Kirjoitukset avainsanalla Vaatteet

Mä pidin reilu viikko sitten toivepostausten viikon, ja kuten niin monta kertaa aikaisemminkin, tyylijuttuja ja erityisesti tyylin pohtimista pyydettiin multa monessa toiveessa.

Mä rakastan kaikkea kaunista ja tiedän, että mulla on sillä tavalla tarkka maku, että tiedän tosi hyvin sen, mikä on mun juttu ja mikä ei. Silti tyylin – varsinkin oman tyylin – erittely tuntuu vaikealle. Ehkä siksi, että oma tyyli on niin lähellä mua itseäni, että sen katsominen ikään kuin ulkopuolisen silmin on haastavaa. Toisekseen oman tyylin ruotimisesta tulee hassulla tavalla nolo olo: Jännittää, että jos sanon oman jutun olevan jonkinlainen, ja sitten huitelinkin kolme viikkoa tukka pystyssä meidän iskän vanhoissa mökkihousuissa, alkaa tuntua feikille.

Mutta. Tästä huolimatta otin nyt härkää sarvista ja yritän vähän ruotia sitä, mistä asioita mä pidän tyylissä ja pukeutumisessa ja kosmetiikka-asioissa omana juttunani.

 

  1. Silmät. Mä olen varmasti koko ikäni meikannut niin, että keskiössä meikin osalta on ollut silmät. Joskus yritän pitää silmämeikittömiä päiviä laittaen esimerkiksi vain punaista huulipunaa, mutta tosi usein mä koen peilikuvani silloin vieraaksi. Ehkä siksi, että mulle on lapsesta asti toitotettu kuinka isot silmät mulla on, on siitä tullut sellainen osa identiteettiä ja oman naaman kauneuskäsitettä, että silmiä ei ole ainakaan halunnut peitellä. Siksi mä laitan ripsaria ja rajausta joka päivä. Ja siksi esimerkiksi ripsipidennyksistä luopuminen oli iso juttu.
  2. Pitkä tukka. Mulla oli kesällä 2017 ja hetken myös kesällä 2018 polkka, mutta vaikka se aina aluksi tuntui hyvälle idealle – ja näyttää muille ihanalle – en osaa itse olla lopulta muussa kuin pitkässä tukassa. Se on musta paljon helpompi laittaa kun lyhyempi letti. Huonotukkapäivinä voin vaan iskeä nutturan tai jonkin muun nopean kampauksen. Kihartaminen vie huomattavasti vähemmän aikaa kun lyhyemmässä tukassa, koska pitkästä riittää, kun kähertelee vain vähän latvoja. Samoin pitkä tukka tuo sopivasti naisellisuutta niihinkin päiviin, kun vaatetus on muuten epäfeminiininen.
  3. A-linjaiset mekot. Mä pidän todella paljon mekkoja, mutta hyvin vähän hameita. Musta mekoissa on jotenkin hyvä olla, kun A-linjaiset mallit ei purista mistään. A-linjaisten mekkojen kanssa voi myös vähän kikkailla helman mitalla. En koskaan voisi pitää nimittäin niin lyhyitä helmoja tiukkojen mekkojen tai hameiden kanssa, mitä mekkojen kanssa käytän. Jotenkin sellainen tyttömäinen leikkaus antaa anteeksi helman mittaa, joka on hyvä juttu, koska mulla on suhteessa muuhun kokoon (tai siis oli suhteessa muuhun kokooni) pitkä selkä. A-mekot voi pukea paljaisiin sääriin, farkkujen kanssa tai paksuilla sukkiksilla. Tosi monikäyttöinen vaate siis.
  4. Matalat kengät. Kuten tiedätte, en ole kopisevien korkkareiden tai naisellisten pikkusaappaiden ystävä. Mun kengät on aina lähtökohtaisesti tennarit, lenkkarit tai maiharit. Ja jos mulla on joskus korot, pitää ne olla megahyvät jalassa! Ja toisaalta just juhliin haluan laittaa korot siksi, että se on helppo ja halpa tapa kohottaa jokin mun arjessa käytössä oleva mekko juhlalevelille. On kuitenkin pakko myöntää, että tosi usein tunnen oloni aivan liian korostuneeksi ja näkyväksi silloin, jos mulla on korolliset kengät. (Ehkä pieni ristiriita, kun kuitenkin voin hyvin pukeutua vaikka muumikuvioiseen paljettipaitaan).
  5. Paljeteista puheen olleen. Vaikka en pidä isoja bling-bling -koruja, tykkään metallinhohdosta, glitteristä ja paljeteista asuissa. Mun mielestä esimerkiksi mun hopeinen Lumin laukku ja hopeiset Converset käy aivan kaiken kanssa, ihan aina. Metallinen asuste on vähän kuin musta, mutta ei niin tylsänä versiona. Sekin käy silti ihan kaiken kanssa. Samoin tykkään yhdistää paljettivaatteita tosi arkisten elementtien, vaikkapa revittyjen farkkujen ja lenkkareiden kaveriksi.
  6. Street-tyyli. Sen lisäksi, että rakastan A-linjaisia mekkoja ja pientä hippifiilistä, on yksi mun omimmista tyyleistä sellainen tosi perustyyli, ehkä vähän miesmäinen sellainen. Tykkään pukea päälleni over size -kokoisia kollaripaitoja, huppareita, boyfriend-farkkuja ja pipoja. Tämä tyyli on sellainen, jonka puen, kun en jaksa miettiä mun pukeutumista lainkaan.
  7. Ei paljastelua. Mä koen, että olen sinut oman kroppani kanssa (paitsi ehkä just nyt, öh), eikä mua haittaa yhtään nakuilla, mennä uimahalliin, rannoille tai pukeutua kauniisiin alusvaatteisiin. Silti en ole ikinä kokenut omakseni pukeutua paljastavasti edes minnekään bilemestoihin. En nyt todellakaan vahdi mitenkään hysteerisesti kaula-aukkojen kokoja tai shortsilahkeiden mittaa, mutta en yksinkertaisesti vaan koskaan osta mitään paljastavia tai seksikkäiksi luokiteltavia päivävaatteita. Ehkä siksi tykkään A-mekoista ja over size -vaatteista, että niissä kroppa on sopivasti peitossa. Mä jotenkin ajattelen niin, että on paljon mielenkiintoisempaa, kun ei iske kaikkea kaikkien nähtäväksi. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että mua vaivaisi lainkaan (tai ylipäätään vaivaisin päätäni), miten paljastavasti muut pukeutuvat.
  8. Villa ja untuva. Ehkä hieman kuivahkot elementit, mutta koska olen vilukissa, mulla pitää olla kunnollisia matskuja kropan ympärillä. Sekä villapaidat ja -takit, sekä untuvatakit ovat asia, mitä ilman en pärjäisi Suomen olosuhteissa. Inhoan tekokuituneuleita, mutta aito villa on best. Samoin untuvatakki on jotain ihan muuta kun toppatakki. Nämä on myös matskuja, joihin jää koukkuun. Kun sama materiaali on yhtä aikaa lämmin, mutta hengittävä, ei voi oikein muuta pyytää.
  9. Farkut. Farkut on mun ehdoton turva-asu. Niissä olo on napakka ja asiallinen, mutta silti rento. Farkut tuo tietyllä tavalla itsevarmuutta, eikä ne ole lähes koskaan (oikein asustettuna) väärä valinta. Vai tiedätkö ketään, joka olisi tehnyt suuren muotimokan farkuissa? Mun ehdoton lempimerkki farkuissa on NEUW Denim, joihin en tosin luonnollisestikaan nyt mahdu. Pakkasin farkut visusti varastoon ja toivon, että joku päivä saan ne vielä kaivella sieltä esille.
  10. Ei niin vakavaa. Vaikka nyt raskaana oman koon muuttuessa aamulla saattaa iskeä aikamoisia turhautumisia oman vaatekaapin edessä, pääsääntöisesti – normitilassa – mä en oikeasti juuri mieti, mitä puen päälle. Kauas ollaan menty siis niistä ajoista, kun jaksoin suunnitella asukokonaisuuksia etukäteen, lukea muotilehtiä, pitää itselläni jonkinlaista vaatteidenhankintalistaa puhelimessa tai ylipäätään metsästää jotain vaatekappaletta. Ehkä se, että oma vaatekaappi näyttää nykyisin pääsääntöisesti mulle, eikä siellä ole kun aitoja käyttiksiä, ei ole niin väliä, mitä pukee. Luultavasti asu on kuitenkin ihan ok, vaikkei sen miettimiseen ole aikaa mennytkään. Tampere on rentouttanut mua myös hyvällä tavalla pukeutujana. Hyvässä mielessä täällä tuntuu, ettei ketään kiinnosta paskan vertaa, mitä toisilla on yllä. Täällä vaatteet henkii vain vaatteita, eikä niiden juuri ajatella viestivän siitä, millainen ihminen on aatteiltaan tai sisimmältään. Se on ihanan rentouttavaa! Esimerkiksi A:n ja mun suhteen alkuaikoina mä ajattelin, että meidän tyylit ei yhtään kohtaa. Että ollaanko ihan hassun näköisiä yhdessä, jos toisella siisti kauluspaita  ja mulla revityt farkut ja pipo päässä. Nyt sellaiset seikat ei kiinnosta lainkaan. Me ollaan me, mutta kuitenkin just omia itsejämme.

Sellaisia tyyliaatoksia! Vastasiko yhtään sitä, mitä ajattelette ulkopuolisin silmin mun tyylin olevan? Entä mitkä on sun oman tyylin kulmakivet?

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä

Asu: Lainassa Ivana Helsingiltä (tosin saman sarjan mekko mulla on omassakin kaapisssa) 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 | 

Kiva postaus! Ja edelleen pidän sun tyylistä. Tiedän tunteen, kun kroppa ei tunnu omalta, mutta nopeasti se palautuu (raskauksien ja imetysten jälkeen), toki ehkä hieman erinäköisenä, mutta hyvällä tavalla. Sille kannattaa antaa oman aikansa.
Mullakin on kestänyt monta vuotta tajuta, että voin pukeutua omalla tyylilläni. Aikaisemmin ajattelin, ettei kolmen lapsen äiti voi pukeutua revittyihin farkkuihin ja lippikseen, mutta pyh! Todellakin voi! Ehkä se on jotain iän tuomaa kypsyyttä ja itsevarmuutta, joka on puuttunut. Myös ympäristö vaikuttaa.
Toivon sulle niin mukavaa odotusta kuin se voi olla! :)

Vierailija
2/4 | 

Kiva postaus! Mä tein juuri muutama päivä sitten huvikseni omasta tyylistäni saman tapaisen analyysin. Usein tuntuu että oma tyyli on aika hajanainen ja vaikeasti määriteltävissä, mutta kun asiaa alkoi oikeasti pohtimaan niin onhan mullakin selkeästi oma maku ja syyni joiden pohjalta teen vaatevalinnat. Päädyin siihen että
Tyylini on särmikäs, rento ja boheemi mummopappa. Sekoitus kirppisvaatteita ja vekkihameita ja graafisia leikkauksia ja selkeitä linjoja. Pillifarkut tai mustat sukkahousut on kovassa käytössä. Sulla on kiva tyyli ja olet todella kaunis. Mulle tuli tämän listauksen lisäksi tyylistäsi mieleen myös erilaiset kuosit ja laaja väripaletti.

Vierailija
3/4 | 

Olen ihaillut vaatteitasi ja tyyliäsi paljon! Huomaan myös paljon yhtäläisyyksiä omassa tyylissäni sinun tyyliin. Olet tosi tosi kaunis, raskaus sopii sinulle ihanasti. 🧡

Kettu84
4/4 | 

Musta on tosi kiva, että vaikka onkin sinut oman kroppansa kanssa, ei silti pidä kokea mitään tarvetta ns. paljasteluun. Tuntuu että nykyään just se on merkki siitä että on sinut itsensä kanssa, kun kehtaa ja haluaa käyttää paljastavia vaatteita.

Sain myös termin omalle tyylilleni, kiitti siitä! Mun tyyliä meinaan kuvaa tuo street hyvin. Farkut ja hupparit ja pipot.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

P8145229.JPG
P8145229.JPG

P8145226.JPG
P8145226.JPG

 

P8145232.JPG
P8145232.JPG

P8145234.JPG
P8145234.JPG

P8145236.JPG
P8145236.JPG

 

 

Intouduin maanantaisen farkut, neule ja nahkatakki -fiilistelyni tunnelmissa pohtimaan vaateasioita enemmän kuin moneen vuoteen. Minua ei ole muutamaan viime vuoteen kiinnostanut täydellisen vaatekaapin muodostaminen läheskään niin paljon kuin männävuosina. Toki vaatteet ovat aina olleet rakkauteni kohde, mutta lähiajat olen keskittynyt oman yksittäisen vaatekaappini sijaan miettimään muun muassa sitä, missä vaatteet tuotetaan, kuinka vastuullista vaateteollisuus toimii ja kuinka vaatteet saa kiertoon. Sen oman mikrotasoni, makuuhuoneessa sijaitsevan vaatekaappini sisältö on sen sijaa saanut aika vähän huomiotani muutamia kirppisraivauksia lukuun ottamatta.

Muistan, kun F oli parivuotias, minulle oli oikein sellaisia unelmasivuja vihossani, jonka avulla pyrin etenemään kohti täydellisiä asukokonaisuuksia pala palalta. Tiesin tarkkaan, mitä kaapeissani oli. Ja mitä sinne ostaisin, kun seuraavan kerran vaatteisiin liikenevää rahaa ilmaantuisi. Hahmottelin asukokonaisuuksia paperille jo olevista elementeistä ja mietin, mikä uusi osanen voisi palvella mahdollisimman montaa asuani parhaiten. En tehnyt ostoksia hetken mielijohteesta. 

Käppäilin viime sunnuntaina kaupungilla asussa, jossa periaatteessa kaikki oli kohdallaan. Mutta jossa en silti tuntenut oloani niin hyväksi, kuin olisin voinut, jos yllä olisi ollut niin sanottu luottovaate. Ja siitä se ajatus sitten lähti.

Päätin nimittäin, että raivaisin vaatekaappini siihen kuntoon, että IHAN JOKAINEN vaate sen sisällä olisi sellainen, jossa oloni olisi taatusti hyvä. Ei mitään sinne päin -juttuja, ei puoliksi hyviä, vaan täysiä nappivalintoja. 

Ajatus tuntui kutkuttavalle. Ja samalla myös pelottavalle, koska tiedän, että olen säästellyt kaappini monia vaatteita vain esimerkiksi niiden hinnan tai brändin vuoksi, vaikka en niitä juuri ole lopulta käyttänyt. Siksipä päätin tehdä raivausoperaatiooni pienen takaportin. Pehmeän laskun kohti todellista karsimista. Sain Orthex Groupilta kesällä varastonsiivousprokkikseemme kosteuden ulkona pitäviä laatikoita*, joihin voi turvallisesti pakata vaatteet myös kylmälle ullakolle. Niinpä olen alkuviikon mättänyt vaatetta todella rankalla kädellä varastoon. 

Tämä kotimaisten tekstiilien haaste on vienyt minua jo monta askelta eteenpäin kohti sellaista vaatekaappiajattelua, johon olenkin halunnut pyrkiä. Se on opettanut kunnioittamaan sitä, mitä jo kaapissa on. Näkemään tuotantoprosessien ja materiaalien taakse. Ja huomaamaan, että ihan liikaa tekstiiliä päättyy ihan vaan roskiksiin. Myös minun vuokseni! 

Nyt toivonkin, että vaatteista luopuminen tekee osittain minulle samaa. Eli saa minut arvostamaan jo olevaa vielä enemmän. Käyttämään luottovaatteitani paljon useammin kuin ennen. Tässä raivauksessa kylkiäisenä toivon tulevan kuitenkin myös sen bonuksen, että oma tyylini selkiytyisi minulle itselleni vieläkin kirkkaammin. Toki tiedän moniakin juttuja, joista pidän ja joista en. Mutta silti ihan liian usein tulee ostettua jotain, jossa olo ei lopulta tunnu siltikään kotoisalle. Haluaisin tässä kokeilussa oppia ennen kaikkea sen, miksi joku vaate himottaa niin paljon, että sen haluaa ostaa, mutta miksi juuri se sama vaate ei tunnukaan tosielämässä hyvälle oman vartalon päällä. Niin ja mikä elementti yhdistää kaikkia lempivaatteitani. Sekin on vielä aikamoinen mysteeri. (Paitsi ehkä tuo värimaailma, minkä bongaa aika selkeästi, kun "uutta" vaatekaappiani katson.)

Näillä ajatuksilla ja projekteilla keskiviikkoillan viettoon. 

-Karoliina-

*saatu

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

P3038904.JPG
P3038904.JPG

P3038918.JPG
P3038918.JPG

P3038944.JPG
P3038944.JPG

P3038969.JPG
P3038969.JPG

P3038999.JPG
P3038999.JPG

P3039010.JPG
P3039010.JPG

P3039025.JPG
P3039025.JPG

P3039039.JPG
P3039039.JPG

P3039041.JPG
P3039041.JPG

P3039067.JPG
P3039067.JPG

P3039071.JPG
P3039071.JPG

Kaupallinen yhteistyö: Nanso

Makoilin eilen illalla sängyllä ja en saanut oikein unta. Katselin lipaston päälle aseteltua kahta kukkakimppua, jotka A oli tuonut minulle ja F:lle jo eilen etukäteisnaistenpäivälahjaksi. Kahta puskaa katsellessa tajusin, että olen monta kertaa ajatellut, kuinka haluan kasvattaa tyttären (asiaa siitä muu muassa täällä ja täällä), mutta kuinka monta kertaa olen pohtinut sitä, mitä naiseus minulle itselleni merkitsee.

Nopealla ajatuksenjuoksulla tulin ensinnäkin siihen tulokseen, että rakastan olla nainen. Vaikka vituttaa moni sukupuolten välinen epätasa-arvon paikka, menkat, yhteiskunnan paineet ja vaikka mitkä muut, kyllä naisen rooli on se, jossa koen olevani omillani. On aikamoinen henkilökohtainen onni siis syntyä kroppaan, jonka tuntee omakseen.

Vaikka naiseus onkin minulle henkilökohtaisesti tiettyä ajatuksen juoksua, äitiyttä, puolisona olemista juuri naisena ja vaikkapa liehuvia helmoja, on se ennen kaikkea ihmisyyttä. Nimittäin kun mietin, miten me naiset täällä Suomessa – monista epäkohdista ja epätäydellisesti maailmasta huolimatta – saamme olla, onhan meillä ihan oikeasti mahdollisuus olla paljon muutakin kuin naisia. Tai sanotaanko näin: Me olemme toki naisia – eikä sellaista asiaa minusta tarvitse edes peitellä –  mutta meillä on juuri naisina mahdollisuus olla mitä vaan. Me olemme ihmisiä, tekijöitä, olijoita, kokijoita, toimijoita ja ihan kaikkea sitä, mihin ihmisillä ikään, rotuun tai sukupuoleen katsomatta on oikeus.

Naiseus onkin minulle mahdollisuus olla juuri sitä, mitä olen. Tiedostan lasikatot, seksuaalisen häirinnän ja monet muut paskakeissit, joille täytyy tehdä isoja muutoksia. Mutta silti koen, että ei naiseus ole ollut minulle koskaan este. Ehkä joskus hidaste, mutta useimmissa tapauksissa jopa hyvä sellainen. Pieni haaste sen edessä, jotta saavuttaisin haluamani.

Kun kuvasimme Nooran kanssa näitä kuvia viime viikonloppuna, tuntui hirveän voimakkaalle seistä keskellä Tampereen keskustaa, 20 asteen pakkasessa, sormet jäätyneenä yhteen asentoon, helmat heiluen. Siinä me kaksi naista teimme sellaista hommaa, jota olimme haaveilleet tekevämme (tai okei, en ole haaveillut seisovani kuvissa, mutta blogia olen kyllä haaveillut tekeväni) ja joka on vuosien työnteon myötä tullut osaksi arkeamme. Meillä on omat työmme ja juttumme, mutta meillä on nykyisin myös jo tällainen kahden naisen tiimi.

Erityisen iloiseksi tilanteen teki se, että nämä kuvat ovat ensimmäinen kuvasarjani koko vuoden kestävästä Nanso Ambassador -pestistäni. Minua nimittäin pyydettiin mukaan kotimaisen Nanson maailmaan vähän aikaa sitten, ja nyt tämän vuoden ajan esittelenkin teille omia suosikkejani ja myös matkan varrella kertyvää tietoa Nansosta.

Koska tiedättekö mitä, siskot? Vaikka Nansolla on pitkät ja perinteikkäät juuret, tajusin vasta viime vuoden lopulla, että nuo vaatteet olivat myös minunlaiselleni pukeutujalle. Jotenkin olin kuvitellut Nanson olevan vain räikeää kuvioita ja retroa, kunnes äimistyin, kun äiti pakotti vei minut yhden kerran mukanaan Nansolle. Liikehän on pullollaan toinen toistaan makeampia juttuja. Ja juuri niitä – omia suosikkejani – minä tämän vuoden aikana teille aion esitelläkin.

Ensimmäiset lempparini löytyvät tietysti tästä kuvasta. Minna Sillanpään suunnittelema, 100% puuvillasta valmistettu Kerä-neule, sekä toinen kevään Nanso-rakkauteni: hame nimeltään Vekki (joka löytyy jo verkosta, mutta kivijalkaliikkeistä vasta viikolla 11). Ilolla voin tähän perään ilmoittaa, että nämä molemmat tuotteet (+ kahdeksan muuta valikoitua vaatetta) ovat nyt -25% hintaan Nanson verkkokaupassa koko naistenpäiväviikonlopun (8.-11.3.2018) ajan.

Ja tiedättekö mitä? Ei naistenpäivän juhlinta lopu vielä tähänkään: Verkon aletuotteiden lisäksi jokaisessa Nanson kivijalkamyymälässä on koko viikonlopun ajan voimassa tarjous, jossa kaikki normaalihintaiset Nanson tuotteet ovat -30% alennuksella. Suosittelen siis poikkeamaan sisään ihan oikeaa seiniä ja kattoa olevaan kauppaan!

Itse kurkistelin Tampereen liikkeen valikoimaa muidenkin kuin kuvausvaatteiden puitteissa jo viime viikonloppuna, ja tärpeiksi voisin kertoa huikean laadukkaat t-paidat, kevään puuvillaneuleet ja lounge-henkiset pellavakimonot ja pöksyt.

Ihanaa naistenpäivää!

Jos tyttö- ja naisasia kiinnostaa, lue myös:

Ei kenenkään kylkiluusta!

Tytöt, pitäkää munistanne kiinni! 

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä

Asu: neule ja paita, Nanso // sukkikset, Vogue // kengät, anopilta lainassa 

Kommentit (7)

Kotimaisuus
2/7 | 

Onko nää kotimaista designia vai ihan tehty Suomessa? Harmillisesti ainakin Nanson yöpaitojen valmistus on siirretty hikipajamaihin. Mun mielestä on vähän kyseenalaista firmoilta brändätä kotimaisuuttaan, jos pelkkä design on Suomessa. No, parempi tietty sekin, kun ei mitään. Ihmetyttää vaan, että mikä näitä Nansoja, Marimekkoja ym. enää erottaa H&M-kamasta (paitsi hinta), jos valmistus on siirretty samoihin maihin, jopa samoihin tehtaisiin. Hieno kampanja joka tapauksessa tää sun kotimaisuus-projekti, arvostan!

Karoliina Sallinen

Mä olen aika eri mieltä siitä, miten vaatteet eroavat toisistaan. Ulkomaat tekopaikkana ei ole vain ulkomaat, vaan ulkomaissa on tuotantoprosessien, työolojen, kemikaalien yms. suhteen valtavia eroja. Kaikki ulkomaat ei ole siis ole homogeeninen jengi. 

Mulle tämä kotimaisuus on siinäkin mielessä tärkeä juttu, että haluan tuoda esille sen, miten KAIKILLA tavoilla firma voi olla kotimainen. Ja oli ihan superhyvä, että otit asian puheeksi <3 Mä nimittäin päätin, että kirjoittelen Nanson kotimaisuudesta (ja sen kriteereistä) heti, kun tulee hyvä hetki :) 

Vierailija
3/7 | 

Nanso on kyllä hyvä!
On vähän sääli, jos mielikuva siitä on jäänyt niihin Anttilan kuvaston äitienpäiväksi kauppaamiin paituleihin.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

P1010770.JPG
P1010770.JPG

P1010772.JPG
P1010772.JPG

P1010775.JPG
P1010775.JPG

Minun pukeutumiseni kulmakivi on ollut ihan aina farkut. Farkut ovat minun turvavaatteeni, jossa olen kokenut oloni mukavaksi ja omaksi itsekseni tilanteessa kuin tilanteessa. Farkuilla olen mennyt kauluspaita ja nilkkurit kaverina työhaastatteluun tai illalliselle. Farkuilla, tennareilla ja hupparilla kaverille, töihin tai kaupungille. Farkuilla, paitapuserolla ja korkkareilla keikalle tai syntymäpäiville. Muutamaa juhlajuhlaa lukuun ottamatta en keksi paikkaa, jonne en voisi farkuilla mennä, kunhan niiden kulutus ja niihin yhdistettävät muut vaatteet ja asusteet vaan muokataan tilanteen mukaan.

Yksi paikka, joissa farkkuja en kuitenkaan koskaan käytä, on koti. Kun astun sisään kotiovesta, suuntaan heti kollarihousuhyllylleni ja vedän jalkaani löysimmät mahdolliset pöksyt. Kotona kun ne koko päivän muualla hyvälle jalassa tuntuneet farkut tuntuvat yhtäkkiä puristaville ja koville.

Olen työskennellyt nyt kotona kuukauden. Ja arvatkaa mitä on tapahtunut? Olen tuona aikana käyttänyt vaatekaappini sisällöstä ehkä viittä prosenttia. Päälleni hakeutuu aamusta toiseen ne muutamat samat hupparit ja kollarihousut. Meikkiä jaksan tasan laittaa aurinkopuuterin ja valokynän verran, ehkä. Ja hiukset on useammin kuin koskaan sotkunutturalla. Minusta on tullut se tismalleen saman näköinen pölähtänyt kotiäiti, joka olin koko äitiyslomani ajan ja aina kesäisin mökillä. Niin ja iltaisin kotona ja lomilla ja …Pointtina se, ettei sitä normaalia siistiä lookia näy enää laisinkaan.

Eikä rennossa menossa mitään vikaa ole. Mutta olisi se nyt kiva välillä näyttää vähän huolitellummallekin. Varsinkin, kun pölähtäneisyys levittäytyy muuhunkin olemiseen. En ole jaksanut pukea farkkuja enää edes kaupungille mennessä ja vappujuhliinkin iskin lappuhaalarit, että varmasti on mukava olla.

Toivoisinkin nyt saavani vinkkiä siihen, kuinka te muut kotona työskentelvät pukeudutte. Mistä löytyisi sellaisia siistejä, mutta väljiä housuja, joissa olisi kiva olla kotona, mutta joilla voisi mennä hyvillä mielin myös ihmisten ilmoille? Merkkejä, malleja ja kauppaehdotuksia otetaan vastaan! Ehkä myös inspiraatiokuvia Pinterestiin.

-Karoliina-

 

Kommentit (7)

RositaAngata
1/7 | 

Just kirjotin mun blogissa viime vuoden vaatehankinnoista ja yks parhaita oli kyllä siistit, mustat, kivasti leikatut kollarihousut Nudgesta! Armed Angels-merkkiset ja laadukkaat, menee myös töissä, kun laittaa jalkaan jotain muuta, kun lenkkarit :) Mulla ei ole farkkuja tällä hetkellä, etsin kyllä täydellisiä sellaisia!

Amma
2/7 | 

Noshin Chinot on just ihanat kotona olemiseen JA ne on edustuskelvolliset myös kodin ulkopuolelle. Muistaelen, että olo-mallia on kans kehuttu, mutta niitä en itse omista.

Mia K.
3/7 | 

Moikka! :)

Teen ihan työkseni, että etsin ja ilmoitan asusteita, vaatteita, sisustusta etc asiakkaille. Ja, päivitän garderobitkin, stailaan, etc! Ja, tulen mielelläni mukaan kauppoihin. 

Juuri eilen hain itselleni siistimmät, vaaleahkot ns Onlyn kollarihousut, ja nekin vain kolmisen kymppii. Jämäkät silti. Ja Onlyn leggarit johon siisti addun pitempi teeppari. Olen kyllä jo 4 vuotta sitten systemaattisesti kerännyt vain: helppoa/kätevää/rentoa/tyylikästä vaaterekkiä, pienillä mausteilla ja muutamilla erikoisuuksilla. Toimii ♡

Mutta mm stokkan alakerrassa Minimumin uudet löysähköt housut oli makeet!! Ja, hintakin aivan älyttömän hyvä! Siellä oli harmaan sävyiset, ja mustat. Ne on aivan ihanat päällä, ja mikä parasta; aina siistit! Ne vain tahtoo mennä nopeesti, joten suosittelen äkkiä kokeilemaan. (Yleensä suosin ns kivijalkaliikkeitä, mutta eilen oli kiire, joten silloin stokka on hyvä vaihtoehto). Sokkarilla taas oli isot alet mm Chinosmallisissa housuissa! Kivoja värejä myös. 

Käy mun sivuilla kurkkimassa, jos palvelut kiinnostaa :) 

Mia K.

Ai niin!! Nansolla on tullut kaikkee ihanaa, ja rentoo & siistii! Ja, ne vaatteet kestää aikaa ♡

sanni8
4/7 | 

En oo kyllä kotityöläinen vaan opiskelija, mutta hiihdän yliopistolla yleensä vaatteissa joissa mukavuus on tärkeintä :D Tiiän että joitakin urheiluvaatteiden käyttö vapaa-aikana ärsyttää (vaikka tosin käyn juoksemassa/salilla päivittäin eli olisi vähän tyhmää käyttää joka päivä kaksi eri vaatekertaa). Ite pidän aina lenkkareita, siis ihan oikeita hyviä lenkkareita joita vaihtelen, mutta jotka on yleensä mustat tai valkoiset. Sitten jalassa mustat juoksutrikoot ilman mitään merkkejä, koska niiden ja siistien lenkkareiden kanssa menee kivatkin paidat. Joskus vähän huonompaa eli joku villapaita vaan, mutta yllättävän hyvin ton aika epävirallisen alaosankin kanssa sopii vähän kivempi yläosa. Sitten kun on vielä takki joku kiva ja vähän parempi, ja kaunis huivi niin mukavuus taattu, mutta kivaltakin näyttää. Tänään on päällä toi perus trikoo-lenkkari kombo, mutta yläosana Zaran virkattu pitsi-toppi joka saa heti vähän kivempaa väriä asuun. Eli nuo on mun vinkit, jos jotain ärsyttää se että kuljen päivittäin juoksutrikoissa tai ne on liian tiukat tai jotain niin ehkä niillä on sitten vähän isompiakin ongelmia elämässä, mulle on nimittäin tärkeintä mukavuus :D 

Taru Mari
5/7 | 

Sama vika.:D Ongelma on että nuhjuinen pukeutuminen jää päälle, harvoin kouluunkaan jaksan laittaa itseäni..:)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat