Kirjoitukset avainsanalla työ

Pidetäänpä vielä yksi puheenvuoro rahan ja työn liitosta. Ja kiitos jo tähän mennessä saamistani inboxi-kommenteista liittyen aiheeseen. (Jännä muuten nähdä tämä uusi blogimaailman suunta, jossa keskustelua ei enää – ainakaan mun blogissa – käydä juuri näiden postausten alla, vaan postausten aiheet tuodaan keskusteluun instagramin puolelle.)

Kirjoitin eilen mun kahdesta palkkaan liittyvästä oivalluksesta, mutta suurin ahaa-elämys mulle on ollut se, ettei mun tarvitse olla palkka-asioissa liian kiltti. Ja kun olen katsellut ihmisiä – erityisiä naisia – ympärilläni, moni haluaa niin kovasti ylläpitää työpaikan hyvää ilmapiiriä, ettei tästä syystä uskalla nostaa palkka-asiaa pöydälle. Ja eihän hyvän ilmapiirin luomisessa ole mitään pahaa. Päinvastoin! Mutta siinä on ongelma, jos asioista ei uskalleta puhua niiden oikeilla nimillä vain siitä syystä, että pelätään ilmapiirin kärsivän. Jokaisessa työpaikassa pitäisi olla mahdollisuus jutella näinkin perustavanlaatuisista asioista ilman, että se vaikuttaisi ilmapiiriin. Siitäkin huolimatta, ettei asiasta oltaisi aina samaa mieltä.

Mun este puhua ja kirjoittaa palkasta on joskus myös ollut oman pään sisällä. Olen ajatellut, että jos näitä asioita nostaa esille, on jotenkin todella kylmä, rahanahne paska. Olen kuitenkin tajunnut, ettei rahasta neuvottelu ja puhuminen sulje pois sitä, ettei säilyttäisi omia arvojaan. Voi hyvin olla myymättä sielua töilleen, vaikka olisikin tietoinen oman työnsä arvosta ja haluaisi neuvotella sopimukset taloudellisenkin puolen kannalta hyviksi.

Itse asiassa raha-asioiden tiedostaminen on tuonut ainakin minulle enneminkin vapauden kuin paineen. Saan julmetut kiksit esimerkiksi siitä, että rahasta huolimatta olen oppinut kieltäytymään töistä, joita en halua tehdä. Tai sellaisista töistä, joiden palkkauksen koen työn arvon alentamiseksi. Se on lisännyt itsekunnioitustani. 

Vastapainoksi on sanottava myös se, että erään kerran myös itse alentanut oman tuntipalkkani. Silloin mun moraali ei antanut periksi ottaa sellaista liksaa vastaan, jota mulle oltiin maksamassa. Silloin soitin asiakkaalle ja sanoin, että jos sopii, isketään mun tuntipalkkaa alaspäin. Asiakas oli ehkä ihmeissään, mutta mulle tuli tunne, että tein oikein.

Ainiin. Lupasin jakaa viisauden, joka ei ole minun keksimäni, mutta joka on yksinkertaisuudessaan aika hyvä: Palkka pitää olla sellainen, ettei vituta mennä töihin. Se, miten tuota lausetta tulkitaan ja mitä kaikkea lukee palkaksi, riippuu tietysti tilanteesta ja ihmisistä. 

-Karoliina-

Kuva: Noora Näppilä 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mä pääsin vuonna 2004 Jyväskylän yliopistoon lukemaan kirjallisuutta ensiyrittämällä. Olin paikasta äärettömän ylpeä. Ehkä ylpeämpi, kuin mistään muusta uraani liittyvästä asiasta koskaan ennen tai jälkeen. Vielä mahtavammaksi saavutukseni teki mielestäni se, että kyseinen paikka rankattiin koko Suomesta 8.vaikeimmaksi paikaksi päästä opiskelemaan sinä vuonna (kun laskettiin sisään päässeiden määrän suhde hakijoiden määrään). Ohi kiilasivat vain tyyliin teatterikorkeakoulu ja muutama muu vakiosti hittipaikka.

Pian kuitenkin huomasin, ettei opiskelupaikkani varsinaisesti tehnytkään vaikutusta muihin sillä intensiteetillä, kuin olin odottanut. Olin kasvanut humanistikuplassa, jossa ihmisten saavutuksia arvotettiin sen mukaan, millaisen humanistisen tai yhteiskunnallisen vaikutuksen joku työ tai opiskeluala tekivätkään.

Kun sitten sujahdin todelliseen maailmaan, ymmärsin todella pian, että humanistinen pääoma ei ollut ison joukon mielestä yhtään mitään. Ja kun vielä erään hanttihommatyöpaikkani pomo isoon ääneen ylisti erästä kaupalliselle alalle päässyttä kollegani tämän opiskelupaikasta, vasta ymmärsin, että raha olisi tässä maailmassa se, joka monien silmissä olisi ainoa asia, joka merkkasi. Minusta se oli hämmentävää. Koulu, jonne pääsi tuhansia opiskelijoita, yli 30% hakijoista, oli pomoni – ja monen muun – mielestä siksi parempi paikka opiskella, koska sieltä valmistuneet tulisivat tekemään rahaa. Toisin kuin oletettavasti meikäläinen. Huuhaahumanisti.

Nyt kun mietin tuota yliopistoaikani alkua ja ylipäätään uravalintaani, en kertaakaan pohtinut, mitä saisin palkaksi tulevaisuudessa. Itse asiassa minusta tuntuu, että kukaan ei omassa perhe- ja lähipiirikuplassani myöskään ottanut rahaa puheeksi, vaan aloille hakeuduttiin vain ja ainoastaan sen perusteella, mikä miellytti. Toisaalta tällainen pehmeä tapa suhtautua työelämään ja elämän intohimoihin on todella kunnioitettavaa, jopa lutusta. Toisaalta katselen nyt tuota hetkeä ja mietin: WTF! Eihän kiinnostukseni kirjoittamiseen ja kieleen olisi poissulkenut sitä, jos olisin jo tuossa vaiheessa miettinyt vähän myös sitä, voisiko noista aineksista koota myös uraa. Sellaista, jossa olisi palkkakehitys ja ylipäätään kyky vaikuttaa omalla tekemisellään omaan palkkaansa. En itse asiassa edes koskaan ajatellut, että sellaiseen voisi itse juuri vaikuttaa. Ympärillä kun oli vain valtion taulukkopalkkaisia tai sitten todellisia nälkätaiteilijoita.

Tässä siis pieni pohjustuspostaus siihen, millainen suhde mulla oli työn ja rahan komboon, kun aloittelin aikuiselämääni. Kirjoitan lisää rahasta ja työstä blogiin tällä viikolla, mutta sitä ennen kannattaa käydä ostamassa (tai lukemassa kirjastossa) viimeisin MeNaiset, jonka kannessa on aivan ihana Manuela Bosco (myynissä keskiviikkon 12.6.2019 asti). Siellä sisäsivuilla, tarkemmin sivulla 18, minä kolumnoin otsikolla Kiitoksella ei makseta laskuja. Kuten otsikko kertoo, liittyy aiheeseen vahvasti.

Kivaa uutta viikkoa!

-Karoliina-

kuvat: Noora Näppilä // lokaatio: Ivana Helsinki // mekko: Ivana Helsinki (AW 2019 mallistoa, kuvauslaina) 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Torstai on vasta illassa, mutta tuntuu sille, kuin olisi vähän pidempikin viikko takana. Eikä mitenkään tuskaisella tavalla pitkä viikko. Vaan niin, että viikko on ollut sen verran vaihteleva, että monenlaista on jo ehtinyt.

Me matkustettiin F:n kanssa lauantaina Hankasalmelle, joten maanantaikin alkoi Hanksulla. Oli ihana nukkua pitkään, koska en ole pitkään aikaan osannut nukkua seiskaa pidempään, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus. Raskaus on heikentänyt unenlaatua, vaikka tavallaan olenkin väsyneempi kuin ennen.

Maanantai meni Hanksulla töitä tehden, kirppiksellä haahuillessa, mummolla vieraillessa ja illan kruunasi mökkisauna. Järveen meistä ei tosin kukaan – edes F – tällä kertaa päässyt. F oli kyllä menossa jo uimaan, mutta mun serkun lapinporokoira esti aikeet. Reppana koira kun luuli, että F oli hädässä ja poistumassa turvalliselta reviiriltä, eikä antanut tytön joutua surman suuhun. Liikuttavaa suojelua!

Tiistaina mä matkasin Jyväskylään. F jäi mummolaan loppuviikoksi. Heillä oli nimittäin luvassa perinteinen isovanhempien ja F:n yhteinen kesälomareissu. Useana vuonna isovanhemmat ja F ovat olleet ulkomailla, mutta nyt reissu suuntautui kotoisaan Kuopioon.

Jyväskylässä minä tapasin ensin kahta mun ystävää. Syötiin Miriamsissa – kuten aina Jykylä-reissuillani – ja vaihdettiin kuulumisia useamman tunnin ajan. On ihan ihanaa, että elämässä on naisia, joihin on tutustunut ekana yliopistovuonna 2004 ja edelleen jutut kohtaa välimatkasta ja vuosista huolimatta. Kahvilatreffien jälkeen mä kävin Sidoste-töiden puitteissa palaverissa Jyväskylässä. Oli tosi antoisa palaveri, mutta olin kyllä loppuillan –sitten kun olin junalta päässyt kotiin – ihan poikki. Mun jalkoja alkaa särkeä nykyisin tosi nopsaan.

Ilta vietettiin A:n kanssa kaksin kotona. Tehtiin ruokaa ja vaan nautittiin toistemme seurasta. Ehti tulla jo kova ikävä niin pienessä ajassa.

Keskiviikkona mun aamu alkoi palaverilla 8.15. Sitä ennen olin päästänyt siivoojan meille sisään ja kun saavuin kotiin 12 maissa, kiilteli koti puhtauttaan. Kuten instagramissa ylistin, mä rakastan meidän siivoajaa yli kaiken! Se tekee älytöntä jälkeä kolmessa tunnissa.

Torstai meni muutenkin duunihommissa neljään asti. Piti hoitaa yritysasioita (yök) ja tehdä rästihommia. Illalla A ja mun siskon mies meni samaan saunailtaan, joten me vietettiin mun siskon virallista synttäripäivää kaksin Periscopen terassilla. Oli hassua, miten nopeasti helle taas tulikaan kaupunkiin.

Tänäaamuna kello soi viideltä (!!), koska kyyti lähti kuudelta. Me oltiin meidän Sidoste-tiimin kanssa Suomen tekstiili ja muoti ry:n luennolla Helsingissä, ja aikainen aamuherääminen oli kaiken sen arvoista. Nuo luennot ovat antaneet tosi paljon intoa ja ideoita omaan tekemiseen.

Hesa-reissun jälkeen matkattiin takaisin Tampereelle ja ilta on mennyt nyt rauhassa kotona. A on vielä työreissullaan, F soitti äsken videopuhelun ja koti on hiljainen. Huomenna olisi taas ultra äitipolilla ja yhdet kuvaukset. Lauantaina juhlitaan siskon ja tämän miehen synttäreitä ja samojen kemujen kylkiäisenä saadaan ystävä Helsingistä meille yökylään. Sunnuntaina F tuleekin jo kotiin ja sinnekin iltaan on luvassa vielä yhdet kemut. Miten ihana kesäinen ja toimelias viikko takana ja edessä.

-Karoliina-

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 | 

Suosittelen jalkasäryn (eli turvotuksen) ehkäisyyn kompressiosäärystimiä! Eivät ole mikään asua kaunistava ilmestys mutta itse käytän aina esim. lennoilla sekä päivinä, jolloin pitää olla koko päivä jalkojen päällä. Mikä taivaallinen tunne kun ottaa illalla säärystimet pois ja huuhtelee jalat kylmällä vedellä:) erittäin vahva suositus! Nimenomaan säärystimet ovat kivemmat kuin sukat, koska niitä ei tarvitse pestä joka käytön jälkeen. Itse käytän zero pointin säärystimiä, kotimainen merkki.

ida ihana
2/3 | 

Kotimaan matkailu on kyllä niin parasta kesällä!:) Me käytiin Mäntän Serlachius-museoissa ja Tampereella, ja ainakin tälle kesälle on vielä suunnitteilla Aulangon-retki ja reissu Heinolan kesäteatteriin. Suomessa on niin paljon ihania paikkoja kesällä, Porvookin on ihana!

Meidän reissusta voit lukea lisää blogistani

http://www.lily.fi/blogit/kotona-kaupungissa

Mukavaa sunnuntaita ja aurinkoa!:)

Ida

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Te toivotte joka kerta, kun kysyn postaustoiveita, juttuja meidän tavallisesta arjesta. Välillä sellaisten asioiden kirjoittaminen tuntuu hassulle, kun en itse näe niissä pääosin mitään kertomisen arvoista. Sitten aina muista sen, että jokaisen perheen arki on ihan erilainen kuin se oma arki. Ja jos totta puhutaan, juuri arkijutut kiinnostavat minua itseänikin lukiessa eniten. Tässä siis meidän päivä.

Kello soi 5.55. Lapsella oli tänään luokkaretki ja minä olin luvannut olla aamutoimien vahtija ja aamupalan tekijä. Yleensä mies hoitaa tämän pestin. Tein tyttärelle pari karjalanpiirakkaa, herättelin täydessä unessa olleen koululaisen ja pakattiin vielä reissukassiin viimeiset tavarat. Tukka ponnarille, lenkkarit jalkaan ja lapsonen ulos ovesta klo 6.45.

Minä kömmin takaisin sänkyyn. Omasta mielestäni vain ihan hetkeksi miehen kainaloon, mutta heräsin todellisuudessa 7.45 siihen, kun mies tuli antamaan lähtösuukkoja. Päätäni särki ja päätin vielä nukkua. Heräsin ysiltä.

Hipsuttelin sohvalle. Maanantaisin hoidan yleensä sähköpostirumbaa erityisen tarkasti ja muutenkin yritän saada juoksevia asioita pois alta. Täytän kalenteria, teen puheluita ja kaikkea sellaista sälää, jotka yhteen laitettuna vievät paljon aikaa. Samalla lähetin kuun alussa lähettämäni laskut uudelleen. Jostain syystä laskutuspalvelu ei ollutkaan toiminut, ja laskuista oli mennyt perille vain 1/7. Kiva! Näitä hommia tein yöpuvussa putkeen 9-12. Välillä söin aamupalaa, otin kauppakassitilauksen ja postipaketin vastaan, mutta muuten vaan röhnäsin sohvalla läppärin ja koneen kanssa. Yöpuvussa tietenkin.

Puolen päivän aikaan kävin suihkussa ja puin ihmismäiset vaatteet. Söin lounasta, eli kotipäivieni lempparia – paistettua kananmunaa ja leipää – sekä raivasin kodin ihmismäiseen kuntoon. Aloitin ekat kappaleet tästä postauksesta.

Yhden aikaan meille tuli maalari ensikäynnille. Me maalautetaan VIHDOIN pari seinää, joten keskusteltiin niistä. Enää pitäisi valita ne ihan tarkat sävyt.

Maalarin jälkeen, kolmeen asti suunnittelin ja esivalmistelin tämän viikon postauksia. Paistoin jauhelihan iltaruokatortilloja varten.

Kolmelta työkaverini Pinja tuli meille. Suunniteltiin tulevan perjantain Sidosteen kevätkuvauksia, sekä iskettiin kasaan tämän iltapäivän kampanjakuvaukset. Kuvauksissa kuvattiin yhdet todella makeat yhteistyösukat, ja kuvaukset pidettiin meillä vielä samana iltapäivänä. Piti siis lavastaa A:n ja mun makuuhuone kuvauskuntoon. (Kannattaa tsekata Sidosteen somea loppuviikosta!)

A tuli 16 aikaan kotiin vaihtamaan treenikamppeet. Hän nappasi koululle juuri luokkikselta tulleet tytöt mukaansa ja kuskasi nämä treeneihin. Mies itse meni myös treenaamaan.

Noora ja kaksi mallia soittivat summeria 17 haminoissa, ja sitten aloitettiin tehokas kuvassessio. Tarkoituksena oli saada 9 hyvää kuvaa someen. Ja ne myös saatiin! Kuvausten jälkeen höpistiin Pinja-työkaverin kanssa vielä tovi ja sitten perhe saapuikin kotiin ennen puolta seiskaa.

Lapsi oli aivan poikki pitkän päivän jälkeen. Hänelle pikasuihkut, tortillaa naamaan ja aamukassin pakkaaminen. Huomennakin olisi erikoinen päivä, kun F:n tanssikoulu esiintyisi koululla ja lapsi olisi mukana pitämässä pienemmille oppilaille akrobatia-work shoppia.

Minä kaivoin koneen esille kasin maissa, mies luki iltasadut F:lle sillä välin. Mä näpytin sillä aikaa tämän jutun loppuun ja sen jälkeen istahdin miehen viereen sohvalle, jossa ollaan vieläkin. Kohta iltapalaa ja jotain telkkahömppää.

Sellainen maanantai! Mites teillä?

-Karoliina-

Kommentit (5)

Vierailija
2/5 | 

Sattumalta luin juttusi. Elämäsi tuntuu aivan erilaiselta / oudolta ihmisen silmin, joka herää viideltä ja roudaaa lapsensa päiväkotiin seitsemäksi, että ehtii töihin. Ei ole kauppakassipalvelua, vaan ihan itte sinne kauppaan menen, kera lapsen. Saat vetää ristin seinään, että sulla on tommonen osallistuva mies. En pysty ostamaan maalaripalvelua, vaikka se järkevää olisi. Täytyy vaan itse yrittää sutia maalia seinään. Kaukana olet "normaalista" työläisen arjesta.

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

On ihan totta, että yrittäjyydessä on omia hyviä puoliaan (ja huonoja), mutta yksi hyvä tällä alalla on se, ettei tarvitse kovin usein aamulla ryntäillä minnekään. 5.30 heräämiset, lapsen roudaaminen bussilla päiväkotiin ja kaikki tuo tuttua myös meidän elämästä ennen elämänmuutoksia..
Kivaa kevättä :)

Opiskelijaelämää
3/5 | 

Kuulostaa aika joutuisalta tuo sinun arkesi! Meillä näin ylppäreiden alla tilanne on täysin kaoottinen. Arki menee omalta osalta suunnilleen näin: herätys 5.45, keittelen kahvit ja teen smoothien mukaan, hoidan koiran ja kissat ja töihin lähtö 6.30, töitä 7-15 puutarhaosastolla kaupassa. Kotiin saavutaan 15.40 ja siitä alkaakin työleiri: nurmikon leikkuuta, kukkien istutusta ja autokatoksen rakentamista iltakasiin asti. Sitten ruoanlaittoa ja ruokailun jälkeen suihku, episodi luciferia ja tutimaan. Nyt tosin saikulla onkin vähän erilaista, heräsin kympiltä ja söin pienen aamupalan lääkkeiden kera, nyt takaisin nukkumaan. Herään uudestaan iltapäivällä, juon ja plärään kirjaa tunnin, sitten takaisin nukkumaan. Illalla pieni iltapala lääkkeiden kera ja suihkun kautta takaisin vällyjen alle.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat