Kirjoitukset avainsanalla tyyli

Mä pidin reilu viikko sitten toivepostausten viikon, ja kuten niin monta kertaa aikaisemminkin, tyylijuttuja ja erityisesti tyylin pohtimista pyydettiin multa monessa toiveessa.

Mä rakastan kaikkea kaunista ja tiedän, että mulla on sillä tavalla tarkka maku, että tiedän tosi hyvin sen, mikä on mun juttu ja mikä ei. Silti tyylin – varsinkin oman tyylin – erittely tuntuu vaikealle. Ehkä siksi, että oma tyyli on niin lähellä mua itseäni, että sen katsominen ikään kuin ulkopuolisen silmin on haastavaa. Toisekseen oman tyylin ruotimisesta tulee hassulla tavalla nolo olo: Jännittää, että jos sanon oman jutun olevan jonkinlainen, ja sitten huitelinkin kolme viikkoa tukka pystyssä meidän iskän vanhoissa mökkihousuissa, alkaa tuntua feikille.

Mutta. Tästä huolimatta otin nyt härkää sarvista ja yritän vähän ruotia sitä, mistä asioita mä pidän tyylissä ja pukeutumisessa ja kosmetiikka-asioissa omana juttunani.

 

  1. Silmät. Mä olen varmasti koko ikäni meikannut niin, että keskiössä meikin osalta on ollut silmät. Joskus yritän pitää silmämeikittömiä päiviä laittaen esimerkiksi vain punaista huulipunaa, mutta tosi usein mä koen peilikuvani silloin vieraaksi. Ehkä siksi, että mulle on lapsesta asti toitotettu kuinka isot silmät mulla on, on siitä tullut sellainen osa identiteettiä ja oman naaman kauneuskäsitettä, että silmiä ei ole ainakaan halunnut peitellä. Siksi mä laitan ripsaria ja rajausta joka päivä. Ja siksi esimerkiksi ripsipidennyksistä luopuminen oli iso juttu.
  2. Pitkä tukka. Mulla oli kesällä 2017 ja hetken myös kesällä 2018 polkka, mutta vaikka se aina aluksi tuntui hyvälle idealle – ja näyttää muille ihanalle – en osaa itse olla lopulta muussa kuin pitkässä tukassa. Se on musta paljon helpompi laittaa kun lyhyempi letti. Huonotukkapäivinä voin vaan iskeä nutturan tai jonkin muun nopean kampauksen. Kihartaminen vie huomattavasti vähemmän aikaa kun lyhyemmässä tukassa, koska pitkästä riittää, kun kähertelee vain vähän latvoja. Samoin pitkä tukka tuo sopivasti naisellisuutta niihinkin päiviin, kun vaatetus on muuten epäfeminiininen.
  3. A-linjaiset mekot. Mä pidän todella paljon mekkoja, mutta hyvin vähän hameita. Musta mekoissa on jotenkin hyvä olla, kun A-linjaiset mallit ei purista mistään. A-linjaisten mekkojen kanssa voi myös vähän kikkailla helman mitalla. En koskaan voisi pitää nimittäin niin lyhyitä helmoja tiukkojen mekkojen tai hameiden kanssa, mitä mekkojen kanssa käytän. Jotenkin sellainen tyttömäinen leikkaus antaa anteeksi helman mittaa, joka on hyvä juttu, koska mulla on suhteessa muuhun kokoon (tai siis oli suhteessa muuhun kokooni) pitkä selkä. A-mekot voi pukea paljaisiin sääriin, farkkujen kanssa tai paksuilla sukkiksilla. Tosi monikäyttöinen vaate siis.
  4. Matalat kengät. Kuten tiedätte, en ole kopisevien korkkareiden tai naisellisten pikkusaappaiden ystävä. Mun kengät on aina lähtökohtaisesti tennarit, lenkkarit tai maiharit. Ja jos mulla on joskus korot, pitää ne olla megahyvät jalassa! Ja toisaalta just juhliin haluan laittaa korot siksi, että se on helppo ja halpa tapa kohottaa jokin mun arjessa käytössä oleva mekko juhlalevelille. On kuitenkin pakko myöntää, että tosi usein tunnen oloni aivan liian korostuneeksi ja näkyväksi silloin, jos mulla on korolliset kengät. (Ehkä pieni ristiriita, kun kuitenkin voin hyvin pukeutua vaikka muumikuvioiseen paljettipaitaan).
  5. Paljeteista puheen olleen. Vaikka en pidä isoja bling-bling -koruja, tykkään metallinhohdosta, glitteristä ja paljeteista asuissa. Mun mielestä esimerkiksi mun hopeinen Lumin laukku ja hopeiset Converset käy aivan kaiken kanssa, ihan aina. Metallinen asuste on vähän kuin musta, mutta ei niin tylsänä versiona. Sekin käy silti ihan kaiken kanssa. Samoin tykkään yhdistää paljettivaatteita tosi arkisten elementtien, vaikkapa revittyjen farkkujen ja lenkkareiden kaveriksi.
  6. Street-tyyli. Sen lisäksi, että rakastan A-linjaisia mekkoja ja pientä hippifiilistä, on yksi mun omimmista tyyleistä sellainen tosi perustyyli, ehkä vähän miesmäinen sellainen. Tykkään pukea päälleni over size -kokoisia kollaripaitoja, huppareita, boyfriend-farkkuja ja pipoja. Tämä tyyli on sellainen, jonka puen, kun en jaksa miettiä mun pukeutumista lainkaan.
  7. Ei paljastelua. Mä koen, että olen sinut oman kroppani kanssa (paitsi ehkä just nyt, öh), eikä mua haittaa yhtään nakuilla, mennä uimahalliin, rannoille tai pukeutua kauniisiin alusvaatteisiin. Silti en ole ikinä kokenut omakseni pukeutua paljastavasti edes minnekään bilemestoihin. En nyt todellakaan vahdi mitenkään hysteerisesti kaula-aukkojen kokoja tai shortsilahkeiden mittaa, mutta en yksinkertaisesti vaan koskaan osta mitään paljastavia tai seksikkäiksi luokiteltavia päivävaatteita. Ehkä siksi tykkään A-mekoista ja over size -vaatteista, että niissä kroppa on sopivasti peitossa. Mä jotenkin ajattelen niin, että on paljon mielenkiintoisempaa, kun ei iske kaikkea kaikkien nähtäväksi. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että mua vaivaisi lainkaan (tai ylipäätään vaivaisin päätäni), miten paljastavasti muut pukeutuvat.
  8. Villa ja untuva. Ehkä hieman kuivahkot elementit, mutta koska olen vilukissa, mulla pitää olla kunnollisia matskuja kropan ympärillä. Sekä villapaidat ja -takit, sekä untuvatakit ovat asia, mitä ilman en pärjäisi Suomen olosuhteissa. Inhoan tekokuituneuleita, mutta aito villa on best. Samoin untuvatakki on jotain ihan muuta kun toppatakki. Nämä on myös matskuja, joihin jää koukkuun. Kun sama materiaali on yhtä aikaa lämmin, mutta hengittävä, ei voi oikein muuta pyytää.
  9. Farkut. Farkut on mun ehdoton turva-asu. Niissä olo on napakka ja asiallinen, mutta silti rento. Farkut tuo tietyllä tavalla itsevarmuutta, eikä ne ole lähes koskaan (oikein asustettuna) väärä valinta. Vai tiedätkö ketään, joka olisi tehnyt suuren muotimokan farkuissa? Mun ehdoton lempimerkki farkuissa on NEUW Denim, joihin en tosin luonnollisestikaan nyt mahdu. Pakkasin farkut visusti varastoon ja toivon, että joku päivä saan ne vielä kaivella sieltä esille.
  10. Ei niin vakavaa. Vaikka nyt raskaana oman koon muuttuessa aamulla saattaa iskeä aikamoisia turhautumisia oman vaatekaapin edessä, pääsääntöisesti – normitilassa – mä en oikeasti juuri mieti, mitä puen päälle. Kauas ollaan menty siis niistä ajoista, kun jaksoin suunnitella asukokonaisuuksia etukäteen, lukea muotilehtiä, pitää itselläni jonkinlaista vaatteidenhankintalistaa puhelimessa tai ylipäätään metsästää jotain vaatekappaletta. Ehkä se, että oma vaatekaappi näyttää nykyisin pääsääntöisesti mulle, eikä siellä ole kun aitoja käyttiksiä, ei ole niin väliä, mitä pukee. Luultavasti asu on kuitenkin ihan ok, vaikkei sen miettimiseen ole aikaa mennytkään. Tampere on rentouttanut mua myös hyvällä tavalla pukeutujana. Hyvässä mielessä täällä tuntuu, ettei ketään kiinnosta paskan vertaa, mitä toisilla on yllä. Täällä vaatteet henkii vain vaatteita, eikä niiden juuri ajatella viestivän siitä, millainen ihminen on aatteiltaan tai sisimmältään. Se on ihanan rentouttavaa! Esimerkiksi A:n ja mun suhteen alkuaikoina mä ajattelin, että meidän tyylit ei yhtään kohtaa. Että ollaanko ihan hassun näköisiä yhdessä, jos toisella siisti kauluspaita  ja mulla revityt farkut ja pipo päässä. Nyt sellaiset seikat ei kiinnosta lainkaan. Me ollaan me, mutta kuitenkin just omia itsejämme.

Sellaisia tyyliaatoksia! Vastasiko yhtään sitä, mitä ajattelette ulkopuolisin silmin mun tyylin olevan? Entä mitkä on sun oman tyylin kulmakivet?

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä

Asu: Lainassa Ivana Helsingiltä (tosin saman sarjan mekko mulla on omassakin kaapisssa) 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 | 

Kiva postaus! Ja edelleen pidän sun tyylistä. Tiedän tunteen, kun kroppa ei tunnu omalta, mutta nopeasti se palautuu (raskauksien ja imetysten jälkeen), toki ehkä hieman erinäköisenä, mutta hyvällä tavalla. Sille kannattaa antaa oman aikansa.
Mullakin on kestänyt monta vuotta tajuta, että voin pukeutua omalla tyylilläni. Aikaisemmin ajattelin, ettei kolmen lapsen äiti voi pukeutua revittyihin farkkuihin ja lippikseen, mutta pyh! Todellakin voi! Ehkä se on jotain iän tuomaa kypsyyttä ja itsevarmuutta, joka on puuttunut. Myös ympäristö vaikuttaa.
Toivon sulle niin mukavaa odotusta kuin se voi olla! :)

Vierailija
2/4 | 

Kiva postaus! Mä tein juuri muutama päivä sitten huvikseni omasta tyylistäni saman tapaisen analyysin. Usein tuntuu että oma tyyli on aika hajanainen ja vaikeasti määriteltävissä, mutta kun asiaa alkoi oikeasti pohtimaan niin onhan mullakin selkeästi oma maku ja syyni joiden pohjalta teen vaatevalinnat. Päädyin siihen että
Tyylini on särmikäs, rento ja boheemi mummopappa. Sekoitus kirppisvaatteita ja vekkihameita ja graafisia leikkauksia ja selkeitä linjoja. Pillifarkut tai mustat sukkahousut on kovassa käytössä. Sulla on kiva tyyli ja olet todella kaunis. Mulle tuli tämän listauksen lisäksi tyylistäsi mieleen myös erilaiset kuosit ja laaja väripaletti.

Vierailija
3/4 | 

Olen ihaillut vaatteitasi ja tyyliäsi paljon! Huomaan myös paljon yhtäläisyyksiä omassa tyylissäni sinun tyyliin. Olet tosi tosi kaunis, raskaus sopii sinulle ihanasti. 🧡

Kettu84
4/4 | 

Musta on tosi kiva, että vaikka onkin sinut oman kroppansa kanssa, ei silti pidä kokea mitään tarvetta ns. paljasteluun. Tuntuu että nykyään just se on merkki siitä että on sinut itsensä kanssa, kun kehtaa ja haluaa käyttää paljastavia vaatteita.

Sain myös termin omalle tyylilleni, kiitti siitä! Mun tyyliä meinaan kuvaa tuo street hyvin. Farkut ja hupparit ja pipot.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

P8154380.JPG
P8154380.JPG

P8154385.JPG
P8154385.JPG

P8154407.JPG
P8154407.JPG

P8154413.JPG
P8154413.JPG

Olen kirjoittanut monta kertaa siitä, millaisia tyylivaiheita minulla on ollut ja miten lopulta kuitenkin usein päädyn sellaiseen tuttuun ja turvalliseen tennarityyliin ja toisaalta tyttömäisiin romantiikkamekkoihin. Vaikka tykkäänkin vaatteista ja tottakai mietin tyyli- ja kauneusasioita varsinkin ennen juhlatilaisuuksia, en ole koskaan oikeastaan pohtinut sitä, millaisen tyylin haluaisin, mitä pukeutumisellani viestin tai mitä olemukseni kertoo muille minusta. Tyyli on asia, joka on muodostunut ikään kuin vahingossa. Puen päälle asioita, jotka ovat hyviä päällä ja jossa koen oloni mukavaksi.

Siksi minusta onkin aina jotenkin yllättävää, että monesti te blogin lukijat sanotte tykkääväni tyylistäni tai haluavanne tyylipostauksia. Ja vaikka minusta on ihanaa kuvata vaikka vaatteita, on se joka kerta erikoista: Onko tässä minulle tutussa olemuksessa tosiaan jotain sellaista, josta joku toinenkin voi saada vinkkiä? Ja jos joku sanoo pitävänsä tyylistäni, näkeekö ulkopuolinen tyylini enemmän yhtenäisenä linjana kuin itse sen näen?

Ehkä helpompi sanoa se, mitä tyylini ei ole, kuin se, mitä se on. Minun tyylini ei ole missään nimessä seksikäs. Se ei ole klassinen, eikä business. Jos tarkemmin mietin, pukeutumistani leimaa se, että kunhan homma ei vaan mene liian viralliseksi tai korkokenkämäiseksi, kaikki käy. Joku päivä kuljen kultahaalarissa ja hopeakengissä, siitä seuraavana löysissä revityissä farkuissa ja jättihupparissa lippis päässä. Ehkä minun tyyliäni kuvaakin parhaiten se, ettei minulla ole mitään yhtä yhtenäistä tyyliä. Minusta on ihan hurjan hauska leikitellä fiiliksillä, kampauksilla, vaatteiden antamilla viesteillä ja samalla myös omilla rajoillani vaatteiden kautta. Minusta on joskus hauskaa laittaa päälle vaikkapa jotain todella rumaa ja kulkea ihan pokalla kaupungilla. Huvinsa kullakin.

Tampereesta olen huomannut sen verran, että tässä yleisessä katukuvassa naisten pukeutuminen on minusta paljon rajatumpaa kuin Helsingissä. Voisi sanoa, että katuja leimaa sellainen tietty varma klassisuus, jossa ei ole useinkaan tilaa hulluttelulle. Kauniita, huoliteltuja naisia, joilla on farkut, neule, merkkikassi ja tikkitakki. Eikä niissäkään mitään vikaa. Käytän tuota asukokonaisuutta itsekin joskus, mutta se vähän on pistänyt silmään, etten useinkaan täällä bongaa sellaisia tyyliguruja, joiden pukeutuminen hätkähdyttäisi. Itsehän en ole hätkäyttäjä, enkä edelläkävijä, mutta kaipaisin sellaisia omaan näköpiiriini.  Niitä Helsingin katujen rohkeita naisia, joiden tyyli inspiroi, pelottaa, naurattaa ja kiinnostaa. Sellaisiin olisi ihana törmätä joka päivä!

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä

Asu: huppari, Mainio (saatu) // leggarit, Pieces // kengät, Vans (saatu Zalandolta) 
 

Kommentit (8)

Jenpsa
1/8 | 

Ompas tuttu tunne! Kuvailisin omaa "tyyliäni" juuri samalla tavalla, ei virallinen, seksikäs tai klassinen. Pukeudun juurikin fiiliksen mukaan ja ostan vatteita, jotka tuntuvat päällä mukavalta ja näyttävät kivalta omaan silmään. Mielestäni en omista mitään tiettyä tyyliä ja onkin hämmentävää kun ihmiset ympärillä kertovat pitävänsä tyylistäni tai heidän mielestään jokin vaate/asuste näyttää juuri mun tyyliseltä. Ehkä se on juuri niin, että ulkopuolisen on helpompi nähdä jokin tietty tyyli pukeutumisessa, sillä mun mielestä sulla on selkeä (upea) tyyli sun vaatteiden suhteen, vaikka käytätkin kaikkea glittereistä kollareihin! :)  Huippua syksyä koko teidän perheelle!

Karoliina Sallinen

Se on tässä - kuten monissa muissakin asioissa - että kaukaa näkee varmasti paremmin. 

Ihanaa syksyä ja hyviä tyylioloja!!

Frozen
2/8 | 

Tampereella kaupunkikulttuuri pukeutumisen suhteen ei vain ole ehkä niin vahva. Vaikka kyllähän siis kaupunki kätkee sisäänsä penkkareita ja hippejä edelleen, sinne Pyynikin suunnille. Itse Tampereella pitkään asuneena on tullut koettua, että tietyissä määrin pukeutuminen on konservatiivisempaa ja varsinkin naisilla se sallivuus ei ole samanlaista. Tämä on oma henk koht näkemys. Aina pk seudulle palatessani huokaisen hieman helpotuksesta kun näen kolmekymppiset pukeutumassa huomattavasti rennommin ja street tyylisesti kuin Tampereella.

Karoliina Sallinen

Olen sun kanssa aika samoilla linjoilla. En haluaisi nostaa tähän taas feminismikorttia (vaikka oikeasti haluan), mutta musta tämä kertoo myös osin siitä, millainen nainen saa olla misääkin päin Suomea, 

La La Lilja
3/8 | 

Itsekin tamperelaisena olen tehnyt vähän samanlaisia havaintoja Tampereen katukuvasta. Hämeenkadulla näkyy aika perinteistä & klassista pukeutujaa, ja vähän persoonallisemmat asut saavat varmasti enemmän huomiota kuin Helsingissä. Toki eri alakulttuurien edustajien tyylistä löytyy enemmän kirjavuutta, mutta manserokkareita ym. ei niin helposti keskustasta bongaa. Ehkä Pispalasta, kirpputoreilta ym. heitä voisi löytää.

Frozen
4/8 | 

Feminismi kortti voi olla ihan oikeutettukin. Toisaalta myös se fakta, että Tampere on sisämaakaupunki eikä ehkä ihan yhtä kansainvälinen kuin Helsinki tai Turku.

Katja_optimismia
5/8 | 

Vitsi, tämä kuvauspaikka pitäisikin hyödyntää, ihana tausta! Voi kun ehtisi Nooran kanssa kuvaustreffailla! :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Karoliina Sallinen
Karoliina Sallinen

Mä istuin viime viikolla sporassa ja näin tytön, jonka tyyli oli TÄYDELLINEN. Tytöllä oli pitkät kynnet nudella lakalla, musta spagettiolkaiminen toppi, ruskea mokkahame, tennarit ja valkoinen jakku (Jos tunnistat itsesi, anteeksi, että kyyläsin). Asukokonaisuus, jota en olisi koskaan itse kaupasta ostanut tai osannut laittaa päälle, mutta jonka nähdessäni mulle tuli tunne, että juuri tuollaiset vaatteet, viimeistä piirtoa myöten, haluaisin.

Mä en ole todellakaan mikään trendien keksijä. Olen aivan rehellisesti copycat, joka tajuaa ihanimmat tyylit vasta sitten, kun on ne jossain muualla nähnyt.

Mun mielestä tyylien kopioinnissa ei itse asiassa ole  mitään pahaa, jos imitoinnissa pitää aina mielessä oman persoonan, vartalon ja oman ydintyylin. En siis lähde koskaan sokeasti kopioimaan jotain sellaista, jossa en tuntisi oloani minuksi. Itse asiassa : Kopioinnin avulla olen jopa terävöittänyt omaa tyyliäni, koska asuja on voinut ikään kuin "testata" muiden päällä ilman, että on tarvinnut itse vielä laittaa niihin euroakaan rahaa.

Nyt pyytäisinkin, että linkkaatte mulle lempparityyligurujenne Instagram-sivuja. Olen ehkä liian laiska lukemaan blogeja, mutta kauniita kuvia ja asukokonaisuusinspiraatioita halajan nyt jostain syystä todella paljon. Tämä leggarit-iso t-paita-tennarit -tyyli on tietysti aina osa mua, mutta se on  jo ilman apujakin ihan hallussa. Nyt olisi ihana löytää tulevaa syksyä varten hieman asiallisempia tyylejä. Tämän hetken lempparityylejäni edustavat ainakin Linda Juhola ja Kristjaana Mere. Haluaisin, että syksyvaatekaapissani olisi himppusen verran enemmän naisellisuutta ja asiallisuutta, vaikkei tiettyä rentoa rokkifiilistä voikaan koskaan unohtaa. Musta kun tuskin koskaan tulee sitä helmikorvakoruissa ja arkipäivinäkin koroissa kopsuttelevaa superlady.

-Karoliina-

Kuva:  Joonas Vuorinen / A-lehdet
Asu: Takki, Carlings (saatu) // farkkuhaalarit, Crocker // tennarit, Vans 

Kommentit (5)

Miljaa
1/5 | 

Mun mielestä sulla on aina just semmoset vaatteet jotka voisin laittaa päälleni heti! Eli mä ihailen ainakin sun tyyliä! ?

Anneli
3/5 | 

Itse aloin myös kaipaamaan muutama vuosi sitten vähän tyylikkäämpää otetta muuttumatta siltikään espoolaiseksi helmikoruleidiksi. Itse olen jaotellut omat pukeutumiselementtini päässäni juurikin "rentoihin rokkijuttuihin" ja "aikuisvaatteisiin". Yleensä puen sitten näistä yhdistellen asuja joissa on mukana vähän kumpaakin. Omaan makuuni esimerkiksi hame, kauluspaita ja korkokengät on jo liian laitettu asu, mutta samat kauluspaita ja korkokengät pillifarkuilla on juurikin hyvä reilun kolmekymppisen asu. Samoin en juurikaan enää vedä prätkärotsissa, pilleissä ja converseissa, mutta vaihtamalla rotsin mustaan tätijakkuun tai pillit ja conssit shortseihin ja nätteihin kenkiin asu on heti salonkikelpoisempi. Usein yhdistän vielä asuuni yhden (mutta vain yhden) "naisellisen" elementin, joko tukka auki kiharoilla, huulipunaa tai korkokengät mutta en juurikaan enempää ettei mene olo liian laitetuksi.

Eihän tämä siis mikään uniikki pukeutumistyyli ole, päin vastoin, ja osa varmaan pitää kyllä minun tyyliänä peritylsänä, se heille tietty suotakoon. Mutta siis tämän monologin tarkoituksena oli vinkata että sinun vaatekaappisi näyttää sisältävän tosi paljon samanlaisia vaatteita kuin itselläni, ja niistä yhdistelemällä pääset helposti ihan oman elämäsi tyyliguruksi :D Näin ei tule myöskään sellaista oloa että on käyty äidin vaatekaapilla, kun saa turvallisesti laahustaa vanhoissa tennareissansa jos siltä tuntuu, näyttämättä kuitenkaan enää 15-kesäiseltä.

Nippe
4/5 | 

Polkadots-blogissa on tyylitaju kohdillaan, vaikken ihan kaikkea niistä releistä itse pukisikaan. Se yhdistelmien taituruus on se ydinjuttu?

Sanotaanko, että tyylitaiturien äiti ja paras klassinen look= Jackie Kennedy!

tiina
5/5 | 

mulla ikää jo 34v, jotenkin tuntuu, että pitäisi tyylillisesti aikuistua, mutten vaan keksi miten se tehdään?!! nuorekkaana haluaisin pysyä, mutta jotenkin tyylikkäällä tavalla. Että kiinnostaisi itseänikin saada vinkkejä...

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Uusi elämäntilanne on saanut pohtimaan pitkästä aikaa taas sitä, mitä ulkonäköni ja pukeutumiseni kertovatkaan minusta. Ovatko ulkoinen ja sisäinen minäni ristiriidassa vai sopusoinnusta?

Kun on ollut jo pitkään työelämässä ja parisuhteessa, on se ollut monella tavalla aika vapauttavaa. Silloin, vaikka päällä olisi jätesäkki tai toisaalta kireät teinifarkut, kaikki oleelliset ihmiset tietävät, millainen olen, mitä ajattelen ja kuinka asiani hoidan.

Tiedän, että moni eronnut alkaa panostaa sinkkuelämänsä kynnyksellä ulkonäköönsä. Treenataan lihaksi, laihdutetaan, vaihdetaan hiusväriä, ostetaan uusia vaatteita ja muutenkin päivitetään itsestään se parempi versio. Minusta taas tuntuu, että olen tehnyt päinvastoin!

Vaikka ihan oikeasti rakastan kauniita vaatteita ja toki haluan meikata silmäpussini aamulla piiloon, olen ennemminkin vältellyt laittautumista enemmän kuin aikaisemmassa elämässäni. Olen alkanut miettiä, että jos en halua pinnallisia ihmisiä elämääni, en voi myöskään itse viestiä olevani sellainen. Tokihan meikeistä ja vaatteista tykkääminen ei ole suora yhteys pinnallisuuteen, mutta kun uusissa tuttavuuksissa juuri se ensivaikutelma on niin tärkeä.

Nyt etsitään sitten tasapainoa urbaanin vaatteista tykkääjän ja sisäisen mehtäläiseni välillä.

-Karoliina-

Villatakki, Ivana Helsinki* // kauluspaita, Bruuns Bazaar // farkut, Nudie // kengät, Dr.Martens/ Maskin kenkä

*saatu

Kommentit (23)

Iitu
1/23 | 

Hello! Millonkas se mainio-arvonta suoritetaan ja tuleeko siitä info tänne blogiin sitten kun se on tehty? :)

3/23 | 

Hyvää pohdintaa ja oivalluksia. Päiväkohtaisen fiiliksen mukaan mennään täälläkin, välillä pieruverkkareissa ja välillä aikaavieneen vaatepohdinnan tuloksissa :) Just hyvä niin!
Hyvää kevättä Karo!

Heidi
4/23 | 

Itse olen huomannut seuraavanlaisen ilmiön kaveripiirissäni: kun ollaan parisuhteessa, niin voidaan kulkea ties minkälaiset rytkyt päällä, koska rinnalla on kuitenkin se joku joka rakastaa sinua. Jos sitten tulee ero, niin aletaan panostaa ulkonäköön ihan tosissaan, että joku huomaisi. Tämä on itsestäni jollain tavalla väärin/hassua. Olen ollut nyt reilu vuoden sinkkuna, mutta silloin kun olin suhteessa, niin kyllä mä pidin huolta ulkonäöstäni. Oli kiva pukeutua miestä ja itseä varten eikä kulkea koko ajan kollareissa. Parisuhde kuitenkin luo sellaisen turvan, että uskaltaa olla myös meikittä ja rytkyissä, koska uskaltaa paljastaa itsensä toiselle. Olen myös sitä mieltä, että sinkkuna ulkonäön lisäksi tärkeää on oma mielentila: haluanko olla yksin vai haluanko uuteen suhteeseen. Olen pitänyt huolta ulkonäöstäni, pukeutunut kivoihin vaatteisiin ja tutustunut uusiin ihmisiin. Olen itse kuitenkin valinnut, että haluan olla nyt hetken yksin. Ennätin olla edellisen ja sitä edellisen suhteen välissä puolisen vuotta sinkkuna ja näin jälkikäteen ajateltuna en varmaan ollut vielä täysin toipunut aiemmasta suhteesta, koska uuden suhteen alussa yritin edelleen käsitellä edellisen suhteen eroa ja sen syitä. Päätin siis tällä kertaa, että haluan olla hetken yksin. Haluan miettiä sitä, millaiseksi olen ihmisenä kasvanut ja mitä haluan elämältäni ja parisuhteelta. Uskon, että tämä vaikuttaa omaan olemukseeni miehien seurassa. Vaikka olisinkin laittautunut, niin en hymyile heille samalla tavalla tai flirttaile. Vaikka olisin ehostautunut kuinka kauniiksi tahansa, niin uskon että haluttomuuteni seurustella juuri nyt näkyy myös ulospäin mulle. Ymmärrätkö mitä haen takaa? Sitten jossain vaiheessa kun tunnen, että olen valmis suhteeseen niin uskon oman haluni olla suhteessa olevan vaikuttava tekijä ulkonäön sijasta.

Nippe
5/23 | 

Minusta on kiva meikata ja pukeutua kivasti itseä varten etupäässä. Vaikuttaa itsetuntoon.

Lintu
7/23 | 

Ymmärrän, mitä ajat takaa. Olen itse esteetikko ja nautin kauneidesta ympärilläni. En kuitenkaan halua ympäröidä itseäni ihmisillä, joilla on pinnalliset arvot. Se aiheuttaa itselleni turhia ulkoisia paineita. Elämä on mukavampaa, kun ei tarvitse suorittaa.

8/23 | 

Tässä on kaksi tosi kiinnostavaa asiaa: se miten parisuhteessa oleminen vaikuttaa tai ei vaikuta ulkonäköön ja se että mitä ulkonäkö viestittää muille.

Mietin, että kuulunko itse niihin rupsahtaneisiin parisuhteellisiin, koska en todellakaan joka päivä laittaudu enkä vain itseäni tai miestäni varten. Laittaudun jos lähden jonnekin lähikauppaa kauemmaksi. Mä olen niin mukavuudenhaluinen, että kyllä vapaa-ajalla hengailen suurimmaksi osaksi kollareissa tai vastaavissa. Eikä se kyllä liity siihen olenko parisuhteessa vai en. Ja eihän mun mieskään istu kotona kauluspaita päällä ja vahat hiuksissa, mun mielestä on ihan normaalia että kotona ei tarvitse laittautua.

Mäkin aina välillä jotenkin hirveästi pohdin sitä että kuinka paljon haluan meikata :D Se menee kausittain, nuorena meikkasin aika paljon, sitten oli sellainen vaihe etten ollenkaan, sitten aika vähän ja nyt taas vähän enemmän. Nyt musta tuntuu siltä, että haluan olla huolitellun näköinen kun lähden jonnekin. Aiemmin tykkäsin vähän huolettomammasta lookista.

Anku
9/23 | 

No niin!! Juuri saman tyyppisiä asioita olen miettinyt. Itse olen naimisissa ja yhteiseloa on takana 10 vuotta. Tuolloin kaksikymppisenä, kun aloin seurustella mieheni kanssa, olin täysin erilainen ja näköinen kuin nyt. Olen viimeaikoina miettinyt paljon juurikin tuota rytkyissä kulkemista ja sitä etten meikkaa juurikaan. Tukkakin on melkein aina sukaistu vaan pois tieltä.
Karoliina kirjoitti pinnallisuudesta ympärillä. Tuolloin kaksikymppisenä kyllä pukeuduin enemmän ja paremmin kuin nyt, nykyisin käytän meikkiä enemmän kuin silloin. Silti mieheni kehuu tuon tuosta ulkonäköäni, silittää ja sipaisee ohi mennessään jne. Eli ehkä juuri niin, että on hyvä pukeutua ja meikata niin, mikä on itselle ominaista ja miten itse viihtyy. Sitä kautta saa olla ulkoisesti juuri se mikä on ja sen kumppanin löydyttyä se tyyli pysyy.
Ja edelleen Karoliina sinulle tsemppiä ihan kaikkeen! Hieman tuntuu, että sinuun ja blogiisi kohdistetaan nyt jotakin turhautumista.. Ihanaa kevättä sinulle!

Malla
10/23 | 

Pohdit niin mielenkiintoisista kulmista näitä juttuja! Se on yksi syy miksi olen koukuttunut blogiisi ja tämä onkin ainoa, jota säännöllisesti seuraan. Itse olen ollut yhdessä mieheni kanssa lukioajoista asti, 15 vuotta ja rapiat päälle. Ja on kyllä todellakin ihan sama, mitä on päällä, niin toinen tuntee sinut läpikotaisin. Ja sama juttuhan se on läheisen ystävän tai sisarusten kesken, kyllä ne tietää kuka juuri SINÄ olet, vaikka vaihtaisit tyyliä harva se päivä.
Ymmärrän siis pohdintasi täysin siitä, ettei kannata antaa väärää ensivaikutelmaa. Vetää puoleensa ihmisiä, joiden kanssa ei sitten kuitenkaan kolahda, kun pidemmälle tutustutaan. Luulen, että monen kannattaisi pohtia tätä enemmänkin..minkä kuvan todella haluaa itsestään välittää muille. Loppujen lopuksi siinä voittaisi varmaan itse eniten. Eikä vain kumppania etsiessä vaan ylipäätään ihmissuhteissa.. Jään pohtimaan lisää! Ja ihan huippua kun pohdiskelet monia asioita, joita olen itse pyöritellyt päässäni ja miettinyt, että miettiiköhän kukaan samoja juttuja..
Aurinkoisia kevätpäiviä sinulle ja neiti F:lle! ☀️

Jenni
11/23 | 

Kommentoin ensimmäistä kertaa ja halusin vain sanoa, että kirjoituksesi ovat todella hyviä ja kivaa luettavaa.
Ottaisin sinut ystäväkseni koska vain! Hauskaa keväänjatkoa, elät kivoja aikoja elämässäsi! :)

E
12/23 | 

Näin mäkin tätä asiaa pohdin jutun luettuani, että kyse ei niinkään ole siitä viettää aikaa kollarit jalassa ilman meikkiä, vaan siitä minkä vaikutelman pukeutumistyyli ylipäätään antaa ihmisille sinusta. Jotkut vaatteet voivat viestittää ihmisen olevan pinnallinen muodista kiinnostunut, jotkut toiset jotain muuta. Itsekin jossain määrin olen miettinyt sitä, että kun nykyisellään koen olevani ekologinen ja hyvin ympäristötietoinen kuluttaja, niin pitäisikö sen näkyä ulospäin jonkinlaisena hippityylinä. Nyt kotiäitinä voi sitten taas toisaalta käyttää pääasiassa mukavilta tuntuvia vaatteita, mutta työelämässä asiakkaille haluaa viestiä vähän erilaisia asioita.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat