Kirjoitukset avainsanalla loma


Klisee, mutta miten nämä viikot menee niin nopsaa? Taas on viikko puolessa. Tosin mitäpä laskemaan. Korona teki jo sen, ettei aina edes muista, mikä päivä on. Kesä ei ainakaan laita päiviä enemmän ruotuun. Mutta hyvä näin. Ollaan ja lillutaan ajassa.

Tämä viikon alku on ollut tosi hyvä. Siitäkin huolimatta, että satutin viime yönä selkäni vauvaa nostaessa ja kukuin siitä syystä hereillä kolmesta eteenpäin. Onneksi luottohieroja Aki sai selän kuitenkin pikana kuntoon. Kuivaneulaus on timanttista. Jos et ole kokeillut, suosittelen. 

Mä olen viime päivinä miettinyt tosi paljon tulevaa syksyä, ja tuntuu ihanalle, että pääsen kertomaan teille uusista kuviosta heti, kun asiat ovat enemmän vielä varmoja. Muutoksia on monella tapaa tulossa. Positiivisia kaikki. 

Vaikka kevät on ollut rankka, on ollut säiden puolesta tosi hyvä tuuri. Ehkä omaa oloa univelkojenkin keskellä on helpottanut se, että vaikka heräisi kuinka aikaisin, poikkeuksetta aurinko paistaa. Vielä kun on saatu nyt lämpöä, on ainakin mun pukeutuisinto kasvanut pitkän college-housukauden jälkeen. Nyt voi laittaa farkkuhametta ja liehuhelmoja. Ihanaa. Vaikka kuinka talvella yrittää, ei pukeutuminen kivasti ole vaan niin helppoa. Tai siis on, mutta harvoin ainakaan tällaisen vilukissan päällä näkee ulkona muuta kuin isoimman mahdollisen untuvatakin. Talvipukeutumisesta katoaa helposti hauskuus. 

Nämä postauksen kuvat on muuten toukokuun alusta, kuten puiden kunnosta näkee. Mä olen sellainen kuvien hamstraaja, koska en halua "tuhlata" niitä, ja siksi joskus jotkut kuvat jää jopa julkaisematta, kun aika jyrää ohi. 

Huomenna saadaan esikoinen taas kotiin ja lauantaina mulla on mun siskon kauan odotetut minisynttärit (mini, koska #korona). Tuntuu sille, että kesä on alkanut. 

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Eilen loppui koulut ja samalla hetkellä tajusin, että esikoisen alakouluajasta oli vierähtänyt jo puolet. Toinen mokoma tähän päälle ja esikoinen on yläkoululainen. Aivan käsittämättömän hurjaa. Hänen kouluaikansa kun on tuntunut menneen niin nopeasti. Vastahan me muutettiin Tampereelle ja esikoinen oli eskarilaisen.

Kun olin opettaja, Suvivirsi oli selkeä kesän alkamisen merkki. Kun sitten  jäin pois opetöistä, mietin, miltä tuntuisi, kun siirtymäriitit - kevätjuhlat, joulujuhlat ja todistusseremoniat - lähtisi samalla elämästäni. Ja tottahan se on, ettei vuosi rytmity enää samalla tavalla kuin silloin. Vaikka oman koululaisen kautta sitä saakin kokea palasen siitä kaikesta. Välillä kaipaan niitä aikoja. Enimmäkseen taas nautin kaikenlaisesta vapaudesta, mitä yrittäjän elämä tarjoaa.

Me tultiin A:n kanssa iltapäivällä kotiin mökiltä. Oltiin yö kahdestaan, erossa lapsista. Lähtö tällä kertaa oli haastavampaa kuin koskaan ennen. Tytöt ovat alkaneet vierastaa välillä myös tuttuja kasvoja, joten jännitettiin, miten kävisi. Onneksi kaikki oli mennyt mummon ja papan kanssa hienosti ja me saimme hetken hengähdystaukoa. Nyt olo on käsittämättömän virkeä ja energinen. Mitä ihmeitä yksi vuorokausi voikin tehdä! Viimeisimmistä yönylitreffeistä oli aikaa kolme kuukautta. Se on liikaa.

Tämä, jo muutenkin ihana päivä huipentui siihen, kun saavuttiin kotiin ja saatiin kuulla, että Mesi oli oppinut menemään (ja pysymään) itse istuma-asentoon. Mun äiti oli nimittäin tullut huoneeseen ja sanonut mun isälle, että "ei Mesiä voi jättää istumaan vielä ilman vahtia". Iskä oli tokaissut siihen, että eihän hän olekaan jättänyt. Mesi oli mennyt siihen ihan itse, kun aikuisen silmä oli välttänyt. Mesi esitteli uutta taitoaan monta kertaa vielä illan aikana.

Tämän lisäksi Omppu oppi ensimmäisen sanansa. Se oli ÄITI. Hän on hokenut jo varmasti kaksi kuukautta mitääntarkoittamatonta ätätä-höpinää, mutta tänään hän huuteli monta kertaa ja eri yhteyksissä aivan kirkkaalla ja selkeällä äänellä,  "äiti, äiti". Oikeesti tuota kauniimpaa ääntä ei olekaan. Olen ihan kummissani. En muistanut, miten aikaisin vauvat oppivatkaan näitä taitoja. 

Saa nähdä, koska Mesin eka sana nyt sitten tuleekaan. Ja mikä se ylipäätään on. Hehän ovat menneet kehityksessä aivan rinnakkain. Kun Omppu kääntyi mahalleen, Mesi teki saman seuraavana päivänä. Kun Mesi sai ekan hampaansa, Ompulle puhkesi tismalleen sama hammas seuraavana päivänä. 

Iltaruoka syötiin tänään ystävillä, vauvojen kummeilla. Tarjolla oli herkkuja, naurua ja auttavia käsiä. Naputtelen tätä postausta hämärässä makuuhuoneessa, jossa kaksi maailman ihaninta vauvaa melkein nukkuvat. Eli kurkistelevat mua pinnasänkyjensä reunan yli innokkaina, hymy huulillaan. Olo on vähintäänkin onnellinen!  (Tähän voikin sitten iskeä joku noro tai muu palauttamaan mut taas maan pinnalle. Vitsivitsi) 

-Karoliina-

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Hei. Kertoisitko unikoulupäivityksiä? Nukkumaanmenoaika herätti paljon keskustelua, menevätkö tytöt vieläkin seitsemältä nukkumaan?

Kaksosmama
2/2 | 

Ihanaa! Erityisesti toi tarjolla auttavia käsiä -kohta 😂 Ja superkivoja kaksoskuulumisia!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Viimeisen lomapäivän ilta meneillään täällä Espanjassa. Eilen oli pilvinen päivä, joten emme olleet poikkeuksellisesti altailla juuri yhtään. Käytiin keskustassa kävelyllä pitkin rantaa, syötiin rantaravintolassa ja hengailtiin sisällä tehden vähän töitä ja kuunnellen/lukien kirjoja. 

Tänään heräsimme loman lämpimimpään aamuun. Mä sain nukkua vuorostani pitkään, kun A ja F olivat kattaneet aamupalan parvekkeelle. Vitsi rakastan näitä etelän appelsiineja, joista saa ihanaa tuorepuristettua mehua. Pakko alkaa mehustella taas pitkän tauon jälkeen kotonakin! Kun muutimme Tamperelle, teimme mehua joka päivä varmasti vuoden putkeen. Sitten yksi lingon osa hajosi ja mehustaminen jäi siihen. Sinäänsä hölmöä, koska rakastetaan koko sakki mehuja ja kaiken lisäksi koneen varaosiakin on saatavilla. 

Tänään olemme pakkailleet, pesseet pyykkiä (ihana tulla kotiin niin, ettei ole matkalaukut täynnä pestävää!) ja maanneet altailla. F on uinut taas ainakin kolme tuntia. Äsken kävimme pitsalla ja jääkappi tyhjennettiin aamuyön eväsleipiin.

Avasin muutama tunti sitten ensi kerran työkalenterin. Siellä näytti olevan tapaaminen ensi viikon jokaiselle päivälle, mutta nyt tuntuu, että pitkän ja rankan kevään jälkeen kaikkiin hommiin on taas paremmin virtaa. Loma on todella tehnyt tehtäväänsä!

Nyt pitää kömpiä jo sänkyyn. Taksi tulee hakemaan meitä 4.00 ja sitä ennen pitäisi saada nukuttua edes vähäsen. Kaipaan kyllä tavallaan jo omaan sänkyyn ja tuttuihin kuvioihin. (Lunta tosin en kaipaa. Toivottavasti se on jo sulanut.)

-Karoliina-

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Istuttiin eilen illalla rantaravintolassa illallisella. Harvinaista herkkua, koska ollaan tehty suurin osa ruuista asunnolla itse. Tytöt toivoivat ravintolaa ja se myös luvattiin. Ruoka oli ihan hyvää, maisemat kivat. Silti puhuttiin kahden kesken jälkikäteen A:n kanssa, että onneksi ei tarvitse syödä ravintolassa koko lomaa. Niihin ruokiin kun pian kyllästyä, maut alkavat toistaa usein itseään ja illalliselle lähtö on yksi ”pakko”, jonka poistamalla poistuu taas yksi aikataulu päivästä. Ja juuri aikatauluttomuutta me lomilta haemme.

”Tää loma tuntuu eniten lomalle pitkään aikaan”, sanoi mies, ja pystyin hyvin yhtymään ajatukseen. Eilen oli vasta kolmas ilta reissussa ja silti olo oli lipunut lomatunnelmaan jo ajat sitten. Yksi suuri syy tähän oli varmasti se, että meillä ei ollut lomalle mitään muuta kuin lököttelytavoitteita. En tiedä, onko meillä itse asiassa koskaan muita tavoitteita reissuille, mutta kun on loma, jossa ei ole pakko valmistautua edes sinne illalliselle, vaan voi syödä sen uikkarissa ja untuvatakissa (hyvä yhdistelmä) parvekkeella, tukka vielä merenrantahiekassa, on saavuttanut aika maksimaalisen lomatunnelman.

Mun ja varmasti meidän molempien lomaidentiteetti on sellainen, että aikataulut on kiellettyjä. Tiedän niitä reissaajia, joilla on oikeasti exeliin tehty ohjelma joka päivälle ja myös tavoitteet siitä, mitä pitää kokea ja nähdä. Sellaiset ihmiset ahdistuisivat tämmöisestä meidänkaltaisesta vätystelystä, mutta meille ohjelmoitu loma olisi puolestaan kauhistus. Jännää, miten eri asioista ihmiset saavatkaan kiksejä.

Tänään vietiin F:n kaveri lentokentälle ja jäimme loppulomaksi vain meidän perheen kesken. Saas nähdä, säilyykö seesteinen tunnelma, kun lapsi joutuu kestämään vain meidän vanhusten seuraa.

-Karoliina-

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 | 

Vätystely on ihan parasta lomalla! Toimii sekä ranta- että kaupunkilomilla :) Onneksi mies on samanhenkinen. Rakastamme parin viikon autoilulomia Italiassa fiilispohjalta. Varaamme etukäteen vain loman ensimmäisen ja viimeisen hotelliyön.

KM
3/4 | 

Varatkaapa seuraava reissu ns. All inclusive -paikkaan, jossa myös mahdollisuus omaan ruuanlaittoon tarvittaessa. Saapi nauttia "ulkona syömisestä", muttei "pakko" lähteä kuitenkaan 😊. Meillä useamman lapsen kanssa reissatessa aina osa All inclusivia ja osa seikkailua paikasta toiseen. Edellisen kommentoijan kanssa samaa mieltä, että autoilu/kiertoreissailu mm. Italiassa ihanaa. Ja rohkaisen mieluusti lapsiperheitäkin samaan - onnistuu yleensä oikein mainiosti, kun nimenomaan tuo "rento ja letkeä mieli" ja sopivasti sitä ns. vätystelyäkin matkassa. Ja reissu kun aina jotain maksaakin, kannattaa ottaa siitä kaikki irti (kukin tavallaan, me nauttimalla monipuolisesti kaikesta, kaikesta...). Kerranhan täällä vain eletään. Ihana blogi sinulla, jään seuraamaan.

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019
4/4 | 

All inclusive on kanssa ihana. Tosin niissä vaikuttaa mun mielestä tosi paljon se, kuinka vaihtelevaa hotellin ruoka on. Joskus niihin voi kyllästyä helposti. Tosin kokemusta myös tosi hyvästä All inclusive-safkasta.
Automatkat kuulostaa niin kivoille. Tosin minä ja F ollaan niin herkkiä saamaan paha olo autoillessa (jopa tällä 20minuutin matkalla), että ne täytyy jättää usein väliin :(

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2020
2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat