Kirjoitukset avainsanalla vauvavuosi

Mä ajattelin ihan kirjoittaa oman postauksensa koskien viime postauksen alle tulleita kommentteja ja kysymyksiä, niin onpa kaikki sitten samassa paikassa. Isken tuohon kursiiviin kysymyksen tai väitteen ja kerron sitten oman kantani aiheeseen.

”Te laitetta vauvat liian aikaisin iltaunille.” Niin mäkin kuvittelin pitkään ja myöhästettiin tyttöjen nukkumista. Se ei kuitenkaan tuonut MITÄÄN tuloksia aamuun. Paitsi sen, että tytöt heräsi vieläkin väsyneempinä. Ajankohta oli silti sama. Sitten saatiin ohjeet kahdeltakin kouluttautuneelta uniohjaajalta, ja mitä enemmän ollaan itse luettu aiheesta, yöuni-ikkuna 7kk vauvoilla on klo 19 maissa. Toki joissakin perheissä toimii jokin muu systeemi, mutta me koitetaan nyt tätä ohjetta ainakin tovin.

Jos tämä ei toimi (vielä tulokset ei ole päätä huimaavia. Toki herääminen 4.40 on siirtynyt 5.00 tai 5.15), täytyy koittaa jotain muuta. Lapset ovat ihmisiä. Ja kuten tiedetään, samat tipsit ei toimi kaikkiin maailman ihmisiin. Tosin tässä(kin) luotan ensisijaisesti ammattilaisten apuun. Alansa huippuihin.

”Tuon ikäisten vauvojen unen tarve on 12h” Tämähän on kanssa todella yksilöllistä. Me ollaan menty nyt unikoulun aikaan tuolla 10h yöunta (pakosta) ja 3h päiväunta (joka unilta herätellen ohjeiden mukaan)ja se on selvästi Mesille ja Ompulle liian vähän. Myös esikoinen on ollut aina kova nukkumaan, joten varmasti on yksilöllisiä ja geneetteisiä eroja. Täytyy ottaa myös huomioon, että korjatulta iältä meidän pienet ei ole 7,5kk vaan juuri ja juuri puoli vuotta. Tässä vauvavaiheessa viikoillakin on eroa.

”On aivan sama, onko vauvoja yksi, kaksi vai kolme”. Itse en uskaltaisi sanoi näin varmaksi asiaa, koska mulla ei ole kokemusta kuin yksösvauvasta ja kaksosparista. Mutta varmasti on myös teitä, joilla on omat yksöset, kaksoset ja kolmoset. Oma kokemus on kuitenkin se, kun yhden yksikön ja yhden kaksosparin äiti olen. Esim esikoisen kanssa pystyin jatkamaan itse unia aamulla, vaikka hän oli vauvana herännyt, jos otin hänet kainaloon ja hän sai olla siinä turvallisesti, räpeltää mun hiuksia jne. Kahden kanssa tuo ei onnistu. Jos otat heidät yhdelle puolelle sänkyä (ja teet vallin tyynyistä heidän toiselle puolelleen), ovat he jatkuvasti toistensa kimpussa ja päällä ja tunkemassa sormia silmään. Itseni molemmin puolin ei voi ottaa, koska ryömivät sitten ulos sängystä. Myös nukkumaanmenoajat on musta tässä tapauksessa tärkeämpiä. Yhden kanssa voi joustaa, mutta kahden kanssa on mietittävä aina myös sitä toista.

”Vauvat eri huoneisiin, kumpainenkin yhden vanhemman kanssa.” Tämä on vinkki, jota varmasti (kodin tilan puitteissa) testataan akuuttiin tilanteeseen. Tosin pysyvä ratkaisu ei voi olla se, että molemmat vanhemmat herää sekä öisin, että aikaisin aamulla. Tässä on otettava huomioon myös se, että isosisko, joka herää aamuisin kouluun, on saatava mahdollisimman kauaksi vauvoista, jottei myös hän herää yömetelöintiin. Haaste 70 neliössä ja siinä, että olkkarissa ei ole mahdollisuus saada huoneen pimennystä. Se ei tunnu missään nimessä oikealle ratkaisulle, että vauvat erotettaisiin ilman pakkoa toisistaan (esim toinen kotona ja toinen mökillä). Tätä on vaikea selittää, mutta he kuuluvat yhteen. Ovat kerran olleet vuorokauden erillään, kun Omppu oli rs-viruksen vuoksi sairaalassa. Olivat koko ajan vähän hukassa, kun toista ei ollut. Tosin omissa sängyissään he nykyisin nukkuvat hyörinnän ja pyörinnän vuoksi.

”Yö on liian pitkä aika olla syömättä.” Tämä väitehän sotii ihan jo neuvolan ohjeitakin vastaan. Meille ehdotettiin neuvolassa yösyöttöjen lopetusta jo 6kk:n kohdalla. Varmasti, jos vauva saa pelkkää rintaruokaa, voi ollakin. Mutta meillä tytöt vetää kiinteitä hirveää tahtia ja mm. iltapuuropussukat mieheen ja maitoa päälle, joten nälkä ei ole ongelma. Vaan tapa herätä. Viimeisinä aikoina tytöt saatoivat ottaa pari vetoa maitoa ja nukahtaa heti perään. Ts. eivät heränneet maidolle nälkäänsä. Tämä osuus on ekaa yötä lukuun ottamatta mennyt meillä tosi hienosti. Eivät selvästi kaipaile juuri maitoa.

”White noise”. Kyllä. Otettiin heti testiin tänä aamuna. Saattoi toimia ainakin vähän.

”Aikuiset nukkumaan myös aikaisin” Tässä on monta estettä. Ensinnäkin meillä on myös 10-vuotias, joka ei nukahda klo 19. Vaan lähempänä 21-22, joten tuosta seiskalla ei aikuinen noin vaan hilppase unille. Ei sen puoleen. Vaikka olisin nukkunut kuinka vähän, iltavirkkuna iskee virkeys, ja uni ei tule meille aikuisille varmasti koskaan ennen kymppiä. Joku ehdotti, että toinen aikuinen jäisi esikoisen kanssa iltaa viettämään. Se on ihan ok ratkaisu jossakin erikoistapauksessa (vaikka kipeänä), mutta mun mielestä meidän kolmen yhteinen aika on aivan ehdottoman arvokasta. Pienet vie niin paljon huomiota, että on tosi tärkeää erityisesti esikoiselle, että saa olla joskus vanhempien kanssa ihan vain yksin. Me istutaan tosi usein iltaruokapöytään yhdessä vasta pienten tyttöjen mentyä unille, koska silloin saadaan juteltua rauhassa esikoisen kanssa. Tai sitten ollaan kaikki kolme sohvalla kainaloikkain. // Yhtä tärkeää, kun aika F:n kanssa, on A:n ja mun yhteinen aika iltaisin kaksin. Mun mielestä on todella suuri parisuhdeansa, jos ei olla arjessa koskaan kaksin. Koska ainahan löytyy joku syy, miksi pitää mennä aikaisin nukkumaan tai laittaa kaikki muu sen rakkaimman aikuisen edelle. Koska tuleehan näitä: Nyt on unikoulu ja hampaat, kohta on uhmaikä, teini-ikä, työstressi, muuttostressi jne jne. Parisuhde on lasten jälkeen viimeinen asia, josta mä lähtisin säästämään. Varsinkin, kun parisuhdeaika on muutenkin tällaisessa elämäntilanteessa kortilla. Toki ihan konkreettinen unikin on tärkeää, mutta se voima, mitä aviopuolison kanssa vietetystä hetkestä kaksin saa, kantaa pidemmälle, kun tunnin pidemmät unet. Tämä on siis mun kokemus, eikä – taaskaan – varmasti päde kaikille.

”Vauva kaipaa äitiä. Muutkin eläimet nukkuvat pentujensa kanssa.” Vai onko niin, että tämäkin on monessa perheessä tapa? Ja myös äiti kaipaa lasta viereensä? Tunnustan ja tunnistan tämän, koska nukuin käytännössä kuusi ensimmäistä vuotta esikoisen kanssa kylki kyljessä. Ja voin sanoa, että vaikka se oli monin tavoin ihanaa, oli siitä vieroittuminen sellainen souvi, että never again. Ketut ja sudet voivat nukkua minun puolesta vierekkäin, mutta heidän ei tarvitsekaan herätä aamulla kuudelta töihin tai pinnistellä pissahädässä aamuneljästä asti, ettei lapsi herää siihen, että emo tallustelee vessaan. Mutta jos perhepeti toimii teille, se on ihanaa. Itse yritän kyllä välttää sitä viimeiseen asti. Koen, että turvallisesti kiintyneet lapset eivät mene rikki siitä, että nukkuvat omassa sängyssään.

”Miten muun perheen aikataulu sopii siihen, että vauvat menevät unille jo klo 19. Teillä tulee vähintään toisen vanhemman olla kotona vauvojen kanssa.” Tämä oli tosi hauska kysymys, koska tämä on oiva esimerkki siitä, miten meitä perheitä on niin erilaisia. Ehkä, koska esikoisellakin on ollut koko elämän tosi tarkat ja ehkä aika aikaisetkin nukkumaanmenoajat, en ole edes ajatellut tätä ongelmaksi. En näe tilannetta, miksi meidän perheen pitäisi olla ulkona enää 18 jälkeen. Toki meillä molemmilla aikuisilla ja esikoisellakin on (tai siis oli ennen koronaa) iltapainotteisia harrastuksia, mutta silloin toinen vanhempi on kuitenkin kotona. En näe oikein mitään sellaista tilannetta, että pakosta meidän molempien aikuisten olisi oltava ulkona tuon ajan jälkeen. Koska eihän vauvoja voi minnekään illanviettoihin muutenkaan ottaa mukaan. Jos meidän pitää valvoa myöhään – olisi hypoteettisesti esimerkiksi jotkut juhlat – ottaisimme silloin varmasti hoitajan kotiin. Tosin juhlat, jotka jatkuvat yli 18, ovat tuskin muutenkaan vauvoille sopivat. Tosin. Tiedän paljon perheitä, joissa esim suunnistetaan/pelataan golfia/tms koko perheen voimin niin, että vauvakin otetaan ns.harrastukseen mukaan. Tässä tapauksessa tällainen aikataulu olisi varmasti ongelma.

Huh! Olipa siinä vastauksia ja ajatuksia kerrakseen. Toivottavasti muistin vastata kaikkiin.

Tilannekatsaus unikoulun nykyhetkeen: Yösyöttöjä tytöt ei siis enää juuri kaipaa, mutta aikaisin edelleen kukkuvat. Tosin muutamassa ennen hyvin mennessä univaiheesta on tullut takapakkia. Samoin päiväunien jaksottamisessa on se haaste, että tytöt ovat päivin aivan väsyneitä. Ihanan rentouttavaa oli tänään se, kun tytöt olivat tänään kolme tuntia kummeilla hoidossa ja meillä kävi meidän siivooja ekan kerran sitten helmikuun lopun. Miten kepeä olo ja energia uutta yötä varten. Nyt mamma jaksaa taas heräillä.

-Karoliina-

Kuva: Kuva mun kirjasta #vauvavuosi, kirjan kuvitus Sanni Kariniemi

Kommentit (29)

Vierailija
1/29 | 

” Mun mielestä on todella suuri parisuhdeansa, jos ei olla arjessa koskaan kaksin.”

Etkö sä vasta viime vuonna ollut sitä mieltä (kun puolustelit teidän hotelliyötä) että sun on aivan ok mennä 20 maissa nukkumaan eikä yhteistä aikaa iltaisin tarvita? Ja että dinnerit ja hotelliyöt on teidän tapa hoitaa kahdenkeskeinen aika?

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

En ole ollut sitä mieltä koskaan. Loka-marraskuussa oli kuitenkin tällainen pienimuotoinen erikoistilanne, kun oltiin saatu ekaa kertaa elämässämme keskoskaksosvauvat kotiin, joita piti herätellä 3h välein. Mutta ekan kuukauden opettelun jälkeen elämä ei voi olla pelkkää erikoistilaa, olipa kaksoset tai ei.

Olen edelleen kyllä sitä mieltä, että hotelliyöt kaksin on ihania ja monesti niiiin tarpeen. Vaikka nyt voikin illalla nähdä toista edes hetken kauemmin. En usko, että arki ja juhla sulkevat toisiaan pois. Päinvastoin: Tukevat.

Vierailija
2/29 | 

Tsemppiä unikouluun ja aikaisiin aamuihin! Meidän vauvalla piteni aamu-unet kun pimennettiin huonetta entisestään - sälekaihtimet, pimentävä rullaverho ja vielä piemennysverhot. Ei tosin auta siihen, että toinen vauva herättää. Toivottavasti löydätte toimivan ratkaisun 😊

Aikku
3/29 | 

Meillä kolmas lapsi, nyt 9kk, on myös tuollainen aamuheräilijä. Aiemmin heräsi 4-5 aikaan, nyt saatiin lykättyä 5.30-6, kun otettiin kohina käyttöön ja tilkitsin jokaikisen valonsäteen huoneesta pois siten, että se on täysin säkkipimeä öisin. Todella uuvuttavaa jo tämä yhdenkin kanssa taistelu, joten hurjasti tsemppiä kahden pienen kanssa!!

Kevättuuli
4/29 | 

Tulkitsin ehkä aiemman postauksen väärin niin, että kaipailitte vertaistukea tai jopa vinkkejä unikouluun. Mutta teillä tuntuu olevan kaikki asiat mietitty, joten sittenhän kaikki on hyvin ja tuloksia unikoulusta alkaa tulla varmasti pian.
Parisuhdeaikaan kommentoisin sen verran, että en koskaan ajatellut niin, että vauvavuoden univelkojen nukkuminen vaikkapa alkuillasta silloin tälllöin oli pois puolisoltani (tai muilta lapsiltani). Päinvastoin olin parempi vaimo ja äiti, kun sain akuutit
univelat nukuttua tasaisin väliajoin. Ymmärrän täysin tarpeen suojella parisuhdeaikaa tai esikoisen kanssa vietettyä aikaa. En vaan ehkä itse kykenisi samaan ehdottomuuteen. Silloinhan ongelma ei ole väsymys, jos valitsee mieluummin jotain muuta kuin nukkumisen.

Johanna
5/29 | 

Tsemppiä hurjasti unikouluun! Minulla 6,5kk ikäinen poika ja täälläkin päiväunien uudelleen jaksotus käynnissä. Tunnistan niin tuon saman haasteen siitä, että tuntuu että vauva on koko ajan väsynyt ja kiukkuinen, ja kaikki mikä aikaisemmin sujui ei nyt sujukaan... huh mitä hommaa tämä välillä on, mutta huomenna taas uusi päivä ja yritys! 😊

Vierailija
7/29 | 

Tsemppiä ihan hirveästi! Meidän kuopus oli myös pikkuvauvana tuollainen aamuvirkku, pahimmillaan nousin hänen kanssaan neljältä aamulla ylös ja kun hän meni ekoille päikkäreille niin esikoinen heräsi ja itse en tietenkään päässyt päikkäreille. Kokeilimme ties mitä ja joistain jutuista olikin hetkittäin apua, kunnes lapselle tuli uusi kehitysvaihe, hampaita tai mitä nyt milloinkin. Ja taas valvottiin. Esikoinen puolestaan alkoi nukkua jo nelikuisena täysiä öitä melkein kellon ympäri (niitäkin vauvoja oikeasti on!), ilman että teimme asian eteen yhtään mitään. Niin ne vaan on erilaisia.

Vierailija
8/29 | 

”Se ei tunnu missään nimessä oikealle ratkaisulle, että vauvat erotettaisiin ilman pakkoa toisistaan (esim toinen kotona ja toinen mökillä). Tätä on vaikea selittää, mutta he kuuluvat yhteen”
Tästä tuli mieleen, että olisi mielenkiintoista kuulla, kuinka toimitte/ olette ajatelleet toimia niin, että molemmat kaksosista tulevat huomioiduiksi ja kohdelluiksi myös yksilöinä ja saavat aikaa myös yksilöinä, eivät pelkästään puolikkaina jostakin. Tulen suvusta, jossa on paljon kaksosia ja minusta se on ihan normaalia perheissä tapahtuvaa liikehdintää, että välillä vanhemmat ja vauvat/lapset ovat liikkeellä erilaisin kokoonpanoin.
”Täytyy ottaa myös huomioon, että korjatulta iältä meidän pienet ei ole 7,5kk vaan juuri ja juuri puoli vuotta”
Ihan mielenkiinnosta:Käytetäänkö heidän kohdallaan mihin saakka tuota korjattua ikää, kun olen joskus ymmärtänyt, ettei heidän kohdallaan keskosuus ollut kovin merkittävä kun puhutaan raskausviikoista?
Tsemppiä, teillä tuntuu olevan hyvin selvät ja vankat omat sävelet myös unikoulun suhteen, joten toivotaan teille onnistumisia! Valvominen ilman vauvoja on ihanaa ja myös isommille lapsille tärkeää ja tarpeellista, parisuhdeaika on tietenkin tärkeää myös arjessa, vaikka ei se unikaan sille parisuhteelle pahaa tee!

Vierailija
9/29 | 

Hyviä pohdintoja sinulla. Mietin, että uskallanko kysyä, mutta kysynpä kuitenkin. Miksi teillä on lähdetty unikoulumaailmaan ylipäätään mukaan? What is the point? Kaksosesihan ovat vielä hyvin pieniä. Haluatteko todella heidät nukkumaan täysin itsenäisesti koko yöt jo näin pieninä? Mihin teillä on kiire? Ehkä katson maailmaa vähän tai todella eri vinkkelistä, vaikka mm. kaksosten äiti myös itse olenkin.

Vierailija
10/29 | 

Meillä 7kk iässä pidetty unikoulu sai lapsen nukkumaan yöt putkeen, mutta valitettavasti aikaisista aamuheräämisistä tuli uusi normi. Lapsi on nyt 2v ja tänäänkin herätys oli klo 5... Silloin tällöin vahingossa nukkuu lähes klo 7, mutta ilmeisesti on vain aamuvirkku, ja se tuntuu tällaisesta iltoja rakastavasta äidistä suorastaan kidutukselta. Tällä hetkellä odotan vaan sitä hetkeä, että joskus vuosien päästä lapsi osaa vaikka itse aamulla laittaa television päälle ja heräillä itsekseen 😅 En voi kuvitellakaan miltä tuntuisi kahden kanssa. Tsemppiä!

Vierailija
11/29 | 

I feel you so!! Huoh, noita aamiheräämisiä! Meillä on vain yksi lapsi, joka nyt on jo tosin vuoden ikäinen, mutta edelleen on nukkuminen (tai oikeastaan nukahtaminen ja aikainen herääminen) ongelmana. Itseäni harmittaa, että pahimmassa vaiheessa en osannut hakea apua unikonsulteilta ja sinnittelin aivan liian pitkään väsyneenä näillä ihanilla neuvoilla, että "vauvat nyt vaan heräävät aikaisin/monta kertaa yössä" tai että "hyvinhän se jo nukkuu, kun nukkuu yössä x tuntia". Ei paljon auttanut, kun itse oli kuolemanväsynyt. Saimme kuulla noita kaikkia samoja neuvoja kuin tekin, eikä niistä ollut mitään apua, olen täysin samaa mieltä kanssasi. Tiedän, että kaikki tutut ja tuntemattomat tarkoittivat vain hyvää neuvoillaan, mutta itselleni tuli niistä enemmän vain sellainen olo, ettei kukaan täysin ymmärrä tilannettani ja olen aivan hukassa. Nyt olen Sleepyn avulla saanut vähän järkeä nukkumiseen ja tärkeää tukea siihen, että teen asioita oikein. Kovasti tsemppiä teille! Onneksi olette saaneet apua ammattilaisilta :)

Vierailija
12/29 | 

"En näe oikein mitään sellaista tilannetta, että pakosta meidän molempien aikuisten olisi oltava ulkona tuon ajan jälkeen. Koska eihän vauvoja voi minnekään illanviettoihin muutenkaan ottaa mukaan. "

Näin perheet on erilaisia. Meillä kuuden jälkeen ihan normaalisti ulkoillaan, käydään puistoissa, tavataan kavereita. Varsinkin kesällä! Ja vauva mukana tietenkin.

Kaisaliina
14/29 | 

Näin on perheet erilaisia tosiaan 😄. Meilläkin samoin kuten Vierailija 12/12 kertoo, lapset (kaksosvauvatkin) kulkevat iltaisinkin mukana, jos ulkona liikutaan tai esim. käydään ravintolassa syömässä ja toki ystävätapaamisiin ja illanviettoihin kaveriperheiden kanssa voi lapset mukaan ottaa. Näin ainakin meillä normaaliaikana, Korona tosin juuri nyt rajoittaa eikä itsekään ylimääräisiä tapaamisia tehdä. Rohkeasti vaan lapset mukaan 😀. Hyvä tyttökatras teillä, menee varmasti hienosti ja ainakin rauhallisemmin teillä kuin meillä, joilla vain poikia perheessä. Energiaa ja touhua riittää, mutta oppineet pienestä pitäen kuitenkin kaikki erilaisiin tapaamisiin, koko perheen ulkoiluihin, käyttäytymään ravintolassa ja aktiiviseen elämään myös iltaisin. Ihanaa kevättä teille, Koronasta huolimatta!

Vierailija
16/29 | 

"Hyviä pohdintoja sinulla. Mietin, että uskallanko kysyä, mutta kysynpä kuitenkin. Miksi teillä on lähdetty unikoulumaailmaan ylipäätään mukaan? What is the point? Kaksosesihan ovat vielä hyvin pieniä. Haluatteko todella heidät nukkumaan täysin itsenäisesti koko yöt jo näin pieninä? Mihin teillä on kiire? Ehkä katson maailmaa vähän tai todella eri vinkkelistä, vaikka mm. kaksosten äiti myös itse olenkin."

Mä en ainakaan tiedä kovinkaan montaa aikuista, joka haluaisi vapaaehtoisesti herätä neljän viiden aikaan, varsinkaan, jos on valmiiksi univeloissa. Itsenäisen nukahtamisen taito on hieno taito vauvalle, ja helpompi opettaa (pienelle) vauvalle kuin vastahakoiselle isommalle vauvalle tai taaperolle. Lapsikin saa laadukkaampaa unta, kun osaa nukahtaa unisyklien välissä itsenäisesti ilman vanhemman avustusta. Unikoulut eivät automaattisesti tarkoita mitään huudattamista, vaan taitoja voi opetella myös lempeästi.

Mulla on 5kk vauva joka menee klo 19 nukkumaan ja nukkuu sinne seitsemän korville unisyötön voimin. Olen itsekin menevänä ihmisenä miettinyt, että miten toi aikainen nukkumaanmenoaika tulee vaikuttamaan omaan elämään esim kesällä. Nyt korona-aikana sillä ei ole ollut kauheasti väliä. Mut toisaalta tuntuisi vähän oudolta alkaa siirtämään hänelle/vauvoille ylipäätään fysiologista nukkumaanmenoaikaa sen takia, että voisin riekkua hänen kanssaan jossain menoissa (en kyllä tiedä, minne iltamenoihin sitä ylipäätään haluaisi vauvan kanssa mennä). Toki ymmärrän, että perheitä on erilaisia, ja jotkut vauvat voivat mennä nukkumaan myöhempään ja saada silti sen 11-12h yöunta nukutuksi.

Sari35
18/29 | 

Toi illalla johonkin lähteminen tuntuu oudolta näin introvertin näkökulmasta tosiaankin. Mä haluan alkaa rauhoittaa iltaa jo n. klo 17 alkaen. Jos 4 ja 5 vee haluaa vielä kesällä mennä omalle pihalle sen jälkeen, niin sopii klo 18 asti, jolloin tullaan kyllä jo sisälle rauhoittumaan iltapalalle ja iltasatuihin. Mä aina ihmettelen, millaiset iltarutiinit näillä illalla kylillä kukkujilla oikein on? Meillä luetaan iltasatujakin jo minimissä 30 min, yleensä 45 min, ja haluan siihen panostaa ja käyttää aikaa illoista. Meillä ulkoillaan aamusta aikasesta sinne iltapäivään, mutta ei tod mihinkään kylille lähdetä enää noihin aikoihin. Ihan kaikki kolme lasta nukkuu jo klo 20. Meillä ehdottomasti hyvin toiminut näin. Me saadaan myös miehen kanssa useampi tunti yhteistä aikaa iltoihin. Ja näistä rutiineista ei lipsuta, edes kesällä. Muuten on mulla ja lapsilla paljon hankalampaa, kun heille tulee univelkaa, josta tulee kiukkua yms.

Vierailija
19/29 | 

Järkeviä perusteluja sinulla.
Meilläkin on ollut kaikki neljä lasta vauvana ja nyt vähän vanhempanakin kovia nukkumaan. Kaikki on sitä aina hiukan ihmetelleetkin. Esikoinen nukkui kahden viikon ikäisestä yöt syömättä, eli ei kaikki tarvitse yöllä ruokaakaan. Hyvin kasvoi silloin ja nyt hän on 12-vuotias teini.
Nuorimmat 4- ja 6-vuotiaat nukkuvat edelleen päiväkodissa päiväunet, ja joka kerta heidät sieltä herätetään. Kotona posottelevat yöunia 10-11 h. 😄

Halusin vaan tällä omalla esimerkillä kertoa, että näin ne vauvat ja lapset tosissaan kaikki on erilaisia. Toinen jättää päiväunet jo 1-vuotiaana, toinen nauttii niistä vielä 6-vuotiaana.

Hurjasti Tsemppiä ja voimia teille! Omien vaikeiden vaiheiden aikoihin minua on auttanut ajattelu, että ei tämä vaihe loputtomiin kestä. Pakko kohta helpottaa. 😅 Ja ainahan se on jossain vaiheessa helpottanut.

Ok.
20/29 | 

Ah, voi vitsit! En ole ikinä kommentoinut mitään, mutta nyt on pakko. Olen itsekin pienen vauvan äiti ja luen on/off blogeja. Tuntuu, että kaikki äitiyteen liittyvät postaukset ja erityisesti vauvojen elämään, on se sitten unirytmi, ruokailu tai arki kerää kyllä kommentointia ja ihmettelyä. Aina. Eikö enää blogia voi kirjoittaa rauhassa pohdiskellen esim. nyt vauvojen unirytmiä? Ei, selkeästi. Ihmiset jumittuvat kirjoittamaan ja haluamaan selkoa, kuinka parisuhde voi mennä joskus oman lapsen edelle tai miksi vauvat eivät nuku perhepedissä. Huh. Huh.

Kaikkihan tekevät asiat omalla tavallaan. Elämää eletään itselle parhaalla tavalla.

Häiritsee oikeen, kun lukee tällaista. Ehkä ei pitäisi edes katsoa kommentteja, vaan antaa itse bloggarin kukoistaa kirjoituksellaan.

That’s it.

Kahden tytön ja yhden pojan äiti
21/29 | 

Meidän tytöt (nyt 10v, synt 1,6kg painoisina rv 34) heräili ensimmäisen vuoden aina klo5 ja todellakin mitä aikaisemmin laittoi nukkumaan sitä aikaisemmin heräsivät. Klo21-05 oli yöunet ja 1v asti päiväunet 1,5h). Vähä unisia olivat, sitten 1v jäi päiväunet ja nukkuivat 21-06, se tuntui jo myöhään heräämiseltä ;) Lähempänä kouluikää vasta alkoivat nukkua klo7 asti ja nyt osaavat nukkua kuin ”normaalit” ihmiset :D Toki keskosina söivät myös pitkin yötä eikä sille mitään voinut.
Nyt on pikkuveli joka myös aamuvirkku ja herännyt ensimmäiset 4v samalla tavalla kuin siskonsa. Ketään ei ole unikoulutettu, annettu lasten nukkua omaan rytmiinsä ja odotettu ”parempia” aikoja. Liekö vaikuttaa että ovat syntyneet kaikkia kolme aamuyöllä?? Luulen että keskosuus myös jotenkin vaikuttaa vähäunisuuteen??!
Vanhemmat molemmat valitettavan iltavirkkuja. On se unenriisto kamalaa, mutta onneksi väliaikaista ...

N4
22/29 | 

Mielenkiintoista lukea miten teillä tehdään. Meillä 8kk vauva ja yöt menee suht hyvin. Päivällä ei olla saatu vielä mitään rytmiä :D. Kaikenlaista ollaan kokeiltu. Onkohan se vaan niin yksilöllistä että ei välttämättä mitkään kokeilut aina auta. Me ei vaan olla onnistuttu tossa päiväunien rytmityksessä. Eka vauva oli myös aamukukkuja. Onneksi tää toka vauva nukkuu jopa 6 tai 7. Ite oon illan virkku ja aamun torkku ni noi aikaiset aamut on pahinta. Tsemppiä teille.

Vierailija
23/29 | 

Ei varmasti ole parisuhteelle/perheelle ansa, jos toinen vanhempi välillä nukkuu, päinvastoin, mutta varmasti on, jos sitä tapahtuisi joka päivä. Ei maailma näissä(kään) asioissa ole niin mustavalkoinen, että vain ääripäävaihtoehdot on olemassa.

Vierailija
24/29 | 

Itse taas toivoisin, että ihmiset jättäisi mieluummin lapsensa kotiin kuin raahaisivat niitä yliväsyneinä iltamenoihin. Rasittavaa kuunnella sitä kirkumista.

Vierailija
25/29 | 

Tuolla edellä pohdittiin, että miksi lähteä unikouluun, kun vauvat vielä pieniä. Pakko kommentoida, kun asia omalla kohdallakin ajankohtainen. Meillä kolmas lapsi unikoulutettiin hiljattain yösyötöistä. Tätä ennen 8kk vauva popsi päivällä reippaasti maitoa ja kiinteitä, paino nousi hyvin, mutta valitettavasti öisinkin hänelle maistui neljä kertaa maito ja lisäksi heräsi vielä pari muutakin kertaa. Maksimiunipätkä oli kolme tuntia ehkä kerran viikossa, yleensä herättiin 1-2 tunnin välein koko yö. Maitotankkailusta huolimatta yöt olivat vielä varsin lyhyitä. Joku ehkä pärjää katkonaisella vähäisellä yöunella, mutta imettävänä äitinä 1-2 tunnin välein herääminen 8 kk ajan putkeen joka yö alkoi käydä itselleni jo raskaaksi. Eka yö tassuttelua oli raskas, mutta sen jälkeen on mennyt huomattavasti paremmin ja lapsemme on nukkunut jo useita kertoja koko yön heräämättä. Unikoulun aloittaminen oli paras ratkaisu koko perheemme kannalta!

Vierailija
27/29 | 

Oletko kirjoittanut lastenkirjan? Vau! Söpö kuva, tulee ihan Lindgrenin kirjojen kuvitus mieleen. Kerro lisää.

Vierailija
28/29 | 

Veikkaanpa, että vielä vaikeampaa voi olla perheissä, joissa on vauvan lisäksi 1-3 vuotiaita sisaruksia, jotka kaikki pyrkii äidin ja isän viereen ja heräävät aikaisin aamulla. Ja heitä ei voi jättää valvomatta, vaikka vauva/vauvat nukkuisivatkin.

Ihan kokonainen kaksosenakin
31/29 | 

Hyviä ajatuksia nämä unipostaukset, ja näemmä myös herättää ajatuksia lukijoissa! Haluan vain sanoa: minusta on hienoa, että olette sensitiivisiä tyttöjenne suhteen, ettekä keinotekoisesti erota heitä. Itsenäistyminen tapahtuu joka tapauksessa. Täällä kommenteissa kirjoitettiin puolikkaana olemisesta, mutta ehkä se on kuitenkin enemmän yksösten ajatus..Oletan, että kirjoittaja ei ole kaksonen; itse olen, enkä koskaan ole ollut puolikas vaan ihan kokonainen, vaikka kaksossiskoni kanssa olemme tehneet aina kaiken lapsena yhdessä. Meidät laitettiin vanhempiemme tahdosta eri luokille (perusteena itsenäistyminen), ja olen edelleen sitä mieltä, että se oli tarpeetonta ja suorastaan ymmärtämätöntä. Ihanaa, että tunnutte jaksavan luottaa siihen, miltä teistä tuntuu oikealta tehdä, ettekä tee jotain ideologia edellä. Kaikkea hyvää teille!

Vierailija
32/29 | 

" Sari35

Toi illalla johonkin lähteminen tuntuu oudolta näin introvertin näkökulmasta tosiaankin. Mä haluan alkaa rauhoittaa iltaa jo n. klo 17 alkaen. Jos 4 ja 5 vee haluaa vielä kesällä mennä omalle pihalle sen jälkeen, niin sopii klo 18 asti, jolloin tullaan kyllä jo sisälle rauhoittumaan iltapalalle ja iltasatuihin. Mä aina ihmettelen, millaiset iltarutiinit näillä illalla kylillä kukkujilla oikein on? "
Parin vuoden päästä viimeistään sun lapsilla on harrastuksia ja haluavat nähdä kavereita. Kello 17 on aika perinteinen päivälliskellonaika jonka jälkeen on täysin normaalia ja varmaan toivottavaakin että lapset ulkoilee jne. Yleensähän tuohon ikään tullaan vasta töistä kotiin eikä suinkaan aleta valmistautumaan nukkumaan.

Vierailija
33/29 | 

"Toi illalla johonkin lähteminen tuntuu oudolta näin introvertin näkökulmasta tosiaankin. Mä haluan alkaa rauhoittaa iltaa jo n. klo 17 alkaen. Jos 4 ja 5 vee haluaa vielä kesällä mennä omalle pihalle sen jälkeen, niin sopii klo 18 asti, jolloin tullaan kyllä jo sisälle rauhoittumaan iltapalalle ja iltasatuihin. Mä aina ihmettelen, millaiset iltarutiinit näillä illalla kylillä kukkujilla oikein on?"

Ihan siis tokaluokkalaisen harrastukset loppuvat 18 aikoihin eikä se minusta ole mitään "kylillä kukkumista". Samoin pihalla tehdään kaikenlaista, varsinkin kesällä, lenkitetään koiria ja mitä kaikkea. Ja meillä mies pääsee töistä kotiin 16:30 jälkeen, ei siinä kuuden maissa vielä aleta iltapalalle, kun syödään päivällinen yhdessä, joko ennen tai jälkeen treenihommien. Ja millaiset iltarutiinit, no, ihan iltapala ja hammaspesut ja iltasadut meilläkin luetaan. Ei tosin 45min kuin aniharvoin. :) Mutta siis en kyllä suostu ajattelemaan että olisimme jotain iltamenoissa riekkujia tai kylillä kukkujia vaikka lapset meneekin nukkumaan yhdeksän maissa. Ja kesällä kun täällä 300 kilometriä napapiirin yläpuolella aurinko paistaa yötä päivää ja ollaan lomalla niin ei todellakaan olla kukaan nukkumassa ennen kymmentä. Ihmiset ja perheet eläköön kukin oman rytminsä mukaan, puhutaanhan toisista nätisti :)

RoosaK
34/29 | 

Muakin naurattaa, näin toisena introverttinä, että "iltaa" pitäis rauhoittaa jo viideltä. Silloinhan alkaa ilta, ja vanhemmat tulevat töistä. Vauvan pitäminen mukana ei liene kukkumista, vaan varmaan moni tarkoitti että vauva nukahtaa vieraisilla sänkyynsä/kärryyn ja siirretään siitä unille. Nyt esim meillä taaperon kanssa tullaan kotiin ja nukahtaa 20.30 mennessä, mutta jos ollaan vaikka 19.30 asti pihalla/kaverilla niin niinä päivinä otetaan iltarutiinit sitten lyhyemmän kaavan kautta. Meidän lapsille on aivan normaalia ja toivottua nähdä ystäväperheitä, sukulaisia ja naapuruston kavereita myös arkena piknikillä, pulkkamäessä tai jonkun luona leikkimässä ja syömässä.

Elämä on mun mielestä liian lyhyt siihen, että suurin osa viikosta pitäisi kököttää kotosalla ja sitten kasata viikonloppuihin ja lomiin ohjelmaa. Kun lasten hoitopäivät ovat paineettomia ja melko lyhyitä, säännöllisiä harrastuksia ei haalita juurikaan jos tuntuvat kuormittavalta aikataulutukselta, niin on mukavasti aikaa spontaanille elolle. Lapsia ei ainakaan meillä tarvitse tällaisten normipäivien jälkeen mitenkään erikseen "rauhoittaa" iltaisin, kuten Sari kirjoittaa. Toisenlainen iltaohjelma ei sulje pois rutiineita, mutta miksi sitä iltaruokaa ei voisi syödä kaveriperheen kanssa, kaikkihan syövät aika samaan aikaan ja mukava olla yhdessä. Siinä saavat myös vanhemmat vaihtaa kuulumisia ja olla toistensa tukiverkkoina lapsiarjessa. 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kaupallinen yhteistyö: Pampers

Tässä sitä nyt ollaan. Poikkeustilassa, joka kestää kuitenkin niin kauan, että elämään on yritettävä saada tälläkin tavalla jotkut rutiinit. Tapa elää ”normaalisti”, vaikkei tilanne tietysti normaali olekaan.

Mä olen näiden viikkojen aikana huomannut sen, että toisaalta rutiinit, toisaalta pieni asioissa fuskaaminen auttaa. Tarkoitan tällä sitä, että kun pitää päivärytmin melko normaalina, ei elämä mene aivan kaaokseksi. Siksipä meillä noudatetaan – jo tietysti lastenkin vuoksi – ihan normaaleja ruoka- ja nukkumaanmenoaikoja. Ja päivän muihin menoihin ja puuhiin ollaan sitten vaan keksitty uudet aikataulut, jotta jokaisella on mahdollisuus tehdä omat tärkeät puuhat ja työnsä.

Fuskaamisella tarkoitan sitä, että koska elämä on erikoista, ei nyt kaiken tarvitsekaan mennä aivan ohjekirjan mukaan. Siksi meillä on herkuteltu muulloinkin kuin herkkupäivänä, pidennetty ruutuaikoja ja annettu kodin välillä räjähtää.

Rentous ja asioiden tekeminen toisin onkin ollut yksi näiden viikkojen tärkein ja mukavin oppi. Arjen helpottaminen ja mukavaksi tekeminen. Tässä muutama vauvaperhetipsi. Saa käyttää, muttei oo pakko hei.

  • Tee elämästä oman elämäsi Kokkisota. Älä manaa sitä, ettei kaapissa ole tarvittavia aineita, äläkä lähde turhaan kauppaan. Kokkaa juuri siitä, mitä kaapissa on. Myös siellä kuiva-ainekaapin perukoilla.
  • Hoida vauva(t) tv:n ääressä. Jotenkin paljon mukavampi tehdä vaipanvaihtopuuhat lemppariohjelmaa katsellessa (okei, kuunnellessa) kuin vaipanvaihtopöydällä taas sadannetta kertaa. Pampers Premium Protection -housuvaipat on tähän hommaan kuin tehty. Sen kun vaan sujauttaa vaipat vauvojen jalkaan ja pois ottaessa repäisee pois. Sohvavaipanvaihto (toim.huom: pissavaipoilla) on parasta, koska ei tarvitse ottaa kiemurtelevaa vauvaa kiinni. Teippivaippojen laitto on yllättävän haastavaa, kun edessä on kaksi kääntyilevää ja vääntyilevää tahtoneitiä.
  • Tee joka päivälle jokin pieni mieleinen tavoite. Itselleni tässä ajassa vaikeinta on ollut se, ettei ole juuri mitään kohokohtia, mitä odottaa. Siksipä ollaan yritetty keksiä joka päivälle jokin pieni asia, vaikka illallisen teko, hyvän elokuvan katsominen tai retki lähimetsään, joka voi olla päivän pieni, iso kohokohta.
  • Keskity uneen. Hieman ehkä hassu vinkki kaksosvauvojen äidiltä, mutta totta se on. Kun unta tulee tarpeeksi, pinna on pidempi ja mieli pysyy valoisampana. Joka näissä olosuhteissa on erityisen tärkeää! Meidän tytöt ei ole nykyisin niin hyvä nukkumaan kuin ennen, mutta ollaan tehty kaikki sen eteen, ettei ole ainakaan meistä aikuisista kiinni, ettei tässä talossa nukuttaisi tarpeeksi. Tytöt ovat nukkuneet jo viikkoja öisinkin vaunukopissaan. Siinä he eivät pääse pyörimään ja ryömimään, joten uni on rauhallisempaa. Ennen heidät löysi aina peppipitkätossuina jalat pääpuolelta ja vieläpä mahalleen kääntyneinä. Myös maitovehkeet tuodaan yöksi valmiiksi jo makkariin, ettei niiden hakuun ja lämmittelyyn mene aikaa. Siinä odotellessa kun tytöt usein heräävät liikaa. Meille on ollut myös tosi tärkeä valita oikeanlainen vaippa öiksi. Tytöt nimittäin heräävät yöllä liikaa, jos heille alkaa vaihtaa vaippaa. Varmasti riisuttaessa tulee kylmä ja siksi he virkoavat. Toisaalta liian pissaiselle tuntuva vaippa herättää myös vauvan aamuyöstä. Siksi Pampers Premium Protection toimii loistavasti myös yöllä pehmeän materiaalinsa ja loistavan imukykynsä vuoksi. Vaippojen micro pearls  -materiaali kun pitää vaipan kuivan tuntuisena ja ylitsevuotamattomana (onko tämä edes sana) koko yön ajan.
  • Keksi erilaisia skype-treffejä. Monessa firmassa järjestetään after workejä skypessä ja meillä pidetään isovanhempiin ja muuhun sukuun yhteys videopuheluilla. Sen lisäksi on A on alkanut tehdä minitreenejä siskonsa ja tämän miehen kanssa yhdessä videopuhelun avulla.
  • Täytä vauvakirjaa. Kerrankin tähän on aikaa! Ja tuleepahan reaaliaikaista tarinaa ajasta, jota harva vauva saa kokea. Nyt on myös oiva aika tehdä kuvakirjat valmiiksi.
  • Oikaise puhdistuspyyhkeillä. Meillä käytetään vauvanpepuille tarkoitettuja Pampers puhdistuspyyhkeitä vaippapuuhien lisäksi moneen muuhun hommaan. Ne ovat oiva apu myös aikuisten käsien pyyhkimiseen silloin, kun vettä ei ole lähettyvillä ja niillä putsataan myös soseiden syönnin jälkeen Mesin ja Ompun kasvot, kaulapoimut ja kädet (koska totta kai kädet täytyy tunkea syödessä suuhun). Niin ja toki Pampers puhdistuspyyhkeet toimivat vauvan pesuun myös kauttaaltaan. Meillä ainakin tytöt pestään useammin päivässä liinoilla kuin ihan juoksevan veden alla.

 

Miten teillä on helpotettu arkea näissä olosuhteissa? Onko tullut uusia oivalluksia elämästä tai jostakin tuotteista/palveluista?

-Karoliina-

 

Kommentit (11)

Saaarma
1/11 | 

Olen kotona lasten kanssa, 1v. Ja 2v. Kyllähän tässä kaipailee kerhoja ja muiden aikuisten seuraa päivisin. Mutta toisaalta, meillä ei ole nyt kiire minnekkään. Vaikka ollaan lähdössä ”vain” kerhoon tai treffaamaan kavereita, sen kiireen saa helposti Lähtötilanteess. Kaikki tuo on nyt pois ja se tekee aamut rennommaksi. Myös viikonloput tuntuu pidemmältä, kun ei tarvitse ja voi lähteä juuri minnekkään. Pakkohan tässä on etsiä niitä positiivisia asioita. Moni asia ahdistaakin tässä poikkeustilassa, mutta eikö tästä selvitä:)
Herkuttelu on lähtenyt totaalisesti lapasesta meillä vanhemmilla, mutta minkäs teet😂

Vierailija
2/11 | 

Ton herkuttelun allekirjoitan kyllä ihan täysin😂
Ei ole tarkoitus kritisoida ja meilläkin noi kosteuspyyhkeet on erityisesti autoreissuilla ihan korvaamattomia, mutta päivittäin käytettynä laajoilla ihoalueilla niistä päätyy aikamoinen määrä kemikaaleja vauvojen iholle ja sieltä elimistöön. Meillä kotona on aina käden ulottuvilla kasa perus keittiöpyyhkeitä ja muita vanhoja räsyjä ja pyyhkeitä, jotka sitten pyykkään pyykin mukana just tohon käyttöön.

Äitipuolitoista
4/11 | 

Musta tuntuu että kun on 3 alle kouluikäistä ja hoitolapsi ja teinit, ei tämä poikkeusaika silti lisää lainkaan aikaa tehdä kuvakirjoja tms. Itse asiassa lapsetonta aikaa on vähemmän kun ei voi laittaa isovanhemmille yökylään eikä viedä kahta lasta kerhoon. Mutta perheaikaa on toki enemmän, kun teinien ohjatut harrastukset on etänä ja mieskin etätyössä kotona. Ja se on kyllä ihanaa! Ruokaa pitää tehdä vaan koko ajan.

Vierailija
7/11 | 

Tarhaan nyt näihin vaippoihin. Ollaan hiljalleen siirtymässä kestovaippoihin, mutta vielä yöllä kertakäyttövaipat käytössä. Kahtena aamuna herätty sänky märkänä ja alkaa huumori loppua. Taidan seuraavaan kauppatilaukseen laittaa Pampersseja kun kerta toimivat noin hyvin. Sitä vain mietin miten Pampers vastaa näihin ympäristö kysymyksiin? Yksi lapsi tuottaa vaippaikänsä aikana valtavan kasan vaippoja ja aikamoisen kuorman kaatopaikkajätettä. Pampers vaipoissa ei taida olla mitään luontomerkkiä tms.?

Vierailija
8/11 | 

Kiva julkaisu, samaa mieltä, ruokaa siitä mitä kaapista löytyy ja hyvää tulee.🙂Minäkin pidän päivän kohokohta-ajattelusta, katsoa tosiaan vaikka hyvä elokuva illalla, kuunnella musiikkia Youtube sta ja kutoa villasukkaa. Näillä mennään! Kiitos sopivan tavallisesta blogista!

Vierailija
9/11 | 

Vapaus tehdä miten haluaa, minusta blogi ei pohja arvostelulle. Voi vain lukea ja thats it.

Vierailija
12/11 | 

"Tuo kuulostaa kummalta, että joka päivä pitäisi olla jokin kohokohta, jota odottaa. Elämä itsessään on kohokohtaa. Opi nauttimaan arjesta ja tylsyydestä! Silloin olet aina onnellinen."

HÖPÖ HÖPÖ. Ei kukaan voi olla aina onnellinen, inhimillisyyteen kuuluu kaikkien olojen ja tunteiden kirjo. Ja on persoonallisuus- ja temperamenttikysymys pystyykö nauttimaan tylsyydestä - toiset nauttivat toiminnasta! Jokainen ihminen odottaa aina jotain (kohokohtaa), ja se on hyvä, silloin elää elämää eteenpäin ja toteuttaa unelmiaan. Odotuksen kohde voi olla tässä päivässä tai seuraavassa kuussa tai viiden vuoden päässä. Jos et odota elämältä tai tulevaisuudelta mitään, niin ei se ole onnellisuutta, se on masennuksen oire!

Sipuli
13/11 | 

Onko pampers poistanut jo hajusteen housuvaipoistaan? 4kk sitten testasin meidän vauvalle, vaipat istuivat paremmin kuin monet muut merkit mutta haju oli todella epämiellyttävä.

Vierailija
14/11 | 

Meillä kaikki lapset ovat oppineet konttaamaan ja seisomaan 5-6 kk ikäisinä. Ovat olleet kovin vilkkaita liikkumaan jo pienestä pitäen.
Meillä hoitopöytää on käytetty vain alkuun esikoisella. Sen jälkeen se koettiin turhaksi, eikä nuoremmilla käytetty lainkaan.
Housuvaippoihin en ole oppinut koskaan. Töissä päiväkodissa tulee vaihdettua paljon teippivaippoja
- ne ovat päiväkodissa ehdottomasti toivotumpi vaihtoehto kuin housuvaipat -
enkä vielä ole löytänyt lasta, jolle ne olisi vaikeita ja mahdottomia laittaa päälle.

Kotona olemmekin käyttäneet niitä toisia, itse tehtyjä vaippoja.

Vierailija
15/11 | 

Onnellinen voi olla juuri siitä tavallisesta arjesta, jolloin ei tapahdu mitään pahaa, kukaan ei sairasta, on vaan tavallista arkea. Tylsääkö, ei,  vaan arkea. Sen sietäminen tekee onnelliseksi, joka päivä. Seitsemänkymmenen vuoden kokemuksella puhun tästä.

Vierailija
16/11 | 

Itselläni on lähes saman ikäiset kaksostytöt, kuin teillä, joten voin samaistua moneen kokemaanne asiaan :)
Tässä julkaisussa eniten mua kiinnostaisi tietää lisää miten otatte vauvojen maitokamat jo valmiiksi esille? Täällä juodaan tuutia ja joka kerta menee tovi aikaa kun käy keittiössä hakemassa maidon jääkaapista ja lämmittää sen. Mutta kun ei sitä maitoa lämpimänä kovin kauaa viitsi säilyttää, en itsekään joisi tunteja pöydällä seissyttä maitoa. Niin millaista maitoa/mitä konstia teillä käytettään siihen että maito on valmiina makkarissa odottamassa?

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Välillä se iskee puseroon. Pelko. Hiippailee yön pitkinä tunteina, eikä meinaa lähteä, ennen kuin aurinko nousee aamulla. Varsinkin, jos alan lukea kännykästä uutisia syöttäessäni tyttöjä kello 1.30, voin sanoa, että virhe on jo tapahtunut-

Välillä pelko tuntuu stressinä. Päänsärkynä ja levottomuutena kropassa. Lamaannuttavan tunteena, ettei osaisi tai jaksaisi tehdä mitään.

Toisaalta tämä on ollut omalla tavallaan myös ihanaa aikaa. Päivät on olleet valoisia. Täynnä metsäretkiä, lenkkejä ja yhdessä vietettyjä köllöttelyjä. En muista, milloin olisin ehtinyt jutella näin paljon A:n kanssa. Enkä toisaalta viettää kiireetöntä aikaa perheenä. Nyt kun ei ole harrastuksia, kauppareissuja eikä mitään, minne pitäisi mennä.

Ollaan valvottu miehen kanssa iltaisin myöhään, kun aamulla ja päivällä on voinut ottaa univajetta takaisin toisen nukkuessa tirsoja sillä välin, kun toinen on paimentanut lapsia. Ollaan kokkailtu ja leivottu. Tehty suunnitelmia tulevan varalle ja siivottu varastoa. Katsottu tooooooodella monta dokkaria.

Mesi ja Omppu ovat tehneet öistä mielenkiintoisia. Kun samoissa tytöissä jyllää rokotuksesta tullut levottomuus, hampaiden tulokiukku ja halu kääntyä mahalleen KOKO AJAN (MYÖS YÖLLÄ UNISSAAN!), ei öistä puutu äksöniä. Onneksi meillä on testissä nyt Sleepyn pehmeä unikoulu (neuvontapuhelut saatu) ja olo on toiveikas. 

Pienet syövät nykyisin soseita kovalla innolla ja yrittävät päästä eteenpäin. Omppu osaa jo liikkua 360 astetta vatsansa ympäri ja Mesillä on erikoinen tapa liikkua selällään maaten. 

Yksi pahe mulle on nyt syntynyt tämän koronan aikana: Nettishoppailuhimo! Toisaalta kotimaisia merkkejä täytyykin näinä aikoina tukea ja olen tehnyt hyviä, tarpeellisia ostoja, niin ruuan kuin vaatteidenkin suhteen tamperelaisista ja kotimaisista liikkeistä. Toisaalta olen kyllä viettänyt AIVAN liian pitkiä aikoja jossakin Lindexin alen alessa miettimässä, olisiko uudella tyylikkäällä minulla (ei tällä rähjäisellä kotihiirellä) värikäs vaatekaappi täynnä boheemeja koruja. Jotain todellisuuden pakoa tämäkin varmasti.

Sellaista. Nyt mä isken taas Katsomosta Kotoisat pyörimään ja alan tonkia samalla varastolaatikkoja. Huvinsa kullakin. Mutta kun karanteenit on ohi, voin sanoa, että Radiokirppikselle tulee sellainen määrä tavaraa ja vaatetta, että huhhuh. Mullahan jäi pöytä kesken tämän härdellin pyörityksissä, joten siellä sitten taas jatketaan, kun on turvallista kirppistellä.

Joten. Mitä sulle kuuluu? Mulle kuuluu hyvää. 

-Karoliina-

 

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 | 

Aika kurjat fiilikset. Yksinasuvalle tämä on aika vaikeaa aikaa kun ei ole ketään, kenen kanssa jakaa tätä eristäytymistä. Lisäkurjuuden tuo se, että rakas  kumppani asuu Uudenmaan sisällä ja nyt on raja suljettu ja ties koska aukeaa :-(

Vierailija
2/7 | 

Ihana postaus, kiitos. ❤️
Meillekin kuuluu hyvää. Olemme terveinä kotona.
Kerrankin on aikaa tehdä kotihommia.
Pesin juuri parvekelasit ja ikkunat 😍. Ihanan kirkasta ja sit päiväunet 😊☺️😊

S.K
3/7 | 

Otan tämän tilaisuutena olla poikani 12v kanssa 24/7 😍 Enemmän olen myös seurannut nyt koulua, opettanut vastaamaan kattavammin tehtäviin. Meillä on kaikki hyvin ja kotona mukavaa. Monella lapsella, aikuisella tai perheellä ei varmasti ole, heitä ajattelen ja pohdin voisinko jotain tehdä...En ole keksinyt mitään muuta kuin lahjoittamisen?!

Vierailija
4/7 | 

Onkohan rikollista poiketa näin paljon aiheesta, mutta tykkäättekö avohyllyisestä tv-tasosta vai onko tilapäinen ratkaisu? Mä oon niin epäjärjestelmällinen, että tuollainen hylly olisi mah-do-ton. Ikuisuusprojekti on käydä läpi ja siistiä kaikki lipastot, kaapit ja laatikot, mutta koska se vie sen ikuisuuden, niin kaikki on somasti piilossa satunnaista inspiraatiota venaamassa :D

sairaanhoitaja
5/7 | 

Ymmärrän hyvin ihmisten pelon tunteet. Silti tuntuu välillä pahalta ja oikein huonoina hetkinä vähän epäreilultakin etten itse voi vain jäädä kotiin oman pelkoni ja huoleni kanssa. En voi jäädä etätöihin, tai auttamaan lapsia kotikoulun kanssa, kokkailla ruokaa perheelle, leipoa ja siivota kaappeja ym. Mun on mentävä töihin, sinne etulinjaan, samoin puolisoni. Jäisin mielelläni kotiin turvaan perheeni kanssa, enkä varmasti välittäisi tylsyydestä tai tilanteen haastavuudesta. Me menemme töihin, vaikka me tai läheisemme kuuluisimme riskiryhmään. Vaikka lapset tarvitsisivat apua ja tukea kotona. Vaikka arjen asioiden hoitaminen vaatii tehokkuutta ja mielikuvitusta myös vapaa-ajalla. Vaikka autamme koulunkäynnissä, kokkaamme, siivoamme, käymme kaupassa ym. silloin kun meidän pitäisi levätä ja kerätä voimia. Vaikka meitä pelottaa, saammeko me tai läheisemme taudin työmme vuoksi.
Siltikin haluan auttaa muita ihmisiä ja tehdä osuuteni, jotta tästä kriisistä selvittäisiin. Tunteilleen ei kuitenkaan voi mitään ja minäkin valvon öitäni huolissani, vaikka fyysisen väsymyksen luulisi nukuttuvan hyvinkin sikeästi.
Tarkoitukseni ei ole vähätellä kenenkään pelkoa tai huolta, eikä turhautumistakaan. Halusin tällä kirjoituksella vain tuoda esille niitä tuntemuksia mitä käsitellään niissä kodeissa, joissa ei voi valita jäädä kotiin.

Bettina
7/7 | 

Hei, tämän ei ole tarkoitus olla arvosteleva kysymys, sillä itse nyt pohdin ”kuumeisesti” veisinkö pian 5kk tyttösemme neuvolaan saamaan rokotukset vai siirtäisinkö rokotukset keväämmälle. Haluaisin vain siis ajatuksenvaihtoa harkitsitteko neuvolaan menoa nyt virusaikaan, vai oliko teille kenties itsestäänselvyys hakea rokotukset ajallaan?

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

Jep. En olisi missään nimessä halunnut mennä ja kerroinkin instassa, että ahdisti mennä terveyskeskukseen tässä tilanteessa. Mutta koska halutaan ehdottomasti rokottaa lapset ohjelman mukaan, terkka suositteli, että mentäisiin nyt, koska tilanne saattaa vaan pahentua tulevina viikkoina.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Aloitin kolme päivää sitten korona-kotoiluun liittyvän ”päiväkirjan”. Ja nyt, päivän kolme kohdalla, päätin tunnustaa, että se oli virhe. Tuolloinhan kouluja ei oltu vielä suljettu ja meidän tilanne tuntui vähän erilaiselle kuin monen naapurin. Siksi koin, että tilanteessa voisi olla myös jotain spesiaalia jaettavaa. Sitten tilanteet etenivät valtakunnan tasolla nopeasti (onneksi!!), ja nyt moni muukin kotoilee/on karanteenissa. Ollaan siis samassa jamassa kuin kaikki muutkin, enkä koe kovinkaan mielekkääksi kirjoittaa (tai varsinkaan teidän lukea) pelkästään juttuja siitä, kuinka kotikoulua tehdään tai kuinka etätöiden järjestämisessä on haasteensa. Koska hei: Teillä on varmaan siellä ihan samanlainen meno.

Tokihan tätä asiaa ei voi olla teksteissä liippaamatta, mutta jos en nyt kuitenkaan kirjoittaisi kuukautta vain ja ainoastaan sisällöllä ”leivoin ja käytiin kärrylenkillä”. Ja vaikka tavallaan janoankin kaikkea korona-aiheista infoa, olen huomannut, että haluan lukea, kirjoittaa, nähdä ja puhua muistakin aiheista. Vai oletteko samalla linjalla?

Mä ryvin yllättävän synkissä fiiliksissä alkuviikon. Kaikki tämä korona-homma tuntui niin pelottavalle ja absurdille. Eilen illalla, kun päätä jomotti ja olo oli kärttyinen, päätin, että nyt saa loppua tämä synkistely. Tilanne on edelleen haastava. Tauti leviää. Talous on kuralla. Joka päivä joutuu tekemään päätöksiä siitä, missä liikkuu ja ketä näkee. Töiden teko ryystää ja etäkouluilu ei ole loistavasta opesta (siis siitä oikeasta, joka lähettää ohjeet) huolimatta mutkatonta. Silti moni asia on hyvin ja kevät etenee. Ei auta, vaikka kuinka kulkee kurtut otsalla. (Vaikka sekin välillä on aivan ok ja luonnollista!)

Okei. Eli näissä aatoksissa täällä. Mikä fiilis siellä? Mistä olisi kiva lukea?

-Karoliina- http://nooranappila.fiNäppilä

Kommentit (15)

Vierailija
1/15 | 

Kaikesta tavallisesta, niin kuin ennenkin, jos sellaista, on enää olemassa?! Samanlaisia fiiliksiä täällä myös, vähän epätodelliselta tuntuu.

Vierailija
2/15 | 

Kirjoitat mistä haluat sillä hetkellä. Kyllä vauva-arki kiinnostaa ja mitä koululaiselle kuuluu ja parisuhteelle. Ei sen tarvi olla mitään sen erikoisempaa. Ja vauvoista vois olla enemmän kuvia. Arvostan teidän päätöstä olla näyttämättä kasvoja, mutta ite aattelen että muutuvat kasvaessaan niin paljon että ehtis myöhemminkin alkaa yksityisyyttä suojata. Oon seurannut ihan alusta ja oli kiva katella F:n kasvamista. No tyydyn tähän. Kaikkea hyvää!

Vierailija
3/15 | 

Jatkan vielä. Musta tää päiväkirja ei oo ollenkaan huono idea. Ei tämmöstä aikaa toivottavasti tuu ihan pian ja monet samassa tilanteessa olevat saa vertaistukea täältä.

Kata79
4/15 | 

Kaksosista, heidän luonteenpiirteistään, eroista, samankaltaisuuksista. Ulkoisesti & sisäisesti.

Vierailija
5/15 | 

Ootko ehtinyt lukea/kuunnella mitään lähikuukausina? Kiinnostaisi nimittäin sun kirjasuositukset! 😊

Vierailija
6/15 | 

Siitä, miten näyttää raikkaalta ja hyvältä kotona 😍👍 mikroasioista, joihin itse voi vaikuttaa joka päivä ja jotka piristää tunnelmaa. Hyvä ruoka, viini, kivat vaatteet, kaunis koti, uusi huulipuna, jne ❤️

Kettu84
7/15 | 

Mulla on sellanen tunne, että tämän tilanteen keskellä ihmiset kaipaa isoa annosta tavallisuutta. Sitä tuttua, tavallista arkea, sen pieniä ja isoja juttuja. Kuten vaikka juttuja siitä miten lapsilla (kaikilla kolmella) menee. Miten pienimmät kasvaa ja kehittyy. Onko tapahtunut jotain erityisen kivaa, löytynyt uusi kiva ulkoilureitti tai sellasta normaalia.

Tottakai koronan aiheuttaman eristyksenkin kokeminen kiinnostaa, mutta ei ehkä ihan niin usein. Vaikka kerran viikossa, että tämä viikko on mennyt näin, ja sitten muihin aiheisiin?

Vierailija
8/15 | 

Mä kans pyysin jo instassa kirjasuosituksia ja pyydän toistamiseen! Mitä oot kuunnellut vaunulenkeillä? Mulla menee se 7-8 äänikirjaa kuukaudessa ja olisin todella uusien vinkkien tarpeessa :)

Lund
9/15 | 

Hei! Et mielestäni tehnyt virhettä. Kirjoitan Ruotsista ja olen opettaja ja koulut on täällä edelleen auki, joten meidän elo on aika erilaista kuin teidän. Mielenkiintoista! Ensin meilläkin peruttiin harkat mutta nyt onneksi poikien jalkkisharkat ulkona alkaa ja tapaan kavereita ihan normaalisti. Vielä en ainakaan pelkää. Tsemppiä sinne kotoiluun, ehkä se on meilläkin edessä. 

Vierailija
11/15 | 

Voisit kirjoittaa kotikoulusta ja muusta teidän kotoilusta vaikka viikottain, miten lähtee rutiinit sujumaan, kyllästyttääkö teitä ja koululaista, mitä olette keksineet piristykseksi jne. Vaikka monilla on sama tilanne nyt, silti keinot siitä selviämiseen on erit ja tämä tilanne on niin poikkeuksellinen, että tuskin tulee ihan heti uudestaan, toivottavasti.

Muuten riittää ihan tavalliset jutut perheestä, parisuhteesta, vauva-arjesta. Kiitos <3

Vierailija
12/15 | 

55-vuotiaastakin on kiva lukea näitä sinun juttujasi. Omat lapset ovat jo pitkälti yli 20-v., mutta mukava muistella samalla aikaa, kun olivat tuossa iässä kuin teidän lapset. Kaikki kiinnostaa, lapset, muoti, etäelämä, sisustus, vaatteet, meikit liikunta jne.

Mummu seiskyt vee
13/15 | 

Kaikki, mikä liittyy vauvoihin on huippu ihanaa ja kiinnostavaa. Se aika on niin lyhyt, eikä siitä ehdi kukaan kunnolla nauttia, mutta nyt, vuosien jälkeen, ihana palata muistoihin, ihana katsella kuvia ja lukea kuulumisia.

Äitiyhtälö
14/15 | 

Mä tein saman päätöksen, aloitin koronapäivitykset ja päiväkirjan. Pari päivää myöhemmin totesin, että aivan typerä idea. Muutenkin elämä pyörii nyt koronan ympärillä, joten en halua heittää enempää vettä siihen myllyyn. Onneksi virheistä oppii. ;)

Vierailija
15/15 | 

Itselläni on tilanne, jossa sairaus on rajannut elämäni kotikortteliin jo useamman vuoden ajan. Vaikka olen nuori, en ole suinkaan ainoa. Kerrostalosta eivät töihin kiireisinä lähde aamuisin aina muutkaan.
Senioriväestössäkin on paljon heitä, joilla jalat ei kanna vaikka pää pelaa. Heidän on liian usein jäätävä kotiin ja tehtävä oma päivänsä sinne. Myös silloin, kun ei ole koronaa.

Moni pienen lapsen vanhempi jää aamuisin myös kotiin. Ei ehkä asuta julkisen liikenteen äärellä tai kaupungin keskustassa tai omisteta toista autoa. Vaikka yksi olo ilman aikuista seuraa on paikoin hyvin puuduttavaa ja raskasta, se on arkinen valinta tosi monelle. Eittämättä palkitsevakin, suurelta osin.

Työttömyys ei ole valinta sekään, mutta jättää sivuun ja kotiin. Se vaikuttaa talouteen, eikä rahaa ”mennä tekemään jotain” ehkä yksinkertaisesti vain ole. Monelle työttömälle teattereiden, elokuvien, konserttien tai kauppakeskusten välttely on ihan arkea ja taloudellinen pakko.

Tästä näkökulmasta on ollut mielenkiintoista seurata yleistä äimistelyä kotona olemisesta. Ensimmäiset lehtiotsikot ”Näin pidät pääsi kasassa kotona” -tyyliin lähinnä huvittivat. Kyse on kuitenkin muutamasta viikosta, korkeintaan kuukaudesta. Moni syöpäsairas tai heidän läheinen välttelee kontakteja viikosta toiseen silloinkin, kun koko muu maa ja maailma porskuttaa normaaliin tahtiinsa.

Tästä äkkipysähdyksestä olisi hyvä tietysti pyrkiä myös jotain oppimaan. Vaikka sen, ettei aina ole pakko lähteä. Tai haalia ja harrastaa. Tavata ja tarvita tavaraa.
Meidän lapset voi kamalan hyvin, kun saavat olla kotona pienissä ympyröissä vaan. Olla yhdessä ja vailla aikatauluja.
Voisiko jotain tästä kaikesta jättää pysyvästi käytäntöön?

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2020
2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat