Kirjoitukset avainsanalla blogi

PB190016.JPG
PB190016.JPG

Ensinnäkin. Minun kanssani saa olla eri mieltä. Jos haluaisin, että kommenttiboksini täyttyisi vain neutraaleista ja positiivisista kommenteista, kirjoittelisin pienistä kissanpennuista, jouluglögistä ja vihersmoothiesta. Mutta en tee niin, koska haluan, että täällä blogissa on elämän maku. Haluan välillä tietoisesti ravistella, aiheuttaa keskustelua ja saada aikaan dialogia.

Toiseksi. Se, että myös puolustan mielipidettäni – jopa kommenttiboksissa – ei myöskään ole asia, joka olisi tavatonta. On ihanaa kuulla erilaisia näkemyksiä – monesti ne ovat saaneet minut ajattelemaan ihan uudella tavalla – mutta ei aina. Joskus pitäydyn linjassani hamaan tappiin. Sitä kai kutsutaan linjakkuudeksi. Eikä se silti tarkoita sitä, etten arvostaisi lukijoiden näkemyksiä.

Kolmanneksi. Se, että exäni (jonka nimeä en mainitse täällä siksi, että minusta olisi epäkorrektia puhua ihmisestä ilman hänen lupaansa varsinkin, kun google-haku toisi ihmisiä tänne alustalle) tuodaan kommenteissa keskusteluun kuin keskusteluun mukaan, on hämmentävää. Ja jos suoraan sanotaan, kiusallistakin, koska en koe, että voin hänen puolestaan sanoa yhtään mitään. Minulla ei ole siihen mitään oikeutta. Eikä myöskään halua.

Itse en voi olla vastuussa teksteistä, tunteista ja ajatuksista, joista hän kirjoittaa, vaikka tiedän teidän yhteisten lukijoiden joskus olevan kummissanne kahden hyvin erilaisen kirjoitustavan ja ehkä näkemyserojenkin keskellä. Mutta voin sanoa, että minun elämäni, tunteeni, kirjoitukseni, tekoni ovat omiani ja ne eivät liity exääni. Tekstit eivät ole myöskään syytöksiä, kostoa tai salaviestejä. Ne ovat elämää – OMAA elämääni iloineen ja suruineen. Niitäkin minulla on ollut, ja on edelleen. Uskokaa tai älkää.

Neljänneksi. Tähän samaan teemaan käy hyvin eräs asia – se exäni ja minun ainut ja tärkein YHTEINEN. Nimittäin F. Olen jo pitkään miettinyt F:n roolia blogissa ja vuosien saatossa hänen roolinsa onkin koko ajan pienentynyt. Kuten on jo monta kertaa todettu, ei hänen pottailujaan, henkisiä asioita, luonnetta tai muita yksityisasioita ole koskaan Kolmistaan-blogissa kerrottu, mutta nyt – tämän vuoden tapahtumien valossa ja F:n aloittaessa ensi vuonna koulun – on varmasti aika taas tarkentaa linjaa. Suojella lasta.

Tästä itsenäisyyspäivästä eteenpäin F:n kasvokuvia ei tule enää näkymään minun julkisissa somekanavissani. Ajatus siitä on kytenyt jo kauan mielessäni, mutta nyt aika on kypsä. Ei. En kadu yhtä ainoaa kuvaa, jonka olen viiden ja puolen vuoden aikana hänestä laittanut. Mutta niiden tarpeellisuutta jatkon kannalta en enää näe.Varmasti F vilahtelee teksteissä jollain tavalla, sillä olis teennäistä jättää elämäni tärkein ihminen pois, mutta varmasti nyöriä taas tiukennetaan. Vanhemmuuspohdintaa täältä tietysti kuitenkin vielä löytyy. Se ei ole keneltäkään pois, jos vanhempi pohtii omaa rooliaan ja se on myös asia, mitä varmasti moni teistä haluaakin lukea.

Ehkä tämä selvensi nyt kaikkea taas kerran. Tai sitten ei. Joskus olisi varmasti hyvä vain jäädä myrskyn keskelle. Tekemättä mitään, odottamaan tyyntä. Mutta hitsi kun se on vaan niin vaikeaa. En edes osaa. Silloin tekee mieli riuhtaista purjeet ylös ja suunnistaa vain aaltojen läpi rantaan.

Viimeiseksi. Jokaisella teillä on sananvapaus. Ja minua, tekemisiäni ja mitä tahansa blogissa näkyvää on luvallista arvostella, kommentoida, ravistellakin. Koska jos leikkiin on lähtenyt, on se myös aikuisen ihmisen kestettävä.

Sen kuitenkin pyydän – vaikken ketään voi tietenkään pakottaa – että jätätte exäni kommenteissa rauhaan. Hän ei ole valinnut olla tämän blogin keskustelunaihe. Sellainen kunnioitus olisi upeinta, mitä voisin teiltä blogiini saada.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

-Karoliina- 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (68)

Vierailija
1/68 | 

Huomioithan Karoliina, että monet meistä seuraavat sekä sinun että exäsi elämää täällä somessa. Olemme varmasti kiinnostuneita teistä molemmista, joten tiestysti se kirvoittaa mielipiteitä. On myös rohkeaa tulla esiin uuden suhteen kanssa kun me seuraamme myös toisen osapuolen selviytymistä. Mietin vain, että tietysti saa olla onnellinen. Ihan kaikki saavat. Mutta onko se tarpeen näyttää koko maailmalle täällä somessa näin pian eron jälkeen? Mitä sillä haetaan? Huomiota,ns voittoa erosta? Ihan normielämässäkin näitä tapaksia näkyy ja pakko sanoa että jos sitä täytyy noin paljon korostaa somessaa, se vaikuttaa oudolta meistä muista. Kuitenkin erositte vuoden alussa, uusi rakas tuli somekuvioihisi jo kesällä.. Tuntuu että etkö ajattele edellistä miestäsi ja hänen tunteitaan? Etkö koe häntä kohtaan yhtään myötätuntoa? Ainakin itse tuntuu että rakkaus ei kuole hetkessä (jos koskaan) jos on oltu yhdessä vuosia. Olen hyvissä väleissä edellisen mieheni kanssa, mutta uuden miehen löytäessäni en ikinä olisi tunkenut asiaa omille somekanavilleni heti ja vain vähän aikaa erosta. Tästä sinun tyylistä paistaa vähän sellainen käytös että edellinen miehesi ei merkkaa sinulle enää mitään, muuta kuin että hänen kanssaan olet lapsen saanut. Luulisi että välittäminen ja arvostus säilyisivät, ehkei se vain aina näy meille tänne asti? Onnellinen voi olla ihan ilman someherutteluaki :) mutta tärkeintä tässä kaikessa on se onnellisuus, eli nauti siitä :) !

sanniiiis

Pakko kantaa korteni tähänkin kekoon. Ehkä johtuu siitä että olen nuori ja naiivi, ehkä mielipiteeni ovat erilaiset kun vanhemmalla sukupolvella. Mutta onko teille kritisoijille tullut mieleen että ehkä teidän käsityksenne rakkaudesta, onnellisuudesta, erosta eivät ole niitä ainoita oikeita? Ihmiset on erilaisia, ihmiset toimii eri tavalla eron jälkeen. Jotkut suree vuoden, toisilla leimahtaa rakkaus seuraavalla viikoolla. Mistä lähtee tämä järkyttävä tarve arvostella tuntemattomien ihmisten elämää?

Sisu

Et tainnut ymmärtää pointtia.

Tässä ei puhuta niinkään rakkaudesta (rakastumisesta), vaan kunnioituksesta ja kohteliaasta käytöksestä. Ehkä myös realismista. Ja siitä, että mitä nopeammaksi etenemisnopeus kasvaa, sitä kovempi törmäys tulee, jos on tullakseen - ja kyydissä on lapsi. Rauhallisemmassa vauhdissa vahingot ovat pienemmät. Ihmisen oppii oikeasti tuntemaan vasta vuosien seurustelun ja yhdessä asumisen jälkeen.

Vierailija

Mua hämmentää juuri tämä mantra siitä, että ihmisen oppii tuntemaan vuosien yhdessäolon jälkeen ja kun on asuttu vuosikymmen yhdessä. Samaan hengenvetoon lisätään, että ei kannata mennä liian lujaa eteenpäin koska entä jos suhde kosahtaa? Entäpä jos ei kosahda? Entäpä jos jonkun voi todellaki tuntea läpikotaisin puolen vuoden jälkeen?

Itseäni ahdistaisi himmailla vaan sen pelon takia että entä jos tuleekin ero. Ihan yhtälailla ero voi tulla kymmenen, kahdenkymmenen tai kolmenkymmenen yhdessäolovuoden jälkeen. Suhteen kestävyys ja sen laatu voi todellakin olla luja vaikka yhdessä ei olisi ollut kauan. Ymmärrän huolen lukijoilla F:stä mutta eiköhän nämä asiat ole uudessa suhteessa jo mietitty niin, ettei lapselle tule harmia.

Itseäni hieman ärsyttää paasaus siitä että pitäisi olla miljoona vuotta yhdessä ennenkuin suhteessa voi edetä, mennä naimisiin, kutsua suhdetta kestäväksi tai hehkuttaa sitä.

Karoliina, oot <3

Vierailija

Eikö tässä kommentissa jankuteta nyt just sitä samaa asiaa mitä edellisesnkin postauksen kommenteissa! Bloggaaja on toiveensa ja pointtinsa esittänyt ja on varmasti ihan järkevä ihminen etenemään suhteessaan juuri sitä vauhtia kuin haluaa. Itse muutin mieheni kanssa yhteen kuukauden tuntemisen jälkeen, nyt on lapsia kolme ja yhteista eloa takana 10 vuotta. Ja hyvin menee. Suhteissa käy niin kuin käy, joskus onnistuu ja joskus ei. Rohkeutta on yrittää.
Ja itsehän bloggaajan eksä kirjoitti taannoin lyöneensä kättä uuden miehen kanssa, joten eiköhän homma ole tällä osin taputeltu. Ja onhan hän itsekin kirjoittanut blogissaan treffeistään.
Nyt menin tekemään juuri sitä, mitä kommentoijan ei toivottu tekevän. Anteeksi, tämä oli nyt viimeinen kerta (taisi muuten olla ensimmäinenkin kun hänet mainitsin...)

Karoliina Sallinen
2/68 | 

Olen kaiken sanottavani tämän kaiken tiimoilta jo sanonut.

Kiitos, nautin :)

Vierailija2

Vierailija; lukaisepa edellinen postaus, siinähän avataan tätä sinua kiinnostavaa teemaa.

lukija
3/68 | 

Hieno ja tärkeä päätös jättää lapsi pois sometteluista. Kiitos kun teet sen!

Vierailija
4/68 | 

Mielestäni on tässä myrskyisässä tilanteessa (kuten itsekin asian ilmaisit) oikein jättää F:n kuvat pois somekanavista. Tuleeko blogisi muuttumaan enemmän perheblogista toiseen suuntaan? Tuleeko jatkossa vielä enemmän kynsi- ja hiuspostauksia ym.?

Karoliina Sallinen

En usko, että tämä muuttaa tapaani kirjoittaa mitenkään. Toki mitä isompi lapsi on, sitä vähemmän vanhemmuudessa on ihmeteltävää ja (blogi)tilaa jää myös omalle hömpälle :)

Opeopiskelijaaa
5/68 | 

En voi olla ihmettelemättä joitain blogin lukijoita ja kommentoijia :DD Mun mielest rakkaus on hieno asia ja siitä saa kuuluttaa vaikka koko maailmalle. Positiivisuushan on resepti onnellisuuteen. Karoliina, oot rohkee, että kirjoitat just miten/mistä haluat, koska sehän kirjottamisen tarkotuskin on. Ei kaikkia lukijoita voi miellyttää eikä todellakaan tarviikaan! Tykkään sun blogistas älyttömästi ja ihailen kirjoitustaitojasi :)

pyörre
6/68 | 

Vastaava tapahtui joskus aikoinaan erään postauksen jälkeen. Kommentit ei olleet mieleisiä, joten teit uuden postauksen liittyen kommentteihin ja jätit tämän jälkeen ison osan kommenteista huomiotta. Tämä ei anna kuvaa, jota tässä postauksessa kerrot noudattavasi kommenttien jne. suhteen. Tietenkään kaikkea kommentointia ei tarvitse hyväksyä, mutta hieman ihmettelen linjaasi. Keskustelua herättäneen postauksen kommentit olivat suurelta osin asiallisia, joten siksi ihmetyttää. Jälleen lukijalle saattaa tulla mieleen, että vain ihailevat ja kannustavat viestit ovat niitä hyviä ja huomioitavia. Kyseiseen postaukseen en itse kommentoinut, mutta luin mielenkiinnolla kommentteja. Osassa vastauksistasi oli selkeää piikittelyä osalle lukijoista.

Vierailija

Nyt täytyy kyllä kysyä, että onko edellinen kommentoija (pyörre) lukenut tekstiä vai onko luetun ymmärtämisessä vikaa. Ei siellä kielletty kommentoimasta, juurihan siellä sanottiin että saa ja pitää kommentoida mutta kaikesta ei bloggaaja voi olla samaa mieltä ja kertoo sen kyllä. Minusta linjakasta toimintaa, muutakin kuin "kiitos mielipiteestäsi" tai "kivaa päivää sullekin". Kaikkiin kommentteihin ei kuulukaan vastata sillä eikös täällä pidä käydä keskustelua myös lukijoiden kesken. Se että hän pyysi olemaan kirjoittamatta eksästään on minusta hienoa ja osoittaa suurta kunnioitusta entistä kumppania kohtaan, joka kyllä täysin lukijoiden toimesta on vedetty keskustelun yhdeksi aiheeksi. Karoliinan teksteistä ei löydy hänestä muuta kuin joskus maininta, että kirjoittaja oli yksin kun lapsi oli isällään. Ei liene suuri salaisuus että lapsi joskus on, eikä ole kyllä ainakaan eksän arvostelua.

pyörre

Hyvä yritys olla nokkela. Tosin siellä päässä taitaa olla vikaa. Jos luet viestini ajatuksella, niin ehkäpä pointtini aukeaa. Jos ei, niin sillehän minä en voi mitään.

Pointti nyt kuitenkin oli postauksen ja kommenttikentän ristiriidoista.

Karoliina Sallinen

Pyörre x 2 ja Vierailija.

Pyörre. Olet täysin oikeassa siinä, että joskus jätän johonkin kommenttihaipostaukseen lopulta kokonaan vastaamatta ja teen sitten aiheesta jatkopostauksen. Teen näin siksi, että minusta tuntuisi hullulle vastata 30-70 kommenttiin jokaiseen melkein samalla tavalla, kun yhtä hyvin voin tehdä rakenteellisesti paljon mukavamman ja sisällöltään kattavamman tekstin kaikkien luettavaksi kerralla. Ikään kuin yksi iso koontivastaus. 

Minusta on joskus hassua, että kommentoida saa kriittisesti, jopa ilkeästi, mutta toisinaan taas mielipiteensä puolustamista, myös kauniisti sellaista tehtyä, pidetään taas huonona asiana. Nyt en puhu vain itsestäni, vaan myös siitä dialogista, mitä lukijat käyvät keskenään. 

Valoa ja iloa ja mukavasti kirjotettuja sanoja (olivat ne sitten eri tai samaa mieltä)! 

Iina ❤️
7/68 | 

No jo nyt on!
Kuka meistä on arvostelemaan ja arvottamaan toisen elämää ja valintoja?
Hyvät ihmiset, vaikka kuinka luette Karoliinan tai exsänsä blogeja, kuvittelettko oikeasti tuntevanne näitä ihmisiä, varsinkaan heidän eronsa vaiheita tai dynamiikkaa?

Entä sitten sitä uutta elämää ja siihen mahdollisesti liittyvää onnea? Edelleenkö oikeasti istutte ruutujenne takana ja uskotte yhteen, omaan näkemykseenne ja kokemukseenne teille (osalle ainakin) täysin vieraiden ihmisten elämästä?

Karoliina kertoo teille täällä sen osan jonka kokee itselleen tärkeäksi ja oleelliseksi.
Oli se hiuksia, kynsiä, aamupuuroja, työkiireitä tai rakkautta.
Mutta jättää myös paljon kertomatta, koska niin nämä blogit toimivat.

Tämän blogin lukijat ja toki muidenkin, tuomitkaa vähemmän. Nauttikaa Karoliinan teksteistä tai olkaa nauttimatta. Iloitkaa hänen onnestaan tai olkaa iloitsematta.
Tuntekaa mitä tunnette, se on toki oikeutenne lukijoina mutta älkää tuomitko sen vähän perusteella mitä kuvitteltte tietävänne.

Kysykää jos joku asia on epäselvä tai kaipaatte aiheeseen josta Karoliina kirjoittaa lisävalaistusta. Pyrkikää dialogiin kirjoittajan kanssa sen sijaan, että päätätte kokemuksenne ja mutunne perusteella täyttää aukot tietämyksessänne.
Ja aina, aivan aina kunnioittakaa kirjoittajaa. Kuten kirjoittaja kunnioittaa teitä. Sen voi varmuudella sanoa ihmistä tekstin takana henkilökohtaisesti tuntemattakaan!

Nettanen
8/68 | 

Karoliina, teet varmasti viisaasti vähentäessäsi F:n näkyvyytä blogissa. Olen itse ikionnellinen, ettei minun lapsuuteni aikaan ollut vielä blogeja, joissa vanhempani olisivat minusta voineet kirjoitella. Lapsellakin tulisi olla itsemääräämisoikeus siihen, mitä hänestä voidaan missään mediassa julkaista. Työskentelen luokanopettajana ja voin sanoa, että kiusaamista saadaan aikaiseksi vaikka ja mistä. En ihmettele, vaikka tietynlainen some-julkisuus voisi myös koitua kiusaamisen syyksi. Ei siis missään nimessä juuri teidän tapauksessanne, mutta yleisellä tasolla. Itse en tule koskaan kirjoittamaan lapsistani mitään.

Mukavaa joulukuun jatkoa sinulle! <3

Luomu-puolukka
9/68 | 

<3 Musta on ihanaa, että kirjoitat uusperheestäsikin. Siihen liittyy niin paljon ihmisiä, tunteita, tunnustelua ja ennen kaikkea elämän makua! On hullua, että joku niin luonnollinen asia on niin vaikea sulattaa. Ei kukaan ehtisi elää, jos kokoajan miettisi, ettei kukaan nyt vaan loukkaannu. Sun elämä, sun tunteet, ilot, surut ja ennenkaikkea sun blogi! <3 

Karoliina Sallinen

<3 Se on todella hassua. Kertonee tietysti siitä, ettei 2016 ole ehkä sittenkään niin 2016 kuin kuvitellaan ;) 

Vierailija
10/68 | 

Vihdoin ymmärsit. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Rauhoitu.
Pidä piiiitkäääää tauko blogista.o

Vierailija

No tämä kommentoija ei kyllä ymmärtänyt tekstiäsi. Hoh hoh. Pidä siis sinäkin lukija piiiiitkä tauko.

Karoliina Sallinen

Vierailija x2. 

Juu. En ajatellut lopettaa :D Mutta lukemisen toki saa lopettaa, jos se herättää huonoja fiiliksiä!

Laurakp
11/68 | 

Kommentoin edelliseen postaukseen omia mielipiteitäni asiasta, niinkuin pyysitkin lukijoiden tekevän. Muutoin en olisi mitään kommentoinutkaan, kun ei ole positiivista sanottavaa. Tällaisissa asioissa ei ole oikeita tai vääriä vastauksia. MIELESTÄNI teit hyvän päätöksen jättää lapsi pois blogista. Hänellä on siihen oikeus.
Arvokasta itsenäisyyspäivää!

Joulutonttu
12/68 | 

Hohhoijaa..! En sitten millään ymmärrä, miten ihmiset jaksavat tulla tänne kritisoimaan jonkun toisen tapaa elää. Tämä blogihan kertoo SUN elämästä, sen pitäisi olla vain (vapaaehtoista) viihdettä meille muille. Elät hyvin erilaista elämää ja toimit monissa tilanteissa päinvastaisesti kuin minä. Mutta mitä sitten?! Ei tulisi mieleenkään tulla paasaamaan sinulle jostain SINUN elämääsi koskevasta asiasta, vain koska MINÄ tekisin omassa elämässäni toisin.

Joulurauhaa!

mmmmm
13/68 | 

"Kuten on jo monta kertaa todettu, ei hänen pottailujaan, henkisiä asioita, luonnetta tai muita yksityisasioita ole koskaan Kolmistaan-blogissa kerrottu, -"

Hyvä päätös jättää F pois. Koska kyllähän täällä on esim. hänen luonteestaan ja muista melko henk.koht. ominaisuuksistaan kerrottu, esim. http://www.lily.fi/blogit/kolmistaan/uhkarohkean-aidin-ujo-lapsi . Tai en ainakaan minä ymmärrä miten ujoudesta kirjoittaminen ei ole luonteesta kirjoittamista?

Karoliina Sallinen

Taisit kaivella tämän jostain arkistoista, koska olen kirjoittanut myöhemmin suoraan, että tämä on ainoa postaus, jota kadun, vai kuinka? Jäi minullekin mieleen "mokana", jonka olen kertonut vaikkapa haastatteluissa ja yliopistohankkeissa tutkimustyötä varten.

Käsi ylös virheen merkiksi! 

Jii_r
14/68 | 

En tiedä onko tässä kommentissa päätä tai häntää, mutta halusin kuitenkin jakaa jotain ajatuksiani. Kas näin: Ajattelen, että kommentoinnista päätellen nämä Karoliinan postaukset osuvat monia johonkin arkaan paikkaan. Onko se jokin pelko oman suhteen, ydinperheen tai uusperheen kestävyydestä tai onnellisuudesta, johon toisen vilpitön onni tökkäisee? Ainakin omalta kohdaltani voin sanoa, että kun elin huonossa suhteessa ja muutenkin olin onneton, olin kateellinen niille, joilla meni ihanasti. Ja omaa oloani kohentaakseni selittelin itselleni ja muille, että kyllä varmasti huonosti päättyy tuokin ilo. Ja sehän oli ihan typerää, eikä ainakaan parantanut omaakaan oloa. Miksi pitää aina olla niin negatiivinen? Mikä oikeus kellään on sanoa toiselle, että varo vaan, ei tuo sinun onni kauaa kestä? Ei kai kukaan ydinperheeseen kuuluvillekaan niin tule päin naamaa sanomaan? Ja jos nyt olisinkin joku selvännäkijä ja tietäisin, että ei suhde tule kestämään niin onko se silti minun asiani toiselle se kertoa? Ei ole. Jokaisen pitää itse kokea ja tajuta nämä jutut. Ja vaikka pieleen menisikin, niin eihän se poista sitä onnea, joka on tässä ja nyt. Ihmettelen myös sitä, että miksi kaikki rientävät kertomaan omia epäonnistuneita ero- ja uusperhekokemuksiaan. Ei kenenkään toisen tarinalla voi ennustaa sitä miten muille käy. Se ehkä helpottaa kertojan oloa (ks. kohta oman olon kohentamisesta), mutta mielestäni se on täysin turhaa. Suhteissa käy niin kuin käy, ei sitä voi kukaan ennustaa. Huonosti voi käydä aina oli tilanne mikä hyvänsä, sen varmasti kaikki tietää. Yhtä suurella todennäköisyydellä voi käydä erittäin hyvin, joten miksei keskityttäisi siihen ja oltaisi onnellisia toisten puolesta? Minä ainakin olen vilpittömästi onnellinen Karoliinan puolesta, vaikken häntä tunnekaan muuta kuin tämän blogin antaman pintaraapaisun perusteella. Mielestäni Karoliina on kuin puhjennut kukkaan eron jälkeen. Teksteistä ja kuvista tulee se vaikutelma, että nyt on helppo hengittää ja on hyvä olla, ja se välittyy lukijoillekin - ja siksi palaan tähän blogiin viikottain.

Karoliina Sallinen

Kauniisti sanottu. Miten ihanaa, että hyvä olo välittyy. Sehön se blogin tarkoitus on - tuoda hyvää oloa ja ajateltavaa.

On myös totta, ettemme tiedä, mitä tapahtuu. Voi jäädä auton alle huomenna, tipahtaa lumikökkäre päähän tai jotain muuta hirveää. Minusta onnea ei poista se seikka, että se on epävarmaa. Niinhän elämä ja onni aina on! 

KaisaM
15/68 | 

Voi pyhä jysäys, näitä negatiivisia kommentteja ja ohjeita kuinka asiat pitäisi hoitaa.

Jos jollakin on yksiselitteinen ohjekirja kuinka tätä elämää pitäisi elää , et sen tekee oikein, niin kertokaa minullekin. Aina en ole itsekään ihan varma kaikista tekemisistäni, et kuinka oikein tai väärin se oikein loppujen lopuksi meni muiden mielestä ja mulla on huomattavasti enemmän ikää kuin Karoliinalla

Karoliinalle tsemppiä ja yritä olla välittämättä muiden negatiivisuudesta.

Sinun elämäsi on sinun ja
sinä päätät mitä sillä tehdään.

KaisaM
16/68 | 

Omasta mielestäni elämäni on mennyt omien valintojen ja ratkaisujen pohjalta ihan jees. Mielekkyys omaan elämään on säilynyt ja persoonallisuus on tallella.

Cilla_
17/68 | 

Olen kiitollinen siitä, että olet uskaltanut kirjoittaa uudesta onnestasi! Se tosin harmittaa vietävästi, että näköjään saat varsin kurjia kommentteja palautteeksi.
En ole koskaan ennen kommentoinut, mutta nyt tuntuu, että täytyy. Toivon, että päätät jatkaa kirjoittelemista kaikista aiheista, myös uudesta puolisosta, kahden eri maan välissä poukkoilusta, eri maissa sijaitsevien elämien yhdistämisestä. Antaa itsellekin toivoa, että vaikka asiat menisivät pieleen, voi uusi onni löytyä ja elämä jatkua!

Meillä suomalaisilla vain on tapana olla pitämättä siitä, että jollakin toisella on asiat hyvin. Osalla on niin vaikea suvaita sitä, että joku voi olla eron jälkeen taas onnellinen (kaikkienhan pitäisi jatkaa elämäänsä vihaisina ja onnettomina, koska ero), että on mahdollista löytää uusi puoliso (kaikille pitäisi olla vain yksi "se oikea", ja jos siitä luopuu niin olkoon sitten yksin), että voi olla onnellinen myös aina kimurantin ja tunteikkaan eron jälkeen (onnellisuus loppuu kun se YKSI TODELLINEN parisuhde loppuu, vaikkei kyseinen suhde olisi ollut onnellinen enää aikoihin, mutta eihän kukaan voi olla onnellinen koskaan sen jälkeen)...... Teet miten tahansa, se näyttää joka tapauksessa toisten silmissä väärältä.

Enkä oleta, että teilläkään elämä olisi vain ruusuilla tanssimista. Kuten itsekin sanoit, ilojen lisäksi on myös suruja, niinhän kaikilla on. Toivon vain, että kaikista näistä kurjista kommenteista huolimatta jatkaisit kirjoittelua myös niistä onnen aiheista ja (uudesta) parisuhteesta! Ei se ole keneltäkään pois, että sinä olet löytänyt uuden ihmisen vierellesi, vaikka kommenteista päätellen se viekin kaikkien muiden onnelta pohjaa... Kiitos rohkeudestasi, ja mukavaa joulunodotusaikaa :)

Karoliina Sallinen

Kiitos kannustavista sanoista. Jos totta puhutaan, negatiivinen ilmapiiri pistää varpailleen, vaikka tietää sisimmässään tehneensä OMISTA lähtökohdista oikein. Positiivisuus taas ruokkii rohkeutta. Joten kiitos <3

Cilla_

Sehän siinä onkin, että me lukijat emme tiedä niitä lähtökohtia näiden blogissa julki tuomiesi asioiden takana. Ei ole sitä kontekstia, johon näitä onnellisuutta huokuvia kuvia ja kaipauksen täyttämiä rivejä asemoisi. Ja sen takia joidenkin on helppo tehdä oletuksia ja ymmärtää väärin, syytellä ja arvostella nimimerkin takaa, kun ei tunne olosuhteita tai ihmisiä niissä.

Kyllä tämäkin myrsky täällä laantuu, toivon vain että kestät sen yli (ja että bloginkirjoittamisinto säilyy sen keskellä)! Vaikka tuntuukin tyhmältä sanoa, niin tsemppiä tähän kaikkeen! <3

aj
18/68 | 

Hieno päätös. Siis vähentää lapsen roolia blogissa. Pidän blogistasi, mutta suhtaudun ristiriitaisin tuntein lapsen elämän levittelyyn täällä. Vaikka oletkin aiheita rajannut niin olet mielestäni aika paljon jakanut lapsestasi tietoja, kuvia ym. minun mielestäni henkilökohtaisia asioita.
Lapsethan eivät valitettavasti saa/osaa vielä itse päättää haluavatko olla näkyvästi somessa vai eivät. Aikuisten tehtävä on heitä tältä suojella.
" Mitä isompi lapsi on, sitä vähemmän vanhemmuudessa on ihmeteltävää." tuo kommentti aiheutti täällä hillitöntä hihitystä :)
Toivon kaikkea hyvää ja onnea elämääsi!

Karoliina Sallinen

Ekoina vuosina en ajatellut F:n roolia, mutta  viimeiset vuodet minullakin on ollut ristiriitainen olo F-asioiden suhteen. Nyt on rauhaisa olo mielessä! 

Tyypinvaimo
19/68 | 

Täällä on ainakin yks joka palaa halusta lukea kaikkia siirappisia tarinoita "uudesta rakkaudesta". Et todellakaan ala suodattamaan mitään tekstiä sen vuoksi, että siitä saattaa joku mielensä pahoittaa. Mä ainakin haluan lukee rakkaudesta, ja niistä muistakin tunteista.
Rakkaus on ihana asia, aina. ❤

Mintti
20/68 | 

Tämä on selvästi aihe joka koskettaa, blogiasi lukeneena en ole aikaisemmin huomannut samankaltaista kommenttiryöppyä missään postauksessa. En aivan sinisilmäisesti allekirjoita tuota kateus-aspektia, uskon että ihmisillä voi olla ihan aitoa empatiaa ja huolta, olen ehkä naivi mutta tahdon uskoa että enemmistö tarkoittaa kuitenkin vain hyvää. Toki mielikuva Karoliinasta ja hänen perheestään on luotu tämän blogin perusteella, koska en usko että kukaan kommentoijista tuntee sinua oikeasti. Olen samaa mieltä että jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen, ja osa kommenteista osallistuukin ihan asiallisesti keskusteluun, mutta henkilökohtaisuuksiin menoa en hyväksy ja siinä mennään mielestäni liian pitkälle. Vaikka kirjoittaa julkista blogia, ei tämän blogin kommenttikentän kuulu olla mikään tikkataulu. Mietinkin, kuinka moni _meistä kommentoijista_ kestäisi itse samanlaisen arvostelun ja tuomitsemisen äitenä, eronneina tai uusperheen ensimetreillä ystäviltään, anopilta saati aivan tuntemattomilta ihmisiltä? Veikkaan ettei kovin moni. Empatiaa kommentointiin.

Jokainen vanhempi (tasapainoisessa ja hyvinvoivassa perheessä) on varmasti oman lapsensa paras asiantuntija ja minusta se, miten erossa lapsen asiat hoidetaan ei kuulu meille lukijoille, etenkin, kun on linjattu ettei näistä asioista haluta kertoa. Mielestäni sitä asiaa pitää kunnioittaa samoin, kuin ajattelisit asian omalle kohdallesi, miten tuntemattomat utelisivat oman lapsesi asioita. Vanhemmuus on niin arka ja henkilökohtainen asia. Tietysti kaikilla on oma ja (aina se omasta mielestään paras) näkökulma ja ohjenuora miten asiat hoidetaan, mutta ennenkuin sen räväyttää ääneen, kannattaa ehkä miettiä onko kaikki tarpeellista ja siinä muodossa jossa tahtoisi itse samankaltaisen asian kuulla?

Kukaan ei voi ottaa koko maailmaa harteilleen. Ja täytyy muistaa, että ei koskaan pidä kadehtia niiden iloja joiden suruja et tunne!

Karoliina Sallinen

Kypsästi, viisaasti ja kauniisti kirjoitettu. 

Ja tuo viimeinen lause. Olen joskus kuullut sen, mutta nyt sen viisaus kolahti. Kiitos <3

Malla1

En ota kantaa tähän keskusteluun, en koe sitä tarpeelliseksi. Mutta tuo Minttin viimeinen lause <3 Kaunis, kaunis..

Vierailija

Luulen, että jotkut lukijat seuraavat tätä ja sitä exän blogia vähän kuin jotain Kauniita ja Rohkeita ja samalla tavalla symppaavat jotain hahmoa ja tuntevat hirveitä antipatioita toista kohtaan. Paitsi, että nämä ihmiset ovat ihan oikeita, ja saippuaooppera on näiden lukijoiden kuvitelmaa. Tuntuu, että jotkut kommentoijat eivät ole kauheasti prosessoineet omia kielteisiä tunteitaan ennen kuin vuodattavat niitä täällä. Karoliinan pointti Google-osumista oli muuten tosi paikallaan. Hassua, että juuri nämä lasta ja exää puolustavat kommentoijat laittavat tänne niitä nimiä, kun muutenhan tänne ei mitenkään vahingossa eksy heistä lukemaan. Karoliina on ollut mielestäni kiitettävän tarkka siinä, että kertoo vain omista asioistaan, omasta elämästään.

22/68 | 

On se kumma, kuinka monelle omissa kuvitelmissaan ero ei tarkoitakkaan eroa. Sitä päätöstä harvoin missään parisuhteessa tehdään päähänpistoksena, vaan silloin ollaan asioita mietitty, kaikkensa yritetty ja lopuksi tultu siihen tulokseen että ei enää kannata. Sen päätöksen pitäisi tarkoittaa sitä, että kumpikin lähtee omalle polulleen etsimään onnea uudella tavalla. Tutustumaan itseensä uudelleen ja katsomaan mitä elämä tuo tullessaan. Mutta nyt ei sitten olisikaan näin? Kun ootte alkuvuodesta eronneet, niin vielä on liian aikaista? Mitä kettua saaneen kysyä? :D Samanaikaisesti jengi kirjottaa sun exän blogiin että lakkaa itkemästä perään ja ryhdistäyttyy, ja sulle taas että et saisi vielä olla vapaa, vaan pitäis olla kahlittuna sinne entiseen parisuhteeseen. Jota ei enää ole olemassa. Mikään ei siis ole oikein, mutta hyvä että aina löytyy neuvojia ;)
Ihanaa Joulua teidän perheelle Karo! <3
Oon tosi iloinen sun puolesta että löysit vierelles uuden rakkaan ihmisen jonka kanssa jaat elämäsi. Rakkaus ei kysy aikaa eikä paikkaa, eikä sille saisi kääntää selkää - koska elämä harvoin tarjoaa aitoa rakkautta ku ehkä parin-kolmen ihmisen verran. Lukuisat sinkut sen todistaa, että onnellista parisuhdetta ei löydy jokaisen nurkan takaa.

Karoliina Sallinen

Oi miten viisaasti kirjoitettu, Korinna! Se on juuri noin. Jokainen sana.

Kiitos ja samoin teidän perheelle <3 Iloa ja valoa! 

Mama88
23/68 | 

Moi, varmasti hyvä päätös tuo uusi linjaus liittyen tyttäreesi, arvostan! Jotenkin tämän postauksen yhteyteen sopii mainita, että mielestäni kolmistaan blogia on ollut kivointa lukea niinä aikoina, kun olet kirjoittanut sitä yksin. Enkä ole/ollut mikään iholla -fani myöskään... :) go karoliina!

Kameli
24/68 | 

Kukaan ei varmasti ole Karoliinalta viemässä hänen onneaan. Niistä asioista pitää nauttia elämässä, mitkä lisäävät hyvää mieltä.

Ehkä lukijat olisivat kaivanneet tietynlaista tahdikkuutta ja kunnioitusta kaikkia tilanteen osapuolia kohtaan. Kaikki me pitkästä suhteesta eronneet tiedämme, että eroasiat ja entinen kumppani eivät unohdu muutamassa kuukaudessa. Ihmismieli tarvitsee aikaa sopeutumiseen.

Vaikka me ihmiset ja ajattelu noudatetaan tiettyjä lainalaisuuksia, emme kuitenkaan kaikki ole ehdottoman samanlaisia ja jokainen tilanne on ainutlaatuinen, myönnän sen.

Vierailija
25/68 | 

Erittäin hyvä ratkaisu jättää lapsesi pois kaikista blogikanavista, kiitos siitä! Mielestäni myös tämän tyyliset postaukset kannattaa poistaa blogista kokonaan lapsesi suojelemiseksi:
http://www.lily.fi/blogit/kolmistaan/huoltajuuskuvioita-ja-kahden-kodin-.... Aika henkilökohtaiselle tasolle mennään. Blogi on ihan autenttinen ja elämänmakuinen ilman noin yksityiskohtaisia postauksia.

Oma työni liittyy paljon myös koulumaailmaan ja lapset osaavat olla toisilleen valitettavasti julmia. Kaikenlaisesta somejulkisuudesta voidaan repiä vaikka mitä, niin ikävältä ja sydäntä raastavalta kuin se tuntuukin.

Kaikkea hyvää teille ja viisaita ratkaisuja myös jatkossa!

Karoliina Sallinen

Heippa. Oma päivätyönikin on opettanut nuorten ja lasten maailmasta, joten tämä "F ja some" on ollut oman mielen päällä todella kauan. Toivon ja uskon, että olen tehnyt tähän asti oikeat päätökset. Aikaisemmin ja nytkin. Niin se onneksi vaan on, että harvoja lapsia kiinnostaa tämä meidän aikuisten tylsä jauhanta, jos ei nyt tuoda esille jotain kiusallisia asioita/kuvia lapsesta.

Se, että kerroin faktaa asumusjärjestelyistä ei oman tulkintani mukaan mene alueelle, jossa lapsi vahingoittuisi. Minusta olisi itse asiassa aika kummallista, että sen voi sanoa, että lapsen äidillä ja isällä on sama koti, mutta se taas olisi salailun aihe, miten erolapsi asuu. Yhtä luonnollisia näille lapsille molemmat tilanteet. 

Maaaaaaaaa
27/68 | 

Hyvä päätös jättää lapsi blogin ulkopuolelle, mutta pakostakin tulee mieleen sanonta "too little too late"
Aika paljon vahinkoa saa aikaiseksi sillä määrällä mitä tietoa ja kuvia hänestä on vuosien mittaan julkaistu.
Jos siis ajatellaan siltä kannalta, että koulukaverit etsisivät tietoa hänestä netistä.
Nimeä ei mainita vaikka se on levitelty telkkarissa ja viime viikolla instagramin kuvassa kakun päällä. Ei muka puhuta hänen tunteistaan, mutta eikö teidän eropostauksessa ollut suoria lainauksia hänen puheistaan.
Vaikka tämä on hyvä päätös tehdä nyt niin aika tekopyhältä tuntuu eikä mitenkään poista sitä vahinkoa joka on jo aiheutettu.

Karoliina Sallinen

Vastailin jo vähän samantyylisen kommenttiin yllä. Mutta tiivistys. Olen pohtinut lasta ja somea koko bloggaamiseni ajan. Paljon. Toivon, että olen tehnyt oikeat päätökset oikeaan aikaan ja huoli on turhaa. 

Maaaa
28/68 | 

Ymmärrän, myös, että pyydät jättämään exäsi (mies ilman nimeä nykyisin) blogisi ulkopuolelle, mutta valitettavasti et anna ollenkaan kuvaa, että pyydät sitä hänen takiaan. Kaikki puheesi korostavat sitä kuinka haluat pyyhkiä hänet kokonaan elämästäsi pois, varmasti uusi rakkaus vielä lisää tätä.
Olet itse tuonut hänet blogiisi, erittäin aktiivisesti tuonut itseäsi esille hänestä kertovassa televisio-ohjelmassa ja nyt toivot, että kaikki lähtevät mukaan tähän pelleilyyn jossa hän on F:n isä tai sinun ex jossain sivulauseessa.
Totta on, että kukaan ei tiedä mikä teidän avioliittonne rikkoi ja varmasti syytä oli molemmissa, mutta tehokkaasti annat tätä nykyä itsestäsi lähes vastenmielisen itsekästä kuvaa ihmisestä, jonka tärkein johtotähti on oma onni ja sitä tavoitellaan ja esitellään täysin piittaamatta muista ihmisistä.

Karoliina Sallinen

"nyt toivot, että kaikki lähtevät mukaan tähän pelleilyyn jossa hän on F:n isä". Hmm. Olenko tehnyt niin?

Muuten en kommentoi enää tätä kyseistä aihetta. Jokainen saa tehdä omat johtopäätöksensä eroasioiden suhteen. 

hiukkanen
29/68 | 

Kamelin pointti oli mielestäni hyvä. Ei ole minun mielestäni - eikä ymmärtääkseni monen muunkaan - kyse siitä, saako olla onnellinen tai saako (uusperhe- tai muusta) onnesta puhua. Minun vastaukseni on, saa ja saa. Kuka niitä kieltämään. Onni on hieno asia, eikä toisen onni ole keltään pois. Ei sitäkään kukaan voi kieltää, kuinka sen puhumisen tekee. "Suuresti - vai pienesti ja kauniisti", kuten toisaalla kauniisti ilmaistiin. Valinta nyt vaan on sen, kuka kulloinkin ilmaisee.

Sen sijaan kyse on toisen ihmisen, vaikka kuinka entisen läheisen, kunnioituksesta. Peruskäytöstavoista. Onnellinen voi olla myös - ja etenkin - muita kunnioittaen ja muitakin huomioon ottaen. Sekään ei ole itseltäni pois.

Itse olen eronnut. Vuosia sitten. Ja minulla on "uusi onni". En silti julkaise kuvia hänestä lasteni kanssa läheisissä väleissä. Kukaan ei sitä ole kieltänyt, mutta en halua. En muutenkaan, mutta siksikään kun tiedän ettei se toisesta hyvältäkään tunnu. Se etten julkaise tai muutenkaan esittele kuvia, ei vähennä vaihtelevaa "onneani" millään tavalla.

Jos exälläni olisi joku, toivoisin ihmisen ja suhteen olevan lapsilleni iloa ja turvaa tuottava asia, ja lapset saisivat kertoa tai näyttää sen itse haluamallaan tavoin. Mutta jos exäni julkaisisi tai muuten esittelisi kuvia lapsistani hyvin läheisissä väleissä "äitipuolen" kaulassa, valehtelisin jos väittäisin sen tuntuvan pelkästään hyvältä. Luulenpa että lapsenikin kokisivat sen kiusallisena. Kuvat ja niiden näyttäminen ovat kuitenkin aina valinta, jonka kuvaaja/julkaisija tekee. Kyse ei siis ole edes ex-puolisoiden suhteesta, vaan nimenomaan lapsesta ja hänen vanhemmuudestaan. Uusia aikuisia saa ja on hyväkin olla sekä aikuisten että lasten elämässä. Mutta vanhemmuus on herkkä ja kipuilua tuottava asia useimmille meistä, ja jonkun toisen näkeminen "omalla paikalla" vaan tuottaa helposti täysin tarpeetonta tuskaa.
Hyvä päätös siis, Karoliina!
Onnellisuutta sinulle ja kaikille!

Karoliina Sallinen

Ehkä me myös suhtaudumme kuviin eri tavalla. Kuvat elämästäni on ollut työtäni usean vuoden ajan, päivittäinen harrastus taas jo vuodesta 2011. Se, mitä minä ajattelen kuvien kertovan, on varmasti eri, mitä lukijani ajattelevat.

Tarkoitukseni ei ole "esitellä" asiaa sen enempää kuin yhtään muutakaan asiaa  - hajuvettä, ruokaa, juhla-asua, ystäviäni - blogissani. Blogi kertoo elämästäni ja silloin sinne kuuluu myös ihmiset elämästäni. 

Ihanaa joulua teille <3

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

PB290246.JPG
PB290246.JPG

PB290241.JPG
PB290241.JPG

 

PB290160.JPG
PB290160.JPG

PB290249.JPG
PB290249.JPG

PB290252.JPG
PB290252.JPG

PB290237.JPG
PB290237.JPG

Tämä aamu. Istun Saksan asunnon ruokapöydän ääressä. Aurinko paistaa sälekaihdinten välistä sisään, työmiesten tasainen naputus ja poraaminen kuuluu seinän takaa. A pari tuntia sitten töihin, F polski juuri kylvyssä ja on nyt asettunut viereeni piirtämään. Kello on kohta yksitoista, enkä ole jaksanut vielä pukea päivävaatteita ylleni. Tekisi mieli juoda toinen kuppi kahvia, mutta päätän, että se saa nyt jäädä.

Tuijotan edessäni olevaa läppärin näyttöruutua. Pää on yhtä aikaa tyhjä ja sitten taas täynnä ajatuksia. Mietin, mistä kirjoittaisin. Pitäisikö pysyä siinä ideassa, jonka kirjoitin lentokoneessa vihkooni tälle päivälle? Vai pitäisikö sittenkin hypätä hetken ja flow`n mukaan?

Samaan aikaan sähköpostiini kilahtaa tutkimusaineiston ensimmäiset sivut, jonka tekoon osallistuin haastateltavana viime vuonna. Se käsittelee perhebloggaamista, tai kuten aineistossa sanotaan, aihetta mommy bloggin. Silmäilen sitä hetken ja käy ilmi, että aika moni muukin meistä mutsibloggaajista tekee viikkosuunnitelmia ja bloggaamiskalentereita. 

Tuijotan omaa tämän viikon viikkosuunnitelmaani ja mietin, kuinka monenlaisia suunnitelmasivuja, ideoita ja pähkäilyjä blogiurani onkaan pitänyt sisällään. Kuinka monta mustekynän sotattua jälkeä tai ylivedettyä ideaa onkaan tarvittu siihen, että ruudulle on lopulta ilmestynyt oikea postaus. Niin ja miten usein postaussuunnitelma onkaan viikon aikana muuttunut: Joko yhteiskunnassa on tapahtunut jotain mielenkiintoisempaa, josta on tehnyt mieli kirjoittaa alkuperäistä suunnitelmaa enemmän. Tai sitten kirjoitushetkellä aihe on muuten vaan tuntunut jotenkin sille, ettei siitä teekään mieli kirjoittaa.

Minulta kysytään aina tasaisin väliajoin sitä, mistä keksin aiheeni blogiin. Se onkin vaikea kysymys, koska välillä tosiaan on hetkiä, että tuijotan sunnuntai-iltana seuraavan viikon kalenteria, enkä keksi yhtä ainoaa ideaa. Ja välillä taas ideoita voi pompahdella sitä tahtia mieleen ja kännykän muistioon, että oikein harmittaa, että hyviä aiheita pitää lykätä toisten hyvien aiheiden vuoksi.

Jos neuvoisin nyt aloittelevaa bloggaajaa, kehottaisin katselemaan maailmaa uusin silmin. Etsimään aiheita arjesta, ihmisistä ja ilmiöistä. Ja kun sitä tekee hetken. Kuukausia ja vuosia, ei kohta osaakaan enää olla etsimättä juttuideoita.

Toisekseen pieni pakottavuus on välillä hyväksi. Kun tekee bloggaamista ammatikseen, ei aina voi odottaa flow`ta. Joskus on vaan pakko rutistaa aihe. Näpyttää teksti tietäen, ettei kyseessä ole mestariteos. Aika usein käy kuitenkin niin, kun kirjoittaa edes jotain, saa taas otteen koko touhuun, ja jos ei sen postauksen lopussa niin ainakin jo seuraavan päivän tekstissä ote on jo löytynyt.

Kolmanneksi. Postausviikko kannattaa jakaa yläotsikoihin, jonka jälkeen on helpompi keksiä yksittäisi postauksia. Välillä – hyvän flow`n aikaan – keksin ideat ilman sen suurempaa aihejakoa, mutta joskus minua auttaa, jos jaan viikon omiin osioihinsa. Maanantaille kotipostaus, tiistaille jotain perheaiheista, keskiviikolle kauneutta ja niin edelleen.

Neljäs ja se tärkein vinkkini voisi kuitenkin kaikkien edellisten järkivinkkien jälkeen olla seuraava : Kun kirjoitusflow iskee. Kun mieleen piirtyy hyviä lauseita ja nasevia mielipiteitä, kannattaa kone kaivella esille. Heti. Vaikka keskellä yötä. Koska flow`n mukaan kirjoittaminen on parasta ja palkitsevinta. Ihanaa!

-Karoliina-

P.S. Ai mitenkö tämä teksti syntyi? Niin, että aluksi jopa vähän tympi kirjoittaa. Päivän aihe ei tuntunutkaan enää omalle. Sitten aloitin kirjoittaa vain niitä ajatuksia, jotka sillä hetkellä tulivat mieleeni. Havaintoja aamusta. Loppu syntyi – jos ei nyt flow`ssa – niin ainakin ihan hyvässä yhteisymmärryksessä näppäimistön kanssa. 

Kommentit (2)

Timtam
1/2 | 

Heps!

Ois kiva tietää, että kauanko esim tähän blogikirjoitukseen ja sen viilaamiseen meni aikaa. Lähinnä juuri tuo ideasta 'valmis' vaiheeseen ja ihan vain itse kirjoitusvaiheeseen.

Karoliina Sallinen

Hmm. Se riippuu niin postauksesta. Joskus koko prosessi kestäkää 30 minuuttia. Joskus 3 tuntia. Varmaan sellainen tunti -1,5 tuntia on sellainen peruspostauksen aikataulu. 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Oletteko huomanneet, että tänä kesänä mun bloggaamistyyli on ollut erilainen kuin ennen? Vähän rennompi, läveperäisempi, flowmainen. Laiskempi?

Tiedän, että moni bloggaaja kirjoittaa tekstinsa aina fiilispohjalta. He istuvat koneen ääreen kun muistavat ja sitten naputtelevat mitä aivot näppikselle käskevätkään kirjoitella. Mun taktiikkaa on kuitenkin ollut kesään 2016 asti aivan erilainen. Tiukkapipoisempi! Olen koko Bellan aikani nimittäin suunnitelut tekstini - uskokaa tai älkää - hyvinkin järjestelmällisesti.

Ensinnäkin, pidin tähän kesään asti itse itseni kanssa palaverin ainka joka sunnuntai. Istuin kalenteri kourassa sohvalle ja tuijotin seuraavan viikon aukeamaa. Mietin, mihin sijoittaisin viikon sisustuspostauksen, minne laittaisin muotia, koska pohtisin jotain syvällisempää aihetta ja mitä keksisin lauantaille. Kun suunnitelmat oli tehty, naputin koko maanantain näppiksiä sormet sauhuten. Kirjoitin jemmaan koko viikon tekstit ja ajastin ne oikeille hetkille. Niin ja jos jostain syystä en saanut maanantaina koko viikkoa pulkkaan, stressasin jo tiistain kohdalla, jos tiesin vaikkapa sunnuntain postauspaikan olevan vielä tyhjä.

Nyt kun mietin noita aikoja, tuntuu se todella kaukaiselle tavalla kirjoittaa. Voi olla, että tekstini olivat silloin vaihtelevampia, mutta kirjoittamisen ilo oli joskus aika kaukanakin todellisuudesta.

Tiedän, ettei syksyn ja päivätöiden alettua aina tietenkään voi kirjoittaa vain fiiliksen mukaan, mutta kyllä mä silti aika paljon toivon,  että voisin jatkossakin säilyttää kesän 2016 tavan blogata. Koska nyt jos koskaan kirjoittaminen on hauskaa.

Oletteko te huomanneet kesän ja edellisten vuosien välisen eron näissä teksteissä? Niin ja mitä risuja ja ruusuja näiden kahden bloggaamistavan vaikutuksista teihin lukijoihin antaisitte?

Heinäkuista yötä!

-Karoliina-

 

Kommentit (28)

1/28 | 

Olen vasta löytänyt blogisi, lukenut läpi vanhoja postauksia ja kovasti odotan sinulta aina uutta postausta. Olen huomannut kesäistä virettä uusimmissa postauksissasi ja se on mielestäni hyvä suunta, jatka vain samalla tavalla :). Koska mun mielestä blogaamisen pitää olla myös itsestä kivaa. Sillä tavalla tiedän sun voivan siellä toisessa päässä hyvin ?

Tiude
2/28 | 

Olen huomannut eron! Enkä antaisi siitä yhtään risua! Nyt kun tekstejä tulee himpun rauhallisemmin, niin jaksan käydä ne lukemassa myös läpi kerran-pari viikossa. Kun niitä tuli tuhdisti, en jaksanut lukea kaikkia viikon tekstejä, vaan selasin usein vain otsikot. Luin ehkä yhden kokonaan...

Lisäksi flowmaisuus näkyy kauniimpina sanavalintoina, hetkeen tarttuvina lauseina. Sellaisina kirjainten jonoina, jolloin pistekin jättää ilmaan taian.

Lisää tätä, myös silloin kiireisen päivätyöarkirumban keskellä, vaikkei se ehkä niin helppoa olisikaan. Fifty-fifty?

E
3/28 | 

Eron on kyllä huomannut. Joistain postauksista tulee sellainen olo, että ne on kirjoitettu vaan "koska pakko". Ilmeisesti näin ei siis olekaan, vaan tyylisi on vain erilainen kuin aiemmin. Se on kuitenkin alkanut häiritsemään, että et vastaile enää lainkaan niin aktiivisesti kommentteihin. Vastavuoroisuus kun on ollut juuri blogisi iso plussa.

Eihän tässä blogissa ole IKINÄ vastattu kommentteihin. Kirjotit varman väärän blogiin vahingossa ton kommentin.

E: Olen kyllä vastannut, mutta HÄVETTÄVÄN pitkällä viiveellä. Se on asia, joka ei kesätyylissä kyllä ole toiminut!

Nimetön: Nyt kyllä valehtelet. Käypä lukemassa vaikka viimeisen 2 vuoden kommenttiboksit läpi.

sINI
4/28 | 

Tykkään uudesta tyylistä enemmän, aiemmasta tuli kaikessa suunnitelmallisuudessaan jotenkin etäisempi vaikutelma, nyt taas blogin sisällöt tuntuvat aidommilta ja tunnelma lämpimämmältä - tietysti aina parempi kun itsekin nautit tekemisestä. Kaikkea hyvää, jatka samaan malliin ja niin kuin parhaaksi koet! ?

Johanna
5/28 | 

Mun piti jo johonkin aiempaan postaukseen kommentoida, että vitsit tykkään tästä sun "uudesta" blogista! Eli huomattu on ja tykätty on!

Henna
6/28 | 

Minä olen jäänyt kaipaamaan entistä meininkiä. Oli jotenkin monipuolisemmat sekä tietyllä tavalla arkisemmat postausaiheet kaikkine pyykkivuorineen, ravintolasuosituksineen ja vatsatauteineen. Oli jotenkin elämänmakuista ja aitoa. Tämä uusi tyyli tietyssä runollisuudessaan on myös hieno, mutta minulle jää lukijana etäisyyttä.

On myös kurjaa, ettet enää vastaile lukijoiden kommentteihin niin ahkerasti kuin aiemmin. Siitä pidin erityisesti. Ihanaa kesää kuitenkin sinulle ja pikkulikalle! ?

Arjen puuttuminen varmasti johtuu ihan siitä, ettei kesällä varsinaista arkiarkea ole tullut koettua. Itsekin - kaiken loman keskellä - kaipaan myös jo vähän arkista eloa livenä ja blogissa.

Ihanaa kesää!

7/28 | 

Jokainen saa toki kirjoittaa sellaisella tyylillä ja taktiikalla kuin itselleen parasta, mutta itse arvostan kovasti tuollaista suunnitelmallisia toimintaa. Ehkä joka päivällä ei postata tarvita, mutta suunnittelemalla säilyy toki tietynlainen balanssi sisällössä.

vakkari
8/28 | 

Olen huomannut eron, negatiivisesti ja positiivisesti. Rentous näkyy tekstissä, juurikin flow'ssa positiivisesti, mutta kirjoituksissasi on nyt vähemmän asiaa. Itse kun en pidä kunhan jotain päivitän -tyylisistä teksteistä, joissa on useita kuvia ja alla lukee "Kesä. Mansikat. Aurinko. Rakastan elämää!" :D Ne ovat facebook-kamaa, eivät blogikirjoituksia. Aina ei tarvi olla niin syvällistä ja asiaa täynnä, mutta joku pointti kuitenkin on lukijalle kiva.

J.e.n.n.i.m.a.r.i.a
9/28 | 

Nyt täytyy sanoa että olen erimieltä kuin aikaisemmat kommentoijat. Minusta tämä "uusi aika ja tyyli" on huomattavasti huonompi kuin edellinen tapasi kirjoittaa. Tuntuu, kuin elämäsi olisi muualla ja teet blogin postaukset hutasemalla. En saa kirjoituksistasi kiinni, ne näyttäytyvät pintaliitoisina ajatuksina, joihin on fiilispohjalta laitettu jotain diipadaapaa ilman tärkeää pointtia. On OK, jos tällaisia postauksia on joskus, mutta jatkuvalla syötöllä ne karkoittavat ainakin minut lukijakunnasta.

Olen tykännyt blogistasi, koska sen kautta on voinut saada kosketuksen arkeesi, iloihisi, suruihisi, ajatuksiisi... On voinut peilata omaa kolmikymppisen, keskituloisen, Lapissa asuvan äiti-ihmisen elämää pk-seudulla asuvan samanikäisen, hyvin tienaavan äidin elämään. En saa enää samaa tunnetta irti blogistasi ja nyt se tuntuu hukkuvan siihen blogimassaan, mitä netti on pullollaan. Ehkä uusi kirjoitustyyli on helpompi sinulle, mutta mielestäni blogi kärsii siitä.

Ehkä kesä, uudet tuttavuudet ja uudet mahdollisuudet elämässäsi laittavat asiat ja mielenkiinnon kohteet uuteen järjestykseen... Ehkä sinun kannattaisi pohtia minne päin blogisi on kehittymässä ja määritellä se uudestaan, jotta me lukijatkin tiedämme mitä on odotettavissa.

Hanna
10/28 | 

Löysin blogisi keväällä ja sen jälkeen olenkin lukenut ahkerasti, myös vanhoja kirjoituksia. Kieltämättä välillä postauksista on paistanut teennäisyys, mutta tämä postaus avasikin asiaa. Älä ihmeessä palaa enää entiseen jos oma olosikin on parempi ja kirjoituksista välittyvä fiilis lukijan silmään aidompi. :)

Yksi asia häiritsee toistuvasti. Kirjoitusvirheitä on nimittäin aika paljon. Onko syynä juuri kiireessä kirjoitetut, useat peräkkäiset postaukset jolloin ei ole enää aikaa oikolukea tekstiä huolella? Ainakin oikeinkirjoituspoliisin silmiä kirvelee muuten hyvin kirjoitetun tekstin seassa kirjoitusvirheet.

Kiva kun käytät paljon valokuvia tekstin seassa. Hyvää kesää!

Itseäkin ottaa välillä päähän, että tekstiin livahtelee virheitä. Se johtuu varmasti juurikin nopeasta tahdista ja siitä, että teen tekstit vaikkapa suoraan kännykällä blogialustalle (enkä esim. ensin Wordiin). En ole kuitenkaan lähtenyt korjailemaan tekstejä jälkikäteen, koska jotenkin ajattelen sellaisen hetkessä elämisen - virheineen - kuuluvan tähän someskeneen.

Kivaa, jos kuvat ovat kivoja. Itse pidän kauniista kuvista, mutta tuntuu, etten kuitenkaan omaan blogiini osaa aina ottaa tarpeeksi kaunista katseltavaa.

Nippe
11/28 | 

Apua, itse olen täysin fiiliskirjoittelija. Ex-tempore, mitä näitä nopeita muotoja nyt on?
Oletko suunnitelmallinen järki-ihminen?
Olen ymmärtänyt, että erot ovat melkoisia ihan näillä luonteenpiirteillä keskenään.
Tunne/järki tai impulsiivisuus/suunnitelmallisuus.
Kai näistäkin on vielä variaatioita.

Yksi johtavista suunnannäyttäjistä elämässäni on ollut intuitio.
Se on voinut välillä johtaa puskaan tai kohti tähteä, mutta se säilyy kultaisena polkunani läpi elämäni. Muuta en osaa yksinkertaisesti.

Rennompi ote on kirjoituksissasi ja kasvoissasi, go girl, go!☆

Malla
12/28 | 

Olen vähän samaa mieltä J.e.n.n.i.m.a.r.i.a:n ja Vakkarin kanssa. Minäkään en innostu tuosta kesä, mansikat, aurinko jne. tyylistä. Johtuen varmasti siitä, että seuraan ainoastaan sellaisia blogeja, joilla koen olevan minulle jotain annettavaa. Joita lukiessa saan ehkä uusia ajatuksia, näkökulmia tai vaikkapa juurikin tuota peilipintaa. Jotain josta tosiaan saa kiinni ja pysähtyy edes hetkeksi ajattelemaan. Välillä kesän aikana tullut jopa sellainen ajatus, että bloggaatkohan enää pitkään. Antaako blogisi sinulle tarpeeksi, onko se enää tärkeä?

Olen kuitekin aina tykännyt blogisi elämänmakuisuudesta harkituilla, kauniilla sanavalinnoilla väritettynä. Aiheiden pyöriessä laidasta laitaan, kepeyden/syvällisyyden vaihtelusta, lyhyiden ja pidempien tekstien kirjosta. Postaustahti oli minustakin ennen huikea, ehkä jopa liian huikea..

Minä pidän myös kuvia tärkeänä, koska kauniit kuvat ovat niin.. no kauniita,puhuttelevia :) Kulunutta sanoa, mutta kuva kertoo parhaimmillaan enemmän kuin tuhat sanaa ja monesti myös jotain sellaista, mille ei löydy tai edes ole sanoja.

Siinäkin olen ehdottoman samaa mieltä monen muun kanssa, että sillä tavalla ja sen kaltaista blogia täytyy kirjoittaa, mikä itsestä tuntuu hyvälle. Se palvelee silloin itseä ja niitä lukijoita, jotka siitä tyylistä pitävät. Ihanaa kesää sinulle ja F:lle! :)

Saara
13/28 | 

Itsekin olen sitä mieltä, että nykyinen tyyli jättää lukijat kylmemmäksi kuin aiemmin. Tykkään kyllä blogista edelleen, mutta jokin, mikä aiemmin teki blogista kiehtovan, on kadonnut. En osaa sanoiksi pukea, mitä se on. Enkä varmaan edes tiedä. Mutta jotain puuttuu ja blogi uhkaa hukkua massaan. Hassua kyllä, miten aiempi tyyli tuntui avoimemmalta, kuin mitä nykyään fiilispohjalta kirjoitettu.
Toivoisin, että hieman pohtisit asiaa ja ehkä osittain toisit takaisin sitä suunnitelmallisuutta. Haluaisin yhä oysyä lukijana ja mielenkiinnolla klikkailla postauksia auki!

Aurinkoista kesän jatkoa!! :)

ReettaK
15/28 | 

Mäki tykkäsin entisestä enempi. Tai tää nykynenki tapa kirjottaa on tavallaan huippuhyvä mut ehkä ne jutut on niin keveitä helposti. Oma elo ei oo ollu yhtää kevyttä kesäheinää ni ei aina kykene kesäfiilistelyihin mukaa. :) ja teksteissä sais olla vähän enempi pituuttaki jos asiaa on. Mutta sää kyssyit meidän ajatuksia ja meil on eri mielipitteitä. Kuitenkaa et voi meitä kaikkia miellyttää. :) ehkä osaks flowta ja syksyn sateiden ja kahvikupposten fiilistelyä sekä sitte suunnitellusti postauksia kodista, sen helmistä ja ongelmakohdista, kauneudenhoidosta jne eri osa-alueista.. ?

Kiitos joka tapsuksessa tästä blogista, tässä on jotain ainutlaatuista!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

karkille22032016mv
karkille22032016mv

Kun blogin nimi on Kolmistaan, on aika erikoinen tilanne huomata olevansa kahdestaan.

Ensin mietin, että vaihtaisin blogin nimen. Se on ollut minusta typerä nimi ensihetkistä alkaen, joten ajatus houkutteli.

Sitten kuitenkin päätin, että menisin vanhalla. Historia tekee ihmisen ja jos sitä alkaa kieltämään, ei ajaudu kuin ongelmiin. Niin ja jos totta puhutaan, ollaan me kolmestaan ikuisesti, vaikka perhe ei asukaan enää saman katon alla. Ilman minua ja häntä ei olisi kolmatta. Ja ilman kolmatta minä ja hän olisimme erilaisia. Myös ilman sitä, ettei meillä olisi yhteistä historiaa.

Niin ja onhan Kolmistaan-nimen alkuperäkin ajalta, jolloin koko tämä kolmen kirjoittajan jengi oli vain typistetty yhden kirjoittajan kynään. Minähän keksin nimen aikanaan, kun kolumnilleni piti saada pikaisesti nimi Kaksplus-lehteen.

Monelle - myös minulle itselleni - Kolmistaan on viime vuonna ollut paikka, jonka vetovastuu ja ideointi on minulla, mutta jossa myös miesnäkökulma pääsee esille. Se on ollut mielestäni hirveän rikastuttavaa ja kivaa. Nyt niin ei luonnollisestikaan tule enää tapahtumaan, mutta toivotaan, että paluu juurille ja siihen aikaan, kun blogissa oli vain yksi ääni, ei tee ainakaan pahaa teksteille.

Uusi Kolmistaan onkin paikka, jossa vanhaa kunnioitetaan, mutta jossa termille kolmistaan rakentuu myös uusia ulottuviiksia. Kolmistaan on edelleen urbaani perheblogi maalaisjuntilla twistillä, mutta se on nyt myös vielä enemmän mutsi, tytär ja meidän koti. Meidän uudenlainen elämä ja sen opettelu.

Edelleen täällä puhutaan kumisaappaista ja päiväkotikasseista. Edelleen on syvällistä ja oikeassa suhteessa pinnallista. On perhettä, ystäviä ja ruokaohjeita. On kivaa ja tyhmääkin elämää. Sitä perussettiä.

Niin ja mitä muuta? Kerro sinä, mitä toivot uudenlaiselta Kolmistaan-blogilta!

-Karoliina-

*banneri, Sanni Kariniemi

Kommentit (55)

TätiO
1/55 | 

Mä jään seuraileen kyllä. En odota mitään ihmeitä.

Itse pitäisi saada bloggaus arkeen mukaan, on taas jäänyt. Mutta ehkä taas kesällä kun tulee reissattua. Sä oot niin reipas kun pystyt sovittamaan kaiken yhteen. Voi olla että tuleva syksy parhaimmillaan lopettaa mun bloggaamisen kokonaan. Mutta siitä jossain vaiheessa.

S

Annikki
2/55 | 

Musta olisi ihanaa lukea uudesta kodistanne! Sekin olisi kiinnostavaa, miten jaatte vanhemmuuden tai huoltajuuden.

Tsemppiä uuteen elämänvaiheeseen!

4/55 | 

Huomenta!

Ja kaikkea hyvää uuteen elämänvaiheeseen <3

Uskon, että kun jatkat sun hienoa aitoa kirjoittamistyyliä, saa jotkut muut tästä elämänvaiheestasi tukea ja apua mahdollisiin omiin pohdintoihin.

Kristiina
5/55 | 

Olen lukenut blogiasi parin vuoden ajan. Olen äidinkielen ja kirjallisuuden ope yläkoulussa kuten sinäkin. Lukisin mielelläni postauksia liittyen työhösi ja arkeen tyttäresi kanssa. (Oma tyttöni on 6-vuotias)
Kaikkea hyvää!

Linda
6/55 | 

Olisi ihana saada jatkossakin videopostauksia :)

Toivottavasti arki löytää uomansa ja uusi elämänvaihe tuntuu oikealta! Tsempit!

7/55 | 

Voi Karkki! Olen surullinen teidän puolesta. Hassua sanoa näin, mutta olette olleet mulle vähän parisuhde-esikuvinakin, kun teillä on ollut myös kahdenkeskisiä juttuja ja reissuja jne. Ylipäänsä on tullut fiilis, että viihdytte yhdessä.

Toivotan paljon tsemppiä tulevaan! Ootte hyvä tiimi F:n kanssa!

Riikka
8/55 | 

Kuinka kauan pohditte eroa ja kumpi sitä lopulta halusi? Minkälainen teidän asunto on ja, miksi valitsitte juuri ko. asunnon? Miten olette jakaneet vanhemmuuden? Haluatko uudessa uuden miesystävän ja lapsen? Miten suhtaudut Eskoon?

Maria
9/55 | 

Minäkin haluaisin lukea hyvin paljon samoja asioita kuin tähänkin asti,elämäntilanteen mukaan. Eli uuden kodin sisustusta, uuteen arkeen opettelua, F:n mahdollisesta kahden kodin elämästä ja kaikkeen tähän liittyvistä tunneskaaloista. Ja tietty sitä hömppää myös :) Eniten kiinnostaa kuitenkin ihan vaan että mitä teille kuuluu.

E
10/55 | 

Minäkin blogin pitkäaikainen lukija jo ennen kuin Esko alkoi kirjoitella tänne. Luotan et osaat kyllä jatkaa entisellä ihanalla tyylillä, mut nyt uudenlaisin aihein.

roosa
11/55 | 

Voi että kun harmittaa teidän puolesta; rupesin itkemään kun luin erosta. Tää on mun lemppari blogi enkä aijo lopettaa lukemista! Olisi ihana kuulla fiinunkin jaksamisia tässä tilanteessa! Ja kuvia odottelen uudesta kodistanne ! Voimia ❤

Pöytälaatikkokirjoittaja
12/55 | 

Kerro kirjoittamisesta: kirjaprojektista (sitten kun voit), siitä millaista oli kirjoittaa kirja, mistä idea lähti, miten löysit kustantajan, ja oliko se helppoa vai vaikeaa ym.

Miimi
13/55 | 

Itse olen blogiasi lukenut vuoden ajan ja musta se on juuri kiva kun aiheita on monipuolisesti, että ei pelkästään perhe arkea, vaan myös sisustus juttuja, muotia ja kauneutta!
Odotan myös kovasti juttuja uudesta kodistanne ja arjesta muutenkin. Tsemppiä uuteen elämän tilanteeseen.

Minä vain...
14/55 | 

Minä haluaisin jatkossa lukea niin positiivisesta kuin negatiivisestakin arjesta. Siitä, mikä kaksistaan asumisessa onnistuu ja siitä, missä kohtaa haasteita, kun vierellä ei ole toista aikuista.

Onko asioita, joista joudutte luopumaan, kun yhden aikuisen perheessä tulotaso (tod.näk.) tippuu tai kun arki-iltaisin ei löydy lapsenhoitoapua? Vai löytyykö?

Postausta uudesta kodistanne ja kirjankirjoitusprosessista toivoisin myös.

Miimi
15/55 | 

Tykkään blogistasi koska kerrot juttuja monipuolisesti eri aiheista. Ei pelkkää perhe arkea eikä sisustusta, mutta kaikkea vaihtelevasti, siitä otse tykkään. Toivon jatkossakin että blogisi sisältäisi, arkea, sisustusta, muotia ja kauneutta!
Tsemppiä uuteen elämän tilanteeseen!

Veera
17/55 | 

Kovin mielellään Eskonkin ääntä kuulisi. Jotenkin hullua ajatella, että sinne jonnekin se vaan jäi, matkan varrelle.
Jo pidemmän aikaa teitä vakkaristi lukeneena olen oppinut pitämään blogia juuri TEIDÄN blogina, teidän perheen yhteisenä juttuna.
En epäile, etteikö se olisi ihan hyvä näinkin, mutta ehdottomasti jotain jää tietysti puuttumaan. Jotain muuta tulee varmasti tilallekin.

Voi, kunpa blogikin voisi olla yhteishuoltajuudessa ;D
Tai ehkä teillä on kohta molemmilla omat blogikodit

Kata
18/55 | 

Elämässä asiat ei aina mene käsikirjoituksen mukaan, mutta jos menisi ei olisi mitään mitä odottaa - koska kaiken tulevan jo tietäisi.

Uskon, että löydät oman tapasi jatkaa blogia ja tämä todellakin voi olla jonkinasteinen vertaistuki toisille samassa tilanteessa oleville.

*virtuaalihalaus* teillle molemmille, olette molemmat huippuja! Nauttikaa keväästä, ulkoilkaa ja kokeilkaa jotain ihan uutta :)

Juuli
19/55 | 

Voih, te lempparit! <3 Oli ikävää lukea erostanne..olinkin aistinut että jotain on tekeillä, koska viihdytte niin paljon erillänne. Jään lukemaan blogia jatkossakin ja toivoisin tuttuun tapaan syvällistä pohdintaa sekä ajankohtaisia hömppäaiheita. Valoisaa kevättä! :)

siiri
20/55 | 

Fiinun postaus/postauksia! Arkipäivän juttuja, kavereista, tai jos idea ei oo liian kipeä niin mietteitä erosta.

j.e.n.n.i.m.a.r.i.a
21/55 | 

Kaikkien edellä mainittujen seikkojen lisäksi haluaisin lukea Fiinun arjesta. Miten Fiinun tyypillinen arkipäivä päiväkodin jälkeen etenee? Harrastaako tyttö jotain esim. tanssia, jalkapalloa...?Entä, kun olet itse kipeänä, miten saat Fiinun viihtymään? Tai jos vietätte ihan tavallista viikonloppua, suunnitteletko viikonlopuksi kaikkea kivaa vai fiilistelettekö kotosalla? Miten siis Fiinu saa ajan kulumaan kotosalla? Tämä kiinnostaa siksi, että meidän syksyllä eskariin lähtevä poikamme ei keksi kotona MITÄÄN (omien sanojensa mukaan) tekemistä... Pleikkari toki kiinnostaa, mutta kun päivän peliminuutit ovat täynnä, on koko loppupäivä ihan tylsääääääää... :/

Mitä mieltä yleensä olet siitä, että lapsille tarjotaan nykyään jatkuvasti kaikkea? Kun itse olin pieni, en edes osannut vaatia leikkipuistoihin pääsyä, monipuolisia harrastuksia tai muita elämyksiä arkisin... Ne kuuluivat lomien yhteyteen... Ja siksi kai olivatkin Elämyksiä...

Ellu
22/55 | 

Me erottiin kans vähän aikaa sitten ja nyt asun kahden pienen lapsen kanssa. Eroon liittyvistä asioista olisi kiva lukea. Tai siis siitä miten elämä ja arki käytännössä muuttuu, kun kyllähän se pakostikin muuttuu.

Tsemppiä kaikille teille kolmelle, kyllä se siitä ajan kanssa helpottuu. :)

Outi
23/55 | 

Moikka,

Ihan ensiksi! Jaksamisia sinulle ja Fiinulle! Olette ihania.

Katsoin instagramissa, että olet tehnyt ero postauksen ja menin lukemaan siinä uskossa, että sen on pakko olla harhaanjohtava otsikko, koska eihän karoliina ja Esko ole voinut erota? Sitten mieleeni tuli että aikamoista kulissia saa pidettyä blogissa, vaikka elämä on ollut varmasti aikamoisessa myllerryksessä jo hetken. Sen jälkeen aloin selata vanhempia postauksia jolloin tajusin että eihän siellä mitään kulissia ole rakennettu enään hetkeen.

Olette huippuja yhdessä ja erikseen :) jään todella odottamaan mitä tulevan pitää :) ihanaa jo kohta alkavaa kesää!

j.e.n.n.i.m.a.r.i.a
24/55 | 

Kaikkien edellä mainittujen seikkojen lisäksi haluaisin lukea Fiinun arjesta. Miten Fiinun tyypillinen arkipäivä päiväkodin jälkeen etenee? Harrastaako tyttö jotain esim. tanssia, jalkapalloa...?Entä, kun olet itse kipeänä, miten saat Fiinun viihtymään? Tai jos vietätte ihan tavallista viikonloppua, suunnitteletko viikonlopuksi kaikkea kivaa vai fiilistelettekö kotosalla? Miten siis Fiinu saa ajan kulumaan kotosalla? Tämä kiinnostaa siksi, että meidän syksyllä eskariin lähtevä poikamme ei keksi kotona MITÄÄN (omien sanojensa mukaan) tekemistä... Pleikkari toki kiinnostaa, mutta kun päivän peliminuutit ovat täynnä, on koko loppupäivä ihan tylsääääääää... :/

Mitä mieltä yleensä olet siitä, että lapsille tarjotaan nykyään enenevässä määrin aktiviteetteja ja elämyksiä harva se päivä? Kun itse olin pieni, en edes osannut vaatia leikkipuistoihin pääsyä, monipuolisia harrastuksia tai muita elämyksiä arkisin... Ne kuuluivat lomien yhteyteen... Ja siksi kai olivatkin Elämyksiä...

Helmi
25/55 | 

Hei
Puhut siitä, että nyt on sinä ja tyttö ja mitä te teette ja mihin te muutatte ja missä te asutte.
Tytöllä on edelleen isä, jolla on aivan yhtäläinen oikeus lapseensa kuin sinulla. Lapsi asuu varmasti myös hänen kanssaan ja heillä on yhtälailla yhteinen koti.
Toivottavasti saatte vanhemmuuden ja sen vastuut jaettua hyvin ja lapsi saa samanlaisen oikeuden molempiin vanhempiinsa.

36/55 | 

Me sovittiin, että ihan kaikkia eron syitä ei julkisesti puida. Ja olipa jättäjä/jätetty kumpi vaan, voi siinä todellisessa tilanteessa se tunnereaktio silti olla voimakas. Toisaalta: Meillä taitaa olla myös eri tapa tuoda tunteita julkisesti esille :)

45/55 | 

Olet Helmi ihan oikeassa! Mikään ei olisi karmeampaa, kuin viedä lapselta oikeus vanhempiin. Tulette kyllä kuulemaan, kuinka F:n arki ja yhteys molempiin on järjestetty.

Siksi puhun nyt itsestäni ja F:stä, kun en enää koe, että minulla on lupaa puhua Eskon asioista. Hän päättää sitten itse, mitä kertoo julkisesti ja mitä ei.

46/55 | 

Voi ei ja vau. Voi ei teidän puolesta, jokaisen osapuolen surusta. Vau sun tavastasi käsitellä ja kirjoittaa asiasta. Jos te olette olleet jopa aiemmin mainitun kaltainen parisuhde-esikuva, niin sä olet kyllä myös esikuva eronneille äideille. Respect ja halaus!

Kirjoita ja käytä kirjoittajan vapautta just niinkuin susta tuntuu. Jos pystyt kirjoittamaan eroperheen elämästä ja joskus uusperheestä, niin ihan mahtavaa. Sillä itse uusperheellisenä kaipaan tosi paljon aitoja ja näkökulmia tuovia bloggauksia aiheesta. Itselläni on kädet sidotummat kuin haluaisin. Meitä eroperheiden kanssa eläviä on paljon, rohkeita kirjoittajia vähän.

Leia
53/55 | 

Oon kolmen päivän ajan itkenyt aina kun oon tullut tänne blogiin. Se tuntuu hurjalta - mutta toisaalta ehkä se kertoo siitä että tämä blogi on aina antanut minulle todella paljon. Kiitos siitä! Toivon, että postaukset on niin kuin ennenkin, eli kaikesta, elämäntilanteen mukaan!?
Tsemppihalit sulle ja Fiinulle!??

Maarit
55/55 | 

Seurailen jatkossakin,ette vielä kovin vanha tuttavuus mulle olekaan.Iholla -sarjasta se lähti... <3 Kiinnostaa,miten elämä jatkuu ja sä itse parhaiten tiiät sydämessäs,mitä haluat kertoa. Meidän muiden odotuksia ei kannata ottaa paineiksi hennoille harteillesi.
Kiinnostaa kyllä se,että jatkaako Esko omalla blogilla jossain? Ootte molemmat huipputyyppejä ja mahtavia persoonia,pikkuruista muotitietoista pikku F:ää myöden <3

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat