Kirjoitukset avainsanalla polttarit

// *merkittyjen yritysten kanssa sovittu bloginäkyvyydestä palvelua vastaan // 

P7074166.JPG
P7074166.JPG

P7074172_LI.jpg
P7074172_LI.jpg

P7074186.JPG
P7074186.JPG

P7074188.JPG
P7074188.JPG

P7074199.JPG
P7074199.JPG

P7074213.JPG
P7074213.JPG

P7074234.JPG
P7074234.JPG

P7074247.JPG
P7074247.JPG

P7074263.JPG
P7074263.JPG

P7074276.JPG
P7074276.JPG

P7074277.JPG
P7074277.JPG

P7074280.JPG
P7074280.JPG

P7074298.JPG
P7074298.JPG

P7074299.JPG
P7074299.JPG

P7074308.JPG
P7074308.JPG

P7074310.JPG
P7074310.JPG

P7074316.JPG
P7074316.JPG

P7074327.JPG
P7074327.JPG

P7074329.JPG
P7074329.JPG

P7074338.JPG
P7074338.JPG

P7074341.JPG
P7074341.JPG

P7074385.JPG
P7074385.JPG

P7074345.JPG
P7074345.JPG

 

P7074374.JPG
P7074374.JPG

Kuten eilen kirjoitin (ja viikonloppuna Insta Storiesista huomasitte), vietettiin lauantaina siskoni Harry Potter -teemaisia polttareita. Kuten joskus olen kertonut, menemme kaikki meidän perheen tyttäret naimisiin yhden vuoden (- yhden päivän) sisällä. Siksipä nämä olivat se trilogian loppuhuipennus, polttarit 3/3.

Hipun polttareiden teema oli aika helppo keksiä, koska fantasia on ollut aina se Hipun oma juttu. Toki esimerkiksi Taru Sormusten herrasta olisi käynyt, mutta päädymme aika helpolla pähkäilyllä silti HP-polttareihin.

Teema sinänsä oli vähän haastava minulle, koska en pidä fantasiasta sitten yhtään. Toisin sanoen opettelu Hirnyrkkien, lajitteluhattujen, Hagridin, eri tupien ja huispauksen maailmaan oli melkoinen. Onneksi Auroora-siskoni oli perillä aiheessa, samoin monet polttarivieraat, joten pystyin esittämään tyhmät kysymykseni kerta toisensa jälkeen.

Hipun päivä alkoi lauantaina klo 9.30, kun ”Hagrid” kolkutteli Hipun ja tämän tulevan miehen ovelle. Mukana Hagridillä oli mikäpä muukaan, kuin kutsu opiskelemaan Tylypahkaan. Kirje oli muokattu oikeasta Tylypahkan kutsukirjeestä niin, että se toimi samalla polttarikassin pakkaamisohjeena. Mukana Hagridillä oli Harry Potter -asu, joka Hipun piti pukea.

Hagrid oli aivan elementissään ja näimme polttariporukalla mm. Hipun miehen kuvaaman videon, jossa Hagrid kertoo, että ”juna ei odota”. Lisämomenttina aamun teki se, että Hipu oli juuri menossa pyyhe päällä suihkuun, kun Hagrid saapui paikalle.

Hipulla oli aikaa pakata ja valmistautua 45 minuuttia, jonka jälkeen Hagrid vei Hipun raiteelle 9 ¾ (eli neitosen lähibussipysäkille). Siitä alkoi matka, jonka aikana Hipu kulki Kelmien kartan mukaan päivän löytäen ystäviään eri tuvista, tuhoten Hirnyrkkejä ja opiskellen moni Tylypahkan oppiaineita.

Ensimmäinen pysäkkiä Harry Potterilla oli aamuinen Ale Pupi, jonka vessaan johdatti vinkki murjottavasta myrtistä. Tällä kerta kertaa vessasta löytyi kuitenkin me kaasot, Luihusten jengi, eli minä ja siskoni Auroora.  Karttaa kulkien löytyi kaikki muutkin tuvat ja ystävät. Kierreltiin Laukontori, Koskari ja lopulta päädytiin Ratinan portaille. Sopivissa väleissä tuhottiin Hirnyrkkejä mitä erikoisemmin tavoin ja loitsuin. Matkalla – tietysti – piti myös huispata.

Ensimmäinen Tylypahkan oppitunti oli mikäpä muukaan kuin taikajuomien valmistus. Luokkahuoneena toimi Periscope*. Olimme olleet Periscopessa koko meidän jättiperheen kanssa A:n ja minun häiden jälkeisenä päivänä lounaalla, ja olin silloin jo kiinnittänyt hyvän ruuan lisäksi huomiota henkilökunnan ystävällisyyteen ja tilannetajuun (mm. lattialla makaavien kiukuttelevien lasten kanssa). Mutta tämä kerta oli kyllä silti aika huikea kokemus!

Baarimikko (vai mikähän on oikea, virallinen termi?) oli opetellut Harry Potter -teeman niin hyvin, että täytyy myöntää, että itse jo tipahdin aivan kärryiltä. Mutta HC-fanit, kuten siskoni, olivat aivan halitoissaan. Sisko sai tehdä baarimikon ohjeistuksella lemmenjuomaa ja samalla baarimikko kertoili ummet ja lammet siitä, mikä tarina drinkin taustalla oli ja mitä etanaliemiä ja muita taikajuoma-aineksia juomaan laitettiin. Baarimikko oli rakentanut siis koko drinkkistoorin Harry Potter -tarinan ympärille!

Taikajuomakoulun ja nautittujen drinkkien jälkeen söimme Periscopessa vielä lounaan. Minulla itselläni ei ole mitkään erityisen hyvät fibat kauppakeskusravintoloista, vaikka esimerkiksi Kampista tuli avauduttuaan ihan ”vakavasti otettava ruokapaikka”. Mutta silti on myönnettävä, että Periscopesta minä pidän. Ehkä eniten siksi, että sen unohtaa olevan kauppakeskuksen yläkerrassa. Ja vaikka Ratina onkin minusta tosi mukava paikka, en varsinaisesti halua syödä ja nauttia viintä kauppakeskuksessa. Periscopen maisemat, henkilökunta ja ihana kattoterassi ovat kuitenkin asioita, joita olen kaivannut Tampereelle. Ja josta olen hirveän iloinen! (Suosittelen muuten sisäfilettä ja lehtikaalisipsejä näin kolme kertaa Periscopessa eri annoksen syöneenä).

Persicopen jälkeen lähdimme patikoimaan kohti H23:sta. Morsian oli joskus aikanaan toivonut, että haluaisi opetella omissa polttareissaan polttariseurueen kanssa Backstreet`s Back -biisiin tanssiin. Ja jos morsian jotain toivoo, täytyy toive tietysti toteuttaa.

Hipun kaveri oli veivannut Bäkkäreitten musavideota läpi kerta toisensa jälkeen ja toden totta tehnyt autenttisen Bäkkäri-koreografian. Jota oli superhauska tanssia, mutta joka oli näin 15 vuotta tanssista taukoa pitäneelle naiselle hirmuisen vaikea. Tästä huolimatta meillä oli hurjan hauskaa! Ja tarkoituksena on, että esittäisimme tämän tanssin häissä koko köörillä. Täytynee hieman ehkä treenailla vielä ennen h-hetkeä.

Tanssitreenien jälkeen oli vuorossa karaokea. Tämäkin oli Hipun toive, koska hän rakastaa laulamista. Huitaisimme taksilla Ruby &Fellasiin*, Hipun yhteen kantakaraokepaikkaan. Meille oli varattu karaokekoppi ja yllätykseksemme myös paikan omavalmisteiset spesiaalishotit. Tanner vaan tömisi kun vedettii Spaissareita, Kaija Koota ja Toton Africa. Mitäpä muutakaan?

Jatkoa polttarikertomukseen tulee lisää tällä viikolla, mutta on pakko mennä nukkumaan. Vaikka eilen sanoin, että unet kutsuvat, todellisuudessa saimme A:n kanssa itsemme olohuoneesta unille vasta puoli yhden aikaan yöllä. Hieman kostautui aamulla! Varsinkin, kun pieni, ihana yökyläläinen herätti hieman aikaisemmin kuin tuo tuleva tokaluokkalainen.

Mutta lisää polttareista myöhemmin tällä viikolla!

-Karoliina-

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

P5053492.JPG
P5053492.JPG

P5053495.JPG
P5053495.JPG

P5053504.JPG
P5053504.JPG

P5053514.JPG
P5053514.JPG

P5053515.JPG
P5053515.JPG

P5053526.JPG
P5053526.JPG

P5053532.JPG
P5053532.JPG

No nyt on luultavasti juhlittu tulevaa avioitumista jo sen verran, että luulisi olevan kemuttelut  tältä erää tässä. Kuten Insta Storisia seuranneet tietävätkin, viettelin minä polttareitani vielä toistamiseen viikonloppuna, kun kälyni vei minut yllärimatkalle Tukholmaan.

En todellakaan osannut odottaa mitään tuplapolttarikeissiä – edellisissäkin oli jo toipumista – mutta niinpä vaan kännykkääni kilahti viikko sitten lentoliput ja edellinen viikonloppu tulikin vietettyä sitten aurinkoisessa Stokiksessa.

Matkasimme Ruotsiin perjantai-iltapäivänä lentäen ja tulimme takaisin sunnuntai-iltana. Matka oli meidän kahden yhteinen reissu täynnä höpöttelyä, kaupungilla kiertelyä, hyvää ruokaa ja skumppaa. Kälyni oli varannut meille ihanan hotellin ja hyviä ruokapaikkoja. Oli niin mukava nauttia kiireettömyydestä ja rennosta olosta!

Kaiken lisäksi Tukholma helli meitä aivan mielettömällä säällä. Siellä oli jo aivan kesä (joka taidettiin tuoda mukanamme myös Suomeen).

Hyvästä reissusta kertoo muuten aina myös se, ettei kuvia ehdi edes ottaa. Siksi vain muutama otos.

Kiitos mieleenpainuvasta, ihanasta reissusta, H!

-Karoliina-

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

IMG-20180415-WA0010.jpg
IMG-20180415-WA0010.jpg

IMG-20180416-WA0027.jpg
IMG-20180416-WA0027.jpg

IMG-20180416-WA0026.jpg
IMG-20180416-WA0026.jpg

IMG-20180416-WA0011.jpg
IMG-20180416-WA0011.jpg

IMG-20180416-WA0012.jpg
IMG-20180416-WA0012.jpg

IMG-20180416-WA0013.jpg
IMG-20180416-WA0013.jpg

IMG-20180416-WA0017.jpg
IMG-20180416-WA0017.jpg

IMG-20180416-WA0018.jpg
IMG-20180416-WA0018.jpg

IMG-20180416-WA0019.jpg
IMG-20180416-WA0019.jpg

IMG-20180416-WA0007.jpg
IMG-20180416-WA0007.jpg

Kirjoitin männäviikolla jo kaksi postausta minun ihan huikean ihanista polttareistani. Täällä kerroin, kuinka karmivasti kaikki alkoi, ja täällä taas siitä, mitä sitten tapahtui.

Nyt on vuorossa polttaripostausten viimeinen osanen, eli se, jossa ammuskellaan ja nukutaan kaksikerroksisessa sviitissä. (Eivät liity yhteen).

Kun heräsin polttareideni toiseen päivään, kello oli kuusi lauantaiaamuna. Ja minulla oli aivan jäätävä migreeni. Pääkipu oli nostellut jo vähän päätään perjantaina, mutta nyt kipu oli aivan karmea. Koska en löytänyt mistään silmälasejani, en nähnyt etsiä myöskään lääkettä. Oli pakko herättää sohvalla nukkunut Anne-ystäväni ja pyytää tältä Buranaa. Vetäisin pari tablettia buranaa, mutta kipu vain jäi. Tiesin, että jos meinaan selvitä päivästä, täytyy ottaa Panacodia, jotta kipu menisi ohi. Ja menihän se, tai ainakin lieveni. Olin valmis uuteen päivään.

Puimme yllemme toistamiseen salapoliisivaatteet suuntasimme Tampere-sakilla juna-asemalle. Osa Tampereen porukasta jäi Manseen jo tässä vaiheessa, mutta toisaalta Helsingissä liittyi joukkoomme uusia polttarinaisia. Tai siis polttarieläimiä: Mukaan remmiin tarttui muun muassa Susikoira Roi ja poliisikoira Rex.

Kummastelin koko polttariaamun ajan, miksi en saanut ottaa annostakaan alkoholia. Mutta sain vain vastauksen, että edessä olisi jokin aktiviteetti, jossa ei saisi olla alkoholia veressä. Voitte vaan kuvitella, millainen ajatusleikki päässäni alkoi pyöriä? Benji-hyppy, carting? Mitä ihmettä?

Joka tapauksessa emme jumittuneet tähän aiheeseen, vaan polttaripäivä eteni arvoitusten kanssa. Ensimmäisen salapoliisivihjeen antoi minulle junan konduktööri (hieman hämmentävää) ja erilaisten vihjeiden ja tehtävien avulla tuli sitten suunnistettua suuri osa päivästä pitkin Helsinkiä ja Komisario Palmu -leffojen tärkeitä paikkoja. Käytiin muun muassa Tähtitorninmäellä ja Bruno Rygseckin talolla.

Oli niin ihanaa, miten kaasot oli ottanut minun omat lempparipaikkani muutenkin huomioon. Ruokailimme Sandrossa ja illan bilehilevaatteet käytiin hakemassa Ivana Helsingiltä, mistäs muualtakaan. Oli ihan huikeaa, miten kaasot oli onnistunut junailemaan tämänkin asian minun selän takana. Olin nimittäin lähetellyt ivanalaisten viestiä kevätvaatejutuista pari viikkoa aikaisemmin. Oli ollut tarkoitus, että minulle tulee muutamat vaatteet postissa, mutta sitten Ivana olikin alkanut jarrutella hommaa. Sanottiin, että joku oli lomilla, postitus onnistui vasta vähän myöhemmin ja sitä rataa.Mutta katin kontit! Ei siellä kukaan ollut lomalla, vaan Ivanan ihmiset ja siskoni olivat järkänneet minulle vaateyllärin juuri polttareihini, joten siksi ”posti oli tökkinyt”.

Ivanalla käynnin jälkeen sain vielä tehdä yhden arvoituksen Kallion pubeissa, jonka jälkeen pääsimme päivän kohokohtaan. Nimittäin ampumaradalle, koska täytyyhän jokaisen itseään kunnioittavan komisarion osata ampua. Ja vitsi se olikin hauskaa! Vaikka aseen pitely ja lipastaminen (onkohan oikea termi?) jännittivätkin aluksi, oli koko homma niin kivaa. Kilpailuhenki nousi, aseet paukkuivat ja lopuksi tarkistettiin aina tulokset taulusta. Todellinen kohokohta, jonka vuoksi skumpan poksauttamista todella kannatti lykätä.

Loppuilta menikin sitten saunoessa, kilistellessä, höpistessä ja lopulta baarissa. Ja kun ilta kääntyi yöhön, kömmittiin me siskojeni kanssa niin mahtavaan sviittiin, etten ollut koskaan edes nähnyt sellaista. He olivat nimittäin varanneet meille huoneen Radisson Blu Plazasta. Eikä ihan minkä tahansa huoneen, vaan kaksikerroksisen lukaalin, jossa on saunat, näköalat ja kristallikruunut. Oli kyllä aivan käsittämättömän hulppea hotellikokemus.

Aamulla syötiin hotelliaamiainen, köllittiin vielä hetki huoneessa ja suunnattiin takaisin kotiin Tampereelle. Miten ihanat, ikimuistoiset ja huikeat polttarit.

-Karoliina-

Kuvat: Auroora Ala-Hiiro

Kommentit (17)

Minni123
1/17 | 

Huh ja vau! Upeat polttarit, itse asiassa niin hienot, monipuoliset ja vaivalla valmistellut, etten ole koskaan kuullut kenellekään järjestettävän moisia! Siskosi ja ystäväsi ovat todella halunneet järjestää ikimuistoisen polttariviikonlopun! Usein kuulee/näkee, kuinka toista kertaa naimisiinmennessä pidetään sovitusti matalampaa profiilia, mutta hienoa että otetaan halutessa ilo irti yhtälailla, eikä toinen ja yhtä todellinen onni jää tietyllä tavoin ensimmäisen liiton/alun varjoon. :) T. Minni

Karoliina Sallinen

Burana kai ei ole vaarallista (tosin ei suositeltavakaan), mutta Panacod ehdoton nou-nou!

soffffe
4/17 | 

Hauskoja polttaripostauksia, vaikuttaa olleen ihana viikonloppu.
Täytyisi olla kuitenkin ehdottoman selvää, että kipulääkkeiden ja alkoholin samanaikaista käyttöä on vältettävä. Panacodia ainakin, osa sallitaan pakkausselosteen mukaan. Mutta; maksan terveydelle ja toiminnalle ne ovat haitaksi.

Wirsu
5/17 | 

Alkoholi ja lääkkeet ovat tietysti nou nou,mutta, jos skumppa poksautetaan vasta illalla ja panacodia käsittääkseni otettu jo aamulla,niin tuskin tästä mitään kamalaa tapahtuu..(ja blogin kirjoittaja ilmeisesti myös hengissä).

Vierailija
6/17 | 

Myös tuo ammunta kolmiolääkkeen vaikutuksen alaisena vaikuttaa kyseenalaiselta...

Vierailija

Voi hyvänen aika tätä "huolenpitoa"... ei kai siellä nyt sikinsokin ampua roiskita vaan hyvinkin kurinalaisesti ohjaajan valvonnassa!

Karoliina Sallinen

Totta! Onneksi aamukuuden ja iltakuuden välissä ehtii kovempikin lääke laantua :)

Vierailija
7/17 | 

Opioidit (joihin Panacodin sisältämä kodeiini lukeutuu) eivät helpota migreeniin vaan itse asiassa saattavat jopa pahentaa sitä. Suosittelen hakeutumaan omalääkärillesi oikean migreenilääkkeen, kuten sumatriptaanin, harkintaan sen sijaan että käytät euforisoivia kipulääkkeitä joilla ei ole ko vaivaan vastetta.

t. lääkisopiskelija

Karoliina Sallinen

Arvostan mielipidettäsi, mutta kuten ehkä lääkisopiskelijana tiedät, kaikki "varmat" lääkkeet ei tehoa kaikille. Mä olen sairastanut 2007 aivokalvontulehdukseen, jonka seurauksena olen syönyt mm 2010 asti kahta eri migreeninestolääkettä päällekkäin + testannut kaikki migreenilääkkeet sumutteisiin asti. Jostain syystä mulle paras kombo normimigreeniin ( ei sairaalahoito vaativaan) on ollut ibuprofeiini+panacod -yhdistelmä.

Vierailija

No mutta hyvä muistutus mulle asiasta! Anteeksi turhasta pätemisestä, vedin vähän mutkat suoriksi.
t. samainen lääkisopiskelija

Vierailija

Sumatriptaanikaan ei sovi läheskään kaikille - itse olen saanut siitä erittäin voimakkaat sivuoireet joten se on ehdottomasti kielletty.
Itse olen sitä mieltä että jos mm. Panacod auttaa niin miksei sillä sitten hoidettaisi. Eri asia tietysti on jos migreeni on esim. Viikottaista. Mutta eiköhän lääkitys ole asia jonka voi jättää ihan ihmisen ja hänen lääkärinsä keskinäiseen harkintaan vaikka alan asiantuntija kommentoija onkin :)

Ll
8/17 | 

Aivan mielettömät polttarit! Vitsi, jopa pieni kateus iski, kun tekstistä välittyi se kuinka paljon polttareihisi on panostettu jotta niistä tulisi ihanat juuri sinulle! Tässä omiani odotellessa toivon että saan itsekin kokea jotain samantapaista, ja uskon kyllä että saankin:)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

P4130786.JPG
P4130786.JPG

P4130789.JPG
P4130789.JPG

P4130790.JPG
P4130790.JPG

t:

P4130797.JPG
P4130797.JPG

P4130802.JPG
P4130802.JPG

P4130804.JPG
P4130804.JPG

P4130805.JPG
P4130805.JPG

P4130809.JPG
P4130809.JPG

P4130810.JPG
P4130810.JPG

P4130811.JPG
P4130811.JPG

P4130813.JPG
P4130813.JPG

P4130817.JPG
P4130817.JPG

P4130823.JPG
P4130823.JPG

P4130837.JPG
P4130837.JPG

P4130841.JPG
P4130841.JPG

P4130844.JPG
P4130844.JPG

Maanantaina kirjoitin, kuinka minua jymäytettiin polttariyllätykselläni niin isosti, että meinasin saada sydänhalvauksen. Tarinan tästä polttarien alusta ja vaanivasta stalkkerista voi lukea täältä. Mutta nyt siis jatkoa jymäytykselle.

Kun olin saanut ääninauhasta ohjeet marssia suorintatietä kotiini, pakkasin äkkiä tavarani töistä, jätin kokouksen kesken ja pyyhälsin naama aivan punaisena kohti kotia. Olo oli aivan epäuskoinen. Olin niin vahvasti muka-tiennyt oman polttariviikonloppuni, että oli melkein mahdoton uskoa, että ne olisivatkin juuri nyt.

Avasin kodin oven ja revin jo eteisessä auki sen paketin, jonka stalkkeri oli tuonut, mutta joka nauhassa käskettiin avata vasta kotona. Paketista paljastui salapoliisitakki, viikset, sikari, knalli ja lappu, jossa luki:  #vodkaakirjailijasallinen ja #hiljaistenseiväshyppääjienkerho. Kyseessähän oli siis Komisario Palmu -polttarit! Olen ollut aina jäätävä Komisario Palmu -fani, joten polttarin teema oli valittu minulle aivan nappiin. Oikein hykerrytti se, kuinka tytöt olivat valinneet juuri sellaisen teeman, joka oli niin minua ja ehkä jopa sellaista ”salaista minua”, jota harva ehkä tiesikään minusta.

(Tähän väliin on pakko kertoa sekin, että olen niin suuri Palmu-fani, että molemmissa kirjoissani esiintyvä kissa, Usvan ja Juhan katti Neiti Amalia Rygseckhän on saanut nimensä Komisario Palmun erehdys -elokuvan henkilöhahmon mukaan).

Salapoliisivaatteiden lisäksi paketistani paljastui qr-koodi, jota en kyllä osannut itse avata, mutta jonka työpaikan pojat etänä avasivat minulle. Tämän linkin takaa löytyi kirje, jossa minun käskettiin pakata pikaisesti listan mukaiset vaatteet ja saapua klo 15 ”sinulle tuttuun olohuoneeseen osoitteeseen Hämeenkatu 26”. Kyseessähän oli entinen Living Room, nykyinen Kulma26, joka toden totta on minulle tuttu olohuone.

Niinpä vetelin hiki hatussa kaikki kamat F:n Minni Hiiri -matkalaukkuun (omani olin lainannut A:lle Berliiniin), puin Palmu-asun ylleni ja suuntasin taksille Kulma26:n. Siellä minua odotti jo aikamoinen sakki ihania, rakkaita salapoliiseja. Minkä vaivan tytöt olivatkaan nähneet asujensa suhteen! Oli Basil Hiiri, Austin Powers, Sherlock Holmes ja vaikka kuinka moni muu. Kaiken kukkuraksi pääsimme syömään ja kilistelemään aivan kaikessa rauhassa. Kulma26 nimittäin avasi ovensa uudistuksen ja uuden nimensä kanssa vasta iltapäivällä, joten me saimme olla ravintolan aivan ensimmäiset asiakkaat.

Syönnin, kuoharin ja rupattelun lomassa esittelin kaikki vieraat toisilleen. Oli ihana kertoa sille sekalaiselle seurakunnalle, josta harva tunsi toisiaan, kuka kukin oli. Niin ja mitkä muistot ja ajat yhdistivät meitä. Joukossahan oli niin ihan viime vuosina ystävikseni tupsahtaneita ihania naisia kuin ihan sieltä ala-asteajoiltakin mukana pyörineitä naisia.

Tämän kaksituntisen jälkeen suuntasimme Mysteeri-huoneeseen. En ole koskaan pelannut mitään pakohuonepeliä, mutta tykkäsin pakohuoneesta ihan hurjasti. Tarkempi kuvaus meidän jengin hieman hilkulle menneestä ratkaisusta löytyy muuten Nooran blogista. Sen voin kuitenkin sanoa, että illan hokemaksi muodostui lausumani: ”mä en ikinä pääsisi täältä yksin ulos!”. Voi siis sanoa, että kyllä meidän pelastuminen huoneesta oli aivan muiden kuin minun ansioitani.

Perjantai-ilta menikin sitten pakohuoneen jälkeen leppoisissa tunnelmissa. Suuntasimme siskoni ja tämän miehen kotiin toiselle puolelle kaupunkia koko polttarisakille. Söimme mieletöntä herkkuruokaa, rupattelimme ja nauroimme. Tämän illan viimeinen salapoliisitehtäväni oli ratkoa se, minkä biisin kukakin vieras oli valinnut minulle. Joukkoon mahtui niin love metallia, jääkiekon maalilaulu kuin Maija Mehiläinenkin. Näistä arvauksista syntyi taas uutta kertomusta ja ihania muistoja, jossa sai käydä läpi jotain tärkeitä hetkiä minun ja kulloisenkin vieraan historiasta.

Kun ilta alkoi kääntyä yöhön, osa polttarikansasta lähti kotiinsa unille, osa jäi siskolleni yöksi. Minäkin kömmin kirjaimelliseen siskonpetiin ja heräsin vasta lauantaiaamuna kuudelta. Julmettuun migreeniin!

Oli tarkoitus iskeä nämä polttarit nyt tällä postauksella jo pakettiin, mutta näköjään vielä riittää asiaa yhteen postaukseen. On jotenkin ihana purkaa viikonlopun tapahtumat tällä tavalla vielä kerran mielessään.

Joten jatkoa on vielä luvassa. Lauantaista, joka oli arvoituksia täynnä. Ja ennen kaikkea aktiviteetistä, jota ennen en saanut nauttia yhtään alkoholia ja joka pohjustettiin ”tässä on sitten moni kuollut”. Osaatteko jo arvata, mikä on kyseessä?

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 | 

Oliko nuo viikset peittämään juuri laitetun huulitäytteen aiheuttaman turvotuksen?

Vierailija

Onko fiksu kommentoija koskaan nähnyt komisario Palmu elokuvia?? Ilmeisesti on siinä kohtaa aukko sivistyksessä.

Karoliina Sallinen

Kuten tuonne edelliseen postaukseen kirjoitin, mulla on huulitäytettä, mutta siinä tapauksessa tässä olisi pitänyt kulkea viiksillä parisen vuotta :D

Mutta toisaalta salapoliisiteeman mukainen tämmöinen "paljastus" on toki ihan ajankohtainen.

Komisario Palmu on kyllä aina ja ikuisen ihan paras. Ja just viiksillä <3

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat