Kirjoitukset avainsanalla elokuva

P3039075.JPG
P3039075.JPG

k1.jpg
k1.jpg

k2.jpg
k2.jpg

k3.jpg
k3.jpg

k4.jpg
k4.jpg

Kaupallinen yhteistyö: Cinema Mondo

Kävin muutama viikko sitten katsomassa ennakkoon nyt perjantaina (9.3.2018) Suomen ensi-iltansa saavan tanskalaisen elokuvan Kauhea nainen, joka kertoo miehestä, joka ”aloittaa suhteen manipuloivan naisen kanssa”. Tai siis niin elokuvainfossa kerrotaan. Koska minun näkökulmastani elokuvan tarina ei olekaan aivan niin yksinkertainen, kun sen esittelyteksteissä annetaan ymmärtää.

Elokuva alkaa klassisesta suhteen alusta. Pariskunta tapaa toisensa juhlissa. Ihastuksesta ajaudutaan rakastumiseen, jossa maalaillaan vaaleanpunaisia haaveita, harrastetaan paljon seksiä ja soitellaan kitaraa hymyssä suin nakuna. Sitten kannetaankin jo naisen tavarat miehen kotiin ja paletti alkaa hajoilla pienin palasin. Tulee vääntöä sopivasta taulun ilmeestä, sitten oman ajan tarpeellisuudesta ja siitä, tuleeko lasagneen liha- vai kasvistäyte. Siis siitä, mistä varmasti suuri osa pariskunnista sanailee – pienistä arkisista asioista.

Se, miten nainen, Marie (Amanda Collin) on kauhea, ja  toisaalta miten mies, Rasmus (Anders Juul) jotain muuta (?), onkin koko elokuvan jännitteen luoja. Elokuvan alkumetreistä lähtien leffan nimi johdattaa  tarkkailemaan pariskunnan jokaista liikettä ja elettä yrittäen päästä selville molempien ajatuksenjuoksusta, mutta elokuvassa käy, kuten valitettavasti monesti huonossa suhteessakin: Sitä ollaan aivan lähetysten, mutta silti toisen motiiveista ja elkeistä ei voi lopulta päätellä paljonkaan.

Kauhea nainen -elokuvan on herättänyt kotimaassaan Tanskassa kohun. Moni feministi on tulkinnut elokuvan tarinan olevan vain ohjaaja Christian Tafdrupin omaa traumanpurkua, jossa naisesta tehdään kyseenalaisin keinoin paha. Toisten mielestä elokuva on taas ollut oivallinen herättelijä sille, kuinka pienin elkein toinen ihminen – ilmeisesti juuri nainen – voi lytistää suhteen sisällä puolisonsa täysin hajalle.

Ymmärrän molemmat näkökulmat täysin. Ja sehän elokuvasta tekeekin niin mielenkiintoisen: Toisaalta tekisi mieli ravistella elokuvan Rasmusta olemaan uhriutumatta niin helposti. Tulee tunne, onko mies laisinkaan valmis aikuisten ihmisten parisuhteeseen, jossa tehdään kompromisseja? Jos haluaa pitää kotinsa kaksikymppisen poikamiesboxina kaapin päällä olevine viinakokoelmineen, miksi edes kutsua ketään kotiinsa asumaan?

Toisaalta Marien teot saivat kauhistumaan. Halu päästä Marien hymyn taakse on melkein pakottava. Tekeekö tuo nainen tuon kaiken viekkauttaan vai viattomuuttaan? Mitä hänen päässään liikkuu? Onko tuo vain naisen vahvuutta vai sairautta? Miten iskevillä sanoilla hän saakaan Rasmuksen tuntemaan itsensä arvottomaksi?

Astellessani elokuvateatterista ulos, olin enemmän hämmentynyt kuin minkään leffakokemuksen kanssa aikoihin. Aloin pohtia, oliko elokuvan nimi kenties elokuvan tekijöiden sarkastinen läppä. Entä jos nainen ei ollutkaan kauhea alkuunkaan, vaan mies teki hänestä omassa pääkopassaan sellaisen? Että mies oikein janosi itselleen määrätietoista kumppania ja haki itselleen sen jälkeen marttyyrin viitan tarkoituksella? Vai oliko sittenkin niin, että me naiset – tunnistin monista kohdista myös nimittäin itseni – teemme arkisilla pienillä teoillamme noin suurta hallaa miehille ja heidän itsetunnolleen?

Kauhea nainen sai minut myös pohtimaan itseäni parisuhteessa. Ja ylipäätään nais-miesasettelua yhteiskunnassamme. Oliko niin, että mielipiteensä sanova nainen on edelleenkin uhka nykymiehille? Ja kuinka Marie olisi voinut olla vähemmän kauhea (jos edes oli sitä)? Mitä jos kauheampaa olikin Rasmuksen vaikeneminen ja se, ettei hän ei kertonut puolisolleen tunteista, vaan avautui vain poikien kaljailloissa tuntemuksistaan? Eikös sekin ole aika epäreilua?

Te ette ole luonnollisestikaan vielä katsoneet elokuvaa, mutta kannustan nyt ihan vilpittömästi astelemaan viikonloppuna leffaan. Lipun Kauheaan naiseen voi ostaa ainakin tämän linkin kautta.

Ja kun olette elokuva katsoneet, haluaisin ihan hirveästi päästä kuulemaan teidänkin tulkintanne elokuvan kulusta ja Marien ja Rasmuksen suhteesta. Tämä on nimittäin elokuva, jota ei voi aivan pureskelematta ja keskustelematta vain katsoa, ja siksi olenkin nyt todella selkeästi juttukaverin puutteessa. Ehkä kysyn (huom. kysyn, en pakota), haluaisiko A lähteä katsomaan leffan kanssani uudelleen. Miesnäkökulma olisi nimittäin myös nyt aika tarpeellinen saada. Olisi erittäin mielenkiintoista (ja pelottavaa) tietää, kokeeko mies naisen kauheuden samalla tavalla. Ja ennen kaikkea: Olenko minä tai oletko sinä joskus samalla tavalla kauhea nainen kuin elokuvan Marie?

Lopuksi vielä leffan traileri. Joka on leikattu...miten tämän nyt sanoisi: Arvottaen! Mutta tiedätte varmasti vasta sitten mitä tarkoitan, kun olette nähneet koko elokuvan.  

https://youtu.be/wB-8S4IV2-I

-Karoliina-

Kuvat: 1, Noora Näppilä // muut kuvat + traileri, Kauhea nainen -elokuvan pressimateriaalia

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (7)

JollyHolly
1/7 | 

Mielenkiinnolla odotan näkeväni leffan ja millaisia mielipiteitä se herättääkään minussa. Kompromisseja saa ja pitääkin tehdä. Niistä ei pidä kenenkään suuttua. Aina ei vain voi olla samaa mieltä asioista. Mikäli niitä taas joutuu kokoaika tekemään voi ajatella, että ollaankohan me sittenkin liian erilaisia..missä menee se raja. Kaikenlaista :) Syvissä vesissä likutaan

Karoliina Sallinen

Juurikin niin. Noita (ja monia muita) itsekin mietin, kun leffaa katselin. Joko kävit katsomassa?

JollyHolly

Enpä ole vielä ennettänyt. Pitää kyllä ehtiä ja kerron sitten mitä tuntemuksia muita se herätti :) 

Ikävä kyllä välillä sitä liian myöhään herää todellisuuteen ja silloin on jo niin pohjamudissa, ettei sieltä välttämättä itse heti pois pääse. Näitä tarinoita on. Ikävä kyllä. Ei omakohtaisia kokemuksia, mutta niitä varmasti on

 

Liina-Riina
2/7 | 

Kiinnostavalta elokuvalta vaikuttaa! Kävitkö muuten tyttäresi kanssa lastenteatterissa talvilomalla? Muistelen lukeneeni sellaisesta maininnan. Jos kävitte, olisi mukava lukea teatteriarvostelu.

Karoliina Sallinen

Käytiin katsomassa Kuopiossa Ronja Ryövärintytär. Mä en itse hirveästi pitänyt. Mun makuun jotenkin liian kylmä/kolkko/liian vähän satumainen. Mutta tytär tykkäsi ja se on pääasia. 

psyk
3/7 | 

Tosiaan minustakin leffan viestintä oli huomattavasti hienovaraisempaa ja vapaampaa tulkinnalle kuin monet muut arvostelut ovat antaneet ymmärtää. Näin kommuuniasujana myös häiritsi esim. se, että miksi on niin kauheaa jos joku korjaa miten tiskikone kuuluu täyttää ja tuo vähän omaakin ilmettä asuntoon. Eli parodisoidaanko tässä sitä miten hankalaa ihmisten on mukautua yhteiseloon.

Toisaalta kyllähän tuota naisen manipulatiivisuutta tuotiin hienovaraisesti esille: mm. kirpputorikohtauksessa naisella oli pienen hetken nipistysote miehen kaulalla. Myös naisen tapa järjestää kotibileet oli hieman outo "haluaisitko mennä poikien kanssa ulos?" sen sijaan että toisi suoraan esille, että haluaa kutsua kavereita kylään. Ja toki yhteinen treffipäivä ja tätä seurannut "lopputylytys" oli jo vähän eksplisiittisempää.

Karoliina Sallinen

Muakin häiritsi elokuvassa se, että onko leffa tehty tosissaan. Vai juuri parodiaksi. Jotenkin hyvällä tavalla todella häiritsevä elokuva!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

P3130420.JPG
P3130420.JPG

P3130415.JPG
P3130415.JPG

P3130419.JPG
P3130419.JPG

more.jpg
more.jpg

P3130408.JPG
P3130408.JPG

P3130422.JPG
P3130422.JPG

Kaupallinen yhteistyö: C More

Muistatteko, kun kerroin taannoin, ettei TV:n ääressä istuminen ole vuosiin kuulunut oikeastaan laisinkaan elämääni? Että F suorastaan kummasteli, kun näki minut yhtenä iltana istahtavan sohvalle ja nappaavani kaukosäätimen käteeni. No. Vaikkei itse TV olekaan ollut osana arkeani, niin elokuvia ja sarjoja on silti tullut katsottua. Nimittäin läppäriltä. Ja varsinkin nyt tämän kevään aikana, kun sain blogiyhteistyön tiimoilta mahdollisuuden tutustua C Moren viihdekirjastoon ja suoratoistopalveluun.

C More on suomalaisille suunnattu, kotimainen striimauspalvelu, joka on kehitetty niin ikään Suomessa. Erona moniin muihin vastaaviin palveluihin C Moresta löytyy kansainvälisten tuotantojen lisäksi kattava valikoima pohjoismaisia ja kotimaisia elokuvia ja sarjoja. Katsottavaa niin lapsille, romantiikan nälkäisille, dekkareiden rakastajille kuin urheiluhulluillekin.

Liekö pieniä vieroitusoireita siitä, että oma rakas on vielä maailmalla, mutta minun kevättalveni on kulunut lähinnä keveiden Hollywood-tuotantojen – eritoteen romanttisten sellaisten – parissa. Periaatteessa haluaisin katsoa välillä myös dekkareita (olen oikea Wallander-fani), mutta yksin en niitä uskalla katsoa. Ehkä sitten kesällä, kun jännätä voi seurassa ja yöttömät yöt eivät ole niin pelottavia kuin tämä pimeys.

Viime viikkojen illat ovatkin kuluneet sellaisten elokuvien parissa, joissa on voinut nyyhkiä ja nauraa samaan aikaan. Esimerkiksi Jojo Moyesin menestyskirjaan pohjautuva elokuva Kerro minulle jotain hyvää oli aivan ihana. Samoin Kate Winsletin tähdittämä The Dressmaker ja  Stephen Hawkingsin elämästä kertova Kaiken teoria. Sarjoista lemppareitani ovat nyt olleet ikisuosikki Girls ja ihanan Jude Lawin menestyssarja The Young Pope.

Millainen elokuva- ja leffafiilis sinulla on ollut lähiaikoina? Niin ja onko C Moressa jokin sellainen sarja tai elokuva, jota suosittelisit minulle? Kevään C More uutuuksista odotan ainakin tällä viikolla ilmestyviä Loloa, sekä The Nice Guy -elokuvaa, jonka pääosassa nähdään Ryan Gosling. Koska: Ryan Gosling!

-Karoliina- 

Kommentit (5)

Minnea
3/5 | 

Tuo Kerro minulle jotain hyvää oli niin koskettava! Kävin nyyhkimässä leffateatterissa, mutta pitääpä katsoa se vielä uuden kerran.

laura.k.a
4/5 | 

Haha, juuri viime viikonloppuna tuli katsottua sekä The Dressmaker että Kaiken Teoria! Jälkimmäisen olin nähnyt jo kerran silloin muutama vuosi sitten sen ilmestyessä ja oli kyllä edelleen yhtä hyvä kuin silloinkin! Ehdottomasti ansaittu Oscar myös Eddie Redmaynelle pääosasta, aivan käsittämätön suoritus! The Dressmaker oli kuitenkin itselle vähän pettymys. Traileri oli oikein lupaava ja leffakin tempaisi mukaansa heti alusta alkaen, mutta sitten juuri vartti ennen loppua putosin ainakin itse kärryiltä kun juonen käänteet muuttui todella oudoksi ja koko leffakokemus lopahti sitten siihen. 

Matteh
5/5 | 

Mikä ihana pyöreä tarjotin! Niin soma. Olen jo pitkään ihaillut kyseistä yhksilöä, heh! Mistä olet tuollaisen löytänyt? Voi, kunpa olisi vielä myynnissä!

 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Missä välissä se oikein tapahtuikaan, että sellaisesta pienestä pallerosta tuli niin iso tyttö, joka innostuu kaikesta prinsessa-keiju –ihanuudesta, ja joka jaksaa tököttää haltioituneena leffassa ja teatterissa tuntitolkulla? En yhtään muista milloin, mutta sellainen meillä nyt täällä kotona hiihtelee.

Helinä-keiju ja Mikä-mikä-hirviön arvoitus –elokuva saa ensi-iltansa 19.12, ja meillä on F:n kanssa ilo päästä mukaan katsomaan leffa aivan tuoreeltaan.

Virittäydyimme tunnelmaan jo vähän tällä viikolla, kun F ratkoi printattavia pulmatehtäviä ja piirteli omia keijuaiheisia piirustuksiaan. Suosittelen leffan tiimoilta muuten piirtelyä siellä kotonakin, koska linkkaamalla piirustukset Instagramiin #-merkein #keijupoukama ja #mikämikähirviö, olet mukana leffalippujen, sekä Helinä-keiju-aiheisien tuotepalkintojen arvonnassa. Aika osallistua skabaan on koko jäljellä oleva vuosi 2014.

Nyt täällä höpistään Keijupoukamasta, Kattilakeijuista ja taikapölystä. Tosifani on valmiina!

-Karoliina-

P.S. Helinä-keiju ja Mikä-mikä-hirviön arvoitus -traileri nähtävissä täällä. Ikäraja 4/7

Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat