällä tai jos oli, niin oli sama vaate eri väreissä. Nykyään sisävaatteet ovat 95% ajasta "eriparia" eli esim molemmilla erilaiset paidat - ja housut. Muutamia vaatteita mm mekkoja on samanlaisia eriväreissä ja ne on joskus yhtä aikaa päällä erilaisten pöksyjen kanssa.

Ulkovaatteissa sitten onkin hankalampi. Haluan, että ne ovat samaa paria keskenään, mutta mieluiten erivärissä. Tämä sitten onkin haalareiden/takkien kanssa monesti hankalaa toteuttaa, kun on yksi sievä väri ja loput omaan makuun huonoja tai liian arkoja eli useimmiten ovat sitten saman värisessä haalarissa ja erivärisissä pipoissa. Enkä halua myöskään toiselle sinistä haalaria ja toiselle punaista, kun sitten aina saa toteamuksia, että "ompa söpö tyttö-ja poika" ja olla sitä sitten korjaamassa.

Kuvia Meillä on otettu yhdessä ja erikseen. Eniten taitaa olla erikseen otettuja, kun yhteiskuvat ei tuppaa molempien osalta ikinä "onnistumaan" 🤣🤷‍♀️

Kaksosuus on niin upea juttu ja sen kanssa oppii äitinäkin löytämään sen "oman juttunsa"

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

Jännä juttu, että olen ajatellut - vielä asiasta mitään tietämättä - että ulkovaatteissa voin joustaa ja samistella. Kun haluan kuitenkin, että molemmilla on yhtä hyvät vesipilarit ja tekniset ominaisuudet. Onhan tuolla F:lläkin ollut samanmalliset Reiman kengät jo yksistään 4 vuotta putkeen. Aina vaan ostetaan uusi koko. 

Hennao
11/47 | 

Unohtu se vielä sanoa, että päätin jo ennen A & S syntymää, että teen niille omat kakut jokaisella synttäripäivälle. Ovat siis saaneet omat juhlakakut niin ristiäisissä kuin 1 ja 2-vuotis kemuissakin. Asia, joka on aina "omaa", kun joutuvat kaiken syntymästä asti jakamaan.

Ja vaatteista vielä. Tytöillä ei ole omia vaatteita sinällään vaan yhteinen vaatekaapin sisältö paitsi pois lukien, jos ja kun on eriväriset uökovermeet, niin ne on "ikiomat"

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

Hei joo! Niinpä näyttää ton mukaan, enkä lainkaan epäile lähdettä. Tosin meille sanottiin tuo 32 ihan valmennuksessa. Hmm. Ehkä kyse oli identtisistä tai jostain muusta. Mutta onni on toki, mitä myöhemmin <3

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

Meillä on siitä vahva arvaus ultrien perusteella, mutta ei haluta ainakaan vielä kertoa. Koskaanhan ne ei (ilman verikoetta) ole kuitenkaan aivan 100% tietoa, ja meille verikoetta ei ole tehty. 

Äitipuolitoista
14/47 | 

Minä puen lapsiani samantyylisiin asuihin hyvin usein vaikka ovat ikähaitarilla 14-0v. Ja heitä on 5kpl. Siis "punaisena lankana" usein joku väri, tai materiaali asuissa. Ja se on heistä toistaiseksi kivaa. Eikä se todellakaan ole pois heidän yksilöllisyydestä.
Minulla on veljet, jotka ovat kaksosia. Heillä oli usein samanlaisia vaatteita mutta eri väreissä. Heitä oli vaikea ulkopuolisten erottaa ja yleensä oli vakiintunut "koodi" että H. puettiin vaaleampiin ja A. tummempiin sävyihin. Helpotti esim. hoidossa.
He ovat aina olleet erilaiset luonteeltaan eivätkä ole kärsineet yhtenevistä asuista vaan juurikin pieninä halusivatkin.
Tsemppiä ja ilon rutistuksia teille vanhemmille ja tulevalle isosiskolle!!

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

Kiitos <3 

Hyvä kun otit tämän näkökulman puheeksi, koska jos minulla olisi vaikka 1- ja 4-vuotiaat lapset, varmasti niissäkin miettisin jollain tapaa, että asut ovat samanhenkisiä , vaikkei samanlaisia. Itse asiassa kyllä me vaikka miehen kanssa juhliin mennessä käydään keskustelu, kuinka juhlavat kemut on kyseessä. En voisi esim kuvitella, että hän lähtisi puvussa ja minä vaikka farkuissa. Tai itse iltapuvussa ja hän ilman solmiota. Sillä tavalla mätsään myös lapsen juhla-asun samalle levelille kuin meidän. 

Vierailija
16/47 | 

Identtisenä, hyvin samannäköisenä kaksosena voin sanoa: pue mieltymyksiesi mukaan, ja kohta he kertovat itsekin, mitä haluavat pukea. Kenenkään identiteetin kehittymistä ei vääristä samannäköiseksi pukeminen, eikä kehitystä vahvista erinäköiset vaatteet. Kaksoset kun ovat yksilöinä ja kaksosina erilaisia; mikä sopii joissain perheissä, ei välttämättä sovi toisissa :) keinotekoisia erotuksia (eri pk-ryhmät, harrastukset, koululuokat) jne ei tarvitse tehdä kategorisesti, sulle syntyvät tyypit kyllä itse osaavat jo aika pienestä lähtien kertoa, miten omalla kohdallaan haluaisivat tehtäväksi! Oma identtiteetti kehittyy kyllä, vaikka olisivat pitkään hyvin me-henkisiäkin. Ja toisaalta, toisille kaksosista on tärkeää hyvin intensiivinen suhde aikuisuudessakin. Näät kyllä, miten on teidän perheen kohdalla. Luota niihin syntyviin tyyppeihin, kertovat kyllä! Terkuin: eri ja samoja vaatteita lapsuudessa omannut, eri koululuokilla oleillut (joskin olisi itse haluttu olla samalla ja edelleen 35v olen sitä mieltä, ettei siitä olisi ollut haittaa), yhteisiä ja omia lahjoja saanut, nykyään eri paikkakunnilla eri elämäntilanteissa oleva kaksonen, jolle oma kaksonen on edelleen tosi tärkeä omien ystävien lisäksi.

Vierailija
17/47 | 

En itse koe vääräksi sitäkään, jos haluaa pukea lapset samanlaisiin vaatteisiin. Puetaanhan toisinaan sisaruksetkin samanlaisiin paitoihin tai väreihin.

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

En mäkään koe, että se on vanhemmuuden synneistä suurin. Mutta jotenkin koen - vielä nyt, kun en asiasta mitään tiedä - että identiteetille olisi hyvä, jos ei paketoitaisi ulkoisesti (kuten ei muutenkaan) aina samaan muottiin. 

Vierailija
18/47 | 

Vauva-aikana meidän lapset puettiin useinkin eriparisiksi. Tämä siksi, että useat vaatteet oli kirppikseltä hommattuja. Nykyään lapset valitsevat vaatteensa kaapista itse (määrittelemme toki reunaehdot: pitkää vai lyhyttä hihaa, sporttia vai juhlavaa jne.) ja joinakin päivinä ovat kuin kaksi marjaa ja toisina taas ihan erilaisia. Meillä alkoi yllättävän aikaisin tuo valikoivuus vaatteiden suhteen. Syytän siitä kuitenkin itseäni, koska lapset ovat seuranneet omia vaatekriisejäni niin läheltä.:P Oikeasti ei haittaa yhtään. On ihan ok ilmaista itseään pukeutumisen kautta. Oliko muuten typo tuo kaksosten keskimääräinen syntymäaika? Itse muistelisin lukeneeni huomattavasti pidemmistä viikoista, lähteestä riippuen 36-38. Omat syntyivät 37+2.:)

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

Hmm. Olenkohan yleistänyt sen, mitä meille on sanottu. Mulle sanottiin jo ekoilla lääkärikäynneillä, että nämä ei saa mennä yli 37. Että sitten käynnistys. Tosin luoko lisävaaraa sama istukka, tiedä sitten. 

Vierailija
19/47 | 

Itse puin kaksoset samanlaisiin. Hoidin itse yksin päivät, ei tullut niin ajateltua. Aika kiireistä aikaa. Selviytyi vain päivästä. Myöhemmin toivoin samanlaisia lahjoja, riidoista viisastuneena. Kannattaa hommata vaaleita värejä, koska voivat olla väreillekin allergisia. Samalla luokalla olivat, toinen toi toiselle läksyt, kun olivat kipeänä. Kaikki helpoksi.

Velda
20/47 | 

Toi kaksosten keskimääräinen syntymisaika aiheutti mulle TODELLA päänvaivaa. Odotin omiani loppuvaiheen kuumilla kesähelteillä ja hyvissä ajoin lyötiin äitipolilta tieto että kaksosraskaus ylipäätään sekä perätilaisuuden vuoksi synnytys tullaan käynnistämään 37viikolla. Lopputulema oli, että lapset syntyivät viikolla 39+4 käynnistettynä. Ja vaikka tiedänkin, että mitä pitempään he vatsassa pysyvät, sitä ns. Parempi se vauvoille on. Mutta voi taivas sentään, kuinka pitkältä tuo 2viikkoa4päivää tuntui tuon ”luvatun” käynnistyspäivän jälkeen. Minun vointini oli hyvä sekä tietysti myös vauvojen, joten kiirettä ei lopulta pidetty.

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

Voi jukra. Voin vaan kuvitella. Jos viikolla 28 maha on samankokoinen (tämä tieto pitäisi olla tosi :D) kuin viikolla 40 yksiköiden kanssa, voi viikko 39+4 olla jo melkoista. 

Jennips88
21/47 | 

Heips! Kysymys tästä uudesta sivustosta; löytyykö viimeisimmät postaukset jotenkin helposti järjestyksessä? jos haluaa lukea useamman väliin jääneen postauksen niin on vähän ärsyttävää rullata läpi kaikki kommentit ennen kuin pääsee seuraavaan.

Twinmom
22/47 | 

Päätin itse myös jo varhaisessa vaiheessa, että vaatteet ovat yhteisiä, kunnes osaavat itse asiaan jotakin mielipidettä ilmaista. Tokihan sitä tuli ostettua omaan makuun suunnilleen samantyylisiä housuja ja bodyjä mitä oli helppo sekoitella. Kyseessä ei-identtiset pojat. Sitten kävikin niin, että tehtiin ”raskauden purku” 36+0, koska toinen pojista ei enää kasvanut, heillä oli syntyissään yli kilon painoero! Se ero kyllä tasottuu varmasti jossain kohtaa, mutta sittenpä vaatteiden kanssa kävikin niin, että he käyttivät eri kokoja. Siinä mielessä hyvä, ettei yhtä kokoa tarvitse hankkia niin paljon, kun muutenkin ensimmäisenä vuonna koko vaihtuu suht tiuhaan. Kun kuulimme, että molemmat pojat tulevat olemaan pieniä ja toinen superpieni, kävi vanhempamme hankkimassa muutamia minikokoja. Noh, eipä niitäkään olisi tarvinut kuin muutamat, koska olimme lastenosastolla kuukauden päivät ihan vain lihomassa :) Onneksi lastenosastolla oli kivoja vaatteita - ainakin täällä Oulussa! :) ja sanoisin, että vaikka haluaisi pukea samanlaisiin, niin se voi olla vaan suurempi haaste tässä alkupuolella kun rapatessa roiskuu :D

marsvin
23/47 | 

Meillä erimunaiset tytöt (pun intended), tykkään pukea heidät samankaltaisiin vaatteisiin, mutten samanlaisiin. On myös helpompi esim vieraille keksiä muistisääntöjä vaatetuksesta tyyliin Karoliinalla on keltainen paita, Miinaliinalla on musta. Helpottaa myös itseä, kun takaapäin ei tunnista nopeesti, kumpi kyseessä, jos vaikka tarvii kieltää tms. Lahjaksi on saatu (ja tekin varmasti tulette saamaan) täysin samanlaisia vaatteita, joita ei sitten malta jättää käyttämättä. On muuten hauskaa, kuinka ihmisillä on pakkomielle väittää, että kahdesta possunpunaisiin puetusta lapsesta toinen on varmasti poika. Tai kuinka he pettyvät, kun ovatkin eri näköiset, vaikka ovat kaksoset. Tervetuloa ihmeellisyyksien maailmaan!

Vierailija
26/47 | 

Ymmärrän identtisten pukemisen eri vaatteisiin. Hyvää ystävääni harmittaa kun ei kaikista vauvakuvista erota, kumpi kyseessä. Tämän vuoksi toisella on aina tummempi vaate ja toisella vaaleampi. Itse täysin epäidenttisten äitinä taas tykkään samistella :) ja niitä kivoja löytöjä kannattaa hankkia vaikkei paria heti löydy, se saattaa löytyä vasta myöhemmin vaatekaapista! 44-50 vaatteet taas liikkuvat hyvin monikkokirppiksillä

Vielä raskauden kestoon. Vaikuttaa että se vaihtelee sairaanhoitopiireissä ja raskauksia on alettu päästää pidemmälle, jos ongelmia ei ole. Mutta tietysti etenkin momot (ja sen jälkeen modit) puretaan aikaisemmin. Itsellä myös käsitys että 32 ja 36. Didit saatetaan päästää jopa 40 asti.

Vierailija
27/47 | 

Meillä identtiset on usein puettiin samanlaisiin vaatteisiin, vaikka odotusaikana vannoin etten niin tee. Usein myös isommilla oli samanlaiset vaatteet. Nykyisin päättävät itse vaatteensa, lähes aina samanlaiset :)

Jens-bengt
28/47 | 

Meillä tyttö-poikakaksoset, toisella kymmenellä jo. Kertaakaan eivät ole halunneet mitään samanlaista, pl karkkipäivän karkit tai käteinen..😊 Itsekään en tosin samanlaisista vaatteista perustanut, toki joitain samanlaisia mutta erivärisiä lahjavaatteita oli käytössä, harvemmin kyllä yhtäaikaa.. Ja hyvä idea muistaa ottaa omia kuvia, meillä tosin unohtui ristiäisissä ottaa se tuplakuva..

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Huh, iiks, ääks, ööks. Nyt se on sitten julkista ja olo keveni (tosin ei kiloissa, öh) hetkessä. Vaikka tämä salaisuus oli iloinen, ja asiat haluttiin tietoisesti pitää näin kauan vain meidän lähipiirin tiedossa, oli viimeiset salailuviikot jo vähän tuskaa. Olisi halunnut jo kirjoitella vaikka mitä raskausjuttuja ja toisaalta kuvien otto on ollut aika todella haastavaa viimeisten kuukausien aikana. Olen ollut suorastaan neuroottinen mun mahanseudun kyttääjä kuvaustilanteissa. Nooralle miljoona pusua siitä duunista, mitä on tehty kuvausasentojen ja -asujen suhteen. Kuvankäsittelyyn ei olla sorruttu. Se olisi tuntunut huijaamiselle.

Nyt olo on siis huojentunut, koska vapaata kenttää kirjoittaa on taas vaikka kuinka ja paljon. Ehkä ymmärrätte nyt paremmin mun pesärakennusvietin ja inventaariohulluuden ja kaiken sen, mikä on tullut raskauden mukana kylkiäisenä. Samoin pötköllään otetut Insta Storiesit, kalvakan lopputalven naaman ja hieman vähäsanaisemman blogin.

Tämän viikon MeNaisten jutussa avasin jo vähän jotain siitä, miten raskaus on mennyt, mutta monen monta muuta tarinaa keväästä on vielä kerrottavana. Ihana päästä kirjoittelemaan kaikista niistä vihdoin tänne blogiinkin.

Vaikka ihan varmasti – varoitan jo nyt – tulen jauhamaan raskaus- ja vauva-asiaa tästä ikuisuuteen, en halua unohtaa teitä, jotka seuraatte minua muun kuin perheasioiden vuoksi. Toivottavasti saan säilytettyä blogissa edelleen sellaisen kombon, ettei nyt aivan mammailuksi mene jatkuvasti.

Nyt on kuulkaas sana vapaa: Mitä haluatte mun kirjoittelevan jatkossa raskaudesta ja muustakin?

Kivaa helatorstaita!

-Karoliina-

MeNaiset, 29.5.2019 

Kuva: MeNaiset - Liisa Valonen //  Tyyli: Nina Nuorivaara // MUAH, Essi Kylmänen 

Kommentit (33)

Vierailija
1/33 | 

Haluaisin kuulla vähän miltä teistä tuntuu saada kaksoset, vieläpä identtiset, ja miten saitte tietää että tulokkaita onkin kaksi 🤭 Kotijuttuja on kans kiva lukea, niin ois kiva jos vähän avaisit miten aiotte ratkaista asuntoasiat kun varmaankin tarvitsette lisää tilaa?

Vierailija
2/33 | 

Sitten vain mietintään sellainen blogin nimi, joka kestää kaikki elämän muutokset :-) Fab forty täytti viisikymmentä, kalastajan vaimo erosi, ja kolmistaan on nyt viisistään. Onnea vaan :-)

Vierailija
3/33 | 

Instassa en seuraa, mutta silti blogin kuvista arvasin! En kysynyt ja nyt harmittaa, kun eihän kukaan nyt enää usko, että arvasin :D Aika aikaisin silti minun mielestä tultu ulos kaapista, kun eihän esim rakenneultra ole vielä ollut? Itse kerroin koko raskaudesta somessa vasta synnytyksen jälkeen ja työnantajalle sitten kun oli lain mukaan pakko :) Mutta kukin tavallaan :)

Onnea odotukseen!

Katja_optimismia
4/33 | 

Onnittelut! :) Mä katselin junassa kun mentiin Hkiin (taisit mennä näihin kuviin), että näin taitaa olla, mutta toisaalta omatkin mahaongelmat ja pari lasta turvottaa välillä mahapallon niin, ettei tullut mieleenkään kysyä. Tsemppiä tuplien kasvatteluun. <3

Katja
Www.optimismiajaenergiaa.fi

Minnie
5/33 | 

Olisi kiva kuulla miten tyttäresi on ottanut uutisen vastaan. Kun kaksi vauvaa tulee viemään äidin joksikin aikaa 'lähes kokonaan', miten valmistatte esikoista näihin muutoksiin? Ja mitä kaikkea varustelupuolella joudutte tekemään kun tulokkaita on kaksi?
Ja jos haluat avata, olisi kiva kuulla siitä tunne-elämän vuoristoradasta mitä kaikkea on mielessä käynyt kun tämä uutinen sinulle kerrottiin.
Onnea ja iloa odotukseen!

Vierailija
6/33 | 

Paljon vauva juttuja j asumiakuvioita, miten f otti sisarukset? Tähän ei tarvitse vastata mutta olitteko jossain hoidoissa vai onko pienet ihan luonnollisesti saaneet alun?

Unska
7/33 | 

Tsemppiä odotukseen! :) Ihan perusjutut kiinnostaa, ajatuksia raskauden kulusta ja oloista. Penan ajatuksia ois kans kiva kuulla, hänestä kun ilmeisesti on tulossa isä (ja vielä kaksosille!) ekaa kertaa?

esme
8/33 | 

Kaikki vauvan tai siis vauvojen tuloon valmistautuminen kiinnostaa! Itse odotan ensimmäistä rv14 ja nyt jo alkanut pesänrakennus 😄 hankinnat ja muutokset kodissa vauvaa varten, raskausajan asut, raskausvaivat ja kaikki mahdollinen kiinnostaa!

Vierailija
9/33 | 

Moikka,

ja onnittelut kahdesta :)

Olisi kiva kuulla ihan yleisiä asioita raskaudesta, kuten voinnista sekä fyysisellä puolella että henkisellä, raskaudesta, miten lapset ottavat sen, että taloon tulee kaksi uutta tulokasta. Yleensäkin jaksamisesta, kun vatsa kasvaa, mitä kaikkea täytyykään huomioida uusien tulokkaiden myötä?

Ihanaa odotusta!

Ope Kirkkonummelta
11/33 | 

Vauva- ja raskausjuttuja odotan innolla! Itsellä tossa vieressä 4 kk vanha esikoistyttö. Tän blogin seuraaminen ei oo pariin vuoteen enää innostanut niin paljon kuin alkuaikoina,mutta nyt oon niin innoissani! Sun kirjoista tykkään myös super paljon!

Vierailija
12/33 | 

Hei! Jotenkin olin huomannut tämän. Jännä miten äidiksi tulon myötä vaan aistii helposti, kun joku on raskaana. Tosi paljon onnea ja aivan ihanalta kuulostaa! 😊

Vierailija
13/33 | 

Raskausjutut ovat ihan tervetulleita! Nimimerkillä ensimmäistään ihan ekoilla viikoilla (7+1) odottava. Tulevan isän näkökulma olisi kiva ja tietty kuulla niiden ensimmäisten kuukausien vointeja!

Vierailija
14/33 | 

Raskaus- ja vauva-jututkin kiinnostaa, mutta näin kesän tultua olisi huippua saada taas kirjavinkkejä! Ei tarvitse välttämättä olla mitään uutuuksia, vaan vaikka ikisuosikkeja tms. :)

Outi
17/33 | 

Niin ihanaa odotusaikaa! Ihana olisi kuulla konkreettisia rehellisiä ajatuksia raskaudesta sekä voinnista ja miten kaikki tähän saakka on sujunut. Vaikkakin varmasti juuri tätä tullaan ihanan aidolta ihmiseltä kuulemaankin. Raskaus ja vauva-ajan postauksia odotellessa. Onnea odotukseen <3

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat