Kirjoitukset avainsanalla uusi vuosi

IMG_20181231_190903.jpg
IMG_20181231_190903.jpg

IMG_20181231_202643.jpg
IMG_20181231_202643.jpg

IMG_20181231_163538.jpg
IMG_20181231_163538.jpg

IMG_20181231_181237.jpg
IMG_20181231_181237.jpg

Meidän piti mennä vuoden viimeiseksi illaksi ystäville kylään. Oli jaettu jo perunasalaatti- ja nakkinakit ja mietitty yökylähommat. Sitten iski ystäville vatsatauti ja meille pelko persiisiin – Edessä olisi vuoden eka viikko, aika monella tapaa tärkeä sellainen, joten päätettiin vältellä pöpöjä, vaikka oksentaminen kyläpaikassa olikin laantunut. Jäätiin kotiin. Ihan vaan meidän kesken. 

Vaikka harmitti, ettei voitukaan nähdä ystäviä, joita nähdään ihan liian harvoin, oli hyvä olla näin. Tuntuu nimittäin sille, että joskus on hyvä pysähtyä. Varsinkin lomilla ja juhlapyhinä, jossa sinkoillaan kyliin ja tehdään kaikkea spesiaalia. Vielä kun lapsellakin on kaksi päämajaa ja niissä lukuisia ja taas lukuisia mummoloita, sukulaisia, ystäviä ja serkkuja, voi se olla välillä myös vähän rankkaa. Siitäkin huolimatta, että kaikki tuollainen sosiaalinen toiminta on kivaa.

Siksi tuntuikin sille, että – lopulta – ihan vaan kolmistaan hissukseen (oikeasti ei hissukseen, koska meistä lähtee aina ihan kauhea mökä) oleminen oli varmasti meille kaikille aika tervetullutta. Kun vietettiin vanhan vuoden vika ja uuden vuoden eka päivä ihan vaan kotona ilman pakattuja laukkuja, erityisiä ohjelmanumeroita ja kymmeniä muita ihmisiä, saattoi se lopulta olla juuri oikea tapa viettää vuodenvaihde.

Niinpä käytiin luistelemassa (helkkarinmoisen ”onko pakko laittaa kypärä -taiston” jälkeen), sytytettiin tähtisädetikkuja, paistettiin omatekoisia nugetteja ja pihviä, syötiin uudessa lempparikahvilassamme peräti kaksi kertaa yhden päivän aikana ja pelattiin joululahjaksi saatua Monopolia. Katsottiin Ihmeperhettä, kirjoitettiin kirjeet itsellemme luettavaksi 31.12.2019 ja juoksenneltiin pitkin asuntoa eri ikkunoiden välillä, kun katsottiin niin kaupungin kuin muidenkin poksauttelemia ilotulituksia. Lapsi simahti kympiltä. Juotiin lasit viiniä, pussattiin oppikirjan mukaan miehen kanssa klo 00.00. Minä nukahdin kainaloon kesken Netflixin katselun.

-Karoliina-

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Karoliina Pentikäinen

Pyynikintorin liha ja kahvi. Aivan ihana <3 Voin suositella täysillä tätä paikkaa! 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

PC312480.JPG
PC312480.JPG

PC312482.JPG
PC312482.JPG

PC312464.JPG
PC312464.JPG

PC312466.JPG
PC312466.JPG

Kaupallinen yhteistyö: Duracell

Ensimmäinen oikea työpäivä takana. Tai osin edelleen etätyöpäivä junassa, mutta tuli silti käytyä toimistolla iltapäivästä ensimmäisen kerran sitten jouluviikon.

Vein F:n aamulla Helsinkiin loppuloman viettoon ja palasin samoin tein Tampereelle. Nyt olisi suunnitteilla tehdä loppuviikko töitä ja nukkua. F on ollut hieman flunssainen joulusta asti, joka on tehnyt sen, että joka yö on saanut useamman kerran nousta hakemaan tälle vettä, lääkettä tai sitten tyttö on työntynyt väliimme kesken yön. Ja minä kun en vaan osaa nukkua ahtaasti! Onneksi lapsi voi jo paremmin ja loma saa jatkua tällä hyvillä fiiliksillä. On ihan huikean kiva juttu, että joululoma on koululaisilla noin pitkä.

Tänään olen töiden lisäksi pessyt pyykkiä, syönyt siskonmakkarasoppaa ja yrittänyt selvitä joulun suklaaähkystä. Siis palannut ruotuun ja arkeen. Jo oli aikakin! Ihan kevät- ja arkiolo. Tästä se päivä alkaa pidentyä.

Muistatteko muuten, kun esittelin ennen joulua Duracell-paristoilla toimivan Autot 3 -auton ja kyselin teidän ideoitanne huoman autoradan rakentamiseen? Valitsin 5 parasta vastausta ja arvoin näiden kesken kaksi pakettia Autot 3- autoja ja Duracell-paristoja.

P1032443.JPG
P1032443.JPG

P1032444.JPG
P1032444.JPG

Tässä parhaat vastaukset ja lopussa arvontavoittajat:

 

1. Vierailija (Ei varmistettu) 20.12.2017 22:04

Oih, kerrankin arvonta just mun 3,5v pojalle&lt;3

Meillä leikitään päivästä toiseen Autot-elokuvien kohtauksia, täten veikkaisin että hurjapää temppuilija poikani ei kauaa miettisi millaisen radan tekisi. Mutta jos äiti saisi asiaan vaikuttaa,niin rata kulkisi varmasti ympäri taloa. Lähtö olisi yläkerrasta,siellä se mutkittelisi sänkyjen ali ja varoisi kylppärissä vettä loiskuttelevaa jättiläisvauvaa (5kk pikkuveli),sitten matka jatkuisi kierreportaita pitkin alas ja sekottaisi Lego city-kaupunkin ihmisten arjen (teemme pojan kanssa usein Dubloista ja Brio-junaradan osista ison kaupunkin jossa on kauppa, poliisi- ja paloasema sekä Dubloista rakennettu Ryhmä Hau-vahtitorni, poika kutsuu tätä Lego cityksi). Tästä rata jatkuisi takapihalle jossa on tällä hetkellä liukas rata vaihtelevien kelien ja lämpöasteiden takia. Liukasradalta selvittynä driftaillaan kuusen ympäri ja siitä keittiöön jossa pitäisi taas varoa jättiläisvauvaa ja putoilevia puuropommeja koska hän heiluttaa käsiä kun isi yrittää syöttää iltapuuroa. Puuropommeista selvittyä täytyy taas väistellä lattialla kipittäviä muurahaisia jotka ovat talven tullen siirtyneet meille sisään (maantasossa olevan asunnon inhottava ongelma). Keittiön koitoksista maali häämöttäisi parin tunnelin jälkeen Lego cityssä jossa Dublo-ukot ja Ryhmä Hau-koirat ovat järjestäneet voiton juhlat. :) S-posti piia.k.pasanen@gmail.com

 

2. Sanheli (Ei varmistettu) 22.12.2017 04:23

Me tehtäis rata muistuttaen matkaa täältä etelän lumettomasta, kaupungin vilinästä kohta lumivalkeaa Suomen lappia. Alussa olisi ruuhkaista, jossa muita autoja paljon, risteyksiä, hälytysajoneuvoja, liikennevaloja, tienylittäjiä. Nopeudet ei saa olla kovia. Vähitellen maisema muuttuu metsäiseksi ja nopeudet saa kasvaa. Lopulta saavutaan lappiin, jossa maisema muuttuu valkoiseksi ja lumiseksi. Välillä tielle voi juosta poro ja tarvitaan äkkijarrutuksia. Tonttuja ja joulupukki tien varsilla. Pikkasen ruokaöljyä lattialle kun on niin jäisen liukasta ja auton perä voi heittää. Levin kaareva silta tehdään patjasta joka alitetaan perillä olon merkiksi. sanna.ylimanni@gmail.com

 

Hannnnna (Ei varmistettu) 24.12.2017 08:24

Meillä täällä kotosalla asustelee pari kissaa, koira ja kaksi pupua, joten autorata rakentuisi varmasti siten, että Salama kävisi moikkaamassa heistä jokaista. Kissat viihtyvät kattoon asti olevassa kiipeilypuussa, jonka avulla pääsee kätevästi myös takan päälle lämmittelemään, joten rata starttaisi varmasti huimalla laskulla takan päältä alas ja heti suoraan siitä sitten takaisin ylös kiipeilytelineen esteitä väistellen. Telineeltä lasketeltaisiin loivemmin alas pupujen luokse. Pupujen luona olisi varikko alue, jossa huoltaa auto. Sieltä sitten pitkä suora kiihdytys koiran pedin luokse, jonne saisikin rakennettua mahtavan luolan ja tunneleita. Lopuksi vielä yritetään selviytyä vesiesteiden eli kolmen rivissä olevan juomakupin ohi kastumatta. hippohiiri at gmail.com

 

NooraH (Ei varmistettu) 21.12.2017 19:32

Oih, meillä 4-v poika on haaveillut jo pitkäään radasta joka kiipeilisi meidän kulmasohvaa pitkin ylös ja alas ja siinä olisi ramppi ja unipatjan ali menisi tunneli. Brion junaradan kanssa mies ja poika ovat jo nyt tehneet yhteistyössä hienoja ratoja ja niihin leikkeihin on mahtunut mukaan myös pikkusisko. Poikaa on kovasti harmittanut kun brion palat eivät taivu siihen että olisi paljon eri tasoja. Rakenteluleikit on myös niitä johon tämä äiti mielellään taipuu (yleensä äidin kanssa leikit leipomista, lukemista ja askartelua, lautapelejä tai peuhua). Eli tuolla paketilla koko perhe voisi löytää taas uuden tavan leikkiä noora.helander@gmail.com

 

Tiia O (Ei varmistettu) 22.12.2017 22:51

Meidän perhe, varsinkin 2,5-vuotias Eetu, olisi haltioissaan. Tavalliset autoleikit ovat in, mutta tämä setti veisi leikit aivan uudelle tasolle.

Rakentaisimme radan, jossa olisi mutkia, mäkiä ja vauhtisuoria. Näiden lisäksi käyttäisimme koiran agilityputkea tunnelina. Vesiesteet olisivat aika huippuja, mutta ehkä liian vaarallisia. Ratojen tekemisessä varmasti kehittyisi ajanmittaan paremmaksi ja paremmaksi.

 

Ja arvonnan voittajaksi näistä viidestä selvisi: Hannnnna ja Vierailija (piia). Annan teidän sähköpostinne eteenpäin, joten teihin otetaan pian yhteys voittonne tiimoilta. Onnea!

Kivaa tiistai-iltaa!

-Karoliina-

Osa kuvista uuden vuoden kemujen alkuasetelmista ihanan Marian luota. 

Kommentit (5)

Karoliina Sallinen

Koska se oli arvontaan osallistumisen ehto, ja ihmiset itse laittoivat osoitteena,jos halusivat osallistua.

Tällä varmistetaan, että arvontavoitto menee aina perille. Joskus kun ihminen osallistuu arvontaan, mutta sitten tätä ei saada kiinni.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

PC072594.JPG
PC072594.JPG

PC072600.JPG
PC072600.JPG

PC072607.JPG
PC072607.JPG

PC072595.JPG
PC072595.JPG

PC072628.JPG
PC072628.JPG

 

Minä olen aina ollut ihminen, joka syttyy ennemmin syksyn tuomasta ”uudesta alusta” kuin varsinaisesti uudesta vuosiluvusta (vaikka tokin sekin on ollut jonkinlainen tilinpäätös- ja tavoitteidenasetteluhetki ajan kierrossani). Ehkä syy tähän on ollut kouluvuodessa. Kun aloitti uuden lukukauden oppilaana ja myöhemmin opettajana aina syksyisin, oli syksy luonnollinen hetki myös tehdä käännöksiä, asettaa tavoitteita ja haaveilla jostain suuremmasta. Tammikuu oli tuolloin vain samaisen vuoden jatkumoa. Ei mikään kummoinen käänne.

Nyt tilanne on kuitenkin toinen. Kun ei elä varsinaista koulurytmiä – mitä nyt tietysti F:n osalta – tuntuu sille, kuin uusia alkuja olisi peräti kaksi. Syksyn lisäksi olen ladannut melkoiset odotukset tälle uudelle vuosiluvulle ja tammikuusta alkavalle ajanlaskulle.

Se, missä vuosi 2017 meni hirvittävän nopeasti, toivon vuoden 2018 olevan enemmänkin rauhaisaa laskettelua ja sitä ihan tavallista perhe-elämää. Vaikka rakastan eteenpäin menoa ja uusia innostavia juttuja, perheen osalta toivon asioiden pysyvän nyt niin stabiileina, kuin ihmisten elo nyt ylipäätään voi vain mennä. Olisi ihana istua ensi vuonna tässä samaisen olohuoneen sohvalla kirjoittamassa perhe ympärillään ja todeta, että vuosi on ollut ihan tavallinen.

Töiden puolesta tilanne on sen sijaa paljon ristiriitaisempi kuin yksityiselämän. Toisaalta haluaisin rauhoittaa myös työtilannettani ja keskittyä vain blogiin ja muutamiin muihin projekteihin, mutta toisaalta on olo, että hyvää draivia ei haluaisi katkaista. Edessäni on nyt – ihan melkein yllätyksenä – niin monta mahtavaa projektia, kumppanuussuhdetta ja haastetta – että en meinaa nahoissani pysyä. On todella vaikeaa painaa jarrua, jos yhtäkkiä tuntuu sille, että saa kaikkea sitä, mistä on koskaan haaveillut.

Minun oli tarkoitus aloittaa kahden uuden kirjan projekti heti nyt jo vuodenvaihteessa, mutta olen vetänyt asian kanssa nyt jarrua. Tuntuu sille, että jos nappaan tähän härdelliin nyt kaksi kirjaa, en ehdi tehdä mitään muuta kuin töitä. Ja samaan väsymykseen ja minuuttiaikataululla juoksemiseen, missä monta vuotta olin, en halua enää koskaan palata. Varsinkin, kun olen ottamassa keväälle kahden kuukauden kokopäiväpestiä vastaan töistä, joita en ole KOSKAAN ennen tehnyt ja jonka ohella on kuitenkin hoidettava myös blogi. Ihan hullua, sanon itselleni. Ja silti olen samanaikaisesti ihan intona!

Oman itseni suhteen minulla on aika monta isoa ja pientä tavoitetta. Yksi suuri niistä liittyy terveyteen ja toinen taas kulutustottumuksiin. Molemmat ovat sen verran isoja projekteja, että niistä tulee ihan omat postaussarjansa myöhemmin tammikuussa ja siitä eteenpäin koko vuoden ajan. Näistä kummastakaan ei tule varmasti helppo matka, mutta haluan haastaa itseni. Haluan osoittaa itselleni, että vanha kettukin oppii uusia ajatusmalleja ja voi tehdä parannuksia itsensä, toimintansa ja ajattelunsa suhteen.

Muuten olen päättänyt, että vähennän kiroilua ja yritän muutenkin puhua ulos kaikki ne kauniit asiat, joita ajattelen. Ja vähentää valitusta. Uskon siihen, että elämä muodostuu hyvin vahvasti sellaiseksi, millaiseksi sen nimeää. Millä tavalla ja sanoilla puhuu, mitkä asiat valitsee sanottavaksi. Niin muodostaa koko ajan ympäristöään. Olen nimittäin huomannut, että minun sanavalintani ovat joskus paljon negatiivisimpia, kuin mitä oikeasti olen tai millä tavoin ajattelen. Retoriikka, vaikka yksi vahvuuteni tietysti onkin, kaipaa vähän viilausta.

Mitäs muuta? No ainakin se, että toivon tänä vuonna blogiin parempaa henkeä kuin vuonna 2017. Vaikka minusta blogin kirjoittaminen on tänä vuonna ihanempaa kuin ikinä (koska kerrankin siihen on ollut aikaa), on henki blogissa ollut suoraan sanottuna välillä todella huono.

Minusta tuntuu, että kaikki alkoi mennä viime vuoden ensimmäisestä päivästä lähtien aivan väärille urille. Vuosi sitten, 1. tammikuuta, kirjoitin blogiin kihlauksestamme ja jo samana päivänä – kaiken sen ilon ja onnen keskellä – pahoitin ihan aidosti mieleni tavasta, jolla ihmiset kokivat oikeuteuksi kommentoida tapahtumia.

Jos elämäni yksi ihanimmista asioista, rakkaus ja siitä seurannut kihlaus, aiheuttivat sellaisen paskamyrskyn, jossa ruodittiin satojen kommenttien (enkä edes liioittele) voimalla sitä, kuinka huono äiti olen, miten epäluotettavia kaikki jääkiekkoilijat ovat, kuinka suuren virheen teen ja ei ole kuin ajan kysymys, koska minut petetään ja jätetään. Ja kun lopulta onnitteluista nauttimisen sijaan joutuikin ottamaan yhteyden poliisiin kunnianloukkausasioista (aiheesta, josta en edes kehtaa kirjoittaa) tuli tunne, onko kaikki tämä kirjoittaminen ja bloggaaminen tuollaisen epäreilun ja jopa sairaan kohtelun arvoista. Tuli ihan epätodellinen olo siitä, kuinka kahden aikuisen – toisensa vapaina löytäneen – ihmisten parisuhde pystyi saamaan aikaiseksi niin paljon pahaa puhetta täysin tuntemattomien ihmisten keskuudessa. Usein mietin, mitä väärää tilanteessa toisten silmissä oli ja kuinka edes pystyin loukkaamaan jotain sellaisia ihmisiä, joita en koskaan (tietääkseni) ollut edes tavannut. Kuinka niin henkilökohtainen ja oman yksityiselämän asia – josta kerroin blogissa tasan yhden virkkeen ja yhden kuvan verran – pystyikään synnyttämään niin paljon spekulaatiota ja ruodintaa? Ja toisaalta: Ketä asia edes oikeasti pystyi niin kovasti kiinnostamaan? Luulisi, että ainoat ihmiset, joille asialla oikeasti oli merkitystä, istuivat meidän kanssamme kotisohvalla tai lähipiirin kahvipöydässä. 

Vaikka nuo tapahtumat menivätkin aika luihin ja ytimiin, päätin, että kurjasta olosta paras tapa oli vetää edelleen vain omaa hiihtoa. Unohtaa anonyymit loukkaajat ja keskittyä siihen, mitä rakastaa. Kirjoittamiseen ja omaan elämään.

Olen yrittänyt kovasti unohtaa ilkeät kommentit (ja nyt en siis puhu siitä, jos joku on kanssani eri mieltä kännykkärajoista, ulkohousuista tai me too -kampanjasta, vaan aivan jostain muusta), mutta totta kai tuollainen saa ihmisen varpailleen. Ei siinä paljon huvita enää entiseen tapaan päästää lukijoita oman kotinsa seinien sisään sen tarkemmin tai hääpäivänsä syövereihin. Se on tietysti hirmuinen sääli, koska koen, että blogien tulee olla henkilökohtaisia, jotta ne olisivat mielenkiintoisia. Ja jotta niitä olisi paras mahdollinen olo myös kirjoittaa! Tässä on siis saanut aikalailla hakea uutta linjaa henkilökohtaisen ja yksityisen välillä.

Joku sanoi viime viikolla, että minun vastaukseni kommenttiboksin kommentteihin ovat olleet osin piikikkäitä. Uskon, että samalla kun olen rentoutunut blogin teossa muutenkin, myös se minulle tyypillinen sarkastinen luonne on päässyt esille. Minä kun ihan oikeasti – täällä kotona ja läheisteni kesken – olen varmasti paljon teräväkielisempi ja sarkastisempi – mitä blogi antaa ymmärtää.

Tosin sekin on varmasti totta, että tänä vuonna sietokykyni esimerkiksi minusta ja perheestäni liittyvien valheiden tai epätosien olettamusten levittelyyn on ollut aivan nollassa alkuvuoden tapahtumien vuoksi. On tullut sellainen olo, että toleranssini kaiken epäreilun kohtelun ja ilkeyden suhteen ei ole sitä luokkaa, mitä se ehkä ennen on ollut. Ja mitä sen pitäisi olla, kun tekee tätä hommaa työkseen. 

Joka tapauksessa olen sitä mieltä (ehkä tekin?), että on hyvä, että luen ja vastaan kommentteihinne ajatuksella. Toki voin alkaa vastailla kaikkiin  kommentteihin hymiöllä ja tyhjänpäiväisillä tilu lilu -toivotuksilla, mutta en näe, että sekään olisi lopulta oikea suunta. Se jos mikä olisi minun osaltani feikkiä, enkä halua, että dialogi lukijoiden ja minun välillä tyrehtyisi teennäiseen joo joo -meininkiin.

Olen miettinyt paljon sitä, kuinka saada blogin ilmapiiri kääntymään myös kommenttiboksissa siihen suuntaan, kuinka ilolla itse postauksia aina ideoin ja teen. Kuinka saada eriävätkin mielipiteet – teidän ja minun – niin kauniisi muotoiltua, että blogi olisi hyvä paikka vierailla ja jakaa tuntojaan? Olla samaa ja eri mieltä. Oppia ja opettaa. Kuunnella ja tulla kuulluksi.

Tiedän, että suurin vastuu kaikessa tässä on minulla. Minun tehtäväni on oppia valitsemaan sanani niin, että vaikka esittäisinkin jostain asiasta kärkkään - joitakin jopa provosoivan mielipiteeni - lukijoillani olisi kuitenkin tunne, etten loukkaa omalla mielipiteelläni muiden valintoja. Ja ehkä myös mietittävä tapa, jolla kommentoin silloin, kun kommenttiboksissa on selvästi tahallinen loukkaus tai sellaisen aiheen esiinotto, mistä kaikki lukijani tietävät, etten halua julkisesti puhua.

Vuoden 2018 ehdoton tavoite onkin hyvä mieli. Se ei tarkoita, ettei omaa mielipidettä saisi kertoa tai puuttua epäkohtiin, mutta tapa, jolla se tehdään, on tietysti jokaisen valittavissa. Koska hymyä, fiksua keskustelua, kauniita ajatuksia, rehellistä puhetta ja toisten kunnioittamista ei ole varmasti koskaan liikaa.

Ihanaa tammikuun ja vuoden ensimmäistä päivää ja maanantaita!

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä

Asu: Neule, In Wear (By Emka) // housut, By Malene Birger (By Emka) // villasukat, mummon kutomat

Kommentit (43)

Asile
1/43 | 

Olen miettinyt paljon tätä dilemmaa kommenttiboksissasi, koska olen vakkarilukijoita, jotenkin sellaiseksi päädyin ihan huomaamattani. :) Olen itse ajatellut siitä näkökulmasta, että olet ehkä bloggaajapersoonana sellainen, joka jakaa mielipiteitä ja herättää voimakkaita tunteita. Sanon bloggaajapersoonana, koska senhän me näemme, emme sinua kokonaisuutena. Olen itse välillä niin eri mieltä että ärsyttää, mutta samalla se on osa tekstisi kiinnostavuutta: että olen eri mieltä, että tulee iholle, että jokin ratkaisu tuntuu itsestä aivan käsittämättömältä. Toisaalta yhtä usein olen samaa mieltä ja totean, että fiksusti sanottu ja hyvin kirjoitettu. Olet tehnyt elämässäsi itsellesi uskollisia ratkaisuja – ja sitä voi olla vaikea sietää, vaikka rohkeutta ei voi olla ihailematta. Se että herättää ristiriitaisia tunteita lukijoissaan, ei siis ole vain huono asia. Toki jos lain ja inhimillisyyden rajat ylittyvät, niin on menty liian pitkälle. Se on aivan selvää. Toivon kuitenkin, ettei sinusta tule liian poliittisesti korrekti. :)

Karoliina Sallinen

Tosi avartavasti pohdittu ja kirjoitettu. Kiitos :)

 Ja älä huoli: Musta ei koskaan - vaikka haluaisinkin - tule poliittisesti korrektia. Se ei vaan onnistu!

J..
2/43 | 

Samaa mieltä Asilen kanssa!
Juuri se tekee tästä blogista kiinnostavan, että sinulla on mielipiteitä ja myös välillä todella ajatuksia herättäviä pohdintoja. Sellainen saa usein ihmisen tunteet kuumenemaan helpommin kuin jos puhuttaisiin vaikkapa vaan ikkunaverhoista. Mutta en minäkään sitä ymmärrä, jos mennään henkilökohtaisuuksiin tai ruvetaan haukkumaan. Tsemppiä uuteen vuoteen!

Karoliina Sallinen

Kiva kuulla, että tunteiden herättämistä ei ole nähty vain negatiivisessa valossa. Itse rakastan sitä, ettei asiat/ihmiset ole haaleaa maitoa. Elän sellaisesta ajatusten vaihdosta ja tiukoista keskusteluista!

Peikkonen
3/43 | 

Jokunen aika sitten joku lukija kysyi naimisiinmenostasi. Tuo kysymys poiki useamman kommentin, joihin vastauksesi vaikutti kärkkäältä. Ei kuulemma ole oma vikasi, jos lukijat luulevat häiden jo olleen. Olet kuulemma kertonut häiden olevan vuoden sisällä siskosi häiden kanssa.
Syyskuun postauksessa kerroit F:n olevan morsiusneito lyhyehkön ajan sisällä peräti kolme kertaa.
Yhdet näistä olisi teidän häät.
Ei siis ihme, että monet luulivat häiden olevan syksyllä tai talvella. Vuosi ei kuitenkaan ole monenkaan mielestä lyhyehkö aika.
Eihän sinun tietenkään tarvitse kertoa häistä mitään, mutta jos et halua kyselyitä, niin vihjailutkin voisi jättää pois.
Iso osa bloggaajista rajaa tietyt asiat blogista pois, eivätkä he silloin edes vihjaile kyseisistä asioista blogissaan.

*

Tuosta vihjailusta oon samaa mieltä, tottakai lukijoita kiinnostaa esim. naimisiin menosi, kun siitä on mainintoja ollut. Lisäksi 1.11. Instagramissa julkaisemassasi kuvassa sukunimesi on Sallinen-Pentikäinen ja sinua onnitellaan naimisiin menon johdosta...

Mutta muuten kyllä kirjoitat asiaa, myös netissä täytyy osata käyttäytyä. Koko elämäsi ja valintojesi arvostelu ei kuulu meille lukijoille. Vaikka me uteliaina haluttaisiinkin tietää kaikesta kaikki ;-)

Karoliina Sallinen

On mielenkiintoista lukea teidän ajatuksia, koska itse en koe, että kyseessä olisi "vihjailu". Häät ja moni muu asia on luonnollinen osa minun elämää ja siksi myös on luontevaa, että niistä myös jotain mainitsen, vaikken kaikkea asiasta haluakaan avata.

On aika vaikea selittää ehkä asiaa ymmärrettävästi, mutta samalla kun itse kirjoitan postauksia, luon koko ajan myös rajoja. Se, mitä minä päästän näppiksistä läpi on jo läpäissyt oman sensuuriin. Mutta jos minusta tuntuu, että kommenttiboksissa ylitetään rajat (esim liioilla uteluilla), se ahdistaa. Toki minun pitäisi ymmärttä se, ettei lukijoille tuo raja ole varmasti ollenkaan selvä. Mikä on täysin ymmärrettävää. Ei tarvitsekaan olla.

Ja mitä tuohon hääkommenttiin tulee, oli kyseessä taas kommentti, jossa minun väitettiin kirjoittaneet jotain, mitä en ollut kirjoittanut (eli häiden ajankohta).  Minusta minun pitää myös oikaista tilanteet, jossa väärinymmärrys on tullut, vai mitä te ehdotatte?

 

 

Peikkonen

Kyllähän väärinymmärrykset "pitää" korjata.
Tuossa hääkommentissakin oli kyse siitä, että lukija oli saanut käsityksen, että häät ovat lyhyen ajan sisällä. Tähän vastasit, että olisi pitänyt tapahtua paljon muutakin vauvapalstan mukaan.
Tämmöiset vastaukset särähtää hieman, koska onhan vauvapalstan aihe vapaa-alue eri asia, kuin tämä kommenttiboksi.

Nyt tuo ahdistuksesi uteluista näkyy vastauksissa. Ymmärrettävää sinänsä kyllä, mutta kun asioista kertoo blogissa, niin ihmisiä kiinnostaa ja kyselyjä varmasti tulee.

Henkilökohtaisuuksiin ja tarkoitukselliseen loukkaamiseen meneviä kommenteja en minäkään ymmärrä, en siis pidä kaikenlaista kommentointia hyväksyttävänä.

Hyvää uuttavuotta!

Virtuaalikiusaajien eristämine...

Pisteet vauvapalstakommentista.

Mielestäni blogin kommentit ylipäätänsä kuvastaa hyvin läpileikkausta Suomen kansasta. Täällä kun ei virtuaaliystäviään pääse valikoimaan vaan jokaisella on valitettavasti yhtäläinen oikeus avata sanallista arkkuun ja tuoda ”näkemyksensä ja äänensä kuuluville” niin tämä näkyy myös kommenteissa. Veikkaan että tähän tulee jossain vaiheessa muutos siten että blogitekstejäkin pystyy paremmin kohdentamaan itselleen paremmin sopivalle yleisölle ja loanheittäjät pystytään bloggaamaan - kiusaamiseen puuttuminen on asia mihin on tärkeä puuttua mahdollisimman pian, koska se vaikuttaa myös muiden lukijoiden kokemukseen blogin kirjoittajan lisäksi.

anonyymit ilkeyksien laukojat ja mielensäpahoittajat voi toki jo nyt jättää kokonaan noteeraamatta, mutta se on vähän sama kun sanoisit lapsellesi että jos joku lyö niin käännä toinen poski. Ja ihan turha yrittää vedota sananvapauteen.Sananvapaus minkä tarkoituksena on haavoittaa tai loukata on kiusaamista, eikä sitä tarvitse kenenkään kestää virtuaalimaailmassa tai kasvotusten kadulla.

Mielestäni kiusaamiseen tulee puuttua aina.

Kommenttini tuli nyt sitten tähän vauvapalsta ja velvoite ”korjata väärin ymmärryksiä” alle, vaikka onkin ennemmin kommentti koko blogitekstin aiheeseen.

Vierailija
4/43 | 

Kyllä on kumns juttu miten eri tavoin ihmiset tekstejä lukevat. Osa näkee sen mitä lukee, osa tekee omia tulkintoja. Ja häistä puheen ollen, voihan ystävilläkin olla häitä joissa joku voi olla morsiusneito:)
Toisessa kommentissa ihmettelin kohtaa jossa todetaan että olet tehnyt itsellesi uskollisia ratkaisuja joita joidenkin on vaikea sietää. Niin, olet eronnut epätyydyttävästä suhteesta ja jonkin ajan kuluttua solminut uuden ja muuttanut. Melko radikaalia!!! Jos joku ei tällaisia täysin ulkopuolisten ihmisten ratkaisuja voi sietää niin sanomattakin on selvää että vaikeaksi menee elämä! Tekisi mieli sanoa että hanki OMA elämä.
Hieno kirjoitus taas ja antoi meille lukijoille /kommentoijille taas aihetta miettiä kuinka kanssaihmisiämme kohtelemme. Eniten on ehkä syytä miettiä mitkä asiat meille kuuluvat ja mitkä ovat tarkoitettu kommentoitavaksi. Ehkä tässäkin olisi taas kerran hyvä asettaa itsensä hetkeksi mielikuvissaan toisen asemaan ja vasta sitten painaa enteriä. Sos.media on niin nuori alue meille suomalaisille että kaikki eivät vielä osaa liikennesääntöjä siellä.

Asile

Tarkoitin sitä, että monesti ihmisten on vaikea sietää omasta arvomaailmasta poikkeavia ratkaisuja juurikin perhettä koskevien asioiden suhteen. Monilla niihin sisältyy kipukohtia. Jollekin Karoliinan ratkaisut ovat tavallista elämää, toiselle jotakin mitä ei voi edes sallia itsensä kuvitella omalle kohdalleen. Jos oma katsantokanta on vakaa ja vahva, moralisointi on helppoa. Ristiriitaiselta voi myös tuntua, kun bloggaaja muuttaa mielipidettään, toimii aiempia periaatteitaan vastaan, sanoo kaksi vuotta sitten yhtä ja nyt toista. Tämähän on toki luonnollista elämänkulkua. Kaikki muuttuvat ja muuttavat matkan varrella. Bloggaaja vain herkästi joutuu siitä tilille, koska jokainen vanha mielipide on muutaman klikkauksen takana. Me muut voimme sopivasti unohtaa omat vanhat mielipiteemme ja epätäydellisyytemme. :D

Vierailija

Edelliseen vielä että tottakai ihminen muuttuu ja hänen elämäntilanteensa muuttuvat! Jos tänään rakastat esim. Asumista Helsingissä ja vuoden kuluttua muutat jonnekin muualle niin eihän se ole kuin normaalia elämää jota säätelevät käytännön asiat,hyvänen aika. Harva meistä voi elää elämäänsä niin että ei elämässään tarvitse tarkentaa kantojaan ja näkemyksiään puhumattakaan käytännön ratkaisuista. Tuskin kommentoijatkaan jotka ovat niin kärkkäitä osoittelemaan toisia sormella.

Asile

Ehkä itselleni jäi mieleen, kun eron jälkeen oli prioriteetti pitää lapsen arki ja asuinpaikat mahdollisimman muuttumattomina, molemmat vanhemmat asuvat lähekkäin jne. Sitten tulikin muutto Tampereelle. Sehän on luonnollista, ettei elämää voi pysäyttää, eikä elää "lapsen ehdoilla" vanhan elämän raunioilla. Mutta siinä ehkä esimerkki asiasta, jossa ensin yksi periaate oli tärkeä ja myöhemmin sama periaate hävisi toisille tärkeimmille asioille. Ja niinhän se juuri menee, meillä kaikilla. :)

Vierailija

Tämä ei ole mielestäni periaate sen varsinaisessa merkityksessä. Kysymys on pyrkimyksestä. Periaate on voimakkaampi ja liittyy elämän harvoihin perustavanlaatuisiin linjoihin.

Karoliina Sallinen

Nyt oli jo niin monta kommenttia ketjussa, mutta toivotaan, että osaan edes johonkin vastata:

Noin olen itsekin asian tulkinnut. Bloggaajia pidetään ikään kuin blogihahmoina, vähän kuin kirjan tai elokuvan henkilöinä, joiden oletetaan olevan aina stereotyyppisen samanlaisia kuin "tarinana" alussa. Ja se taas, millaisena lukijat tätä hahmoa pitää (ja miten sen olettavat toimivan) on tietysti jokaisen lukijan omaa tulkintaa.

Se on tietysti ihan hassu olettamus, koska ihmiset muuttuvat. Ja jos ihminen ja hänen periaatteensa eivät muutu, elämä ympärillä muuttuu ja silloin täytyy toimia toisista realiteeteistä käsin.

Nuo muutto-/ero-/lapsen etu -/parisuhde asiat ovat aihe, jotka ovat toki paljon laajempia ja monimutkaisempia miltä ne blogin lukijoista näyttävät ja olenkin tehnyt päätöksen, ettei minun kannata niitä perustella kommenttiboksissa. Jos jokin laajempi perhe- tai elämäpohdinta on aihe, josta haluan kirjoittaa, teen sen sitten postaukseen.

Asile

Se on juuri näin, kuten kirjoitat. Mielestäni olet aika hyvin onnistunut rajaamaan yksityistä ja julkista viime aikoina. Itse kokisin kiusallisena sosiaalipornona sen, jos lähtisit retostelemaan täällä kaiken yksityiskohtineen auki. Dilemma tulee siinä, että osalla lukijoista lähtee mielikuvitus ja omat tulkinnat laukalle siinä vaiheessa, kun saa bloggaajalta vain tiedonmurusia. Syntyy kärkkäitä tulkintoja, joista ovat faktat kaukana, vaikka lukija ehkä kokee oman mielipiteensä faktana. Bloggaajalle tulee paine oikoa väärinkäsityksiä, mutta samalla ei voi kuitenkaan avata lukijoille asioiden todellisia taustoja. Tilanne muistuttaa itseasiassa hirvittävästi esimerkiksi viranomaisviestintää. Lukekaapa iltalehdestä juttuja, jossa vanhempi syyttää koulua epäasiallisesta toiminnasta. Vanhempi voi laukoa mitä tahansa ja viranomaisten puolelta ei voida toistella kuin ympäripyöreyksiä, koska vaitiolovelvollisuus. Ongelmahan ei kummassakaan tapauksessa korjaannu sillä, että asiat avataan kaikkine yksityiskohtineen koko kansalle. Tai ehkä lukijan näkökulmasta korjaantuu, mutta samalla heitetään alttarille lapsi, yksityisyys, ja oikeus turvallisuudentunteeseen. Syntyy vielä suurempi ongelma. Toivoisin ehkä lukijoilta hieman pohdintaa omista vaatimuksista. Mitä minä odotan bloggaajalta ja miksi? Miksi koen, että minulla on siihen oikeus?

Talvikeiju
5/43 | 

Kommentoin harvoin, tuskin ikinä. Tulin vain toivottamaan ihanaa uutta vuotta, toivottavasti se on toiveidesi mukainen! Eniten toivon että pysyt omana rehellisenä itsenäsi, vaikka se tarkoittaisikin kärkästä tai tiukkaa tekstiä. Se on juuri se, mikä tekee blogistasi oman näköisesi ja mielenkiintoisen. Lukijoilla on varmasti eriäviä mielipiteitä, mutta niin pitääkin. Eihän tästä maailmasta mitään tulis jos kaikki olis asioista samaa mieltä. Jos itse mietit, että sinun on mietittävä tapaa, miten valitset sanasi tai vastauksesi kommentteihin, niin ihan yhtä paljon jokaisen kommentoijan on mietittävä, mitä blogeihin kommentoi. Jos ei ole kuin oksennusta kirjoitettavaksi, niin silloin luulisi olevan parempi olla kommentoimatta. En ole koskaan ymmärtänyt miksi bloggaajille voi huudella mitä huvittaa. Onko nämä kommentoijat kasvotustenkin yhtä 'miellyttäviä' ihmisiä? Jättäisin nämä kommentoijat omaan arvoonsa, mutta puoleni pitäisin. Hyvää mieltä ja iloa vuodelle 2018!

Karoliina Sallinen

Hesari (?) teki kerran jutun henkilöistä, jotka olivat kirjoittaneet nettiin karmeita rasistisia kommentteja. Siis aivan kauheita! Takaa paljastui ihan tavallisia ja "kilttejä" perheenäitejä ja muuta kanssa. Se juttu sai todella pohtimaan somen ja tosielämän suhdetta.

 

Ihanaa uutta vuotta sinullekin <3

ambra
6/43 | 

Olet upean mahtava kirjoittaja! En kestä miten joku osaa kirjoittaa noin hyvin.

T. Vakkarilukija joka aina toivoo sinulle hyvää :-)

Pieni Merenneito
7/43 | 

Minäkin toivotan hyvää ja onnellista vuotta! Toivon myös todella, että kommenttiosiot siistiytyisivät, julkinen henkilö ei ole yleisönsä omaisuutta. Henkilökohtaisista jutuista olisi kivointa lukea, mutta ymmärrän kyllä, jos ei niistä oikein huvita kirjoittaa.. Ollaan ihmisiksi!

Karoliina Sallinen

Vanha opettajani sanoi:" Eläkäämme ihmisiksi!" Se on tosi hyvä neuvo. Pitää sisällään niin paljon viisautta.

Ihanaa alkanutta vuotta!

<3
8/43 | 

Minä en ole kokenut kommenttivastauksia piikikkäinä. Kun mietin epäasiallisuuksien määrää, on ihan hirmu ymmärrettävää että ei jaksa aina olla sydän auki täällä vastailemassa.

Sen sijaan itselleni on välillä tullut olo, että me lukijat olisimme toisinaan vähän sellainen välttämätön paha, kun kommentteihin ei aina tule vastauksia ja postauksissa on yleensä useampia kirjoitusvirheitä (tiedän lukihäiriöstäsi, mutta toivoisin että tekstit lukaisisi vaikka työkaverisi tai puolisosi läpi ennen julkaisua). Tykkään kovasti blogistasi ja haluaisin kai selvemmin kokea, että välität meistä :D <3

Minulle on tullut fiilis että tässä ollaan vähän kuin tienristeyksessä: blogi on ehkä saanut alkunsa enempi räväkässä tosi-tv -hengessä (en ole lukenut alusta asti ja pahoittelen jos tämä intuitio on väärä) ja se tie ja ne vibat on ehkä tulleet päätökseensä. Nyt bloggaaja mahdollisesti haluaisi siirtyä toisenlaisiin energioihin blogissa, ja toivon kovasti että me lukijat osaamme vastata tähän siirtymään. Tällaisia ajatuksia :)

Kiitos sinulle kovasti ajatuksia herättävästä blogistasi ja ihanaa uutta vuotta sinulle & perheellesi! <3

Karoliina Sallinen

Ihan totta tuo, että kommentteihin pitäisi aina vastata. Se on se homma, joka jää ekana to do -listasta, kun on kiire. Mutta kurjaahan sen on :(

Kirjoitusvirheitä ei kannata ottaa epäluottamuslauseena. Totta luki-vaikeuskin, mutta osin tässä on samainen asia kuin edellisessä: kiireinen aikataulu tehdä töitä. Silloin tekstejä ei ehdi tarkistaa. Itse pidän kuitenkin olennaisempana sisältöä kuin satunnaisia näppäilyvirheitä ja uskon (toivon!), että niin ajattelevat lukijatkin Ja ketään muuta näihin hommiin ei kyllä voi valjastaa kuin itsensä :D

Hassua kyllä, että copyna tarkista muiden tekstejä. Silloin niitä katsoo aivan eri silmällä kuin omiaan, eikä varmasti yksikään virhe jää julkaisuun.

Kirjoitin blogia jo kolme vuotta ennen tosi-tv:ta, mutta totta on, että se blogi muuttuu ja muokkautuu minun mukanani. Ja niin täytyykin: Kun kiinnostuksen kohteet ja elämä muuttuvat, haluaa myös kirjoittaa erilaisista asioista. Olisi tietysti ihana, jos lukijat säilyisivät muutoksessa mukana <3 Kun itseään ei voi lukijoiden toivossa pakottaa kirjoittamaan aiheista, jotka ei enää tänä päivänä ole ajankohtaisia itselle.

Ihanaa uutta vuotta :)

 

aktiivinen lukija
9/43 | 

Tykkään blogistasi monipuolisten ja keskustelua herättävien postausten takia! Pidän myös tavastasi kirjoittaa eikä näppäilyvirheet mielestäni mitenkään laske näiden kirjoitusten "arvoa". Jatka pliis samaan malliin ja toivottavasti kommentinentän negatiivisuus vaihtaisi edes hieman suuntaa.

Mainiota uutta vuotta sinulle ja perheellesi!

Vierailija
10/43 | 

Nyt on ollut kommenttikentässä sitä keskustelua, jollaista toivoisi olevan enemmänkin. Vaikka ei olla asioista samaa mieltä, on oma mielipide tuotu fiksusti ja asiallisesti esille. Se osoittaa minusta myös kommentoijien "tasoa". Tällä en tarkoita todellakaan mitään tutkintoja tai ammatteja, vaan sydämen sivistystä ja kykenevyyttä asialliseen keskusteluun asioista ja ilmiöistä, ilman että täytyy hyökätä henkilökohtaisesti kirjoittajaa henkilönä (kommentoijaa tai bloggaajaa) vastaan. Olen joskus aiemminkin kirjoittanut tänne, että tällaiset blogit voisivat toimia loistavana keskustelun foorumina monissa perhettä, parisuhdetta ym. koskevissa asioissa, kunhan niitä ei pilattaisi juuri näillä henkilökohtaisilla hyökkäyksillä, jossa toinen ja hänen näkemyksensä leimataan suunnilleen idiootiksi / idioottimaisiksi ja jolle toivotaan ja ennustellaan pahaa. Valitettavasti on niin, että se karkottaa juuri niitä kommentoijia, jotka eivät halua lähteä "sotaan ja loanheittoon", vaan noudattaa hyvää tapaa myös kasvottomassa keskustelussa. Emmehän me heitä tuota sontaa päin naamaa elävässäkään elämässä!

Kyllä myös meidän sovinnollisempien äänien täytyy tulla enemmän näkyviin tulevana vuonna tässä kommentoinnissa, jotta mielenkiintoinen blogi säilyisi ja ilahduttaisi meitä edelleenkin, sekä haastaisi arvioimaan omia näkemyksiämme ja käsityksiämme.

Oikein ihanaa vuotta sinulle ja perheellesi Karoliina!

Karoliina Sallinen

Minustakin tällainen keskustelu on ihan PARASTA! Ei pointti ole samaa mieltä oleminen vaan kaikkien kunnioittaminen. 

Ihana tuollainen haaste hyvään kommentointietikettiin <3

Ihanaa alkanutta vuotta!

Eäkeope
11/43 | 

Valoisia polkuja 2018 Sinulle, Karoliina! Olen ylpeänä ja iloiten seurannut elämääsi viimeisen vuoden aikana.
Vaikka vuotesi oli välillä kovinkin raskasta - eikä vähiten ajattelemattomien, jopa ilkeämielisten kommentoijien ansiosta, usko pois, meitä sparraajia on paljon! Sinulla on turvallinen, Sinua arvostava mies, suloinen ekaluokkalaisesi, läheinen perheesi ja vankka ystäväporukka. Sinulla on myös meidät lukijat, joiden kannattelun elämässäsi toivottavasti tunnet - ja tunnet entistä voimakkaammin tänä vuonna. Uskon näin, kun luin blogisi seuraajien yllä olevia tsemppaavia kirjoituksia . Päätin minäkin kantaa korteni ensimmäistä kertaa kekoon.
Olet viisas nuori nainen. Rohkea ja rehellinen. Syvällinen ja aito - hyvä ihminen. Jatka ylpeänä omaa polkuasi! Olen liki puolet sinua vanhempi mutta blogiisi onnellisesti koukahtanut:) Ja mielelläni tunnustan sen! Anna-Maija

Karoliina Sallinen

Ihania, kauniita ja niin sydäntä lämmittäviä sanoja <3 Kiitos!!

Ja mahtavaa alkanutta vuotta eläkeopelle!

Vierailija
13/43 | 

Pakko myöntää, muakin vähän ärsyttää toi asioilla vihjailu. Tulee vähän sellainen olo, että kerrot kuinka tällaista kivaa olis, mutta enpäs niistä kirjoitakkaan kun osa on ollut niin ilkeitä... Kuulostaa hassulta itsellekkin kun asian kirjoittaa, mutta tällainen tunne on noussut...

Ps. Luin Tee se itse vauvan ja tykkäsin! Vaikka aihe ei kosketa omaa elämää ja kirja helppolukuinen, eteni sutjakkaasti ja henkilöt tosi hyvin kuvattuja :)

Karoliina Sallinen

Taisin kommentoida jo jossakin yllä, että itse en koe, että vihjailisin. Mutta tietysti se, miltä jotkut asiat näyttäytyvät lukijalle jotenkin, ei ole sama asia, kun kirjoittajalle. Itse taas ajattelen, että se on vain kirjoittamista aiheen rajauksella. Ei sen kummempaa :) Kun ei mulla monestakaan asiasta ole tarvetta salailuun (kuten vaikka häistä), mutta ei toisaalta myöskään tarvetta kertoa kaikkea servetin väristä puvun teemaan.

Ihana, jos tykkästi Tee se itse -vauvasta! Juuri tuli seuraava kirja toiseen tarkastukseen. Sitä pääse lukemaan sitten huhtikuussa :)

Vierailija
15/43 | 

Minustakin tuo vihjailu (esim. naimisiin menosta) on vähän kuin näpäytys niille lukijoille, jotka olivat sitä mieltä ettei suhde kestä ollenkaan ja ihan ymmärrettävää, että sellaisen haluaa tehdä, koska onhan se ärsyttävää, jos muut vatvovat sinun tekemiä valintoja, joista tietävät vain pinnan. Mutta jos somessa ei halua esim. parisuhteen tilasta mitään kertoa ja saada uteliaita kysymyksiä niin miksi sitten pitää laittaa julkiselle instagram- tilille mitään kihlauksesta, naimisiin menosta (kirjan kansi), häistä jne. Varsinkin kun kihlauksesta tehtiin juttu iltapäivälehtiinkin!
Varmaan kuitenkin ymmärrät, että kun olette aikoinaan ollut tosi tv:ssä, kirjoittaneet yhteistä blogia jne ja aika avoimesti jakaneet elämäänne niin tietenkin lukijoita kiinnostaa (muutenhan blogilla ei olisi lukijoita) ja joitakin sitten jo vähän liikaa tai negatiivisista syistä. Tietenkin hyvistä asioista elämässään haluaa kertoa, mutta jos haluaa välttyä näiltä tungettelevilta kysymyksiltä niin sitten pitää tehdä tiukempia rajauksia tai kertoa asioista vasta jälkikäteen.

Vierailija

Mielestäni rehellinen kysyminen suoraan on kuitenkin aivan eri asia kuin tuomitseminen ja paskamainen loan heitto ja kummallisten "ennustusten" tekeminen. Näin varmaan monen muunkin mielestä, jotka nämä asiat osaavat erottaa. Tässä on monella paljon opittavaa. Mitä iltapäivälehtiin tulee, niin nehän kaivavat jutun juurta mistä ikinä irti saavat - ilman että asianomaiset olisivat itse sitä millään lailla edistäneet saatikka halunneet, näin saattoi olla nytkin. Kaikkihan nyt tietävät muutenkin, mikä on iltapäivälehtien juttujen totuusarvo:)

Karoliina Sallinen

Kahteen edelliseen kommenttiin:

Mielenkiintoisia pointteja. Musta on hassua, miten isot mittasuhteet kirjan kansi on saanut. Kun itse halusin leijua ja ylpeilläkin vähän mun KIRJALLA, kaikki kiinnitti huomion nimeen. Toki todella ymmärrettävää, mutta itse en kertaakaan edes ajatellut nimiasiaa, ennen kuin alkoin onnitteluja satelemaan. Tuli vähän pöhkö olo: Onko edelleen 2017 luvulla isompi uutinen tulla vaimoksi kuin tehdä kirja? Toki itse arvostan rakkautta(ni) ja avioliittoa ja sitoutumista, mutta jotenkin ajattelen, että vaimoksi pääsee aika moni, mutta harva saa tehdä työkseen jotain niin ihanaa kuin kirjan. Mutta siis: Nyt jälkikäteen kyllä ymmärrän, että se joitakin hämmensi :)

Mä kyllä itse koen, että myös kommentoijilla ja lukijoilla on vastuu medialukutaidossa ja käytöstavoissa. En esimerkiksi voi joka kerta kameleonttina vaan muutella rajauksia tai pohtia miten tulisi vähiten paskaa niskaan, koska se on loputon suo. Näissä on oltava itselleen uskollinen ja toivottava, että se riittää. Ja mitä tuohon jälkikäteen kertomiseen tulee, olet siinä ihan oikeassa. Hirmuisen usein niin teenkin, mutta kuten muutto- ja kihlauskeissi osoitti, ei sekään ole vedenpitävä suunnitelma. Musta taas avioliitossa ei ole mitään salailtavaa. Harva 30+ menee kihloihin ihan vaan huvikseen, joten en usko, että etenemissuunta oli ylläri- Vähän sama kuin tämä lapsen kasvokuvat. Lapsi on ja pysyy, eikä se ole salaisuus, vaikka ei pärställään enää täällä blogissa heilukaan.

Iltapäivälehdistä olen muuten kirjoitellut täällä :) http://www.lily.fi/blogit/kolmistaan/talta-tuntuu-kun-omasta-elamasta-re...

Hauskaa uuttaa vuotta x 2!

Ai niin: Tuosta "näpäyttämisestä". Musta olisi ihan kauheaa ajatella, että mun pitäisi jotenkin näpäytellä vieraita ihmisiä mun oman elämän valinnoilla. Enkä oikein näe, että elämän mittakaavassa tämän mittainen suhde vielä on mikään "ähää, siitäs saitte -tyyppinen" näpäytys. Mutta ehkä siten vanhainkodissa voin tekareiden välistä tuuletella ;D

Vierailija

Minua ei kiinnosta bloggarien tai julkkisten yksityiselämä, mutta monia tuntuu kiinnostavan; tuskin muuten olisi viihdesivustoja niin paljon. Ja jos blogilla on paljon lukijoita niin onhan se selvä, että mukaan mahtuu monenlaista lukijaa, joista monet toki kaipaisivat medialukutaitoa ja netikettiä. Ja kun tämä on tiedossa niin itse ainakin miettisin mitä asioita somessa kerron ja mitä en tai miten ja milloin kerron. Ei se tarkoita, että asioissa olisi salattavaa.
Minusta kirjan kirjoittaminen ja naimisiin meno on molemmat kivoja uutisia, mutta oikeasti: etkö muka osannut arvata, että kuvassa saattaa kiinnostaa myös se sukunimi ja siitä saattaa tulla kysymyksiä. :) Somessa törmää jatkuvasti ihmisiin, jotka vihjailevat asioista juurikin kuvilla sormuksista tai vaikka varpaista hiekassa, joten miksi ei sinunkin julkaisuja luettaisi samoilla silmillä. Ja monilla ihmisillä on myös tarve tehdä siitäs saitte- tyyppisiä juttuja ja minusta ihan inhmillistä, joten miksipä ei joku voisi sinun julkaisujasi tulkita niin. Kaikessa viestinnässä on vaikeuksia siinä, että kaikki eivät ymmärrä sanomisia ja tekemisiä niin kuin ne on itse ajatellut. :)

Vierailija
16/43 | 

Moi! Mua on myös harmittanu sun kommenttiboksissa tapahtuva suoranainen lynkkaus vaikka en aina myöskään itse ole samaa mieltä kanssasi. Oon miettiny, voisko jonkunlainen avoimuus auttaa asiaan? En tarkota, että kerrot kaiken avoimesti vaan ennemminkin sanoisit avoimesti, että esim häistä ei tässä blogissa tulla puhumaan/tullaan puhumaan hyvin vähän. Mun mielestä esimerkiksi se postaus missä kerroit ettet enää julkaise lapsesi kasvokuvia oli tosi hyvä ja perusteltu! Sivuhuomautuksena, tää päätös oli mun mielestä tosi hyvä ja oon ihaillu sun kekseliäisyyttä sen suhteen miten erilaisia kuvia on tullut kun kasvot ei saa olla mukana.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

PC310266.JPG
PC310266.JPG

P1010304.JPG
P1010304.JPG

PC310288.JPG
PC310288.JPG

P1010313.JPG
P1010313.JPG

P1010340.JPG
P1010340.JPG

P1010371.JPG
P1010371.JPG

PC310269.JPG
PC310269.JPG

PC310283.JPG
PC310283.JPG

Huh! Olipa ihana lösähtää juuri sohvalle ja vetäistä kollaripöksyt jalkaan pitkän päivän jälkeen. 

Palasimme puoli tuntia sitten uuden vuoden reissusta Hampurista. Matkaa hidasti vähän autobahnalla ollut kolari. Hitsi miten helposti nopeaksi tarkoitettu reissu voi muuttua pitkäksi, kun autojonot seisovat. 

Nyt iltapalaa, YLE Areenaa ja matkakuvien tsekkaamista. Hampuri - voin suositella!

-Karoliina-

Kommentit (27)

Karoliina Sallinen

Oli hauskaa. Ja kiitos <3 Vielä edelleen tosin Saksassa, vaikka Hampuri jäikin taakse. Ensi viikolla sitten Suomea :) 

Vierailija
2/27 | 

Hei, paljon onnea kihlauksesta!

Attella on kyllä kivat olot siellä Pyynikillä. Kauniit maisemat ja kahvikin tulee suoraan seinästä. Eipä siinä ollut hassumpi miehes kanssa yhdessä aamukahveja nauttia. :)

Ei ole varustuksessakaan äijällä haukkumista, joskaan ei nyt sen kummempaa kehumista. Eniten ehkä alkoi ahdistaa se, kun tyyppi pysty oleen kukauden poissa tinderistä. Sitten iski vierotusoireet.

Lähdin lapseni vuoksi. Toivottavasti sinä nyt oot se oikea ja oikeesti lapsesi saa pysyvän "perheen", raukka.

Vierailija

Mulle ei tulis mieleenkään kirjoittaa omista existä julkisesti noin, vaikka en heitä nyt aina pelkästään lämmölläkään muistele. Täytyy olla todella katkera erosta, että jaksaa vaivautua tuollaiseen käytökseen. Ei oman arvonsa tunteva ja itseään kunnioittava ihminen tee tuollaista. Toivottavasti sinulla tulee vielä joskus menemään paremmin.

Karoliina Sallinen

On surullista, jos olet joutunut pettymään rakkaudessa. Niin joskus valitettavasti käy. Varmasti meille kaikille. Muutenhan kukaan ei olisi kenenkään exä tai ex-deitti.

Se, että olet samasta IB-osoitteesta halunnut varoittaa minua useassa postauksessa, usealla kommentilla ja vauva.fi:ssä on todellista naisten välistä ystävyyttä. Olen nyt rekisteröinyt huolesi, kiitos! Mutta siitä huolimatta edelleen olla onnellinen ja luottaa siihen, mitä itse koen ja näen. 

Mukavampia kahvihetkiä sinulle jatkossa ja iloa lapsesi kanssa! Elämä hymyilee kyllä vielä :)

 

Vierailija

Tuota noin, olen kommentoinut kolme kertaa blogiisi ikinä. Kerran postaukseen, joka koski perhettä. Se oli positiivinen kommentti. Ja kaksi kertaa tähän. Joten kannattaa ehkä tarkistaa "IB-osoitteet" vähän tarkemmin, ennenkö väittää tuollaista. Toki sinusta olisi kiva varmaan ajatella, että yksi henkilö täällä vaan riehuu ja varottelee? :) Ihan ensimmäistä kertaa tässä nimittäin huolistani kerron.

Luulenpa vahvasti että sinä olet meistä se, joka on joutunut rakkaudessa pettymään. Kolmas kerta naimisissa tuon ikäisellä naisella? Itselläni puoliso menehtyi ja myöhemmin sen jälkeen olen harrastanut seksisuhteita - en jaksa vielä olla vakavassa suhteessa. :) Oma valinta siis, eikä kyvyttömyys olla parisuhteessa.

Mutta tosiaan, toivon että teillä on parempi tulevaisuus yhdessä! Tietysti se on niin, ettei muista kannata välittää, jos itse tietää paremmin. Ja moni mies toki panee lukuisia naisia kuukaudessa ennenkö löytää sen oikean. Katsoin vaan, että kuukauden sisällä minut kutsuttiin yli 20 kertaa Pyynikille. Pullo oli jo viileässä minua varten monta kertaa. ;)

Vierailija

Ihmettelen kovasti, millaisella ihmisellä on seksisuhteen jälkeen, jonka kertomansa mukaan on omasta tahdostaan lopettanut, halua tai tarve mustamaalata toista ja esimerkiksi sanoa yhtään mitään tämän fyysisistä ominaisuuksista kenellekään, puhumattakaan tämän tuoreesta kihlausta. Onko todella lapselle jollain logiikalla kategorisesti parempi, että äiti harrastaa irtosuhteita kuin että hän ryhtyy vakavaan, rakastavaan ihmissuhteeseen? Karoliinalle: jälleen kerran pystyt käyttäytymään asiallisesti ja tyynesti, ihailen sinua älyttömästi.

Vierailija

Kannattanee tarkistaa faktat ennenkun tulee huutelemaan. Viitaten nyt tuohon että olisi kolmas avioliitto. Ja aikaisempi kommentti todellakin täyttää rikoksen tuntomerkit, esimerkiksi solvauksen.. Kovin tuntuu katkeralta nämä kommentit! Mutta ehkäpä jollain on tarve nostattaa statustaan kertomalla, kuinka hän on 'deittaillut' Attea.

Onneksi se viini kylmenee nyt ainoastaan Karkille. Tsemppiä Karkki sinulle näiden katkerien ihmisten someviidakossa <3

piupali

Huh, mikä oksennuskommentti. Todella pahin rimanalitus. Laita Karkki vaan bannia suoraan näille.

Karoliina Sallinen

Vierailijat x 3 ja piupali.

Minulle on aina ollut tärkeää, että blogissani saa purkaa tuntojaan. Enkä minä mene rikki, jos lukija on eri mieltä kanssani, joten en ole elämässäni estänyt kuin yhden rasistisen kommentin julkaisun. Viimeisten kuukausien kommenttointi on kuitenkin saanut pohtimaan, kuka ihanista lukijoistani enää haluaa tulla tänne, jos henki kommenttiboksissa on kurja. Ja mitä itse voin tehdä sille, että ilmpiiri säilyisi positiivisena? 

Tämähän on kuitenkin perheblogi. Ja vaikka esimerkiksi seksuaalisuus - sinkku tai varattu - on osa aikuisen ihmisen iloja ja elämää, en koe, että on korrektia puhua termeillä "panoja" täällä. Mielestäni on olemassa rajat sille, mikä on asiallista ja ehkä myös sivistynyttä. Jopa jo rikollista. 

Kommentointi ja sanat kertovat meistä jokaisesta oman tarinansa. Muistetaan miettiä, millainen tarina meistä jää jälkeen <3 

Mintti

Huh, miten vahva nainen olet Karoliina! Itse olisin vastaavassa tilanteessa murskana. Kiitos että olet noin kypsä ja fiksu, mielestäni jokaisen asiattoman kommentoijan tulisi ottaa oppia sinun asenteestasi <3

Toki ymmärrän sen, että jos ihmisellä on paha olla syystä jos toisesta, niin tunnot voivat purkautua tulisesti. Ja ennen kuin joku sanoo, että eikö saa olla eri mieltä ja pitääkö aina kommentoida vain positiivisia asioita, niin ei tietenkään, (niinkuin Karoliinakin yllä kirjoitti) mutta jotenkin näiden viimeaikaisten törkykommenttien lukemisen jälkeen on tullut sellainen olo itselle, että nyt on menty liian pitkälle, henkilökohtaisuuksiin. En usko että ketään blogin lukijaa (joka tätä blogia lukee aidosti siksi, että pitää siitä, eikä sellaisessa tirkistelymielessä) kiinnostaa edes näissä kommenteissa mainitut asiat, vaan blogin sisältö. Ja jos on joltain unohtunut, niin eihän tätä blogia ole pakko lukea jos niin raivostuttaa :D

Toivon että tämä henki rauhottuisi täällä kommentoinnissa asiallisempaan suuntaan ja törkykommentoijat ymmärtäisivät vähän mennä itseensä. Valoisampaa uutta vuotta!

Supervoimia Karoliina <3

Vierailija

Mielestäni myös se, että nuo törkykommentit eivät ole saaneet kovinkaan monta tykkäystä kertonee sen, että myös lukijoiden mielestä on menty liian pitkälle. Hyvä niin, sillä olivathan ne rikoksen kriteerit täyttäviä kirjoituksia.

Piupali

Olet kyllä super, kun jaksat noin ymmärtäväisesti suhtautua! Jäin vielä miettimään, että ehkä tällaisen kommentoinnin estäminen/poistaminen olisi myös lapsen edun mukaista ja lapsen suojelemista.

Karoliina Sallinen

Olet täysin oikeassa tuosta lapsen edusta!!

Asia on viety monella tasolla eteenpäin.

Vierailija

Eikös tuo tuollainen kirjoittelu jo täytä kunnianloukkauksen ja solvauksen kriteerit? Jos hän noin toimii niin eikös blogin kirjoittaja voi myös julkaista tämän henkilön nimen? Toisaalta tiedän että fiksu ihminen ei tee niin.... Kyllä näkyy suhteen päättyminen ottavan koville kun ihan monella foorumilla täytyy tuota asiaa toitottaa. Toisaalta sen voi ehkä laittaa omaan arvoonsa siinäkin mielessä että mieleltään terve ihminen ei noin toimi. Ei kehtaa.

Vierailija

Todellakin, samaa mietin että eikö nyt mennä jo kunnianloukkaukseen noin alentavilla kommenteilla.

Tiedän että tämä on rumasti sanottu, mutta ymmärrän hyvin, jos niitä "kutsuja Pyynikkiin" ei olekaan enää tullut...

Karoliina Sallinen

Toivotaan, että ilmapiiri muuttuu asiallisemmaksi ja pakkokeinoihin ei ole välttämätön ryhtyä. Valoa :) 

Karoliina Sallinen

HAH! Niin on. Aloin pohtia sitä kirjoittamisen jälkeen,mutta hitsi kun näitä ei saa muokattua enää kun on klikannut ilmoille. IB, IP tai mikä vaan, mutta pointti vissiin selvisi :)

Sandeiiiii
6/27 | 

Heippa! Olen tässä jonkin aikaa seuraillut hiljaisena sivusta tätä blogisi kommentointia ja pakko sanoa, että ihmettelen miten jaksat/viitsit/haluat enää edes kirjoittaa koko blogia. Tiedän miltä tuntuu elää läpi erot ja siihen liittyvät kriisit.. En voisi kuvitella, että itse jaksaisin siihen päälle kaikkia näitä paskakommentteja, mitä saat blogiisi. Et ole ansainnut kaikkea sitä halveksuntaa, v*ttuilua, kritisointia jne, mitä kommentit tuntuvat tällä hetkellä olevan. Tuskin voisin itse ikinä olla niin vahva, mitä sinä olet.

Toivottavasti sinä Karoliina voit hyvin, ja pystyt kaikesta huolimatta nauttia onnestasi <3

Vierailija

Varmaan sen vuoksi jaksaa että on myös kannustavia ,ilot ja surut jakavia lukijoita, jotka käyttäytyvät fiksusti ja joiden motiivina on keskustella joskus kiivaastikin keskenään, mutta joiden tarkoitus on keskustella ASIOISTA eikä haukkua ja mustamaalata ihmisiä. Mutta oikeassa olet siinä mielessä että myöskään minä en jaksaisi.

Karoliina Sallinen

Kiitos empaattisuudestasi :) Voin  hyvin ja nautin tästä hetkestä täysillä. On keskityttävä vain olennaiseen ja niihin ihmisiin ja asioihin, jotka ovat kuten pitääkin. Koska vain tärkeimmillä asioilla on loppupeleissä merkitystä! 

Vierailija

Hyvä blogi, ihanat jutut ja inspiroiva olet. Elämä kuuluu elää täysillä. Onni näkyy nykyään kuvistasi :) Hienoa, jos et ota itseesi kaikkia ikäviä kommentteja. Olen lukenut blogiasi pitkään, jatka samaan malliin.
Minua jopa toisaalta viihdyttää nämä epämääräiset kommentoinnit.. kuinka joku voi kommentoida oikeasti noin!? :D kertoo todellakin kommentoijasta paljon. Nimimerkin takaa on helppo huudella mitä sattuu.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat