Kirjoitukset avainsanalla uniongelmat

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Esko postasi pari viikkoa sitten siitä, kuinka uusi Unikulman sänky on muuttanut hänen nukkumistottumiksiaan huimasti. Ennen sohvalla nukkunut mies on palannut takaisin sänkynukkumisen pariin!

Vaikka olenkin omasta mielestäni hyväuninen, ja ajattelin, ettei sängyllä ole minulle merkitystä, olen joutunut perumaan sanani. Kun ensimmäisen kerran köllähdin uuteen petiimme, aloin ihan oikeasti nauraa ääneen. Oman painon ja selän mukaan tehdyssä sängyssä makaaminen tuntui vaan niin mahtavalle kokemukselle!

Eniten minua yllätti se, kuinka nukkumismukavuus voi todellakin olla muutamista senteistä kiinni. Ennen meillä oli alkovissa 140 senttiä leveä sänky, koska tilan ollessa 158,5 senttiä leveä, standardimittainen 160-senttinen sänky ei olisi mahtunut. Nyt kun Jaksa paremmin -prokkiksen aikaan meidän sänky tehtiin mittatilauksella, saimme lisää nukkumatilaa 16 senttiä. Nykyinen sänkymme kun on sen 156 senttiä leveä.

Ja voi kuinka nuo 16 senttiä ovatkaan merkittävät. Enää ei tunnu sille, kuin hartiat olisivat ahtaalla ja tila liian pieni. Tuntuu ihan sille, kuin tilaa olisi tullut lisää vähintään 50 senttiä. Aika huikeaa!

Olen kuullut perheistä, joissa perhepeti onnistuu 140 senttiäkin kapeassa sängyssä, ja taas niistä, jossa jokainen vaatii melkein metrin omaa tilaa. Mikä koko tekee sinut tyytyväiseksi?

-Karoliina-

 Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (34)

jenni
1/34 | 

Meillä on 180 cm leveä, enkä haluaisi vaihtaa kapeampaan! :) Ihanaa kun saa nukkua vaikka xnä, niin tilaa on. Ja aika usein nykyään nukun yksin tuossa king size bedissä, kun meillä mies on niin hyväuninen että saattaa nukahtaa olkkarin sohvalle telkkaria katsellessaan ja nukkua siinä aamuun saakka (mihin mä en kuuna päivänä pystyisi!). Mutta voi olla että joudutaan vaihtamaan 160 cm leveään kunhan huonejärjestelyt menee uusiksi ja laitetaan kaksi lasta meidän isoimpaan makkariin ja muutetaan itse pienempään.

chatte
2/34 | 

Apua, miten te saatte ton pedattua? :D Mutta siis meillä on 120cm sänky, ja se on kyllä aivan tuskaa.. Miehen kanssa ollaan molemmat aikas harteikkaita, joten tiukkaa tekee. Seuraavaksi haaveissa 180cm, aijai. Mutta ollaan kyllä suhteen alkuaikoina nukuttu jopa 80cm sängyssä yhdessä muutama kuukausi, eli kaippa tuo 1,2m on parannusta siihen nähden. :D

Johanna
3/34 | 

Mun haaveena on joskus niin iso makkari että sinne mahtuu kaksi 120cm levyistä sänkyä parisängyksi... Ai miten niin vaadimme tilaa...? Muistan joskun lukeneeni että olisko ollu Nikke ja Rakel Lignellillä olleen jotain tämmöistä?
Nyt on 160cm ja useimpina öinä kolme henkilöä ja välillä ahistaa.
Kurja herätä kun ei tunne käsiä tai viritellä käsi pysymään sängyssä selällään nukkuessa niin että työtää sen alkkareiden sivustasta reiden ulkosyrjää vasten housujen sisään ja roikottaa siinä...

waapo
4/34 | 

Meillä on se 140cm, useimpina öinä siinä pötköttää äiti, poika 4v ja isä. Ja yksi kissa jalkopäässä :) Isompikin mahtuisi, mutta tämä todettu hyväksi! (meillä myös siis yhden hengen peitto :D)

5/34 | 

Meillä on 160 senttinen sänky ja sekin tuntuu ajoittain liian kapealta. Varsinkin silloin, kun Pojumme kömpii meidän väliin nukkumaan (tätä tapahtuu nykyään hyvin harvoin). Syksyllä perheeseemme syntyy neljäs jäsen ja sen myötä unelmoin 180 senttisestä pedistä:).

Daniella
6/34 | 

Välillä ollaan nukuttu 160cm sängyssä koko nelihenkinen perhe ja muutamassa yössä siihenkin tottuu. Mutta kyllä parhaimmat unet saan silloin kun nukun kuopuksen kanssa kaksin siinä samassa 160cm leveässä sängyssä :D

Jännä juttu on kuitenkin se, että yksin en tykkää nukkua. Vaikka haluan omaa tilaa, on kiva, että siinä lähistöllä on joku pieni tai isompi muru <3

7/34 | 

Apua!
Meillä sängyn leveys on 180 cm ja silti tuntuu, ettei tila aina riitä. Lapset eivät sängyssämme öisin pörrää, jos ei satu olemaan joku erikoistapaus (sairaus, painajainen tms). Lapsetkin nukkuvat paremmin omassa sängyssään, omassa rauhassaan. Ja on oikeastaan tosi arvokas taito opittavaksi jo lapsellekin se, että osaa nukahtaa ja nukkua ihan itsekseen. Ettei tule aikuisena yllätyksenä, ettei aina nuku joku vieressä.

Lilyyy
8/34 | 

Meillä on 160cm leveä perhepeti, jossa nukkuu lähes joka yö meijän koko nelihenkinen perhe :D Äiti, isä, 2v ja 7kk lapset.. Aikas ahdasta on, mutta tuntuu silti oikealta ratkaisulta tähän hetkeen. Saadaan kaikki paremmin unta ja kyllä lapset kerkee vielä omissakin sängyissä nukkua :) Nyt tosin sain mieheltä käskyn mennä äitienpäivän kunniaksi hierojalle, ei kuulemma jaksa enää ite hieroa tai kuunnella mun valitusta kun on paikat kipeinä huonon nukkumisasennon takia :/

9/34 | 

180cm! Ja lapsia ei huolita sänkyyn edes hätätapauksissa, vaan silloin jompi kumpi siirtyy patjalla lastenhuoneeseen (näin käy ehkä kerran vuodessa, silloin kun joku on oksennustaudissa. :D) Me vaaditaan kumpikin tuo 90cm, kapeammassa ei pystytä. Jopa hotellihuoneita ollaan reissussa varattu sen perusteella, että siellä on 180cm sänky! :D

Mirkku
10/34 | 

Mun 5v poika tulee melkein jokaikinen yö keskellä yötä mun viereen 120cm sänkyyn. Ollaan kesällä muuttamassa pienempään kämppään ja siitä eteenpäin nukutaankin sitten samassa sängyssä ja saadaan enemmän tilaa kämppään. Minä siirryn sitte olkkariin sohvasängylle kun poika haluaa nukkua omassa rauhassa isompana. Välillä tulee nukuttua huonommin, välillä paremmin, mutta pojan haleihin ja pusuihin aamulla on ihana herätä yhdessä! ❤️

11/34 | 

160cm leveä sänky on ollut meille se unelmien täyttymys. Ihaninta siinä on nukkua ihan yksin, mutta kyllä siihen kolmekin mahtuu tarvittaessa pötköttämään.

Mona
12/34 | 

Onpa kiva kuulla, että yönne ovat parantuneet sängyn myötä. Varmaan luksusta tuollainen peti! :) Meillä on 160cm leveä jenkkisänky, ja se on kyllä tosi hyvä. Iän myötä varsinkin kiinnittää jo kovasti huomiota siihen miten nukkuu, toisin kuin nuorempana ei ollut niin väliksi ;) Meidän kaksi lastamme (2v ja 5v) tykkäävät kömpiä sänkyymme oikeastaan joka yö, joten tiivis on tunnelma. Mutta -kop kop- viime aikoina unen laatu on ollut hyvää niin ei haittaa yhtään se ahtaus. Lapset osaavat yöaikaan kyllä säätääkin vaikka ja mitä, niitä aikoja ei ole ikävä! Entäs onko F viihtynyt uudessa sängyssään? :) Se unityyppi vaikutti niin mainiolta! Olikohan jopa Nukkumatti ;)

Satu
13/34 | 

Ihana huomata, että muitakin sekopäitä on! Just parikymppisenä meni (todella hoikan) poikaystävän kanssa vuosia hyvin 120cm sängyssä. Sit tuli uus mies (normikokonen) ja 160cm sänky. Sit tuli miehen uus työ ja herätys 2h minua ennen... ja 180cm sänky minun unirauhaksi. Nyt tuo 180cm riittää juuri ja juuri minulle yksin. Uusin mies on oikeastaan samankokoinen kuin edellinen, mutta onneksi nukkuu täysin paikoillaan koko yön. Olen aina ollut huono nukkumaan ja nukahtamaan. Esko, I feel u! Välillä on pakko vaihtaa kovemmalle tai pehmeämmälle patjalle, viileämmälle puolelle, tuore tyyny, ja toisinaan vain poikittain on hyvä. Olin juuri viikon reissussa ja nukuin yksin 160cm sängyssä, eikä siitä mitään tullut, varsinkaan kun oli irtopatjat, eikä edes yhtenäistä petaria.

Ei sovi väheksyä seuraa ja sen vaikutusta nukkumiseen. Viehättävyyttäni lisää uniapnea, joten en edes kehtaa nukahtaa vieraassa seurassa. Enkä tiedä miksi, mutta edellisen miehen kanssa en saanut ollenkaan nukutuksi jos hän nukahti ennen minua. Niinpä menimme aina nukkumaan eri aikaan. Mahtavuutta parisuhteelle. Nykyisen kevyt kuorsaus ei häiritse, mutta kainalossa en nuku.

Ihana huomata, etten ole ainoa tilaa vaativa! (kehtaanko mainita olevani hätäseen puoltoistametriä, et todellakun pitäis mahtua olemaan poikittain....) Huoh. Vaikeita nämä unijutut.

Jutta
14/34 | 

180cm löytyypi meiltä! En kyl vois kuvitellakaa kapeempaa. Molemmat nukkuu niin leveästi. Nauran aina, kun jotku sanoo nukkuvansa 120cm leveässä sängyssä. Onko se edes mahdollista :D

Sari
15/34 | 

Perhe-elämän paras hankinta on ollut 200cm leveä sänky, eli 2 metristä patjaa. Vieraissa tämä sänky herättää hilpeyttä leveydeltään mutta todettiin,että seuraavat 5 vuotta meitä nukkuu siinä 2-4 kappaletta joka yö. Selkävaivaisena en voi nukkua missään ihmesykkyrässä, joten tilaa on oltava. Yön pimeässä en raaski lähettää sängyn viereen hipsiviä lapsia takaisin omaan sänkyyn ja en jaksa lähteä myöskään nukuttamaan heitä, hyvä jos herään siihen että tulevat viereen. Mallailtiin, että tämä sänky mahtuu meillä kahteen eri huoneeseen, joten huoneiden vaihto lasten kasvaessa ei vie tätä luksusta pois. Peittona Ava-roomin muotoon ommeltu vetoketjupeitto. Pedatessa rullataan peitto päälle ja suljetaan vain ketjut ja ei tarvitse nostella isoa ja painavaa päiväpeitettä ees taas. Arjen sijoituksia sekin.

Karoliina
17/34 | 

Meille on juuri tulossa Beditin vetoketjupäiväpeitto. Se toimii, sellainen oli meillä jo 140 senttisessä sängyssä.

Karoliina
22/34 | 

Meillä kaikki nukkuvat parhaiten omissa sängyissään. F heräsi esimerkiksi ennen minun vieressäni nukkuessaan aina liian aikaisin, kun minun kelloni soi kuudelta. Nyt hän nukkuu rauhassa usein jopa seiskaan. Olen kuitenkin sitä mieltä, ettei yksin oleminen varsinaisesti ole itseisarvo.

Arja
30/34 | 

Koska olemme asuneet jo 50v yhdessä ja nukkuneet samassa vuoteessa, päädyimme talvella nukkumaan eri huoneissa. Minulla on krooninen selkäkipu ja nukun huonosti, joskus luen tai katson tv:tä yöllä. Mieheni saa näin ollen nukkua rauhassa. Kun hän illalla sulkee silmänsä, niin aamulla ne avaa. Voi kuinka kateellinen olen!

Sanna
31/34 | 

Hei,

Minä nukun yksin yläkerrassa omassa huoneessa ja mies alakerrassa. Hänellä on parisänky ja minulla 90cm leveä. Olen kokenut oman sänkyni sopivaksi itselleni koska nukun aina kyljellään. Jos sänky olisi leveämpi, veisi se turhaa tilaa ja kasaisin ylimääräiselle tilalle esim. lehtiä yms. jotka säilytän muuten lattialla tai yöpöydällä.

Miina
32/34 | 

Pyh. Hyvin pystyy nukkumaan 120 senttiä leveässä sängyssä! Pojan vauva-aikana nukuttiin jopa kaikki kolme siinä :D Sopu sijaa antaa, vai kuinka <3 Täytyy kyllä myöntää, että unelmissa on isompi sänky, joskus sitten kun tilaakin on enemmän... :)

Jenny
33/34 | 

Meillä on poikakaverin kaa ollu tähän saakka 120cm sänky joka toimi myös koko mun ylä-asteen mun petinä. Mun vanhemmat kauhisteli sitä että miten ihmeessä siinä mahtuu nukkumaan, mun mielestä hyvin. Ainut ongelma rupes sitten myöhemmin olemaan että patja alkoi olla jo melkoisen ohut ja molemmilla aamuisin aina jotakin paikkaa kolotti. Uuden sängyn hankkimisesta puhuttiin, mutta asialle ei tehty sen enempää. Nyt ollaan muutettu ensimmäiseen yhteiseen kotiin, ja kaikkien mielestä uus sänky on ehdoton. Kaupassa olikin niin paljon valikoimaa että siinä suu pyöreenä mietti minkälainen on just se itselle sopiva. Mä tykkään mahd. pehmeästä ja poikakaveri kovasta.. noh, siltä väliltä valittiin uus 160cm sänky ja oih, sitä tunnetta, kun aamuisin ei malta sieltä nousta ja iltaisin odottaa että pääsee sänkyyn. :) Molemmille on tärkeää, että sänky on kotimaista tekoa. Vuoteella on todellakin merkitystä ! Petaaminen jää mun harteille :D

34/34 | 

[…] Unikulman bloggaajaillassa, jonka teemana oli ”unesta suorituskykyä”. Meillähän Eskon uniongelmat ratkesivat viime vuodenvaihteessa aivan käsittämättömällä tavalla, kun Unikulman perustaja Vesa Tuominen […]

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Esko on pariinkin otteeseen (täällä ja täällä) kertonut siitä, millaista on, kun kärsii unettomuudesta.

Mä taas mainitsin teille joskus, että olen hyväuninen. Ja niin olenkin, pääasiassa.

Unettoman puolisona olen kuitenkin joutunut mukaan maailmaan, jossa uni tai pikemminkin sen puute ohjailevat elämää.

Kun tapasin Eskon, muistan, kuinka kummallisena pidin sitä, että aikuinen ihminen nukkuu päiväunia. Eikä vain bileillan jälkeen. Vaan lähes joka päivä. Ihan niin pieteetillä, että unet ohjailivat monien menojen suunnittelua ja ohjelmaa.

Kun aloin odottaa F:ää, en kertaakaan ajatellut, miten itse kestäisin yövalvomisia. Mietin, miten Esko selviäisi siitä.

Jonkin ihmeen kaupalla F:n vauva-aika taisi kuitenkin Eskon uninen suhteen mennä ihan hyvin. Minä valvoin arkiyöt ja viikonloppuna vuorottelimme. Olisi kai se ollut aika liian kova nakki, jos Eskon uniongelmat olisivat tulleet vielä alati itkevän vauvan ongelmien päälle. Sentään jokin järki tuolla yläkerrassakin sille, mitä ihminen kestää!

Nyt, viimeisten vuosien aikana, uniongelmat ovat saaneet Eskossa taas vallan. Kun itse nukahdan lähes heti silmät ummistettuani, enkä heräile jokaiseen rasahdukseen, tuntuu hyvin vaikealle ymmärtää, että toisen on niin vaikea nukkua. Hänen unensa häiriintyy vieraasta nukkumapaikasta, huonelämpötilasta, illan keskusteluista, töistä, urheilusta, iltapalalla nautitusta viinilasillisesta. Ihan mistä vain!

Niin kuin joku Eskon unipostauksen kommenttiboksissakin taisi sanoa, ei parisuhteessa kuulu nukkua eri sängyissä. Ei kyllä minunkaan mielestäni, mutta se on esimerkiksi asia, josta olen joutunut antamaan periksi. Jos Esko saa nukuttua edes himppasen paremmin sohvalla, on se varmasti nyt ainoa viisas ratkaisu.

Samoin olen joutunut tekemään kompromisseja ja myönnytyksiä muissa asioissa. Itse pidän aikuisten päiväunia oikeasti ajan haaskaamisena. Ennen yritin kitkeä niitä Eskosta pois. Nykyisin olen joutunut myöntään, etten voi niitä Eskolta kieltää. Ja niinpä hän nukkuu, monena iltapäivänä viikossa.

En myöskään enää koskaan oleta, että minun olisi mahdollista olla perheessämme se, joka saisi nukkua yön putkeen. Toki minuakin väsyttää välillä yöheräilyt, mutta olen silti ajatellut, että minun kuuluu olla se, joka herää öisin käyttämään F:n pissalla, silittämään tai antamaan vettä. Minä kun en sen jälkeen valvo montaa tuntia putkeen, vaan simahdan heti uudelleen uneen.

Olen huomannut, että minusta on tullut itsestänikin tietynlainen unistressaaja, vaikkei stressi koskekaan omaa untani. Jos meidät kutustaan yökylään, alan heti tehdä päässäni järjestelyjä sen suhteen, miten Esko saisi parhaiten nukuttua. Kotona taas mietin jo etukäteen illalla kaikki ne kohdat, joissa voisin yrittää vähentää aamulla metelöintiä, etten häiritsisi Eskon unta. Pohdin myös sitä, miten saisin F:nkin nukkumaan paremmin. Miten hän ei herättäisi isäänsä. Huomaan miettiväni päivittin erilaisia ratkaiskeinoja ongelmaan, vaikka en edes kunnolla ymmärrä koko unettomuuden luonnetta.

Yleensä yritän jutella Eskon kanssa aiheesta, tsempata. Mutta välillä olen jopa kieltänyt koko unesta puhumisen kotonamme. On tuntunut ahdistavalle, että niin normaalista aiheesta täytyy keskustella päivästä, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Toisinaan koko aihe on kiukuttanut minua, toisinaan olen kokenut olevani sen edessä aivan toivoton.

Kaiken arkisen harmin lisäksi koko uni on saanut meillä niin suuret mittasuhteet, että sitä on edes vaikea ymmärtää. Tuntuu sille, että uni alkaisi ohjailla myös meidän suuria elämänvalintojamme. Aina kun vaikkapa puhumme mahdollisuudesta toiseen lapseen, palaamme Eskon väsymykseen. Miten kukaan, joka ei nykyisellään meinaa pysyä päiviä hereillä, jaksaisi vielä yöllä heräilevää vauvaa.

Unettomuus on asia, joka ei todellakaan ole vain uniongelmaisen asia. Se vaikuttavat koko perheeseen.

Onko teissä lukijoissa kohtalotovereitani : Kenen muun siippa kukkuu yöt? Entä muistaako joku lapsuudestaan hetkiä, jossa olisi ymmärtänyt omien vanhempiensa kärsivän uniongelmista?

-Karoliina-

 Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Kommentit (71)

1/71 | 

Kiitos, tosi hyvä postaus. Meillä mä olen se uniongelmainen, ja välillä on vaikea ymmärtää, miten toisen on vaan niin vaikea ymmärtää sitä. Koska uniongelmista tulee tosi nopeasti itselle ihan elämää suurempi juttu, jo ennen kuin ne vaikuttaa koko perheen elämään. Ja mä ymmärrän, että se on ärsyttävää, mutta välillä mieleen pujahtaa ajatus, että mitäs jos mä sairastuisin vakavasti, olisiko sekin vain ärsyttävää? No, mä nukun tällä hetkellä ihan hyvin, kunhan pääsen tarpeeksi ajoissa nukkumaan (eikä lapset herätä liian usein), mutta aika herkässä se tasapaino on.

2/71 | 

Taidan kommentoida ihan ekaa kertaa blogiisi.
Ja ihan alkuunsa, löysin siis blogiin iholla-sarjan kautta! Olitte/olette sen antaman kuvan mukaan aivan ihastuttava & hauska perhe :)

Musta on ihanaa että ihmiset uskaltaa kertoa mitä omassa elämässä tapahtuu, myös avautua niistä asioista joita saatetaan kummaksua ja paheksua. Kuten nyt vaikka pariskunnan nukkuminen eri sängyissä!
Meillä asuu myös uniongelmainen mieS. Jota en ole tainnut vieläkään ottaa tosissani. Eli huomaan väheksyväni ongelman suuruutta, koska itse juurikin nukahdan 5minuutissa ja nukun mielelläni sen 8-10tuntia yössä.
Mies nukkuu keskimäärin 3-4 tuntia.

Hän on perinyt (?) unenlahjattomuuden vanhemmiltaan. Ja vielä kaikenkukkuraksi on kuuhullu. Eli täydenkuun aikaan ei ummista juuri silmiään. Paitsi päivällä. Mies nukkuu aina pikkukakkosen ajan päikkäreitä.

Lääkepurkille ei ole halukas. Melatoniinista ollaan keskusteltu, ja vähän jo vihreää valoa näyttää asialle. Viikonloppuisin olen ärsyyntynyt siitä että ei ole aamuvirkku (kuten itse), mutta koitan oppia ymmärtämään paremmin.

On helpottavaa myös lukea että muillakin mies nukkuu sohvalla. Näin meilläkin, sanotaanko 80% öistä nukkuu sohvalla. Kun ei saa unta kun minä nukun siinä "liian sikeästi".

3/71 | 

Moikka. Ootteko miettineet että Esko yrittäis päästä päikkäreistään, niin yöllä maistuis uni paremmin? :)

4/71 | 

Mun miehellä on uniongelmia. Meillä minä nukun yläkerrassa meidän makuuhuoneessa ja mies nukkuu alakerrassa sohvalla. Miehelläni on ääni-yliherkkyyttä, joten jos nukutaan yhdessä, hän herää joka kerta kun käännän kylkeä. Meillä tämä toimii ja molemmat saadaan paremmin nukuttua, kun ei nukuta yhdessä. Ongelmia oli löytää sellainen sohva missä oli hyvä nukkua, koska sohvahan ei ole tarkoitettu nukkumiskäyttöön, ainakaan joka päiväiseen.
Minä olen myös ollut se joka on lasten kanssa valvonut, mutta mies on sitten valvonut useasti sairaan lapsen seurana yöt, kun ei ääniltä kuitenkaan unta saa.

Daniella
5/71 | 

Pystyn jotenkin tosi hyvin eläytymään tähän postaukseen, vaikka ei ole ihan samaa kokemusta kuitenkaan. Meilläkin mies on herkkäunisempi ja saattaa joskus valvoa aamuyöhön asti, kun ei saa unta joko illalla tai yöllä lasten herätettyä. Vaikeita aikoja on tietysti ollut ne jaksot, kun lapsilla on jotain yövaivaa; hampaita tai muuta. Tämä on kuitenkin vielä aika hallinnassa, mieheni pärjää muutenkin vähillä unilla ja noita valvomisia ei ole edes joka viikko.

Ja harmittaahan se, että mieheni ei voi nukkua vieressäni tällä hetkellä. Aina välillä koitetaan, etenkin nyt useamminkin, koska nuorimmainen nukkuu yleensä rauhallisesti koko yön sängyssään. Kuitenkin joka kerta, kun mieheni on nukkunut yhteisessä sängyssä, on neitokainen huomannut sen yöllä ja kömpinyt meidän kaikkien muiden yli isän viereen. Siinä kun on kaksi aikuista ja kaksi pyörivää lasta, niin alkaa käydä aika ahtaaksi ja jopa minä nukun huonosti. Siis minä, joka en aina heti herännyt vieressä huutavan vauvankaan itkuun. Mutta harjoituksia jatketaan, jatkossa mies saa nukkua pinnasängyn puolella, jospa neiti sitten malttaisi pysyä sängyssään. Minulle, kuten jo sanoinkin, on kuitenkin tärkeää antaa lapsille mahdollisuus päästä viereen öisin. Se kuitenkin loppuu aikanaan ihan itsestään ja voi kuinka sitä sitten kaipaankaan. Ihanimpia öitä on olleet ne muutamat yöt, kun mies on ollut reissussa ja olen saanut nukkua isossa sängyssä lasteni välissä <3

Ja tuo reissujen suunnittelu. Minä stressaan myös yökyläilyjä, koska meillä pitää olla sellaiset pedit, jotka mahdollistavat lasten vieressä nukkumisen :) "Mukkilassa" se onneksi on helposti järjestettävissä silloinkin, kun on enemmän sukua paikalla. Uudet paikat ovatkin sitten eri juttu. Viimeksi tänään skippasin yhden reissun, koska en jaksa vaikeilla nukkumisjärjestelyjen kanssa. Ja kun meidän nuorempi aloittaa aamunsa kuudelta niin onpa kiva olla kylässä jossain ihan itselle vieraassa paikassa etäisesti tuttujen ihmisten luona. Ei kiitos.

Todella hankala asia ja toivon niin kovasti, että syy Eskon unettomuuteen selviää. Koska sitten sille voi tehdä jotain muutakin kuin nykyisiä kompromisseja. Valitettavasti vaan niitä herkkäunisia vailla sen kummempaa syytäkään on. Niin ja parisuhteeseen ehkä kuuluu se yhdessä nukkuminen, mutta onneksi siihen kuuluu niin paljon muutakin, ettei kannata kuitenkaan liikaa antaa painoa toivon mukaan väliaikaisille järjestelyille. Vaikka se ikuisuudelta tuntuukin. Mieheni muuten jo seurusteluaikoina nukkui välillä eri huoneessa, koska ei saanut nukuttua vieressäni. Pöh. Miehet.

Tsemppiä teille!

nicole
6/71 | 

Täällä myös yks uniongelmainen, mutta ongelman aiheuttaa suurimmaksi osaksi vuorotyöni. Välillä tuntuu, että menee pidempikin jakso muutamalla tunnilla yössä ja sit taas tulee jakso jossa nukkuu ne tunnit takas. Meillä myös ongelmana, kun mies lähtee yöllä (00-03 välillä) töihin, jolloin tietenki itse herkkäunisena herään. Tän jälkeen menee minimi tunti, että nukahdan uudestaan ja hyvässä lykyssä jos aamuvuoro niin töissä täytyy olla seitsämältä! :D Komppaan ylempää ja mietin ootteko koittanu jättää päikkäreitä pois? Ite huomaan jos nukun päikkärit aamuvuoron jälkeen nii yö menee kukkuessa. Yritänki sinnitellä hereillä edes 19 asti ja sitten simahtaa. Tulipas rustattua.. Mutta tää onki aihe josta voisin lärpättää loputtomiin..! :D

7/71 | 

Jaan jollakin tavalla Eskon uniongelmakokemukset! Olen siis perinyt taipumuksen huonounisuuteen vanhemmiltani, heidän tapansa heräillä aamuyöstä useammaksi tunniksi alkoi näkyä minussa jo vajaa parikymppisenä. Tottakai stressi on iso tekijä, ja kaikenlainen rauhoittuminen ja rentoutuminen on tärkeää. Silti voi kuitenkin olla, ettei uni kestä.

Minun ongelmani on siis lähinnä unen laatu ja kesto, nukahtaminen on onneksi sentään helppoa. Nukun myös päväunia, jollen onnistu hillitsemään itseäni. Poikaystävää tällainen aluksi kummastutti, mutta tottui nopeasti ajatukseen, että toiset vain tarvitsevat enemmän unta.

Eskon sijassa kaipaisin ehkä oman rauhallisen tilan yöksi, sellaisen jossa kukaan ei tulisi herättämään. Lisäksi toki ruoka- ja juomatottumukset iltaisin kuntoon, ne vaikuttavat ihmeellisen paljon.

Sinulle neuvon vain, että ole kiitollinen omasta unenlahjastasi. Paras Eskon olisi tietysti jättää päiväunet jotta yöllä olisi väsyneempi, mutta vaikkei se toimisikaan, yrittäkää olla päästämättä uniasioita niskan päälle. Jos niistä tekee peikon, ne pahenevat.

Musta on sitä paitsi ihan täysin hyväksyttävää nukkua eri paikoissa, jos tilanne vaatii. Pääasia, että molemmat nukkuvat mahdollisimman hyvin :) tsemppiä!

koh-talo
8/71 | 

Voi, tämä teksti osui ja upposi, joten oli pakko tulla kommentoimaan ensimmäistä kertaa. Minunkin toinen puoliskoni kärsii unettomuudesta. Siihen päälle vielä yötyö, niin ei ole ihan se helpoin tilanne. Ja itse olen aivan mahdottoman hyvä nukkumaan kotona – oikeastaan oma ongelmani on ennemmin se, ettei edes todella pitkät unet tunnu riittävän. Voi että, jos unenlahjoja voisi lahjoittaa toiselle! Tekisin sen saman tien. Joskus on melkeinpä huono omatunto siitä, että itse nukkuu niin hyvin ja toinen valvoo. Vaikka tiedän, että se on ihan turhaa.

Ongelma on siinä mielessä paradoksaalinen, että jos sitä stressaa liikaa, nukkuu hän vieläkin huonommin. Ainoa vaihtoehto lienee siis tottua ja elää asian kanssa. Tosiaan on todella vaikea samastua, kun itsellä ei juuri uniongelmia ole. Minäkin aina vähän stressaan kyläreissuja, että miten ne nukkumisen kannalta sujuvat. Kun toinen elää vieläpä sellaista hieman toisenlaista rytmiä, kuin muu maailma.

Tekstistä sai vertaistukea. Kiitos siitä.

Apuaa
9/71 | 

Entinen poikakaverini oli huonouninen ja se on taatusti yksi syy, miksi tunnen nykyisin häntä kohtaan hyvin suurta vastenmielisyyttä.
Toki, hänellä oli ongelma, mutta ei mitään haluja korjata niitä. Lääkkeitä napsi, koska se oli helppo ratkaisu. Kaiken piti kuitenkin pyöriä hänen nukkumisensa ja vaatimustensa ympärillä. Kaikki tiesivät hänen ongelmistaan unen suhteen ja säälivät minua.
Itsekään en ole mikään paras nukkuja, mutta en tee asiasta ongelmaa. Minun ongelmani eivät häntä kiinnostaneet, olihan hänellä se oma suuri ongelmansa.
Eri huoneissa nukkumista kokeiltiin, mutta se tappoi kaiken hellyyden.
Nyt minulla on normaalisti nukkuva mies. Kummasti elämä helpottui. Ei käy kateeksi exäni uutta tyttöystävää.

ingrid
10/71 | 

Eka kommentti teidän blogiin, mutta nyt tuli lähelle. Mä oon ollut pienestä asti hitaasti nukahtavaa sorttia. Kavereiden luona yökylässä ja muissa vieraissa paikoissa uni ei meinannut tulla millään. Uudet elämäntilanteet, esim uuden työn alottaminen aiheuttaa aina unettomuutta, stressaan kaikesta uudesta ja reagoin unettomuudella. Lapsen syntymä laukaisi todella pahan unettomuuden, joten tiedän liiankin hyvin mitä on oma unettomuus & tunnin välein heräilevä vauva. Elämä oli puolisen vuotta pelkkää sumua, itkua, väsymystä, unesta puhumista aamusta iltaan.. Ja vaikka mies yritti tarjoutua heräilemään vauvan,kanssa, en pystynyt niinäkään öinä nukkumaan. Ikävintä oli niiden öiden jälkeen, kun vauva oli yhtäkkiä nukkunut 6h putkeen, ja itse valvoin koko sen ajan! Minulla helpotusta toivat nukahtamislääkkeet joista siirryin melatoniiniin. Nykyään tarvitsen melatoniinia pari krt kuussa, ja ehkä tärkein muutos on oma asenne nukkumista kohtaan. Öinä, jolloin uni ei tule, en enää mene paniikkiin vaan hyväksyn tilanteen, selaan puhelinta, luen, käyn,vessassa hengittelen syvään.. Ja yleensä aina nukahdan jossain vaiheessa.. Suosittelen nukahyamislääkkeitä alkuun, jotta kierteen saa katkaistua ja sitten siirtymistä melatoniiniin, joka ei aiheuta mitään riippuvuuksia tms. Tsemppiä teille, toivottavasti uniongelmat helpottavat sielläkin!

Marde
11/71 | 

Voi harmi! Kauheaa tuo unettomuus...itsekin siitä ajoittain kärsin jos stressiä tai muuta rasitetta elämässä. Ja 2-3 kertaa viikossa siirryn olohuoneen sohvalle nukkumaan mieheni kuorsauksen vuoksi. Olen ääniherkkä nukahtaessani en niinkään jo nukkuessani. Mies siis nukkuu kuin tukki. Lisäksi olen vuorotyöläinen ja öitten jälkeen on yhtä tuskaa yrittää kääntää rytmi oikeaksi. Väsyneenä oikeasti kulkee harmaassa sumussa, on vähän alakuloinen ja ärsyyntyy herkästi, mitä voi olla vaikea läheisten ymmärtää...ymmärrettävää sekin. Unettomuus rasittaa koko perhettää ja itse kukinnsiihen ajoittain turhautuu. Kyllä uni on vaan tärkeä ihmiselle. Ite oon käyny pahimpina aikoina suosiolla lääkärin vastaanotolla ja saanut lääkkeen vaivaan. Parin viikon kuuri ja normi unirytmi alkaa taas löytyä. Tuo melatoniini auttaa monille.

Toivotaan että Eskon unet normalisoituisi pian ja pääsisitte toistenne kainaloon yöksi. :) Tsemppiä!!

Ja tähän loppuun vielä mun miehen kommentti, kun oon häneltä kysyny et miten ihmeessä saisin nukuttua. Mieheni vastaa tyynen rauhallisesti, että kulta silmät kiinni ja suu vähän raolleen ja kohta olet unessa. :):):) Ei ihan aina oo auttanu tuo neuvo. ;) :)

Terv. Marde

12/71 | 

Mä kyllä pystyn niin samaistuun tuohon sun tekstiin, ainoastaan et meillä ei oo lasta ja mä oon se joka tarvittaessa nukkuu sohvalla. Toisinaan kärsin itekin uniongelmista, mutta se liittyy konkreettiseen stressiin. Miehellä taas on mukana yliherkkyyttä äänille.. Saattaa kanssa herätä ihan jonnin joutaviin juttuihin. Sen oon kyllä huomannut, että lomalla kaikki on helpompaa.

Meillä mä tosiaan nukun sohvalla ehkä n. 50% öistä. Sillä minä, koska jos nukun hyvin niin nukun ihan missä vaan, heh. Aluksi se oli jotenkin vaikea hyväksyä ja noloa. Mutta sittemmin tuntuu, että kun näitä juttuja on hyväksynyt ja käynyt puolison kanssa monella tapaa läpi, niin kyllä tässä "koettelemuksessa" on paljon myös sellaista, mikä vahvistaa suhdetta! Eikä kukaan ulkopuolinen voi sanoa miten kuuluu olla. Vai onko sitten niin, että yliherkyyttä unen suhteen kokevien ei tarttis elää parisuhteessa ollenkaan? Moni varmaan myös luulee, että läheisyys kärsii, mutta ainakaan meidän kohdalla ei todellakaan ole niin. Kyllä mun mielestä lyhyt on tie, jos putkinäköisesti vaan ajattelee, että meidän täytyy nukkua aina vierekkäin, koska niin täytyy. Mulla oli aluksi vähän sellaista ajattelua ja nyt se lähinnä naurattaa. Hyväksyminen ja rennompi ote uniongelmiin on ehdottomasti paras lääke niihin, vaikkei se aina helppoa ole olla stressaamatta.

Iso peukku sille, että oot ottanut asiaa esille! (olipas paasuu..

13/71 | 

Ai niin ja piti sanomani vielä, että kombosta tekee täydellisen, kun oma uni taas on ajoittain tosi levotonta.. Pyörin ja hyörin ym.

14/71 | 

Minä olin parisuhteessa se, joka heräsi pieneenkään rasahdukseen, se joka pyöri aamu neljään ja jonka teki mieli itkeä, kun ei väsymykseltä meinannut päästä aamuisin sängystä ylös. Siihen vaikutti stressi, elämäntilanne, omat ajatukset. Siihen parhaiten auttoi melatoniini ja yksin nukkuminen. En muista koska olisin niin syvään nukkunut. Jossain vaiheessa väsymys on niin suuri, että ei enää pysy hereillä..
Olen onnekas, että tämä kausi on nyt taas ohi ja toivottavasti pysyykin mahdollisimman pitkään. Muut samaisesta ongelmasta kärsineet vinkkasivat instant reishin, josta oli ollut apua monelle, joilla ei melatoniini toiminut..
Kahden viikon jälkeen jo kuulemma alkoi tulla uni, kuin halolla päähän lyötynä.
Toivotaan, että tepsii teilläkin! :)

Ipa
15/71 | 

Tuli mieleen. Onnistusko sellanene että esko nukkuis teidän sängyssä ja sä muualla esim viikon ajan? Eli esim. F:n huoneessa patjalla. Tällä nyt haen sitä, että F oppis nukkuu omassa sängyssä heräämättä ja tulematta teidän sänkyyn (muistelisin että tulee teidän viereen ja se häiritsee Eskoa), tällön myös Esko vois "opetella" rauhassa nukkuu omassa sängyssä kun tietää ettei uni keskeydy. Sit jossai vaiheessa siirryt takaisin omalle paikalle:)
En nyt tiiä oliko tässä mitää järkeä mutta tätäkin kannattas kokeilla:) ja sanoisin myös et päiväunet pois, mutta tod näk sitäki on kokeiltu, ja tiedän ettei se niin helppoa oo. Tsempit sinne!

Lisbet
16/71 | 

Voisikohan korvatulpista olla apua? Kuulostaa hassulta, mutta niiden avulla ei joka räsähdykseen herää. Jos siis ongelmana on ääniin herääminen. Tulpat korvissa pääsee omaan "hiljaiseen maailmaan" Nimim. Kokemusta on

Minni
18/71 | 

Onko Esko käynyt unitutkimuksissa? Jos hänellä on uniapnea? Se kannattaa tutkituttaa myös.

Minä ja mieheni ollaan nukuttu 3 vuotta eri sängyissä, eri huoneissa ja eri kerroksessa :) mieheni kuorsasi, minä en saanut nukuttua, eikä miehenikään minun tökkiessä häntä koko yön kääntämään kylkeä! muutin yläkertaan omaan huoneeseen. Aluksi mieheni ei oikein ymmärtänyt ratkaisuani, mutta nyt ei vaihtaisi enää takasin. Meillä on muutenkin eri rytmit: minä olen iltauninen, hän aamu-uninen. Mielestäni erikseen nukkumisella ei ole mitään tekemistä parisuhteen laadun kanssa (niinkuin joku kommenteissaan väittänyt..). Nukkuminen HYVIN päinvastoin takaa sen, että parisuhdekin voi hyvin.

Meillä on jo niin pitkä parisuhde, että en ala toista yrittää muuttamaan, vaan hyväksyn hänet virheineen ja oletan hänenkin hyväksyvän minut virheineni :)

Ida
19/71 | 

Moi! Kommentoin ekaa kertaa, vaikka blogiasi olen jo kauan lukenut.

Meidän ratkaisu unettomuuteen, (sekä vauvan 5 kk että iskän) oli niinkin hassulta kuulostava kuin vyöhyketerapia!!! Vein pojan ja miehen sinne väkipakolla ja itsekin todella skeptisenä, mutta se toimi! Lapsella nopeammin, miehelläkin muutaman kerran jälkeen. Lapsen reagointi hoitoon ja heräämättömät yöt hoidon jälkeen todistivat minulle, että hoitomuodolla on pakko olla vaikutusta, ei pelkkää plaseboa ja huuhaata. Pakko se oli uskoa. Ja kiitollisena olenkin suositellut yöheräilyistä ja yöitkuista kärsiville vauvoille, ja myöskin aikuisille, vyöhyketerapiaa. Kokeilemalla ei menetä mitään, niin minäkin ajattelin. Ja kyllä kannatti! :) Tsemppiä teille!

Ida

Titta
20/71 | 

Ihan superhieno teksti aiheesta "kun yksi perheessä sairastaa/tai kärsii jostain ongelmasta", miten se koskettaa koko perhettä. Itse kärsin myös uniongelmista ja pääsin niistä lähes kokonaan eroon hypnoosin avulla.

21/71 | 

Silloin kun pinna (minulla) asian kanssa on palamassa, olen juurikin miettinyt asiaa tämän sairausaspektin kautta. Koska eräänlainen sairaushan unettomuuskin on. Ja eihän sairasta ihmistä, varsinkaan rakasta sellaista, ainakaan hylätä. Toinen asia on se, kuinka moni sairas kielätytyy hoidosta ;)

22/71 | 

Minusta on hassua, että ihmiset ajattelevat erillään nukkumisen olevan jotenkin kauheaa. Ihan kuin parisuhde muuten veteli viimeisiiään. Vielä hassumpaa on se, että itsekin ajattelin juuri näin ennen!!

Mutta jos totta puhutaan: Kysehän todella on vain siitä nukkumisesta. Vai kuinka moni näistä vierekkäin nukkujista vetelee sikeitä koko yön lusikka-asennossa. Alasti ;D

Apuaa2
25/71 | 

Olemmekohan seurustelleet saman miehen kanssa... Kaikenlaisia nukahtamislääkkeitä meni repputolkulla ja ne vaikuttivat sitten hänen muuhunkin käytökseen. On perheestä, jossa kaikilla on samaa vikaa ja myös lääketieteen osaamista jolloin tietysti vain kemialliset myrkyt olivat oikea ratkaisu. Loppujen lopuksi unettomuus ei ehkä ollutkaan niin suuri ongelma, kuin tuo järkyttävä lääkemäärä ja sen haittavaikutukset...

Sofia
26/71 | 

Hei. Luin postauksen ja halusin tulla kommentoimaan.
Onko ongelma siis siinä että Esko ei osaa nukahtaa? Eli ei osaa rentoutua ja saada unen päästä kiinni?

Tuli mieleeni että voisiko hänelle olla apua Mielikylvystä! http://www.mielikylpy.fi/

Kävin itse Mielikylpy tunnilla kerran ja se todella auttoi rentoutumaan. Mietin voisiko sieltä löytyä apua teidän uniongelmaanne? Ties vaikka saisitte sinne ilmaisia käyntejä jos kirjoitatte mielipiteen blogiinne? ;)
Sivuilta kun lukee asiakkaiden kokemuksia, niin uskoisin siitä olevan apua myös Eskolle! :)

http://www.mielikylpy.fi/#!kokemuksia/ceb7

HePe
27/71 | 

Heips, pakko kommentoida aihetta vaikka itsellä ongelma ei ehtinyt saada kyseisiä mitta suhteita... Oletteko tutustuneet Mindfullnesiin? Siinä on saatu hyviä tuloksia uni ongelmiin ja keskittymis vaikeuksiin. Hyvin yksinkertaista, mutta tehokasta. Suosittelen kaikille

Johan
28/71 | 

Mahtavaa kun kirjoitatte varmasti montaa koskettavasta aiheesta. Niin koskettaa myös minuakin, kun itse olen uniongelmainen äidiltä perittynä.

Miesystäväni ei ole vielä sisäistänyt tuota ihan samalla tapaa kuin sinä, ihan mahtavaa uhrautumista sinulta! Pus! :) Toivoisin aina, että minä en joutuisi heräilemään mihinkään turhiin valoihin laitteluihin, meluamiseen ja vaatteiden etsintään hänen lähtiessään töihin, sitten kun en luultavasti nukahda pariin kolmeen tuntiin. Ja herään todella herkästi. Mutta pakkohan täällä on kahdenkin yrittää elää.

En ole aiemmin kauheasti miettinyt tuota uniongelmaa lasten saannin kannalta. Mutta kauheaahan siitä varmasti tulisi, kissakin kun jo valvottaa ihan tarpeeksi. Tosin olen aina luottanut, että kaikki vanhemmat vaan nyt on zombeja sen tietyn aikaa ja selviytyy sitten jotenkin?? Ehkä alkaa nukuttaa kun valvookin niin paljon?

Apua eniten nukkumiseeni olen saanut miehen VIERESSÄ nukkumisesta, pimeästä huoneesta sekä melatoniinista silloin kun tietää ettei kuitenkaan nyt nukuta, joskus jopa keskellä yötä. Tsemppiä jatkoon!

Maire
29/71 | 

Pakko kompata, kannattaa tosiaan kokeilla toimiiko, jos ette ole vielä kokeilleet! Itte käytän korvatulppia joka yö, koska oon herkkäuninen. Tulppien avulla sulkeutuu ympäristön äänet ja ärsykkeet hyvin pois, se tosiaan auttaa nukkumista!

30/71 | 

Olet ihan oikeassa: Enpä usko, että saamme 10 vuoden päästä hätistellä F:ää vierestämme pois :)

Ja niin totta myös tuo, että parisuhdetta ei kyllä mitata sillä ,missä nukutaan!

Kivaa iltaa!

Lisbet
48/71 | 

Ihan perustulpat, Prismasta. Keltaiset "kevyemmät", oranssit "vahvemmat". Kummatkin toimivat. Kannattaa ainakin kokeilla!

Kukkuja
49/71 | 

Tulin kurkkimaan blogeja kun ei meinaa uni tulla silmiin. Täällähän oli aiheeseen sopiva postaus. Miksikö valvon? Stressaan työasioita ja -kuvioita, jotka ovat tällä hetkellä tosi monimutkaisia. Yleensä jos pääsen vain uneen niin nukun kyllä levollista unta aina aamuun asti. Nukahtamattomuuteen stressin lisäksi minulla vaikuttavat myös mm. iltakeskustelujen aiheet, liika pimeys (pelkään säkkipimeää) ja liian myöhäinen liikunta. Mieheni nukahtaa yleensä minua ennen ja vetää sikeitä herätyskellon soimiseen asti. Mun vinkkejä nukahtamiseen: illalla pääasiassa vain rauhallista liikuntaa, ei päiväunia kello 17 jälkeen, sähköpostia ei kannata katsoa muutamaa tuntia ennen nukkumaanmenoa, "kiitollisuusajattelua" ennen nukkumista, elektroniikka pois sängystä (tämä on tärkeä), piikkimatolla köllöttely ja rentoutuminen ennen nukkumista, puhtaat petivaatteet freesaavat myös mieltä, viileä huoneilma tuudittaa uneen. Hyviä unia!

zzZzZz
50/71 | 

Itse olen todella herkkäuninen, varsinkin nukahtamisvaiheessa, ja olen kokeillut lukemattomia erilaisia korvatulppia, mutta aina tuppaa käymään niin, että "ylimääräiset jutut" korvissa tuntuvat, käyvät aamulla kipeää ja häiritsevät nukahtamista, vaikka hyvin aseteltuina eivät ole edes tiellä ja äänet eivät tule läpi. Toivottavasti muilla ovat toimineet paremmin! Alkaa itsellä olla keinot vähissä..

Ansku
51/71 | 

Tämä oli mielenkiintoinen kirjoitus, kiitos myös tästä näkökulmasta. Minä olen meidän suhteessamme se huonouninen, ja tuolla miehisemmällä osapuolella on usein vaikeuksia ymmärtää tätä nukkumisen (ja varsinkin nukahtamisen) vaikeutta.
Itse olen tottunut erillään nukkuviin pariskuntiin, sillä esimerkiksi oma äitini on todella herkkäuninen eikä näin ollen saa nukuttua kuorsaavan isäni kanssa samassa huoneessa, joten minulle erillään nukkuminen ei olisi ongelma, mutta tuolle toiselle puoliskolle se tuntuu olevan valitettavan hankalaa..
Muutamia kertoja kuukaudessa joudun hipsimään jonnekkin muualle (sohva tms.) nukkumaan, ja aamulla siitä seuraa aina pieni haloo - yleensä siitä syystä, että tämä toinen kokee huonoa omatuntoa, kun on nukkunut ja kuorsannut etc. Toisinaan tämä ilmenee myös pienenä vihoitteluna siitä, etten ole laittanut häntä nukkumaan muualle tai sitten se purkautuu jonkinlaisena turhautumisena minua kohtaan. Uniasioista puhuttaessakin vastaus on pelkkää "koita herätä aiemmin nii illalla väsyttää ja saat unta", ja keskustelu on normaalista poikkeavan nihkeää.. Tämä suhtautuminen uniongelmaani on muutenkin hyvin poikkeavaa puoliskoni normaalista käyttäytymisestä, jota olen kummastellut aikani enkä itse ole edes tajunnut, että minun ongelmani on myös tavallaan hänen ongelmansa ja vaikuttaa myös häneen. Aion ehdottomasti luetuttaa tämän postauksen hänellä, jospa vaikka helpottaisi hänen koetustaan ymmärtää vaikeuksiani nukkumisessa.
Tulipas selostettua. :D
Mukavaa joulunodotusta teille! :)

Maria
52/71 | 

Moikka,

Tässä muutamia juttuja, joita saattaisin kokeilla jos itse kärsisin unettomuudesta.

- Läsnäolon voima -kirja. Tai oikeastaan tänä kannattaa lukea vaikkei uningelmia olisikaan :)
- Ulla Mersinli, univalmentaja, kundaliinijoogaopettaja (ollut Inhimillinen tekijä -ohjelmassa vieraana)
- Helsingin Uniklinikka

Maire
53/71 | 

Mulla on käytössä moldex spark plug -merkkiset tulpat. Mutta aiemmin olen käyttänyt ihan perustulppia myös, ei niissäkään mitään vikaa ole.

Saattaa mennä jonkin aikaa ennen kun tuppiin tottuu, eli ei kannata ihan heti luovuttaa, vaikka ne eivät heti tuntuisikaan hyviltä..

Retski
55/71 | 

Moikka!
Oletteko testanneet magnetix tuotteita, niiltä löytyy esim. magneettialustoja patjan alle yms. paljon muita, kannattaa tutustua tuotteisiin tarkemmin!
Kirjota googleen että magnetix niin sieltä löytyy niiden kotisivut :) Tiedän monia jotka on saanu avun magneettikoru tuotteista..

Tai sitten todella kokeilemisen arvoisia ovat young living öljyt, niillä saa avun todella moneen vaivaan, niihinkin kannattaa tutustua.. Facebookissa on yksi hyvä suljettu öljy-ryhmä josta löytää vinkkejä ja kokemuksia young living öljyjen käytöstä :)
Minä liputan ite täysin öljyjen puolesta, kannattaa testata!
Tsemppiä teille!

Mia
56/71 | 

Minäkin herkkäunisena käytän korvatulppia. Meni hetki, että opin laittamaan tulpat oikein, mutta nykyisin nukun niin paljon paremmin! :) Suosittelen myös uniryhmään osallistumista tai ihan yksityisvastaanottoja hoitajille, jotka ovat käyneet kunnon unikoulutuksen. Siellä käydään asioita todella perusteellisesti läpi eikä vain normaaleja unihygienia-juttuja. Uskon että tällaisia vastaanottoja järjestetään kaikilla yksityisillä lääkäriasemilla, ainakin Terveystalolla.

Retski
59/71 | 

Minä olen itse saanut monet kerrat niska/hartia seudun kivut/säryt hoidettua magneetti tehosydämmellä..
Itselläni ei ole unionglmaa, mutta kaverillani on 2 vuotiaat kaksoset ja he heräsivät reippaasti yli kymmenen kertaa joka yö, mutta kun kaverini osti kummankin lapsen patjan alle magneettialustat niin kaksoset nukkuivat sen jälkeen läpi yöt.. Minusta aika hieno juttu!
En tiedä toimiiko kaikilla, mutta itse olen kuullut paljon positiivista palautetta magneeteista :)

Himpsu
60/71 | 

Itse olen kärsinyt lapsesta asti uni ongelmista, jotka ovat aikuis iällä pahentuneet. Tällä hetkellä valitettavasti uni tulee vain lääkkeiden avulla ja ei aina silloinkaan. Mieheni taas nukkuu kuin tukki. Ymmärrän hyvin, että toisen on vaikea ymmärtää unettomuutta, jos se on itselle vieras asia. Paha unettomuus on valitettavasti aika lamaannuttava, monta yötä 2 tunnin unilla, niin ei sitä oikein jaksa mitään ja toki se vaikuttaa toiseen ja/tai koko perheeseen. Eikä siltäkään aina voi välttyä, että nukkumisesta tulee elämän keskipiste.Tärkeää itselleni erittäin huonoina unikausina on, että toinen yrittää edes ymmärtää. Välillä saan nukuttua toisen vieressä, välillä en. Tiedän myös pariskuntia jotka nukkuvat erikseen, mutta samassa huoneessa. Tietysti haluaako vaihtaa parisängyn kahteen 90-120cm sänkyyn on toinen asia, mutta myös miettimisen arvoinen asia.Moni nukkuu paremmin yksin, ja toisille taas toisen läsnä olo tuo paremmat unet, joten parisuhde mittarina yhdessä tai erikseen nukkumistä ei voi käyttää:). Tsemppiä ja mukavaa Joulun odotusta:)!

Tanja
63/71 | 

Mä oon samanlainen kun Esko. Nukahdan vasta sitten kun enää pysy hereillä, eli yleensä vähintään 2-3 tuntia suunniteltua myöhemmin. Herään pienimpäänkin ääneen ja unensaanti kestää taas kauan. Yritän parantaa nukahtamista sillä että juon kahvia vain aamulla korkeintaan yhden kupin, koska olen niin kofeiiniyliherkkä. Olen todennut asian lukemattomia kertoja. Jos erehdyn juomaan illalla kahvikupin, saan unta vasta seuraavana aamuna. En ymmärrä miten suomalaiset voivat juoda niin paljon piristettä ja nukkua päälle. Kai siihenkin joku toleranssi kehittyy niinkun vaikkapa lääkkeisiin. Mutta älä Karoliina hyvä syyllistä toista asiasta jolle hän ei voi mitään. Jos päiväunet hänen väsymystään helpottaa tai hän vaan tykkää ne nukkua niin älä sinä siitä stressaa. Kuulostaa uskomattomalta minusta että toisen päiväunet on niin iso ongelma toiselle. Nukkuminen syöminen ja juominen ovat niin perustavan laatuisia asioita että kukaan toinen ei voi sanoa milloin missä ja miten ne pitäisi tehdä.

Elmo
64/71 | 

Heipsan ja kiitos erittäin hyvästä blogista ja tästä tekstistä.

Meillä tilanne sellainen että miehellä ollut aina huonot unenlahjat..illalal kukkuu melkein aamuyöhän asti eikä muutenkaan ole kovin sikeä nukkuja, tähän lisätään vielä kranttu selkä ja refluksitauti niin meillä soppa on valmis. Itselläni ei näitä ongelmia tetenkään ole vaan nukahdan yleensä minne vain itseni vaakaan laitan (ja nukun läpi yön ilman häiriöitä).
Olemmekin nyt viimeiset 4 vuotta nukkuneet omissa sängyissä ja joskus jopa eri kerroksissa(2krs omakotitalo), älkääkä ymmärtäkö väärin me ihan oikeesti ollaan yritetty muutaman kerran tänä aikana nukkua samassa sängyssä, mutta kun ei vaan onnistunut niin ei...minä en osaa nukkua melkein 90 asteen kulmassa ja kovalla patjalla ja mies taas ei saa unta ja täten häiriköi mun unia.. no jaa.. pointtina siis tässäkin varmaan se, että minun mielestäni jokaisen perheyksikön pitä tehdä just niinkuin niille sopii...ja se parhaaksi koetaan.

65/71 | 

Totta Tanja! Ja jos unet virkistäisivätkin häntä, asia olisi toinen. Mutta kun on tunnin hyssytellyt F:ää hiljaisempiin leikkeihin, ja sitten makkarista kömpii kiukkuinen ja väsynyt mies - edelleen- kyllä se joskus tympii :D

Sirpukka
67/71 | 

Korvatulpat voisivat tosiaan olla hyvä ratkaisu. Samoin magnesiumin ottaminen illalla, tietokoneen käytön lopettaminen 2 tuntia ennen nukkumaanmenoa ja myös urheilun välttäminen 2 tuntia ennen nukkumista. Syökö Esko paljon makeaa? Ehkä pitäisi välttää kofeiinia.

Onko Esko käynyt koskaan lääkärissä tämän ongelman vuoksi? Mielestäni ei kannattaisi viivytellä asian hoitamisen kanssa, koska ongelmilla on taipumusta vaan suurentua pitkittyessään.

Tsemppiä koko perheelle!

Hansku
69/71 | 

Ei unettomuus ole eräänlainen sairaus vaan ihan oikea sairaus tai saattaa olla jonkin muun sairauden oire tai mukanaan tuoma sivuvaikutus myös. Unettomuus tappaa. Se tekee hulluksi. Olen vierestä katsonut, kun opiskeluaikainen kämppäkaverini yli kaksi vuorokautta valvottuaan joutui psykoosiin. Se oli pelottavaa. Mitään syytä (päihteet tms.) valvomiselle ei ollut.

Itse olen kärsinyt kroonisesta unettomuudesta liki 20 vuotta. Mitään syytä siihen ei ole löydetty missään uniklinikoilla tms. Pilleripurkille on pakko mennä silloin, kun on vetänyt 5 vrk keskimäärin 2 tunnin yöunilla. Puoliso nukkuu kuin tukki mutta ymmärtää ja symppaa mua kyllä todella ansiokkaasti, on avuksi kaikessa.

Mitään matkailua ei voisi edes kuvitella ilman, että suosiolla nukun koko reisuun pillereillä, matka on muuten pilalla, yhtä hyvin voi sit jäädä kotiin zombeilemaan. Kotona sit taas valvotaan, valvotaan, valvotaan.... Lapsista en uskalla edes haaveilla. Tuskin elän edes 50-vuotiaaksi tällä menolla :(

Iina
70/71 | 

Heips!

Vaikka postaus hieman vanhempi onkin, pakko tulla vinkkaamaan itselleni avuksi olleesta lisäravinteesta: tryptofaani!

Tunti-puolitoista ennen nukkumaanmenoa rauhoittaa ja ainakin itselläni antoi levollisen olon
-> helpotti siis merkittävästi nukahtamista vaikka ei varsinainen nukahtamiseen/uneen vaikuttava lisäravinne olekaan. Tryptofaani on myös serotoniinin tärkeä rakennusaine. Lääkärini suositteli erityisesti Finnamaxin L-tryptofaania. On jauhemaisessa muodossa puhdasta tryptoa ja maistuu ihan kamalalle. Sekoittelin aina jogurttiin tai mehukeittoon.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat