Kirjoitukset avainsanalla arkiruoka

P9045478.JPG
P9045478.JPG

Mä rakastan ruuan laitossa sitä, että koskaan ei tiedä kokkaamisen alussa, mitä lopulta lautaselleen saa. On ihana mättää ruoka-aineet eteensä ja alkaa pohtia, mitä tänään tekisikään. Sitten kaivella jääkaappia vähän lisää ja saada aikaan yhdistelmä siitä varta vasten ostetusta ruuasta. Ja niistä jämistä, jotka kaapista löysi. Vaikka olen aina tykännyt kokkailla, on Tampereella ollessa ruuan laitosta tullut jopa ihan terapiaa. Sellainen työpäivän jälkeinen nollas, jolla saa aivot narikkaan ja rennon fiiliksen. Syy on ehkä se, että me kokataan usein yhdessä koko perhe. Silloin on ekan kerran työ- ja koulupäivän jälkeen aikaa olla myös yhdessä. 

Omasta päästä keskitty ruoka syntyi taas tällä viikolla, kun tein lohta. Tällä kertaa ihan yksin. Koska annos ei ollut alun perin mitenkään suunniteltu, varsinkaan blogiin, on kuvamateriaalikin aika heikko. Mutta ruoka sen verran herkkua, että se kannatti jakaa eteenpäinkin. Tässäpä siis nopea ja herkullinen arkisafka. 

UUNILOHI TILLIPESTOLLA

  • syöjien mukainen palanen lohifilettä
  • tuoretilliä
  • sitruuna
  • mustapippuria
  • suolaa
  • oliiviöljyä
  • parmesaani raastettuna
  1. Huuhtele lohifile veden alla ja aseta se leivinpaperin päälle, nahkapuoli alaspäin.
  2. Ripottele päälle rutkasti suolaa.
  3. Laita lohi uuniin 10 minuutiksi 180 asteeseen.
  4. Valmista sillä aikaa ”pesto”. Mätä puoliruukullista tilliä blenderiin, lorauta perään pari ruokalusikallista oliiviöljyä, puolikkaan sitruunan mehu ja kourallinen parmesaania. Mausta setti mustapippurilla ja surauta sitten tasaiseksi massaksi.
  5. Ota lohi pois uunista, levitä pesto lohen päälle ja kypsennä sen jälkeen niin kauan, että lohi on kauniin värinen kauttaaltaan ja pestoon on tullut kevyt paistopinta. 4:n hengen annos lohta kesti uunissa noin 20 minuuttia.

Me syötiin tällä kertaa kala keitetyn parsakaalin ja keitettyjen porkkanoiden kanssa. Kasvisten päälle vähän voita ja aromisuolaa (vaikka se onkin luultavasti myrkkyä). 

Kyselin alkuviikosta instassa postaustoiveita teiltä seuraajilta. Ruokajuttuja toivoi niin moni, että mietin, pitäisikö alkaa postailemaan tänne blogiin joka viikko yksi meidän sen viikon safkoista. Useinhan täällä toki on ruokaa, mutta ei kuitenkaan aivan joka viikko. Tykkää vaikka tästä postauksesta, jos et jaksa kommentoida, jos viikon annos -postaussarja kuulostaa kivalle.

-Karoliina

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Sasse
1/1 | 

Moi!

Tämä asia ei liity nyt pestoloheen, vaan tulin puhtaasti hakemaan myötätuntoa ja tsemppausta omaan tilanteeseeni.

Mieheni lähti viikko sitten 5kk:ksi ulkomaille opiskelemaan ja minä jäin rannalle ruikuttamaan tänne samaan ympäristöön, missä aina oltiin kahestaan. Hänellä on siellä uusi ympäristö, uudet ihmiset ja pelkään, että mitä jos minä unohdun kaiken keskellä.. Itselläni on ihan ok olo aina, kun olen jonkun seurassa mutta ollessani esim. yksin kotona, tuntuu maailma kaatuvan päälle. Näämme 2kk:n päästä, kun matkustan moikkaamaan häntä maailman toiselle puolelle. Miten kestää näiden etäsuhteen tuomien raastavien tunteiden kanssa ja miten saada aika kulumaan nopeasti? Entä muita vinkkejä yhteydenpitoon? Tuntuu, että kaikista myötätuntoisista sanoista saman tilanteen eläneiltä on pientä helpotusta. Kiitos jo etukäteen ja kiitos blogistasi. <3

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

P1010880 (4).JPG
P1010880 (4).JPG

P1010872 (4).JPG
P1010872 (4).JPG

P1010876 (4).JPG
P1010876 (4).JPG

P1010881 (3).JPG
P1010881 (3).JPG

P1010875 (4).JPG
P1010875 (4).JPG

Jos multa pyydetään postauksia, ne liittyvät yleensä johonkin niin arkisen arkeen, etten edes itse oikein usko, että sellaiset asiat voivat ketään kiinnostaa. Meidän aamu- ja iltarutiinit, jämäruokareseptit. Peruste, jolla valitsen F:lle ulkorymykengät ulos.

Mutta kun luen – sen vähän, jonka luen – muiden blogeja, mielenkiintoisen pohdinnan lisäksi minun tekee mieli kurkistaa juurikin sinne arkeen. Miten leivän päälle laitetaan päälliset ja missä järjestyksessä? Kuka tiskaa, kuka vie lapset päiväkotiin ja millainen on tavallinen perjantai? Ihan hassua tämmöinen, mutta jotenkin se arkinen arki vaan kiinnostaa ihan kauheasti.

Kun tuossa äsken vähän raivailin jääkaappia, mieleeni juolahti, että olisi kiva kurkistaa erilaisten ihmisten jääkaappeihin. Että mitä sieltä ainakin ja ihan aina löytyy. Mitkä ovat vakioruokia ja mikä itselle todella tärkeä elintarvike puuttuu?

Siksipä päätin toteuttaa oman arkisen tirkistelyhimoni toisinpäin ja kerron, mitä meillä on ihan aina (kotona ollessa) jää- ja kuivakaapissa. Sellainen kaapin perussisältö, jonka lisäksi kaappiin ostetaan lounas- ja päivällisaineet, sekä spesiaalimmat välipalat ja herkut .

  • Juustoa. Leivänpäällisjuustoa (ehdottomasti ei mitään kevyt), sekä useimmiten parmesaania, jotta pikapasta onnistuu vähistäkin aineksista. Itse asiassa kun on (gluteenitonta) pastaa, oliiviöljyä, parmesaania ja jotain muuta – tomaatteja, katkarapuja, sitruunaa, yrttejä, mitä vaan –ei ruoka voi oikeastaan epäonnistua.
  • Cokista tölkissä. Tämä on paha tapa, jonka A on tuonut minun elämääni. Arkinen Cokisen juonti, nimittäin. Enää en oikeastaan edes osaa syödä päivällistä tai illallista niin, etten joisi samalla lasillista kylmää tölkki-Colaa. Ihme ja kumma, tämä ei ole aiheuttanut F:ssä, joka saa Cokista ehkä korkeintaan lasillisen herkkupäivänä, mitään protestointia.
  • Kananmunia. Olen ihan älytön kananmunien kuluttaja, koska niistä nyt saa vaan taiottua ihan mitä vaan. Keitetyt tai paistetut munat, munakas, kananmunat leivonnassa. Tämä lista on loputon. Ostan Luomu-munia ja joskus käy sellainen onni, että maalta kulkeutuu ihan aidosti vapaiden maalaiskanojen munia myös meidän ruokapöytään.
  • Pastaa, perunoita, kaurahiutaleita. Sellainen kombo, jolla saa pohjan aika moneen ruokaan. Tai ainakin maha täytyy, jos ei muuta.
  • Oivariinia. Inhoan margariineja ja Oivariini onkin ainoa, jota suostun oikean voin lisäksi syömään.
  • Leipää. Minun gluteeniton leipäni on pakastimessa, koska sitä syön vain minä. Parasta on Citymarketin omat gluteenittomat kaurasämpylät (taivaallisia paahdettuna). F:n ja A:n yhteinen ruisleipä on pöydällä leipälaatikossa. 
  • Kahvipapuja ja kahvikapseleita.
  • Eilan Luomu-maitojuomaa. Täysmaitoversiona.
  • Kalinkkoja, Kreikkalaista jogurtia (maut kookos ja granaattiomena-vadelma), sekä sokeriton Alpro Soyaa, jota F syö Nalle-myslin kanssa ja minä laitan aamulla smoothieen.
  • Minitomaatteja, kurkkua, salaattia, avokadoa, appelsiineja, banskua ja jotain muuta hedelmää. Usein nektariinia, kiiviä tai viinirypäleitä. Basilikaa ja minttua.
  • Bonaquaa 0,33 litran pulloissa. Pitäisi oikeasti hommata sellainen hiilihappokone, ettei kaappi täyttyisi tyhjistä pulloista niin tiukkaa tahtia.
  • Suklaata ja Nutellaa. Tietysti. 

Mitä teiltä löytyy kaapista? Itsestä tuntuu, että meidän lista on niin perus, kun lista voi vaan olla.

-Karoliina-

Kommentit (3)

Eemai
1/3 | 

Meiltä löytyy aina kananmunia, koska niistä voi taikoa aina suolaista tai makeeta. Usein maustekurkuilla piristän tylsiltä tuntuvia ruokia. Marjoja on oltava aina. Jotain leivän päälle löytyy aina. Perusleivonta tuotteet löytyy "yllätysvieraita" varten lue: makean himon varalta :D kasviksia ja hedelmiä on myös oltava aina. Ilman kahvia ja maitoa ei pärjää! Maitojauhe pelastaa usein kiperän tilanteen tai ei tarvitse aina leipoessa kantaa niin paljon painavia maitoja kaupasta.

Minnea
2/3 | 

Oho, aika paljon colaa! Meillä kaapista löytyy aina pastaa, riisiä ja perunoita :D Jääkaapista löytyy todennäköisesti maitoa, tuoremehua, jonkin sortin jugurttia ja porkkanoita. Sunnuntaina jääkaapista löytyy kauppareissun jälkeen 4-6 päivän ruokatarvikkeet, eli lihaa, kanaa, lammasta jne. Suklaa ei ehdi meillä kaapissa paljoa makailemaan :D

Arkipostaukset on kyllä parhaita :)

Pyjama
3/3 | 

Meillä on aina paljon ruokaa kaapeissa. Pysyttäis hengissä varmaan useampi kuukausi kuivakaappien, jääkaapin ja pakastimen antimilla.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

ruoka 1.jpg
ruoka 1.jpg

PicMonkey Collage.jpg
PicMonkey Collage.jpg

ruoka 3.jpg
ruoka 3.jpg

Moni teistä on toivonut, että kirjoittaisin, mitä ruokaa meillä arkisin syödään. Ajattelin aluksi, että teen postauksen joku sellainen viikko, kun arki on alkanut taas rullaamaan oikein kunnolla ja kun olen jaksanut panostaa aterioihin. Sitten päätin, että ei kaunistella yhtään totuutta. Tältä. Melko rumalta, ei kekseliäältä ja ei hirveän monipuoliselta meidän ruokaviikkomme näytti viime viikolla. Minua itseäni häiritsi listassa se, että F söi saman viikon aikana eineskeittoa (tosin rakastan itsekin tuota Kokkikartanon pinaattikeittoa, ja se on yksi F:n toiveruuista), sekä Mäkissä. En ole mikään roskaruokanatsi, mutta kuten F kerran totesi, äiti vie hänet Mäkkiin vain ulkomailla. Perjantai oli kuitenkin erikoistapaus ja halusin, että hän saa vähän spesiaalikohtelua ystäväni kanssa vietettyyn iltapäivään.

Positiivinen yllätys listassa oli hedelmien,marjonen ja kasvisten määrä. Niitä meillä kyllä syödään paljon. F syö gluteenitonta ja laktoositonta ruokaa (maito- ja kaakaolasillisia lukuunottamatta) aivan kuten minäkin. Turha tehdä kahta erilaista ruokaa kahden ihmisen taloudessa. 

Merkitsin listaan vain illalliset ja iltapalat, koska ne ovat ateriat, jotka syömme arkisin F:n kanssa yhdessä. Aamupalat, lounaat ja välipalat popsitaan töissä ja päiväkodissa. Viikonlopulta tosin vähän muutakin.

Maanantai:

  • Jauheliha-tomaattikastike (Muttia, kaurakermaa,mausteita, jauhelihaa) + gluteeniton spagetti + parmesaania +kurkkua + maitoa
  • Mansikka-minttu-banaani-Alpro-smoothie, patonkia, kurkkua, kaakao

Tiistai:

  • Jauheliha-perunalaatikko. (Maustettu jauheliha, siivutetut perunat, kaurakermaa, mozzarella), tomaattia, maitoa. Mandariinia ja viinirypäleitä jälkkäriksi. 
  • Mansikka-minttu-banaani-Alpro-smoothie, tomaatti, kurkkua, pinattilettuja, maitoa

Keskiviikko:

  • F söi kaverilla, minä söin valmistomaattikeiton krutongeilla,häränlihasiivuilla jas basilikalla
  • iltapalaksi mansikka-minttu-Alpro-smoothie, karjalanpiirakoita, maitoa ja kurkkua 

Torstai:

  • Valmispinaattikeitto + kananmuna. Kiiviä, mandariinia ja viinirypäleitä.
  • Smoothie + karjalanpiirakka + kurkkua + mandariinia + Actimel-juoma

Perjantai:

  • F söi ystäväni kanssa (joka haki päiväkodista) Mäkissä nugetit, ranskikset ja maidon. Minun päivälliseni oli Hesen ranskikset ja smoothie. Kotona syötiin iltapalaksi noutosushia. Herkkupäivän lisäksi suklaata molemmille. 

Lauantai:

  • Aamupalaksi kananmunia, leipää, kaakao/kahvi, hedelmiä, granolaa ja sokeroimatonta Alproa. 
  • Lounaaksi kanastiketta ja riisiä (maapähkinävoita, mausteita, kaurakermaa).
  • Välipalaksi banaani ja karjalanpiirakka. F söi myös kylässä olleiden kavereidensa kanssa karkkia. 
  • Iltaruokaa emme syöneet enää yhdessä, minä popsin sen sijaa kaverini synttäreillä mm.uunimunakoisoa, lammasta ja  kalaa. Kaksi lasia kuohuvaa.Yöpalana kotona söin vielä muutaman leivän ja kolme riviä suklaalevystä. 

Sunnuntai:

  • Ennen F:n tuloa kotiin ehdin syödä aamiaisen (mehua, Alpro-passionhedelmäjogurttia, leivän) + lounaaksi Picnicin uuniperuna-aterian + hedelmiä.
  • Yhteiseksi iltapalaksi kaapinjämämunakasta, Actimel-juoma, manradiinia ja sämpylää.

Kun kirjoittaa ruuat ylös, huomaa, kuinka tulee jumitettua aina niissä samoissa arkisafkoissa ja välipaloissa. Jokseenkin herättelevää.

-Karoliina-

Kommentit (2)

surlaroutesaara
1/2 | 

"Melko rumalta, ei kekseliäältä ja ei hirveän monipuoliselta meidän ruokaviikkomme näytti viime viikolla"

Oikeasti tuo näyttää ja kuulostaa aika monipuoliselta. Ja tarvitseeko ruoan olla aina kaunista? Meillä on nykyään kauheat paineet, että ruoan pitää olla instagrammattavan kaunista ja ruoalla pitää viestiä omasta sosiaalisesta asemastaan. Kirjoittelin itsekin blogissani näistä viime aikaisista ruokakeskusteluista (esim. että osaa syö sushia koska se on trendikästä vaikka ei edes pitäisi siitä).

Karoliina Sallinen
2/2 | 

Olet varmasti osittain ihan oikeassa. Kuvien ottaminen vaikuttaa tietysti siihen, mitä ruuasta ajattelemme. Mutta olihan tuo yksipuolista. Monena päivänä jauhelihaa ja eineskeittoa kahtena peräjälkeen :) 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kun kirjoittelin teille muutama viikko sitten ruuasta, olin jo melkein varma, että meillä aletaan syksyn tullen syödä pelkkää luomulihaa.

Teidän kommenttinne saivat minut kuitenkin mietteliääksi. Toisin sanoen: Yhtä pihalla tässä ruokaskenessä ollaan kuin ennenkin. Jopa enemmänkin vielä.

Tuli tunne, että ruuan suhteen ei voi tehdä oikeita ratkaisuja. Vai mitä sanotte, kun samassa viestiketjussa oli näinkin erilaisia näkemyksiä: Luomu on hyvästä, mutta sitten kuitenkin myös kotimaisia tavallisia tiloja tulisi tukea. Luomu ei meinaa eläinten olojen paremmuutta, ja sitten kuitenkin meinaa. Lihaa käsketään korvata soijalla, vaan onpa se soijakin sitten pahasta. Vapaa kana ei ole yhtään vapaa, ja luomu-munakin on semi-huijausta. Plaah! Vaikeaksi  tilanteen teki se, että tiesin teidän kaikkien olevan omalla tavallanne oikeassa kommenteissanne. Tosin vaan eri näkökulmista katseltuna.

Niinpä päätin jäädyttää tämän luomu-himoni hetkeksi. Päätin, että ostan luomua, jos sitä on ja rahapussi antaa myöden. Kotimaista lihaa suosin aina, samoin niitä luomu-tuotteita, jossa maku ylittää reilusti normaalin (esim. maito ja kananmunat).

Luomuilun sijaan päätin, että meillä syödään syksyllä enemmän kasviksia ja ennen kaikkea UUSIA ruokia. Jos saisin intoa kokkailuun siitä, että ihan oikeasti rohkaistuisin koittamaan jotain ihan uutta. Jopa ohjeiden kautta, koska yleensä kokkaan aina päästäni. Tällä viikolla meillä onkin jo syöty tonnikala-spagettivuokaa uusimman Pirkka-lehden ohjeella (vähän tuunattuna), sekä Helmi-puuroa  (koska maito meinasi mennä vanhaksi) jämäainessämpylöiden kanssa!

Ruokavallankummous yritetään suorittaa myös F:n kanssa. Kesä ja kesän herkut ovat tehneet F:stä ronkelin. Moni ruoka on ”yök”, herkkuhimo on jatkuva ja muutenkin ruokailun aikana seilaaminen ympäri kämppää on lisääntynyt. No, sehän on tietysti löysistyneen kasvatusotteen tulosta, joten nyt pitää meidän vanhempien ennen kaikkea ryhdistäytyä. Jos ruoka ei maistu, vaihtoehtoruokaa ei tarjota. Eikä ruuan jälkeen voi heti suunnata välipalaa naposteleen.Ugh!

Kuka muu tuntee elävänsä ristitulessa kaikkien ruoka- ja ravintoneuvojen keskellä?

Nyt menen syömään iltapalaksi protskurahkaa, koska protskua pitää syödä... Tai sitten ei. Juuri luin, että suomalaiset syövät liikaa pro-valmisteita. Oi voi!

-Karoliina-

Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Kommentit (27)

1/27 | 

Ei ole helppoa syödä ja syöttää jälkikasvua!
Itse yritän nauttia perheen kanssa niistä ruuista, joita valmistui aikanaan mummoni keittiössä. Tulee niin turvallinen olo, kun tekee ruskean kastikkeen lihapullien kylkeen vanhalla valuurautapannulla :)
Ja suomalaisesta ruokaperinnöstä löytyy paljon opeteltavaa, melkein unohdettuja juttuja, kuten vaikka silakkalaatikko.

Lisäksi on aina nautinto, kun aikaa ja voimia riittää laittaa ruokaa alusta loppuun asti. Ei siis kiireessä eilistä tai puolivalmista. Yritän panostaa tänä syksynä moiseen.

Satu
2/27 | 

Ihana teksti jonka voisi kiteyttää "Ajattelen, enkä ole fanaattinen".

Mielestäni ruoan pitää olla hyvää, mutta jos mieli tekee saarioisten maksalaatikkoa, niin antaa mennä. Edes lapsi ei yhdestä eineksestä mene pilalle. Kierrätän alumiinit (jopa kermaviilipurkin kannet tunnollisesti), paperit, pahvit ja lasit. Silti tai siksi en pode syyllisyyttä kuumista pitkistä suihkuista tai kylvyistä. Olen ollut yli 20vuotta kasvissyöjä, silti käytän turkiksia. En usko että meitä viherpiipertäjiä on riittävästi jotta turkistarhaus oikeasti loppuisi. Joten kannatan eläinten elinolosuhteiden parantamista ja kovaa valvontaa. En halua, että tarhaus on pelkästään Uralin toisella puolen pelkästään paikallisessa valvonnassa.

Joudun lukemaan tuotetekstit ruokakaupassa allergioiden vuoksi. Siksi en pode huonoa omaatuntoa etten jaksa lukea ja välittää gm-maissitärkkelyksestä. Pyrin valitsemaan luomua, jos siinä on järkeä. Luomu+rahti, kuka ja mikä voittaa? Syön puhtaampaa, ja pidän kehostani sisäisesti huolta, eikö? Pitkän rahdin vuoksi hedelmä on poimittu raakana, joten maku kärsii. Ja se rahdin ilmastovaikutus... Aina ei vaan voi voittaa. Elämä on valintoja.

Noora
3/27 | 

Jos oikeasti kiinnostaa eläinten hyvinvointi, suosittelen lukemaan Elina Lappalaisen kirjan Syötäväksi kasvatettu. Puolueeton kuvaus suomalaisista tuotantoeläimistä. Samalta kirjailijalta on myös lasten versio, Nakki lautasella, josta oman tuttavapiirin lapset ovat olleet haltioissaan. Tsemppiä ruokatuskailuhuin, täällä podetaan ihan samoja.

Aurinkoista syksyä teille kaikille!

Daniella
4/27 | 

Kyllä! Mustakin tuntuu usein, että kaikki syöminen on väärin ja pahasta :D siksi yritän olla lukematta enää uusia juttuja. Siis itselleni uusia. Luotan puhtaaseen ruokaan tai sanotaan että mahdollisimman puhtaaseen. Kyllä meillä silti syödään leipää ja maitotuotteita, mutta niissäkin suosin mahdollisimman lyhyitä ainesosalistoja.

Ja kyllä, liika proteiini, kuten liika kaikki, muuttuu ennen pitkää rasvaksi. Kohtuus. Kaikessa.

P.S. kiitos Itsinesille ravintoaineiden tasapainon löytymisestä ;)

Adaira
5/27 | 

Jep jep, nää on juurikin niitä juttuja että teet niin tai näin niin aina menee väärin päin. Aina on tutkimuksia puolesta ja aina vastaan ja aina ihmisiä tukemassa ja taidokkaasti argumentoimassa sitä omaa kantaansa. Koen ehdottomasti hankalimmaksi jutuksi oman lapsen ruokkimisen. Haluaisi vaalia rakkaudella ja tarjota vaan parasta mutta sepä vasta mielenkiintoista onkin että mikä nyt sitten on sitä parasta. Huoh. Joskus toivoisin että en olisi niin kiinnostunut ja tietoinen kaikesta, vaan menisin lampaana yleisten suositusten mukaan ja olisin tyytyväinen kun teen kuten sanotaan, mutta kun ei. Musta ei vaan ole siihenkään :')

Ann-sofie
6/27 | 

Mä kans pyörittelen kaikkia lehtiä ja selaan sivuja yrittäen epätoivosesti löytää uusia ruokia arkeen. Nyt on pyörinä ajatuksissa kokeilla kun kuulin joskus takaperin radiosta kun joku oli tehnyt niin että kotona oli laitettu kartta seinään ja lapset saanut valita aina kerran viikossa jonkun maan ja sitten on etitty joku sen maalainen ruoka ja tehty sitä, ja vaikka ruuat oli ollu välillä tosi outoja oli lapset maistanu rohkeesti kun olivat itse saanut olla mukana vaikuttamassa siihen mitä syödään. Ajatuksen tasolla ainakin kuullostaa jännälle ja oon jo päässäni jatkanu ideaa esimerkiksi ihan vaan suomen läpikäymisellä, mikä on missäkin maakunnassa oikeen perinneruoka.

hop
8/27 | 

Just näin. Mikään vaihtoehto ei toiselta kantilta ole hyvä. Aina kaikessa on hyvät ja huonot puolet. Just samasta hoksaamastasi syystä en itse kiinnitä ruokahifistelyyn mitään huomiota. Koska aina kaikki on toiselta kantilta huono vaihtoehto ja pilaa maapallon, elimistön, eläimet tai ihmiset. Ruokaa on kuitenkin pakko syödä, ja mieluiten teen sen ilman huonoa omaatuntoa sen syömisestä. Ostan mitä haluan, teen mitä haluan, syön mitä haluan ja nautin ruuastani. Siinä tärkeimmät. Helpointa ja huolettominta ikinä. Perusruokakorin tuotteet ovat kuitenkin automaattisesti aina se jollain lailla minulle paras vaihtoehto. Lihassa puhuu kotimaisuus, pastassa hinta, maitotuotteissa maku jne jne. Se on jo niin peruskauraa, ettei tule pohdittua sen ekologisuutta, kotimaisuutta, maapallon kuolemista, kuolleita eläimiä, sun muita valintani aiheuttamia välttämättömyyksiä. Jos kaikesta alkaisi kantaa huonoa omaatuntoa, hukkuisi pian huonoon omaantuntoon.

kerttu
9/27 | 

mä oon pariin kertaan lukenut kirjan "miksi ranskalaiset lapset syövät aivan kaikkea". tykkään tosi paljon ja sopii monessa suhteessa mun kasvatustyyliini. siinä myös paljon asiaa ylipäänsä ruuasta ja ranskalaisten ruokafilosofiasta verrattuna esim. pohjois-amerikkalaiseen tyyliin. suomi varmaan sijoittuu noiden kahden ääripään keskivaiheille.

uusien ruokien kokeilu, no niinpä! kun muistais taas!
kivaa arkea!

Maire
10/27 | 

Minun mielestäni noita mainitsemiasi asioita, maapallon kuolemista muun muassa, olisi syytä miettiä ja potea huonoa omaatuntoakin jos syytä on. Me ihmiset nimittäin tällä hetkellä kulutamme selvästi enemmän luonnonvaroja kuin maapallo tuottaa lisää. Näin ei vaan voi jatkaa ikuisesti. Todellakin olisi syytä kiinnittää tähän huomiota!

Minusta sinä Karoliina olet tehnyt todella tärkeän päätöksen, juuri kasvisten lisääminen (ja lihan vähentäminen) on tärkeä ekoteko. Lihan tuottaminen vaatii TODELLA paljon enemmän luonnonvaroja kuin kasvisten.

Ja vielä siitä soijasta sen verran, että muitakin proteiininlähteitä on: pavut, linssit, kvinoa ym..

tanja
11/27 | 

Kyllä ollaan ristiriitaisissa tunnelmissa, varsinkin lihan suhteen ja vielä erityisesti broilerin. Mun kompromissi on tällä hetkellä luomumaito, luomumunat ja kasvisten lisääminen. Muuhun ei rahkeet nyt riitä... :)

Paula
12/27 | 

Minusta luomua tärkeämpää on kotimaisten- ja lähiruokien suosiminen. Kotimainen ruoka on paljon puhtaampaa kuin ulkomaalainen ja samalla kotimaisen ruoan ostaminen lisää työpaikkoja Suomeen :)

Niina
13/27 | 

Vaikka ei nyt ihan täysin luomuilemaan lähtisi, kotimainen ruoka on luomuttomanakin varmaan maailman puhtainta, joten ehkä sopiva tasapaino luomun suhteen löytyy olematta täysin ehdoton luomun suhteen. :) Maailman ääristä rahdatun kyseenalaisen tonnikalan kokisin silti olevan täysin ääripäästä luomulihan kanssa....

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat