Kirjoitukset avainsanalla 2017

P1011004 (2).JPG
P1011004 (2).JPG

P1010993 (2).JPG
P1010993 (2).JPG

P1010989 (2).JPG
P1010989 (2).JPG

Tajusin maanantaina, että vuosi 2017 on jo puolessa välissä. Ja kuten niin usein minusta on viime vuosina tuntunut, on aika mennyt yhtä aikaa ihan hirveän nopeasti ja toisaalta samanaikaisesti asioita on tapahtunut niin paljon, että niiden kaikkien sisäistämiseen tarvitsee vielä ainakin tuplasti saman ajan kuin uuden vuoden raketeista on tähän hetkeen kulunut.

Tuntuukin sille, että tämä kesä-heinäkuun vaihde on sellainen käänteentekevä hetki tässä vuodessa. Se piste vuodessa, että paljon on takana, mutta vielä hirveästi asioita edessä, jotka tiedän, että tämän vuoden puolella pitää ja saa tehdä. Tähän hetkeen mennessä, kesäkuun viimeisenä keskiviikkona viimeisetkin muuttopölyt on saatu viimein karisteltua pahvilaatikoiden päältä, samoin henkisesti on alkanut pikkuhiljaa tuntua siltä, että elämä alkaa asettua nyt näihin uomiin, jotka sille on annettu. Ensimmäisen kerran Tampere tuntui kodille Espanjan reissun toiseksi viimeisenä päivänä: Iski hirveä koti-ikävä ja nimenomaa ikävä Tampereen kotiin. Se oli hätkähdyttävä hetki. Koti tuntui oikeasti ensimmäisen kerran kodille, eikä vaan toisen ihmisen asunnolle, jonne olin tavaramme tuupannut.

Muutossa moni konkreettinen asia vei todella paljon henkisiä ja ihan fyysisiäkin voimavaroja. Nyt tuntuu sille, että vähitellen niitä kapasiteettejä voisi vapauttaa johonkin muuhunkin käyttöön. Ensinnäkin haluan, että loppukesän tavoitteeni on oikeasti nauttia kesästä. Kauhea sanoa, mutta vaikka tässä on ollut reissua ja juhlaa, en ole kuitenkaan todellisuudessa ihan tajunnut, että nyt on KESÄ. Se harvinainen parin kuukauden jakso tässä pitkässä Suomen vuosikierrosta, jota varten ja josta – ainakin minä – elän ja ammennan voimaa pimeisiin talvi-iltoihin.

Toinen tavoite tälle seuraavalle kuudelle kuukaudella on saada energiatasot kuntoon. Olen tullut siihen tulokseen, että monta vuotta kestänyt 4-6 tuntiset yöunet alkavat potkia nyt takaisin. Tekisi mieli nukkua koko ajan. Ja silti toisaalta valvoa yli puolen yön. Siinä on pieni ristiriita, johon täytyy löytää ratkaisu. Tilanne on siinä mielessä aivan kummallinen, että uni ei ole merkinnyt minulle tähän asti oikeastaan mitään. Muistan vielä syksyllä puhuneeni Maria Veitolan ja Maaret Kallion kanssa Alkuja-podcastissa siitä, kuinka olen tullut aina toimeen sillä määrällä unta, jota on ollut tarjolla. Noh. Ehkä nyt on se hetki, kun tiedän, että olisi ylipäätään mahdollisuus levätä enemmän. Ja siksi kroppa myös kaipaa enemmän unta.

En tiedä, onko kolmas kehityskohteeni varsinainen tavoite, mutta odotan syksyä poikkeuksellisen innolla. Itse asiassa: Jos olisin edes maininnut muina vuosina sanan syksy kesäkuun puolella, olisin itse vetäissyt itseäni avokämmenellä lättyyn. Nyt kuitenkin on sellainen olo, että voin yhtä aikaa elää kesää, sekä jo vähän fiilistellä tulevaa.  F aloittaa koulun. Se on ihan hirmuisen jännää. Miten meidän arki tuleekaan silloin menemään? Kuinka koulu alkaa, miten läksyt sujuvat, onko iltapäiväkerhon valinta osunut nappiin? Miten ystävyyskuviot muuttuvat kevään eskariajoista ja millä mielellä tyttö ylipäättään lähtee kouluun sen jälkeen, kun alkuhuuma on mennyt ohi.  

Syksyllä aloitan myös toisen kirjani kirjoittamisen. Se jännittää, pelottaa ja innostuttaa. Esikoisromaania tehdessä oma yksityiselämäni oli niin sekaisin, etten oikeasti edes tajua, miten sain sanoja Word-tiedostoon. Hauska nähdä, millaista kirjaa on tehdä hieman erilaisissa olotiloissa. Iskeekö ramppikuume? Painaako aikataulut päälle? Miten yhdistää tämä elämä kirjan kirjoittamiseen?

Joskus pitää ottaa konkreettisesti kalenteri käteen, istua alas ja katsoa, mitä on tapahtunut ja mitä - toivottavasti - on edessä. Tähdentää mieleensä saavutukset, tavoitteet, haaveet ja tämä hetki. 

-Karoliina-

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

PC310266.JPG
PC310266.JPG

P1010304.JPG
P1010304.JPG

PC310288.JPG
PC310288.JPG

P1010313.JPG
P1010313.JPG

P1010340.JPG
P1010340.JPG

P1010371.JPG
P1010371.JPG

PC310269.JPG
PC310269.JPG

PC310283.JPG
PC310283.JPG

Huh! Olipa ihana lösähtää juuri sohvalle ja vetäistä kollaripöksyt jalkaan pitkän päivän jälkeen. 

Palasimme puoli tuntia sitten uuden vuoden reissusta Hampurista. Matkaa hidasti vähän autobahnalla ollut kolari. Hitsi miten helposti nopeaksi tarkoitettu reissu voi muuttua pitkäksi, kun autojonot seisovat. 

Nyt iltapalaa, YLE Areenaa ja matkakuvien tsekkaamista. Hampuri - voin suositella!

-Karoliina-

Kommentit (27)

Karoliina Sallinen

Oli hauskaa. Ja kiitos <3 Vielä edelleen tosin Saksassa, vaikka Hampuri jäikin taakse. Ensi viikolla sitten Suomea :) 

Vierailija
2/27 | 

Hei, paljon onnea kihlauksesta!

Attella on kyllä kivat olot siellä Pyynikillä. Kauniit maisemat ja kahvikin tulee suoraan seinästä. Eipä siinä ollut hassumpi miehes kanssa yhdessä aamukahveja nauttia. :)

Ei ole varustuksessakaan äijällä haukkumista, joskaan ei nyt sen kummempaa kehumista. Eniten ehkä alkoi ahdistaa se, kun tyyppi pysty oleen kukauden poissa tinderistä. Sitten iski vierotusoireet.

Lähdin lapseni vuoksi. Toivottavasti sinä nyt oot se oikea ja oikeesti lapsesi saa pysyvän "perheen", raukka.

Vierailija

Mulle ei tulis mieleenkään kirjoittaa omista existä julkisesti noin, vaikka en heitä nyt aina pelkästään lämmölläkään muistele. Täytyy olla todella katkera erosta, että jaksaa vaivautua tuollaiseen käytökseen. Ei oman arvonsa tunteva ja itseään kunnioittava ihminen tee tuollaista. Toivottavasti sinulla tulee vielä joskus menemään paremmin.

Karoliina Sallinen

On surullista, jos olet joutunut pettymään rakkaudessa. Niin joskus valitettavasti käy. Varmasti meille kaikille. Muutenhan kukaan ei olisi kenenkään exä tai ex-deitti.

Se, että olet samasta IB-osoitteesta halunnut varoittaa minua useassa postauksessa, usealla kommentilla ja vauva.fi:ssä on todellista naisten välistä ystävyyttä. Olen nyt rekisteröinyt huolesi, kiitos! Mutta siitä huolimatta edelleen olla onnellinen ja luottaa siihen, mitä itse koen ja näen. 

Mukavampia kahvihetkiä sinulle jatkossa ja iloa lapsesi kanssa! Elämä hymyilee kyllä vielä :)

 

Vierailija

Tuota noin, olen kommentoinut kolme kertaa blogiisi ikinä. Kerran postaukseen, joka koski perhettä. Se oli positiivinen kommentti. Ja kaksi kertaa tähän. Joten kannattaa ehkä tarkistaa "IB-osoitteet" vähän tarkemmin, ennenkö väittää tuollaista. Toki sinusta olisi kiva varmaan ajatella, että yksi henkilö täällä vaan riehuu ja varottelee? :) Ihan ensimmäistä kertaa tässä nimittäin huolistani kerron.

Luulenpa vahvasti että sinä olet meistä se, joka on joutunut rakkaudessa pettymään. Kolmas kerta naimisissa tuon ikäisellä naisella? Itselläni puoliso menehtyi ja myöhemmin sen jälkeen olen harrastanut seksisuhteita - en jaksa vielä olla vakavassa suhteessa. :) Oma valinta siis, eikä kyvyttömyys olla parisuhteessa.

Mutta tosiaan, toivon että teillä on parempi tulevaisuus yhdessä! Tietysti se on niin, ettei muista kannata välittää, jos itse tietää paremmin. Ja moni mies toki panee lukuisia naisia kuukaudessa ennenkö löytää sen oikean. Katsoin vaan, että kuukauden sisällä minut kutsuttiin yli 20 kertaa Pyynikille. Pullo oli jo viileässä minua varten monta kertaa. ;)

Vierailija

Ihmettelen kovasti, millaisella ihmisellä on seksisuhteen jälkeen, jonka kertomansa mukaan on omasta tahdostaan lopettanut, halua tai tarve mustamaalata toista ja esimerkiksi sanoa yhtään mitään tämän fyysisistä ominaisuuksista kenellekään, puhumattakaan tämän tuoreesta kihlausta. Onko todella lapselle jollain logiikalla kategorisesti parempi, että äiti harrastaa irtosuhteita kuin että hän ryhtyy vakavaan, rakastavaan ihmissuhteeseen? Karoliinalle: jälleen kerran pystyt käyttäytymään asiallisesti ja tyynesti, ihailen sinua älyttömästi.

Vierailija

Kannattanee tarkistaa faktat ennenkun tulee huutelemaan. Viitaten nyt tuohon että olisi kolmas avioliitto. Ja aikaisempi kommentti todellakin täyttää rikoksen tuntomerkit, esimerkiksi solvauksen.. Kovin tuntuu katkeralta nämä kommentit! Mutta ehkäpä jollain on tarve nostattaa statustaan kertomalla, kuinka hän on 'deittaillut' Attea.

Onneksi se viini kylmenee nyt ainoastaan Karkille. Tsemppiä Karkki sinulle näiden katkerien ihmisten someviidakossa <3

piupali

Huh, mikä oksennuskommentti. Todella pahin rimanalitus. Laita Karkki vaan bannia suoraan näille.

Karoliina Sallinen

Vierailijat x 3 ja piupali.

Minulle on aina ollut tärkeää, että blogissani saa purkaa tuntojaan. Enkä minä mene rikki, jos lukija on eri mieltä kanssani, joten en ole elämässäni estänyt kuin yhden rasistisen kommentin julkaisun. Viimeisten kuukausien kommenttointi on kuitenkin saanut pohtimaan, kuka ihanista lukijoistani enää haluaa tulla tänne, jos henki kommenttiboksissa on kurja. Ja mitä itse voin tehdä sille, että ilmpiiri säilyisi positiivisena? 

Tämähän on kuitenkin perheblogi. Ja vaikka esimerkiksi seksuaalisuus - sinkku tai varattu - on osa aikuisen ihmisen iloja ja elämää, en koe, että on korrektia puhua termeillä "panoja" täällä. Mielestäni on olemassa rajat sille, mikä on asiallista ja ehkä myös sivistynyttä. Jopa jo rikollista. 

Kommentointi ja sanat kertovat meistä jokaisesta oman tarinansa. Muistetaan miettiä, millainen tarina meistä jää jälkeen <3 

Mintti

Huh, miten vahva nainen olet Karoliina! Itse olisin vastaavassa tilanteessa murskana. Kiitos että olet noin kypsä ja fiksu, mielestäni jokaisen asiattoman kommentoijan tulisi ottaa oppia sinun asenteestasi <3

Toki ymmärrän sen, että jos ihmisellä on paha olla syystä jos toisesta, niin tunnot voivat purkautua tulisesti. Ja ennen kuin joku sanoo, että eikö saa olla eri mieltä ja pitääkö aina kommentoida vain positiivisia asioita, niin ei tietenkään, (niinkuin Karoliinakin yllä kirjoitti) mutta jotenkin näiden viimeaikaisten törkykommenttien lukemisen jälkeen on tullut sellainen olo itselle, että nyt on menty liian pitkälle, henkilökohtaisuuksiin. En usko että ketään blogin lukijaa (joka tätä blogia lukee aidosti siksi, että pitää siitä, eikä sellaisessa tirkistelymielessä) kiinnostaa edes näissä kommenteissa mainitut asiat, vaan blogin sisältö. Ja jos on joltain unohtunut, niin eihän tätä blogia ole pakko lukea jos niin raivostuttaa :D

Toivon että tämä henki rauhottuisi täällä kommentoinnissa asiallisempaan suuntaan ja törkykommentoijat ymmärtäisivät vähän mennä itseensä. Valoisampaa uutta vuotta!

Supervoimia Karoliina <3

Vierailija

Mielestäni myös se, että nuo törkykommentit eivät ole saaneet kovinkaan monta tykkäystä kertonee sen, että myös lukijoiden mielestä on menty liian pitkälle. Hyvä niin, sillä olivathan ne rikoksen kriteerit täyttäviä kirjoituksia.

Piupali

Olet kyllä super, kun jaksat noin ymmärtäväisesti suhtautua! Jäin vielä miettimään, että ehkä tällaisen kommentoinnin estäminen/poistaminen olisi myös lapsen edun mukaista ja lapsen suojelemista.

Karoliina Sallinen

Olet täysin oikeassa tuosta lapsen edusta!!

Asia on viety monella tasolla eteenpäin.

Vierailija

Eikös tuo tuollainen kirjoittelu jo täytä kunnianloukkauksen ja solvauksen kriteerit? Jos hän noin toimii niin eikös blogin kirjoittaja voi myös julkaista tämän henkilön nimen? Toisaalta tiedän että fiksu ihminen ei tee niin.... Kyllä näkyy suhteen päättyminen ottavan koville kun ihan monella foorumilla täytyy tuota asiaa toitottaa. Toisaalta sen voi ehkä laittaa omaan arvoonsa siinäkin mielessä että mieleltään terve ihminen ei noin toimi. Ei kehtaa.

Vierailija

Todellakin, samaa mietin että eikö nyt mennä jo kunnianloukkaukseen noin alentavilla kommenteilla.

Tiedän että tämä on rumasti sanottu, mutta ymmärrän hyvin, jos niitä "kutsuja Pyynikkiin" ei olekaan enää tullut...

Karoliina Sallinen

Toivotaan, että ilmapiiri muuttuu asiallisemmaksi ja pakkokeinoihin ei ole välttämätön ryhtyä. Valoa :) 

Karoliina Sallinen

HAH! Niin on. Aloin pohtia sitä kirjoittamisen jälkeen,mutta hitsi kun näitä ei saa muokattua enää kun on klikannut ilmoille. IB, IP tai mikä vaan, mutta pointti vissiin selvisi :)

Sandeiiiii
6/27 | 

Heippa! Olen tässä jonkin aikaa seuraillut hiljaisena sivusta tätä blogisi kommentointia ja pakko sanoa, että ihmettelen miten jaksat/viitsit/haluat enää edes kirjoittaa koko blogia. Tiedän miltä tuntuu elää läpi erot ja siihen liittyvät kriisit.. En voisi kuvitella, että itse jaksaisin siihen päälle kaikkia näitä paskakommentteja, mitä saat blogiisi. Et ole ansainnut kaikkea sitä halveksuntaa, v*ttuilua, kritisointia jne, mitä kommentit tuntuvat tällä hetkellä olevan. Tuskin voisin itse ikinä olla niin vahva, mitä sinä olet.

Toivottavasti sinä Karoliina voit hyvin, ja pystyt kaikesta huolimatta nauttia onnestasi <3

Vierailija

Varmaan sen vuoksi jaksaa että on myös kannustavia ,ilot ja surut jakavia lukijoita, jotka käyttäytyvät fiksusti ja joiden motiivina on keskustella joskus kiivaastikin keskenään, mutta joiden tarkoitus on keskustella ASIOISTA eikä haukkua ja mustamaalata ihmisiä. Mutta oikeassa olet siinä mielessä että myöskään minä en jaksaisi.

Karoliina Sallinen

Kiitos empaattisuudestasi :) Voin  hyvin ja nautin tästä hetkestä täysillä. On keskityttävä vain olennaiseen ja niihin ihmisiin ja asioihin, jotka ovat kuten pitääkin. Koska vain tärkeimmillä asioilla on loppupeleissä merkitystä! 

Vierailija

Hyvä blogi, ihanat jutut ja inspiroiva olet. Elämä kuuluu elää täysillä. Onni näkyy nykyään kuvistasi :) Hienoa, jos et ota itseesi kaikkia ikäviä kommentteja. Olen lukenut blogiasi pitkään, jatka samaan malliin.
Minua jopa toisaalta viihdyttää nämä epämääräiset kommentoinnit.. kuinka joku voi kommentoida oikeasti noin!? :D kertoo todellakin kommentoijasta paljon. Nimimerkin takaa on helppo huudella mitä sattuu.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

karoliinakolmistaan_janitaautio_IMG_8935-2.jpg
karoliinakolmistaan_janitaautio_IMG_8935-2.jpg

 

karoliinakolmistaan_janitaautio_IMG_8950.jpg
karoliinakolmistaan_janitaautio_IMG_8950.jpg

karoliinakolmistaan_janitaautio_IMG_8970-2.jpg
karoliinakolmistaan_janitaautio_IMG_8970-2.jpg

karoliinakolmistaan_janitaautio_IMG_8988.jpg
karoliinakolmistaan_janitaautio_IMG_8988.jpg

2.jpg
2.jpg

3.jpg
3.jpg

4.jpg
4.jpg

Joinakin vuosina tämä lupausten tekeminen on ollut paljon helpompaa kuin nyt. Johtuu ehkä siitä, että edessäni häämöttää mitä todennäköisemmin vuosi, jolloin elämä muuttuu taas monella tavalla ja useakaan asiaa ei voi ollenkaan vielä ennustaa. F aloittaa esimerkiksi koulun ja kaipa tätä omaakin tulevaisuutta on taas monelta osalta rakennettava.

Silti minä rakastan tätä vuoden vaihtumista. Uutta starttia. Koska vaikka vuoden vaihtuminen on oikeasti vain kalenteritekninen juttu, on silloin mahdollisuus aloittaa monikin asia alusta. Minulle sellainen konkretia oikeasti toimii. Luo pontta ja inspiroi.

Päätin, etten tee varsinaisia lupauksia, koska lupaus kuulostaa tähän väliin liian ankaralle. Varsinkin, kun yritän olla vähän armollisempi itseni suhteen. Mutta sen sijaa teen toiveeni vuodelle 2017.

Liikkuisitko, hyvä nainen? Te blogini vanhat lukijat varmasti nauratte tälle, koska olenhan niin monta (kymmentä) kertaa aloittanut kuntoilun ja lopettanut hetken päästä kuin seinään, mutta nyt olisi melkein pakko alkaa tehdä tälle kropalle jotain. On myönnettävä, etten ole enää nuori tyttö. Vartalo ei pysy matkassa enää itsestään, eikä terveys ole itsestäänselvyys. Tiedän, että edelleenkin ajan löytäminen liikkumiselle on TODELLA suuri haaste, mutta minähän rakastan haasteita. Lenkkien lisäksi (joita pitäisi pidentää ja tihentää) päätin, että otan SALIKORTIN! Huhhuh! Ekan kerran sitten vuoden 2010.

Mitäpä jos vähän konmarittelisit? Vaikka kirjoitinkin syksyllä siitä, miten konmaritus on mielestäni osittain vain onnettomien ihmisten yritys hallita omaa elämäänsä, on myönnettävä, että pieni karsiminen – onnellinen tai onneton – tekee hyvää aina tasaisin väliajoin. Vaatekaappini on tällä hetkellä täysi katastrofi. Tiedän, etten pysty vuosia sitten haaveilemaani minimalistiseen vaatekaappiin vain muutamine vaatteineen – olen tajunnut rakastavani erilaisia, eri tyylisiä ja hassuja vaatteita liikaa – mutta nyt kaapeistani löytyy myös paljon sellaisia vaatteita, joita en käytä oikeasti koskaan. Ne on saatava ulos, jotta lempparit pääsevät paremmin esille. Ja niitä muistaa ylipäätään käyttää!

Muistapa keskittyä olennaiseen! Elämässä on aina asioita, jotka huolestuttavat, surettavat tai ärsyttävät. Mutta jos niille antaa vallan, häviää kaikki se ihana, iloinen ja elämisenarvoinen ympäriltä, vaikka sitä olisi kuinka paljon. Tämän vuoden tavoite onkin keskittyä vielä enemmän hyvään ja antaa huonolle sen ansaitsema paikka (eli hyvin pieni nurkkapaikka jos sitäkään).

Olethan rehellinen, edelleen? Vuosi 2016 oli todistus – taas kerran – siitä, kuinka omaa sydäntään kuuntelemalla ei voi mennä mönkään. Haluan nähdä, mitä oman itsensä kuunteleminen ja niihin elämän aidosti tärkeimpiin asioihin keskittyminen vielä voikaan saada aikaan. Veikkaanpa, että tällä taktiikalla paljon puhuttu sisäinen rauhakin voisi olla ihan vakio-olotila. 

Mitä lupauksia tai toiveita sinä teet? 

-Karoliina-

Kuvat: Janita Autio // Stailaus: Ida Nyrhinen // Asu:Ivana Helsinki 

Kommentit (19)

MariaJ
4/19 | 

Sori mutta en ihan ymmärrä näitä kuvia. Miksi olet jollain randomilla kadulla helsingissä kranssi päässä ja näytät peuralta ajovaloissa?

katriiiiina

Sori mutta en ihan ymmärrä miksi jättää tällainen tarkoituksellisesti ikävä kommentti. Toivottavasti vuosi 2017 tuo sullekin hieman sivistystä, MariaJ.
Karoliinalle ihanaa vuotta 2017 ja kiitos tosi kivasta blogista! Kaunis olet näissä kuvissa.

Karoliina Sallinen

MariaJ, katriiiiina ja Vierailija

It`s Art :D Hah! Minusta tämä oli ihana, hassu ja aivan helkkarin epäkäytännöllinen asu/tukkalaite ja hulvaton kuvaussessio pakkasessa. Eli sitä bloggaamisen hassua sivutuotetta!

Maili
5/19 | 

Peura ajovaloissa??? No minkäs sitä ihminen voi jos on upea kroppa ja isot silmät. Kaikilla ei vissiin ole? Kelpais kyllä mullekin olla tuon näköinen... Ihanaa vuotta 2017 sinulle Karoliina!!

Laamu
6/19 | 

Hyvää uutta vuotta! Mulla olis myös kaappien täysinventaario odottamassa tapahtumistaan! Ja myös se salille paluu! Meidän pieni täyttää kohta vuoden ja oma kunto on aika karsea, ja kaipaan sitä kun jaksaa eikä kroppa reistaa. Lisäksi oma aika salilla vaikka sen kerran viikossa tekis tosi hyvää. Olkoon se salikortti siis munkin-jos ei lupaus niin iloinen tavoite!
Kauniita kuvia!

Femme
7/19 | 

Kihlat, siis for real? Upeeta <3 Kaikkea hyvää teidän uusperheelle sekä etäsuhteen jälkeiseen arkeen ja likapyykkikasojen keskelle, toivottavasti kestät niitä tällä kertaa :) Pus.

Karoliina Sallinen

Femme ja MonaLisa.

Sarkasmi on taitolaji. Ja Femme onnistui siinä täydellisesti. 

Kihlat. Kyllä vaan! Kiitos <3

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat