Kirjoitukset avainsanalla muutto

Me ollaan A:n kanssa aloitettu pakkaaminen ja tavaroiden läpikäynti muuttoa varten pikku hiljaa. Kun on saatu tytöt nukkumaan iltaisin, ollaan tuotu telkkarin ääreen yhden tai kahden kaapin sisältö, ja alettu perata sitä.

Kasoja on yleensä tullut viisi:

  1. Ne tavarat, jotka jätetään vielä kaappiin ihan viimeistä viikkoa varten.
  2. Ne, jotka pakataan meneväksi uuden kodin kaappeihin.
  3. Ne, jotka pakataan meneväksi uuden kodin varastoon.
  4. Kirppikselle tai muuhun kiertoon menevät asiat.
  5. Roskiin menevät.

Näiden lisäksi on myös kasoja, jotka vaativat esimerkiksi ennen pakkaamista jonkinlaista pesua tai huoltoa. Esimerkiksi eilen illalla mä pesin kaikkien Joutsen-takkieni kaulukset, joissa oli viime talven meikkivoiteet. Oli turha pestä koko takki, niin tein tällaisen osittaispesun.

Joka kerta, kun ollaan saatu kaappi inventoitu ja saan kirjoittaa laatikkojen ja pussine kylkeen "K, A, F talvitakit. Varasto." tai "Ohuet pipot, yläkerta", tulee todella riemastunut olo. Tuntuu, että ollaan askel askeleelta lähempänä muuttoa.

Mä olen yleensä tämäntyyppisiin hommiin ryhtyessä tosi nopea ja tykkään painaa urakalla työt läpi. Vauvojen kanssa sellainen on kuitenkin lähes mahdotonta. Toki me A:n kanssa puhuttiin, että jossain vaiheessa täytyy varmasti ottaa "maratonipäiviä", että toinen ottaa kopin tytöistä ja toinen vaan pakkaa. Mutta tämä on nyt hyvä alku.

Olen miettinyt, olenko tällaisen hulluuden kanssa yksin, mutta mä saan aivan julmetut kiksit siitä, kun kaaos alkaa askel askeleelta selättyä. Meidän kodin perussiisteyttä on nimittäin verottanut muutama juttu viime aikoina: Ensinnäkin asunnon myyntiä ja esittelyä varten tasoja tyhjätessä jouduttiin sullomaan monia tavaroita minne tahansa kaappien sisään. Eikä niitä olla palautettu sen koomin omille paikoilleen. Toisekseen vauvojen noustua seisomaan kaikki heidän ulottuvillaan olevat tavarat on nostettu ylös. Ts. tasojen päälle röykkiköksi, kun tuntuisi turhalle keksiä enää näin vähäksi aikaa joku oikea säilytyspaikka noille tavaroille.

Enää haaveilen sellaisen kunnollisen Dymo-laitteen ostosta (omistan vain karvalakkimallin), jotta voin dymottaa kaikki lootat ja uuden kodin jokaisen nurkan.

Hei Jes. Ensi viikolla sadetta ja viileämpää! Olenko kesän pilaaja, kun riemuitsen siitä?

-Karoliina-

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla


Sanotaan, ettei ketään tulla kotoa hakemaan. Paitsi. Että meidät tultiin hakemaan meidän uuteen kotiin.

Mä kirjoitin tammikuussa postauksen (lue täältä) siitä, millainen meidän unelmakoti - sitten joskus - olisi. Mulla oli tapana, talven pimeinä päivinä, huvikseni selata Oikotietä ja Pinterestin sisustusjuttuja ja siksipä koostin postauksen KAIKISTA niistä mun unelmista, joita mulla tulevaisuuden kodin suhteen oli. Ajattelin kuitenkin, ettei mikään koti toteuttaisi noita kaikkia. Tai että me edes vakavasti harkittaisiin asunnon ostoa vauvavuonna.

Mutta. Kuten sanotaan. Toiveiden sanotaan toteutuvan parhaiten, kun ne sanoo ääneen. Tässä tapauksessa: kirjoittaa muidenkin luotettavaksi.

Ei mennyt nimittäin kuin muutama päivä postauksen julkaisusta, kun mun inboxiini tuli viesti: "Hei, ostakaa meidän koti!". Tuijotin viestiä hetken ja en ollut uskoa silmiäni. Viestin oli lähettänyt meidän tuttavaperhe, jonka kanssa vaihdettiin aina kuulumisia kotinurkilla ja jotka asuivat vaan parin sadan metrin päässä meistä. Hulluksi tilanteen teki se, että Hanna-Riikka ja Mikko asuttivat nimenomaa meidän todellista unelmakotia. Vanhaa puutalokotia, jota olin fanittanut jopa niin paljon, että kun tuosta asunnosta oli tehty juttu sisustuslehteen edelliskesänä, olin ottanut lehtijutusta kännykällä kuvia mun inspiraatiokansioon.

Joten. Niinhän se homma eteni. Mentiin katsomaan mahdollista uutta kotia. Ihastuttiin asuntoon vieläkin enemmän. Laitettiin oma asunto myyntiin korona-kevään pahimmilla viikoilla ja tässä sitä ollaan, menossa kohti uutta. Kesä menee pakkaillessa, elokuu pintarempaten ja muuttaen ja syyskuu pitäisi aloittaa uudessa kodissa. Kuten myös mun uudet työt samaan aikaan. Mitenkäs mä joskus sanoikaan: Ei muutoksia kaksosvauvavuoden aikana. Upsista!

-Karoliina-

Kuva: Noora Näppilä 

renovate-3293498_960_720.jpg
renovate-3293498_960_720.jpg

Mä olin viikonloppuna mun ystävän perheen luona Hesassa. Heidän uudessa, täydellisen ihanassa kodissaan, jossa oli iso ruokapöytä, oma autotalli,sauna ja KODINHOITOHUONE (=mun unelma)!

Mä olen kertonut joskus täällä blogissa, että olen todellinen kerrostaloasuja. Ihminen, joka rakastaa asua tiiviisti naapureiden kanssa ja kävellä pihaan, jota ei tarvitse itse kolata. Mä en siis varsinaisesti kaipaa omaa pihaa, laajoja neliöitä tai omaa tonttia.

Mutta. Kaikesta tästä huolimatta. Viime aikoina olen alkanut pohtia, onko kerrostalo kuitenkaan se paikka, jossa haluan asua loppuelämäni. Tai vaikka rakastan asua keskustassa, on alkanut mietityttää, onko mitään järkeä maksaa näistä neliöistä tätä hintaa, jos jo muutaman kilsan päästä saisi samalla rahalla puolet enemmän asuintilaa ja kaikki ne koti-spat ja pesutornit, joista välillä unelmoin.

Kun sitten tulin lauantai-iltana kotiin ja aloin tuskailla sitä, miten ihanaa tällä alueella on asua, mutta kuinka kodissamme on kuitenkin monta toiminnallista ja visuaalista ongelmakohtaa, sain jonkinlaisen ahaa-elämyksen. Mitä jos listaisin asumiseemme liittyvät ongelmat ja yrittäisin ensin puuttua niihin oikein toden teolla ennen kuin alkaisin rullata oikotie.fi:ssä?

Jotenkin yksittäisten ongelmakohtien kirjaaminen ylös teki ”ongelmasta” pienemmän ja käsiteltävämmän kuin olin aikaisemmin edes ajatellut. Listaa katsoessa tajusin, että epäkohdat ovat kaiken lisäksi myös sellaisia, että niille voisi – ainakin osin – tehdä jotain. Niihin paneutuen aktiivisesti ei olisi vielä mikään kiire minnekään, koska asiat olisi hoidettavissa.

Mun ongelmakohtalista oli seuraava:

  • pyykkiteline asuinneliöissä pyörimässä
  • eteinen, jossa ei ole tarpeeksi tilaa tavaralle
  • osittain pursuilevat kaapit
  • liian pieni ruokapöytä vieraitten kestittämiseen
  • F:n huone, jossa ei ole kaikilta osin sopivia säilytysratkaisuja
  • makuuhuone, jonka sisustus on kesken
  • liian vähän värikontrastia sisustuksessa
  • liian vähän lokeroita keittiön kierrätyspisteessä
  • varsinkin makuuhuoneessa (kotimme isoin huone) seilaavat yksittäiset kalusteet, joista puolet turhia

 

Hyvää kodissa on puolestaan:

  • sijainti
  • valo, eli kolmeen suuntaan osoittavat ikkunat
  • ihanat ikkunalaudat
  • sopiva huonemäärä
  • hyvä pohja
  • kiinteiden kalusteiden tyyli ja väri
  • kauniit näkymät ikkunoista
  • korkea huonekorkeus
  • vanhan talon henki
  • iso ullakkokomero

 

Nyt on siis tarkoitus pureutua noihin ongelmiin kohta kohdalta. Ja toisaalta nauttia kaikesta siitä hyvästä, jota asunnossa jo on.

Ensimmäisenä tämä: Miten te olette ratkaisseet seilaavien pyykkitelineiden ongelman?

-Karoliina-

Kuva: Pixabay

Kommentit (28)

Vierailija
1/28 | 

Erillinen kuivuri (pesukoneen päälle viritettynä)

Karoliina Sallinen
2/28 | 

Ei valitettavasti onnistu. Meillä pesukone on keittiössä. 

SaraSusanna34
3/28 | 

Ostin Etolasta pyykinkuivaustelineen, joka on kapeampi ja korkeampi kuin se normi kuivausteline. Antoi lisätilaa meidän kylppäriin. :)

Karoliina Sallinen
4/28 | 

Tätä mä olen itsekin miettinyt! Onko Etolan telineessä alla pyörät?

Sara
5/28 | 

Ei valitettavasti, mutta on helppo ja kevyt siirrellä. :)

LauraSusanna1
6/28 | 

Kuivaava pesukone <3 ei tarvitse tornia!
Kaikkia vaatteita ei toki uskalla kuivata koneessa, mutta eniten tilaa vievät, kuten pyyhkeet, lakanat yms.

Kateliini
7/28 | 

Meillä taas pesutorni juuri siitä syystä, että ku puhtaan koneellisen saa kuivuriin, voi seuraavan likapyykkisatsin laittaa pesukoneeseen. Versus että se sama satsi pyörii siellä vielä pesun jälkeen.

Vierailija
8/28 | 

Itsellä kahdesta kuivaavasta pesukoneesta kokemusta, ja eivät kyllä todellakaan aja samaa asiaa kuin kone + kuivausrumpu. Valitettavasti :/

minvi
9/28 | 

Meillä on AEG:n kuivaava pesukone (heatpump) ja toimii todella hyvin. Pyykit on kuivia ja huonepölyn määrä on laskenut hurjasti, kun nukat kertyvät kerääjään. Ei voi tuomita kaikkia laitteita näistäkään.

Karoliina Sallinen
10/28 | 

Koko tähän ketjuun:

Meillä on myös ns. kuivaava pesukone, mutta musta se ei toimi ollenkaan. Saa huristaa kone kuumana 2,5h ja silti pyykki kosteaa (ja sairaan ryppyistä). Pitäisi varmasti investoida parempaan yksilöön! 

Vierailija
11/28 | 

Ostamalla kaksi seinään kiinnitettävää pyykkitelinettä ja asettelemalla ne päällekäin sopivan syrjäiseen paikkaan. Tuovat riittävästi ripustustilaa, mutta eivät ole ikinä lattialla tiellä. Päällekäin aseteltuna eivät levittäydy edes kovin laajalle. Tyhjinä ne saa laskettua "kiinni" siten, että eivät ole lainkaan tiellä (vievät yhtä paljon tilaa kuin seinälle ripustetut taulut). Olivat meidän kerrostalokämpän pyykkihuollon pelastus (sen mm. lakanapyykkiä kuivaavan kuivausrummun lisäksi).

Martsa
13/28 | 

Katosta roikkuva pyykkiteline, jonka saa laskettua ja nostettua.

Karoliina Sallinen
14/28 | 

Piti heti googlata :) KIITTI! 

Karoliina Sallinen
15/28 | 

Piti heti googlata :) KIITTI! 

Daimi
16/28 | 

Onko makuuhuone seilaavine kalusteineen suurimpana huoneena järkevin pitää makuuhuoneena? Tai saisiko siitä lohkistua osan tilavammaksi eteiseksi tai kodinhoitopisteeksi? Meillä ainakin yllättäen tuli lisätilaa, kun tajusimme, että isosta makkarista kannattaakin tehdä lastenhuone ja pikkuisemmasta huoneesta kodinhoitopiste ja nukkumapaikka. Rymsteerausta!

Karoliina Sallinen
17/28 | 

Valitettavasti kyllä ei :( On niin rikkonaiset seinät ja kiinteitä kaappeja, että jako melkoinen mahdottomuus. Mutta toki huonekalujen järjestys ja karsiminen pitää tehdä. 

Vierailija
18/28 | 

Pyykinpesu illalla ja kuivien pyykkien viikkaus aamulla.

Karoliina Sallinen
19/28 | 

Mutta sitten ne näkyvät illalla siinä oleskellessa. Voi kun olisi joku piilopaikka, jossa kuivailla kamat. 

Elka
20/28 | 

Meillä pelastus on kuivauskaappi. Sielä voi kuivattaa ihan kaikki vaatteet, lakanat ym. Ja jos pyykkiä on vähän, niin pyykit kuivaa sielä hyvin ilman kaapin päälle laittamista. Eli jos on tilaa niin suosittelen ehdottomasti kuivauskaapin hankkimista! Meillä 2 aikuisen ja yhden lapsen perhe ja hyvin harvoin tarvii lisäksi laittaa kuivausteline lisäksi.

Karoliina Sallinen
21/28 | 

Voi jukra. Tää alkoi himottaa. Onko kauhea energiasyöppö? Ja voikohan esim sijoittaa jonkin kauniimman kaapin sisääm vai tarvitseeko paljon tilaa ympärilleen? 

Heddi
22/28 | 

Kuivaava pesukone haaveissa, että pääsisi eroon tuosta pyykkitelineen seilaamisesta.

Karoliina Sallinen
23/28 | 

Mä pelkään näissä sitä, että vaatteet kutistuu ja rypistyy. 

Tohtori S.
24/28 | 

Meidän vintillä on pyykkinarut, joilla voi kuivattaa lakanoita yms. Edelliset asukkaat olivat hankkineet asuntoon pesutornin, joka tuli kaupassa mukana, mutta en tykkää käyttää kuivausrumpua ekologisista syistä. Ts. olisinkohan kerran käyttänyt kuivausrumpua kastuttuani ulkona likomäräksi sateessa. Nopeammin kuivuva pyykki pestään illalla ja laitetaan kaappiin aamulla.

Karoliina Sallinen
25/28 | 

Meilläkin on. Ullakolla ei vaan ole lämpöjä, joten enää tähän aikaan vuodesta pyykki ei juuri kuivu. 

Sohvi81
26/28 | 

En suosittele muuttamaan Tampereen keskustasta pois. Itse kaipaan sinne takaisin, koska keskusta on Tampereen kauneinta aluetta plus rannat. Täältä missä nyt asun ei edes näe auringonlaskua eikä pääse nopeasti rannalle kävelemään. Ja jos on jotain asiaa keskustaan kahdesti saman päivän aikana, pitää jaksaa ravata ees taas tai sitten jäädä hengaamaan keskustaan ilman, että pääsee välissä kotio. Spa'han voi mennä keskustassakin johonkin hoitolaan. :)

Saunatonttu
27/28 | 

Meillä on järkevästi rakennetut saunanlauteet, joiden päälle saan 2 kuivaustelinettä pystyyn. Lattialämmitys takaa sen, että pyykki kuivaa nopeasti. Ekologisuudesta en tiedä, mutta ostan ainakin sitä ekologisempaa sähköä.
Kerrostalossa asuessa pesetin lakanapyykin pesulassa. 5€/kg oli pieni hinta mankeloiduista pyykeistä. Ekologisuudesta en osaa sanoa, mutta kannatettiin ainakin kivijalkaa. Kerrostalossa oli ylimääräinen makuuhuone, jossa oli aina ne saamarin telineet pystyssä.

Kuulostaa siltä, että teidän asunto kaipaa vähän perusteellisempaa remonttia kuin pyykkitelineet ;). Kannattaa palkata ammattilainen suunnittelemaan ja valvomaan remonttia. Siellä pitänee laittaa huonejärkestys kokonaan uusiksi, siirtää seiniä/huoneiden paikkoja jne. Ei muuta kuin remontoimaan, sillä sitä saa sellaisen kuin haluaa!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

P1011058 (1).JPG
P1011058 (1).JPG

P1011063 (1).JPG
P1011063 (1).JPG

P1011064 (1).JPG
P1011064 (1).JPG

P1011068 (1).JPG
P1011068 (1).JPG

P1011069 (1).JPG
P1011069 (1).JPG

P1011047 (1).JPG
P1011047 (1).JPG

 

Kirjoitin maanantaina siitä, kuinka ikävöin aina välillä Helsinkiin. Kuinka Helsinki-haikeus iskee puseroon, kun miettii kesäöitä, ratikkakiskojen kolinaa ja ruuhka-aamujen tunnelmaa. Mutta vaikka välillä ikävöinkin, ei se tarkoita sitä, että haluaisin enää takaisin. Päinvastoin.

Kun kerroin teille ensimmäisen kerran muutostamme Tampereelle, olimme asuneet kaupungissa jo kuukauden päivät. Vaikka muutto ei ollut itsestään selvä tai päähänpisto, tuntui moni asia lähtevän liikkeelle kuin itsestään. Arki kun on kaupungista riippuen aikalailla sitä samaa. Vaan kun arjen toimintojen lisäksi elämiseen liittyy kaikkea sellaista henkistä ja käytäntöä suurempaakin, joka ei ole toimintojensa summa.

Olin vieraillut jo ennen A:n tapaamista Tampereella tiheästi siskoni luona – ja rakastunut kaupunkiin silloin jo ensi silmäyksellä. Moni paikka oli siis ennen muuttoa entuudestaan tuttu, kaupungissa ystäviä ja mielessä jopa muutamat reitit, joilla pääsisi varmuudella rautatieasemalta Sokokselle ja sieltä sitten siihen parhaaseen sushipaikkaan ja Uhanalle. Tampereelle asettuminen olikin kuin olisi törmännyt vanhaan teinirakkauteensa: Lämmin halaus, tuttu syli ja tunne, että oli helppo olla. Ajankin päästä.

Vaan kun teinirakkauteen törmään kolmen kympin jälkeen, ei hommat ole enää sama, kuin silloin joskus. Toinen saattaa vaikuttaa tutulle. Ehkä onkin sitä vähän, mutta todellisuudessa pinnan alla on paljon muutakin. Tampereelle tulossa olikin jotain tuttua, kotoisaa ja rakasta, mutta myös hirveästi sellaista, joka piti – ja edelleen pitää – opetella uusiksi ja kokonaan alusta. Vaikka tiedänkin bussireitin meiltä siskolleni ja osaan joidenkin asuinalueiden nimet jo ulkoa. Vaikka kadulla joku saattaakin jo huutaa minulle moit, on edessäni silti ihan uusi ja tuntematon maailma. Sellainen, jonka keskellä olen välillä ihan ihmeissäni.

Koska kuten teinirakkauden kanssa uudelleentörmäämisessä, on tässäkin tilanteessa paljon hämmentäviä osasia. En olisi uskonut, kuinka paljon kaupungeissa on asioita ja kirjoittamatonta tietoa, joita ei vierailuilla saa käsiinsä. Kuinka haastavaa onkaan näin aikuisiällä opetella asiat uusiksi: Selvittää jokainen reitti Google Mapsista, olla ihan pihalla kun toiset puhuvat tesomaista, lietsuista ja nässyistä. Tuntea ulkopuolisuutta keskellä Keskustoria ja hymähtää aina kun kuule vatta-sikku-nysse -kieltä (ja samalla tajuta, että minähän se oudosti puhuva tässä kontekstissa taidan olla). 

Teinirakkaudet perustuvat usein tunteeseen. Aikuiset parisuhteet työntekoon. Nyt, minulla ja hänellä, on molemmat kortit käsissämme. Tampere ja minä tiedämme rakkauden ensi huuman. Meillä on myös hitusen jo esimakua siitä, kuinka voimme olla aikuisina yhdessä. Kyse taitaakin olla tästä eteenpäin siitä, että opettelemme toistemme viat ja parhaat puolet. Totuttelemme toisiimme, annamme aikaa. Sitä on rakkausavioliiton tahtominen.

-Karoliina-

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2020
Heinäkuu
2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat