Kirjoitukset avainsanalla urheilu

Ajatuksia tältä päivältä:

  1. Vitsi mä rakastan meidän kotia, jonka kiviseinien sisään ei helle pääse. 
  2. Olen aivan jäätävässä Cokis- ja minitomaattikoukussa.
  3. Ekan kerran toivon, ettei lämpö nouse yli +18 asteen. Olon tukaluus kasvaa potenssissa, kun lämpötila nousee.
  4. Viikonloppuna on juhannus ja meillä periaatteessa kahdetkin eri suunnitelmat jussiksi. Silti ei olla laitettu tikkua ristiin asioiden suhteen. Ehkä sitten torstai-iltana aletaan hommailla lähtöä ja ruokia ja kaikkea sellaista.
  5. Tässä vaiheessa, kun on voimia (varmaan enemmän kuin kesän lopulla) pitäisi tehdä vauvojen tulon eteen järjestelyjä. Jostain syystä näissä hommissa on tullut innostuksen stoppi, eikä ostosten kyttääminen ja kaappien raivaaminen tunnu kovin houkuttelevalle.
  6. En tajua mitä mun ripsille (ja osin tukalle) on tapahtunut raskauden aikana. Mulle ehti kasvaa ripsipidennyksistä luopumisen jälkeen tosi pitkät ja tuuheat ripset. Nyt ripsiä tippuu jatkuvasti ja ne ovat lyhentyneet aivan huomattavasti. En tiedä, vaikuttaako alkuraskauden kehno ruokavalio nyt ripsiin vai mitä ihmettä. Alan harkita takaisin pidennyksiin siirtymiseen. Ja ehdinkö kahden vauvan kanssa edes meikata tai pestä koskaan meikkejä. Tosin en tiedä, auttaisiko sellainen ripsien taivutus ja värjäys. Koska olen tumma, mulla ei ole koskaan värjätty ripsiä. Nyt tuntuu, että omat ripset ovat myös vaalentuneet.
  7. Miten olen voinut hävittää kolmet aurinkolasti viikon sisällä? Kaikki, mitkä omistan.
  8. Olo on kyllä silti seesteisempi kuin koskaan. Hassua, koska en varsinaisesti ole kovin seesteinen henkilö. (Toki edelleen olen välillä tulinen ja kipakka, mutta paaaaaljon vähemmän kuin ennen).
  9. Olo on kuin suurellakin onnistujalla. Kerrankin muistin ilmoittaa lapseni syksyn harrastukseen tarpeeksi ajoissa ja niin, että paikkoja oli vielä jäljellä. Taputeltiin F:n bestiksen äidin kanssa toisiamme selkään suuresta onnistumisesta. Tänä vuonna tytöt ei ole varasijalla,hah!
  10. Ei olisi kannattanut paukutella henkseleitä pahoinvoinnin hellittämisen suhteen eilen. Tänään on ollut karmea päivä. Oksennuskohtaukset laukaisi ihana juna, jossa oli arvioilta +35 astetta ja ilmastoinnista ei ollut kuultukaan. Jännä homma, että jos kerran VR:n junat, jotka eivät sovellu juuri pakkasolosuhteisiin, eivät sovellu myöskään kesään. Paskinta tässä raskauden aikaisessa pahoinvoinnissa on se, että vaikka tilanteen laukaisisi esimerkiksi kulkuneuvo, ei pahoinvointi poistu kropasta samalla tavalla kuin normaalissa matkapahoinvoinnissa. Olosta kärsii koko päivän.
  11. Olen alkanut haaveilla liikunnasta, vaikka oikeasti en ole juuri sporttipirkko. Ehkä sitten taas joskus vuonna 2020.
  12. Asensin myös itselleni ruutuajan rajoittimen puhelimeen. Hauskaa, miten skarpisti someilut voi hoitaa, kun on pieni paine persuuksissa siitä, mitä laskuri näyttää iltaisin.
  13. Matkustin tänään elämäni ekan kerran eläimen kanssa junassa, kun kuljetin kälyn perheen koiran Tikkurilasta Tampereelle hoitoon.
  14. Muistin taas, miksi rakastan niin paljon kirjastoja. Istuimme F:n kanssa lauantaina kaksi tuntia Metson lukusalissa lukien lehtiä. Sellainen hiljaisuus ja kiireettömyys saavat superonnelliseksi.
  15. Tänä keväänä ja kesänä mut on täyttänyt lukuisia ja lukuisia kertoja pakahduttava ylpeys siitä, millainen lapsi meidän perheessä on ja kasvaa. Jotenkin tuntuu sille, että vuosien – välillä rankkakin – kasvatustyö tuottaa tulosta ja kaikki ne valmiina hänessä olleet ihanat piirteet sen kun vain korostuu.

-Karoliina-

Kuva: Noora Näppilä

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (3)

Henriikka
2/3 | 

Juuri tänä aamuna ripsiväriä laittaessa ihmettelin omia olemattomia ripsiäni. Juurikin samaa että ihan kuin ne olisi yhtäkkiä lyhentyneet ja harventuneet oikein reippaasti. Itse olen rv 22 ja kärsinyt myös tuon helvetillisen hypermeesin rv 17 asti. Närästyslääkkeen saamisen myötä tässä raskaudessa saatiin pahimmat olot sentään kuriin, toisin kuin esikoista odottaessa kolme vuotta sitten.

Pikkumyy
3/3 | 

Itsekin olen raskaana ja olen huomannut, että ripset ovat ohentuneet ja myös kulmakarvat! Säärikarvojakaan ei tarvitse enää höylätä juuri koskaan (mikä ei tosin haittaa yhtään). En muista, että aikaisemmissa raskauksissa olisi tällainen karvakato käynyt (meillä viisi lasta ennestään).

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

P8044847.JPG
P8044847.JPG

P8044858.JPG
P8044858.JPG

P8044862.JPG
P8044862.JPG

P8044868.JPG
P8044868.JPG

P8044883.JPG
P8044883.JPG

P8044892.JPG
P8044892.JPG

P8044908.JPG
P8044908.JPG

 

Palasimme tunti sitten kotiin viikonloppureissulta Hyvinkäältä. Reissu oli blogin kaupallinen yhteistyö (huomasitte varmasti, jos seurasitte Instagramia eilen ja tänään) ja siitä tulee varsinainen postaus myöhemmin. Tämä postaus on kuitenkin ihan vaan taas tätä meikäläisen omaa ajatuksenvirtaa vailla kaupallisia kulmia, vaikka kuvissa kiipeilläänkin maastoissa, jonne liput saatiin blogin kautta. Se näin alkuun siis tiedoksi, kun asia saattaisi aiheuttaa muuten hämmennystä.

Olimme siis eilen kiipeilemässä koko perheen voimin. Kipusimme pitkin ratoja, hikoilimme päämme märiksi ja laskimme hurjia vaijeriratoja. Tänään painoimme pää punaisena liikuntapuistossa. Pompimme naamat punaisina trampalla, pelasimme ilmakiekkoa, tanssimme ja iskimme pingistä. Vaikka olin alun perin ajatellut, että tämä reissu oli ensisijaisesti lasta varten, huomasin, että itse asiassa tämä loma teki hyvää meille kaikille. Saimme hullutella porukalla. Olla yhdessä samassa liemessä, yrittää tehdä maaleja yhdessä ja osua yhdessä samaan koriin.

Siinä kivutessa puuhun ja tsempatessa lasta eteenpäin – vaikka itseänikin vähän hirvitti – tajusin jotain aika olennaista. Nimittäin sen, kuinka tärkeää oli, että me olimme – molemmat aikuiset – itse myös mukana ylittämässä omia rajojamme. Joko fyysisiä tai sitten henkisiä. Heittäytyen tuntemattomalle maaperälle (ainakin minä) unohtaen omat aikuisroolimme ja antaen liikunnan ilon viedä.

Itsehän ylipäätään inhoan termejä ”aktiiviloma” ja tuota käyttämäni sanaa ”liikunnan ilo”. Niistä tulee mieleen jokin ylipirteä jumppaohjelma tai sporttilehti. Mutta ne sanat vaan mieleeni meidän viikonlopusta nyt tulivat. Ensinnäkin yhdessä tehdyt ponnistelut ovat omiaan lähentämään perhettä (tai mitä tahansa porukkaa). Toisekseen se esimerkki, jota lapselle voi näin yhdessä liikkumalla antaa, on alkanut tuntua yhä tärkeämmälle. Se, että lapsi näkee, että liikunta kuuluu kaikille – ei vain lapsille – on varmasti se malli, jonka haluan hänelle antaa.

Minulla itsellänihän on aika ristiriitainen suhtautuminen liikuntaan (niistä asioista voi lukea vaikka täältä ja täältä), mutta olen tehnyt viime vuosina paljonkin töitä sen eteen, että asenteeni muuttuisi positiiviseen suuntaan. Sellaiseen, jossa liikunta on normaali osa arkea. Ei apina selässä.

Ja kyllä. Olen ollut myös se joskus vanhempi, joka istuu tramppaparkin laidalla kännykkä kourassa. Nyt mietin, miksi ihmeessä! Se, että saa hien pintaan ja naaman tomaatiksi perheen kanssa yhdessä, samalla kun pitää HAUSKAA, on aika älyttömän mahtava juttu. Olenkin alkanut pohtia, miksi olen ylipäätään koskaan sinne kentän tai leikkimaan reunalle jäänyt. Ja miksi niin moni muu aikuinen tekee sitä samaa. 

Minulle tuli tästä viikonlopusta sellainen olo, että niin pitkälle kuin voin itse kroppaani vaikuttaa (sairaudet eri asia!), aioin kyllä pysyä siinä kunnossa, että voin kivuta tuonne puuhun vielä jopa lastenlastenikin kanssa.

Niin ja sitten se vastaus otsikkoon. Pähkinänkuoressa. Jotta liikkumisesta tulee lapselle luonnollinen osa arkea. Jotta oma pää pysyy kasassa (hikoilu mulle ainakin parasta lääkettä diippeihin oloihin). Jotta voi pitää hauskaa ja jotta energiaa riittää kaikkiin elämän käänteisiin. Otsikossa pitäisikin varmasti lukea: "Tämän takia kaikkien pitää liikkua."

-Karoliina-

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

IMG_20150724_190609
IMG_20150724_190609
IMG_20150724_190658
IMG_20150724_190658

Tämä on jo aikamoinen vitsi. Ja tämänkin olen tainnut jo sanoa aikaisemmin. Vitsi. Mun liikuntaura nimittäin.

Hienosti se PT:n ohjauksessa alkoi. Mutta sitten tuli Tallinna ja kuume ja flunssa ja Hankasalmen reissu ja Ilosaari ja mökkeily ja siivousinto ja. Laiskuus.

Nyt olen toden teolla alkanut pohtia, vaadinko itseltäni lopulta liikaa. Että kuinka paljon ihmisen on  oikeasti järkevä asettaa itselleen pakollisia menoja ja tehtäviä. Koska pakoltahan se treenaaminen ja siihen varatut ajat tuntuivat, vaikka kuinka itse liikkuminen olikin (varsinkin pt:n ohjauksessa!) todella, todella hauskaa!

Nautin siis toden teolla siitä rehkimisestä ja kropparääkistä. Ja jälkioloista vasta nautinkin! Mutta siitä, että minulla oli jokin tietty ruoka-aika, treenipäivä tai ruokalaji, en. En todella nauttinut, koska tuntuu näin kahta työtä tekevänä äitinä, että elämässä on muutenkin jo ihan tarpeeksi sääntöjä ja aikatauluja. On F:n ruoka-ajat, pesuajat ja nukkumaanmenoajat. On postausajat ja tapaamisajat. On lukujärjestykset ja neuvola-, optikko- ja allergialääkäriajat. Saunavuoro ja bussiaikataulut. Harvoin on ajat, jolloin ei ole jotain pakollista tai edes semi-pakollista aikaa toimia ajassa.

Olenkin nyt kahden vaiheilla. Oikeasti tiedän, kuinka hyvää liikunta tekee ihmiselle. Ja muistelen myös niitä huippuhauskoja kesäkuun treenejä Heikin kanssa, kun kiroilin ja nauroin yhtäaikaa pinnistellessäni painojen kanssa. Toisaalta mieitin, miksi en päästäisi itseäni edes tässä asiassa vähän vähemmällä. Onko niin vaarallista, jos pidän neljän viikon tauon, ja juoksen sen jälkeen viisi kilometria? Puhtaasta ilosta. Ja sitten seuraavana päivänä, jos huvittaa. Jos ei, en.

Kun oikeasti olisi aika siistiä, jos elämässä - tässä strukturoidussakin - olisi vielä paljon enemmän asioita, joita ei olisi pakko, ja joihin ei olisi määrättyä aikaa.

Muita saman asian kanssa kamppailevia linjoilla?

-Karoliina-

Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Kommentit (22)

KaisaM
1/22 | 

Sanotaanko näin, että kaikella on aikansa...
Olen itse nyt yli 40v löytänyt uusia juttuja elämääni, joista olen ajatellut miksi en ole tehnyt näitä jo aikaisemmin ja onko minulla nyt vielä aikaa tehdä kaikki mitä haluan tehdä.
Tärkeintähän on, että elämä täyttyy mielekkäistä hetkistä juuri siinä hetkessä, kun elää. Kun alkaa tuntua, että elämässä on tilaa uudelle, niin sitten voi taas poimia itselleen parhaat päältä.
Kannattaa pitää se mikä on hyvää ja jättää loput pois. Valintojen tekeminen on vaikeaa, mutta välttämätöntä.
Olipas filosofista tekstiä. Itsekin hämmästyin....
Riehakasta viikonloppua, Eskon päiväunia unohtamatta!

Iik
2/22 | 

Täällä on!
Monen monta vuotta harrastin monenlaista urheilua jopa 6 kertaa viikossa. Treenit sisälsivät juoksua, salitreeniä, lukkopainia, lentopalloa ym.
Nyt opiskeluiden ja töiden parissa päivät saattavat jatkua jopa iltamyöhään saakka.
On ollut kyllä tuskaista, mutta niin helpottavaa, sallia itselleen treenivapaita päiviä ja liikkua silloin, kun aikaa sille on ja itsestä siltä tuntuu.
En kuitenkaan kanna siitä huonoa omaatuntoa. Jumppailen kotona ja pyöräilen päivittäin monia kilometrejä, joten saan liikuntaa usein huomaamattani.
Painoindeksini on 19, olen kropaltani melkoisen lihaksikas, rakastan ruokaa ja nautin elämästä turhia murehtimatta.
Tuntuu, että päätökseni olla murehtimatta liikunnasta on paras päätökseni hetkeen.

Veikkaanpa, että sinunkaan liikunnan määräsi ei jää pienen lapsen äitinä kuitenkaan liian vähäiseksi :) Luota vain tuntemuksiisi.
Mukavaa viikonloppua!

inari
3/22 | 

Kun kirjoitit, että oot eri pt:n treenissä,ni kysyin heti mielessäni, että miks?
Niin hyvää kun liikunta ihmiselle tekeekin sekä fyysisesti, että henkisesti, ni ne hyödyt pienenee heti,kun siitä ei nauti. Stressin lisääntyessä koko homma voi kääntyä jopa päälaelleen.
Millon oot viimeks kokeillu tamssitunteja? Tai muuta liikuntaa,mistä oot aiemmin nauttinu.
Kuntosali ja lenkkipolut ei oo ainoat oikeat lajit.
Ootko kokeillu asettaa jotain tavotetta? Hulluakin ja nyt epärealistiselta tuntuvaa? (Eskon ja muun poppoon inspiroimana mä oon keränny jengiä Jukolaan)

Nyt nautit muista jutuista ❤

Arja
4/22 | 

Minun on pakko liikkua vaikka en haluaisikaan. Liikunta on ollut aina minulle "pakkopullaa". Ehkäpä ei selkä olisi päässyt näin pahaan kuntoon jos olisin harrastanut systemaattisesti liikuntaa eri muodoissaan. Nyt sauvakävelen joka aamu 2-3km. Päivä on sitten parempi. Lisäksi syys- ja kevätkauden käyn 1x/vk asahijumpassa. Se on minulle sopiva liikuntamuoto ja menen sinne jopa mielelläni.
Yritän sanoa tässä teille nuoremmille että näin käy, jos liikunnan harrastus on vähäistä.
Olen joutunut jättämään pois elämästäni pitkät lentomatkat sillä selkä ei kestä istua pitkään. Vieraassa paikassa katson aina, minne istun. Matala tuoli on ihan myrkkyä! Elämässäni on paljon rajoituksia selkäkivun takia.

Hoitotyöläinen
5/22 | 

Minäkin olen ehdottomasti sitä mieltä, että pakkopulla on pahasta ja liikunnasta pitää nauttia. Yksi järkiperuste lihaskuntotreenille kyllä on. Mitä paremmassa kunnossa lihaksisto on myöhemmin elämässä, sitä pidemmälle selviää vanhana, jolloin kaikki rapistuu. Sen vuoksi on mahtavaa, että nuorison ihanteet ovat muuttuneet langanlaihuudesta enemmän terveen utheilullisuuden suuntaan.

piia
6/22 | 

Heippa! Kuulostaa kyllä hurjalta tavoitteelta mahduttaa pt:n treeni ja ruoka-aikataulu muutenkin hektiseen elämään. Vaikka itsekin olen sellainen, että saan eniten aikaan, kun on monta rautaa tulessa (en esimerkiksi ikinä olisi saanut gradua tehtyä ilman samanaikaista töissä käymistä!), on kaikella rajansa. Liikunnan pitää olla kivaa ja parhaimmillaan se auttaa suoriutumaan kaikesta muusta. Oma pääni hajoaa, jos en pääse liikkumaan, mutta en ole ikinä treenannut minkään ohjelman mukaan. Tavallaan ohjelma varmasti motivoisi, mutta liiat aikataulut ahdistavat, jos ne eivät ole itseni määrittelemiä.

Jos et halua luopua liikunnasta kokonaan mutta tuntuu, ettei aika riitä, kannattaa kokeilla pikatreenejä: lyhyttä spurttia pihalla tai hyppynaruhyppelyä ja sen jälkeen vähän lihaskuntoa kotisalilla (joka on muuten ihan mieletön etu!!). Lyhyt intervallitreeni on monesti tehokkaampi kuin pitkä puurtaminen. Pt:ltä sait varmasti hyviä, sinulle sopivia lihaskuntoliikevinkkejä.

Täällä on lössytelty Ilosaaren jälkeen liikuntalakossa, ja olo on myös sen mukainen. Yritän muistutella itselleni, että kolmen jumpan tai lenkin jälkeen elämä on taas mallillaan. Kun vain saisi sen ekan tehtyä. Tsemppiä!

7/22 | 

täällä kans yksi liikuntalaiskuri. olen lapseton opiskelija joten luulisi että tässä elämässä jäisi siihen liikkumiseenkin aikaa :D ja olenkin parin vuoden sisällä ryhdistäytynyt ja liikkunut enemmän kuin aiemmin, silti hyvin epäsäännöllisesti. aiemmin tein töitä opiskelun ohessa (liikaa) joten silloin aikaa eikä voimia oikeasti oikein ollut. nyt olen viimeiset puoli vuotta viettänyt aika aikataulutonta elämää ja kaksi kertaa jo aloittanut salillakäymisen, käynyt noin kuukauden ja sitten se on jäänyt. vaikka siitä tulee niin hyvä fiilis! mulla on vähän polvivaivoja, jotka on treenaamisella lieventynyt, joten lukioaikoina rakastamaani lenkkeilyäkin olen kokeillut pitkästä pitkästä aikaa. mutta sekin on jäänyt pariin kertaan. jospa se tästä vielä...

milla
8/22 | 

Liikunta ei saa olla pakkopullaa!Se on parhaimmillaan yksi päivän kohokohdista. Tuntuu siltä ,että olet valinnut väärän kuntoilumuodon! Itse omaan pitkän urheilutaustan ja olen liikunnanohjaaja.Tää fitnesbuumi varmaan sai sutkin aatteleen ,kun kaikki muutkin niin minäkin. Terveellisesti voi syödä ilman ruokien punnitsemista tai tiettyä kellon aikaa katsomatta. Sun kannattais löytää itselle mieluisin tapa liikkua olise sitten joogaa tai juoksua tai kuntonyrkkeilyä.

Daniella
9/22 | 

Mulle on ollut iso apu siitä, että se mitä tarvii syödä, on pilkottu ja väännetty paperille rautalangasta. Eli sen sijaan, että olis joka päivälle valmiit ruokalistat ja reseptit, onkin lukumäärät, kuinka monta annosta pitää syödä kuituja, proteiinia, maitotuotteita, hyviä rasvoja, vihanneksia ja hedelmiä. Se sallii joustavuuden, eikä tarvi koko ajan olla paperi kädessä, mitä pitikään syödä ja voivoi kun nyt ollaankin täällä ravintolassa äääääähhhh...!!!!! Pari ekaa viikkoa menin tosi tarkkaan ohjeen mukaan, jotta systeemi tuli tutuksi ja hahmotin kuinka paljon on vaikka n. 80 g kypsää kanaa. En siis enää mittaile ja punnitse tai ainakin tosi harvoin. Ja tosi äkkiä sitä jo rutinoitu niistä ruuista. Puolivälissä päivää usein mietin, mitä on tullut syötyä ja katson loppupäivän syömiset sen mukaan. Jos oon jo esim. syönyt aamulla puuroa, lounaalla iso annos riisiä ja välipalalla leipää, todennäköisesti kuidut on viljojen osalta täynnä enkä syö enää viljatuotteita loppupäivänä.

Tämä siis on siitä Kayla Itsinesin oppaasta. Ihan paras. Sen lisäksi, että siinä on pilkottu päivän tarpeet, siinä on annettu esimerkkejä, kuinka paljon mitäkin ruokaa on yksi annos. Sillä tavoin oppii itse kokoamaan niitä aterioita ja on hiton paljon helpompi pysyäkin siinä ohjeessa kuin jossain ennalta tarkkaan määrätyssä ruokalistassa. Ravintolassakin pystyy toimimaan kun ymmärtää mistä ne annokset koostuu. Totta kai itsekin tulee (etenkin näin kesällä) joustettua vähän reilummin, mutta kyllä mä pääasiassa saan aika hyvin pidettyä tosta kiinni.

Toimii ja vatsalihakset kiiltää :P :D

Daniella
10/22 | 

Niin ja piti sanoa, että sen sijaan että heivaisit koko liikunnan satunnaiseksi lenkiksi, yritä yhä edelleen löytää se oma hyvä olo ja tasapaino. Tietty jos se yksi satunnainen lenkki riittää, niin eihän siinä sitten :)

Mutta etsi itselle mukavat treenit, mihin on kiva mennä kun itselle sopii. Äläkä soimaa itseäsi, jos joskus jää vähemmälle. Tee silloin kun tuntuu siltä. Ja ehkä olisi hyvä aina tehdä sellanen viikkosuunnitelma. Sunnuntaina mietit, kuinka paljon voisit seuraavalla viikolla uhrata urheilulle, edes sen puoli tuntia. Koska aika harvoinhan oikeasti tulee pakottava himo urheilla, jos se ei kuulu säännölliseen elämänrytmiin. Siksi on parempi, että on päättänyt urheilla vaikka tiistaina ja torstaina. Koska kuten itsekin sanoit, se treenin jälkeinen olo on mahtava ja tietysti ihan terveyskin kaipaa säännöllistä liikuntaa.

Itsehän tein tuon Itsinesin kanssa nyt niin, että jaoin viikko-ohjelman kahdelle viikolle. Kipinä säilyy, mutta ei mene kaikki aika treenaamiseen.

13/22 | 

Tavoitteet tuntuvat ahdistaville. Mutta lapsuuden yleisurheilu, judo tai tosiaankin tanssi (<3) voisi toimia...Tosin niissäkin on aina se AIKA, jolloin treeneihin on mentävä!

Daniella
20/22 | 

Toimii. Todellakin. Se ruokajuttu tosin on laskettu laihduttajalle, eli kalorisaanti on siinä 1600. Lisään tarpeen mukaan esimerkiksi kasviksia ja pienen annoksen proteiinia, ettei nää nälkää. Etenkin treenipäivinä.

Olen kyllä ollut tosi tyytyväinen. En noudata sitä ohjelmaa pilkun tarkasti, vaan oman fiiliksen mukaan. Nyt tosiaan sen toisen oppaan (bbg 2) alotettua totesin kaipaavani lenkkeilyä, mutta fakta on se, että en kyllä pysty treenaamaan kuutta kertaa viikossa. Siksi päätin tehdä niin, että joka toinen viikko teen kahesti niitä lihaskuntojuttuja ja yhen lenkin, ja joka toinen toisin päin.

Ja ruuan osalta otan rennosti. Pidän tuon mallin pohjana, mutta jos haluan tehdä lasten kanssa lettuja, sitten tehdään eikä niitä lasketa. Ja pointti juuri se, että pyrin aina syömään vähintään tuon ohjeen mukaan ja sitten ehkä jotain ekstraa. Eli joka päivä saan kaikki tarvittavat ravinteet kuitenkin, vaikka tulisi käytyä grillillä tms.

Hyvällä omatunnolla joustaminen on helppoa, kun ymmärtää mitä keho tarvitsee oikeasti.

Ja oikeesti, onhan se ihan mahtavaa, että puolen tunnin treeni riittää, eikä se ole todellakaan mitään löysäilyä, kuten tiedät :)

anne
21/22 | 

Itselläni on muutama hyvä ystävä jonka kanssa käydään yhdessä lenkillä, salilla ja jumpissa näin tulee nähtyä yatäviä myös arkena johon ei muuten aikaa juuri liikene. Lenkin aikana ehtii hienosti vaihtaa kuulimiset ja jumppa matkalla saa hetken höpötellö. Ja koska kumpikin meidän perheen aikuinen tekee epäsäännöllistä vuorotyötä on meidän perheen pelastus liikuntakeskus jossa on lastenhoito mahdollisuus. Pääsee yhdessä treenaamaan ja jää aikaa myös yhdessä kotona oleiluun kun töiden takia jo paljon tulee läpystä vaihtoja. Ja toki kumpikin pääsee treenaamaan vaikka toinen olisi töissä. Meillä kumpikin treenaa n. 4x viikossa mutta ilman mitään tarkkaa ohjelmaa. Ystävien kanssa treenatessa on myös se hyvä puoli että kun ei huvita ollenkaan niin joku soittaa että lähdetäänkö attackiin (ihan huippu tunteja oletteko koskaan testanneet) niin usein tulee lähsettyä ja loppuilta sujuu aivan erilaisella energialla. Mutta siis oman lajin metsästystä suosittelen. Esim. sitä tanssia ja ystävä mukaan niin on kaksi hyvää syytä lähteä treenamaan.

Maarit
22/22 | 

Hei!

Ihan ensi kehun sun mekkoa,se on ihana!
Asiaan eli juu,olen painiskellut saman jutun kanssa. Tosin eri kantilta katsottuna,sillä mullahan työkyvyttömyyseläkeläisenä ei muuta olekaan kuin aikaa.. Mä olen viiskymppinen nainen,jolla on reuma. Hyvät ja huonot ajat vaihtelee ja monesta asiasta oon saanuttässä luopua sairauden takia esim. lavatanssit :D No nyt olen uudelleen löytänyt kuntosalin & jumpat. Niinkin kiva asia vaan uhkasi välillä muodostua stressiksi,kun mä koin,että mun on nyt mentävä ja kyettävä sinne aina vaan kun mahdollista eli kun kunto tms. sallii ja eihän se nyt niin mene...Ei mun TARVITSE enää kyetä samaan,mihin kykenin 20 vuotta sitten ns. parempina aikoina!!! Mutta kun sitä ihminen vaatii itseltään liikoja!
Onneksi heräsin ja nyt menen fiiliksen mukaan,koska kun miettii tavoitteita,miksi liikun,on kuitenkin hyvän mielen tuottaminen itselle ja kunnon ja liikkuvuuden ylläpito. Armollinen saa ja PITÄÄ olla itselle! <3
Tämä on yksi ihanimmista blogeista ever ja sinulla ihana perhe <3 Hyvää loppukesää <3

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Joku jo kyselikin tällä viikolla, miten Bikini Body Work Out etenee. Noh. Sanotaanko näin, että tämä mun kuntoilu on jo ihan vitsi. Mutta silti. Yrittänyt olen sentään, joten pisteitä kai siitä. Eikös?

Koska juokseminen on ihan jees, mutta ei huumaavaa. Kayla Itsines ei siis onnistunut ja kuntosalilla en oikein tiedä mitä tehdä, olen tullut siihen tulokseen, että taidan tarvita kuntoilujeni avuksi nyt ammattilaisen apua.

Syyt, miksi haluan liikkua ovat ensinnäkin seuraavat: Pää pysyy kasassa ja mieli virkeänä, kun liikun. Uskon myös tietysti, että liikunta edesauttaa terveyttä. Turhamainen syy liikkua on tietysti se, että kroppa pysyy ryhdikkäänä.

Mutta sitten tullaankin siihen ongelmakohtaan: Aina kun alan juosta yhtään enempää, alan laihtua liikaa. Ja nyt en todellakaan tarkoita niitä kohtia, jotka saisivatkin kiinteytyä, vaan eritoteen naamani alkaa roikkua rasvattoman uhkaavasti jo parin viikon treenaamisen seurauksena. Ja koska olen muutenkin ylä- ja alakroppani suhteen epätasapainoinen päärynä, ei vieläkin kapeampi naama ole todellakaan toivelistallani.

Nyt siis tarvitsisin jonkun henkilön, joka opastaisi minut treenaamaan niin, etten näytä heti nälkiintyneelle kulkukissalle juoksulenkkieni jälkeen, vaan ennemminkin terveelle ja voimakkaalle ihmiselle. Kai se on mahdollista, jos tekee oikein. Onhan?

Jos siis olet pt, tai haluat suosittella pääkaupunkiseudulta mulle oikeasti hyvää ja yksilöllistä ohjelmaa tekevää personal traineria, ilmoittaudu mun sähköpostiin karoliina.kolmistaan@gmail.com. Pliis! I need you! Odotan innolla yhteydenottojanne!

-Karoliina-

Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Kommentit (20)

Nicole
1/20 | 

Kuulostaa siltä, että ongelma on enemmänki sun syömisessä eikä treenaamisessa. Kiinnostais tietää kuinka yleensä syöt? :)

neiti omena
2/20 | 

Laittakaa nyt ihmeessä ne suositukset julkisesti tähän. On meitä muitakin apua tarvitsevia :)

Daniella
3/20 | 

Mulle tuli kans mieleen, että sun ruokavalio ei ole tasapainossa. Enkä todellakaan tarkota, että nyt pullaa treenin päälle ;) luulen myös, että toi personal trainer olis hyvä tähän väliin, ne yleensä osaa myös kertoa noista syömisistä. Ja Kayla Itsinesiltä taas saa vinkkiä, miten syödä tarpeeksi, puhtaasti ja tervellisesti, mutta muutakin kuin kanaa, riisiä, parsakaalia ja rahkaa ;)

anne
4/20 | 

Luultavasti syöt aivan liian vähän. Jos haluaa lihasten kasvavan pitää syödä aika paljon :)

Siina
6/20 | 

Ensinnäkin, syö, syö ja syö! Ja kannattaa ihan alkuunsa jättää juokseminen, jos tavoitteena ei ole laihtuminen. Salitreeniä tilalle, ja muutamat aamulenkit matalalla sykkeellä niin hyvää tulee. Ja vielä, säännöllinen ruokailurytmi :)

8/20 | 

Moi!
Mä oon toisessa ääripäässä kuntoilun kanssa, mutta ne pennit mitä oon sijottanu personaltraineriin ja ravinto-ohjaukseen maksaa kyllä itseään takas jo parin viikon jälkeen. Olo on parempi, liikkuminen on kivempaa kun tietää mitä tekee ja uskon, että se terve ulkonäkö tulee sieltä perästä kun oon saanu liikunnan ja ravintomäärät ja ravinnon laadun ruotuun. Tsemppiä sinne, on kyllä pakko suositella ja hehkuttaa että personal trainer on hintansa väärti! :)

Leena
9/20 | 

Ihan blogin lukemisen perusteella olisin myös suositellut Monnaa, energinen persoona, teillä olis varmasti mukavaa treenailla yhdessä!

Karoliina
10/20 | 

Paljon, koko ajan ja kaikkea :) Mutta silti: Varmasti tätäkin asiaa pt voi pohtia!

Karoliina
11/20 | 

Sähköpostiin on tosiaan tullut useita ehdotuksia. Voisin ainakin sen laittaa teille tiedoksi, mihin päädyn!

Karoliina
13/20 | 

Voi kuule, tietäisit vaan, kuinka paljon syön :D Mutta toki voi olla, etten syö tarpeeksi jotain "oikeaa"...

Tiina
19/20 | 

Mitä sä käytännössä siis syöt, kun sanot syöväsi paljon? Kannattaisi ehkä käyttää alkuun ruokapäiväkirjaa.

20/20 | 

Toivottavasti löydät kivat pt:n! Mulla entisellä aktiiviliikkujalla jäi kunnon treenaaminen kokonaan lasten synnyttyä, nyt olen ollut pari kuukautta taas kuntoklubin jäsenenä ja voi nannaa, että tykkään :) Saa omaa aikaa, tulee hyvä olo ja kroppaankin voisi tulla jotain muutosta. Tsemppiä liikkumiseen ja treeniin!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat