Kirjoitukset avainsanalla perhe

Mä saan liki päivittäin instaan kysymyksiä kaksosuudesta. Moni haluaa kertoa heti omista kaksosodotusuutisistaan (ihanaa!), mutta yhä useampi asia kaksosuudessa kiinnostaa myös silloinkin, vaikkei omaa kokemusta kahdesta vauvasta olisikaan. Mä kokosin tähän muutamia kysymyksiä (osaan vastaan myöhemmin), joita olen saanut, ja jotka sain kaiveltua esiin puhelimeltani. Lisääkin saa esittää, vaikka tämä 8+3 kuukautta kaksosäitiyttä ei vielä ammattilaiseksi aiheen suhteen teekään.

Miltä kaksosvanhemmuus tuntuu? Vanhemmuus tunteena on samanlaista kuin yksösenkin kanssa. Vanhemmuus on rakkautta, ja ei sitä tule rakastaessa ajatelleeksi, onko lapset syntyneet yhtä aikaa vain vuosien viiveellä toisistaan. Toki arkinen elo on sitten toista: Kaksosten kanssa kohtaa joka päivä sellaisia tilanteita – haastavia ja/tai ihania – mitä yksösen kanssa ei tule eteen. Kyllähän tässä tuntuu sille, että on päässyt osaksi sellaisten harvojen ja valittujen joukkoa, kun saa tällaisenkin vanhemmuuden elää ja saa seurata yhtä aikaa kahden tytön kasvua rinnakkain.

Saatko riittävästi nukuttua? En tietenkään saa, mutta sille ei voi nyt mitään. Tytöt periaatteessa nukkuvat hienosti (öisin), mutta tottakai, kun kaikki asiat yöllä suoritetaan tuplasti, vie ne myös tuplavalveillaoloajan. Myös (oletettu) refluksi tuo ongelmia öihin, kun nenä menee jatkuvasti tukkoon ja sitä on imettävä. Mutta kuten sanottu, tytöt nukkuvat silti ikäisikseen todella hyvin (kopkop). 

Koetko, että yksösten äidit ymmärtävät oikeasti, millaista on elää kaksosten kanssa? Voisin väittää, etteivät ymmärrä (jos ei oikein läheltä seuraa vaikkapa oman sisaruksen kaksosvanhemmuutta). Tosin en minäkään ymmärrä, millaista on elää kolmosten kanssa tai silloin, kun lapsia on vaikkapa kymmenen. Kaksosvanhemmuudessa, varsinkin näin, kun perheessä on myös kolmas lapsi kaksosten lisäksi, on niin monta ihan omanlaistaan kuviota/toimintoa, joista ei voi olla perillä ilman kokemusta. Minusta oivallista on se, että tiettävästi YKSIKÄÄN monikkovanhempi ei arvostellut, kun minä ja mieheni lähdimme nukkumaan hotelliin. Päinvastoin! Sen sijaa sain kymmeniä, jos en satoja viestejä toisilta monikkovanhemmilta, jotka kertoivat omasta väsymyksestään tai väsymyksenestokeinoistaan. Ja väsymys ei siis tule vain yöunien puutteesta, vaan siitä, että aivan kaikkea tehdään rinnakkain ja tuplasti. 

Onko lähipiirissänne muita, joilla on kaksosia? Ei varsinaisessa lähilähipiirissä, vaikka muutamia kaksosperheitä tunnetaankin. Heidän neuvonsa ja keskusteluapunsa ovat todella arvokkaita.

Mikä on yllättännyt kolmen lapsen äitinä? Ehkä eniten se, että nyt minä tosiaan olen  kolmen lapsen äiti. Tuntuu hassulle, että oma ikuisuushaave toteutui kertarytinällä.

Syökö minit yleensä yhtä aikaa? Syö, koska ollaan opetettu heidät siihen. Samoin nukkuvat pääosin yhtä aikaa, joitain päivän pikku päikkäreitä lukuun ottamatta.

Millä perusteella päätitte minien nimet? Ne olivat meistä kauniit nimet, jotka kävivät keskenään, sekä isosiskon nimen kanssa yhteen. 

Mitä bloginimiä aiot käyttää vauvoista? Voi kun tietäisin. Kirjaimet tekevät minusta tekstistä sekavan (koska on jo A ja F). Tätä pitää vielä miettiä. 

Miten olette helpottaneet sitä, että ihmiset tunnistavat lapset toisistaan? Tällä hetkellä ei mitenkään. Minä, A ja F tunnistamme tytöt 99% prosentin tarkkuudella, muut ihmiset tunnistavat heitä hyvin vaihtelevasti. Tytöillä on vähän kokoeroa, joten vierekkäin (ja nostamalla) voivat muutkin tunnistaa, mutta erikseen nähtyinä tunnistaminen on toki haastavampaa. Eli kyllä yleensä kylään tulevat ihmiset tai kotipalvelun hoitajat aina varmistavat, kumpi on kumpi. Hassua on se, että meidän siivooja tunnistaa tytöt joka kerta, vaikka näkee heitä vain joka toinen viikko. En ole miettinyt vielä ollenkaan, miten heidät olisi helpoin tunnistaa vaikkapa päiväkodissa ja koulussa toisistaan. Itselle heidän erilaisuutensa on niin selkeä, että on vaikea asettua niiden saappaisiin, jotka eivät näe tyttöjen erilaisia kasvonpiirteitä, ääntä tai ”käyttäytymistä”. Ymmärrän toki, että identtisten kanssa nämä ovat vain pieniä nyansseja, joita ei voikaan nähdä, jos ei tunne todella hyvin.

Miten kauan suunnittelit pitäväsi vauvat kotihoidossa? Minä aion palata osittain töihin syksyllä, ja tytöt jäävät näillä näkyvin vielä kotiin. Se, kuka heitä kotona hoitaa ja millaisella viikkokalenterilla, on vielä auki.

Mikä on yllättänyt eniten kaksosten kanssa? Ehkä se, miten poikki me A:n kanssa iltaisin olemme. Kun on hoitanut kolmen lapsen, joista kaksi on vauvoja, tarpeita 18 tuntia putkeen, kertaakaan levähtämättä, tuntuu se ihan lihaksissa asti. Enkä osaa edes oikein sanoa, oliko sekään varinainen yllätys. Toinen yllättävä asia on ollut se, kuinka eriluonteisia identtiset vauvat voivatkaan olla keskenään. Olen kuvitellut, että luonne on geeneissä, mutta eipä näytä olevankaan. 

Sellaisia tänään. Lisää kaksoshommia myöhemmin!

-Karoliina-

Kuva: Noora Näppilä

Kommentit (12)

Tiikku
1/12 | 

Kiinnostavia pohdintoja! Varmasti totta kaksosarjen ainutlaatuisuus. Jäin pohtimaan, että osin vaikuttaa varmasti myös kontrasti yhden lapsen vrt useamman lapsen kanssa. Jo toinen lapsi on suuri muutos perheeseen. Itse koen että osin suurempi muutos jopa kuin ensimmäinen sillä toisen myötä koko perhedynamiikka ja ajankäyttö muuttui (tarpeita enemmän, toinen ei voi olla vapaalla toisen hoitaessa lasta). Takuulla muutos on vielä isompi, kun saapuneita kerralla kaksi. Teillä varmasti tilannetta helpottaa kun vanhempi jo kouluikäinen, eikä perheessä päivisin/öisin taaperovaatimuksia.

Olisi kiinnostavaa kuulla pohdintaa sisarusten välisistä suhteista, vaikka yleisellä tasolla ja pieniä huomioita jos haluat jakaa!

TiuhtijaViuhti
2/12 | 

Justiin sain meidän uhmaikäiset, kohta 3v,tuplat nukkumaan. Kello tosiaan on jo melkein 22. :( Menetin malttini täysin ja nyt varmaan valvon morkkiksissa koko yön.
Minulle eräs, lapseton, ihminen sanoi kerran että eihän sillä ole väliä ovatko saman ikäisiä tai vaikkapa vuoden ikäerolla... Voi kyllä sillä on. Toinen on aina vanhempi ja toinen aina nuorempi, toisin kuin kaksosilla.
Uskallan sanoa ettei, omilla ja tuntemieni kaksosten vanhempien kokemuksilla, yksösten vanhemmilla ole hajuakaan näistä hommista. 😂
Nämä, niin rakkaat, nappulat ovat nyt niin raastavassa iässä. Tästä kun selviää niin hyvä. 🤣
Meidän tuplien vauvavuosi oli yllättävän helppo, molemmat helppoja, tyytyväisiä ja terveitä vauvoja. Vaan kun täyttivät vuoden niin tuntui kuin olisi napista kääntänyt, alkoi vauhti ja vaaralliset tilanteet.
Käsittämätöntä tosiaan että sait niin paljon negapalautetta teidän hotelliyöstä, toivottavasti et ottanut itseesi niistä vaan jatkat samalla mallilla.

KYLLÄ SE SIITÄ !
3/12 | 

Jotekin muistan pikkulapsi ajan hyvin tarkkaan jostain syystä erittäikin tarkkaan vieläkin (olen 72v nyt) Silloin 3 vuotiaalla angiina (antibiotti kuuri tietty) , 1 vuotiaalla korvatulehdus ja minulla muuttolaatikot purkamatta eteisessä. Ei siinä itkukonsertissa nukkunut kukaan koko yänä . Viikon päästä tästä alkoi työt äitiysloman jälkeen. Mutta selvisin ja aivan ihanat tyttäret nyt ovat itse loistavia äitejä ja hyviä uranaisia:) KYLLÄ SE SIITÄ !

Vierailija
4/12 | 

Ihan mielenkiintoista pohdintaa ja vastakkainasettelua (josta en kyllä erityisen paljon pidä). Varmasti on totta se, ettei yhden vauvan kerralla saanut pysty täysin kuvittelemaan, mitä meno on kahden samanikäisen kanssa, ei tietenkään pysty, kun ei ole sitä itse kokenut. Toisaalta eihän kirjoittaja itsekään voi tietää, mitä on saada vaikkapa kaksi, kolme tai neljä lasta aina vuoden tai kahden välein(saati enemmän, mikä sekään ei ole kovin harvinaista) tai saada kaksoset ydinperheeseen yhden tai kahden vaikkapa alle kouluikäisen jatkoksi. Harva meistä kai pystyy asettumaan täysin toisen asemaan, ellei itsellä ole käsillä melko identtistä tilannetta. Tästä syystä en pidä vastakkainasetteluista,minusta se ei auta meitä äitejä/perheitä aidosti ymmärtämään toisiamme tai tilanteitamme, vaan saa aikaan aivan muunlaisia reaktioita.

Vierailija
5/12 | 

Meidän päiväkodissa identtisillä kaksosilla on vaatteet niin, että se, jonka nimessä on kirjain k, niin hänellä on aina jotain keltaista päällä, esim. Sukat :) Toimii!

Vierailija
6/12 | 

” Tästä syystä en pidä vastakkainasetteluista,minusta se ei auta meitä äitejä/perheitä aidosti ymmärtämään toisiamme tai tilanteitamme, vaan saa aikaan aivan muunlaisia reaktioita.”

Oon täysin samaa mieltä. Jos ja kun haluaa edistää suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä omaa perhetilannetta kohtaan, ei tällaisesta ”ette tajua, miten raskasta mulla on”-ajattelusta ole mitään apua. Yksi vauva voi vaikka huutaa ekan vuoden putkeen, jolloin hyvin nukkuvien kaksosten vanhempi ei taas voi todellakaan tajuta, miten raskasta yksösvanhemmuus on. Voi olla myös vakavaa sairautta tai rahahuolia, joista taas kaksosten vanhemmilla ei ole tietoakaan.

Vierailija
7/12 | 

En ymmärtänyt vierailijan no. 4 jankkaamista vastakkainasettelusta. Minusta sitä tekstissä nimenomaan EI ollut.

Kanli
8/12 | 

Vastakkainasettelu on vaarallista, mutta tätähän oli Karoliinalta kysytty, ei hän ollut asiaa itse nostanut esiin. Otsikkoon toki, mutta varmasti syystäkin :)
Minusta äitien yleinen ”Meillä on vaikeaa, sinä et voi tietää, sinulla ei ole koskaan ollut näin vaikeaa” -vertailu on yleisesti omituista. Jos jossain kehuu, miten hyvä oma lapsi on vaikka nukkumaan, saa heti toisten äitien vihat päälleen. Eiköhän jokaisella ole omat vaikeutensa lasten kasvatuksessa. Ihanaa, jos joku saa nukkua, vaikka minä en itse saisikaan!

Vierailija
10/12 | 

Mä en tiedä mitään kaksosvanhemmuudesta, mutta muistan (hämärästi) elämäni vastasyntyneen ja mustasukkaisen, uhmaikäisen puolitoistavuotiaan kanssa. Esikoinen lopetti raivoissaan päiväunet ja vauva ei nukkunut lainkaan vaunuissa. Meidän päivät kuluivat siis kaoottisessa härdellissä n. vuoden ajan, jolloin tilanne alkoi rauhottua. Imetin koko vuoden ja samalla juoksin päättömän esikon perässä ja yritin pitää kaikkia tyytyväisinä. Esikoinen oppi vaihtamaan oman housuvaippansa puolitoistavuotiaana.

Kaisa
12/12 | 

On kyllä kurjaa ja tympeää, kun halutaan tietoisesti ymmärtää väärin, viitaten muutamiin kommentteihin. Eihän Karoliina tässä mitään vastakkainasettelua rakennellut, päinvastoin - hänhän nimenomaan kuvaa sitä, että harvoin sitä ihmiset tarkalleen toistensa tilanteita ymmärtävät, kun ne ovat kaikilla omanlaisiaan. Aihe nyt vain valikoitui lukijoiden toiveiden perusteella, koska arkea yhden ja kahden vauvan kanssa nyt vain on kiinnostavaa vertailla. En muutenkaan ole Karoliinan teksteistä lukenut minkäänlaista uhriutumista tai valitusmentaliteettia, vaan kivan positiivista ja raikasta lapsiperhemeiningin kuvausta, realismia unohtamatta. Tsemppiä Karoliina jatkoon ja hyvää vointia koko perheelle, kiitos että jaksat jakaa teidän arkea ja tuottaa hyvää sisältöä meille lukijoille!

Janika
13/12 | 

Ehkä me ihmiset jotenkin käsitämme tekstiä eri tavoin. Minun mielestäni jo otsikko on vastakkainasettelua:) Minä en pidä yhtään sellaisesta tavasta ajatella, että kenellä on rankinta, jota se kuka ymmärtää ketäkin tavallaan on. Kukaan ei voi tietää mikä taakka kenellä on taustallaan. Ystävälläni oli neloset, ja hänen mielestään kaksoset on ihan sama kuin olisi yksönen:) Jospa kuitenkin oltaisiin ymmärtäväisiä toisiamme kohtaan, se ei ole keltään ainakaan pois.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jännä juttu. Tajusin sen vasta tänä aamuna. Takana on joululomaviikot. Ne, joihin meillä oli suunnitelmat ja odotukset. Ja ne, jotka onnistuivat vieläpä oikein hyvin. Silti havahduin tänä aamulla siihen, että sellaisen todellisen loman tuntu iski mieleen ja vartaloon vasta kuluneen viikonlopun aikana. Vasta NYT loppiaisena olo on lomalla ollut. Levännyt (sen verran, kun näissä olosuhteissa voi) ja rauhoittunut.

Sanoin miehelle havainnoistani ja hän nyökytteli tietävänsä, mistä puhun. Vaikka teimme ”virallisella” joululomalla vain meille mieluisia juttuja. Tapasimme juuri ne ihmiset, jotka halusimme, ei kolmen lapsen kanssa lomailukaan ole aina näin aikuisen näkökulmasta kaikkein rentouttavinta. Vauvojen tarpeet ovat erilaiset kuin kolmasluokkalaisen, ja lomankin keskellä on silti pidettävä huolta kaikkien rutiineista: nukkumaanmenoajoista, pyykinpesusta, ruokatilauksista, kännykkäsäännöistä jne. Kun tavalliset rutiinit ja toisaalta lomailuun liittyvät erilaiset tapaamiset ja tapahtumat sitten nivoo yhteen, on näin vanhempien näkökulmasta edessä arkea suurempi koitos. Monella tavalla kiva ja odotettu, mutta myös paljon väsyttävämpi kuin se perusarki, jossa kaikella on omat paikkansa ja aikansa.

Siksipä tämä kulunut viikonloppu  – ihan arvaamatta ja ilman odotuksia – olikin lomaisin viikonloppu sitten miesmuistiin. Esikoinen oli Helsingissä, vauvat nukkuivat paljon, eikä meillä edes A:n kanssa ollut mitään velvoitteita tai erityisiä hommia. Hipsuteltiin vaan kotona kollarit jalassa, hoidettiin ainoastaan pakolliset kotityöt ja katsottiin jakso jakson perään Sorjosta. Vielä kun mun pikkusisko kävi heittämässä vauvojen kanssa parin tunnin vaunulenkin, jotta saatiin hetki totaalista hengähdystaukoa, viikonloppu tuntui vähintään Bahaman lomalle.

Huomenna alkaa arki. F menee kouluun, mies töihin ja minä – noh – minulla homma jatkuu samaan malliin kuin lokakuun puolivälistä lähtien. Silti tammikuussa ja päivien pitenemisessä on jotain taikaa. Kun vielä harrastukset alkavat parin viikon päästä taas rullata, ja kun päivät alkavat taas tuntua viikonpäiville, ollaan hyvällä tavalla ruodussa. Olen kyllä ehdottomasti arki-ihminen, ja näin lasten kanssa se vielä korostuu erityisesti. Arki-ihminen, joka haluaa tasaisin väliajoin ripauksen glitteriä, kuohuvaa ja kermakakkuja, jotta voi hyvillä mielin palata takaisin kumisaappaiden ja arkijuuston pariin.

-Karoliina-

Kuva: Noora Näppilä

Kommentit (3)

Sonja
1/3 | 

Ihana postaus :) Niin samaistun tähän, näin lapsiperheellisenä on ihanaa kun alkaa arki. Ja aina välillä sitä glitteriä ja kuohuvaa, niin taas jaksaa. <3

Tike79
2/3 | 

Mä olen joskus muotoillut itselleni niin, että ilman pyhiä arkikaan ei olisi yhtä juhlaa. Molempia tarvitaan! Tuntui aika ihanalta päästä takaisin kouluruokalaan nakkisoppalautasen äärelle oppilaiden innostuneita joululomakuulumisia kuuntelemaan.

Kilppari
3/3 | 

Kiitos sun blogista! Jutut ovat tosi inspiroivia ja olet tosi taitava luomaan niistä mielenkiintoisia. Persoonallisuus ja taiteellinen tyyli kuvissa ja kerronnassa ovat parasta. Hyvää uutta vuotta! <3

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Huomasin Nooran blogista 12 asiaa elämästäni -blogihaasteen. Koska rakastamalla rakastan blogihaasteita, nappasin kyssärit myös omaan blogiini. Tässä siis 12 vastausta:

Asun Tampereella. Kaupungissa, josta on tullut vajaassa kolmessa vuodessa kotikaupunkini isolla K:lla. Rakastan Tampereessa kaikkea. Sen ihmisiä, tunnelmaa, palveluita ja kauneutta. Jopa ratikkatyömaata (ja tämä seikka vissiin erottaa minut täysiverisistä tamperelaisista)

Innostun täysillä silloin, kun innostun. En osaa tehdä asioita puoliksi, eikä ihan-kiva kuulu sanavarastooni. Joko olen täysillä mukana tai sitten en ollenkaan. Tämä pätee niin töihin, ihmissuhteisiin kuin kaikkein pienimpiinkin juttuihin.

Ihailen tosi monia ihmisiä, mutta suurimmat fanituksen kohteeni löytyvät lähipiiristäni. Minulla on ollut ihmeellinen onni ympäröidä itseni mitä mahtavimmilla tyypeillä. Rohkeilla, hyväsydämisillä, lahjakkailla ja lojaaleilla. 

Haluaisin, ettei nukuttu yöuniaikani korreloisi niin vahvasti toimintakykyyni ja mielialaani. Tässä elämäntilanteessa on käytännössä jatkuva univaje ja se tekee minusta välillä tosi kurjan ihmisen.

Rentoudun parhaiten, kun saan viettää hetken kiireetöntä aikaa A:n kanssa. Hän on ihminen, joka saa minut rentoutumaan ja nauramaan. Joillakin ihmisillä on lahja tuoda valoa ympärilleen. Hän on sellainen.

Luonnettani kuvaa varmasti monikin sana. Olen touhukas ja suhtaudun intohimoisesti itselleni tärkeisiin asioihin. Pidän omieni puolta, ja jos puolustan itselleni tärkeitä asioita tai ihmisiä, minua ei pelota ristiriidat tai muiden mielipiteet. Olen luultavasti paljon pehmeämpi ja herkempi, millaisen vaikutelman minusta kirjoitusteni perusteella saa. Näin olen kuullut lähipiiriltäni, vaikka itse en tätä asiaa oikein osaa ajatella. On vaikea nähdä itsensä ulkopuolisen silmin.

Ilostun, kun lapseni ovat onnellisia, mieheni nauraa ja arkielämä rullaa ilman suuria vastoinkäymisiä. Ilostun, kun näen ystäviäni ja huomaan heistä, että hekin haluavat nähdä minua ja meitä. Ilostun, kun saavutan suuria ja pieniä elämän tavoitteita.

Jos voisin tehdä mitä vaan, eläisin juuri tässä kyseisessä hetkessä, tällaisen perheen kanssa, seuraavanlaisella tuntijaottelulla: Nukkuisin kahdeksan tunnin yöunet (putkeen!), liikkuisin tunnin päivässä, tekisin töitä kolme ja viettäisin lopun ajan perheeni kanssa. Sellainen olisi tällä hetkellä mun unelmaelämän kaava. Ei aivan juuri toteutettavissa, mutta ehkä jo vuoden päästä.

Haluan ympärilleni tasan ne ihmiset, jotka siinä nyt jo ovat. En sulje tietysti silmiä uusilta ihanilta ystäviltä, jos sellaisia elämään tupsahtaa. Mutta tarvetta etsiä ei ole.

Haaveilen, että läheiseni ja minä eläisimme pitkän ja hyvän elämän täynnä seikkailuja ja rakkautta. Sellaisen, että voisi satavuotiaana kuolinvuoteella todeta, että elämä on nyt valmis ja kuolema ei pelota. Ettei mitään jäänyt kesken.

En luopuisi omatuntoni kuuntelemisesta, enkä tärkeimmistä periaatteistani. Voin joustaa tarpeen tullen monista asioista ja jopa vaihtaa mielipidettäni, jos huomaan olleeni väärässä tai liian vähällä tiedolla. Mutta suurimmat elämänarvoni, sekä oikeudentuntoni ovat asioita, jotka kadottaessa kadottaisin myös itseni.

Ajankohtaista juuri nyt: Vauva-arki, luonnollisesti. Ja kaikki loppuvuoteen ja jouluun liittyvä oheispuuha. Meillä vietetään joulukuussa niin F:n kuin A:nkin synttäreitä. Sen lisäksi F:llä on harrastusen talvinäytökset, joulujuhla ja taidetaan me glögitellä erilaisin ystävä- ja perhekokoonpanoin myös monen monta kertaa vielä ennen aattoa.

Kivaa sunnuntaita kaikille!

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä

Takki, Joutsen // farkut, H&M Mama // kengät, Ten Points (saatu) // laukku, Lumi 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Moikkelis. Tämä viikko on mennyt sairasteluissa ja juhlahumussa. Vauvat sairastuivat flunssaan viime viikonloppuna. Juuri, kun meitä piinannut oksennustauti oli saatu taltutettua.

Kävimme räkäisten pienten kanssa lääkärissä jo maanantaina, mutta saimme silloin vielä lähtöpassit takaisin kotiin. Tiistaiaamuna tyttöjen kunto oli kuitenkin huonompi. Toiselta ei lähtenyt enää juuri ääntä, räkä oli sitkeämpää ja yskä kovempaa, joten päätimme lähteä sairaalaan. Ja hyvä niin! Hoitaja sanoi 5 minuutin alkututkimusten jälkeen, että toinen tytöistä jää ainakin sairaalaan. Ja pian päätettiin, että toinenkin. Happiviikset naamalle, nenä-mahaletku tulille ja sitä rataa. Lepoa, nenän imua (jota toki kotonakin oli tehty) ja osastohoitoa.

Oman lisämausteensa kaikkeen tähän teki se, että F:llä oli samana päivänä synttärit. 16 tytöt kemut, joihin oli vielä lukuisat jutut tekemättä, koska ne oli tarkoitus tiistaipäivän aikana hoitaa. Noh. Minä jäin sairaalaan pienten kanssa ja A pyyhälsi kotiin ja ruokakauppaan ja Tigeriin ja sankarin kanssa juhlapaikalle. Onneksi mun Hipu-sisko oli myös mukaan menossa auttavansa kätenä. Täytyy taas olla onnellinen tästä tukiverkosta, jota ilman moni asia olisi paljon mutkikkaampaa.

Mä olen myös ollut flunssassa ja lämmössä tämän viikon. Jos sanotaan, että kahden vauvan kanssa on rankkaa, niin nyt on ollut sitten vielä vähän rankempaa. Tosin Taysin henkilökunta on ollut TAAS aivan ihanaa. Niin lempeitä ja ihania hoitajia kaikissa vuoroissa! Ei voi kun olla kiitollinen saamastaan avusta taas kerran!

Me päästiin eilen  pienten kanssa kotiin, kun happisaturaatio ja ruokailut olivat iltapäivällä hyvällä tolalla. Toisaalta olisin halunnut jäädä ehkä tyttöjen kanssa sairaalaan vielä yhdeksi yöksi varmuuden vuoksi. Toisaalta oli ihana päästä jo omaan kotiin ja omaan sänkyyn, jonne tytöt mahtuvat helpommin viereen kuin sairaalan kapealle laverille. (Eli kuten huomaatte, se omissa sängyissä nukuttaminen jäi vain haaveeksi ja tytöt nukkuvat nykyisin meidän vieressä. Niin ne periaatteet rapisee.)

Sellaista tällä viikolla! Voi kun viikonloppuna olisi jo terveemmät meiningit ja saataisiin vähän jo normaalia menoa meidän elämään. Tänään F lähtee mummon ja papan kanssa hotelliin ja A keikalle. Huomenna mummo ja pappa tulee meille kylään ja sunnuntaina on F:n joukkueen talvinäytös.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

-Karoliina-




 

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 | 

Aina itsekin mietin, että mistä vain selvitään, jos pysytään terveinä. No sitten tuli lapsille koliikit, astmat ja valtava ruoka-aineallergiat. Monesti on vietetty joulutkin sairaalassa happea hengittämässä. Voimia!

Jenni S
2/3 | 

Voi hui! Onneksi voitte jo paremmin. Hurja suoritus pystyä samaan aikaan pitämään ne synttärit, hienoa!

Vierailija
4/3 | 

No onpa teitä koeteltu! Onneksi kaikki nyt paremmin päin. Sairaala on aina oikea osoite kun noin pienet on kipeinä ja hoito on yo-sairaaloissa kyllä loistavaa. Taas yksi syy rakastaa meidän hienoa kotimaata!

Täällä periaatteen nainen, joka vannotti opettavansa vauvat nukkumaan omaan sänkyyn!! Kuopus meidän välissä reilu 1-vuotiaana edelleen... 😅 Niin se menee. Täytyy tehdä just niin kuin omalle perheelle parhaalta tuntuu. Hyvää itsenäisyyspäivää!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat