Kirjoitukset avainsanalla pakkaaminen

Me ollaan A:n kanssa aloitettu pakkaaminen ja tavaroiden läpikäynti muuttoa varten pikku hiljaa. Kun on saatu tytöt nukkumaan iltaisin, ollaan tuotu telkkarin ääreen yhden tai kahden kaapin sisältö, ja alettu perata sitä.

Kasoja on yleensä tullut viisi:

  1. Ne tavarat, jotka jätetään vielä kaappiin ihan viimeistä viikkoa varten.
  2. Ne, jotka pakataan meneväksi uuden kodin kaappeihin.
  3. Ne, jotka pakataan meneväksi uuden kodin varastoon.
  4. Kirppikselle tai muuhun kiertoon menevät asiat.
  5. Roskiin menevät.

Näiden lisäksi on myös kasoja, jotka vaativat esimerkiksi ennen pakkaamista jonkinlaista pesua tai huoltoa. Esimerkiksi eilen illalla mä pesin kaikkien Joutsen-takkieni kaulukset, joissa oli viime talven meikkivoiteet. Oli turha pestä koko takki, niin tein tällaisen osittaispesun.

Joka kerta, kun ollaan saatu kaappi inventoitu ja saan kirjoittaa laatikkojen ja pussine kylkeen "K, A, F talvitakit. Varasto." tai "Ohuet pipot, yläkerta", tulee todella riemastunut olo. Tuntuu, että ollaan askel askeleelta lähempänä muuttoa.

Mä olen yleensä tämäntyyppisiin hommiin ryhtyessä tosi nopea ja tykkään painaa urakalla työt läpi. Vauvojen kanssa sellainen on kuitenkin lähes mahdotonta. Toki me A:n kanssa puhuttiin, että jossain vaiheessa täytyy varmasti ottaa "maratonipäiviä", että toinen ottaa kopin tytöistä ja toinen vaan pakkaa. Mutta tämä on nyt hyvä alku.

Olen miettinyt, olenko tällaisen hulluuden kanssa yksin, mutta mä saan aivan julmetut kiksit siitä, kun kaaos alkaa askel askeleelta selättyä. Meidän kodin perussiisteyttä on nimittäin verottanut muutama juttu viime aikoina: Ensinnäkin asunnon myyntiä ja esittelyä varten tasoja tyhjätessä jouduttiin sullomaan monia tavaroita minne tahansa kaappien sisään. Eikä niitä olla palautettu sen koomin omille paikoilleen. Toisekseen vauvojen noustua seisomaan kaikki heidän ulottuvillaan olevat tavarat on nostettu ylös. Ts. tasojen päälle röykkiköksi, kun tuntuisi turhalle keksiä enää näin vähäksi aikaa joku oikea säilytyspaikka noille tavaroille.

Enää haaveilen sellaisen kunnollisen Dymo-laitteen ostosta (omistan vain karvalakkimallin), jotta voin dymottaa kaikki lootat ja uuden kodin jokaisen nurkan.

Hei Jes. Ensi viikolla sadetta ja viileämpää! Olenko kesän pilaaja, kun riemuitsen siitä?

-Karoliina-

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mulla on ollut täällä reissussa 3 vaatetta + matkustushaalari. Ivanan ikisuosikki, valkoinen muumipitsimekko, Aarrekidin musta trikoomekko lähinnä altaille ja tämä uusi ihanuus, johon olen täysin rakastunut.

Mekko on Vilan ja ehkä jo myynnissä. Nina Nuorivaara stailasi mut viime viikolla yksiin kuvauksiin ja kaiveli rekiltään mm. tämän hippiunelman. Rakastuin mekkoon niin, että kuvausten jälkeen halusin ostaa sen itselleni. (Muutenkin Nina oli saanut kiinni parilla sähköpostilauseella kiinni juuri siitä, mitä minä rakastan ja millainen mun tyyli on. Tuli ihan älytön olo siitä, miten entuudestaan tuntematon ihminen voi napata niin hyvin sen, missä tunnen oloni kotoisaksi).

Tällä mekolla on sitten menty täällä illalliset, kauppareissut ja kaikki menot, joissa on tarvittu pitkähihaista. Ihanaa, kun olen vihdoin oppinut pakkaamaan niin, ettei mukaan tarvitse roudata koko omaisuutta. 

-Karoliina-

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 | 

Hei!

Ihana loma-asu! Sinulla on myös kauniit sandaalit. ikähän merkki/malli ahtaa olla kyseessä? Ihanaa loman jatkoa! :-)

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019
2/5 | 

Moikkis! Sandaalit on mun suosikit myös. Ostettu tosin 2015/2016 talvialesta ELLOKSESTA, heidän oma merkki. Ovat nahkaa ja huollatin ne juuri ennen reissua.

Tiina**
3/5 | 

Ja seuraava postausaihe onkin: miten lapsiperhe matkustaa käsimatkatavaroilla?
Pliis-pliide! :)

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019
4/5 | 

Oikeastiko?! Täytyypä miettiä, onko mulla tähän vinkkejä. Tosin en ole tainnut ikinä matkustaa F:n kanssa ruumalaukulla. Tosin en ole myöskään matkustanut koskaan hänen ollessaan vauva: ne kamat kun vievät kauheasti tilaa!

MR
5/5 | 

Mä olen matkustanut yksivuotiaan kanssa käsimatkatavaroilla. Kaiken a ja o on se, ettei ala roudaamaan mitään maitoja tai vaippoja Suomesta. Lapsen vaatteet vie vähän tilaa laukussa. Ja myönnän viihdyttäväni lapsia kännykällä ja tabletilla reissussa PALJON eli ei leluja juurikaan mukaan.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Heippa,
20130605-170150.jpg

aikaslailla arkinen on ollut tämä ensimmäinen lomakeskiviikko. Neiti-F vietiin aamulla päiväkotiin (jossa oli ihanaa kyllä: poolpartyt!), ja Eepi ja minä aloitetimme armottoman pakkausrumban. Kyllä on kuulkaas aika hyvinkin erilaisiin osoitteisiin menossa olevia pussukoita tänä päivänä täytetty. Osa tavaroista menee uuteen kotiin, tai uuden kodin varastoon. Ja sitten vielä UFF:lle, kirppikselle, roskiin, sukulaisille ja kamuille. Huh hellettä!

Onneksi huomenna saamme huilipäivän pakkaamisesta, kun suuntaamme Eepin kanssa Vuosaaren Columbus-kauppakeskukseen, ja siellä tarkemmin ottaen Inarian liikkeeseen.

Kuten olenkin tainnut jossain yhteydessä mainita, uusi asuntomme Helsingissä tulee olemaan lähes puolet pienempi, kuin nykyinen kotimme Lahdessa. Se onkin saanut monet ihmettelemään, miten meinaamme mahtua sinne.

Totta onkin, että ensin etsimme itsekin sellaista 60-70 neliöstä asuntoa, mutta kun tiellemme osui tämä aivan ihastuttava 55 neliötä, istuimme pöydän ääreen, ja mietimme, voisimmeko saada sen toimimaan. Ja lopulta päätimme, että onnistuuhan se!

20130605-170321.jpg
Listasinkin tähän nyt asioita, joiden avulla tarkoituksemme on muuttaa pienet neliöt ihmeneliöiksi. Sellaisiksi, ettei puuttuvaa 5-45 neliötä edes kaivata ;)

1. Etsimme tarkoitukselle asuntoa sellaisesta taloyhtiöstä, jossa  yhteiset- ja sosiaalisettilat ovat niin toimivat, että voimme levittäytyä "asumaan" myös omien seiniemme ulkopuoelle. Uudessa talossamme onkin iso punttisali alakerrassa, ratasvarasto heti ulko-oven vieressä, ja autohallikin aivan talon yhteydessä. Taloyhtiön saunaan ja pyykkitupaan kuivaushuoneineen on omalta oveltamme ehkä 10 askelta, ja asuntomme alta löytyy puolestaan täysin lämmin varasto, joka mahdollistaa tietysti kausivaatteiden asianmukaisen säilytyksen niin, ettei väärän kauden tuotteet tuki eteistä.

2. Toinen merkittävä asia on huoneistomme korkeus. Eteistä ja keittiösyvennystä lukuunottamatta asuntomme on yli kolme metriä korkea, joten tarkoituksemme on korvata pieni lattiapinta-ala ylösnousevalla osuudella! Vaikka korkeat huoneet ovat ihan visuaalinenkin tekijä, oli se myös yksi asunto-ostopäätöksen vaikuttaneista järkiperusteista: Mitä enemmän huoneessa on korkeutta, sitä korkeammat kaapit huoneisiin saa.

3. Säiltystilan tarkka suunnittelu on pienessä asunnossa varmasti se kaikista olennaisin asia jokapäiväisen elämän toimivuuden kannalta, ja niinpä olemmekin panostaneet siihen tämän asunnon suhteen erityisen tarkasti. Sataan neliöön voi vielä tunkea kaapin perukoille mitä tahansa, missä tahansa laatikoissa ja pussukoissa, mutta uudessa kodissamme se ei johtaisi muuhun kuin katastrofiin. Aluksi yritimme suunnitella kotiimme Ikean liukuovikaappikokonaisuuksia, mutta pian huomasimme, ettemme saisi niiden avulla käyttöömme kotimme koko maksimaalista korkeutta (kaappien korkeus loppuu 2,35metriin). Niinpä googlettelimme netin läpeensä erilaisia kaappifirmoja, ja päädyimme lopulta Inariaan. Ja vaikka kaappiprojekti ei tällä hetkellä olekaan edennyt kuin vasta mittausvaiheeseen (kuvissa näkyvä iloinen Inaria-mies Rami työn touhussa), olen kyllä jo aika täpinöissäni tästä projektista. Voitteko kuvitella: kaapeista voi tehdä mitoiltaan täysin omaan kotiin sopivat, eikä esimittausta, saati asennusta tarvitse tehdä itse. Tämmöinen palvelu sopii juurikin meille remonttiurveloille ;)

4. Viimeinen vinkkini pienen tilan avuksi on innovatiivisuus, asioiden ja tilojen ajattelu toisella tavalla. Itse päädyimme esimerkiksi niinkin radikaaliin tilaratkaisuun, kuin että muutatamme asunnon nykyisen vaatehuoneen Eepin ja minun makuualkoviksemme. Tarjolla ei nimittäin ollut meidän makuumme (ja hintahaarukkaan!) sopivaa kolmiota, joten päätimme, että teemme näin kaksiosta kolmion. Tai ainakin kaksipuolikkaan ;). Mielestämme Neiti-F tarvitsee ison huoneen leikeilleen, mutta meille aikuisille riittää vallan mainiosti pieni makuusoppi. Niinpä asunnosamme seinänkaadon merkeissä ovatkin häärinyt tänään miehet VE-Rakennukselta. Huomenna käymme myös kurkkaamassa sen, miltä "huoneistettu" vaatehuone näyttää. Jaiks!

Näillä pakkaus-, remontti- ja sisustusajatuksilla siis kohti iltaa. Onko teillä lisävinkkejä siihen, kuinka pieni tila saadaan toimimaan? :)

-Karkki-

 

 

 

 

Kommentit (7)

Hoover
1/7 | 

Pääsiskin suunnittelemaan kaappinsa ja muut säilytysratkaisunsa itse! Tämä meidän 40-luvulla rakennettu talo on muuten aivan ihana isoine ikkunalautoineen (ja juurikin korkeine huoneineen, niinkun sanoit), mutta mahtoi ihmisillä olla niin vähän tavaraa, että säilytykseen ei olla panostettu kyllä yhtään! :D Sitä on tullut tuskailuta monesti..

Hellu
2/7 | 

Mille kirppikselle veit tavaraa myyntiin?

Karoliina Sallinen
3/7 | 

Unelma olisi,että itsekin osaisi karsia tavarat 40-luvun malliin!

Karoliina Sallinen
4/7 | 

Ensi viikolla vien kamppeita Lahden Lanttilaan. Muistaakseni päivä oli 13.6,pöytä...hmm...täytyypä tarkistaa ja infota täällä :)

Laura H
6/7 | 

Luen täällä suu auki vanhoja postauksia. Mitä kekseliäisyyttä tehdä vaatehuoneesta makuualkovi! Oon selaillut myös Inaria-postauksia. Ihan huippua! Teidän koti vaikuttaa niin toimivalta. Saisinpa edes vähän samaa fiilistä meidän kaksioon, jossa meitä asuu kolme henkilöä (nuorin tosin vasta 6kk) :)

7/7 | 

Pääajatus meillä on, että kaikki turha pistetään kämpästä pellolle. Mutta olen pohtinut, että pienen tilan nikseistä saisi varmaan ihan kivan postauksen tai jopa postaussarjan. Ehkä tuon 55 neliötä- sarjan jälkeen :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2020
Heinäkuu
2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat