Kirjoitukset avainsanalla Remontti


Varoitus. Jos et halua lukea ankeilua, lopeta lukeminen tähän. 
Mun pinna on ollut viime aikoina aika kireällä. Hommaan vaikuttaa moni juttu. Muuttokaaoksen keskellä asuminen on kauheaa. Mä voin ihan fyysisesti pahoin sotkun vuoksi. Ja toki lapsiperheessä tulee hetkellisiä pyörremyrskyjä, mutta nyt meillä ei enää edes ole paikkoja, jonne siivota illalla kamoja. Rakastan kauneutta, ahdistun rumuudesta. Ja sotku jos mikä on rumaa. 
Toisekseen univelka kerääntyy entisestään. Se ei muutu, eikä siihen liiemmin ole tullut muutosta. Alkaa tulla turnausväsymys, kuten mieheni sanoo. Naurattaa, kun jengi toivoittelee tsemppejä ja "koittakaa nyt levätä.". Öö. Okei. Mepä koitetaan. NOT. 
Kolmas aihe on tyttöjen vierastus. He ovat aina fine vieraiden seurassa, jos minä ja/tai A olemme paikalla. Mutta jos poistumme vaikka toiseen huoneeseen hakemaan minuutiksi jotain tavaraa, alkaa aivan hysteerinen itku. Ja tokihan vierastaminen on hyvin yleistä, mutta mun silmät avautui, kun juttelin meidän kotipalvelun työntekijän kanssa. Hän sanoi, että yleensä vierastus menee kuitenkin toistojen tai vietetyn ajan kanssa ohi. Mutta meidän tytöillä ei. Sanoi suoraan, että ovat tältä osin haastavimmat tapaukset. Jos tytöt jättää kotipalvelun hoitoon, ja vaikka alussa olisi ollut tuntikin pehmeää laskua mun ja hoitajien  kanssa yhdessä, huutavat he seuraavat kolme tuntia täyttä huutoa. Kerran he jo luulivat, että Omppu on pahasti sairas, kun huuto oli niin kovaa. Tämä tekee tietysti sen, että me ei voida olla hetkeäkään erossa tytöistä. Jollekin toiselle äidille tilanne on varmasti aivan fine, mutta mulle se on kovin uusi. On tosi vaikeaa pyörittää firmaa ja toisaalta pitää eritysherkkä mieleni balanssissa, kun ei ole edes sitä tuntia silloin tällöin rauhaa. Nyt jo jännittää, miten käy eräiden kemujen, joihin meidän oli tarkoitus A:n kanssa mennä syyskuussa. Ja jonne tosi paljon haluttaisiin mennä. Sanoin mun töiden aloitus on oma lukunsa.
Ja. Jotta valituslistani ei jäisi aivan tähän, jatkuu tämä jorina vielä hetken. Kaikki mua IG:ssä seuraavat tietävät, että meidän partsilla tuli kesän alussa lokkien hyökkäys (pesä juuri meidän partsin yläpuolella), joten kaikki tyttöjen unet, sellaiset 2,5h/päivässä, tulee hoitaa lenkittäen tyttöjä ulkona. Vielä kun he nukkuivat osan unista partsilla, mun mieli pysyi balanssissa, kun sain aamuihin 45min omaa aikaa, jolloin raivasin kämpän, meikkasin/laitoin hiukset ja join kahvikupin HILJAISUUDESSA. Joskus, jos oikein meni hienosti, ehdin jopa vastata pariin sähköpostiin. 
Nyt kun partsimahdollisuutta ei ole, tarkoittaa se käytännössä sitä, että mä en ehdi edes harjata hiuksia. Joskus taisin sanoa, että vaikka meikkaamisesta olen luopunut jo kuukausia sitten, kasvojen rasvaamisesta en. Hah, paskanmarjat. Olen luopunut jopa kasvojen pesusta monina iltoina ja aamuina. Tukan pesen enää kerran viikossa. Kainalokarvat rehottaa ja olen muutenkin muuttunut juuri niin pölähtäneeksi äipäksi, miksi en KOSKAAN halunnut muuttua. (Ja tähän ei tarvitse kertoa karvojenkasvatusideologiasta.  Muut saa kasvatella jalkakarvoja ja se ei minua häiritse, saati minulle kuulu. Mutta minä en halua.) 
Ja tiedättekö mitä? Se ei ole kiva tunne. Kolmen lapsen äitinä pitää joustaa ja asettaa arki ja lapset oman itsensä etusijalle, mutta jotkut jutut olisi silti kiva pitää ennallaan. Mä en ole ollut koskaan kova meikkaaja tai pyntätty, joten tämän asian ahditaminen näin kovin, on mulle suuri yllätys. Mutta ehkäpä pointti onkin tämä: Jos meikittä, verkkareissa kulkeminen on ollut joskus mun valinta, se ei ole harmittanut. Mutta nyt kun tuo habitus on pakon sanelema, päivästä ja viikosta toiseen, tulee tunne, että mitä omasta ulkoisesta identiteetistä enää jää. 
Hauska nähdä, miten saan itseni työaamuina ihmistenilmakuntoon. Ehkä isompi koti ja joustavammat nukkumisratkaisut antaa aamuihin aikaa. En tiedä, mutta toivon niin. Toisaalta olen ajatellut, että jos sitten vaan teen niin, että puen töihin vaan megamageita vaatteita - paljettipaitoja, röyhelömekkoja ja nahkapöksyjä - meikittömän naamani ja mutsinutturan pariksi. Tai ostan pärstäkerroin silmälaseja kaiken peitoksi ja ajattelen, että tää on just se mun juttu. Hah. 
Kiitos, kun sain avautua! Johan helpotti. Joskus on vaan tärkeää, että saa päästellä höyryt ulos. 

Kuvassa mä istun puistossa, kun uskalsin hetkeksi istua, kun lapset nukkuivat vaunuissa (virhe). Päällä miehen kollaripaita, kuusi päivää sitten pesty tukka ja se sama meikitön naama, joka aika. Sellaista se välillä on. Ehkä turhamaista, mutta sitten ei lopulta kuitenkaan. Koska juuri pienet asiat merkitsevää eniten. Kaikessa. 
-Karoliina-

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Me saadaan avaimet uuteen kotiin tänään illalla. Superjännää. Jos pienet olisi vähän isompia (ja vähemmän räkäisiä), pakkaisin patjat kainaloon ja kävisin yhden yön retkiyöpymässä asunnolla. Tämä saattaa kuitenkin jäädä nyt haaveeksi.

Meidän asunnolla alkaa maanantaina remontti, mutta ajateltiin A:n kanssa helpottaa varsinaista muuttoa niin, että viedään tänä viikonloppuna jo kaikki varastojen kamat, suurin osa keittiön kaappikamoista, sekä kaikki jo pakatut meidän aikuisten vaatteet. Mähän olen käytännössä elänyt koko kesän 1/10 mun vaatekaapin sisällöllä. Toisin sanoen tarkoitus on täyttää kaikki sellaiset kaapit, jotka on asunnossa jo paikallaan, ja joita ei rempassa pureta. Meillehän tulee uutta säilytystilaa rutkasi myöhemmin elokuussa, kun kaapit vaan saadaan koottua.

Ajateltiin myös, että jos mitenkään ehditään, pakastetaan uuteen kotiin pakastimeen mansikat myös huomenna. Meidän pakastin- ja jääkaappitila tuplaantuu, joka on näin isolle perheelle huippujuttu. Olisi kiva, jos tämäkin asia olisi pois päiväjärjestyksestä. Mustikat on jo tilattu ja niiden toimitus on sovittu myös myöhemmäksi, tuonne uuteen kotiin. Samoin siskon mies kerää meille viinimarjoja myöhemmin syksyllä.

Me käytiin eilen Ikeassa ostamassa kaapin suojaksi ”aluspaperimuovia”, sekä muutamia kaappien jakajia, jotta saadaan paremmin keittiön kaappien kapasiteetti käyttöön. Hommasin myös Granitista muutaman koukkuhärpäkkeen, jotta saadaan ripustettua kaikki tarpeellinen esille. Tosin kaveri kertoi instassa, että ripustelee näihin koukkuihin kattilan kannet. Sekään ei ole huono idea.

Kun ollaan pakattu meidän nykyistä keittiötä kasaan, ei voi taas kun hämmästellä, MITEN PALJON TURHAA ROINAA KAAPPEIHIN KERTYY. Se on jotain aivan uskomatonta. Ja asia, jota yritetään välttää uudessa kodissa viimeiseen asti. Itse asiassa nyt kun koti on muuton vuoksi räjähtänyt, ja kaikki tavarat koko ajan hukassa, on koko perhe samalla tahtotilalla.

Kun F tuli kaverilta kotiin toissapäivänä, tokaisi hän ovelta: ”Onpa täällä sotkuista!”. Vaikka toki kämppä räjähtää pienten kanssa aina varsinkin iltatoimien aikaan, on meillä kuitenkin pääasiassa aina perussiistiä. Sellaista, ettei roina nyt kovin kauan lattioilla ja tasoilla loju. Mutta nyt muuton keskellä tilanne on ollut toinen. Juuri puhuttiin siitä miehen kanssa, että sotkusta tulee henkisestikin huono olo. Ihan sellainen kaaosmainen ja kiukkuinen. Siksipä melkein jopa sisustusta enemmän odotan uudessa kodissa sitä, että jokainen säilytyspaikka on mietitty nyt tosi tarkkaan. Toisin sanoen nyt se on vaan itsestämme kiinni, onko tavarat järkässä ja tallessa.

Kuten viime postauksessa sanoin, mulla on Instassa uusi sistusaiheinen tili, jonka painopiste on meidän kodissa. Linkki tuolle sivulle ei toiminut viimeksi, joten sinne pääsee tästä. Tilin nimi on Pieni talo Pyynikillä

Ihanaa viikonloppua!

-Karoliina-

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

* yhteistyö // ** alennus saatu 

Kun asuntoasiaa alettiin vuoden alussa laittaa eteenpäin. Ja kun korona hidasti monta kuvioita, tuntui heinä-elokuun vaihde vähintäänkin toisessa todellisuudessa olevalle ajanjaksolle. Mutta tässäpä sitä nyt ollaan. Vain viikon (!) matkan päässä siitä, kun saadaan avaimet meidän uuteen kotiin.

Minulta on kyselty paljon meidän kodista. Ja jos totta puhutaan, en malta itsekään odottaa, että pääsen esittelemään kotia tarkemmin. Mutta tokihan tässä vaiheessakin monta asiaa liittyy jo uuteen kotiin. Kulisseissa tapahtuu mm. tällaisia asioita:

  • Koti on kierretty Maalausliike Vainiomäen kanssa nurkka nurkalta ja remontti alkaa aamuvarhaisella elokuun ensimmäisenä maanantaina. Lattia ja seinät maalataan, lasikuitutapetti peitetään, huoneita tapetoidaan ja kolosia paikkaillaan.
  • Inarian kanssa* on niin ikään mittailtu ja suunniteltu, ja kun tehdas palaa lomilta, tehdään meidän kaapit ja isketään paikoilleen uuteen kotiin.
  • Tapetit on valittu Petra-Miisan* avustuksella ja nyt myös tilattu. Ekan kerran aikuiselämässä mun kodissa on tapettia. Ihan jännittää tämä touhu.
  • Puuseppä kävi tällä viikolla katsomassa portaiden kaiteen uudistuksen. Vanha kaide on tosi kaunis, mutta sen verran matala, että pienten murujen kanssa se ei ole se turvallisin ratkaisu. Puuseppä tekee myös yhden WC:n tason ja pienen portaan samaiseen vessaan mennessä. Ajatuksena on sellainen tosi raffi ajopuunnäköinen kansi wc:n allaskaapin päälle.
  • Viimeisen puolen vuoden ajan olen kierrellyt outlettejä, kirppareita ja aleja hankkien meille kaikkea sellaista, jota olisi pitänyt hankkia jo ajat sitten, mutta mikä on aina vaan jäänyt. Muuttaessa aion heittää jorpakkoon (vertauskuva, huom) vanhat kauhtuneet lakanat, kulahtaneet pyyhkeet ja parittomat kupit. Kaappien perukoille odottaa esimerkiksi Iittalan outletistä hankittuja astioita, sekä Balmuirin ja Finlaysonin alesta jo kevättalvella ostetut pyyhkeet ja lakanat. Ja ihanat mukit (miksi mukien ostaminen on niin kovin vaikeaa?) löysin Stockan omasta mallistosta.
  • Pakkaaminen toki kuuluu osana tähän touhuun. Meillä on laitettu nyt pakettiin ehkä 1/3 kodista ja varastosta. Kiva juttu tässä on se, että ehkä ne kaikkein haasteellisimmat nurkat on nyt koluttu. Ennen tyttöjen sairastelua me pakattiin tyyliin yksi kaappi illassa sen jälkeen, kun oli saatu konkkaronkka nukkumaan. Nyt ei olla jaksettu. Jostain syystä ollaan oltu edelleen ihan poikki iltaisin, vaikka saatiinkin viikonloppuna nukkua hyvin.
  • Huonekaluja on tilattu. Lamus* valmistaa meille mittatilauspöydän, AVA ROOM** tekee F:lle mittatilausparven, Elloksen alea on hyödynnetty ja Kruunukalusteesta* tulee mulle A:lle aivan ihana uusi sänky. Sellainen muhkea, mutta kova. Kaunis ja korkea.
  • Pinterest laulaa edelleen ja mä täytän mun kansioita maanisesti. Isot linjat on kodin suhteen hallinnassa, mutta ollaan jätetty aivan tarkoituksella ostamatta moni asia vielä tässä vaiheessa. Täytyy ensin nähdä, miltä iso kuva näyttää. Sitten uskallan vasta hankkia ruokapöydäntuolit, F:n vaatekaapin, mattoja jne jne. Yritän nyt vaan saada mun aivot sille moodille, että kaiken ei tarvitse olla valmiina lokakuussa Mesin ja Ompun 1-vuotissynttäreillä. Mun pitkän linjan tavoite on jouluun. Tiedän, että jollekin muulle sekin olisi nopea tavoite, mutta tällä luonteella se tuntuu ikuisuudelle. Tosin antiikki- ja second hand -juttujen kanssa ei voi hoppuilla. Ne tulee vastaan, kun tulee. 

Sellaista!

-Karoliina-

Kuva: Laura Ikonen 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

renovate-3293498_960_720.jpg
renovate-3293498_960_720.jpg

Mä olin viikonloppuna mun ystävän perheen luona Hesassa. Heidän uudessa, täydellisen ihanassa kodissaan, jossa oli iso ruokapöytä, oma autotalli,sauna ja KODINHOITOHUONE (=mun unelma)!

Mä olen kertonut joskus täällä blogissa, että olen todellinen kerrostaloasuja. Ihminen, joka rakastaa asua tiiviisti naapureiden kanssa ja kävellä pihaan, jota ei tarvitse itse kolata. Mä en siis varsinaisesti kaipaa omaa pihaa, laajoja neliöitä tai omaa tonttia.

Mutta. Kaikesta tästä huolimatta. Viime aikoina olen alkanut pohtia, onko kerrostalo kuitenkaan se paikka, jossa haluan asua loppuelämäni. Tai vaikka rakastan asua keskustassa, on alkanut mietityttää, onko mitään järkeä maksaa näistä neliöistä tätä hintaa, jos jo muutaman kilsan päästä saisi samalla rahalla puolet enemmän asuintilaa ja kaikki ne koti-spat ja pesutornit, joista välillä unelmoin.

Kun sitten tulin lauantai-iltana kotiin ja aloin tuskailla sitä, miten ihanaa tällä alueella on asua, mutta kuinka kodissamme on kuitenkin monta toiminnallista ja visuaalista ongelmakohtaa, sain jonkinlaisen ahaa-elämyksen. Mitä jos listaisin asumiseemme liittyvät ongelmat ja yrittäisin ensin puuttua niihin oikein toden teolla ennen kuin alkaisin rullata oikotie.fi:ssä?

Jotenkin yksittäisten ongelmakohtien kirjaaminen ylös teki ”ongelmasta” pienemmän ja käsiteltävämmän kuin olin aikaisemmin edes ajatellut. Listaa katsoessa tajusin, että epäkohdat ovat kaiken lisäksi myös sellaisia, että niille voisi – ainakin osin – tehdä jotain. Niihin paneutuen aktiivisesti ei olisi vielä mikään kiire minnekään, koska asiat olisi hoidettavissa.

Mun ongelmakohtalista oli seuraava:

  • pyykkiteline asuinneliöissä pyörimässä
  • eteinen, jossa ei ole tarpeeksi tilaa tavaralle
  • osittain pursuilevat kaapit
  • liian pieni ruokapöytä vieraitten kestittämiseen
  • F:n huone, jossa ei ole kaikilta osin sopivia säilytysratkaisuja
  • makuuhuone, jonka sisustus on kesken
  • liian vähän värikontrastia sisustuksessa
  • liian vähän lokeroita keittiön kierrätyspisteessä
  • varsinkin makuuhuoneessa (kotimme isoin huone) seilaavat yksittäiset kalusteet, joista puolet turhia

 

Hyvää kodissa on puolestaan:

  • sijainti
  • valo, eli kolmeen suuntaan osoittavat ikkunat
  • ihanat ikkunalaudat
  • sopiva huonemäärä
  • hyvä pohja
  • kiinteiden kalusteiden tyyli ja väri
  • kauniit näkymät ikkunoista
  • korkea huonekorkeus
  • vanhan talon henki
  • iso ullakkokomero

 

Nyt on siis tarkoitus pureutua noihin ongelmiin kohta kohdalta. Ja toisaalta nauttia kaikesta siitä hyvästä, jota asunnossa jo on.

Ensimmäisenä tämä: Miten te olette ratkaisseet seilaavien pyykkitelineiden ongelman?

-Karoliina-

Kuva: Pixabay

Kommentit (28)

SaraSusanna34
3/28 | 

Ostin Etolasta pyykinkuivaustelineen, joka on kapeampi ja korkeampi kuin se normi kuivausteline. Antoi lisätilaa meidän kylppäriin. :)

Karoliina Sallinen
4/28 | 

Tätä mä olen itsekin miettinyt! Onko Etolan telineessä alla pyörät?

LauraSusanna1
6/28 | 

Kuivaava pesukone <3 ei tarvitse tornia!
Kaikkia vaatteita ei toki uskalla kuivata koneessa, mutta eniten tilaa vievät, kuten pyyhkeet, lakanat yms.

Kateliini
7/28 | 

Meillä taas pesutorni juuri siitä syystä, että ku puhtaan koneellisen saa kuivuriin, voi seuraavan likapyykkisatsin laittaa pesukoneeseen. Versus että se sama satsi pyörii siellä vielä pesun jälkeen.

Vierailija
8/28 | 

Itsellä kahdesta kuivaavasta pesukoneesta kokemusta, ja eivät kyllä todellakaan aja samaa asiaa kuin kone + kuivausrumpu. Valitettavasti :/

minvi
9/28 | 

Meillä on AEG:n kuivaava pesukone (heatpump) ja toimii todella hyvin. Pyykit on kuivia ja huonepölyn määrä on laskenut hurjasti, kun nukat kertyvät kerääjään. Ei voi tuomita kaikkia laitteita näistäkään.

Karoliina Sallinen
10/28 | 

Koko tähän ketjuun:

Meillä on myös ns. kuivaava pesukone, mutta musta se ei toimi ollenkaan. Saa huristaa kone kuumana 2,5h ja silti pyykki kosteaa (ja sairaan ryppyistä). Pitäisi varmasti investoida parempaan yksilöön! 

Vierailija
11/28 | 

Ostamalla kaksi seinään kiinnitettävää pyykkitelinettä ja asettelemalla ne päällekäin sopivan syrjäiseen paikkaan. Tuovat riittävästi ripustustilaa, mutta eivät ole ikinä lattialla tiellä. Päällekäin aseteltuna eivät levittäydy edes kovin laajalle. Tyhjinä ne saa laskettua "kiinni" siten, että eivät ole lainkaan tiellä (vievät yhtä paljon tilaa kuin seinälle ripustetut taulut). Olivat meidän kerrostalokämpän pyykkihuollon pelastus (sen mm. lakanapyykkiä kuivaavan kuivausrummun lisäksi).

Daimi
16/28 | 

Onko makuuhuone seilaavine kalusteineen suurimpana huoneena järkevin pitää makuuhuoneena? Tai saisiko siitä lohkistua osan tilavammaksi eteiseksi tai kodinhoitopisteeksi? Meillä ainakin yllättäen tuli lisätilaa, kun tajusimme, että isosta makkarista kannattaakin tehdä lastenhuone ja pikkuisemmasta huoneesta kodinhoitopiste ja nukkumapaikka. Rymsteerausta!

Karoliina Sallinen
17/28 | 

Valitettavasti kyllä ei :( On niin rikkonaiset seinät ja kiinteitä kaappeja, että jako melkoinen mahdottomuus. Mutta toki huonekalujen järjestys ja karsiminen pitää tehdä. 

Karoliina Sallinen
19/28 | 

Mutta sitten ne näkyvät illalla siinä oleskellessa. Voi kun olisi joku piilopaikka, jossa kuivailla kamat. 

Elka
20/28 | 

Meillä pelastus on kuivauskaappi. Sielä voi kuivattaa ihan kaikki vaatteet, lakanat ym. Ja jos pyykkiä on vähän, niin pyykit kuivaa sielä hyvin ilman kaapin päälle laittamista. Eli jos on tilaa niin suosittelen ehdottomasti kuivauskaapin hankkimista! Meillä 2 aikuisen ja yhden lapsen perhe ja hyvin harvoin tarvii lisäksi laittaa kuivausteline lisäksi.

Karoliina Sallinen
21/28 | 

Voi jukra. Tää alkoi himottaa. Onko kauhea energiasyöppö? Ja voikohan esim sijoittaa jonkin kauniimman kaapin sisääm vai tarvitseeko paljon tilaa ympärilleen? 

Heddi
22/28 | 

Kuivaava pesukone haaveissa, että pääsisi eroon tuosta pyykkitelineen seilaamisesta.

Tohtori S.
24/28 | 

Meidän vintillä on pyykkinarut, joilla voi kuivattaa lakanoita yms. Edelliset asukkaat olivat hankkineet asuntoon pesutornin, joka tuli kaupassa mukana, mutta en tykkää käyttää kuivausrumpua ekologisista syistä. Ts. olisinkohan kerran käyttänyt kuivausrumpua kastuttuani ulkona likomäräksi sateessa. Nopeammin kuivuva pyykki pestään illalla ja laitetaan kaappiin aamulla.

Karoliina Sallinen
25/28 | 

Meilläkin on. Ullakolla ei vaan ole lämpöjä, joten enää tähän aikaan vuodesta pyykki ei juuri kuivu. 

Sohvi81
26/28 | 

En suosittele muuttamaan Tampereen keskustasta pois. Itse kaipaan sinne takaisin, koska keskusta on Tampereen kauneinta aluetta plus rannat. Täältä missä nyt asun ei edes näe auringonlaskua eikä pääse nopeasti rannalle kävelemään. Ja jos on jotain asiaa keskustaan kahdesti saman päivän aikana, pitää jaksaa ravata ees taas tai sitten jäädä hengaamaan keskustaan ilman, että pääsee välissä kotio. Spa'han voi mennä keskustassakin johonkin hoitolaan. :)

Saunatonttu
27/28 | 

Meillä on järkevästi rakennetut saunanlauteet, joiden päälle saan 2 kuivaustelinettä pystyyn. Lattialämmitys takaa sen, että pyykki kuivaa nopeasti. Ekologisuudesta en tiedä, mutta ostan ainakin sitä ekologisempaa sähköä.
Kerrostalossa asuessa pesetin lakanapyykin pesulassa. 5€/kg oli pieni hinta mankeloiduista pyykeistä. Ekologisuudesta en osaa sanoa, mutta kannatettiin ainakin kivijalkaa. Kerrostalossa oli ylimääräinen makuuhuone, jossa oli aina ne saamarin telineet pystyssä.

Kuulostaa siltä, että teidän asunto kaipaa vähän perusteellisempaa remonttia kuin pyykkitelineet ;). Kannattaa palkata ammattilainen suunnittelemaan ja valvomaan remonttia. Siellä pitänee laittaa huonejärkestys kokonaan uusiksi, siirtää seiniä/huoneiden paikkoja jne. Ei muuta kuin remontoimaan, sillä sitä saa sellaisen kuin haluaa!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2020
2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat