Kirjoitukset avainsanalla pääsiäinen

Heipparallaa pääsiäisen jälkitunnelmista.

Kuten kerroin torstaina, meillä pääsiäinen jakautui kahteen osaan. Pariskuntapääsiäiseen Tampereella ja sen jälkeiseen perhepääsiäiseen Hankasalmella, mun lapsuudenkodissa.

Me siivoiltiin pitkästä aikaa torstaina A:n kanssa kotona oikein kunnolla. Pari viimeisintä kertaa on hoitanut nimittäin Freska. Oli ihanaa aloittaa pääsiäinen siistissä kodissa. Samalla inventoin F:n vaatekaappia (taas!) ja iskin omiakin vaatteita varastoon säilöön ja odottamaan taas uutta kirppisaikaa. Tänään pitäisi vielä hakea varastosta kesäkengät, koska pitää ehtiä viedä ne suutarille ennen kuin lähdetään vapuksi Espanjaan.

Noora ja Matti tulivat siivoilujen jälkeen meille iltapalahodareille. Otettiin Nooran kanssa muutamat blogikuvat ja sitten vaan chillaattiin puolille öin höpötellen.

Perjantaina meidän oli tarkoitus A:n kanssa vaan makoilla kotona, mutta lopulta päädyimme kuitenkin Pyhimyksen keikalle Tampere-taloon kaveripariskunnan kanssa. Mun Aino-kamu on Pyhimyksen taustatiimissä ja koska meille oli järkätty kutsuvierasliput, ei sellaista mahdollisuutta kerta kaikkiaan voinut jättää käyttämättä.

Pitkäperjantai meni siis musiikin parissa. Vitsi mä tykkään Pyhimyksestä ja show oli tosi hyvä. Sitä paitsi mä olen niin mummo, että musta oli ihana katsoa keikkaa istuskellen mukavassa tuolissa ilman, että kukaan känninen törmäili selkään.

Lauantaina suunnattiin sitten Hankasalmelle. Käytiin mökillä saunomassa ja paljussa molempina iltoina ja muuten vietettiin aikaa mun lapsuudenkodissa. Oli kiva grillailla, makoilla, pusutella siskontyttö ja kävipä hurjimmat meistä (en minä!) myös laskettelemassa Häkällä.

Herkkuruuat kuului myös vahvasti pääsiäiseen. Tänään me lopetimme pääsiäisjuhlinnan meidän perheen perinteiseen pääsiäisbrunssiin.Sitten ajelimme takaisin Tampereelle. Pyykkikone laulaa ja minä kirjoitan tätä postausta. Mies ja lapsi lähtivät vielä hetkeksi potkimaan kentälle jalkapalloa. 

Sellainen pääsiäinen meillä! Ensi viikosta tulee töiden kannalta tiukka, mutta sunnuntaina lähdetään sitten kohti Espanjan lämpöä. I-ha-naa!

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Me tultiin eilen Hankasalmelle pääsiäisen viettoon. Kerron meidän pääsiäisen kulusta lisää huomenna, mutta koska ruoka ja herkut kuuluvat tiivistii meidän perheen (arkeen ja) juhlaan, jaan tähän meidän pääsiäisen herkkukakun ohjeen.

Resepti on mun Hipu-siskon, joka haluaa kiitää kakun inspiraatioista Baking of Maria -blogin Mariaa. Vaikka meillä tämä kakku oli tänä vuonna pääsiäisen väreissä, voi kakun tietysti ”värittää” juhlan teeman mukaan joksikin muuksikin. Voisin kuvitella, että sopisi ihanasti vappukakuksi tai kevään valmistujaisjuhliin.

Mutta siis. Tässä ohje, jonka sisko ystävällisesti kirjoitti, eikä minun tarvinnut edes referoida.

Kokin huomioita:
irtopohjavuoka pitää olla halkaisijaltaan kohtuullisen pieni, että kerrokset erottuvat.
Kerroksia voi tehdä minkä värisiä haluaa, mutta maitosuklaakerroksesta tulee toki aina ruskea ja vadelmakerroksesta vaaleanpunainen.
Värjäämiseen käy geelivärit, pastavärit tai jauhemaiset karamellivärit, mutta ei vesipohjainen, että se ei löysennä liikaa seosta.

Pääsiäisen sateenkaarikakku (gluteeniton)

Pohja:

  • 200g gluteenittomia keksejä, esim. Semperin  Kolakeksit
  • 70g voita


Täytteet:

  • 600 g tuorejuustoa
  • 6 dl Flora vispiä
  • 1,5 dl sokeria
  • 3 tls vaniljasokeria

 

  • 120 g maitosuklaata
  • 360 g valkosuklaata
  • 3 liivatelehteä
  • 150 g kotimaisia vadelmia
  • 1 rkl sitruunamehua

 

  • Violettia, sinistä ja keltaista pasta-, geeli- tai jauhemaista karamelliväriä, esim. Dr. Oetker-geeliväriä


Suklaaganache ja koristelut:

  • 130g maitosuklaata
  • ¾ kuohukermaa
  • nokare voita
  • Karkkeja tms. koristeluun

 

  1. Vuoraa halkaisijaltaan pienehkö (22cm) kakkuvuoka leivinpaperilla. Murskaa keksit (esimerkiksi pussissa lihanuijaa käyttäen, tehosekoittimessa tms.) ja sekoita keksimuruun sula voi. Painele keksi-voiseos kakkuvuuan pohjalle ja laita vuoka jääkaappiin odottamaan.
  2. Vatkaa kaikki kakkuun tuleva tuorejuusto ja sokerit sähkövatkaimella kuohkeaksi. Jaa tuorejuustoseos viiteen kulhoon tasaisesti. Värjää kolme kulhoa karamelliväreillä (violetti, sininen ja keltainen). Lisää keltaiseen seokseen sitruunan mehu. Viisi tuorejuustokulhoa voi laittaa kylmään tässä välissä.
  3. Vaahdota Flora vispi ja laita kylmään. Paloittele valkosuklaa omaan kulhoonsa ja maitosuklaa omaansa, ja sulata ne haluamallasi tavalla (mikrossa pienissä erissä tai turvallisemmin mutta hitaammin vesihauteessa). Ota työstöön neljä tuorejuustokulhoa (yksi värjäämätön, yksi violetti, yksi sininen ja yksi keltainen). Sekoita värjäämättömään tuorejuustoon maitosuklaa, jaa valkosuklaa värjättyihin kulhoihin ja sekoita. Pidä suklaa-tuorejuustoseokset huoneenlämmössä tästä eteenpäin.
  4. Jaa vatkattu Flora vispi viiteen osaan, ja annostele yksi osa maitosuklaaseokseen, yksi violettiin, yksi siniseen ja yksi keltaiseen seokseen (jätä 1/5 viimeiseen, tulevaan vadelmakerrokseen!). Nostele varoen Floravaahto sekaisin täytteiden kanssa. Pidä edelleen nämä huoneenlämmössä.
  5. Ota kakkupohja jääkaapista ja levitä maitosuklaatäyte tasaisesti vuokaan. Siisti vuoan reunat. Laita kakku noin 10 minuutiksi jääkaappiin (tai nopeuttaaksesi prosessia, hetkeksi pakkaseen) ja kun pinta on vähän jähmettynyt, voit varovaisesti levittää päälle violetin kerroksen. On tärkeää malttaa jähmettää kakkua sen verran, että kerrokset eivät mene sekaisin, mutta toimia kohtuu nopeasti, että tuorejuusto-vispi-suklaaseokset eivät seiso pöydällä turhaan. Levitä suklaakerroksen päälle violetti kerros, siisti reunat ja jähmetä pakkasessa tai jääkaapissa. Toista sama prosessi myös sinisellä ja keltaisella kerroksella ja jätä jääkaappiin odottamaan viimeistä kerrosta.
  6. Laita kolme liivatelehteä kylmään veteen. Ota viimeinen tuorejuustokulho jääkaapista ja yhdistä siihen kotimaiset vadelmat murskaillen vadelmia, että seoksesta tulee vaaleanpunaista. Voit myös lisätä halutessasi pinkkiä karamelliväriä. Sulata liivatelehdet pieneen lähes kiehuvaan vesimäärään, ja kaada ohuena nauhana samalla voimakkaasti sekoittaen tuorejuusto-vadelmaseokseen. Nostele nopeasti jäljellä oleva Flora-vaahto mukaan ja levitä viimeiseksi kerrokseksi kakkuun.
  7. Anna kakun hyytyä mielellään yön yli.
  8. Valmista suklaaganache. Sulata maitosuklaa vaikkapa mikrossa, ja lämmitä kermamäärä kattilassa varoen, että se lämpiää selkeästi kättä lämpimämmäksi, mutta ei kiehahda. Sekoita sula suklaa kermaan, siirrä pois liedeltä ja sekoita rauhallisesti niin kauan että suklaasta ja kermasta tulee tasainen seos. Älä vispaa ja vatkaa voimakkaasti että seokseen ei turhaan tule kuplia. Mikäli suklaa ei meinaa sulaa, voit käyttää kattilaa vähän lämpimällä liedellä samalla sekoittaen. Kun seos on valmista, lisää siihen vielä nokare voita ja sekoita, jotta suklaasta tulee kiiltävää.
  9. Kun seos jäähtyy, ota kakku pois jääkaapista ja irrota varovasti irtopohjavuuan reuna. Leikkaa ylimääräinen paperi pois ja siirrä kakku tarjoiluvadille. Valuta varoen suklaaganachea kakun päälle ja reunoille. Koristele haluamallasi tavalla ja anna suklaan vielä jähmettyä kaapissa ennen tarjoiluja.

Ihanaa pääsiäisen jatkoa! Meillä on aamulla vielä perinteinen pääsiäisbrunssi, jota äiti ja sisko ovat valmistelleet jo monta viikkoa.

-Karoliina-

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Jännä juttu, miten ennenkokemattomiin tilanteisiin tämä uusperhe-elämä ajaa jatkuvasti, vaikkeivat asiat sinällään enää uusia meille olekaan. Taas on edessä pääsiäinen, jollaista ei ole ennen sattunut kohdalle.

F lähti tänään ”ensimmäisen” pääsiäisensä viettoon, josta palaa takaisin Tamperelle lauantaiaamuna. Minä ja A jäimme puolestaan kotiin. Tarkoituksena olla tekemättä yhtikäs mitään. Tai okei. Noora ja Matti tulevat kyllä illalla kylään, ja me Nooran kanssa tehdään hetki töitä, mutta illan teemaksi oli kuitenkin päätetty ”syödään kollarihousut jalassa sohvalla Woltin ruokaa.” Toisin sanoen aika sellaisen matalan kynnyksen pääsiäisjuhlintaa tiedossa.

Mä olin ennen todella jämähtänyt niihin ajatuksiin, kuinka mitäkin juhlaa tulisi juhlia oikein. Ja jos totta puhutaan, kyllä me ekan vuoden juhlakierroksen aikana saatiin A:n kanssa aikaan montakin väittelyä siitä, missä ja miten kemut vietetään. Siitäkin huolimatta, että me molemmat ajattelemme, että täytyy joustaa. Omien tärkeiden asioiden äärellä se ei kuitenkaan aina ole ihan helppoa.

Mitä enemmän joustoja on tehnyt, ja mitä erilaisemmin tavoin me olemme juhlapyhämme viettäneet, sitä mukavammaksi traditioiden noudattamatta jättäminen onkaan tuntunut. Nykyisin mä koen sen, etten tiedä, millä kokoonpanolla ja missä vaikkapa juhannus ja joulu vietetään, ihan hemmetin vapauttavaksi. Kun ei ole edeltä päätettyjä kaavoja, saa tehdä tasan sitä, mitä huvittaa.

Meidän pääsiäinen on tänä vuonna siis tällainen sillisalaatti, ihan erilainen kuin ennen. Ensin ollaan kaksin ja sitten lauantaista maanantaihin vietetään aikaa F:n ja koko mun perheen kanssa Hankasalmella lapsuudenkodissani. Saas nähdä, miltä tällainen tapa tuntuu. Etukäteen ainakin odotan pyhiä jo kovasti!

Joten vastaus otsikon kysymykseen: Pakosta. Joka muuttui lopulta onnenpotkuksi.

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä

Asu; takki, Joutsen (kuvaustakki) // farkut, NEUW (saatu) // kengät. Vagabond

Kommentit (1)

Viveca
1/1 | 

Täällä toinen ex-traditioaddikti :) Meillä myös uusperhe, jossa tosin molemmilla lapsia entisistä liitoista. Meillä pyhät on jaettu siten, että lapset on joka toinen vuosi meillä kaikki pyhät ja joka toinen vuosi sitten toisilla vanhemmilla. Poikkeuksen tekee joulu, sillä tavoin, että vietämme yhdessä lasten kanssa 'jouluaaton' lahjoineen kaikkineen etukäteen (jos viettävät oikean joulun toisissa kodeissaan). Ihan toimiva malli näin. Tänään lähdemme mieheni kanssa kaksin mökille koko pääsiäiseksi, luvassa pihahommia ja siinä sivussa vähän lammasta grilliin ja punaviiniä lasiin :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Mä luin tällä viikolla Maaret Kallion blogia Hesarista, kuten niin monta kertaa aikaisemminkin. Tämän viikon kolumnin aihe kuitenkin kolahti vielä voimakkaammin kuin mikään muu aikaisemmin. Maaret kirjoitti (näin lyhentäen ja kärjistäen) nimittäin siitä, miten moni konflikti tai mielen pahoittaminen johtuu siitä, että itse tulkitsee tilanteet tietyllä tavalla. Ei siitä, että toinen olisi tarkoittanut mitään pahaa.

Luettuani tekstin lähetin sen suoraan A:lle. Vastaukseksi tuli: ”Oli niin hyvä, että piti lukea ihan kaksi kertaa.”

Juttu kolahti häneen ja minuun varmasti siksi, että siinä puhuttiin aika paljon meistä. Antoi sanat sille, minkä olemme kyllä huomanneet, ja josta olemme monta kertaa puhuneetkin, mutta joka nyt Maaretin tekstissä tiivistyi helposti ymmärrettävään pakettiin. Meistä kumpikaan ei halua loukata toista, mutta silti aina välillä niin käy. Sitten siinä aina vuorotusten toinen on aivan ihmeissään, että ”eihän tässä näin pitänyt käydä. En mä sitä niin tarkoittanut.”

On jännä huomata, kuinka tulkitsemme koko ajan ympäristöämme oman historian ja kokemustemme kautta. Voi siis olla niin, ettei toinen tarkoita sanoillaan tai eleillään yhtään sitä, mitä me ajattelemme hänen tarkoittavan, mutta meidän oma kokemuspohjamme ohjaa meitä tietynlaiseen tulkintaan. Oiva esimerkki on vaikkapa kosketus. Toiset tulkitsevat sen lämpöiseksi, positiiviseksi eleeksi. Toisten mielestä tismalleen se samanlainen käsi olkapäällä onkin ahdistava ja pelottava kokemus.

Mä olen joskus kirjoittanut siitä, millaista on, kun löytää rakkauden aikuisena. Aikuisena löydetyssä rakkaudessa on satoja hyviä puolia, mutta myös miinuksia. Yksi miinus on ehdottomasti se, että samalla kun elämänkokemus lisää (tunne)viisautta, lisää se myös parisuhteen osapuolten painolastia. Hartioilla on jo lukuisia ihmissuhteita, pelkoja ja pettymyksiä, joiden on välillä vaikea antaa olla vaikuttamatta alitajuisesti nykytilanteeseen. Ne kun ovat osa meitä. Sitä, millaisia olemme nyt.

Maaret antoi tekstissään vinkin siihen, että vaikka toisten ihmisten tulkitseminen on luonnollista ja hyödyllistä, voisi kuitenkin yrittää kysyä tarkennusta toiselle siihen, mitä tämä tarkoitti. Silloin ei syntyisi turhaan kurjia tilanteita.

Kertokaa esimerkkejä tulkinnoissa, joissa itse olette/ teitä on tulkittu väärin! Miten selvititte ne? Mun täytyy todeta, että mut on ymmärretty monta kertaa väärin siksi, että sanon mielipiteeni live-maailmassa niin suoraan. Ihmiset, jotka eivät tunne minua, tulkitsevat joskus asiat niin, että A) en salli muita mielipiteitä tai B) haluan olla kova tai loukata. Todellisuudessa mun retoriikasta vain usein puuttuu pehmentävät sanaset ”mä näen asian näin, mutta toki saa olla eri mieltäkin.”

Ihana, rauhaisaa, vaalipäivän ja palmusunnuntain iltaa!

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä

Lähde: HS/ Lujasti lempeä -blogi / Maaret Kallio/ Postaus 10.4.2019 "Nainen istui junaan, katsoi toista lämpimästi ja sai kuulla olevansa arvostelija"

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat