Kirjoitukset avainsanalla Inaria

P2218156.JPG
P2218156.JPG

P2218158.JPG
P2218158.JPG

P2218160.JPG
P2218160.JPG

P2218161.JPG
P2218161.JPG

P2218163.JPG
P2218163.JPG

P2218153.JPG
P2218153.JPG

Mä olen inventoinut meidän kaappeja kaappi toisensa jälkeen tässä viime viikkojen aikana. Vaikka innon karsia tavarapaljoutta ja siistiä kaapit antoikin Netflixin Konmari-sarja, olen huomannut, että marittamisessa on myös monta juttua, joita en allekirjoita sellaisenaan.

 

AIHEALUEKARSIMINEN EI TOIMI, JOS AIKAA EI OLE PALJON.

Ensinnäkin en kannata sitä, että koti räjäytetään aihealue kerrallaan. Konmari-metodissahan esimerkiksi joka ikinen vaate laitetaan yhteen kasaan, yhdellä kertaa, ja sitten valinta lähtevistä ja jäävistä tehdään siinä hetkessä. Tämä metodi sopii minusta tosi hyvin, jos kaappien läpikäyntiin on todella paljon aikaa. Esimerkiksi lomalla marittaminen onnistuisi. Mutta jos meinaat saada kaapit kuosiin päivätöiden ja muun elämän ohella. Käyttäen hommaan iltaisin aikaa tunnin sieltä, toisen täältä, ei noin suuri räjäytys vaan yksinkertaisesti onnistu. Tai siis minulta ei ainakaan onnistu. Olen yrittänyt. Aihealueräjäytysten sijaan suosin enneminkin vanhanaikaista kaappien raivaamista ja tyhjentämistä kaappi kerrallaan. Tai vaikka hylly kerrallaan, jos aikaa on vain puoli tuntia illassa.

 

KANNATTAAKO HYPÄTÄ SUORAAN SYVÄÄN PÄÄHÄN? EIHÄN SE TOIMI LIIKUNNASSAKAAN. 

Tämä liittyy vahvasti edelliseen kohtaan. Esimerkiksi urheilun aloittamisestahan sanotaan usein, että se tulee aloittaa porrastetusti ja kasvattaa työmäärää asteittain. Sama neuvo annetaan vaikka terveellisissä elämäntavoissa tai laihduttamisessa. Harva opas kertoo, että pitsa-bisseviikonlopun jälkeen on hyvä aloittaa uusi elämä juomalla pelkästään vihersmoothieita, syömällä rahkaa ja käymällä salilla 7 kertaa viikossa. Syy tähän on tietysti se, että muutoksen on oltava aito. Sellainen, johon ihminen pääsee itse todellisuudessa mukaan ja jonka arvoihin tämä voi sitoutua. Usein aito sitoutuminen tapahtuu vaihe vaiheelta.

Olen huomannut, että pari kertaa ”aidosti marittaneena” mun ongelmaksi kovan alkuinnon jälkeen on muodostunut useasti se, että innostus on lopahtanut todella nopeasti. Koska aidossa marituksessa työtaakka on kova, ja aihealueräjäyttely on kovaa –  aikaa ja hermoja vievää – puuhaa, tulee ainakin itselleni vääjäämättä turnausväsymys.

Mä olen huomannut, että mulle sopii paljon paremmin hivuttautuva metodi. Sellainen, jossa koko vaateongelmaa ei tarvitse ratkaista kerralla, vaan voin edetä huone tai alue kerrallaan.

Tämmöisestä saa myös pontta jatkaa, koska jo pienellä ponnistelulla kotiin saa ainakin muutama kohdetta, jossa asiat ovat kauniisti ja järjestyksessä. Ja jos ahdistu alkaa iskea muista kodin paikoista, voi hetkeksi mennä tuijottamaan sitä jo siistittyä vessan hyllyä tai sukkalaatikkoa. Motivoi kummasti!

 

PYSTYVIIKKAUKSEN IDEA?

Tätä mä ne ole vaan tajunnut. Okei. Totta on, että pystyviikattuna tavarat näkee paremmin. Mutta siihen se sitten jääkin. Esimerkiksi vaatehuollollisesti pystyviikkaus on minusta vaikeaa: Mä taittelen (tai mies) vaatteet aina pinoihin suoraan pyykkitelineen vieressä niin, että jokaisella perheenjäsenelle on sitten oma pino, joka kannetaan sylissä hyllyyn. Miten ne pystyviikatu voi kuljetella enää minnekään? Tuntuu, että viikkaus on tapahduttava aivan laatikon välittömässä läheisyydessä, jotta työntäminen vaatteen omalle paikalle onnistuu. Vai oletteko onnistuneet kanniskelemaan pystyviikkauspinoja? Miten?

 

MITES TOI KIERRÄTYS?

Konmarituksessa yksi ongelma on minusta kierrätyksessä. Toki kierrätys on myös asia, joka muuttuu maiden (ja vuosienkin) välissä, mutta itse kaipaisi apua siihen, miten kaiken ei-pirskahtelevan voisi hävittää. Olisi hauska vaikkapa vähän mehustella sillä, miten hyviä vaatteita ja tavaroita voi lahjoittaa niitä tarvitseville. Ja saada näin itselleen hyvän mielen. Toisaalta jotkut kirppislaskelmatkin olisi aika hauska juttu. Kyllä minua inspiroi tieto siitä, että viimeksi saatiin kaappien siivoamisen jälkeen kirppismyynnillä ensi kevään reissuliput ostettua.

 

OIKEAT SÄILYTYSRATKAISUT ON TÄRKEÄ POINTTI

Konmarin ekassa kirjassahan taidettiin sanoa jotenkin niin, että ihmisille myydään kauheat kasat säilytysratkaisuja, kun oikea ongelma on siinä, että tavaraa on vaan liikaa (ja huonossa järjestyksessä). Olen tässä samaa mieltä, mutta vain osittain. Nimittäin olen huomannut, että oikeat säilytysratkaisut inspiroivat karsimaan, järjestämään ja pitämään pitkällä tähtäimellä kaapit siisteinä paremmin, kuin mikään muu keino! Sitä paitsi, kun säilytysratkaisu on tarkoitukseen oikea, pysyy se melkein itsestään siistinä. En tarkoita sitä, että koko kotia tulisi vuorata kaapeilla, mutta esimerkiksi kylpyhuoneen purnukat on paljon helpompi laittaa oikeille paikoilleen, jos hyllyt ovat purkeille oikean kokoiset. Silloin purkit on helppo saada, mutta ennen kaikkea myös palauttaa. Jos kaappi on taas vääränlainen omiin tarpeisiin, räjähtää se käsiin – ainakin minulla – aivan heti. Joihin kaappeihin Marie Kondon suosimat söpöt pahvilootat ovat ihan omiaan, mutta ainakin tällaisen semi-boheemin ihmisen pelastus on Inariat, Elfat ja Orthexit.

 

Mitä ongelmia ja toisaalta oivalluksia olet kohdannut marittamisessa? Mä kerron omat maritus-fanitukseni myöhemmin. Ja puhun vähän myös muista tavarataito-oppaista.

-Karoliina-

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Fisnku
1/1 | 

Varoitus, romaanikommentti :D

Karsimisen ei ole tarkoituskaan olla nopea ja helppo prosessi. Aihealuekarsimisen etu on se, että kun kaikki saman kategorian tavarat kasataan yhteen, näkee kuinka paljon tavaraa oikeasti omistaa. Ainakin itselläni tämä avasi silmät sille, kuinka paljon rompetta on tullut hillottua kaappien perällä ja kuinka paljon saman asian ajavia tavaroita omistan. Tämä on auttanut hirvittävästi oman tavarasuhteen kehittymistä ja sitä, että nykyisin mietin ennen ostamista paljon tarkemmin, tarvitsenko oikeasti uutta. Nautin siitä, että kodista löytyy vain niitä lemppareimpia juttuja, ja osaan ihastella esineen kauneutta tuntematta halua tuoda sitä kotiin, mikäli sille ei ole jo käyttötarvetta ja paikkaa. Aiemmat ”kaappi kerrallaan”-karsimiset eivät ole avanneet silmiä samalla tavalla, kun tavaraa on lähinnä tullut liikuteltua paikasta toiseen.
Toki jos ei ole aikaa ja halua kohdata koko tavarapaljoutta kerralla, voi totta kai järjestellä ja karsia jollain muulla kuin KonMari-metodilla

Alkuinnostuksessa on totta kai usein tullut tehtyä enemmän ja nopeammin, mutta kyseessä ei tosiaan ole mikään pikaopas autuuteen, vaan prosessissa voi mennä aikaa. Itse aloitin marituksen reilu vuosi sitten, ja kävin tavaroita läpi pari kuukautta, kunnes homma jäi tauolle. Alkuvuodesta aloitin uudestaan tavararyhmistä, jotka viimeksi jätin käymättä läpi, ja esimerkiksi paperiroskan kanssa meinasi motivaatio loppua, kun sitä vain riitti ja riitti. Nyt on taas pieni taukokausi, ja enää pari kategoriaa käymättä läpi!

Meillä mies säilyttää vaatteensa edelleen pinossa, itse olen pystyviikannut kestokassikoreihin. Viikkaan vaatteet pystyviikkaustyylillä pyykkikoriin (siis sellainen pieni kanniskeltava, jolla kannan myös likapyykin yläkerrasta alakerran kodinhoitohuoneeseen), josta nostan ne sitten omiin koreihinsa. Sylissä kanniskelu voi tosiaan olla haasteellisempaa, en ole kokeillut kun meillä on tosiaan jo ennen omia pystyrivejäni ollut käytössä tuo kori pyykin kanniskeluun.

Itse olen myös kierrättänyt kaiken pois laittamani. Jos kyse on rikkinäisestä tavarasta niin tietysti kierrätysohjeiden mukaan, muutoin olen myynyt Facebookissa, pihamyyjäisissä ja kirpparilla, lahjoittanut Facebookissa ja hyväntekeväisyyskirppareilla ja osan keittiön tavarasta toin työpaikalle missä oli pulaa astioista.

Säilytyskalusteiden osalta pointti on siinä, että ensin pitäisi saada tavaramäärä kuntoon, ja sitten miettiä miten se säilötään. Jos tavarapaljouden hallitsemiseksi hankitaan aina vain uusia säilytysratkaisuja sen sijaan että mietittäisi onko tavaranpaljoudessa kenties myös sellaista mistä voisi luopua, mennään metsään.

Suosittelen lukemaan kirjat jos metodi lainkaan kiinnostaa, sarjan perusteella tuosta saa melko suppean kuvan.

Itselleni tuo kategoria-ajattelu tosiaan avasi silmät kotona pesivälle tavaramäärälle, ja nykyisin en koe enää samanlaista halua ostaa kuin aiemmin. Näin rahaakin säästyy niihin oikeasti mieluisiin esineisiin joita en ennen olisi raaskinut ostaa hinnan vuoksi. Ajattelu on tosiaan muuttunut täysin ”laatu korvaa määrän” -puolelle, ja ”laatukaan ei merkitse, jos tarvetta ei oikeasti ole”. Iso tavaramäärä sai myös miettimään, kuinka paljon luonnonvaroja turhan sälän haaliminen on kuluttanut, ja sitä myötä olen alkanut lahjoittamaan (sitä turhasta ostelusta säästyvää) rahaa mm. luonnonperintäsäätiölle ja jouluna joulupuukeräys sai meikäläiseltä tuplamäärän paketteja edellisvuosiin verraten.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

// Kaupallinen yhteistyö: Inaria //

P1227206.JPG
P1227206.JPG

P1227208.JPG
P1227208.JPG

P1227232.JPG
P1227232.JPG

P1227238.JPG
P1227238.JPG

P1227239.JPG
P1227239.JPG

P1227244.JPG
P1227244.JPG

P1227246.JPG
P1227246.JPG

P1227209.JPG
P1227209.JPG

P1227212.JPG
P1227212.JPG

P1227215.JPG
P1227215.JPG

P1227220.JPG
P1227220.JPG

P1227229.JPG
P1227229.JPG

P1227225.JPG
P1227225.JPG

 

No niin! Tässä se nyt vihdoin on. Täysin uusittu tyttären huone.

Homma alkoi siis siitä, että A)karsimme kaikki F:n tarpeettomat rojut ja vaatteet, B)annoimme pois huonekalut, joita emme usko enää tarvitsevamme ja C) veimme varastoon Elfan, jota varmasti vielä joskus tarvitsemme.

Samassa yhteydessä suunnittelimme Tampereen Inaria Studion Jaanan kanssa F:lle aivan uudet säilytyskalusteet: säilytyssängyn ja korkean peiliovikaapin, jonka sisään mahtuu niin kirjoituspöytä, osa leluista kuin kaikki ne vaatteetkin, jotka ennen olivat meillä eteisessä säilössä.

Suunnittelutyön jälkeen Jaana lähetti tilauksen Inarian Sastamalan tehtaalle ja siellä valmistettiin meille – 30-vuoden ammattitaidolla – mittatilaushuonekalut, jotka sitten Inarian yhteistyöasentaja kävi erään työ- ja koulupäivän aikana iskemässä kasaan ja seinään. Kun me tultiin kotiin, huone oli kasassa, KAIKKI pahvit ja roskat ja pölyt siivottu. Tätä ennen asentaja oli lähettänyt mulle töihin jopa kuvat valmiista kaapeista. Ei olisi oikeasti voinut helpommin meidän osalta mennä!

F on esitellyt kaikille ”uuden huoneensa”, joka on tietysti vähän hassu nimitys, koska huonehan on periaatteessa ihan se vanha. Mutta ymmärrän kyllä lapsen pointin. Uusilla kalusteilla huoneesta todella tuli aivan uudenlainen. Toimivampi, helpommin siistissä pidettävä ja ennen kaikkea pikkiriikkiseen huoneeseen tuli todellista tilaa ja tilantuntua rutkasti lisää. Itse asiassa lattiapinta-ala kasvoi tasan puolella, joka on aika hurjasti noin pienessä huoneessa. Kaunis ikkunalauta ja patterikin tulevat esille, kun sitä ei peitä tavara ja useat huonekalut.

Mä olin erityisen iloinen siitä, että niin suunnitteluprosessissa kuin toteutuksessakin kaikki meidän kreisimmätkin ideat otetiin huomioon. Vaikka mulle tulikin tunne, että asiat, jotka pyydetiin, ei todellakaan olleet mitään Inarian peruskauraa ja esimerkiksi sängyn suunnittelu ihan jotain muuta, Jaana oli vaan asenteella: Pistettään onnistumaan! Erityisesti mä arvostan sitä, että tämmöisessä uudessakin suunnittelutilanteessa Jaana osasi ottaa huomioon pikkiriikkisetkin yksityiskohdat: Miten sänky kestää ja mitä tukitoimia siihen on rakennettava? Millaisia patjoja on olemassa, miten lapsi pääsee kipuamaan sänkyyn? Miten sängyn reunan ja ikkunalaudan suhde tehdään? Tarvitaanko kaide vai estääkö kaide esimerkiksi jalkojen roikottelun sängyn yli? Kuinka leveäksi sänky tehdään, jotta lapsonen mahtuu siihen hyvin kasvaessaankin? Hän siis huomio ihan kaiken!

Mulla on tuon meidän keittiön osalta – jonne tehtiin lisätilaa siis kesällä 2017 – kokemus myös aika erityyppisestä ”mittatilaussuunnittelusta” toisen firman toimesta. Silloin kaikki extra, jota pyydetiin, oli suunnittelijasta hyvin hankalaa ja lopulta me saatiin samanlainen kaappi, jonka olisi voinut hakea suoraan Ikeasta. Paitsi vaan, että hinta oli neljä kertaa kovempi. Toisin sanoen: Arvostan todella, jos ideoiden eteen nähdään vaivaa ja henkilökohtainen suunnittelu on aidosti henkilökohtaista!

Vaikka mä tiedänkin hyvin, kuinka oikeanlaiset säilytysratkaisut kätkevät sisäänsä hurjan määrän tavaraa pitäen paikat siistimpinä, olin mä kyllä yllättynyt, miten F:n huoneeseen mahtui nyt kaikki sen tavarat ja vaatteet. Ja silti huone näyttää niin paljon selkeämmälle ja tyhjemmälle kuin ennen. Kun mun sisko tuli kylään, hän kysyi ensimmäisenä, minne ne F:n lelut nyt mahtuu, kun huoneeseen tuotiin vielä vaatteetkin. Avasin nuo supersyvät sängynaluslaatikot ja näytin, että täällä ne kuule on.

Vaikka mä en ole mikään peiliovien diggailija, päätettiin valita ne F:n huoneeseen paristakin syystä. Ensinnäkin peilit, varsinkin tuonne kolmeen metriin kohoavat, tuovat huoneeseen illuusion tilasta. Se ei ole tässä pahitteeksi. Toisekseen F harrastaa tanssia ja tähän asti hän on tanssahdellut meidän makuuhuoneen kaapin edessä. Nyt tanssiliikkeet voi mallailla omassa huoneessa. Jos taas miettii asioita pitkällä tähtäimellä, voisin kuvitella, että jossain vaiheessa tulee myös hetki, että lapsonen peilailee peilin edessä ennen kouluun lähtöä. Ja jopa meikkaa ja valitsee vaatteita antaumuksille (apua).

Koko kalustus F:n huoneeseen suunniteltiinkin pitkällä tähtäimellä, eikä vaan tähän hetkeen. Sängyn mitta on 190cm (toisin kuin aikaisemmin muistelin), joten siihen mahtuu pitkään, vaikka senttejä tulisikin lisää. Sänky on rakennettu myös niin, että sen saa mukaan, jos joskus muutetaan. Ja tuonne avonaiseen koloon, jossa nyt on kirjat, voi ostaa myöhemmin samanlaiset vetolaatikot kuin sängyssä muutenkin on, jos uudessa huoneessa niiden aukeamiselle on tilaa.

Peilikaappisysteemiä me sen sijaa tuskin lähdetään koskaan minnekään roudaamaan, mutta sekin on tehty niin, että palvelee käyttäjäänsä pitkään. Päädyimme tekemään Jaanan ehdotuksesta esimerkiksi tuon henkarikaappiosuuden ”aikuisten mitoilla”, jotta ripustimiin voi jatkossa laittaa roikkumaan myös isompia vaatteita. Siksi vaatteiden alla on tässä hetkessä vielä tilaa alusvaate- ja sukkalaatikoille.

Joten. Mitä tähän nyt enää sanoisi? Ehkä sen, että me ollaan tyytyväisiä niin lopputulokseen kuin koko prosessiinkin. Ainoa miinus on tietysti se, mikä usein tämäntyyppisissä projekteissa tuppaa olemaan: Kun yksi paikka loistaa uutuuttaan ja toimivuuttaan, alkaa muut paikat vierellä näyttää repsahtaneille. Arvatkaa, haluaisinko tunkea Inariaa nyt jokaiseen nurkkaan meillä ja ratkaista samalla tila- ja siisteysongelmat yhdellä kertaa.

-Karoliina-

 

 

 

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kaupallinen yhteistyö: Inaria

huone1.jpg
huone1.jpg

huone2.jpg
huone2.jpg

huone3.jpg
huone3.jpg

huone4.jpg
huone4.jpg

F:n huone on ollut meille pienimuotoinen murheenkryyni siitä lähtien, kun me muutimme Tampereelle. Ehkä eniten siksi, että aluksi hyvälle vaikuttaneet ratkaisut – ja periaatteessa paperilla hyvät ratkaisut – eivät sitten toimineetkaan käytännössä. Lue: Lapsen ei-niin-järjestelmällisen elon vuoksi.

Me laitoimme aluksi F:n huoneeseen Ikean sängyn, jatkoimme yhdellä moduulilla jo Hesassa ollutta Elfan työpöytäratkaisu ja läväytimme vanhan Ikean tv-tason leluja varten. Varsinkin Elfa oli varmasti toiminut vähän isommassa huoneessa – kuten meillä Helsingissä oli – mutta aivan minikokoisessa huoneessa tuli heti ongelmia tällaisen avonaisen säilytysratkaisun kanssa.

F:n huoneessa oli siis seuraavat ongelmakohdat:

  • sängyn alle ajatui läjäpäin tavaraa jo siksi, että itse leikkipinta-ala huoneessa oli aivan minimaalinen. Uuden leikin edetessä vanhat vaan tuupattiin syrjään. Totta puhuen pinta-ala lattiassa oli niin pieni, että joskus yksi iso leikki ei edes mahtunut huoneen sisään. Tiedättehän ne LPS-talot ja -autot, jotka ovat jättimäisiä? Sitten kun tavaraa joutui sängyn alle, oli niitä todella vaikea saada sieltä pois, koska A)sänky oli todella matala ja B) sängyn edessä olevan pöydän jalka ja runko estivät osin pääsyn sängyn alle.
  • leikkipinta-alaa oli huoneessa todella vähän. Heti kun lattialle laittoi tavaraa, näytti huone viisi kertaa sotkuisemmalle kuin se oikeasti oli.
  • tällainen nopeasti ”täyttyvä” lattia aiheutti sitten sen, ettei huoneessa ollut kiva leikkiä lattialla lainkaan ja leikit siirtyivät olohuoneeseen.  
  • huone ei myöskään varsinaisesti kannustanut juuri siivoamiseen tai siistinä pitämiseen. Täytyi itsekin todeta, että kurkatessa huoneeseen ei innostanut juuri itsekään siivota, koska se näytti aina niin kaoottiselle, että aloittaminen tuntui mahdottomalle.
  • avonainen Elfa ja koko sen sisältö ikään kuin hyökkäsi päälle aina, kun astui huoneeseen. Tila vaatetangon ja vastaisen seinän (ja oven) välillä kun oli niin pieni.

 

Mietimme kauan, mitä F:n huoneelle voisi tehdä, kunnes mieleeni tuli Inarian kalusteet, joista mulla on ollut aikaisemminkin hyvät kokemukset. Minulla oli jonkinlainen etiäinen siitä, miten Inaria voisi pelastaa meidän pulman, mutta homma selkeni konkreettisesti vasta, kun aloimme suunnitella kokonaan uudenlaista huonetta Tampereen Inarian Jaanan kanssa. Ensin Jaana tuli meille kotiin. Hän otti mittoja ja kuunteli toiveitamme (ja ongelmakohtiamme). Niin osasi tietysti ottaa huomion monen monta sellaista asiaa, jota itse emme olisi edes tajunneet ottaa huomioon noin isoja kalusteita suunnitellessa.

Sen jälkeen me puolestaan vierailimme Tampereen Inaria Studiolla katsomassa livenä kaikkia ovi- ja laatikkoratkaisuja ja näimme, kuinka näytölle alkoi hahmottua F:n huoneen kalusteet. Tämä toimenpide oli todella tärkeä, koska ilman konkreettista näkemistä materiaalivalintoja olisi voinut olla vaikea tehdä. Sen lisäksi oli kiva muokata kaappeja Jaanan avulla tietokoneruudulla niin, että pystyi testaamaan erilaisia vaihtoehtoja. 

Se, missä Inaria mielletään usein ”vain” vaatekaappiratkaisuksi, osoitti suunnittelu sen, että Inarian järjestelmät ja rungot muuntuvat moneen.

Me päädyimme kahteen kalusteeseen:

  • Korkeaan, peililasiseen vaatekaappiin, jonka sisään saa kaikki vaatteet (jotka ovat siis alun perin olleet eteisessä erillisessä kaapissa, koska ne eivät ole mahtuneet F:n huoneeseen), paljon leluja ja kaiken lisäksi myös F:n ”työpöydän” niin, että yksi kaapin hyllyistä toimittaa pöydän virkaa.
  • Toinen kaluste on periaatteessa matala säilytyslaatikosto vetolaatikoilla, mutta sen päälle rakennetaan F:lle sänky. F:n huone on siinä mielessä haastava, että sänky on oikeastaan tilallisesti pakko laittaa huoneen päähän poikittain. Mutta valmista sänkyä sinne on vaikea saada, koska mitta ei ole standardi. Lastensängyt liian lyhyitä ja aikuisten liian pitkiä, koska mitta on sellaiset 175cm. Sängyn alle tehtiin neljä syvää vetolaatikkoa. Tämän lisäksi patteriseinälle avonainen kolo, koska A) siitä ei vaatekaapin vuoksi edes saisi laatikoita auki ja B) koska halutaan, että patterista kiertää ilma ja lämpö huoneeseen ilman tukkeita.

Sellaisilla suunnitelmilla ja aatoksilla suunnitellaan Lastenhuone 2.0!

IMG_20190116_130521.jpg
IMG_20190116_130521.jpg

IMG_20190116_130511.jpg
IMG_20190116_130511.jpg

Tavoite on, että Inarioiden avulla:

  • huoneesta tulee selkeämpi ja helpommin siistinä pidettävä
  • enemmän lattiapinta-alaa
  • vaatteet saa mahtumaan eteisestä F:n omaan huoneeseen
  • huoneen korkeus otetaan käyttöön. Huoneessa ei ole paljon pinta-alaa, mutta korkeutta kuitenkin peräti melkein 3,5 metriä.

-Karoliina-

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Lupasin teille taannoin, että esittelen Tehoneliöt käyttöön! -postaussarjan tiimoilta myös sellaisia vanhoja sisutus- ja säilytysideoita, jotka ovat voineet jäädä unholaan, mutta jotka sopivat sarjan teemaan. Ensimmäinen Throwback Thursdayn sisustuspostaus koskee Inarian vaatekaappeja, jotka asennutimme asuntomme heti muuttokesänä 2013, ja joita ilman emme varmasti näin pienessä asunnossa voisi edes asua.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------

Seitsemän kuukautta täyttä Inaria-rakkautta
arki, Kolmistaan, koti, pieni koti, säilytysratkaisut, sisustaminen, sisustustuotteet
28.1.2014

Heippa!

Muistatte varmaan, kun viime kevään muuttopuuhien aikaan postasin useaankin otteeseen siitä, että kotiimme rantautua Inaria-liukuovikaapit* mittojen mukaan tehtyinä (postauksia aiheesta täällä, täällä ja täällä). Vaikka olimmekin jo ennen muuttoa Eepin kanssa päättäneet, että teemme kotiimme vain fiksuja tilaratkaisuja, emme olisi ehkä silti osanneet  edes toivoa, että muutto sadasta neliöstä reiluun 50 kävisi niin helposti. Ja jopa niin, että säilytystila kasvaisi, kamat löytyisivät helpommin ja edes jonkin sortin järjestys (hei edes joskus?) olisi mahdollista. Mutta niinpä vain se kaikki toteutui. Ja se oli auvo oli oikeasti vain muutaman liukuoven ja hyvän Inaria-henkilökunnan ansiota.

Mehän remontoimme kotimme kesällä niin, että vaatehuoneesta tehtiin Eepin ja minun makuualkovi, ja F sai asunnon ainoan ison makuuhuoneen kokonaan käyttöönsä. Kun sitten vaatehuoneealkovin valtasi sänky, täytyi meidän keksiä, minne asunnon kaikki vaatteet laitettaisiin.

Päädyimme sitten suunnittelemaan F:n makuuhuoneen kahdelle pitkälle seinälle lattiasta lähestulkoon kattoon asti ulottuvat vaatekaapit, ja olohuone sai puolestaan ison tv-tasokaapin, jonka ovien taakse piiloutui tv:n lisäksi myös koko entisen asuntomme työ-, askartelu-, ompelu- ja kirjastohuoneidemme tavarat.

Vaikka muutto pieneen kerrotalokotiin oli osin haaveissani juuri sen takia, että pienet tilat pakottaisivat meidät aidosti pohtimaan tavaroiden tärkeyttä ja nerokkaita tilaratkaisuja (olen sillä tavalla vähän hullu, että rakastan tämmöisiä mahdottomia haasteita), en olisi uskonut, että pari kaappia tekisivät sen, mitä edes kaksi kerrosta ja sata neliötä säilytystilaa eivät Lahden asunnossamme tehneet.

Jotta saatte kokonaiskuvan siitä, mitä Inariamme todella kätkevät sisäänsä, esittelen nyt vaatekaappi-liinavate-sekakaappimme F:n makuuhuoneesta. Olkaarin tv-tason ja F:n oman vaatekaapin näette myös pian :)

EEPIN JA KARKIN KAAPPI (k 2,730m, l 2,370m, s 0,60m)

unnamed
unnamed

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
  • Kaappi on jaettu kahtia, eli molemmat puolet ovat aivan symmetriset (ja koska minun puolellani on pienempi kaaos, se on myös kuvattu tähän)
  • Kaappi pitää sisällään:
  1. 2 x 4 ritiläkoria alusvaatteille, yöpuvuille, sukille, sukkiksille, urheilukamoille, t-paidoille
  2. avonaisen lattiatasoisen kolon x 2, joissa säilytetään mm.lenkkareita, ilmatäytettävää vieraspatjaa ja urheilukasseja
  3. 2 x 5 hyllyä kaikille taiteltaville vaatteille (farkuille, neuleille, kotiasuille), laukuille ja juhlakengille, sekä pöytäliinoille ja koristetyynynpäällisille. Eepillä tässä osastossa on vaatteiden lisäksi vieraspeitot ja tyynyt.
  4. 2 x 1 iso hylly, jonne mahtuu liinavaatteet, pyyhkeet, matkalaukku ja muuta rompetta
  5. 2 x 2 vaatetankoa vaateripustinvaatteille
  6. kaapin päälle suunnittelimme vielä ostavamme jotkin ihanat pahviset tai vaneriset laatikot kaikelle säilytettävälle, muttei juuri ajankohtaiselle, tavaralle. Nyt siellä kuitenkin komeilee nuo aivan kammottavat lootat ja säkit. Muutos siihen pitää tulle PIAN!

Aika paljon kampeta siis yhdessä kaapissa. Vielä kun nuo kaapin yläosat saisi siisteiksi + kaappeihin edes jonkin siisteystason, olisi homma kohdillaan. Mutta toisaalta: Jos blogeilta halutaan autenttisuutta, niin täältä sitä pesee. Aina ei ole niin kauhean siistejä pinoja ;)

On kuitenkin, kaaoksesta huolimatta, aika kiva huomata, että tähän kokonaisuuteen menee koko entisen kotimme kolme vaatekaapillista, yksi lipastollinen ja koko kodinhoitohuoneen hyllyjen tekstiilit.

Mutta yhteenveto: Jumanskega kun on mahtavaa, että on oikeanlaiset säilytystilat kaikille tavaroille ja vaatteille. Suosittelen. Ihan oikeasti, ihmiset! Hermojen kiristely vähenee, kun tämmöinen hävittäjähenkilökin tietää kerrankin, missä tavarat ovat.

-Karkki-

* Inaria-kaapit toteutettu blogiyhteistyöllä
* Kuvat: Inaria & Karkki

------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Että näin. Edelleen olen kauhean tyytyväinen, että kaappeihin satsattiin niin rahaa kuin suunnitteluaikaakin. Muut Inaria-kaappimme ovat F:n vaatekaappi ja tv-taso.

TEHONELIÖVINKKI NUMERO 2 ONKIN: Suunnittele kiinteät kaapit niiden käyttätarkoituksen mukaan. Mieti, mihin kohtaan tarvitaan kiinteitä hyllyjä, mihin vedettäviä laatikkoja ja mihin korkeuteen mahdolliset vaatetangot laitetaan. Hyvin suunniteltu kaappi toimii.

-Karoliina-

 Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Kommentit (7)

Soile
1/7 | 

Mittatilauksena tehdyt säilytyskalusteet ovat kyllä parhaita! Meilläkin on pari liukuovikaapistoa suunnteltu ja toteutettu paikallisen yrityksen kanssa. Ilman niitä tarvitsisimme taatusti suuremman asunnon.

Kiitos ihanasta blogista!

NooraF
2/7 | 

Tuo on kyllä totta, että järkevät säilytyssysteemit (tai -"ratkaisut", niinkun tänä päivänä on muotia sanoa ;) )säästävät neliöitä. Vanhassa 57 neliön asunnossamme kun tuntui olevan paljon enemmän säilytystilaa kun uudessa 63,5 neliössä. Onneksi itsekin tykkään juuri tällaisista "mahdottomista" haasteista. Ja mittatilauskaapistoista :D
Aiheeseen liittyen, oletko tutustunut Marie Kondon kirjaan "Siivouksen elämänmullistava taika"? Suosittelen lämpimästi! Itselläni ainakin on vaatekaappi pysynyt siistinä nyt kuukauden ajan kirjan opeilla ja se on jo paljon se :D

Eedith
3/7 | 

Meillä kävi sinänsä hyvä tuuri, kun huoneemme seinässä oleva kolo oli just eikä melkein Ikean liukuovikaapiston kokoinen. 2,5 metriä pitkä kaapisto vetää sisäänsä aikamoisen määrän tavaraa. Kaapisto on siitä myös tosi kiva, kun se on ikäänkuin upotettuna seinään.

Tuli mieleen, että eikö ole jotenkin hankalaa, kun vaatteet pitää hakea aina F:n huoneesta? Vai valitsetteko aina seuraavan päivän vaatteet esim.illalla valmiiksi? :) Mulla oli itellä lapsena vaatteet viereisessä huoneessa ja tuntui aina niin ankealta hakea sieltä vaatteet :D

6/7 | 

No toki joskus illalla F:n jo nukkuessa, kun haen vaikka pyykkituvasta vaatteet, olisi kätevä, että ne voisi viedä suoraan kaappiin. Mutta muuten ei ole ongelmaa. Katson aina arkena vaatteet etukäteen illalla valmiiksi, joten sen suhteen ei ole ongelmaa.

Kävipä teillä tuuri: Ikean kaapit ovat varmasti myös tosi hyviä. Meillä kun tila piti käyttää maksimaalisesti, oli mittatilaus ainoa ratkaisu!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat