Kirjoitukset avainsanalla ikä

kolkyt
kolkyt

Huhhuh! Tänään se sitten on totta. Mä olen 30 vuotta. 30-vuotias. Kolmekymppinen. Kolkyt.

Kun joskus vuoden alussa kerroin teille, että alan kolkyt-postaussarjan puitteissa etsin elämänviisauksia ja vinkkejä vanhenemisen merkeissä, mutta kuinka kävikään. Aika kulki niin kauhean nopeasti, että tämä päivä tuli kuin yllättäen. Ja kovin montaa viisauttakaan en ollut ehtinyt vielä etsiä (mutta onneksi tätä vuotta on vielä paljon jäljellä).

Jotain elämä itsessään on kyllä kuitenkin ehtinyt jo opettaakin. Jotkut opit ovat tulleet lapsuudesta, lapsuudenperheestäni ja aikaisemmista ystävyyssuhteistani. Jotkut vasta vuosien 2005 ja 2015 välissä. Aikana, jolloin elin kaksikymppisvuoteni.

Tässä siis muutama oivallus elämästä. Jos olet minua nuorempi, voit ehkä oppia minulta jotain. Samassa iässä olevat voitte taas kommentoida, koetteko asiat samalla tavalla. Ja sitten te vanhemmat lukijani: Mitä vinkkejä antaisit seuraavalle vuosikymmenelleni!

Joka tapauksessa,

TÄSSÄ ELÄMÄNVIISAUKSIA, OIVALLUKSIA JA HÖMPPÄVINKKEJÄ KOLMEKYMPPISELTÄ KAROLIINALTA:

  • Älä ajattele, että suuret tai hullutkaan haaveet pitäisi haudata. Päinvastoin. Jos et ole vielä tehnyt niitä asioita, joista unelmoit lapsena ja nuorena, nyt on se aika. Miksi aikuisuuden pitäisi tarkoittaa sitä, että tulisi jokainen elämän sekunti elää varmanpäälle ja järkevästi? Mitä se ikinä onkaan, älä ajattele, että haaveesi on vähäpätöinen. Ilmoittaudu kesäteatteriin, juokse maratoni tai järjestä oma taidenäyttelysi. Minun täytyy sanoa, että koko tämä blogitouhu ja sen mukana tulleet muut projektit ovat sellaisia, joista varmasti haaveilin jo 15-vuotiaana, mutta joiden kuvittelin 20-vuotiaana olevan liian korkealentoisia ja suuria haaveita. Onneksi kävi toisin!
  • Muista, että vaikka sinulla olisi oma perhe, kiirettä töissä ja hektinen arki, vaali ystävyyssuhteitasi. Olen ollut aivan ällistynyt siitä, että olen viimeisen parin vuoden aikana saanut hirveän kasan mahtavia kavereita ja jopa uusia ystäviä itselleni. Kuka sanoi, ettei aikuisena löydä uusia kavereita? Pah! Se ei todellakaan ole totta! Kiitos siis ihanat ja upeat elämäni uudet tehonaiset. Upeaa on ollut myös se, että vanhat kamut säilyvät ja joidenkin sellaisten teini-iän kavereiden kanssa, joiden kanssa välit ovat olleet poikki kymmenen vuotta, on taas löydetty se vanha, hauska yhteys. Eikö aikuistumista juuri ole se, että näkee toisissa ihmisissä kauneuden ja viisauden…silloinkin, kun toinen ei ole kopio itsestään (kuten teininä piti olla).
  • Rasvaa ihoasi. Paljon! Ja jumankekka, ei sitä aurigonottoa öljy kasvoilla, kuten itse tein ikävuosin 18-25. Silloin rypyt tuntuivat vielä kaukaiselle asialle.
  • Yritä löytää tasapaino työn ja vapaa-ajan kanssa. Ihminen ei voi elää koko elämäänsä niin, että tuntee olevansa väärässä paikassa, väärään aikaan. Vaihda työpaikkaa tai opiskele kokonaan uusi ammatti, jos et ole tyytyväinen nykyiseen. Töissä kuitenkin vietetään suuri osa päivistäsi, niin se ei voi olla tuskaa.
  • Osta vähemmän, mutta parempaa. Äläkä koskaan pidä vaatteita/kenkiä, joissa ei ole hyvä olla.
  • Mieti, oletko onnellinen. Jos et, tee jotain asioille. Uskalla tehdä muutos. Ja jos puolestaan olet onnellinen, vaali sitä. Pidä kiinni onnesta ja nauti. Itse olen ylpeä siitä, että olen uskaltanut tehdä elämässäni isoja päätöksiä tunteiden ohjaamana (vaikka järki-ihminen usein olenkin). Ne päätökset ovat olleet elämäni parhaita!
  • Edelliseen viitaten: Muista kuitenkin, että elämä on vaiheita. Jokainen hetki ei voi olla ilotulitusta, ja siksi kannattaakin myös kurjan hetken keskellä hetkisen odotella ja katsoa, mitä tulevaisuus tuo. Jos jotain elämä ja erityisesti äitiys on opettanut, on se, että kurjankin hetken keskellä tulee joskus se aamu, kun tajuaa asioiden kääntyneen taas hyväksi. Koliikki loppuu, uhmaikä loppuu ja yöheräily ajallaan loppuu. Ja sitten on taas – ainakin hetken – hyvin nukuttu yö ja helppoa elämää.

Näillä ajatuksilla kolmekymppiseen elämään. Mitä ajatuksia oma ikäsi ja mennyt elämä ovat sinulle opettaneet?

-Karoliina-

 Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (27)

piia
2/27 | 

Just näin!
Kuukauden jo kolmatta vuosikymmentä eläneenä voin jo oikein kokeneena sanoa, että elämä on hyvä just tän ikäisenä. Tosin, kuvittelin olevani kolmekymmentä jo aiemmin, mikä johtuu pari vuotta vanhemmasta poikaystävästä (vai pitääkö tän ikäisenä puhua miehestä? Vissiin pitäis). Kun toinen viuhtoo edellä, oma ikääntyminen ei tunnukaan niin järisyttävältä.

Tekemiään valintoja punnitsee tässä iässä aivan erityisen paljon ja miettii, elääkö nyt sitä elämää, jota haluaa. Kai sitä nyt ajattelee olevansa lopultakin aikuinen ja kokee, että vielä ei ole liian myöhäistä vaihtaa suuntaa tai kokeilla uutta - vaikka eihän ikinä pitäisi olla.

Ihan parasta on, että hötkyily on ohi. Parikymppisenä helposti luuli viikonloppuiltana kotona, että elämä on jossain muualla. Nyt tajuaa, että sehän on tässä: sohvannurkassa pieruverkkarit ja villasukat jalassa. Ja se riittää.

Hirveästi onnea ja iloa juhlapäivään ja kaikkeen tulevaan! Tästä se elo vaan paranee. :)

3/27 | 

Onnittelut! :)

Mä olen itse vasta kakskymmentä, joten aika 10 vuoden päästä tuntuu mahdottoman pitkältä. Tosin se taitaa tulla nopeammin kuin aavistaa, joten täytyy yrittää muistaa nauttia jokaisesta päivästä!

Vaikka olenkin näin nuori, tuntuu asiat rullaavan aika kivasti. En ole ikinä ollut sellainen villi nuori aikuinen joka hölmöilisi, joten jännä nähdä, jatkuuko elämä näin onnellisena, rauhallisena ja seesteisenä.

Tällä hetkellä olen Italiassa vaihdossa, jännitän ensi kesän kesätyöpaikkaa ja suunnittelen oman koiran ottamista ja lomaa Suomeen perhettä tapaamaan. Ihan ufoa kuvitella, että mitä ajattelen 10 vuoden päästä tästä ajasta. Varmaan käskisin itseäni olemaan stressaamatta kesätöistä niin paljon ja sen sijaan nauttimaan Italiasta.

Vaikka elämmekin ihan eri elämiä ja vaiheita, on teidän blogia mukava seurailla. Varsinkin tämä postaus oli niin puhutteleva, että piti oikein kommentoida. Jatkakaa samaan malliin, ja onnea vielä!

Anna-Maria
5/27 | 

Lämpimästi onnea! :) Harva kolmekymppinen varmaan toivoisi olevansa kaksikymppinen. Se kertonee paljon. Terv. Kohta 31-vuotias.

Mona
6/27 | 

Kiitos kauniista ajatuksistasi! Samoja täälläkin pyöritellyt. Jollakin tavalla elämä ja oma olo tuntuvat rauhallisemmilta kuin ennen. Itselläni jo pari vuotta siitä, kun täytin pyöreitä. Ehkäpä se aikuisuus ja kypsyminen on just se paras juttu! Paljon onnea vielä sulle

NOPPA
7/27 | 

Täällä yli neljäkymmentä vee. Ensimmäisen lapsen sain kolmikymppisenä ja se oli hyvä minulle. Ehdin nuoruuden hapuiluja pyöriä ja etsiä, käydä Irlannissa yksin liftausmatkalla ja olla uhmassa taviksille hyvinkin pitkälle.
Teen kaiken vähän eri tavalla. Edelleen. En vain voi enää sopeutua niin kuin aiemmin, on löydettävä oma sisin tahto tai tulee henkinen romahdus. Et voi huijata itseäsi loputtomiin. Jos haluat asua luonnonläheisemmin, se metsä ei tule luoksesi, sinun on muutettava sen luokse. Minulle ehkä juuri tuo asuinympäristö on tullut suurimpana onnellisuustekijänä nyt kartalle.
Säteilevän paljon ONNEA sinulle!!

Sanna
9/27 | 

Viisaita sanoja! Varsinkin tuo älä koskaan pidä huonoja kenkiä :DD 37-vuotiaana minäkin sen jo vihdoin tajusin kun alkoi tulla jalkavaivoja! Nyt pitää olla nahkaa, korotonta jne.

Olen siis 40 v. Sain ensimmäisen lapsen 19-vuotiaana ja toisen 21-vuotiaana. Nyt he ovat kohta 19 ja 21 vuotiaita. Ihan viime päivinä olen oppinut yhden todella tärkeän asian: lapset elävät omaa elämäänsä, tekevät omat valinnat, minä elän omaa elämääni ja teen omat valinnat. Omat vanhempani elävät omaa elämäänsä ja tekevät omat valinnat.
Olen antanut lapsilleni hyvät eväät elämään (ainahan virheitä tulee tehtyä toki ja niistäkin voi oppia!), on ollut hyvä koti, työssäkäyvät vanhemmat, ei puutetta mistään jne. Mutta, mutta, lapseni valitsivat toisin: eivät käy koulua, eivät ole töissä. Toki he ovat vielä alle sen maagisen 25-vuoden kun etuaivolohko kehittyy kunnolla :)
Olen kipuillut tämän asian kanssa todella paljon, mutta toisen puolesta ei voi opiskella eikä käydä töissä! Olen paljon kannustanut, ohjannut, puhunut, mutta turhaan. Nyt lopetin sen ja HYVÄKSYN asian. Se on helpointa minulle itselleni ja heille myös. Meillä on muuten hyvät välit ja he ovat aina kotiin tervetulleita, mutta rahaa en anna koska yritän opettaa, että se ei tule helpolla.
Eli elämä on ikuista oppimista itsestään ja pienet lapset, pienet murheet.

10/27 | 

Onnea synttärien johdosta!

Mulla elämä on vaan muuttunut aina kivemmaksi ja kivemmaksi, miten elämään on tullut elettyä. Sitä oppii ottamaan rennommin.

Hyvä pointti toi, että unelmia voi totetuttaa vanhempanakin.

Ja 4-kymppiähän on nyt uusi 3-kymppiä!

Ehkä suurin mun elämänviisaus on, että ei kannata elää sitkun-elämää. Toteuttaa asioita vaan niin paljoin kuin voi. Ikinä ei tiedä, milloin elämä päättyy ja ikinä ei asioille ei ole täydellistä aikaa :-)

Simppa
12/27 | 

Onnea vielä näin jälkikäteen!! Olipa jotenkin lohdullinen ja kannustava postaus, etenkin tuo "lupaus", että lapsen yöheräämiset voi joskus loppua..... Sitä odotellessa, kiitos tästä ja kaikkea ihanaa sun jatkoon <3 t. Äiti ja poika 1,3 vee!

13/27 | 

Auguri per ogni sorriso che ti farà star bene, per ogni sogno che vorrai realizzare, per ogni speranza che ti scalderà il cuore... buon compleanno!

Onnea jokaiselle hymylle, joka saa sinut voimaan hyvin. Onnea jokaiselle unelmalle, jonka haluat toteuttaa. Onnea jokaiselle toiveelle, joka lämmittää sydäntäsi. Hyvää syntymäpäivää!

jenni
14/27 | 

Minkä takia et suosittele tuota öljy+ aurinko yhdistelmää ? Mä hoksasin sen viime kreikan matkalla ja oi, mikä ihana rusketus ♡

Niiskuneiti
15/27 | 

Mullaki oli eilen (23.3.) synttärit ja samoin mun kummitädil :D Tosin täytin vasta 21v, mut voisin silti kirjottaa ylös, mitä ajatuksia mul täl hetkel on :) Kiva lukee myöhemmi!

Hyvää synttäriä!

Karoliina
22/27 | 

Hienoja mietteitä äidin näkökulmasta. Kiitos niistä ja toki myös onnitteluista!

Karoliina
26/27 | 

Kyllä joo, mutta iho ei ole öljyn kanssa suojassa. Päinvastoin. Ja suojaamaton iho rypistyy!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
VANHA
VANHA

Kolmekymppiä! Siihen rajapyykkiin on edessä enää pari kuukautta ja ensimmäisen kerran elämässä olen oikeasti joutunut miettimään, millaiset asiat tekevät ihmisestä nuoren tai vanhan. Enkä nyt siis tarkoita ikää ajokortissa, vaan millaiset ulkoiset asiat, käytös ja sisäinen maailma erottaa nuoren ja jo vähän vanhemman mimmin toisistaan.

Vaikka ihan oikeasti olen hyvin iloinen iän tuomasta edes osittaisesta viisaudesta, en vielä hirveästi haluaisi näyttää kolmekymppiselle. En kuitenkaan ole mikään tarkan ruokavalion, megarääkkiliikunnan tai aikaa vievän ihoonhoidon ystävä, joten täytynee löytää oma tapani vanheta arvokkaasti ( mutta ei liian nopeasti) ;)

Kun mietin, millaisista ulkoisista seikoista 20-kymppisen naisen erottaa 30- tai 40-vuotiaasta, löytyy listasta ainakin seuraavat asiat:

  • Ryhti. Iän, lasten ja imetysten myötä aika monen naisen yläkroppa alkaa roikkumaan ja näivettymään.
  • Hampaat. Niin se vaan on, että valkoinen hymy viestii nuoruudesta.
  • Iho, erityisesti silmänympärysiho ja kaula. Pitäisikö viimeinkin alkaa käyttämään silmänympärysvoidetta?
  • Kokeilunhalu ja into. Miksi moni luopuu unelmista ja haaveista 23-vuoden jälkeen?
  • Hiukset. Kummasti sitä alkaa pohtimaan, mikä väri ja malli häiventäisi mustia silmänalusia.
  • Vartalo. Sporttisuus nuorentaa aina, mutta yli 30-vuotias ei useinkaan saa olla aivan tikkulaiha. Muuten naama alkaa roikkumaan, kun rasva muutenkin katoaa poskipäistä iän myötä.
  • Hymy. Myrtsi naama vanhentaa.
  • Kasvojen väri. Faktahan on se, että mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän restaurointia – valokynää, aurinkopuuteria ja huulipunaa – naama vaatii.
  • Aurinko. Jotenkin sitä ei 22-vuotiaana ei uskonut, että aurinko vanhentaa. Nyt kaduttaa.
  • Ruokavalio. Jotenkin maalaisjärkinenkin alkaa kiinnostua vedenjuonnista ja superfoodeista, kun illallisen sipsipussin jälkeen ei saa aamulla silmiään auki. Miten nuorempana ei yhtään huomannut, että erilaisista ruuista tulee myös erilainen olo?
  • Vitamiinit. Pitäisikö syödä?
  • Vaatteet. Milloin näyttää nuorekkaalle vai ei wannabe-teinille?

Mä alan nyt ammattilaisten, kavereiden ja erilaisten kokeiden avulla etsimään omaa graalin maljaani, joten pysykää taajuudella. Täältä saa varmasti tippejä ja vinkkejä anti age -meininkiin, ja toki olisi ihanaa, jos jakaisitte omat vinkkinne meille muillekin!

Kertokaapa vaikka aluksi oma näkemyksenne siitä, millaisia havaintoja olette itse tehneet ikääntymisestä!

-Karoliina-

P.S. Piakkoin Kolkyt –tutkiusmatkani toinen osa: Hampaiden valkaisu :)

 

 Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Kommentit (26)

Mademoiselle M
1/26 | 

Hei haloo. Aika pinnallinen näkökulma ikääntymiseen. Ei elämä lopu kolmekymppisiin. Päinvastoin.

Maria/PalikoiDesign
2/26 | 

Asenne, asenne, asenne!
Minulla on melkein 20-vuotta vanhempi mies joka vaikuttaa välillä minua nuoremmalta, koska on aina niin iloinen, positiivinen ja elää tässä hetkessä. Se nuorentaa jos mikä, ryppyjä saa olla, kunhan ne on naururyppyjä ;)

Jonsbe
3/26 | 

Olet Karoliina upea juuri tuollaisena, mutta mielestäni nuoruus lähtee juuri ihmisen sisältä itsestään. Eli jos jotkut pienet vippaskonstit asiaa parantaa niin anna mennä vaan :) minun mummini on vannonut aina kookosöljyyn ihonhoidossa ja lämpimään sitruunaveteen aamulla..

4/26 | 

Mä oon huomannut ainakin omasta äidistäni sekä itsestäni, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän alkaa muistuttaa (ulkoisesti tässä tapauksessa, mutta ehkä sisäisestikin) omia vanhempiaan! Se ei missään nimessä oo huono asia, vaan ollut hauska huomata. :)

Kun äiti alkoi lähestyä 4-kymppiä, niin yks päivä vaan hoksasin että hetkinen, onkos hänellä muka aina ollut tismalleen samanmuotoiset kasvot, kun mammalla, eli äidin äidillä. Ja nyt kun alkaa 50 lähestyä piirteet ovat vaan vahvistuneet. Ja jossain vaiheessa minulle on kasvanut identtinen pikkukyhmyllä varustettu nenä, kuin mun mutsilla. :)

5/26 | 

Huomenta!

Olen 38. Usein luullaan ainakin viisi vuotta nuoremmaksi. En itse tee mitään asian suhteet. Geenit on varmaan yksi. Äitiäni luultiin pitkään aina 10 vuotta nuoremmaksi. Nyt hän on kyllä saanut ikänsä kiinni :-D

Elän suht tervettä elämää, kaikkea kohtuudella. Myös stressiä.

Mutta ikä on myös mieliala. En koskaan halua ns. kasvaakaan aikuiseksi. Tietenkin vastuuta on monesta asiasta, mutta leikkisyys täytyy säilyttää. Lapsia ei ole, eikä ehkä kuulukaan elämääni. Se varmaan osaltaan nuorentaa. Ei tarvise vakavoitua ja yrittää olla jollekin aikuinen. Joidenkin kohdalla valitettavasti tapahtuu vakavoituminen. Teidän kohdalla on ihana seurata, ettei näin ole käynyt :-D Ainakaan pahasti.

Ja tuo unelmien toteuttaminen. 38 v voi hyvin repäistä ja muuttaa ulkomaille. Se toki on helpompi, kun ei ole muita ajateltavana. Lapsia tai miestiä. Koira kulkee mukana.

Ja se on niin hauskaa, miten kolmekymppisenä ajatteli, että onpa 20-kymppiset vielä pieni. Ja nyt ajattelee, että onpa nuo juuri 30-täyttäneet nuoria! Elämässä ehtii vaikka mitä vaikka ikää alkaa tullakin. Numerona.

6/26 | 

Pakko vielä lisätä :-) Ero 3- ja 4-kymppisen välillä on ehkä se, että 4-kymppinen ei enää turhia murehdi tuota listaasi. Ottaa elämän sellaisena kuin se on ja nauttii siitä.

Johanna
7/26 | 

Lisäisin tähän vielä, että kolmekymppisellä on jo enemmän itseluottamusta ja itsetuntemusta, mikä kohentaa ryhtiä. Ikä on vain hassuja numeroita, joita ei edes muista, kun joku kysyy ;).

ulla
9/26 | 

Täällä mittarissa 35 vuotta ja olen niin tyytväinen, että olen juuri tämän ikäinen. Vanheneminen on kumma kyllä ihan mukavaa :) . Mua kyllä luullaan aina paljon nuoremmaksi . :)
Mutta kun täytin 30, mun pääkopassa selkeni paljon elämän pikku asioita. Jotenkin osaa nauttia niin tavallisista ja pienistä jutuista. :)

Merja
10/26 | 

Olen Annin kanssa täsmälleen samaa mieltä; 40-vuotiaana ei enää mieti noita listan juttuja, ainakaan kauheen vakavasti. Tässä iässä onneksi tietää jo kuka on ja parhaat ajat on vielä edessä. Kaikkeen on aikaa, vapautta ja mahdollisuuksia!
Katso vanhempiasi, sellaiseksi tulet. Niin se vaan on, halusi sitä tai ei.
Karoliinan listassa oli kyllä muutama asia, joilla voi vaikuttaa sisäiseen hyvinvointiin: syö vitamiineja ympäri vuoden (B, C, D, kalkki). Suomessa ruoka on varsinkin talvella ja keväällä ravintoköyhää. Väkisinkin tulee vajausta, jos ei kiinnitä huomiota. ja sitten voiteet: Käytä aina korkeatasoisia naamavoiteita. Ajan kuluessa todella huomaa vaikutuksen.
Hyvää kolmekymppistä!

Kolmistaan-Karoliina
14/26 | 

Mä en varmasti kyllä koskaan muistuta ulkoisesti mun äitiä. Olemme aivan eri maasta, näytän ihan isälleni :D Mutta sisäisesti : Kyllä vain, monin osin!

Daniella
19/26 | 

Toi lista kyllä kolahti muhun, mutta nää kommentit on aivan ihania! Tuli kyllä ihan super hyvälle tuulelle tästä kokonaisuudesta :)

I
20/26 | 

Kiitos ihanasta blogista! Mietin aina postauksiasi lukiessani, että voi kun olisit ollut mun äikän opettaja yläasteella! Tykkäsin äikän tunneista eniten, mut voi plääh sitä opettajaa :D Susta huokuu motivoituneisuus, voin kuvitella että oot mahtava opettaja. Onnekkaita ovat sun oppilaat! Kolmekymppisiin en sen enempää lähde ottamaan kantaa, pari vuotta perässä tullaan :)

tanja
21/26 | 

Täytin kuukausi sitten kolmekymmentä ja täytyy tunnustaa, etten miettinyt mitään listassasi olevia asioita. Itse olen iän myötä muuttunut paljon rennommaksi ja olen luopunut täysin itseni ulkoisesta arvostelusta viimeisen vuoden aikana. Se on hyvin vapauttavaa, kun ei tarvitse murehtia mahamakkaroitaan tai pieniä tissejään, kuten nuorempana tein.

Ja kaikista kummallisin asia tulee tässä: Mä tykkään mun rypyistä. Paljon niitä ei ole, mutta onnekseni olen saanut muutamia juonteita silmien ympärille. Ne antaa mulle ilmettä, enkä näytä enää 15-vuotiaalta :) Olen mieluummin kolmekymppinen kuin kaksikymppinen.

Elina
22/26 | 

Nuorena pystyy syömään mitä vaan, ei silloin vielä tunnu missään. Täytän huhtikuussa 23, hiljalleen alkaa tuntua aina jälkeenpäin se, mitä on syönyt. Onneksi vain hiljalleen. Silmänympärysvoidetta suositellaan jo parikymppisillekin, varmasti kannattaa. :)

23/26 | 

Minä en tunnista itseäni oikeastaan ollenkaan tuosta listauksesta. Ja ikää minulla on kolme viikkoa vajaa 41 v. Kertaakaan en ole miettinyt hampaiden valkaisua tai vartalon löystymistä. Kolmikymppisenä elin keskellä kahden lapsen pikkulapsiarkea ja siinä ehkä hädin tuskin ehti huomata, että täytti 30 v. Nyt kun olen lähes 41 v elämä tuntuu paremmalta ja täydemmältä kuin koskaan. Moni pinnallinen asia on menettänyt täysin merkityksensä ja voin sanoa eläväni elämäni parasta aikaa. Vaikka on kellastumaa hampaissa ja ryppyjä silmäkulmissa ja otsassa. Kun ajattelen itseäni 23-vuotiaana, niin ehkä olen jotain unelmoinut, mutta luultavasti jotain aika naiivia verrattuna siihen, mistä unelmoin nyt. Ei elämän tarvitse jämähtää siihen, että vuosia tulee lisää, elämän ja iän myötä saa ihan uudet siivet ja uudet mahdollisuudet kohti sellaisia asioita, joista ei vielä parikymppisenä tiennyt mitään. Näin ainakin minulle on käynyt.

Maija
24/26 | 

Moikka!

Tuntuu, että moni ei ymmärtänyt tän jutun pointtia. Et mun mielestä korosta sitä, että elämä loppuu, vaan sitä että ikävöi 20-vuotiaan hehkeyttä ja elämäniloa. Tein töitä ennen joulua ja huhhu kun 17-vuotiaan elämä kuullosti ihanalta, vapaalta ja täynnä unelmia. Itsestäni tuntuu että täytyy juuri tehdä enemmän asioita hehkeyden eteen; liikunta, ruoka, uni ja kaikki vippaskonstit. Nykyään unelmatkin on tylsiä, ennen unelmoin maailmanvalloittamisesta, nykyään että perhe-elämä menee mukavasti omalla painolla eteenpäin, häät, lapsia ja oma koti. Eikä tässä mitään ongelmia ole, mutta pientä ikäkriisiä pukkaa. Tai ainahan sitä pukkaa. Uutta ja jännittävää.

Mulla tulee ikää vasta 23, mutta tuntuu että nyt jo kamppailen asian kanssa. Tyhmää ehkä, mutta helpottaa tietää, että tää on elämäni tän hetkisiä suurimpia "ongelmia" niin menee mulla ihan hyvin. Enkä usko, että ongelmana on edes itse ikä, vaan sen hetkinen elämäntilanne. Ehkä pitäisi alkaa taas unelmoida maailmanvalloittamisesta.

25/26 | 

[…] Kyselin teiltä viime kuussa, millaisista asioista huomaatte, että ikää kertyy mittariin. Itsellenihän nämä ikäpohdinnat ovat nyt ajankohtaisia, koska ensi kuussa täytän täysiä kymmeniä, 30 vuotta. […]

26/26 | 

[…] Kyselin teiltä viime kuussa, millaisista asioista huomaatte, että ikää kertyy mittariin. Itsellenihän nämä ikäpohdinnat ovat nyt ajankohtaisia, koska ensi kuussa täytän täysiä kymmeniä, 30 vuotta. […]

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat