Kirjoitukset avainsanalla kotikaupunki

IMG_2801-2.jpg
IMG_2801-2.jpg

Mä katselin viime viikolla meidän kotitaloa vähän eri suunnasta, kun yleensä sitä katselin. Tulin kotiin päinvastaisesta suunnasta ja silloin koko talo ja kotikulmat näyttivät ihan erilaisille. Tuntemattomille ja uusille. Samalla mieleeni alkoi tulvia ne ekat kerrat Tampereella, kun koko kaupunki oli täysin vieras ja ihmeellinen.

Mun eka muisto Tampereelta on joskus yläasteelta. Me oltiin perheen kanssa hotellomalla Tampereella, koulu oli alkamassa muutaman viikon päästä. Juuri ennen lähtöä löysin ihanat matalapohjaiset saappaat jostakin Hämeenkadun kenkäliikkeestä. Jäin kuitenkin empimään kenkiä, istuttiin autoon ja kaasutettiin pois. Kunnes nähdessäni kengät vielä uudelleen näyteikkunassa ajettuamme liikkeen ohi, parahdin, että haluan ne sittenkin. Iskä veti u-käännökseen ja koko perhe oli mulle aivan hiilenä. Mentiin kauppaan uudelleen, sain kengät ja sisko pilasi ne seuraavana jouluna, kun lainasi niitä ja meni potkimaan saappailla isojen ulkoroihujen steariineja.

Toinen muisto liittyy niin ikää samaan siskoon. Hipu oli asunut Tampereella jo tovin, kun minä ja F tulimme Hipulle ja tämän miehelle kylään. Matkasimme F:n kanssa Tampereelle Onnibussilla. Hipun mies oli meitä vastassa, koska Hipu oli vielä töissä. Käveltiin pitkin Sorsapuistoa, syötiin Minetin jädeä ja nautittiin sen kesän ainoista hellepäivistä. Myöhemmin haettiin sisko töistä ja kun F oli mennyt illalla unille, istuttiin siskon ja tämän miehen kanssaan heidän parvekkeellaan ja katseltiin kesäistä Kalevaa. Silloin taisin ensi kerran sanoa, että tässä kaupungissa olisi ihana asua. Kaikki tuntui olevan niin kohdallaan siinä näyssä ja fiiliksessä.

Kolmas muisto liittyy niihin hetkiin, kun oli juuri tavannut A:n. Koska hän oli lähdössä melkein heti tapaamisemme jälkeen ulkomaille, vietimme vikat viikot lähes koko ajan yhdessä. Näiltä ajoilta Tampere alkoi näyttäytyä uudessa valossa. Jotenkin erityisen ihana oli minusta Kirkkopuisto. Tuntui niin käsittämättömälle, että sen läpi käveltyä oli jo Hämeenkadun päässä, eli aivan keskustassa. Hesassa välimatkat olivat paljon mutkikkaampia ja pidempiä, joten sellaiset helpon lyhyet matkat olivat ihmeellisiä. Tampere oli ihmeellinen laivaravintoloineen, katukahviloineen, Tammerfesteineen ja ihmisineen, jotka tuntuivat tervehtivän joka käänteessä. Hassua, mutta oli ihan sellainen olo, kuin olisi ollut ulkomailla. 

Neljäs ja viimeinen muisto niin sanotusta tuntemattomasta Tampereesta liittyi näihin kemuihin. A oli vielä ulkomailla, mutta minä ja kaverini päätimme pitää A:n asuntoa etkopaikkanamme ennen Gatsby-bileitä. Muistan, kuinka jännittynyt olin, osaanko jäädä oikeassa paikassa pois bussista. Voin edelleenkin piirtää mieleeni sen hetken, kun seisoin pimeällä bussipysäkillä vain parinkymmenen metrin päästä nykyisestä kodistamme, mutta silloin piti laittaa google maps päälle, jotta osasin suunnistaa oikealle ovelle. Itse asiassa eksyin tässä korttelissa monta kertaa alussa, joka nyt tuntuu todella hassulle.

Sellaisia Tampere-juttuja tähän aamuun! Hauska nähdä, miltä tämä kaupunki vaikuttaa esimerkiksi kymmenen vuoden päästä. Ja kuinka lapsi kokee Tampereen sitten, kun on aikuinen. Tuo samainen Helsingin Kallioon syntynyt tenava, joka kirjoitti kesäiseen kauppalistaan tuoArejuusto. 

-Karoliina-

Kuva: Krista Puskala

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 | 

Musta on ihanaa, että muutitte tänne tampereelle. Jotenkin näkee heti miten hyvin tää vähän rauhallisempi elämänmeno sulle sopii. Vaikutat niin ihanan onnelliselta ja se jos mikä tekee susta entistä kauniimman. Ihanaa joulunaikaa teidän perheelle :)

Karoliina Pentikäinen

Mustakin on ihanaa, että ollaan täällä <3 Olet oikeassa. En olisi etukäteen tajunnut, kuinka hyvin tämä ympäristö sopiikin mulle. Täällä on tosi kotoisaa. Tutustunut jengiinkin ihan eri tavalla. Kivaa joulunaikaa :)

Blaah
2/4 | 

Ihana postaus, Tampere on ihana paikka! Nyt on kuitenkin pakko mainita, että nykyisin usein vilahtelevat kirjoitusvirheet hieman haittaavat lukukokemusta, varsinkin kun mietitään sinun koulutustasi.. Esimerkiksi "Me oltiin perheen kanssa hotellomalla Tampereella.." Näitä on aika paljon nykyään..

Kanilis

Minä olen kiinnittänyt huomion samaan. Itse olen tosin todellinen pilkunviilaaja ja virheet pomppaavat silmilleni turhankin herkästi. Ymmärrän, että kirjoitusvirheitä sattuu kaikille, mutta teksteistä tulee välillä kirjoitus- ja kielioppivirheiden vuoksi hieman hutiloitu mielikuva.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Multa kysytään aina aika ajoin, mikä siellä Helsingissä asumisessa on sitten niin erikoista. Miksi maksaa asumisesta puolet enemmän kuin muualla? Mikä on niin erityistä, että neliöistä tingitään, jotta sijainti olisi oikea.

Tästä voisin kirjoittaa varmasti vaikka kymmenen postausta, mutta tässäpä nyt ainakin muutama syy: Milloin tahansa, melkeinpä mihin vuorokauden aikaan tahansa, astuessa ulos ovesta (tai vähintään matkustaessa parinkymmenen minuutin matkan) ympärillä on aivan hirveästi tehtävää ja nähtävää. Ei tarvitse pyöritellä peukaloita yksin, vaan voi mennä syömään jonnekin uuteen paikkaan, katsella ihmisiä, lähteä konserttiin tai nähdä uusia ja vanhoja ystäviä.

Tai kuten maanantaina teimme. Matkustimme bussille keskustaan, käppäilimme auringonpaisteessa, ihailille luistelijoita, söimme, ostimme pari tärkeää juttua ja matkustimme takaisin bussilla kotiin niin, että F nukahti - kuten aina - samantien bussinpenkkiin.

Mikä sinun kotipaikkakunnassasi on parasta? Minulle se on vapaus. Vapaus tehdä ja nähdä joka päivä ihan mitä vain!

-Karoliina-

Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Kommentit (40)

1/40 | 

Mukava, että sujuu. Jos kuitenkin kimpassa kuuntelette hieman tarkemmin musaa, huomaatte, että kysymyksessä on viime kädessä kaveri, joka yrittää antaa teille asioita, jota te ette edes ansaitse.

Kannattaa kuitenkin kokeilla uudelleen ja kuunnella: joku yrittää siirtää teille ilman perintöveroa useita tuhansia euroja. Minusta te olette todella mukavia ihmisiä, mutta erityisen älykkäitä te ette kyllä ole ihan jälkimmäisen perusteella.

Iloisia ilmoja"

Kata
2/40 | 

Just tuon takia miulla on niiiin ikävä pääkaupunkiseudulle!
Asuin siellä 10v ja muutin reilu vuosi sitten takaisin Lappeenrantaan.
Helsingin vilskettä, ja sitä että kaupunki on aina hereillä, on ikävä :) Eikä tosiaan tekemistä tarvitse miettiä.
Ehkä palaamme poikani kanssa vielä sinne ;)

3/40 | 

Meillä parasta on se, että metsä aukeaa heti ulko-ovelta. Tilaa riittää laskea lapset keskenään ulos.
Hiihtämään pääsee pihan laidalle pellolle, pulkkamäkeen tuohon metsärinteeseen.
Täällä luonto ja vuodenajat ovat läsnä ja lähellä.

4/40 | 

Voi, voi.
Ei todellakaan tarvitse asua Helsingissä voidakseen ovesta ulos astuessaan kokea asioita.
Monet asiat muutenkin tuntuvat kovin olevan sidoksissa ostamiseen ja materiaan teillä siellä. Minusta se on surullista.

Alyssa
5/40 | 

Heips, kirjoittelen vähän aiheen ohi, mutta olisi aika huikeeta lukea postaus teidän Helsingin lempparimestoista. Onhan minulla tässä vähän oma etu taustalla, koska saan vierailijan ulkomailta ja kaipaisin kivoja treffi-ideoita ja aktiviteetteja. :)

PS Kaverini vinkkasi blogistanne pari kuukautta sitten ja nyt oon teidän salainen ykkösfani. Iiks, nyt uskallan jopa kommentoida!

Daniella
6/40 | 

Asutaan pienehkössä kunnassa, muutettiin tänne yhdessä muualta, eikä paikka ollut meille entuudestaan tuttu. Tänne ollaan kuitenkin juurruttu, eikä pois haluttaisi lähteä, ei sitten millään. Onneksi ei toistaiseksi tarvitsekaan.

Mikä täällä sitten on niin hitsin hienoa? Etenkin tämä alue, jossa me asutaan (kyllä koko kunta muutenkin) on rauhallinen alue, ympärillämme on pääasiassa lapsiperheitä ja jokunen eläkeläinen. Lapset on turvallista päästää keskenään ulos edeltä (1,5-vuotiaasta asti), takapihalta ei pääse muualle kuin toisten takapihalle, välissä leikkipaikka. Ja täällähän katsotaan vähän muidenkin muksujen perään. Pulkkamäkiä löytyy vierestä, omaan pihaankin voi rakentaa ikioman mäen. Mutta kyllä kesä on parasta. Terassin oven voi läväyttää heti herättyä auki ja lapset saavat juoksennella terassilla yöpuvuissaan/vaippasillaan, vähän kastella varpaitaan aamukasteisella nurmikolla. Metsäänkin on huimat kymmenen metriä.

Kunnan palvelut toimivat moitteettomasti, mitään valittamista ei vielä ole ollut niiden osalta. Kävelymatkan päässä on uimaranta, ruokakauppoja, kirjasto, pankki pari kahvilaa, lounasravintola, yms. Kaikkea mitä voi tarvita. Pyöräilymatkan päässä on jo pieni kauppakeskus ja isommat kaupat. Ja siitä taas vähän eteenpäin, ollaan isomman kaupungin keskustassa ja sinnekin pääsee motaria pitkin. Eli samaan hintaan saadaan maaseudun rauhaa ja raitista ilmaa, mutta vartin automatkan päässä on ison kaupungin menot ja meiningit. Harvoin nykyisellään tulee käytyä, mutta yliopistolla nyt ainakin.

Joskus kaipaan ihmisvilinää ja menoa, mutta se on vain hetkellistä ja liittyy kumpuaa yleensä oman ajan tarpeesta. Todellisuudessa en vaihtaisi tätä mihinkään. Olen pikkuisen vainoharhainen ja pelkään jos mitäkin, mutta täällä tunnen olevani turvassa. Samoin lapsemme ovat täällä turvassa, vaikka vähän napanuoraa hölläisikin. Kerrassaan ihana paikka. Hyvät kulkuyhteydet mihin vain, mutta kaikki tarvittava löytyy täältäkin.

Daniella
7/40 | 

Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat, itsekin luonnon läheisyydessä asuvana etenkin lapset saavat huimia kokemuksia juuri luonnossa. Mutta ihmiset ovat erilaisia, eri ihmiset kaipaavat erilaisia kokemuksia. Itsekin olen sydämeltäni enemmän kaupunkilaistyttö, joka nauttii ötökkävapaasta menosta. Nykyiseltä paikkakunnaltani olen kuitenkin löytänyt sopivan välimuodon. "Maaseudun" ja kaupungin täydellinen liitto.

tanja
8/40 | 

Meidän asuinpaikassa mukavinta on turvallisuus. 4v ja 6v ulkoilevat ilman vanhempia pihalla ja hakevat lähitaloista kavereita leikkimään. Koulumatka (tuleva siis) kestää kävellen vajaa 5minuuttia. Ylitettävänä on yksi hiljainen autotie. Nyt jo meidän 6v eskarikaverinsa kanssa harjoittelee yksin kulkemista. Kaikki nämä seikat on ollu pääosassa, kun on asuinpaikkaa valittu.

Jännä, miten eri asiat on ihmisille tärkeitä :)

Kolmistaan-Karoliina
11/40 | 

Oi! Tuokin kuulostaa ihanalle! Ja hyvin tutulle. Kuulostaa aivan minun lapsuudelleni :)

Kolmistaan-Karoliina
12/40 | 

Nimetön: Ei tietenkään tarvitse asua! En kai sellaista kuvaa mielestäni antanutkaan?

Ja tuosta rahasta... Ainakin viimeksi kun tarkistin, ihmisiä pystyi katsella, ystäviä nähdä, auringonpaisteessa kävellä ja luistelijoita ihailille aivan ilmaiseksi. Ja jos oikein muistan, 19 vuoden kokemuksella, myös muualla Suomessa ruuasta piti maksaa. Niin kuin myös hiuspompuloita ja uusia lamppuja palaneiden tilalle aina silloin tällöin ostaa ;)

Kolmistaan-Karoliina
14/40 | 

Alyssa. Ihan kuulla <3 Onneksi uskalsit kommentoida.

Millaisiin paikkoihin haluaisit hänet viedä? Missä kuussa? Ja tuleeko mukaan lapsia vai ei?

Kolmistaan-Karoliina
15/40 | 

Ihailen aina teitä, jotka uskallatte koko perheen voimin muuttaa uuteen paikkakuntaan, ilman mitään vanhoja kontakteja! Se vaatii rohkeutta :) Ja näköjään todella kannatti!

Maria/PalikoiDesign
16/40 | 

Kaikessa on puolensa. Asutaan tällä hetkellä Järvenpäässä ja lähellä on metsä, ja pelto, ja iso piha talon ympärillä. Minulle luonto on aina ollut tärkeä ja sinne pääsy on aina jonkinlaista terapiaa. Oma kasvimaa ja tietynlainen rauha. Varsinkin kesäisin olen sisällä vain työajan ja yöllä.. Tämäkin kaupunki kasvaa sellaista vauhtia että joku vanha koulu tai maatilaa keskeltä korpea alkaa olla houkuttava ajatus. Toisaalta myös jos välillä kaipaa sitä suurkaupungin sykettä ja vilinää, niin nyt ei tarvitse kuin hypätä junaan ja on hetkessä siellä.

17/40 | 

Minusta Helsingissä asuessa on ihaninta kun katson yöllä unettomana ikkunasta ulos ja näen tien toisella puolella ikkunassa valot ja tiellä huristavia autoja. Se kun mennään hissillä kerrostalon takapihalle aamiaiselle ja naapurit tulee syömään meidän kanssa, lapset napsii yrttejä taloyhtiön pikkuviljelmästä. Kotiovelta 100m alkaa metsä joka jatkuu pitkälle Vantaalle asti, siellä me poimitaan marjoja ja sieniä, löytyy 500m säteeltä 3 päiväkotia, 5 leikkipuistoa, 5 kahvilaa, 2 pitseriaa, 2 ravintolaa, kirpputori, 4 kauppaa, terveyskeskus, sairaala, 4 koulua, 3 luistinrataa, hiihtoladut, jne. Bussi- ja ratikkapysäkit 100m kotiovelta (pääsee itään ja länteen, pohjoiseen ja etelään). Tää on meille ihan parhautta, aina löytyy tekemistä ja näkemistä.

Sit, päästäisinkö 3v. lapsen yksin ulos. No en, koska kotikadullamme jyrää liikennettä 4 kaistalla, ratikat ja pyöräkaistat vielä päälle. Toisaalta, vaikka asuttaisiin missä, niin päästäisinkö kolmivuotiaana yksin ulos...no en! Siis kun on itse kasvanut maalla, saanut vapaasti mellestää, niin tiedän hyvin millaisiin kiipeleihin joku 6v. voi itsensä saada...kolmivuotiaasta puhumattakaan. En näe tässä mielessä kaupungin rajoittavan lapsen kanssa olemisessa. Vaikka asutaan kerrostalossa lähellä Helsingin keskustaa, niin ei meitä mikään estä esim. menemästä kesäiltana saunan jälkeen pihalle istuskelemaan ja nauttimaan lämpimästä illasta :) Näin maalla kasvaneelle ja aikuisena Helsinkiläistyneelle, iso sydän omalle kotikaupungille <3

neito
18/40 | 

Sinänsä varmaan aika jännä juttu, vaikka olen syntynyt Helsingissä ja muutin alle kouluikäisenä Vantaan puolelle, jossa asuin pitkälle aikuisuuteen asti. Sittemmin muutin Kehä III ulkopuolelle keski-uusimaalle, niin mua jotenkin ärsyttää asua / olla kotoisin PK-seudulta. Jotenkin vaan en tunne itseäni yhtään kotoisaksi oloani täällä. Jotenkin toivoisin muuttavani perheeni kera idemmäksi meren ranta kaupunkiin. Jotenkin en vaan ole löytänyt voimaa pistää koko palettia uusiksi, kaikkine työ + asunto + päiväkoti juttuineen, vaikka en oikein tunne kotoisaksi oloani ja toisaalta lähisuku on nykyisellä sijainnilla lähistöllä. Mut jotenkin vahva kaipuu pois täältä ärsyttävästä (mun mielestä) ruuhkasuomesta... Katsotaan jaksanko koskaan laittaa elämää niin perusteellisesti uusiksi....

Alyssa
19/40 | 

Eihän tämä ollutkaan lainkaan pelottavaa ;)

Ystäväni tulee maaliskuun puolessavälissä viikoksi. Ollaan reilu 2kymppisiä ja oltaisiin ihan kahdestaan. Kaikenlaisille kokemuksille me ollaan avoimia, erityisesti tykätään ruoasta, heh. Ajatuksissa on Fazeria ja Suomenlinnaa nyt ainakin. Vinkkejä kaipailisin suht-edullisista ruokaloista ja jostain sellaisista paikoista, mihin toista olisi kiva viedä. Ei sen tarkempia vaatimuksia ole :)

Lida
20/40 | 

Mistä tuo sun ihana huivi on? (*tähän tulis se hymiö jolla on sydämet silminä :D )

Elli
21/40 | 

Rovaniemellä asuminen on kivaa koska pienessä kaupungissa on ison kaupingin toiminnot, kaikki raflat ei oo s-ryhmää ja keikkoja on oikeestaan aika paljon! Ihmisten erilaisuus on ihanaa! On se yks hipsterimesta ja se juppimainen kahvila-baari ja monta paikkaa missä on kotoisa olo. pari kilsaa keskustasta on umpimetsässä vaaralla missä koiran uskaltaa päästää irti ja käydä puolukkametällä. Huonointa on etäisyydet kottoo-kottoo savosta, mutta onneksi on auto. Mutta onhan se hurja, jos ajaisikin etelän sijasta pohjoiseen 500km, olisi Norjassa.

Ja voi Kuopio, sekin on niin ihana!

Sanna
23/40 | 

Minä rakastan asua kaupungissa! Asumme Oulussa lähiössä jota alettiin rakentamaan vähän ennenkuin tänne muutimme. Oli upouusi yhtenäisperuskoulu, jonne matkaa n. 2 km, juuri valmistunut päiväkoti 300 m. päässä kotoa, parin vuoden päästä tuli iso marketti, kirjasto/nuokkari, terveysasema/hammashoitola jne. Hiihtoladulle/pururadalle matkaa 500 m, kuntosalille 2 km, kaupungin keskustaan n. 8 km. Rauhalliset ja mukavat naapurit!
Unelmani on viettää vuosi asuen Helsingin keskustassa (muukin iso kaupunki käy) ja ahmia kulttuuria ja etenkin kaupunkikulttuuria oikein olan takaa. Sitten kun lapset eivät enää asu kotona. Kaupungissa asuminen ei todellakaan tarkoita aina vaan shoppailua,vaan voi nauttia kulttuurista, puistoista jne.

Kolmistaan-Karoliina
24/40 | 

Hmm... Mäpä mietin ja yritän muistaa vielä palata asiaankin :) Jos en, muistuta mua!

Kolmistaan-Karoliina
26/40 | 

<3 Kuulostaa ihanalle! Mäkin haluaisin vielä joku päivä asua niin, että ratikkakiskojen kolina kuuluu avonaisesta ikkunasta!

truonako
27/40 | 

Kaipaan isosta kaupungista sitä, että kaikki on saatavilla. Jos vaikka tulee tarvetta johonkin lauantaina kuuden jälkeen, niin ei tarvi venata maanantaihin, että saa sen. Tuo on niin raivostuttava välillä. Jos oikeesti on kova tarve. Tykkään, että shoppaa voi mennä vaikka sunnuntaina, jos haluttaa. Kaipaan sitä, että kaupunki ja ihmiset menevät eteenpäin eikä junnaa paikoillaan. Jotkut ihmiset on luotu sykkeeseen ja itse olen sellainen. En vain ole sopeutunut rauhallisempaan menoon ja kun tulee mahdollisuus muuttaa, niin heti olen muuttamassa sinne missä tunnen olevani kotona. Ymmärrän sinua.

Siiri
28/40 | 

Suurimmalla osalla meistä helsinkiläisistä on oikein kunnon rakkaussuhde tähän kaupunkiin ja sen paikkoihin: metro ruuhka-aikana, Espa ja Kaivari kesällä, ratikat, Naistenklinikka & Kättäri (!), laivasatamat, Lintsi, Korkeasaari, Suomenlinna, Rautatieasema, isot leffateatterit. Kaikki perusmestat ja sitten lisäksi vaikka pikkukatuja Eirassa ja muualla kaupungissa. Tää vaan tuntuu niin meidän omalta kaupungilta ja saa sydämet lepattamaan! Oodi Stadille nyt ja aina!

Kolmistaan-Karoliina
29/40 | 

Suosittelen, jos asunpaikka ei tunnu omalle!! Rohkeutta ja voimia muutokseen :)

Kolmistaan-Karoliina
30/40 | 

H&M:ltä, varmaan 3-4 vuoden takaa. Keinokuitua :/ Mutta kaunis, niin en voi luopua!

Kolmistaan-Karoliina
31/40 | 

Hei onko se hipsterimesta se, jossa on rafla, sisustusliike, korukauppa ja keikkapaikka samassa. Jos, niin : Wau! Rakastuin paikkaan kesällä 2013, kun olimme Rovaniemellä häissä, ja vietimme ko. paikassa kaksikin päivää :)

Kolmistaan-Karoliina
33/40 | 

Totta, Sanna! Itse asiassa: Kun asuin maalla, kaupungilta tuli osteltua ehkä jopa enemmän, koska shoppailu oli silloin harvinaista herkkua.

Itse arvostan juurikin kaupunkien kulttuuri- ja tuulettumistarjontaa!

Kolmistaan-Karoliina
34/40 | 

Niin! Samat asiat ei sovi kaikille. Kun muutimme uudelleen Helsinkiin, tekstasin INNOISSANI siskoilleni : "JONOTAN kaupassa!". Se, että jonottaa, kertoo siitä, että ympärillä on enemmänkin ihmisiä kuin itse.

KatiLeena
36/40 | 

Tuo mielikuva minulla on aina Helsingistä ollut, että siellä on paljon nähtävää ja tehtävää. Heti kun olosuhteet sallii, kokeilen kyllä Helsinkiä :) Olen asunut Keski-Euroopassa isossa kaupungissa hetken, ja kaipaan sitä kun on niin paljon vaihtoehtoja, ihmisiä ja elämää!
Nyt olen kuudetta vuotta "käymässä" Rovaniemellä. Paljon hyvää täällä on (mm. kunnon lumiset talvet!) ja viihtyminen on toki myös asennekysymys, mutta en koe tätä kodikseni. Sen tietää kun on kotona <3

Maire
39/40 | 

En tiedä vastaatko enää vanhempien kirjoitusten kommentteihin, mutta kokeilempa onneani. Olisiko sinulla vinkkejä, mitä Helsingissa voisi nähdä / tehdä 1,5 -vuotiaan lapsen kanssa? Olen menossa lapseni kanssa ystäväni luo muutamaksi päivksi Helsinkiin ja jotain mukavaa olisi kiva tehdä. Ystävälläni ei ole lapsia, joten ei ehkä mitään yksinomaan lapsille tarkoitettua. Kiitos jos ehdit vastata!

Menni
40/40 | 

Asun itse Sotkamossa (Vuokatti kuuluu tähän myös, se kertoo monille paljon enemmän kuin Sotkamo :D ), 11 000 asukkaan kunta Kainuussa. Olen jo vuosia haaveillut muuttamisesta isoon kaupunkiin, mutta koska olen aina asunut täällä niin on todella vaikea lähteä. Nyt onneksi olemme alkaneet tehdä tosissaan asioita sen eteen että päästäisiin muuttamaan, Helsinkiin luultavasti. Täällä on ahdistavaa juuri se ettei ole tekemistä, jos ei tykkää urheilla tai olla luonnossa. Lisäksi kauppojen valikoima on todella huono, viimeksi eilen taas järkytyin kun täällä ei ollut kaupoissa edes Fairy Platinum tiskiainetta :D Puhumattakaan mistään kosmetiikasta vaikkapa. Ystäväni on naureskellut miten meidän ainoa kahvila on auki arkisin 9-17 ja lauantaisin muutaman tunnin aamupäivästä. Juuri esimerkiksi Helsingissä käydessä on aivan ihana se vapauden tunne, se kaupunki ei nuku edes yöllä :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

hki
hki

mökki

Riku Korhosen Kahden ja yhdenyön tarinoissa sanotaan jotain seuraavantapaista: "Asuinpaikka syntyy ihmisestä. Ihminen asuinpaikasta."

Olen miettinyt noita virkkeitä aika monta kertaa. Niissä piilee viisaus jos toinenkin.

Elin 19 ensimmäistä vuottani maalla, Hankasalmella. Ekaan kauppaan matkaa oli 5,5 kilometria, kavereille 2-20 kilometria. Koulumatkat kuljettiin bussilla - tai siis, linkillä - ja muuta julkista liikennettä koululkyytejä lukuunottamatta ei käytännössä ollut. Haistiin lehmän lannalle, ajettiin mopoilla, juotiin teinikännit tanssilavan metsässä, metsästettiin hiiriä sisätiloista, kuunnetiin nahkahousumusaa, tunnettiin 80% kunnan väestöstä ja pidettiin niitä sihahtavasti puhuvia hesalaisia ylimielisinä snobeina.

Minusta Hanksulla oli mahtavaa elää. Olla lapsi ja nuori. Mutta silti olin ihan pienestä täysin varma, että minä olen kaupungin asukki. Kerrotalotyyppi, joka ei halua kolata omaa pihaansa tai kaivaa autoaan lumihangesta.

Aluksi kaupungiksi riitti se tuttu ja turvallinen Jyväskylä, Jykylä. Sitten tuli kesätyöpaikka Helsingistä. Kesä meni ohi, samoin työ. Enkä koskaan enää palannut Keski-Suomeen. Helsinki, se tuntui omalle siitä vappupäivästä lähtien, kun astuin ensimmäisen kerran bussista ulos Storyvillen kohdalla. Olallani vain jääkiekkokassillinen vaatteita ja tavaraa, koko muuttokuormani.

Aluksi olin tietysti se janari, joka törötti metron portaissa vasemmalla puolella tukkien liikenteen. Se, joka ihmetteli ympärillään olevaa kiirettä. Se, joka puhui hassusti ja oli muiden mielestä "tosi maalainen".

Ja niin varmasti olinkin, olen edelleen (vaikka metroportaiden seisoskelusäännöt olenkin jo oppinut). Nainen maalaisjuntilla twistillä, urbaanilla sydämellä.

Minusta asuinpaikka ja mielenmaisemat kertovat ihmisestä aika paljon. Minulle koti on hiljainen mökkilaituri ja vilisevä Mansku. Se on tuulen humina kaurapellossa ja sporakiskojen kolin.

Niissä paikoissa, tasapuolisesti, minä olen kotonani.

Missä on sinun kotisi?

-Karoliina-

Kommentit (41)

Saara
2/41 | 

Kaupunki ja kerrostalo ihminen olen, mutta jotenkin päädyin asumaan omakotialueelle, onneksi Oulun keskusta -alueelle ei ole kuin vartin ajomatka. Vielä kun saisi tämän ihanan ja rakkaan talon &pihan kaupungin keskustaan, niin hyvä olisi ;). Voisitko tehdä postauksen uuden Olympos järkkärisi käyttökokemuksista? En ole koskaan järkkäriä omistanut, mutta nyt on alkanut kuume nousemaan. Onko kamera sopiva järkkärineitsyelle joka ei ole kuvaamisen saloihin perehtynyt peruskameraa enempää?

5/41 | 

Paul Yong on sanonut "Where ever I lay my hat, that's my home". Ehkä tämä ei niinkään päde minuun. Minun kotini on maailla, Varkaudessa. Minun kotini on kaupungissa, Vantaalla. Minun kotini on suurkaupungissa, Lontoossa. Minun kotini on siellä missä minun on hyvä olla.

Johan
6/41 | 

Hei mahtava kirjoitus, vähän tästä aiheesta olinkin toivonut postausta! Jännä miten ihmismieli ja käytös muuttuu asuinpaikan suhteen, toisaalta jotain pakosti säilyttäen. Itselläkin vähän samoja kokemuksia, nimimerkillä maalainen ja ex-Jkl. Oletko muuten koskaan ajatellut palaavasi Hankasalmelle, missään mielessä? :)

Anni
7/41 | 

Ihana postaus, taas <3
Oon muuttanut maalta maalle :)
Silti mussa asuu pieni kaupunkilainen, kaipaan välillä ihmisten vilinään, siihen hulinaan kumminki nauttien maalaiselämän kiireettömyydestä..
Johan on yhtälö elämään :D

K-R
8/41 | 

Huh, taas teksti kuin mun suusta :) ihan mahtavaa! Stadissa on hyvä kunhan saa välillä käydä maalla rauhoittumassa mutta aina on niin ihana palata kaupungin sykkeeseen. Täällä mun on hyvä :)

Minni
9/41 | 

Minäkin olen pienestä kaupungista kotoisin, vaikka asuinkin kaupan vieressä ja koulukin ihan lähellä ja silloin oli asukkaitakin monta tuhatta enemmän. KAIKKI viikonloput vietimme teini-ikään asti mökillä metsän keskellä. Eka kysymys minulla ja siskolla oli mökille päästyä: mihin lähetään kylään? onneksi oli paljon serkkuja ja pikkuserkkuja myös lähimökeillä.
Olen siis sosiaalinen metsässä kasvanut penska! Nykyään viihdyn kaupungissa. Kun olimme (esikaupunkialueella omakotilähiössä) toissa juhannuksena pyhät kotona, heti kun arki koitti, menin keskustaan kävelykadulle ja vain katselin ohikulkevia ihmisiä, oi miten rentouttavaa :)
En siis kaipaa takaisin metsään. Olen kai saanut siitä yliannostuksen lapsena? Viihdyn kaupungissa ihmisten parissa ja se olen juuri minä.

10/41 | 

Jos vain minua ajattelisin, kotini olisi kaupungin keskustassa, kerrostalossa.

Nyt kasvata,me lapsiamme maalla, ei tosin kovin kaukana kaupungista, mutta viljapeltojen ja metsien keskellä, yhtä kaikki. Aamuisin nuo menevät pieneen kyläkouluun, jossa kaikki tuntevat toisensa ja jossa on vain kolme opettajaa.
Harrastuksiin ja kavereille pääsee pyörällä, luomiseen aikaan kouluun voi vaikka hiihtää. Sellaista hyvin perinteistä maisemaa, jossa lasten on hyvä kasvaa.
Nyt on hyvä näin.

Vielä jokus minulla on koti kaupungissa. Suomessa tai ulkomailla.

11/41 | 

Ihana teksti!

Minun on täytynyt lähteä kauas, jotta olen voinut huomata mikä on tärkeää. Tällä hetkellä koti on niin Itä-Suomessa kuin Helsingissäkin, eri tavalla vain. Kaikista eniten kodin tuntuun vaikuttaa tärkeät ihmiset, koti taitaakin olla siellä missä sydänkin. Vaikka luonto ja oma rauha ovat minulle tärkeitä, olen omimmillani kaupungissa ihmisten keskellä. Ehkä vielä joskus voin kirjoittaa katuosoitteeni perään Helsingin :)

Pauliina
23/41 | 

Halusin tulla kommentoimaan tänne kuinka ihanilta ihmisiltä vaikutatte Eskon kanssa molemmat. Iholla-kauden katsominen on minulla vielä kesken, mutta sitä tulee katsottua pääasiassa juuri teidän takia. Itsekin opiskelen opettajaksi ja ehkä osittain siksi tykkään seurata teidän perheen elämää niin täällä kuin iholla-sarjan kautta. Jotenkin vaan niin tykkään sun tyylistä olla. Ihanaa joulun odotusta koko perheelle!

25/41 | 

Landella asutaan omakotitalossa (ja vielä pohjoisessa:D) Unelmaa eletään!

Joskus tulee kuitenkin kaipuu kaupunkiin.. Lähinnä haaveilut siitä ettei maitokauppaan tarvisi lähteä autolla..

Anne
26/41 | 

❤️
Tiedän just tasan tarkkaan tunteen. Tällä hetkellä Hanksu jotenkin vetää puoleensa.. Olisipa ihanaa tarjota omalle lapselle sama kasvuympäristö. Mutta mutta... Helsinki, se suuri ja vähän pelottavakin ;) Täällä ollaan sija solmussa!

Marju
28/41 | 

Eikä, kuinka ihana teksti. Aihe on just ny nii ajankohtanen omas elämäs.. Oon aina halunnu pois entisestä kotikaupungistani, mentaliteetilla sielä ei oo mulle mitää, mutta ny ku on muuttanu pois ja on hankala sopeutua uuteen ympäristöön, nii hinku takas on mielettömän kova ja ajatukset on muuttunu enemmänki suuntaan sielä on kaikki mitä mä tarvin. Mutta summa summarum, onneks ei tartte olla vaan yhtä kotia, ihminen tekee kodin sinne, missä sen on hyvä olla. Ilosta joulua kaikille ihanille ihmisille sinne koteihin, oli niitä sitte yks tai useempi! :)

fani
29/41 | 

Olen pohtinut asiaa itsekin viime aikoina. Kotoa muutin suoraan Helsinkiin, joten jokin osa minua kuuluu aina sinne. Sen jälkeen olen asunut muutamissa kaupungeissa ja en olekaan täysin vakuuttunut, haluanko asua aikuisena Pohjois-Suomessa kuten vielä viime vuonna helsinkiläisenä ajattelin. Jokin sisäinen ääni käski tänne palaamaan, mutta nyt tunnistan jo pienen kaipuun aina niin elämäntäyteiseen etelään.

Kivasti ajatuksia herättelevä teksti! :)

Suski
38/41 | 

Itse en ihan täysin maalta ole, mutta melkein. Pienestä tuppukylästä kuitenkin, huonojen liikenneyhteyksien takaa. Olen ihan tosi nuoresta jo tuntenut kuuluvani jonnekin muualle, isompaan cityyn tai jopa johonkin toiseen maahan. No, Nokian takaa (eli sieltä metsästä, kuten Ismo A laulaa) olen päässyt etenemään jopa niinkin suureen kaupunkiin kuin Tampere - ja suunta on koko ajan enemmän keskustaan päin. Muuttaisin kyllä mielelläni Hesaan, koska olen aina pitänyt sitä omanani ja sieluni lepää niissä maisemissa, mutta mies on sitä mieltä, että liian suuri city, joten tyydyn siihen mitä saan ja koitan miestä saada pikkuhiljaa ihan sinne keskustaan saakka :) Kaupungissa houkuttelee kutsuvat kahvilat, ihanat putiikit ja näin talvella ne valot. Ja kyllä se kerrostaloelämä kaupungissa pesee omakotitaloelämän maalla, kun on kyseessä tyypit jotka mieluummin tekee ihan kaikkea muuta kuin kolaa, leikkaa nurmikkoo ja siivoo liian isoja neliöitä... Kukin tyylillään :) Onko teillä sukulaiset/ystävät ihmetelleet valintaanne muuttaa kerrostaloon kaupunkiin? Me ollaan kohdattu ainakin tosi paljon jyrkkiä mielipiteitä siitä, että ollaan tällaiseen ratkaisuun päädytty. Kun se on jotenkin muka selviö ainakin Nokialla (näin yleistäen...), että tähän elämänvaiheeseen kuuluu lapsen lisäksi auto ja omakotitalo...

"Männikkömetsät ja rantojen ra...
39/41 | 

Moi! Kylläpä aattelinkin Iholla-sarjaa seuratessa, että sinä oot jostain päin Keski-Suomea! Itsekin sieltä suunnalta pk-seudulle muuttanut. Ei anneta murteen hiipua;) Hyväää viikonloppua! Määä ainakin sen tarpeessa. Voi olla että sääää ope-ihminen myös.. ;D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat