Kirjoitukset avainsanalla Arki

Mä pyyhälsin tänään tukka putkella aamutöiden jälkeen hierojalle ja sieltä lounaalle anopille. Katselin lounaan ajan kelloa ja kun aloin tehdä lähtöä, tajusin, että eihän mulla ole kotiavaimia. Se siitä kiireesta ja to do - listasta sitten.

Röhähdin anopin sohvalle, otin toisen palan kääretorttua ja tekstasin työkaverille, että ottaisi läppärin ja esityslistan mukaan iltapäivän palaveriin. Miehelle viestin, että olisi kotona, kun lapsi tulee, koska tytär oli taas jättänyt puhelimen aamulla kotiin, eikä voisi siksi soittaa meille.

Mä olin vähän kokenut paineita tällä viikolla juuri täyteen ahdetusta torstaista, mutta kun mahdollisuudet tehdä kaikki tämän päivän hommat katosi, yhtäkkiä kiire katosi myös.

Mä olen aika jämpti siinä, että asiat - varsinkin työasiat - tulee hoidettua ajoissa. Siksi kai kerään niistä välillä paineitakin. Minua stressaa roikkuvat hommat. Toisaalta kuinka siistiä olisi, jos voisi tämän päivän tapaan - keskellä kiirepäivänkin - vaan ottaa rennosti ja ajatella, että kyllä työt hoituu, kun ne hoituu.

Ja niin ne hoitui. Kaikki hyvin, loppu hyvin!

-Karoliina-

Kuva: Pixabay

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

IMG_20190104_161927.jpg
IMG_20190104_161927.jpg

Vitsi miten kiva viikko (ainakin tähän mennessä) takana. Uuden vuoden bileettömien bileiden jälkeen on ehditty viettää sushi-ilta tuttavaperheen kanssa ja vetää seinälle vuoden 2019 kalenteri täytteineen. Mä matkustin torstaina Hesaan yhden yön reissulla. Mä olin yhdessä lehtihaastattelussa, josta voin myöhemmin kertoa enemmän ja siihen liittyi aika pitkät kuvaukset ja toisella tapaa pitkä haastattelu. Itse asiassa koko homma oli jaettu kahdelle päivälle, joten prosessi oli yllättävän laaja.

Lehtijutun lisäksi mä vierailin Tabu – sensuroimatonta puhetta työelämästä -podcastissa, yövyin ystävällä ja tapasin illan, pitsan ja viinin merkeissä muitakin ystäviä. Toisin sanoen vietin oikein tehokkaan pari päivää niin töiden kuin ystävyyssuhteidenkin parissa.

Kun sitten eilen matkasin junalla takaisin Tampereelle, olo oli ihana. Oli niin kiva päästä kotiin ja purkaa laukut. Mutta samalla olo oli kepeä. Joskus on tosi hyvä käydä vähän tuulettumassa ja elää vuorokausi ihan vain ilman perhevelvoitteita. Mietin, miten oltiin istuttu ystävän kanssa torstai-iltana yöpuvuissa, rillit päässä, villasukissa viltin alla ja katseltiin kalliolaisessa kerrostaloasunnossa Sinkkuelämää.  Olo oli ollut nimittäin vähän samalainen kuin silloin joskus. Kauan sitten. 

Tänään suunnitelmissa on äiti-tytär -päivä ja rentoa oloa. I-ha-naa sekin! Kuva torstain kuvauksista. Meren rannalta, KARMEASSA tuulessa. Voin sanoa, ettei koskaan ole palellut noin.

-Karoliina-

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

NANSO16.JPG
NANSO16.JPG

Istuin eilen illalla sohvalla. A oli lätkämatsissa, F suihkussa. Ovi kylppäriin oli auki, kuten aina lapsen ollessaan siellä. Korviini kiiri veden lorina ja lapsen höpöttely. Yhtäkkiä sydämeni täytti täydellinen onnellisuus. Siinä oli yksinkertaisuudessaan kaikki se, mitä tarvitsen ollakseni itse. Se, kun kuulee oman lapsen olevan kepeä, leikkisä ja iloisella mielellä. Niin hyväntuulinen, että tekee mieli laulaa kesken leikin: "I feel it in my fingers, I feel it in my toes" pienellä, korkealla äänellä. 

Aloin pohtia kauniita ääniä. Niitä, jotka saavat minut onnelliseksi. Tajusin, että onnellisemmat äänet ovat niitä, jotka eivät maksa yhtään mitään. Ne ovat musiikkia ilman, että kukaan edes soittaa.

Listasin elämäni TOP10 ääntä

  • juuri se F:n leikkiääni, joka hänellä on, kun leikkii yksin. Silloin kun kaikki menee putkeen, eikä ole kiire minnekään. Silloin kun voi vaan antaa leikki-flow`n viedä. 
  • kahvin ääni kaikissa muodoissa: papujenjauhatussurina kahvimyllyssä, kahvikoneen rumina, suodatinkahvin ropina, pannukahvin tärinä liedellä.
  • aviomiehen ääniviestit. Se, ettei ole näkökontaktia, saa kuulemaan toisen sanoman ja äänen vivahteet paremmin kuin kasvotusten. Ääniviesteistä tulee edelleen mieleen etäsuhdeajat ja se, kuinka jokainen viesti tuntui merkitykselliselle.
  • lapsen kikatus. Se mahanpohjasta kumpuava aito nauru, joka kaikuu seinissä ja joka tarttuu aivan väkisin. 
  • kevään ensimmäiset rapisevat kivet kengän pohjan alla. Kun lumi on sulanut ja hiekoitushiekka pyörii asfaltin ja tennarinpohjan välissä.
  • puiden kahina myrskyisen mökkirannan vieressä. Se ääni, joka kertoo luonnon voiman ja mahtavuuden. 
  • palava nuotio. Puiden ritinä ja raksunta. 
  • ratikkakiskojen kolina, joka kantautuu avoinaisesta ikkunasta kesäyönä sisään asuntoon. Tätä ääntä kaipaan Helsingistä aivan hirveästi! Ehkä jos jaksan odottaa kaksi(sataa) vuotta, voin kuulla tuon saman äänen kohta myös täällä Tampereen kodissakin.
  • se, kun itseä tai rakkaita kutsutaa jollakin lempinimellä. Sellaisella, joka kertoo rakkaudesta, lämmöstä ja läheisistä väleistä. Esimerkiksi yhdellä F:n ystävistä on tyttärestä sellainen lempinimi, jota kukaan muu ei hänestä käytä. Joka kerta tuon sanan kuuleminen kuulostaa yhtä ihanalle. 
  • rauhallinen aamu. Se, kun kello ei soi ja saan herätä ensimmäisenä ennen muita. Ja vaikka yöllä olisikin ottanut päähän lapsen kömpiminen viereen ja ahtaalla nukkuminen, kumoaa tällainen aamu silti kaiken sen tuskan. Kun voi herätä niin, että ainoa ääni, jonka kuulee, on kahden tärkeimmän ihmisen hengitysääni. Joskus olen tässä kohdassa tirauttanut pari aamukyyneltäkin. Ihan vaan, koska tajuaa, että tässä on koko se (ääni)maailma, jota oikea ikinä tarvitsee ollakseen onnellinen. 

Mitkä ovat sinun elämäsi top10-äänet?

-Karoliina-

Kuva:Noora Näppilä

Kommentit (11)

Vierailija
1/11 | 

Kahvikeittäminen, kahvipapujen jauhaminen, pesu ja tiskikoneen äänet on jotenki tosi kodikkaita ja tuo turvallisen olon
Ratikan kolina on myös mun suosikki.
Onko sun sukunimi muuten vaihtunut?

Pautsi
2/11 | 

Olipa kiva postaus ja aloin heti miettimään omia suosikkiääniä.
- Pienen vauvan jokellus (meillä kuopus on 3kk ikäinen ja kuinka hellyyttäviä hänen ”juttelunsa” ovatkaan)
- Oman lapsen nauru
- Lumen narskuminen jalkojen alla
- Meren kohina, kun aallot tulevat rantaan
- Lintujen viserrys kauniina kevät- tai kesäpäivänä
- Se, kun mieheni laulaa. Parasta tietysti, jos hän laulaa jonkun oman suosikki biisini.

Vierailija
3/11 | 

Omien lasten nauru
Se kun 1 vuotias höpöttelee omiaan auton takapenkillä
Lasten uninen tuhina
Kahvinkeittimen ääni aamulla
Lumen narskuminen kenkien alla
Kun mieheni kutsuu minua minun omalla nimelläni

Jm
4/11 | 

Aika samoja :) Omien lasten aito nauru (ei se kovaan ääneen raakuttu tekonauru XD), lapsen unituhina yöllä vieressä, meren kohina, kevään ensimmäisten lintujen laulu, se ääni kun kaataa täydestä viinipullosta lasiin, takkatuli... Ja kaikkein paras kun eilen illalla 3-vuotiaani sanoi ekan kerran kun peittelin hänet nukkumaan ”rakastan äitiä” <3 Ja sydämeni suli <3

cherri
6/11 | 

Edellä mainitut äänet, ne on munkin lemppareita. Mutta top 1 on pääskysten ääni. Illalla kun aurinko on laskemassa ja on muuten hiljaista. On yksin parvekkeella ja kuulee pääskyset, se on mun lohtuääni

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

 

PB036280.JPG
PB036280.JPG

 

Moikkista tiistai-iltaan! Täällä on toivuttu koko porukalla viikonlopun juhlista. F oli viikonloppuna reissussa ja sen jälkeen sunnuntaina vielä kaverinsa syntymäpäivillä. Me taas A:n kanssa lauantaina Halloween-kemuissa. Tuntuu siis, että vaikka Halloween on jo ohi, täällä on vaeltanut viime päivät kolme zombieta. Vai onko se vaan tämä vuodenaika, joka saa kaipaamaan yöunille tunteja aikaisemmin kuin normaalisti? (Tästä huolimatta mun on ollut vaikea nukahtaa. Tosi kiva kombo!)

Tuntuu, että niin pitkälle kuin tämä syksy menikin kesän valoilla, on viime viikolla iskenyt kaamos vyörynyt tuttuun tapaan päälle. Päivät eivät meinaa valjeta sitten millään ja illalla olisi ihan valmis yöpukuun jo viiden jälkeen.

Meidänhän oli tarkoitus lähteä tässä syksyllä Espanjaan, mutta peruttiin reissu, koska se tuntui niin pitkän, valoisan ja lämpimän kesän jälkeen ihan turhalle. VÄÄRIN! Ei ne kesän auringonsäteet lämmitä tänne enää ollenkaan, joten loma lämpimässä olisi tehnyt nyt todella terää. Ehkä me ollaan ensi vuonna viisaampia. 

Onneksi meille kaikille tulee pieni katkos arkeen ensi kuun alussa, kun A ja minä suuntaamme muutaman päivän ulkomaan matkalle ja F saa ottaa koulusta lomaa ja mennä mummon ja papan luokse Hankasalmelle. Veikkaan, että F:lle isovanhempien jakamaton huomio ja arkipäivävapaat on vähintään yhtä odotettu, kun meille tuo reissu. 

Mä virittelin viikonloppuna kämpän täyteen jouluvaloja. Enää puuttuu ovikranssi ja muutama kynttilänjalka (saa tarjota vaikka instan kautta muuten second handia/omatekoista, jos löytyy).Mä olen ollut nuorempana kova jouluihminen, mutta viime vuosina jotenkin sellainen ylenpalttinen joulufiilistely on jäänyt arjen jalkoihin. Nyt mietin, että yritän iskeä pimeyttä vastaan joulunodotuksella oikein isosti. 

Meidän arkinen arki toistaa aikalailla sitä samaa kaavaa kuin tähänkin asti koko syksyn. Ja aika harvoin täällä koti-illoissa tapahtuu mitään eriskummallista. Varsinkin, kun tuollaisen tokaluokkalaisen äitinä ei perhe-elämä ja lapsi herätä niin paljon enää kummasteltavaa. Käydään harrastuksissa ja ollaan vaan. 

Yksi perherauhaa edesauttanut oivallus on ollut se, että olemme luopuneet lapsosen aamukiukkuja kirvoittaneista vaatepakoista ja aikatauluhoputuksesta. Päätimme A:n kanssa joku muutama viikko sitten, että F saa tästä eteenpäin valita itse vaatteet kouluun ja hänen tulee myös itse pitää huoli siitä, että ehtii kouluun ajoissa.

Ennenhän mä esimerkiksi sanoin, että jotain takkia ei saa laittaa, koska sillä ei mielestäni tarkene. Tai että sateella on pakko laittaa kumisaappaat. Nyt päätimme (helkkarin kyllästyneinä vaateriitoihin!), että voimme antaa F:lle suositukset asusta ja tietomme säätilasta, mutta hän tekee itse lopulliset päätökset. Ekoina aamuina kauhistutti kaula paljaana ulos lähtenyt lapsi, mutta yllättävän hyvin hän on itse tajunnut pukee  sopivat vaatteet ylleen. Esimerkiksi vuosikausia kestäneistä ulkohousuantipatioista huolimatta lapsi on pukenut ne edelleen ylleen joka aamu.

F on osannut kellon jo ekaluokan alusta asti, joten on tavallaan ollut vähän hölmöäkin, että me olemme A:n kanssa olleet aamuisin kellovahteja. Ehkä se rooli on tullut luonnostaan, koska me lähdemme kaikki suunnilleen samaan aikaan aamulla ulos, joten F:n muniminen on vaikuttanut meidänkin aamutoimiemme sujumiseen.

Nyt F:n tulee itse huolehtia siitä, että on kasilta ulko-ovenkahvassa kiinni. Ja aika hyvin sekin on mennyt. Joskus on syrjällään katsonut, kun vielä 7.45 ei ole kuin aamupala syöty, mutta niinpä on neiti ehtinyt joka aamu kouluun. Tässä kohtaa on ollut HYVIN VAIKEA olla antamatta ohjeita. Olemme korkeintaan sanoneet, ”koetko, että sulla on aikaa nyt seistä käsilläsi tai askarrella”, mutta muuten vastuu on ollut F:llä. Tokihan F:n oma aikatauluttomuus on tehnyt esimerkiksi sen, että siinä minuuttiaikataulussa asu ei ole kovin harkittu, eikä tukassa äidin laittamat letit. Hyvä jos kuontalo on harjattu. Mutta, mutta…näin tämä asia on nyt varmasti pakko vaan opetella.

Sellaista täällä tänään!

-Karoliina-

 

Kommentit (12)

Vierailija
1/12 | 

Pakko tulla jakamaan ihan samanlaisia kokemuksia! Nyt vasta 10-vuotiaan(!!) kanssa olen tajunnut, että ihan turhaan kyselen ja hiillostan, että ootko valmis, huomaatko paljon kello on jne. Kyllä ne itse huomaa ja ehtii.

Daniella
2/12 | 

Olen tehnyt oudon huomion meidän tokaluokkalaisen aamutoimissa: mitä vähemmän sillä on aikaa, sen nopeampi se on. Maanantaina heräsi 7:26 ja ulkona pitäisi olla 7:45 treffaamassa kaverit ja herra oli 7:40 huikkaamassa heipat :D silti on ihan normaalia, että ysin aamuina tulee kiire.

Meidän on ollut pakko opetella syksyn aikana luottamaan, koska useimpina aamuina lapsi jää yksin kotiin aamulla. Ei ole onneksi ollut ongelmaa. Silloin tietysti on vieläkin tarkempi ehtimisestään, kun ei olla muistuttamassa. Hänen kanssaan ei kyllä onneksi muutenkaan ole ollut ongelmia kouluaamuina. Päiväkotilaiset sitten asia erikseen...

Karoliina Sallinen

Huomannut aivan saman! Teki viime viikolla pukemisennätykset ja siinä ei montaa minsaa mennyt :) 

Vierailija

Se on kato nää ammattilaiset ajastaa kirjoituksiaan niin ammattimaisesti, niin välillä vähän unohtuu, että mikä päivä milloinkin on ;)

Lipsahtiko vihapuheen puolelle..?

Karoliina Sallinen

Joillekin termin "blogiammattilainen" käyttö selvästi herättää antipatioita :) Vaikka bloggaaja olisi susta huono ammattibloggaaja, ei se poista silti ammattilaisuutta. Ei me mennä varmaan kaupankassallekaan sanomaan, ettei myyjä tee työtään ammatikseen, vaikkei asiakaspalvelukokemus ole sitä, mitä toivoisi. Mä voin olla susta paska, mutta se ei poista sitä, mistä palkkani saan, vai kuinka? 

Päivien sekaisinmeno johtui kohdallani luultavasti siitä, että olin sairaana olleen tyttären kanssa kotona juuri tiistain. Siksi tuntuu, että nytkin elettäisiin vasta torstaita, koska yksi päivä jäi ikään kuin välistä. Hyvää tietysti se, että nyt on jo perjantai <3

Mielestäni vihapuhesanan käyttö tuollaisessa pilkallisessa mielessä vähän nauresekken on ala-arvoista ja kertoo valitettavasti siitä, miten jotkut tässä maailmassa käyttävät kirjoitustaitoaan ja sananvapauttaan. 

Kivaa viikonloppua! 

Vierailija

Olen myös sitä mieltä että pilkantekoa oli. Jos lukija on kerran lukenut blogia jo aikaisemmin (kuten ilmiselvästikin on) ja se on sen arvoinen että sitä pitää mollata niin ihmettelen kommentointia kyllä. Katsotko myös telkkariohjelmia illasta iltaan jos ne on sinusta paskoja? Minä en katso enkä usko sinunkaan niin tekevän. Miksi sitten jaksat blogin kanssa tehdä niin? Mutta tämähän kertoo todellisuudesasen mihin ko. lukija blogia käyttää. Ihan selvästi oman olon parantamiseen toiselle v...lemalla. Lapsellista ja kehittymätöntä. Suosittelen kyllä mieluummin jotain terapiaa.

Vierailija

Lähinnä sellaista naureskelua, jonka kyllä ammattilainen kestää :)

Viihdettä on niin monenlaista ja sitä voi käyttää monenlaisiin tarkoituksiin. Ja kyllä - tulee kyllä katsottua telkkaristakin ”paskaa” eli esim jotain Love Island Suomea, joka on loistavaa aivot offilla-viihdettä. Tää blogi on tosi ristiriitaisia tunteita herättävä paikka ja siksi tänne tulee palattua välillä. En oikeastaan pidä tätä paskana - ainoastaan välillä todella ristiriitaisena ja päälleliimattuna toistuvine yhteistöineen. Ja ammattilaisuuden korostaminen huvittaa siksi, ettei millään muulla alalla jotain asiaa työkseen tekevät ihmiset alleviivaa niin kovasti sitä, että tää on nyt mun anmatti. Siksi ehkä tulee vähän pyöriteltyä silmiä sille - varsinkaan kun esim tämä bloggaaja ei suhtaudu ammattilaisen ottein kritiikkiin, vaan sanoo kaikkea muita kuin kiitteleviä kommentteja vihapuheeksi. Se saa ainakin itsessäni aikaan vastareaktion, joka tulee ulos naljailuna.

Ja kyllä, sananvapautta tulee ainakin itselläni käytettyä todella monella tavalla. Mediakriittisyys on vain yksi tapa.

Terapiasta puolestaan olen sitä mieltä, että sitä voisi suositella aivan kaikille :)

Äitipuolitoista
4/12 | 

Vitosluokkalainen tyttö tykkää Reiman kapealahkeisista softshell-ulkohousuista. Ne kun ei näytä "perinteisiltä" ulkohousuilta ja joustaa. Ovat olleet hintansa väärtti!

Karoliina Sallinen

Meillä on vuorotellut Reimat ja Po.P:t, molemmissa samanhenkinen kapea "leggariulkohousut". Reimat ovat muuten vielä kapeammat!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat