Kirjoitukset avainsanalla liikkuminen

P8044847.JPG
P8044847.JPG

P8044858.JPG
P8044858.JPG

P8044862.JPG
P8044862.JPG

P8044868.JPG
P8044868.JPG

P8044883.JPG
P8044883.JPG

P8044892.JPG
P8044892.JPG

P8044908.JPG
P8044908.JPG

 

Palasimme tunti sitten kotiin viikonloppureissulta Hyvinkäältä. Reissu oli blogin kaupallinen yhteistyö (huomasitte varmasti, jos seurasitte Instagramia eilen ja tänään) ja siitä tulee varsinainen postaus myöhemmin. Tämä postaus on kuitenkin ihan vaan taas tätä meikäläisen omaa ajatuksenvirtaa vailla kaupallisia kulmia, vaikka kuvissa kiipeilläänkin maastoissa, jonne liput saatiin blogin kautta. Se näin alkuun siis tiedoksi, kun asia saattaisi aiheuttaa muuten hämmennystä.

Olimme siis eilen kiipeilemässä koko perheen voimin. Kipusimme pitkin ratoja, hikoilimme päämme märiksi ja laskimme hurjia vaijeriratoja. Tänään painoimme pää punaisena liikuntapuistossa. Pompimme naamat punaisina trampalla, pelasimme ilmakiekkoa, tanssimme ja iskimme pingistä. Vaikka olin alun perin ajatellut, että tämä reissu oli ensisijaisesti lasta varten, huomasin, että itse asiassa tämä loma teki hyvää meille kaikille. Saimme hullutella porukalla. Olla yhdessä samassa liemessä, yrittää tehdä maaleja yhdessä ja osua yhdessä samaan koriin.

Siinä kivutessa puuhun ja tsempatessa lasta eteenpäin – vaikka itseänikin vähän hirvitti – tajusin jotain aika olennaista. Nimittäin sen, kuinka tärkeää oli, että me olimme – molemmat aikuiset – itse myös mukana ylittämässä omia rajojamme. Joko fyysisiä tai sitten henkisiä. Heittäytyen tuntemattomalle maaperälle (ainakin minä) unohtaen omat aikuisroolimme ja antaen liikunnan ilon viedä.

Itsehän ylipäätään inhoan termejä ”aktiiviloma” ja tuota käyttämäni sanaa ”liikunnan ilo”. Niistä tulee mieleen jokin ylipirteä jumppaohjelma tai sporttilehti. Mutta ne sanat vaan mieleeni meidän viikonlopusta nyt tulivat. Ensinnäkin yhdessä tehdyt ponnistelut ovat omiaan lähentämään perhettä (tai mitä tahansa porukkaa). Toisekseen se esimerkki, jota lapselle voi näin yhdessä liikkumalla antaa, on alkanut tuntua yhä tärkeämmälle. Se, että lapsi näkee, että liikunta kuuluu kaikille – ei vain lapsille – on varmasti se malli, jonka haluan hänelle antaa.

Minulla itsellänihän on aika ristiriitainen suhtautuminen liikuntaan (niistä asioista voi lukea vaikka täältä ja täältä), mutta olen tehnyt viime vuosina paljonkin töitä sen eteen, että asenteeni muuttuisi positiiviseen suuntaan. Sellaiseen, jossa liikunta on normaali osa arkea. Ei apina selässä.

Ja kyllä. Olen ollut myös se joskus vanhempi, joka istuu tramppaparkin laidalla kännykkä kourassa. Nyt mietin, miksi ihmeessä! Se, että saa hien pintaan ja naaman tomaatiksi perheen kanssa yhdessä, samalla kun pitää HAUSKAA, on aika älyttömän mahtava juttu. Olenkin alkanut pohtia, miksi olen ylipäätään koskaan sinne kentän tai leikkimaan reunalle jäänyt. Ja miksi niin moni muu aikuinen tekee sitä samaa. 

Minulle tuli tästä viikonlopusta sellainen olo, että niin pitkälle kuin voin itse kroppaani vaikuttaa (sairaudet eri asia!), aioin kyllä pysyä siinä kunnossa, että voin kivuta tuonne puuhun vielä jopa lastenlastenikin kanssa.

Niin ja sitten se vastaus otsikkoon. Pähkinänkuoressa. Jotta liikkumisesta tulee lapselle luonnollinen osa arkea. Jotta oma pää pysyy kasassa (hikoilu mulle ainakin parasta lääkettä diippeihin oloihin). Jotta voi pitää hauskaa ja jotta energiaa riittää kaikkiin elämän käänteisiin. Otsikossa pitäisikin varmasti lukea: "Tämän takia kaikkien pitää liikkua."

-Karoliina-

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

pisaroitablogiurheilu.jpeg
pisaroitablogiurheilu.jpeg

Olen liikkunut nyt säännöllisesi reilut viisi viikkoa. Se olisi toisille varmasti vain todella pieni alku, mutta minulle se on suuri saavutus. Yleensä kun sportti-into on kuihtunut jo paljon nopeammin. Tai en ole saanut edes aloitettua sitä, koska on jo etukäteen ärsyttänyt niin paljon.

Nyt kuitenkaan innon loppumisesta ei ole tietoakaan. Päinvastoin. Tuntuu jopa hassulle kirjoittaa tämä, mutta totta on, että oikein himoan hikoilemaan. Minusta tuntuu, että liikunnattomat päivät ovat paljon ilottomampia, tahmeampia ja hitaampia kuin ne, jotka saan aloittaa salilla tai lenkillä.

Sunnuntaina tosin iski toki pieni takapakki liikkumiseen. Heräsin sunnuntaiaamuna nenä tukossa vähän huonoon vointiin. Päätin helpottaa tukkoista oloa lähtemällä lenkille irrottelemaan räkää, joka aluksi toimikin todella hyvin. Iltapäivällä iski kuitenkin palelu ja koko kropan voipunut olo. En tiedä, oliko lenkki siihen väliin hyvä vai huono, mutta joka tapauksessa tässä on tullut nyt podettua aikamoista flunssaa koko alkuviikko.

Kokosin omasta flunssaviikostani huolimatta tähän alle muutamia vinkkejä, jotka ovat helpottaneet minua liikkumaan. Jotkut niistä saattavat kuulostaa superliikkujien korvaan aivan pöllöille, mutta itseäni on auttanut IHAN KAIKKI liikkumista helpottavat yksityiskohdat. Ne, jotka selättämällä on vielä vähemmän tekosyitä olla menemättä salille tai lenkille (tai minne ikinä oletkaan menossa sporttailemaan).

10 VINKKIÄ LIIKUNTAAN, JOSSA EI OLE TILAA TEKOSYILLE:

  1. Varaa liikuntahetket kalenterista. Jos ne on kirjattu kalenteriin, on ne yhtä tärkeitä kuin jokin muukin meno. Ilman tätä ainakin itse havahtuisin monta kertaa vasta lauantaina niin, ettei koko viikolla olisi tullut liikuttua kertaakaan.
  2. Pidä salikassi (tai mikä tahansa sisäliikuntakassi) aina valmiina. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kassissa on aina puhtaat salikamppeet, vaihtovaatteet, pesuvehkeet ja pyyhkeet odottamassa uutta liikuntaa. Itsellä lykkääntyi monen monta kertaa treenin aloittaminen ihan vain siksi, että ei jaksanut tehdä sitä operaatioita, että alkaisi etsiä ripotelleen kaapissa olevia kamppeita yhteen paikkaan. Sama pätee tietysti myös ulkoliikuntaan. Minulla on ollut nyt pakkaslenkeillä neljän housun, kolmen paidan, takin, huivin, pipon, teknisten villasukkien ja hanskojen -kombo, ja jos niitä ei olisi kaiveltu valmiiksi yhteen laatikkoon, veikkaan, että lenkit jäisi tekemättä.
  3. Osta salitoilettipussi, jota pidät niin ikää aina ”ladattuna”. Jos dödöjä, rasvoja ja pesuaineita joutuu siirtelemään viikon ja saman päivänkin aikana monta kertaa kylppärin kaappiin ja sieltä kassiin, A)aina joku unohtuu ja B)hermot menee.
  4. Osta salikassiin nopeasti imeytyviä ja helposti käytettäviä ihotuotteita. Vaikka muuten suosinkin Madaran vartalovoita, salikassissa minulla on aina suihkutettava ja supernopeasti imeytyvä Vaselin-ihorasva. Suihkussa toimii parhaiten Nivean kosteuttava pesuvaahto.
  5. Älä vetoa kiireeseen. Olen monen monta kertaa elämässäni vedonnut siihen, etten voi liikkua, koska minulla ei ole siihen aikaa. Jos oikeasti mietin, ainoastaan ne ajat, kun asuin yksin F:n kanssa kaksin ja tein kahta työtä, olivat aidosti sitä aikaa, kun ei vaan aina ollut mahdollista mennä liikkumaan. Tai olisi varmasti ollut mahdollista silloinkin esimerkiksi niin, että olisin pitkittänyt F:n päiväkotipäivää ja mennyt lenkille oman työpäiväni jälkeen ennen lapsen hakua, mutta sitä korttia halusin käyttää aika harvoin. Nykyinen työntekoni tosin mahdollista joustot paremmin. Mutta ei sekään ollut aluksi minulle selvää, miten raivaisin päiviini liikunta-aikaa. Olen kuitenkin tajunnut, ettei työt katoa minnekään tekemällä: Vaikka raivaisin aamusta kaksi tuntia liikkumiseen, tai sitten en, työpöydälläni on aina saman verran tekemättömiä hommia. Miksi en siis käyttäisi aikaa myös liikuntaan?
  6. Kirjaa liikkumisiasi vähän ylös esimerkiksi kännykän muistioon. Minua kannustaa ainakin se, että näen konkreettisesti muistiinpanoistani sen, miltä tasolta (painot tai juoksun) on aloittanut ja miten kehitys tapahtuu.
  7. Ota liikuntakaveri. Meillä on ollut F:n kaverin äidin kanssa tapana käydä lenkillä sillä aikaa, kun tytöt ovat treeneissä. Ja miten loistava tapa liikkua! Kelit eivät ole varsinaisesti suosineet meitä noina päivinä, ja jos olisi yksin pitänyt lähteä, olisin varmasti skipannut koko lenkin. Mutta kun lenkkitreffit on sovittu toisen kanssa, ei voi noin vaan luistaa.
  8. Jos liikunnan aloittaminen tuntuu vaikealle, aseta itsellesi välitavoitteita ja niihin pieniä palkintoja.
  9. Keskity siihen, mikä on sinun omasta mielestäsi liikunnassa parasta. Pidä kurjia osa-alueita vain pienenä osasena matkan varrella. Minä esimerkiksi rakastan hölkkähikeä ja toisaalta liikunnan jälkeistä oloa, kun kropan on saanut pestyä ja puettua normivaatteet ylle. Siksipä haenkin pontta liikuntaan niinä päivinä, kun se ei muuten kiinnostaisi, näiden tunteiden fiilistelystä.
  10. Jos liikunta tuntuu vastenmieliselle, anna itsellesi lupa keskeyttää se. Luin joskus tällaisen vinkin: Jos lenkki tökkii, pue kamat päälle ja lähde lenkille silti. Jos kuitenkin 5 minuutin jälkeen edelleenkin ärsyttää, saa kääntyä takaisin. Sellainen optio toisaalta vähentää lenkillelähtöahdistusta, mutta toisaalta aika usein ongelma on itse liikkumaan lähtemisessä, ei itse liikunnassa. Joten varmasti 9/10 kerroista päätyy siihen, että lopulta lenkki tulee kuitenkin hoidettua kunnialla loppuun. Ja jos joskus tekeekin mieli edelleen kääntyä kotiin, mitä sitten. Joskus saa mennä niinkin!

Kivaa torstai-iltaa! Vaikka en pidäkään talvesta, on pakko myöntää, että nyt on juuri niitä talven parhaita päiviä. Aurinkoa, lunta ja talviriehoja.

-Karoliina-

Kuva: Sari Pelho

Kommentit (11)

Vierailija
1/11 | 

Itse käyn aina lenkillä lasten harrastusten aikana, itse asiassa olen aina ihmetellyt niitä aikuisia jotka jaksavat jäädä sinne uimahallin tai liikuntasali pukkariin istumaan. Kukin tyylillään mutta mielestäni se on paras aika liikkua myös itse. Lenkkeily (tai jumpassa käynti) yhdessä kaverin kanssa taas on mainio tapa hoitaa omia sosiaalisia suhteita, jotakin muuten arkena jää usein aika vähälle. Lenkillä on hyvää aikaa vaihtaa kuulumiset. Nyt kun lapset pärjää jo itsekseen kotona on lenkkeily myös miehen kanssa mukavaa "parisuhteen hoitoa", lenkillä voi jutella rauhassa ilman keskeytyksiä ja ylimääräisiä korvia hiukan virkeömpänä kun yleensä vasts lasten nukahdettua. Tai ainakin meillä, varsinkin 7-vee tuntuu kuulevan kaiken (tai siis kaiken mitä ei pitäisi)

Karoliina Sallinen

Voi jukra. Tiedän TODELLA nuo 7-vuotiaan korvat. Kuuntelevat juuri silloin, kun eivät saisi/näyttävät, etteivät kuule mitään! Ovelia söpöläisiä!

Toini
2/11 | 

Todella hyviä vinkkejä! Itse käytän kans tuota, että lenkille/salille on aina terveenä mentävä, mutta voi tulla heti 10 minuutin päästä pois, jos ei tunnukaan hyvältä. Välillä olen tosiaan vain sen 10 minuuttia, ja silloin pitää olla siitäkin oikein tyytyväinen.
Entisenä kilpaurheilijana tiedän, että yhtään kipeänä ei kannata urheilla. Hyötyä siitä ei nimittäin ole, mutta haitat on sitäkin pahemmat. Tämä on kai asia, joka pitää oppia kantapään kautta.
Vielä appivinkki liikuntasuoritusten seuraamiseen: Goal Tracker. Tämä on ihan rasti ruutuun kun suoritettu -sovellus. Itselläni se rastin laittaminen on aina tosi tyydyttävää.

Karoliina Sallinen

Hah! Voin kuvitella, että mulle sopisi tuo appi kanssa. Nykyisin kirjaan liikunnat tosiaan kännykän muistiin. Voiko tuonne kirjata myös jotain tuloksia rastin lisäksi?

Toini

Muistiinpanoja ei sinne sen kummemmin saa. Asetetaan tavoite, esim. joka toinen päivä lenkki. Jos rasteja ei tule, alkaa se tavoite muuttaa väriä punaiseksi.

Aimu
3/11 | 

Tosi kiva tämä kuvittajien käyttäminen, työllistäminen. Virkistävää! Blogeissa näkyy nykyään vain valmiiksi otettuja kuvia kirjoittajasta, jotka ei sinänsä liity postauksen aiheeseen. Mielummin siis näin; yksi kunnollinen kuva kuin kymmenen "sinnepäin". :)

Vierailija
4/11 | 

Hyviä vinkkejä, etenkin tuo ykkönen on mulle tärkeä.

Omana vinkkinä voisin lisätä: älä aseta tavoitteita. Mulla on aina aikaisemmin ollut liikunnan motivaationa jokin suuri tavoite, jonka saavuttaminen ei ole koskaan onnistunut. Joko ulkonäöllinen tai jokin suoritukseen liittyvä. Nykyään liikun vain liikkumisen ilosta ja nuo monet aikaisemmat tavoitteet on ihan huomaamatta jo aika lähellä :D

Karoliina Sallinen

Hyvä vinkki! Uskon, että se liikkumisen ilo on itse asiassa ainoa tapa, jolla liikuntainto jatkuu aidosti alkuhuuman jälkeen. 

Pieni Merenneito
5/11 | 

Saako edes sanoa näin typerää ja pinnallista vinkkiä? :D Mutta mulla kyllä kummasti tuo kivat treenivaatteet ja söpö vesipullo intoa liikkumiseen!

Karoliina Sallinen

Mä olen aina ollut se ihan karmea rönttövaateliikkuja. Mutta NYT olen katsellut jo kaksi viikkoa netistä ihania treenivaatteita. Harmi, että suomalaisissa ei ole vielä tullut vastaan niin ihanaa, että viitsisin tilata. Tosin mullahan treenikuteet eivät liittyneet kotimaisten tekstiilieni "kampanjaan", mutta toki olisi kiva, jos sellaiset löytäisin. 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Joku jo kyselikin tällä viikolla, miten Bikini Body Work Out etenee. Noh. Sanotaanko näin, että tämä mun kuntoilu on jo ihan vitsi. Mutta silti. Yrittänyt olen sentään, joten pisteitä kai siitä. Eikös?

Koska juokseminen on ihan jees, mutta ei huumaavaa. Kayla Itsines ei siis onnistunut ja kuntosalilla en oikein tiedä mitä tehdä, olen tullut siihen tulokseen, että taidan tarvita kuntoilujeni avuksi nyt ammattilaisen apua.

Syyt, miksi haluan liikkua ovat ensinnäkin seuraavat: Pää pysyy kasassa ja mieli virkeänä, kun liikun. Uskon myös tietysti, että liikunta edesauttaa terveyttä. Turhamainen syy liikkua on tietysti se, että kroppa pysyy ryhdikkäänä.

Mutta sitten tullaankin siihen ongelmakohtaan: Aina kun alan juosta yhtään enempää, alan laihtua liikaa. Ja nyt en todellakaan tarkoita niitä kohtia, jotka saisivatkin kiinteytyä, vaan eritoteen naamani alkaa roikkua rasvattoman uhkaavasti jo parin viikon treenaamisen seurauksena. Ja koska olen muutenkin ylä- ja alakroppani suhteen epätasapainoinen päärynä, ei vieläkin kapeampi naama ole todellakaan toivelistallani.

Nyt siis tarvitsisin jonkun henkilön, joka opastaisi minut treenaamaan niin, etten näytä heti nälkiintyneelle kulkukissalle juoksulenkkieni jälkeen, vaan ennemminkin terveelle ja voimakkaalle ihmiselle. Kai se on mahdollista, jos tekee oikein. Onhan?

Jos siis olet pt, tai haluat suosittella pääkaupunkiseudulta mulle oikeasti hyvää ja yksilöllistä ohjelmaa tekevää personal traineria, ilmoittaudu mun sähköpostiin karoliina.kolmistaan@gmail.com. Pliis! I need you! Odotan innolla yhteydenottojanne!

-Karoliina-

Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Kommentit (20)

Nicole
1/20 | 

Kuulostaa siltä, että ongelma on enemmänki sun syömisessä eikä treenaamisessa. Kiinnostais tietää kuinka yleensä syöt? :)

neiti omena
2/20 | 

Laittakaa nyt ihmeessä ne suositukset julkisesti tähän. On meitä muitakin apua tarvitsevia :)

Daniella
3/20 | 

Mulle tuli kans mieleen, että sun ruokavalio ei ole tasapainossa. Enkä todellakaan tarkota, että nyt pullaa treenin päälle ;) luulen myös, että toi personal trainer olis hyvä tähän väliin, ne yleensä osaa myös kertoa noista syömisistä. Ja Kayla Itsinesiltä taas saa vinkkiä, miten syödä tarpeeksi, puhtaasti ja tervellisesti, mutta muutakin kuin kanaa, riisiä, parsakaalia ja rahkaa ;)

anne
4/20 | 

Luultavasti syöt aivan liian vähän. Jos haluaa lihasten kasvavan pitää syödä aika paljon :)

Siina
6/20 | 

Ensinnäkin, syö, syö ja syö! Ja kannattaa ihan alkuunsa jättää juokseminen, jos tavoitteena ei ole laihtuminen. Salitreeniä tilalle, ja muutamat aamulenkit matalalla sykkeellä niin hyvää tulee. Ja vielä, säännöllinen ruokailurytmi :)

8/20 | 

Moi!
Mä oon toisessa ääripäässä kuntoilun kanssa, mutta ne pennit mitä oon sijottanu personaltraineriin ja ravinto-ohjaukseen maksaa kyllä itseään takas jo parin viikon jälkeen. Olo on parempi, liikkuminen on kivempaa kun tietää mitä tekee ja uskon, että se terve ulkonäkö tulee sieltä perästä kun oon saanu liikunnan ja ravintomäärät ja ravinnon laadun ruotuun. Tsemppiä sinne, on kyllä pakko suositella ja hehkuttaa että personal trainer on hintansa väärti! :)

Leena
9/20 | 

Ihan blogin lukemisen perusteella olisin myös suositellut Monnaa, energinen persoona, teillä olis varmasti mukavaa treenailla yhdessä!

Karoliina
10/20 | 

Paljon, koko ajan ja kaikkea :) Mutta silti: Varmasti tätäkin asiaa pt voi pohtia!

Karoliina
11/20 | 

Sähköpostiin on tosiaan tullut useita ehdotuksia. Voisin ainakin sen laittaa teille tiedoksi, mihin päädyn!

Karoliina
13/20 | 

Voi kuule, tietäisit vaan, kuinka paljon syön :D Mutta toki voi olla, etten syö tarpeeksi jotain "oikeaa"...

Tiina
19/20 | 

Mitä sä käytännössä siis syöt, kun sanot syöväsi paljon? Kannattaisi ehkä käyttää alkuun ruokapäiväkirjaa.

20/20 | 

Toivottavasti löydät kivat pt:n! Mulla entisellä aktiiviliikkujalla jäi kunnon treenaaminen kokonaan lasten synnyttyä, nyt olen ollut pari kuukautta taas kuntoklubin jäsenenä ja voi nannaa, että tykkään :) Saa omaa aikaa, tulee hyvä olo ja kroppaankin voisi tulla jotain muutosta. Tsemppiä liikkumiseen ja treeniin!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat