Kirjoitukset avainsanalla stadium

potkulauta1.jpg
potkulauta1.jpg
potkulauta2.jpg
potkulauta2.jpg

Kun kirjoitin kantokiertueen aikaan kantorepusta, moni oli sitä mieltä, että isona tyttönä Neiti-F:n tulisi kävellä kaikki matkansa. Noh. Kerroin jo silloin, että vaikka meillä on pitkiä matkoja varten auto, liikumme pääasiassa kaupunkimatkamme julkisilla. Ja silloinhan kävelykilometreja tulee helposti kymmeniä päivässä: Ensin bussilla jonnekin kivaan leikkipuistoon, ja sieltä kahviloiden, kauppojen ja uusien leikkipuistojen kautta taas uusiin kohteisiin. Jos F:n pitäisi kävellä ne kaikki, voisin sanoa, että koko tapamme viettää kauniita päiviä muuttuisi.

Koska rattaiden käyttö ei enää F:n pituuden (ja luonteen) huomioiden enää onnistu, olen pohtinut, miten ensi kesän pitkät kävelypäivät hoidettaisiin. Ja vastaus on tullut vastaani ihan vain katukuvaa katsellessa. Olen pistänyt merkille, että todella monella kaupunkitenavalla on nykyisin käytössään potkulauta.

Joskus ajattelin, että potkulaudat ovat vain leikkikaluja, mutta nyt olen huomannut, että nehän voisivat (ehkä) toimia myös ihan oikeana liikkumisen helpottajana. Niillä kun pieni pääsee vaivattomasti eteenpäin. Ja ne on kätevä napata kainaloon bussi- tai sporamatkan ajaksi.

Urheiluliikkeissä varmaan osataan kertoa potkulautojen teknisistä ominaisuuksista, mutta onko teillä lukijoillani käytännön vinkkejä siihen, mitä potkulaudan ostamisessa juuri 4-vuotiaalle tulisi huomioida. Kuinka vaarallista potkuttelu liikenteen seassa on? Kaksi, kolme vai neljä pyörää? Metalli vai muovirunko? Taittuva vai ei-taittuva varsi? Muoviset vai metalliset pyörät? Pelkkä kypärä vai koko suojasetti?

Olisi mahtavaa, jos voisitte jeesata :)

-Karoliina-

* vihreä Puky-potkulauta Mimiliistä // punainen MicroMax red 3 scooter -lauta XXL:stä //  Revolutuin J Scooter 120 -potkulauta Stadiumista // Smobyn Frozen-potkulauta NetAnttilasta . Kuvat lainattu jälleenmyyjien sivuilta.

Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (29)

1/29 | 

Meillä on tuo kuvan Maxi Micro-potkulauta ja sitä ennen käytössä oli pykälää pienempi Mini Micro ja ne ovat yksilapsisessa perheessä ihan täydellinen seisomalaudan korvike. Varsinkin Maxi Microssa jossa aisan saa nostettua helposti talutuskorkeudelle aikuiselle lapsen liikuttelu on helppoa jos potkupuhti loppuu kesken. Useimmiten lapsi kuitenkin potkuttelee itsenäisesti ympäri kaupunkia ja perjantaina kun toivottavasti päästään lähtemään Berliininreissulle potkulauta lähtee ehdottomasti mukaan. Aikaisemmilla Lontoon reissuilla ollaan ihailtu miten nätisti lapset siellä scooteilla kulkevat ja sieltä se idea oman laudan ostamiseen lähti.

Mintze
2/29 | 

Ehdottomasti suosittelen microscooteria! Meidän 4v tytöllä on tämä: http://www.microscooter.ch/kids/maximicro/maxi-micro-pink.html

Täällä Sveitsissä näkee oikeastaan vain noita. Kasaan ei voi taittaa meidän mallia, mutta on tosi kevyt kantaa ja saishan tuon ohjaustangon yhden napin painalluksella irti.
Ollaan oltu erittäin tyytyväisiä! Meillä käytetään vain kypärää ja mun mielestä se riittää. Ei ole kaatunut kuin kerran, ja sekin tapahtui ihan paikallaan seisten

Mintze
3/29 | 

Ja nyt vasta näin, että taitaa olla sama meillä kuin tuossa sun kollaasissa....

Sori

4/29 | 

Vastaan nyt tälleen tylsästi listaamalla :)
-runko metallia
- renkaat muovia
- taittuva malli
- 2 pyörää
- aluksi koko suojasetti ja kun taidot paranee, riittänee vaan se kypärä.
Nämä vastaukset kahden potkulautailleen lapsen äitinä :)

milla
5/29 | 

Oletteko kuulleet potkupyöristä? :) http://www.stridersuomi.com/
Meillä töissä päiväkodissa oli muutama potkupyörä ja ne oli kyllä tosi suosittuja! Helpompi varmasti pitää tasapaino, kuin laudalla. Jos kuitenkin valitsette potkulaudan, miettisin renkaita. Hyvät renkaat ei tärise niin pahasti asfaltilla, eikä tärinä satu ranteisiin jos on kunnon rengas..

Anni
6/29 | 

Moiks! Meillä on tällainen: http://www.toysrus.fi/serier/razor/kixi-mixi-potkulauta?id=630007&vid=21... Musta se on kätevä, koska sen saa muunnettua kolmipyöräisestä kaksipyöräiseksi. On kevyt ja kestävä. Taitettava malli tosin voisi olla kätevä julkisissa kulkuneuvoissa. Puky on hyvä merkki, mutta olisikohan liian raskas kantaa? Tollaista Frozenin-mallista ei kannata hommata, koska kädensijat (reunusten väliin jäävä osa) ovat niin kapeat, ettei lapsen käsi mahdu tarttumaan niistä hyvin. Meille kaupattiin viime kesänä koko suojasetti ja sen ostin, mutta pakkaukseen on jäänyt avaamatta, koska meillä potkuttelu on vielä niin rauhallista omassa pihassa, että pärjätään kypärällä.

Liisa
7/29 | 

Meillä viime kesän hitti kaupunkiliikkumisessa oli Strider-potkupyörä. Tytär oli silloin 3-vuotias ja ensi kesänä jatkamme saman pyörän kanssa liikkumista. Strider on todella ketterä lapsen käsitellä ja aikuiselle kevyt kantaa tarpeen vaatiessa. Suosittelen lämpimästi! Maahantuojalta löytyy kattavat esittelysivut netistä. Kannattaa tutustua!

Daniella
8/29 | 

Potkupyöräkin varmaan ihan näpsäkkä vaihtoehto, mutta nouseeko sillä vauhti helpommin kovemmaksi kuin laudalla? Tosin F on niin iso, että ymmärtää jo varmaan puhetta sen verran, että menee maltillisesti vehkeellä kuin vehkeellä. Ainakin kun muistuttaa joka toinen sekunti ;)

Asiasta aasiin. Oisko jotain päivityspostausta siitä Bikini-treenistä? Justiin ostin ebaysta omani ja tässä mietin, ootko huomannut jotain muutoksia? Ja kun selailin tuota opasta, niin siinähän olikin noita treenejä ihan sikana, teetkö tosiaan ne kaikki? Aerobiset ja anaerobiset. Noi before and after kuvat on kyllä huisia, ainakin jos on noudattanut prikulleen sekä harjoitus- että ruokaohjelmia.

Arja
9/29 | 

Olen katsellut lapsenlasteni kulkua näillä potkulaudoilla. Täällä maaseudun hiekkateillä eivät ole käteviä kulkupeliä tai pihoissa joissa ei ole asfalttia. Mielestäni ovat lähes vaarallisia hiekkateillä.
Nyt meillä on iso terassi jossa voi halutessaan potkulautailla. Näiden pikku koulukkaiden kiinnostus alkaa lopahtaa näihin kulkupeleihin joten ehkä se ovat sopivia pienemmille.

Karoliina
10/29 | 

Kiva kuulla, nimittäin juuri tuo MaxiMicro vaikutti minustakin näin kuvan perusteella laadukkaalle. Ihanaa reissua!

Karoliina
11/29 | 

Mahtavaa, että käyttökokemukset ovat positiivisia. Onkohan tämä MicroScooter sama kuin MaxiMicro?

Karoliina
13/29 | 

F taitaa olla niihin jo liian pitkä. Ja toisekseen, uskon, että lautaa on kätevämpi kuljettaa mukana bussissa.

Harmittaa, ettemme tosin aikanamme ostaneet potkupyörää. Se kuulemma opettaa lapselle tasapainoa niin, ettei oikeaan polkupörään tarvitse laittaa apupyöriä!

Karoliina
15/29 | 

Sanoinkun tuossa jo aikaisemmin, että luulen potkupyörän olevan liian pieni F:lle. Vai saako niitä monessa eri koossa?

Maija
16/29 | 

Pojalla on ollut jo viitisen vuotta käytössä Hoduran Big Wheel RX 205 potkulauta. Näitä täällä Saksassa todellakin näkee paljon, jopa aikuisilla. Tämä menee kasaan ja on hyvät, isot renkaat. Isot renkaat ovat turvallisemmat kuin pienet. Pienet kivet, oksat tai muut roskat jäävät pieniin renkaisiin jumiin ja muutenkin meno isommilla renkailla on tasaisempaa.

Potkupyörät ovat myös todella yleisiä täällä Saksassa. Yleisin 2-vuotiaslahja, kuulemma. Molemmat lapset kulkivat potkupyörillä ja tavalliseen pyörään siirtyminen ilman apurattaita oli helppoa ja nopeaa.

Daniella
17/29 | 

Hyvä pointti muuten. Itse en ole tainnut nähdä kuin 12" isoimmillaan.

Ja älä harmittele. Ei se välttämättä ihan niin yksioikoisesti mene, ainakaan mitä on näiden naapuruston potkuttelusta pyöräilyyn siirtymistä seurannut. Ja taas vastaavasti vaikka meillä ei ole ollut potkupyörää (vaikka minäkin halusin), niin nopeasti tuo oppi ilman apupyöriä ajamaan. Toki liikkeellelähdössä on vielä opettelemista ja joskus pysähdytään turhan rivakasti, mutta niihin tuskin potkupyörä olisi hirveästi auttanut.

Ja tä on taas näitä, ei meidänkään aikana... ;)

milla
19/29 | 

Kommentoinkin jo aiemmin potkupyörästä, mutta tuli vielä mieleen suoja-asia. Kuinka paljon ja minkälaisia suojia potkulautailuun tarvii? Tuli mieleen, että vaikeuttavatko esim. Polvisuojat potkuttelua ja hiostavatko suojat esim. Kesähelteellä : )

Tessa
20/29 | 

Hei! Meidän tytöillä on ollu micro scooterit jo monta vuotta. Täällä Lontoossa ovat jalkakäytävät niin epätasaisia ja huonossa kunnossa, että täällä on pakko olla kypärä päässä scooterilla kulkiessa. Meidän tytöt ovat kaatuneet monta kertaa jalkakäytävien kolojen ja töyssyjen takia, suoraan naamalleen. Onneksi ei ole pahempia loukkaantumisia tapahtunut. Täällä monet pikkulapset kulkee kouluunkin polkupyörällä (tietysti vanhempiensa kanssa).

Minttu
22/29 | 

Kannattaa oikeasti katsoa tuo Strider! On potkupyöristä kaikista pitkäikäisin. Niin hyvä satulan ja aisan säätö. Menee noin 1,5 - 5 vuotiaille. Niihin on myös lisävarusteena saatavana extrapitkä satula. Ja pyörä on todella kevyt, mikä on erittäin tärkeää niin pyörän hallittavuuden kuin kuljettamisenkin kannalta.
http://www.stridersuomi.com/

Wilma
23/29 | 

Potkulauta on kyllä tosi kätevä voin suositella. Itse sain potkulaudan noin 4 vuotiaana ja samalla potkulautaa tuli käytettyä n. 10-v asti. Tankoa vain säädettiin ylemmäs eikä siihen edes tarvittu työkaluja! Kypärä varmasti riittää suojaksi jos potkuttelee maltillisella vauhdilla.
Teillä on muuten kiva blogi! Mukavaa loppuviikkoa!

Wilma

S-K
24/29 | 

Me ostettiin 4vuotiaalle viime kesänä kolmipyöräinen potkulauta. Se oli aivan hanuristax koska takana olevat tuplapyörät oli potkuttelun tiellä. Kypärää on vain käytetty. Jos menee vanhempien kävelyvauhtia potkutellen, niin ei musta ole välttämätön se kypäräkään. Jalat on kuitenkin vain muutaman sentin päässä maasta... Sitten jos alkaa temppuilemaan. hyppimään tms. suojat ovat varmaan järkevät.

m
25/29 | 

Ei kannata ainakaan sellaista valita, missä on kaksipyörää takana, koska pyörät ovat tiellä.

tanja
26/29 | 

Mun mielipiteet on nämä: Metallirunko, kaksipyöräinen, taittuvuudella ei väliä, kypärä riittää.

Liputan kyllä potkupyöränkin puolesta. Meillä on potkupyöräilty koko talvi (lapissa!), kun siinä on hyvät paksut renkaat. Mutta ymmärrän kyllä, ettei se ole kaikkein paras vaihtoehto, jos pyörää on kanneltava ja kun teidän tyttö on niin pitkäkin.

Mun mielestä potkulauta on hyvä liikkumisväline ja varmasti auttaisi teidän ensi kesän kulkemisissa :)

Iida
27/29 | 

Samaa mieltä useimpien kanssa: ehdottomasti F.n ikäiselle ja kokoiselle toi kaksipyöräinen, metallinen kumipyörillä on kestävä sekä toimiva ja itse oon samoilla kulmilla kanssanne (siis samoissa julkisissa) pyörivänä todennut kokoontaitettavuuden olevan mahtava ominaisuus! Kun pätkänmallinen mutsi päätyy kauppakassin ohella roudaamaan hermostuneen muksun lisäksi sitä potkulautaa on kiva, ettei se metalli hakkaa nilkkoja.
Kypärällä pärjää hyvin ja ootte niin oikeassa: potkulauta pelastaa arjen kulkemisen - kunhan toi hiekoitussepeli harjataan pois kaduilta.

Mintze
28/29 | 

Microscooter on potkulaudan merkki ja meillä sveitsissä tuo malli on nimeltään maxi Micro. Suomessa näyttää olevan micromaxi. On mun mielestä sama tuote, ainakin samat ominaisuudet ja ulkonäkö!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Hirmuisen alkuvimman jälkeen tapahtui väistämätön. Iski taantumus. Tuli tunne, että miksi mä sinne salille menisin. Ennemmin voin vetää suklaata ja maata sohvalla.

Onneksi kuitenkin menin. Vaikkakin vain kaksi kertaa koko viime viikon aikana. Alle tavoitteen. Mutta meninpähän kuitenkin. Ja nyt tuntuu taas sille, että tällä viikolla voin ja haluan liikkua.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Itse asiassa: Tavoitekäynnit tälle viikolle on kohta jo ylitetty (mä nimittäin olen jopa JUOSSUT, mutta siitä lisää jossain muussa postauksessa).

Vaikka olenkin aina pitänyt pukeutumisasioita ja vaateita tärkeänä, niin en ole tajunnut, että myös urheillessa vaatteilla on niin suuri merkitys. Toisaalta treenivaatteiden toimivuus on kauhean tärkeää: Ne paljon puhutut tekniset ominaisuudet eivät nimittäin ole mitään huuhaata, vaan niiden tarkoitus on helpottaa treeniä, sen mukavuutta ja myös vaatteiden huoltoa hikoilun jälkeen. Toisaalta taas hyvännäköiset ja reippaat kledjut tuovat - ainakin minulle - treeniin aivan kauheasti lisäpontta. Raskausaikaisissa lököhousuissa salilla voi haahuilla  puolilaiskasti, mutta kun vetäisee koko värikkään trikoopöksyarsneaalin käyttöön, tulee niin ryhdikäs ja sporttinen olo, että haluaa tehdä treeninkin asua kunnioittavalla tavalla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Minä sain salivaatteet ja -kengät Stadiumilta blogiyhteistyömerkeissä. Ensin yritin itse haalia treeniasukokonaisuutta kasaan, mutta eihän siitä tullut mitään! Koko urheiluskene on minulle tähän asti ollut niin vieras, että aivan sama kuin minut olisi heitetty kauppaan sokkona. Minulla ei ollut mitään hajua, mitkä vaatteet oli minnekin tarkoitettu, tai mitä teknisiä ominaisuuksia minä tulisin tarvitsemaan.

Niinpä menin myyjän pakeille ja homma meni niin kuin olin osannut uumoillakin: Kaikki ne treenikamppeet, jotka itse olin jo löytänyt, palautettiin hyllyyn, ja etsintä aloitettiin puhtaalta pöydältä. Olin mm. valinnut salikengiksi vaelluskenkälenkkarit :/ Ups!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Minun todelliseen treenivaatekasaani päätyi lopulta värikkäitä ja napakoita SOC:n, Stadiumin oman merkin, vaatteita.

Ostoshetki treenivaateammattilaisen kanssa opetti myös paljon, ja tässä onkin

KARKIN VINKIT TREENIVAATEOSTOKSILLE:

  • Pyydä myyjältä apua! Kerro, mihin käyttöön vaate tulee, ja millaisia ominaisuuksia vaatteella toivot olevan (esim. kuivuu nopeasti, taskuun saa mukaan iPodin tms)
  • Sovita vaatteet. Vaikka kyse usein onkin joustavasta materiaalista, ja voisi kuvitella, että sen ansioista vaate käy päälle, vaikkei koko olekaan 100% oikean kokoinen, älä luista sovituskoppiosioista. Treenivaate  ei saa kiristää tai olla liian löysä. Sen tarkoitus on olla päällä sellainen, ettet edes huomaa sitä.
  • Katso peiliin. Valitse vaatteet, jossa sinulla on itsevarma ja hyvä fiilis. Kuntosalit ovat täynnä peilejä, ja lisämotivaatioita lisää mukavat ja omannäköiset vaatteet.
  • Älä tuijota liikaa vaatteen käyttötarkoituksesta kertovaa lappua. Tokihan et voi valita mustapohjaisia kenkiä vaalealattiaisen salibandy-hallin lattioille, mutta monessakin kohdassa voi soveltaa. Itse mm. tykkään paljon enemmän ulkojuoksutrikoista kuin varsinaisista sisäliikuntaleggareista. Ulkotrikoot kun ovat usein napakampaa ainetta kuin sisätrikoot. On kiva, kun napakka kangas vetää reisiä vähän paremmin pakettiin ;)

Tämmöisillä vinkeillä kohti uutta viikkoa! Pääsiäinen oli niin rento, että löin laimin blogihommia ihan tietoisesti. Teki hyvää olla monta päivää vanhempien luona maalla pois arkisista hommista ja hektisestä menosta. Jos kameraan/kännykkään tuli kuitenkin taltioitu edes joitain kuvia pääsiäisenvietostamme, voisin ne läväyttää vaikka huomenna teidän katseltavaksenne. Sitä ennen tarkoitus on kuitenkin nauttia vielä yhdestä vapaaillasta ja olla vain. Vitsi kun joskus tämmöinen totaalilaiskuus on virkistävää :) Niin kuin on naaman vääntely salillakin toisinaan. Kaikki balanssissa!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kertokaapa te nyt omat vinkkinne treenivaate-etsintään! Mistä saa hyvällä hinta-laatu -suhteella urheilukamppeita, ja millä keinolla huijaat itsesi liikkumaan silloin, kun se ei voisi vähempää kiinnostaa? 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

-Karkki-

Kommentit (4)

1/4 | 

Treenivaatteiden löytäminen isossa koossa on vaikeaa, liki mahdotonta. Urheilukauppojen oletus kun on, että vain pienikokoiset treenaavat. No joo,logiikkansa tietysti siinäkin, mutta jostain jo jokaisen joskus aloitettava... Joten treenivaatteiksi valikoituu lähinnä niitä, jotkaahtuvat päälle. Hyvältä ne eivät näytä, mutta kaikkea ei voi saada :-).
Ihan ehdottomasti vaikein hankittava on minulle urheiluliivit. Erinomaisia ei saa mistään, mutta jos edes hyvät tai välttävät... Suurissa rinnoissa on paljon massaa, eikä niiden "sitominen" treenin ajaksi ole ihan yhdentekevää. Tukea saisi olla REILUSTI. Myös treenipaidalta kaipaisi lisää tukea.
Jään siis odottamaan, että urheiluliikkeet keksivät sen, minkä muut vaateliikkeet ovat jo keksineet: kansa paisuu ja myös isoilla ihmisillä on ostovoimaa. Että jos jonkun pienen valikoiman isompiakin urheiluvaatteita...

2/4 | 

Voi iten naulan kantaan edellinen kirjoittaja kommentoi!! Eikä tämä koske vain treenivaatteita vaan vatteita yleensäkin. Kun menee isoihin kokoihin, on valikoimassa kolme paitaa joista yksi on musta toinen harmaa ja kolmas ruskea tai valkea. Antakaa vinkkejä myös siihen mistä merkistä ja kaupasta löytää kokoa 48-50 oleva naisihminen kauniita, muodikkaita ja värikkäitä vaatteita????

Karkki
3/4 | 

Olet varmasti ihan oikeassa! On kummallista, miten vielä nykyäänkin tässä kohdassa on niin suuria puutteita!!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Moikkis!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tällä viikolla kuntoilu on jäänyt nolliin, vaikka vasta viime viikolla huhkin salilla aivan intona. Näissä kuvissa vasta sovitteluasteella olleet Stadiumin salivaatteet toivat nimittäin niin paljon ekstrainnostuneisuutta treeniin, että puntti nousi viime viikolla useamminkin kuin ohjelmassani oli määrätty.

 Ihan ärsyttää, etten ole tällä viikolla kertakaikkiaan ehtinyt salille. Vajaassa kahdessa kuukaudessa liikkumisesta (3-4krt/vko) on tullut jo rutiini, joten liikkumattomuus tuntuu kropassa. Ja mielessä. (Treenien alkutunnelmasta löytyy muuten tietoa täältä.)

Välillä on kuitenkin näköjään viikkoja, jolloin salia on mahdoton mahduttaa aikatauluihin. Varsinkin, kun aikataulupaletissa on huomioitava F:n kanssa oleminen, kotityöt, Eskon harrastukset, nukkuminen, päivätyöt, blogihommat ja ja ja...kyllä te tiedätte: Ruuhkavuosielämä!

Koska treenit ovat edenneet tähän asti sillä tutulla salikaavalla, ajattelin kertoa nyt teille vähän siitä, kun kirjasin syömisiäni prokkiksen aluksi EasyFit:n Anna-personal trainerini syyniä varten. Tarkoitukseni ei todellakaan ollut laittaa ruokavaliotani mihinkään puolen vuoden superdietti -kuntoon, vaan ennen kaikkea tsekata, olisiko syömisissäni jotain sellaista, jota voisin kohentaa aivan peruskunnon ja -terveyden kohentamiseksi. Yhtä suuresti, kun halusin Annan katsovan minun ruokavaliotani, tuli hän samalla antaneeksi kommentteja siitä, onko kasvavan Neiti-F:n kotiruoka-asiat kondiksessa. Mekun syömme, ja toki jatkossakin, aina samaa ruokaa koko perhe!

Pidin ruokapäiväkirjaa helmikuussa muutaman viikon ajan, ja sen jälkeen Anna katsoi, miltä safkaamiseni oikein näyttävätkään.

Ja tämmöisiä huomioita hän teki ruokavaliostani:

+ Syön kasviksia, hedelmiä ja pähkinöitä ihan kivasti.
+ Ruokarytmini - ainakin arkena - ovat asialliset.
+ Proteiinia tulee riittävästi.
+ Liha ja kala ovat balanssissa muun ruuan kanssa.
+Juon vettä runsaasti.

- Maitotuotteita tulee liian vähän.
- Samoin kuituja en syö riittävästi.
- Pehmeitä rasvoja vähän suhteessa koviin.
- Energiansaantini on viikolla niukahko, viikonloppuisin yli tarpeiden.

Osan Annan huomioista tiesin kyllä oikeastaan itsekin. Olen kerma-voi -ihminen, ja INHOAN kaikenmaailman kevytlevejä ja kasvirasvasekoitteita. Annan kanssa keskustellessa kuitenkin tajusin, ettei minun ole pakko vaihtaa voita pois ruokavaliostani. Sekin on jo hyväksi, että lorottelen kylmäpuristettua oliiviöljyä salaatteihini, sekä syön pähkinöitä, avokadoa ja kalaa entiseen malliin. Myös omega-3 -tabut, joita olen jo jonkin aikaan käyttänyt, tekevät hyvää.

Kuitenkin Annan huomiot maitotuotteiden ja kuitujen niukasta saannista todistivat, että kylläpä ulkopuolisen terveysammattilaisen kommentit ovatkin aika tärkeitä! Jotenkin tuntuu näin jälkikäteen jopa hassulle, etten ollut tajunnut, kuinka kaksi tärkeää peruselementtiä - maitotuotteet ja kuidut - loistivat poissaolollaan. Syy, miksi en ollut tätä tilannetta kuitenkaan tajunnut, johtui siitä, että viimeisen vuoden aikana ruokailutottumukseni ja arkisyömiseni ovat muuttuneet. Minä vain en ollut siinä matkalla tajunnut, että osa tuotteista oli siinä samassa rytinässä tipahtanut pois kelkasta.

Maitotuotteiden niukkuuden tajusin johtuvan kahdesta syystä. Ensinnäkin koko aikuisikäni olen syönyt työpaikallani kouluruuan. Ja siihenhän on kuulunut myös aina kaksi lasillista maitoa. Viime syksystä lähtien olen kuitenkin popsinut töissä vain eväitä, ja silloinhan en ole jaksanut roudata maitopurkkia mukanani. Neljä desiä maitoa päivässä on tämän muutoksen vuoksi jäänyt juomatta.

Toinen syy maitotuotteiden niukkuuteen, ja samalla myös kuituvajareihin, liittyy vuoden alussa aloittamaani gluteenittomaan ruokavalioon. Varsinkin alkuvaiheessa vehnättömyyttä en oikein tiennyt, mitä minun tulisi syödä, ja entisten ruisleipien ja niiden päälle laitettavien voiden ja juustojen tilalle en sitten keksinytkään oikein mitään. Siitäpä syystä taas kasa kuituja ja osa maitotuotteista suhteessa entiseen jäi saamatta.

Annan antoi minulle kuitenkin todella hyviä vinkkejä maitotuote- ja kuituvajaukseeni, ja jaanpa ne nyt muuten teidänkin kanssa:

  • Muista juoda maitoa. (Koska mähän pidän siitä!)
  • Lisää maitotuotteita muun ruuan sekaan: Juustoja salaatteihin, rahkaa ja jogua aamu-, ilta- ja välipaloiksi.
  • Kokeile kalkkitabletteja.
  • Etsi suosikkisi gluteenittomista leivistä ja näkkäreistä. (On jo löytynyt, vinkkaan näistä teille erillisessä postauksessa!)
  • Käytä soijarouhetta. (Tästäkin kerron teille lisää em.postauksessa)
  • Tee itse (tai osta) kuitupitoisia gluteenittomia myslejä.

Uudet ruokaoivallukseni liittyvätkin nyt siihen, ettei tasapainoisen ruokailun tarvitse olla kovin kummallista. Esimerkiksi soijarouhe, kaurahiutaleet, kasa pähkinöitä ja vaikka pilkottu kiwi ovat niin kätevä rahkan lisuke, ettei proteiinin ja kuidun saanti samalla aterialla niin vaivalloista olekaan. Piti vain saada ulkopuolisen ihmisen mielipide ja muutama hyvä neuvo.

Annan kommenttien jälkeen olen innostunut myös tarkkailemaan F:n syömisiä tarkemmin. Tokihan meillä on perusterveellistä ruokaa ennenkin tarjoiltu - ja toisinaan Mäkki-safkaa ja karkkia - joten ei tästä nyt mitään ruokahurahtamista ole sentään tapahtunut. Onneksi! En oikein usko ehdottomuuteen millään elämän osa-alueella. Ehkä muistan pysähtyä kuitenkin hevi-osastolle kaupassa nykyisin vielä pidemmäksi ajaksi, ja kurkistaa lautaselle, onko ruokaympyrä edes jotenkin balanssissa.

Minua aluksi hieman pelotti, että personal trainer vetelisi raksit yli kaikkien herkkujen ja rasvojen päältä. Onneksi Anna on ollut ihanan jalatmaassatyyppi, joka ymmärtää, että lapsiperhe syö lapsiperhe ruokaa. "Kukaan ei voi kanniskella koko elämäänsä eväslaatikoissa kananrintoja ja raejuusto", sanoo Anna, ja se on varmasti aivan totta (+ en mä sellaiseen olisi koskaan suostunutkaan) :) Tiedoksi siis kaikille, että personal trainer voi antaa vinkkejä siis ihan tavalliselle tallukallekin ilman, että haluaa edes laihtua saati tulla fitness-kuningattareksi. Ihan tavallisten perheidenkin arjessa voi olla jotain sellaista, johon ruokavinkkaus koko perheen hyvinvoinnin vuoksi olisi tärkeää.

Lopuksi ajattelin kertoa nyrkkisäännön, jonka Anna minulle antoi: "Kun syö suunnilleen 80% oikein, voi 20% olla melkein mitä vaan". Siksipä eilinen iltapalani Klikka mua -ohjelmaa katsellessa olikin: BigMac-ateria ilman sämpylää, puolipellillistä itse tehtyä leipää ja kaksi Mars-patukkaa. Nyt oli kyllä kalsiumit ja kuidut kohdillaan ;)

Ajattelin, että kuvailen seuraavan kuukauden aikana F:n ja minun ruokia Kolmistaan-blogin facebook-sivuille, jotta pääsette kurkkaamaan, mitä me oikeasti syömme. Käykääpä siis tykkäämässä meistä täällä, ja kommentoikaa, miltä safkajutut näyttävät. Sieltä saatte sitten lisää vinkkejä mm. gluteenittomaan sapuskaan. Ja sapuskaan, jota yhtäkkisesti ruokailunirsoksi ryhtynyt entinen kaikkiruokainen lapseni suostuu (edes joskus) mukisematta syömään.

Ihanaa viikonloppua! Sunnuntaina kuulette, millä tavoin erikoinen viikonloppu mulla olikaan ;)

-Karkki-

*personal trainer -ohjaus saatu blogiyhteistyön kautta

 

 

Kommentit (6)

1/6 | 

Gluteenittomaankin ruokavalioon sopiva ravintokuitu on Fiber Sokerijuurikaskuitu. Meillä lapsilla oli pienenä laajat ruoka-aineallergiat kaikilla ja ravitsemusterapeutti vinkkasi tuotetta meille silloin. Käyttöön jäi, vaikka allergioista päästiin. Solerijuurikaskuitua myydään kuivatavarana pussissa markettien jauho-osastoilla. Voidaan sekoittaa puuroon tai jugurttiin, leipoa sämpylään tai piilottaa makaroniilaatikkoo... Täyttä kuitua: Ruokalusikallinen päivässä riittää aikuisellekin.

Kaisuli
2/6 | 

Jotenkin hämmentää että ammattilainen antaa tuollaista kommenttia. Ne maitotuotteet saavatkin loistaa vähyydellään.

Kaisa
3/6 | 

Itse laitan viiliin kurpitsan ja auringonkukan siemeniä, samoin fibrexia. Kannattaa paistaa kasvispihvejä voissa :) nam

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Moikkis ja vahdikasta viikonloppuiltaa,

IMG_2069
IMG_2069

sain muutama viikko sitten mahdollisuuden tilata blogin puitteissa Aarrekidin nettipuodista F:lle muutamia testivaatteita. Aarrekid on vilahdellut täällä blogissakin jo tasaisin väliajoin, joten aiva täysin uuteen nettishoppailupaikkaan en siis suunnannut. Tosin verkosta ostaminen sujui tällä kertaa paljon nopeammin ja ilman jökkejä kuin ennen. Aikaisemmin olin suorittanut ostokseni mega-alepäivinä, jolloin -70% -tuotteet olivat saanet monet muutkin mudet liikkeelle, ja nettikaupan hulabaloon valtaan.

Voisin kertoa nyt tässä yhden postauksen verran pelkästään siitä, kuinka hurahtanut olen Aarrekidin printteihin (erityisesti Piia Kedon suunnittelemiin!), mutta keskitytäänpä tällä erää siihen, kuinka puljun nettikauppa toimii.

IMG_2068

IMG_2070

Tässä Aarrekid.fi:n hyvät ja huonot puolet.

NÄISTÄ PLUSSAA:
+ Sivuston ulkoasu on hyvällä tavalla kotoinen. Ei kuitenkaan missään nimessä sekava tai kotikutoinen, vaan jotenkin lämpöä henkivä.
+ Sivuston visuaalinen linja on sama, kuin itse tuotteilla. Hyvä!
+ Ylälaidan selainpalkit toimivat hyvin, ja jaottelu näissä on selkeä (vaatteet, asusteet, outlet...).
+ Vaatteita voi hakea sekä vaatetyypin, että malliston nimen mukaan.
+ Sivustolla ei ole liikaa tuotteita --> etsittävä tuote on helppo löytää.
+ Tuotetiedot valmistusmaasta ja pesuohjeista on helposti näkyvillä.
+ Myös "vanhoja" malleja on saatavilla.
+ Outlet -osuus on aina hyvästä :)
+ Paketti tulee muutamassa päivässä suoraan kotiin.
+ Lähetyspakkaus noudattelee tuotteiden linjaa sekin. Ihana käsinkirjoitettu osoiteteksti ja ruskeaa kierrätys(?)paperia päällä. Söpöä!
+ Tilaamista ei oltu tehty liian vaikeaksi. Ei turhia tietoja tai kirjautumisia. Tälle SUURI plussa!

NÄISSÄ OLISI VIELÄ KEHITETTÄVÄÄ:
- Vaatteita ei voi hakea koon mukaan.
- Varsinaista kokotaulukkoa sentteineen vaatteille ja asusteille ei ole. On vaikea arvioida, minkä kokoinen on esim. pipo kokoa" xs, 0-1v" . Ja vaikka vaate olisikin kokoa 70, tarvitsisin itse ainakin suuntaa-antavia mittoja vaikkapa hihojen pituudesta.
- Uutuus-osiossa en ole koskaan nähnyt olevan mitään, vaikka uutuksia kauppaan onkin tullut. Jos ei siis seuraa merkkiä muuten aktiivisesti, voi uusi kiva juttu hukkua muiden tuotteidenn sekaan.
- Suunnittelijoille voisi laittaa oman yläpalkin. Nyt mallistojen taustat ja tekijät jäävät etäisiksi, vaikka tämän merkin yksi voimavara onkin upeat printit ja todella ammattitaitoinen tekijäjoukko.

IMG_2072

Kivaa viikonloppua, ihmiset! Lauantaisauna, nakkeja ja Suomen matsi. Aika old school, aika toimivaa!Toisin kuin kuvaaminen HopLopissa. Voisi sanoa, että vauhti on semmoista, että kameranainen ei pysy oikein perässä. Onneksi oli sentään yksi vähän rauhallisempi malli ;)

IMG_2071

-Karkki-

Kuvat: Karkki,iPhone 4S

F:n asu: T-paita, mekko ja huivi, Aarrekid (saatu blogin kautta) - Sukkikset, PO.P - Huppari, Makia (ystävämyyntiostos) - Farkkutakki, Zara (-50%) - Kengät, Nike/Stadium
E:n asu: Huppari, WESC - Farkut, Nudie.

Kommentit (2)

=)
1/2 | 

Mistä tuo ihana pilvi pipo on? Oletko muuten kauan ollut blogin kirjoittaja täälä?? Miten tuo blogilahjojen saanti käytännössä toimii?? Saatko itse toivoa esim. brion rattaat, että haluat juuri ne? :D

Karoliina Sallinen
2/2 | 

Olen ostanut pipon Nelly.comin alesta toissa keväänä.
Blogannut olen Kaksplussassa kaksi vuotta. Ja toivotaan,että edessä on vielä monta vuotta :)
Minulla on semmoinen linja blogiyhteistyöasioiden kanssa,että haluan seistä jokaisen tuotteen takana,jonka esittelen täällä. Olipa ne sitten itse ostettuja tai saatuja! Sillä tavalla siis voisi sanoa,että itse usein karsin blogitestituotteet juuri tähän blogiin ja meidän perheemme tarpeisiin sopiviksi. Kokisin,että bloggaamisessa ja testaamisessa ei olisi järkeä,jos en itse oikeasti olisi tutustunut tuotteeseen. Haluan kuitenkin tässä vaiheessa sanoa,että vaikka nämä blogilahja-asiat usein nostetaankin bloggareiden yhteidessä esille,on ne oikasti aika pieni osa tätä hommaa. Iso osa hommaa on lahjoa vilkas lapsi kuviin ;)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat